Kysyin tuossa ennen reissuun lähtöä mieheltä, olisiko hän halukas toimimaan vieraskynänä Karkkipäivässä vielä toisenkin kerran. Monet teistä toivoivat ACO-jutun kommenteissa lisää äijänäkökulman blogisisältöä Karkkipäivään. ”Ehmmm”, mies ynähti. Ynähdyksen sävystä oli vaikea päätellä, oliko ehdotus mieleinen vai vaivaannuttava. ”Minusta olisi itse asiassa hauskaa kuulla ajatuksiasi siitä, miltä tuntuu elää kosmetiikkafriikin puolisona,” sanoin.
Annoin miehen jäädä miettimään asiaa.
Tässä muutama ilta sitten mieheltä oli tullut sähköpostia.
”Mä tein tällaisen tutkimusraportin”, saateviestissä luki.
Raportin? Avasin tiedoston. Se oli melkein kolmisivuinen…! Piti lyhentää rankalla kädellä että sitä ylipäänsä pystyi laittamaan tänne blogin puolelle. :D
Joudun myös tunnustamaan, että tekstin tyylilaji ja sanasto oli sellaista, etten edes ymmärtänyt kaikkea lukemaani... Tiivistyksessä pois jätettyjen osuuksien joukossa oli mm. tällaisia: "Kyetäkseni luomaan tutkimuksen pääongelman, minkälaista on elämä kosmetiikkafriikin kanssa, ratkaisua tukevat alakysymykset, pureuduin aihealueeseen suppean otsikkoanalyysin kautta." Sekä "(...) päivärutiinien ei voida arvioida eroavan mediaanin, eli joukon keskimmäisen alkion käyttäytymisestä. Mediaanin voidaan tässä tapauksessa todeta kuvaavan tyypillistä jakaumaa paremmin kuin keskiarvon."
Whaaat? ^_^
.
Lauantain vieraskynänä siis Mr Karkkipäivä, aiheesta:
Elämää kosmetiikkafriikin puolisona
Vuodesta 2004 lähtien olen osittain tietämättäni tullut aloittaneeksi seurantatutkimuksen, jonka tulokset nyt vihdoin esitellään tässä tutkimusraportissa ”Elämää kosmetiikkafriikin kanssa”.
Friikki voidaan nähdä kummajaisena tai jonkun asian innokkaana harrastajana. Friikki johtaa myös hörhöön, joka puolestaan on omituinen henkilö.
Tutkimusmenetelmänä oli tarkoitus käyttää passiivista osallistuvaa havainnointia, mutta yleisten elämän sujuvuuteen vaikuttavien seikkojen, sekä tutkijan oman mielenterveyden vuoksi menetelmä on muodostunut ajan kulussa aktiiviseksi osallistuvaksi havainnoksi.
Yleiset havainnot
Kosmetiikkafriikin tarkkailu luonnollisessa elinympäristössä ei ole kokeneelle tutkijalle mitenkään erityisen haastavaa. Asiaan perehtyneen tutkijan on helppo asemoida itsensä osaksi tutkittavan kohteen elämän muodostavia rutiineita ja tapahtumia. Tutkija voi myös yrittää rikkoa kosmetiikkafriikin elämänjärjestystä sijoittelemalla omia tavaroitaan eriskummallisiin paikkoihin, jättämällä roskat lajittelematta, laittamalla muovirasioita tiskikoneeseen, pesemällä lakanat muun pyykin seassa tai kuuntelemalla musiikkia samalla kun katsoo televisiota friikin tutkiessa kosmetiikka netissä. Ja sen jälkeen havainnoida tutkittavan kohteen käytöksessä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia.
Kosmetiikkafriikki on yleisesti ottaen varsin elämänmyönteinen, iloinen, pirskahteleva ja positiivinen ihminen, joten hänen keskittymistään ei ole kovin helppo häiritä vähäpätöisillä tai suuremmillakaan asioilla. Putelit ja purtilot kyllä löytävät paikkansa, loputtomat listat päivittyvät ja saunan täyttyminen erilaisilla tuotteilla jatkuu.
Tutkimuksen kohteena olleen kosmetiikkafriikin päivä alkaa lähes poikkeuksetta kohtuullisen aikaisella heräämisrituaalilla. Tähän rituaaliin kuuluu kosmetiikkafriikahtelun lisäksi kahvi. Kahvi korvaa kosmetiikan aamuisin. Yllättävää kyllä, mutta kosmetiikan käpälöinti ei kuulu aamun keskeisimpiin rutiineihin.
Päivän kuluessa kosmetiikkafriikin käytöksestä voidaan kuitenkin löytää muutamia normaalista poikkeavia käyttäytymismalleja. Näihin malleihin kuuluvat tietenkin meikkaaminen, erilaisten hajustetestien tarjoileminen ja kommenttien vaatiminen näistä aggressiiviseenkiin sävyyn, meikkaaminen, loputtomien listojen päivittäminen, meikkaaminen, hiustenpesutapahtuma, asioiden ajoittainen valtava päivittely, kaikkiin lähettyvillä oleviin kosmetiikkaliikkeisiin tunkeutuminen ja siellä erilaisten puteleiden ja pullojen tunnustelu, härskit, meikkaamiseen liittyvät ehdotukset sekä kolmen tunnin pituinen itsensä rasvaamisprojekti päivän päätteeksi.
Vaikutukset tutkijaan
Huolimatta tutkijan kokemuksesta, saattavat omat tottumukset muuttua yhteiselon jatkuessa vuodesta toiseen. AXE-mieheys hukkuu helposti ympäristön tarjoilemaan ärsyketulvaan. Vähitellen erilaiset naamarasvat, silmänympärysvoiteet, kuorinta-aineet (muukin kuin hiekkapaperi) ja silmänalusiin käytettävä koostumus muuttuvat osaksi tutkijan elämää.
Pienistä ja mitättömistä tottumusmuutoksista huolimatta, kosmetiikkafriikkiyden ei ole todettu tarttuvan kahden eri sukupuolen välillä. Kumpaankaan suuntaan. Sillä kosmetiikkafriikki ei ala kyllästyksenalaisenakaan käyttämään AXE:a tai partavaahtoa parran ajamiseen.
Metatasolla tutkijan tietämys kosmetiikasta kasvaa salakavalasti. Tutkija ryhtyy huomaamattaan silmäilemään kosmetiikkatuotteiden inci-listoja tai katselemaan markettien puteleita halveksuvin ilmein, tai keskustelemaan parturissa hiustuotteiden koostumuksista ja niiden vaikutuksista.
Kosmetiikkafriikin puolison elämän keskeisimmiksi haasteiksi muodostuivat tutkimuksen aikana odottaminen ja ajoittainen tylsistyminen. Näiden ilmiöiden esiintymistä voi hallita suuntaamalla kosmetiikkafriikin huomio hänen kannaltaan uudella tavalla elämyksellisiin asioihin. Kosmetiikkaliikkeiden tietoinen välttely tai tutkittavan huomion kiinnittäminen ohiajavaan punaiseen italialaiseen urheiluautoon kosmetiikkaliikkeen ohikävelyn ajan, toimii yleensä kohtuullisen hyvin. Kosmetiikkafriikin voi myös huoletta viedä metsään useammaksi päiväksi. Hän selviää siellä ihan hyvin.
Mr Karkkipäivä kosmetologilla, syyskuu 2010. (Juttu täällä.)
Johtopäätökset ja suositukset
Tutkimuksen perusteella kosmetiikkafriikissä ei tunnistettu merkittävästi mediaanista poikkeavia havainnejoukkoja. Oman elämän sovittaminen kosmetiikkafriikin elämänrytmiin onnistuu useimmilta kokeneilta tutkijoilta. Suurimmat ongelmakohdat esiintyvät ns. aikakriittisissä multitasking-tilanteissa, kosmetiikkafriikin huomion lukittuessa (padlocked) hänen mielenkiintonsa kannalta keskeiseen ärsykkeeseen.
Tutkimuksen perusteella voidaan kosmetiikkafriikkiyden ja oman elämän hallinnan mahdollistamiseksi suositella kosmeettisen perustietämyksen hankintaa, pientä käyttäytymismallin muutosta, uusien (itse valittujen) ärsykkeiden tarjoamista sekä aikaisempaa rennompaa elämänasennetta ja positiivisuutta.
Tutkimuksen ulkopuolisena havaintona tunnistettiin omaan tekemiseen, omien mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja positiivisuuden kautta menestymiseen liittyvien tekijöiden keskeinen merkitys yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Tutkija poistuu kuorimaan naaman, suorittamaan viimeisen voitelun sekä nukkumaan.
* * *
Viestien vaihtoa iMessagessa:
Sanni: "Mikä tämä tällainen juttu oli...? En tajunnut varmaan kolmasosaa lukemastani.... Kauhean vaikeaa sivistyssanastoa...!"
Mies: (kuiva äänensävy tihkuu ruudun läpi) "Pyrin formaaliin tunnelmaan jossa on käytetty stereotypioita ja sarkasmia muodollisemman tekstin sisällä. Kyllä se on ihan tarkoituksella epärento."
Voi... mies..!
Syyskuun idoli on yksi suurimpia herkkujani:
Yhdelle se on suklaalevy, toisille sipsit, joku on heikkona donitseihin. Minun "namini" on juuston ohella kreikkalainen jogurtti.
Se on herkullista sellaisenaan, mehevöittää vähärasvaiset rahkat, siitä voi tehdä dippikastikkeita, sitä voi käyttää leivonnassa ja ruoanlaitossa. Todellinen multi-tasker! Ja entäs tsatsiki...! *pyyhkii kuolaa suupielistä*
Ja täällä Kreikassa on SE PARAS jogurtti - Fage-meijerin Total.
Fagea myydään myös Suomessa, mutta meillä se on luonnollisestikin kallista. Tykkään Suomessa eniten Lidlin erittäin pehmeästä ja kermaisesta kreikkalaisesta jogurtista, mutta Fagen jogurtissa on vain se ihan täydellinen maku ja koostumus. Se on pehmeän pyöreää vailla turkkilaiselle jogurtille ominaista happamuutta, mutta siinä on hitusen enemmän "luonnetta" kuin Lidlin jogurtissa.
Ja! (Tämä on oikeasti todella hämmästyttävää!) Fagen Totalissa on vain 5 g rasvaa / 100g, kun kreikkalaisessa jogurtissa normaalisti on 10 g, ja silti se maistuu aivan yhtä kermaiselle ja täyteläiselle kuin 10-prosenttiset! En mitenkään välttele rasvaa, mutta kun on mahdollista saada sama kermainen makuelämys alhaisilla hiilareilla JA alemmalla rasvapitoisuudella, niin siitä ei paljon jogurtti parane!
Fagen jogurtin valmistukseen käytetään vain lehmänmaitoa, kermaa ja maitohappobakteereita. Joissain kreikkalaisissa jogurteissa käytetään myös liivatetta tuomaan hieman hyytelömäistä, lohkeavampaa koostumusta mutta niistä en tykkää. Jogurtin kuuluu olla pehmeää ja "voidemaista". Mitä vähemmän raaka-aineita, sitä parempi.
Kreikkalaisen jogurtin ainoa ongelma on se, että kun upottaa lusikkansa oikein hyvään jogurttiin, on lusikoimista hyvin vaikea lopettaa..! ^_^
Fagen puolen litran jogurttipöniköillä on toinenkin etu kuin sisältönsä. Ne ovat erinomaisia eväsrasioita! :) Kansi on kestävää, jämäkkää muovia ja napsahtaa paikoilleen niin tiiviisti että rasiaa voi huoletta kuljettaa laukussa ilman pelkoa sisällön leviämisestä.
Viime syksyn reissulla minulla kulki mukana Ateenasta ostamani Total-purkki koko kolme kuukautta Kreikasta San Franciscoon ja sieltä vielä Suomeen! ^_^ Minun piti itse asiasssa aikaisemmin tehdä tästä purkista Kuukauden Idoli. :) Kiinnyin purkkiin aika lailla viime syksyn aikana, hih.
Kotona syön jogurtin aina rahkan ja vadelmien kanssa, mutta kahden jälkimmäisen puutteessa nautin aamias'gurttini täällä Kreikassa omenalla ryyditettynä. Päälle sirottelen usein soijarouhetta tai pähkinöitä.
Totalin suurimpia kilpailijoita on Delta-meijerin Complet-jogurtti. Se on täysrasvainen eli sisältää 10 g rasvaa/100g (toki molemmilla meijereillä on myös ne light-versionsa, mutta nyt puhutaan klassisesta jogurtista), ja hiilaripitoisuus huomattavan alhainen - vain 2,7 g (Totalissa 3,8 g). Näin vähähiilarista jogurttia ei löydy Suomesta.
Ostin yhden pönikän Complet'ia kokeiltavaksi. Oikein hyvää on, mutta maku ei voita Totalia. Tällä kertaa en siis mene matalimpien hiilareiden perässä vaan kyllä maku ratkaisee! ;)
Muita kreikkalaiseen jogurttiin hurahtaneita?
P.S. Viime syksyn reissulla jogurttia meni naamariin yhteensä 7,9 kiloa..! ^_^ Saa nähdä lyönkö tänä vuonna tuon määrän...
Tiedän kyllä, että aina kun lataa minkä tahansa kuvan nettiin, se voi joutua ihan mihin tahansa. Kuten vaikka fuengirolalaisen meikkikoulun kuvagalleriaan.
Tai viime vuosina hyvin yleistyneesti - jonkun ihmisen Facebook-profiiliin.
Sain kaveriltani viestiä, että joku oli napannut taannoisesta blogipostauksestani tissini profiilikuvakseen. Kyseessä on tietysti selvästikin feikkiprofiili deittailumielessä (ainakin kun katsoo tuota "Annelin" tervehdystä seinällään), eikä "Anneli" välttämättä edes ole blogini lukija vaan on saattanut päätyä kuvaani jonkun Google-haun kautta. Kuka tietää.
Mutta onhan se nyt huvittavaa nähdä omat ikuisen vitsin aiheena olleet tissinsä jonkun profiilikuvana houkuttelemassa "kavereita"...! :D Aaahhahhaaa... Johonkin mun rintavarustus siis ainakin kelpasi...!
Ilmiannoin tietysti "Anneli Kaurasen" Facebookille, mutta melkein tekee mieli sanoa että kuule Anneli, jos koet että mun pikku teekupeilla saat itsellesi hyvää seuraa niin suon sinulle sen ilon! :p
*repeilee - vaikka on tietysti samalla ärtynyt kuvan luvattomasta käytöstä*
Oletteko te löytäneet nettiin laittamia kuvianne omituisista yhteyksistä?
Fat Lady taisi lakata nyt laulamasta.
Kyllä - ooppera on ohi.
Katsokaa tätä tukkaa. Päivä on tiistai 24. syyskuuta ja takana seitsemän pesua saippualla. Hiukset olivat niin tahmeat että ne pysyivät itsestään ylhäällä kun otin ponnarilenksun pois.
Myös hiusharjaan oli alkanut kertyä valkoista saippuatöhnää.
Hiukset piti haroa auki sormin eivätkä ne enää laskeutuneet luonnollisesti vaan olivat saippuan jäykentämät.
En tykkää luovuttamisesta mutta nyt saa riittää. Hyi olkoon.
En pysty mitenkään uskomaan, että kerta kerralta pahemmin kerrostunut saippua alkaisi yhtäkkiä kymmenennen tai viidennentoista pesun jälkeen maagisesti liukenemaan hiuksista. Niin blondi en sentään ole että odottaisin sellaista käännettä enää tapahtuvaksi..! En tiedä mitä valmistaja tarkoittaa hiusten "tottumisella" saippuaan, mutta näissä olosuhteissa ei tottumisesta voi puhua. On päivän selvää, että saippua ei kerta kaikkiaan kyennyt huuhtoutumaan hiuksistani veden mukana. Kyse voi olla paikallisesta veden laadusta, omasta huokoisesta hiuslaadustani jolle palashampoo ei ehkä vain yksinkertaisesti sovi, tai jostain muusta mystisestä syystä joka ei koskaan selviä.
MUTTA! Testi jatkuu Suomessa. Haluan ehdottomasti selvittää ainakin sen, missä määrin vesi on vaikuttanut asiaan.
Kaksi viikkoa sinnittelin ja eilen keskiviikkona pesin hiukset vihdoin Dove-shampoolla. Kaikki lähmä lähti samantien, hiukset tuntuivat tahmattomilta jo yhden vaahdotuksen jälkeen. Tein myös sellaisen havainnon, että shampoo vaahtosi erittäin runsaasti. Kun hiukset ovat hyvin likaiset, näin ei tapahdu. Mitä likaisemmat hiukset eli mitä enemmän likaa shampoon molekyyleilla on kuljetettavanaan pois hiuksesta, sitä vähemmän shampoo jaksaa vaahdota. Päätelmä: hiukseni eivät tosiaankaan olleet likaiset. Ne olivat vain.... saippuaiset. Kaikki lähmä tuli kerrostuneesta saippua-aineksesta ja saippuan sisältämistä öljyistä ja vahoista.
Tuttu päätä myöten valuva littanatukka teki paluun. Kyllä puhdas tunne on jotain aivan ihanaa, mutta.... en voi kieltää etteikö tukka näyttänyt huomattavasti mieluisammalta kuohkeana versiona. Se tunne kun sai kahmaistua käteensä paksun ponnarin.. Voih! Ihan kuin olisi ollut jotain hiuslisäkkeitä..!
"Soap and glory"...
Itse asiassa.... vaikka juuri kirjoitin, että olen saanut saippuaoopperasta vähäksi aikaa tarpeekseni, niin mielessäni alkaa herätä toinen idea... Jospa pesisin hiukset joka toinen kerta palashampoolla, ja joka toinen kerta normishampoolla...? Näin saisin nauttia muhkeista kutreista aina parin päivän välein...! ^_^ Eikä saippua ehtisi kerrostua sietämättömiin sfääreihin.
Hmmm... täytyy makustella tätä ideaa.
Taidan kyllä ehkä olla vähän päästäni vialla. (Mieskin on sitä mieltä - hän on ihan pikkuisen nostellut kulmiaan tälle saippuaepisodille ja osoittanut jopa huolta siitä että pilaan hiukseni..! :p)
Olen viettänyt Miloksella uskomattoman upeita päiviä.
Ja nähnyt värejä joita näkee vain Välimeren valossa.... Niin kaunista.
Onko missään sinisempää merta kuin Kreikassa...?
Huomenna Sifnokselle.
Olette nähneet lukuisia versioita tästä meikistä Karkkipäivässä aiemminkin. Ei mitään erikoisia kommervenkkejä - vain ne täydellisesti minulle istuvat sävyvalinnat jotka freesaavat kasvot "like no other".:)
Kauneusmeikin ei ole tarkoitus pompata silmään tai muokata kasvoja. Kauneusmeikki on parhaimmillaan, kun se saa käyttäjänsä näyttämään omalta itseltään - mutta ruusuisimmillaan. :) Hyvin onnistunut kauneusmeikki saa katsojan kysymään, "Miten sä näytät tänään noin hehkuvalta...?"
Minun Omimman Lempimeikkini avainsana on persikkaisuus. Myös kulta, kupari ja vaaleat, lämpimät beigen sävyt sopivat väritykseeni ja saavat kasvoni hehkumaan. Mutta persikka ja lempeät koralliin taittavat sävyt toimivat aivan erityisesti.
Toteutan meikin aina samalla tavalla mutta tuotteita vaihdellen, persikan sävyistä ei ole meikkijemmoissani pulaa. <3
Silmämeikki on käytännössä yksisävyinen, mutta siihen on käytetty viittä luomiväriä. Luomi on pohjustettu Make Up For Everin voidemaisella Aqua Shadow -kynällä, sävy Pearly Peach. Koko luomella kaikkien aikojen lempparipersikkaluomivärini eli L'Orealin vuosien takainen kausituote Natural Peach, luomivaossa Yves Rocherin Luminelle-linjan hieman oranssisempi persikka Pêche Nude ja alaluomella ja luomen sisänurkassa Yves Rocherin vanhan Luminelle-linjan hyvin vaalean persikkainen Melon-sävy. Kulmaluulla MACin Shroom.
Tuo Yves Rocherin Pêche Nude -luomiväri sopii muuten erinomaisesti myös poskipunaksi.
Muut meikin avaintuotteet ovat Laveran Lovely Peach -poskipuna, Natural Coden Creamy Papaya -huulikiilto sekä kuvasta uuupumaan jäänyt Jemma Kiddin voidemainen Dewy Glow -highlighter kasvoille.
Monissa meikkaus"säännöissä" sanotaan, ettei koko meikkiä kannata missään nimessä tehdä samalla yleissävyllä. Minä sanon, että ainakin omassa tapauksessani persikka toimii koko kasvoilla upeasti. :) Sävyn eri nyanssit vaihtelevat silmissä, poskilla ja huulilla tarpeeksi luodakseen eloisuutta.
Natural Coden Creamy Papaya on edeltäjäänsä Soft Papaya -sävyä (sekin suuria meikkisuosikkejani) hieman pigmenttisempi. Olen aivan heikkona tällaisiin mehukkaisiin, läpikuultaviin koralli/persikkaisiin huulikiiltosävyihin. Niissä ja vaalean hunajaisissa beigen sävyissä (kuten viime viikolla blogissa vilahtanut Estee Lauderin Honey Flower) olen eniten kotonani.
Niin simppeliä, niin toimivaa. Lähes meikkaamattoman näköinen naama - mutta ero meikittömyyteen on valtava. ^_^
Sanni <3 persikka.
.
Mitä sävyjä te valitsette kun haluatte olla kauneimmillanne?
Jutussa esiintyneistä tuotteista olen saanut seuraavat blogin kautta: MUFEn Aqua Shadow -kynä, Yves Rocherin Pêche Nude -luomiväri, Natural Coden Creamy Papaya -huulikiilto, Laveran Lovely Peach -poskipuna sekä Jemma Kiddin Dew Glow -highlighter.
Kävin tässä höyläostoksilla. Ja jäin miettimään samaa asiaa kuin joka kerta.
Neidot, kertokaahan - miksi ottaa kolmen terän kalliimpi höylä, kun 2-teräinenkin hoitaa homman - alemmalla eurolla? Ja onhan valittavana vielä viidenkin terän höylä..! Puhumattakaan kaikista huvittavista spesiaalifeatureista - come on, kosteuttava "tyyny"?
Luonnollisestikin ostin itse halvimmat mahdolliset kertakäyttöterät - ja kyllä minä niitäkin käytän useamman kuin yhden kerran. ;) Olen joskus ostanut kolmen terän version jostain tarjouksesta ihan silkasta uteliaisuudesta. En huomannut niin minkäänlaista eroa. En tunnussa, en tuloksessa, en käsituntumassa. Käsituntuma: kun niiden höylien varretkin ovat joko "halpiksempia" tai "luksuksempia" jolloin karvanpoistosuoritus on joko arkinen tai maustettu ripauksella elämyksellisyyttä - Soft Grip Handle For Great Control... ;) Specially Designed Handle With Tropical Scent - kyllä, hajustettu höylän varsi!! ^_^ Ahh, tuostapa maksan mielelläni pari euroa lisää!
Olen pohdiskellut tätä triviaalia asiaa hyvänkin tovin elämäni aikana. Onko minulla niin hennot karvat, että en siksi huomaa eroa? Ehkä jollekin paksu- ja tiheäkarvaiselle brasiliattarelle on enemmän merkitystä sillä, montako terää hänen höylässään on? Kiinnostaisi tietää. Minun sääressäni yksi veto halvimmalla mahdollisella 2-teräisellä Pirkalla (tai millä tahansa muulla merkillä) tuottaa halutun tuloksen eli täydellisen sileän pinnan höylän vetokohdalta. Mihin niitä lisäteriä tarvitaan? Mitä minä saan, jos maksan 10 euroa enemmän deluxe-höylästä? Paremmantuoksuisen käden (--> kiitos hajustetun varren) operaation jälkeen?
Mies sanoo, että "mitä enemmän teriä, sitä vähemmän haavoja". Noh, kasvot ovatkin haastavamman muotoiset kuin sääret, joissa on vain suoraa pintaa. Ja parta hieman jämerämpää tavaraa kuin ihokarvat. Itse en ole koskaan saanut haavaa höylästä.
Toinen asia, jolle jaksan huvittua säärikarvabisneksessä, on nämä kaikenmaailman sheivausgeelit ja -mousset. Markkinointijampat ovat onnistuneet saamaan todella monet naiset uskomaan, että karvojen ajeluun vaaditaan joku aivan oma, erityinen tuotteensa. Että terä liukuu optimaalisesti. Että iho ei vain ärsyynny.
Tosiasiassa mikä tahansa liukkaan pinnan tekevä aine sopii hommaan. Saippua, suihkugeeli, shampoo, hiustenhoitoaine, you name it. Miksei ihan joku ruokaöljykin? No, öljystä en mene takuuseen, mahdollisesti se voi tylsistyttää terää mikäli ei käytä kertakäyttöistä. Mutta mikä tahansa veden kanssa vaahdotettava tai muuten vain liukkaan kalvon muodostama tuote sopii karvojen ajeluun höylällä. Tarkoitus on vain helpottaa höylän liukumista iholla. Itse käytän kotona pumppukasvoputsaria ja täällä reissussa nestemäistä käsisaippuaa.
Kuka tunnustaa käyttävänsä erityistä sheivaukseen tarkoitettua ainetta? Oletteko saaneet tuotteella jotain erityishyötyä? :) Mitenkäs terät? Kulkeeko homma kakkosella, tuleeko parempaa jälkeä kolmosella vai kuuluuko moni jopa vitosleiriin?
Lisää ihmettelyä ihokarvabisneksestä ja naisten suhteesta karvoihinsa täällä:
Ei ole naista karvoihin katsominen
Edit. Wow - olipas opettavainen hetki lukea läpi kaikki teidän kommentit! :) Kiitos runsaasta osallistumisesta. No nytpä tiedän miksi joku valitsee 3 tai 5 terää! ^_^ Tosi kiinnostavaa. Mutta samalla jäin hämmentyneeksi - kuulun ilmeisesti itse todella onnekkaaseen vähemmistöön karvoineni. Teidän kuvailemanne näpyt, naarmut, "tukistuksen" tunteet ja tarve vetää höylällä samasta kohtaa monta kertaa ovat minulle ihan tuntemattomia ilmiöitä sheivauksessa, enkä olisi arvannutkaan kuinka paljon terä- tai liukastusvalinnoilla voi vaikuttaa noihin ongelmiin.
Minulla oli ilo saada Kassoksella uusi kreikkalainen ystävä – Elena. Elena oli toinen osapuoli siitä pariskunnasta, jolle menin juttelemaan perjantai-iltana yrittäessäni etsiä elämää Fry’sta.
Sattumalta Elena oli lähdössä sunnuntaina samaan laivaan kuin minäkin, ja olipahan huomattavasti rattoisampaa viettää 17 tunnin merimatka Elenan seurassa kuin läppärin ja kirjan. Elena on vieläpä matkailualalla joten yhteisistä kiinnostuksen aiheista ei ollut puutetta – hänen yrityksensä järjestää pienryhmille historiateemaisia elämysretkiä joilla tutustutaan Kreikkaan ”pintaa syvemmältä” myyttien ja antiikin kertomusten kautta. Ei hitsi miten kiinnostavaa! ("Joojoo, mut kerro nyt siitä voiteesta", kuulen sieltä ruudun takaa. ;)) Juttelimme Kreikan mytologiasta ja Ateenan kätketyistä helmistä - - ja jossain vaiheessa aiheet kääntyivät kosmetiikkaankin…! ^_^
Kysyin Elenalta, onko hänellä jotain ehdotonta suosikkituotetta jota hän suosittelisi varauksetta. Elenan ei tarvinnut kauaa miettiä – laukusta sujahti saman tien esiin hänen luottotuotteensa; Avènen Cleanance –linjan kasvoaurinkovoide epäpuhtaalle iholle.
Elena kertoi ihonsa olevan erittäin rasvoittuva ja kiiltelevä, ja ainoastaan tällä voiteella se pysyy kesäisin hyvässä kunnossa eikä reagoi näpyillä. "Acne prone skin" - luin purkin kyljestä. Haa, tällaisia siis löytää apteekeista..! Aurinkovoiteet ovat yksi yleisimpiä ihoärsytyksen aiheuttajia, ja kun ne tuovat näppyä normaali-ihoisillekin niin rasvoittuva- ja akneihoisilla on varmasti kahta vaikeampaa löytää sopiva aurinkotuote. Marketeista tai selektiivisiltä kosmetiikkaosastoilta niitä ei löydykään.
"Ihoni ei pysy auringossa kiillottomana millään muulla voiteella, tämä on ihan parasta!" Elena sanoo.
Ja uskottava se oli. Istuimme aurinkokannella keskipäivän porotuksessa ja itse kiilsin kilpaa kimmeltävän meren kanssa, ja Elena istui siinä kasvot moitteettoman mattaisina hierottuaan Avenea naamaan.
Googlasin tuotteen heti nettiyhteyden päähän päästyäni. Avène Cleanance High Protection Sunscreen SPF 30 -voiteesta kerrotaan erään apteekkiverkkokaupan sivulla näin: "kevyt, hyvin imeytyvä aurinkoemulsio erityisesti epäpuhtaalle, rasvoittuvalle ja sekaiholle. Jättää ihon mattapintaiseksi ja suojaa tehokkaasti UVA- ja UVB-säteiltä. Voiteessa on sekä kemiallinen että fysikaalinen aurinkosuoja. Voide sisältää myös tulehduksia lievittävää sinkkiglukonaattia, talineritystä rauhoittavaa kurpitsauutetta sekä ihoa kosteuttavaa ja rauhoittavaa Avène-lähdevettä." Voiteella on hintaa n. 20€.
Jos tätä tuotetta olisi suojakertoimella 15, ostaisin sen välittömästi! Vaikka ihoni ei olekaan rasvoittuva tai epäpuhdas, niin kaikkihan me mielellään kiiltäisimme auringossa vähän vähemmän. ^_^
Apteekkibrändien aurinkosuojista puheen ollen (täytyykin muuten oikeasti alkaa tutustumaan apteekkimerkkeihin paremmin, sieltähän tosiaan löytyy jotain jota muut kosmetiikan myyntikanavat eivät tarjoa), lukijani vinkkasi hiljattain La Roche-Posayn Anthelios AC Matte Extreme Fluide SPF 30 -aurinkovoiteesta kasvoille, joka Avènen Cleanancen tapaan on tarkoitettu rasvoittuvalle ja akneen taipuvaiselle iholle. En tosin löydä tuota tuotetta Suomen La Roche-Posayn sivuilta, joten ehkäpä se ei kuulu Suomen valikoimaan..? Mutta ajattelin heittää vinkin tähän samaan syssyyn. :) Ja heittäkää te lisää, jos tulee mieleen!
Varhainen lintu madon nappaa jne.... ^_^
Tämä varhainen lintu nappasi aamukahvin Adamasin rantakadulla jo ennen auringonnousua. Heräsin kuudelta todetakseni, että olen aivan pirteä ja kahvi tekisi terää. Olin saapunut saarelle vain kahta tuntia aikaisemmin, takana muutama tunti torkkuja laivassa (ja nyt keinuttaa niin mahdottomasti.....).
(Kosmetiikkalukijoille - tänään on tulossa myös kosmetiikkapostaus ja onpahan tälle viikolle peräti meikkipostauskin..!)
Portaat alas kaupunkiin etsimään kahvilaa. Aurinko kareili horisontissa, "Kohta minä täältä nousen, kumpi ehtii ensin rantaan...?"
"Minä!" :)
Milosin viidestä tuhannesta asukkaasta tuhat asuu pääkaupunki Adamasissa. Se on reilusti suurempi kuin unelias Kassos, mutta pienempi kuin Karpathoksen Pigadia. Charter-turismia täällä ei ole, vaan kaikki turistit saapuvat Milokselle itsenäisesti.
En ole sortunut..! ;)
Seitsemältä ainoastaan kaksi kahvilaa oli auki. Kävelin rantakadun päästä päähän. Tähän aikaan seurana on Adamasin keskustassa vain koulubussia odottavia lapsia ja muutama kahvila-asiakas. Istuin katsomaan auringon kipuamista vuorten ylle ja odotin kunnes supermarket aukesi kahdeksalta.
Rakastan aamuhetkiä ja aamun valoa. Se lyhyt hetki, kun kylä tai kaupunki herää auringon kanssa on jotenkin niin satumainen. Yhtenä hetkenä kaikkialla on hiljaista, ja sitten, auringon säteiden myötä, kadut alkavat hiljalleen täyttyä äänistä. Kauppojen ovet avautuvat, kahvilojen aamuvirkut ukot saavat seuraa töihin lähtevistä leivonnaisen hakijoista, autoja murahtelee ohi.
Suurimman osan elämästäni tällaiset hetket ovat menneet minulta ohi. Melkein 3-kymppiseksi saakka minut sai hereille ennen yhdeksää vain kaksi ärhäkkää herätyskelloa. Nyt viimeiset vuodet herään joka aamu seitsemältä. (Kiitos siitä miehen työaikataulun - en olisi uskonut että jossain vaiheessa elämäänsä sitä olisi kiitollinen siitä että oppii heräämään aikaisin..! :))
Muita aikaisten aamujen lintuja?
