Blogissa on nähty kynsiäni vaikka sun minkä näköisenä, mutta karseimman kuvan löysin geelausajoilta.

Juttu: Kynnet kuntoon

Jutussa käyn huollattamassa kynteni ja niihin laitetaan uusi geelaus.

Kynteni kasvavat luonnostaan vinoon mutta geelaus auttoi niitä pysymään suorina. Suoraa kynttä voisi itsestään selvästi pitää kieroon kasvanutta kauniimpana, mutta ei näitä.... :D Hyi helkkari! Pitkät, kierot kynnet ovat aina olleet osa minua ja olen tottunut niiden persoonalliseen, ehm, rumuuteen, mutta nämä pitkät, suorat kynnet... Ihan järkytyin kun näin tämän kuvan!

Ja voi, miten kauniiksi ne sitten taiottiin huollossa. Tuollainen pituus olisi tälläkin hetkellä eniten mieleeni.

   Sanni.... ei.

.

Kynsiin liittyy myös todennäköisesti kaikkien aikojen kontroversiaalisin postaus Karkkipäivän historiassa:

Hirmukynsien tarina, eli kuinka kasvati pitkät kynnet

Ymmärrän kyllä täysin, kuinka tuon postauksen kuvamateriaali voi ällöttää monia. :D Vaikka jutun julkaisusta on jo 3,5 vuotta tulee siihen yhä edelleen kammoksuvia kommentteja ^_^

* * Sanni viettää tällä viikolla nettilomaviikkoa ja blogissa esitellään poimintoja arkistoista * *

Moni alusta saakka mukana roikkunut lukija muistaa varmasti tämän postauksen joka aiheutti aikoinaan varsinaisen Manly-villityksen! Minullahan oli todella pitkään tuossa sivupalkissa kestolinkki eBay'n Manly-tarjontaan koska sain niin paljon kyselyitä paletin saatavuudesta.

Juttu: Man(ly), what colours!

Hullua että tästäkin on jo neljä ja puoli vuotta..! Muistan kuin eilisen kun kuvasin palettia Maarianhaminan kämppäni parvekkeella. :) Koko Manly-huuma tuntuu nyt jotenkin liikuttavalta... Näitä megapaletteja kun löytyy nykyään vähän vaikka mistä. Manly oli kyllä silloin muinoin tärkein leikkikaluni värien maailmassa ja innosti aivan mielettömästi erilaisiin meikkeihin. Voi niitä aikoja..! <3

Blogini nimihän on tullut alunperin siitä, että koin jokaisen päivän olevan minulle kuin "karkkipäivä" kun sain aloittaa sen leikkimällä meikeilläni. :) Tämä lause koreili sivupalkissakin blogin alkuaikoina. Blogin osoite oli Blogger-aikoina EyeLoveMornings.blogspot.com (ja hei - osa teistä lukijoista tulee muuten vieläkin blogiin sen osoitteen kautta..!) ^_^

* * Sanni viettää tällä viikolla nettilomaviikkoa ja blogissa esitellään poimintoja arkistoista * *

Joulukuussa 2010 kirjoitin jutun, joka on yksi harvoista suhteellisen paljon negatiivista palautetta saaneista kirjoituksistani blogin historiassa.

Revin vähän huumoria Hannele Laurin meikkityylistä, eikä postaus ollut osan lukijoista mielestä kovin hyvän maun - eikä Karkkipäivän tyylin - mukainen. Päädyin myöhemmin olemaan osittain samaa mieltä, eikä julkkismeikkisarja sitten koskaan jatkunut- vaikka olisin toki voinut toteuttaa sarjaa jatkossa vähän eri tyylillä.

Juttu: Järkyimmät julkkismeikit

* * Sanni viettää tällä viikolla nettilomaviikkoa ja blogissa esitellään poimintoja arkistoista * *

Jään ensi viikolla nettilomalle.

Puhuin eilisessä ruokapostauksessa addiktiivisesta luonteestani, ja yksi sen ilmentymiä on netin ongelmakäyttöni. Välillä netti saa minusta aivan liian suuren vallan ja saan koneen äärellä istumisesta jopa fyysisiä pahoinvointioireita kuten kiristävän tunteen rintakehään. Keskittymiskykyni murenee ja koen hermostumisen ja hallinnan katoamisen tunteita. Aloitan miljoona asiaa enkä saa mitään niistä loppuun. Huomaan vain liimautuneeni tuijottamaan ruutua.

Viime viikkoina olen kärsinyt näistä oireista jälleen paljon. On outo tunne, kun haluaisi vain istua kirjoittamassa ja samalla koneen läsnäolo ahdistaa hirveästi.

Tarvitsen lomaa netistä.

Tilanne on onneksi parantunut siitä mistä kerroin vajaa kolme vuotta sitten, ja olen onnistunut jonkun verran jarruttamaan tyhmentymistäni. Netillä on kuitenkin edelleen ikävästi addiktoiva ja kaiken muun ympärillä "lamauttava" vaikutus minuun.

Tiedän että pari päivää lomaa helpottaa ahdistuksen karistamisessa.

En kuitenkaan halua Karkkipäivän hiljenevän kokonaan lomani ajaksi. Minulla on lähes viiden vuoden verran arkistoa, johon mahtuu varmasti hurjasti postauksia joista suurin osa teistä ei tiedä/muista mitään. Keksinkin, että julkaisen lomaviikkoni ajan poimintoja vuosien varrelta - noloimpia meikkikuvia, hauskoja muistoja, keskustelua herättäneitä "kohuja" ja mielestäni hyödyllisiä tutorialeita.

Postaukset on ajastettu, mutta annan itselleni todennäköisesti luvan käydä iltaisin noin vartin verran julkaisemassa kommentteja (mikäli sellaisia on tullut) ja lukemassa päivän sähköpostit.

Lomaviikkoni aikana pyrin joka päivä kokeilemaan jotain uutta asiaa kuten uutta jumppaa, uutta ruokareseptiä, kuuntelemaan uuden, minulle tuntemattoman levyn. Tekemään kaikkea mikä ei liity nettiin.

"Nähdään" sitten taas uusin voimin. :)

Totaalisesta ruokavaliomuutoksestani on nyt kaksi ja puoli vuotta. Se on varmaan suurin elämäntapamuutos mitä olen koskaan tehnyt ja olen hurjan iloinen että se todella jäi pysyväksi. Liikunnan ujuttaminen elämääni on toinen tärkeä asia, mutta se ei valitettavasti ole lainkaan yhtä nautinnollista kuin ruoka. :p

Minulle nykyinen ruokavalioni on jo niin luonnollinen osa arkea että sitä ei enää ajattele minään erityistä suunnittelua tai pähkäilyä vaativana asiana. Hämmästynkin aina kun joku kaveri kysyy, ”Mutta mihin ravintolaan sun kanssa voi edes mennä kun syöt niin oudosti..?” Kyllähän jokaisessa ravintolassa on kalaa ja kasviksia..! :D

Moni tuntuu tekevän vähähiilihydraattisesta ruokailusta monimutkaisemman kuin se onkaan, hyvänä esimerkkinä äitini joka ei edelleenkään ymmärrä lainkaan mihin ruokavalio perustuu. ”Etkö sinä siis syö edes jäätelöä?” hän kysyi viimeksi jouluna.

Toki ruokavalioon liittyvät rajoitukset saattavat ärsyttää tai ihmetyttää ihmisiä. ”Mitä väliä jos otat yhden pullan?” ”Kamoon, siinä on vain vähän couscousia..!” Etenkin joitain ihmisiä tuntuu vaivaavan, jos hoikka ihminen haluaa karsia herkut ruokavaliostaan. Vaikka enhän minä niitä ole karsinut – vain vaihtanut toisenlaisiin herkkuihin!

Arvelen, että valtaosa ihmisistä ainakin täällä Suomessa syö suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti. Perinteinen lautasmalli lienee juurtunut aika monen päähän kouluajoilta. Useimmat tuntemani ihmiset syövät monipuolisesti kalaa, lihaa, kasviksia, hedelmiä ja maitotuotteita. Monet ovat myös tottuneet säännöllisiin ruoka-aikoihin jo lapsesta saakka.

Minun kohdallani ei ollut näin.

Olen kasvanut eineksillä, muroilla ja voileivällä. Lapsena olin aina vähän haikeana kun kaverit lähtivät pihaleikeistä kotiin. ”Meillä on ruoka kuudelta”. 

Meillä otettiin jääkaapista jotain kun tuli nälkä. Perunoiden, kastikkeen ja lihapullien sijaan meillä syötiin sellaisia ruokia kuin talkkunaa ja leipäpöppää. Tai hilloviiliä ja riisipiirakoita. (Ai mitä on leipäpöppä? Murretaan näkkileivästä paloja lautaselle, kaadetaan päälle kuumaa maitoa ja viimeistellään voinokareella. Voilá – lämmin ruoka.)

Opin ”laittamaan ruokaa” siinä vaiheessa kun opin keittämään riisiä ja makaronia. Yläasteella lämmin ruokani oli aina makaronia tai spagettia valmiskastikkeilla – ehdottomat lempparit olivat Blå Bandin metsäsienikastike ja Barillan oliivikastike. Riisiä söin vähän harvemmin, ja sitä aina pakastealtaan wok-vihannesten kanssa. Lukioaikoina mukaan tulivat myös nuudelit.

Olen ollut kala-kasvissyöjä 14-vuotiaasta saakka. Kalaa tai muutakaan proteiinia en kuitenkaan juuri kotioloissa syönyt, mitä nyt joskus kalapuikkoja tai muita pakastealtaan paneroituja seitivirityksiä.

En myöskään oikein syönyt kasviksia, mikä teki minusta vähän erikoisen kasvissyöjän. Söin kasviksia lähinnä paprikan ja tomaatin muodossa voileivän päällä tai sitten niitä riisin kylkeen paistettuja pakastevihanneksia. Salaattia en syönyt kotioloissa koskaan. Myös lisukkeina kasvikset jäivät usein lautaselle – jos esimerkiksi kalaa ei tarjoiltu ravintolassa perunan vaan parsan kanssa olin ihan että ”Miten tämän voi edes syödä..?”

* puistelee päätään *

Muistan kerran kysyneeni kotitalouden opettajalta miksi ihminen ei voi syödä pelkkää leipää. Olin vilpittömän ihmeissäni siitä, miksi ihmiset jaksavat valmistaa lämmintä ruokaa erilaisin lisukkein. Mielestäni voileivän päälle kasatut täytteet ajoivat saman asian. Opettaja meni muistaakseni aika hiljaiseksi.

Parikymppisenä kärsin niin hurjasta turvotuksesta ja muista vatsavaivoista että kävin ravitsemusterapeutilla. Minun todettiin syövän liian yksipuolisesti ja proteiiniköyhästi. (Aijaa? :D) Terapeutti käski lisätä kasvisten ja proteiininlähteiden määrää. En jaksanut. Lyhyellä aikavälillä tuollainen muutos ei vaikuttanut olooni mitenkään eikä motivoinut kokonaisvaltaiseen muutokseen. Palasin pussikeittojeni ja voileipieni pariin.

Fast-forward vuoteen 2014. Lautaseni täyttyvät kasviksista, kalasta, juustosta ja kananmunasta. Täytetyn patongin tilalla on lämminsavulohta ja höyrytettyä parsakaalia. Syön tofua kermaisessa kookoskastikkeessa. Odotan vesi kielellä aamuista munakastani vihreällä salaattipedillä. Blå Bandit ovat jääneet kaupan hyllyyn ja valmistan sienikastikkeen itse.

Miksi juuri vähähiilihydraattinen ruokavalio lopulta käänsi kelkan? En todellakaan väitä, että kaiken leivän, riisin ja pastan poisjättäminen on ehdoton edellytys nykyiselle hyvinvoinnilleni. En kuvittele hetkeäkään ettenkö voisi aivan hyvin nauttia niitä edelleen kohtuullisissa määrin. Ruokaremontissanihan on pohjimmiltaan kysymys syömäni ravinnon monipuolistamisesta ja ilon löytämisestä ruoan laitossa.

Niin. ”Mitä väliä siis jos otat yhden pullan?” On sillä väliä. En halua ottaa pullaa tai syödä viljapastaa edes kerran kuussa. Enkä taipua ”Tässä kakussa on vain ihan pikkuisen sokeria” –kompromisseihin.

Luonteeni on hyvin joko-tai-painotteinen, ja minulle sopivat selkeät rajoitukset. Viihdyn ääripäissä. Keskivaiheille jääminen ei vain ole… minua. Toinen vahva piirre on addiktoituminen. Koukutun helposti eri asioihin jolloin niiden ”kulutusta” on vaikea kontrolloida.

Vhh-ruoka johti pysyvään elämäntapamuutokseen koska sillä oli nopea, selvästi havaittava ja kokonaisvaltainen vaikutus - toisin kuin ”Alat vain syödä enemmän proteiinia” –neuvoilla. Se motivoi. Vhh toi myös mukanaan luovuuden elementin ruoanlaittoon, mikä oli kohdallani varsin ratkaisevaa. Yhtäkkiä ruoanlaitosta tuli hurjan mielenkiintoista. Alun haasteista selviäminen ja uuden makumaailman löytäminen oli palkitsevaa ja ruoan merkitys vaihtui "välttämättömästä pahasta" inspiroivaksi harrastukseksi.

Ei leivän ja makaronin yhdistäminen nykyiseen ruokavaliooni järkevinä määrinä varmasti vaikuttaisi terveyteeni mitenkään, mutta en vain halua niitä enää takaisin. En tarvitse niitä enkä näe mitä etua vanhojen riippuvuuksien mukana roikottaminen toisi.

Sitä paitsi parsakaalista on tullut minulle uusi "pasta". ;) Söisin sitä vaikka joka päivä. :)

Toisessa ääripäässä minulla on hyvä olla, ja sehän on tärkeintä.

.

Millaisia elämäntapamuutoksia teidän elämäänne mahtuu?

Esimerkkiruokaviikko ennen ja nyt.

Illan The Soap And The Beautiful -jaksossa Ma Provence vastaa edellisessä postauksessa esittämääni vihjaukseen siitä, ettei hän pelaa saippuakilvassa ihan puhtailla jauhoilla käyttäessään aseenaan sulfaatteja.

"En ole väittänytkään olevani aitoa saippuaa!" Ma Provence julistaa. "Olen palashampoo! Ja vastaan vieläpä noin kahta pulloa tavallista shampoota."

Okei, selvähän se.  :)

Ma Provence -"saippuan" määritelmää kommentoi minulle sähköpostitse Ma Provencen maahantuoja. Makes sense, kiinteä shampoo = palashampoo. Kuitenkin kaikki kiinteät hiustenpesusaippuat kutsuvat itseään palashampooksi. Loogisempaa olisikin, että hiustenpesuun tarkoitetut aidot saippuat vaihtaisivat nimensä vaikka hiussaippuoiksi. ;P Eipähän tulisi sitten sekaannuksia. :)

PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA 10.1.2014

Hiukset tuntuivat likaantuvan edellisen Ma Provence -pesun jälkeen nopeammin kuin tavallisesti, tai sitten pesu ei vain poistanut kaikkea likaa. Minulla olikin viimeksi hiuspohjassa kolmen päivän rasvakertymät ja lisäksi reippaasti kuivashampoota ja hiuskiinnettä. Ehkä se oli Ma Provencelle vähän liikaa..?

Tiedä häntä, mutta tänään MP vaahdottui hiuksissa paljon nopeammin kuin viimeksi. Saatoin jälleen fiilistellä ihaillen vaahdon erittäin kermaista ja liukasta koostumusta. Todella hyvän tuntuinen. Tuntuu myös hämmästyttävältä, miten sama tuote voi tehdä tyvestä niin meganarskuvan samalla kun pituudet jäävät sileiksi ja selviksi. Hiukset ovat kuivuttuaan samanlaiset kuin viimeksi - sileät mutta mielettömän sähköiset.

En käyttänyt hoitoainetta, enkä aio käyttää koko Ma Provence -testijakson aikana. Tämäkin on muuten todella poikkeuksellista - en kykene muistamaan kuin pari-kolme kertaa viimeisen 20 vuoden ajalta jolloin olisin pessyt hiukset ilman hoitoainetta (syksyn oopperan etikkahuuhtelu lasketaan hoitoaineeksi ;)). Kokeilu se on tämäkin... Hoitoaineettomuus on tälle naiselle yhtä eksoottista kuin hiustenpesu palalla! :)

P.S. Lukijoissa on näemmä niitäkin jotka eivät voi sietää näitä palashampoopäivityksiä kun aivan välittömästi sekä tämän että edellisen päivityksen jälkeen katosi yksi Karkkipäivän Facebook-seuraaja..! :D Ehkä tää mun Boldis-huumori on vähän huonoa ^_^

Ostin marraskuussa kaksi uutta ruskeaa nestemäistä eyelineria. Tässä vähän tarinaa niistä. :)

Sokoksen We Care Icon -merkki on pysynyt minulle ilmestymisestään saakka etäisenä, ja tämä eyeliner on ensimmäinen tuote jota olen merkiltä kokeillut. (Off topic mutta tuo nimi 'We Care Icon' on minun mielestäni hyvin omituinen... "Me välitämme ikoni"...?)

Maybellinelta taas olen käyttänyt meikkejä vaikka kuinka. Tykkäsin kovasti vanhasta Line Definer -tussista, joka sitten harmillisesti vaihdettiin tähän "lötkötussi"-versioon. Tai harmillisesti ainakin minun näkökulmastani, pidän jämäköistä tusseista enemmän kuin joustavista lötköistä.

We Care Iconin eyelinerissa on ohut sivellinpää, ja tuote on sellaista kevyen "emulsiomaista", vaikea kuvailla mutta ei vesimäisen nestemäistä vaan vähän paksumpaa. Sitä on mielestäni helppo hallita ja rajaus levittyy siististi karkaamatta luomen epätasaisuuksiin niinkuin hyvin nestemäisillä tuotteilla on vaarana.

Jälki on erittäin tummaa niinkuin kuvasta näkyy, kuivuttuaan lähes mustanruskeaa. Kuivuu täysin mataksi.

Maybellinen ruskean linerin sävy on vähän vaaleampi, selkeämmin ruskea. Jälki on hieman kiiltävää.

Lötkötussilla rajatessa piirtoa ei ole ihan niin helppo hallita kuin ohuella siveltimellä tai jämäkällä tussilla, ja rajauksesta tulee käytännössä aina vähän paksumpi ja ei-niin-tarkkarajainen. Etenkin siiven loppuosasta on vaikea saada terävää tämäntyyppisellä eyeliner-kärjellä. Maybellinen Liner Expressin massa on aika vetistä, mikä myös vaikuttaa jäljen hienoiseen epätarkkuuteen.

Nyt parin kuukauden käytön jälkeen Liner Express on jo alkanut kuivahtaa ja massa hieman kökkööntyä. We Care Iconissa ei mitään muutoksia.

Kerroin aiemmin, että Laveran nestemäisessä eyelinerissa on kaikkein ohuin sivellinkärki minkä tiedän. Ja on edelleen. We Care Iconin sivellin on myös todella ohut ja erittäin hyvä, mutta ihan yhtä ohuenohutta jälkeä kuin Laveralla en saa sillä tehtyä. Mikä ei tietenkään tarkoita että toinen olisi sillä perusteella toista parempi :) Ihan vain vinkkinä sitä Mahdollisimman Ohutta eyeliner-sivellintä etsivälle.

Maybelline-rajauksen päälle muuten tarttuu luomiväri erittäin hyvin sen kevyesti "tahmeaksi" jäävän pinnan ansiosta. Luomivärillä voi kivasti tuunata rajausta, levittämällä päälle esimerkiksi metallisen ruskeaa puuterimaista luomiväriä saa tosi kivasti välkehtivän tuloksen, samalla kun rajaus silti pysyy tummempana ja selkeämpänä kuin pelkällä luomivärillä tehtynä. Täysin mattaisiksi kuivuvien eyelinerien päälle luomiväri ei tartu yhtä hyvin.

Kuriositeetti: aloin käyttää mustaa rajausta vasta vuonna 2006..! Siihen saakka käytin vain ja ainoastaan ruskeaa, jopa maskarassa. (Ja kaukaisessa menneisyydessä myös sitä kuuluisaa sähkönsinistä... :D) Musta on kova väri ja sopii vaalealla henkilöllä parhaiten värikkäiden meikkien raamittajaksi. En voinut kuvitellakaan käyttäväni mustaa ennen  kuin löysin meikkiini värit.

Olen kirjoittanut aiheesta jo kerran aiemminkin. Naistenlehtien vuosittain toistuvat vakiovinkit kauneudenhoitoon. Joka syksy saamme lukea kuinka "kosteusvoide on hyvä päivittää täyteläisempään" ja keväisin meitä innostetaan elvyttämään talvenkalpeat koipemme ja löllöreitemme kesäkuntoon kuorinnoilla, itseruskettajilla ja selluliittigeeleillä.

Juttua ei ole tarpeen kirjoittaa uusiksi (se löytyy muuten täältä), mutta kun silmiini osui muutama vinkki Kicksin viimeisimmässä asiakaslehdessä, en voinut olla nostamatta aihetta taas esiin. Sen lisäksi, että vinkit noudattavat vuodesta toiseen samaa kaavaa, niiden informaatioarvo on usein täysi nolla.

Asiantuntijan mukaan talvi-iholle sopivat hellävaraiset, kosteuttavat ja hoitavat tuotteet. Jaaa... eikös tämä päde ihonhoitoon ihan vuoden jokaisena päivänä..? Vai valitsenko kesäksi jotain muuta kuin hellävaraista, kosteuttavaa ja hoitavaa...? Tämän "vinkin" hyöty oli mikä...?

Vastaaja neuvoo selvittämään, mistä tummat silmänaluseni johtuvat. Okei, selvitän: no nukun aika huonosti, johtuisikohan tummuus siitä? Menen kosmetiikkaliikkeeseen. "Päivää, saanko silmänympärysvoiteen unenpuutteesta johtuvaan silmien tummuuteen?" "Joo, juuri siihen tummuuteen meillä on tätä ja tätä merkkiä...!"

Öööö..? Ei.

Vinkin olisi voinut typistää viimeiseen lauseeseen. Kyllä: oikean sävyinen peitevoide on vastaus kysymykseen! Tai sitten vaikka se nukkuminen. :D Ei kosteusvoide.

Samassa lehdessä haastatellaan myös kahta hiusgurua. Täältä löydämme parhaan vinkin hiusten muotoiluun.

Jjjep. Tämän vinkin käytännön apu oli...?

"Lisää kuiviin hiuksiin rakennetta tai volyymia". Miten? Millä? Ja millaisen tuotteen valitsen tuomaan tukea? Pirkko Perusmuija ei tullut neuvosta hullua hurskaammaksi.

Anteeksi nyt hirveästi kun olen tällainen triviaaleihin "mitä-tuolla-nyt-on-väliä" -juttuihin tarttuja. En vain jaksa ymmärtää, mitä ideaa on jaella täysin itsestäänselviä nollavinkkejä tyyliin "Paistat kananmunan rikkomalla sen kuumaan pannuun" tai neuvoja, jotka eivät  hyödytä ketään ilman konkreettista havainnollistamista kuvin tai tuote-esimerkein. Minulla ainakin herää sellainen olo, ettei vinkeillä edes ole tarkoitus oikeasti auttaa ketään tai aikaansaada oivalluksia. Kunhan vain täytetään palstaa jollain joka kuulostaa fiksulta mutta ei oikeasti sano mitään.

Kuva täältä.

Typerin meikkivinkki jonka olen muuten koskaan lukenut koski vaseliinin käyttöä bilemeikissä. Kauneustoimittaja neuvoi levittämään luomivärin päälle vaseliinia. Mainoskuvissa tai catwalkilla näkee usein tällaista kiiltävän kosteaa meikkiefektiä joka useimmiten saadaan aikaan nimenomaan vaseliinilla. Näyttää upealta - mutta jokainen meikkari tietää, että meikki kestää ehkä sen 10 minuuttia. Vaseliini luonnollisestikin liuottaa alla olevan luomivärin ja sexyn kiiltävä meikkisi on kohta luomivakoon kerääntynyt rasvainen rantu. Vaseliinikikka sopii  kuvauksiin, ei meikkiin jonka on tarkoitus kestää koko illan. Saikohan lehti palautetta bilemeikkiä kokeilleilta... :P ^_^

P.S. Karkkipäivässäkin on aivan varmasti vuosien varrella ollut jonkun vinkkelistä ankeita "nollavinkkejä", kyllä niillekin saa pyöritellä silmiään..! :D

Tänään se jatkuu jälleen. Saippuaooppera, kausi #2.

Suosikkisaippuasarjanne tähtinä loistavat...

Viime kaudelta tuttu Blondi - vaaleiden ja käsiteltyjen hiusten saippua. Blondi aiheutti viime kaudella niin massiivisen ongelmavyyhdin että saa nähdä miten se hoitaa tilanteen edukseen tällä kierroksella...

Blondia vastaan asettuu uusi tulokas Ma Provence - kuivien hiusten saippua. Mitähän Provencella on hihassaan..?

Hoitopuolella juoniaan punoo etikkahiushuuhtelu Nokkonen.

...seuranaan erityisesti palashampoon kanssa käytettäväksi tarkoitettu hiustenhoitoaine Kehäkukka.

Mitähän nämä liukkaat kaverit keksivät pääni menoksi..?

.

Pesin hiukseni aamulla Ma Provencella. Sain saippuan maahantuojalta kutakuinkin tasan vuosi sitten. Kuten Flow Kosmetiikan kohdalla, olen sysännyt Ma Provenceen tutustumista varsin ansioituneesti.

Provencea piti hieroa päähän pieni tovi ennenkuin minkäänlaista vaahtoa lähti syntymään, mutta kun vaahtoa lopulta tuli, se oli uskomattoman pehmeää ja liukasta. JA, se huuhtoutui hiuksista ilman minkäänlaisia ongelmia. Aivan eri tuntu kuin tyven takuttaneella, nahkeaakin nahkeampaa vaahtoa tuottaneella Blondilla.

Vilkaisu inciin antoi selityksen. Ma Provence ei ole ns. "oikeaa" saippuaa, toisin kuin Flow. Siinä on pesevänä ainesosana sulfaatteja, eli se on itse asiassa kuin nestemäistä shampoota kiinteässä muodossa. Samaan tyyliin kuin Lushin palashampoot, ne eivät myöskään ole "saippuasaippuaa" vaan pesevät sulfaateilla. Näin ollen fiilis on aivan toisenlainen. Hyvin pitkälle kuin normishampoolla pestessä. Ma Provence ei jätä hiuksiin tahmaista tunnetta eli saippuaista kalvoa. Mutta hoitavalta se tuntuu...! Aika hyvältä, itse asiassa. Tyvi peseytyy narskuvaksi, mutta pituudet jäävät huuhdellessa sileiksi ja selviksi.

Hiukset tänään. Ilmavuus = sähköisyys.

Noudatan ohjetta. En laita erikseen hoitoainetta. Tulos: hiukset ovat yllättävän sileät mutta erittäin sähköiset ja lentelevät. Jään odottamaan mitä tulevat pesukerrat tuovat tullessaan. Edellisissä pesuissa käytetty hoitoaine saattaa vielä vaikuttaa hoitotulokseen (vaikka en silikonipitoista hoitsikkaa olekaan käyttänyt).

Ma Provence - laitat aika hyvän vastuksen Blondille mutta käytät vähän kyseenalaisia konsteja, sulfaateilla pelaaminen ei ole ihan reilua aidoissa saippuaympyröissä. ;)

To be continued...