Sunnuntai-illan "saa hymyillä" -postauksessa nostalgiakuvia vuosilta 88-90, olkaa hyvä. :)

Ponit pääsivät tietysti välillä myös ulos kävelylle.

Ponien joulujuhla. Tässä ponit avaavat lahjojaan. :)

Vampyyrityttö....

Olin hyvin kalpea ja vakavan näköinen lapsi - vaikka vakavan ilmeen takaa löytyikin pirskahteleva persoonallisuus. Minua ei voinut parhaalla tahdollakaan kutsua kauniiksi lapseksi. Pahoitteluni tarpeettoman vahvasta sanavalinnasta. Sanotaan mieluummin että en ollut se kaikkein rusoposkisin ja hymyilevin lapsi. :)

Vanhoja kuva-albumeita katsellessa ei todellakaan tunnu ihmeelliseltä, että kiinnostuin kosmetiikasta niin varhaisella iällä ja "meikatusta minästä" muodostui hyvin nuorena se "todellinen minä".

Toisaalta ikä on tehnyt minulle hyvää. :) Siis oikeasti. Harva ihminen sanoo näyttävänsä 30-vuotiaana paremmalta kuin 17-vuotiaana, mutta minä voin sanoa niin. Ehkäpä kokemus liittyy myös itsetuntoon. Joka tapauksessa, vasta 30 täytettyäni olen alkanut kokea että myös meikitön Sanni on "oikea Sanni".

Rakas ystäväni Mili <3

Olemme kuvassa 11-vuotiaita, ja menossa on ylimenokausi leikki-iästä teini-ikään. Ponitytöistä Nyykkärityttöihin.

Huoneessani oli vielä 12-vuotiaaksi saakka ponihylly, vaikka en enää poneilla leikkinytkään.

5-luokkalainen tekee läksyjä. Kirjoituspöydällä New Kids On The Block -juttujen lisäksi myös Baywatch-fanikuvia. :)

Voi New Kids...! <3 Kuinkas paljon fanikrääsää muilla Nyykkäri-faneilla on ollut? Paljastakaa NKOTB-menneisyytenne, ikäluokkani Karkkipäivä-lukijat...! :D

(Tämän kuvan naamakalpeus oli jo liikaa julkaistavaksi... :p)

*

Vielä loppuun päivän ilostusaihe: afrikkalainen tanssi! Kävin tänään siskoni kanssa monikulttuurikeskuksella kokeilemassa afrikkalaista tanssia ja tiedättekö, koin ehkä ensimmäistä kertaa todellista liikuntatilanteeseen liittyvää iloa! :) Se oli niin hyvän mielen tunti että ilo ja hymy jäi kareilemaan koko olemukseen loppupäiväksi. Afrikkalainen musiikki tempasi minut mukaansa ja sympaattisen opettajan energiasta ei voinut olla saamatta tartuntaa..! Niin kivaa! :)

Laitetaanpa vihdoin kuvia Dermablend-meikkisessiosta! :) Luulen, että tätä postausta on moni odottanut. "Virallinen" kampanjapostauspäiväni on vasta 31. maaliskuuta, mutta koska kuvamateriaalia on tarpeeksi kahteenkin postaukseen niin laitan ensimmäisen osan ulos jo nyt.

Olen siis mukana Indiedaysin ja Vichy Dermablendin kampanjassa, jossa sai haluamallaan tavalla toteuttaa meikin Dermablendin meikkipohjatuotteilla. Minä halusin toteuttaa meikin lukijoilleni, ja päädyin lopulta valitsemaan kuusi mallia hieman erityyppisillä ihotilanteilla. On aknea, punoitusta, syntymämerkkiä, näppyjä ja arpia.

Katsotaan miten Dermablend selvisi! :) Meikkipohjatuotteita on neljää erilaista, joiden peittoasteet menevät näin:

Fluid Corrective Foundation: kevyin, vähäisten ja keskivaikeiden ihovirheiden peittoon (itse pidän jo tätäkin tuotetta erittäin peittävänä). Aurinkosuojakerroin 35.

Corrective Compact Cream Foundation: keskivaikeista vaikeiden ihovirheiden peittoon (kiinteä ja hitusen kuivempi koostumus kuin fluidissa, sisältää myös talkkia). Aurinkosuojakerroin 30.

Total Body Corrective Foundation: vartalomeikkivoide keskivaikeista erittäin vaikeiden ihovirheiden peittoon (vedenkestävä). Aurinkosuojakerroin 15.

Corrective Stick: peiteväri pienten alueiden korjaukseen, kaikkein korkein peittävyys. Aurinkosuojakerroin 30.

Osassa 1 mukana Elina, Kirsi ja Heidi.

Kokeilin Elinalle toiselle puolelle kiinteää, toiselle puolelle nestemäistä meikkivoidetta vaaleimmassa sävyssä 15 Opal, tarkoituksena testata mahdollista sävyeroa. Rasiassa Compact-versio näyttää hitusen erisävyiseltä kuin Fluid, mutta kasvoilla eroa ei huomannut.

Elinan kasvoille riitti yksi kerros meikkivoidetta. Meikkipohja kiinnitettiin Dermablendin irtopuuterilla.

En laittanut malleille lainkaan aurinkopuuteria tai poskipunaa jotta meikkivoiteiden sävy iholla tulisi mahdollisimman selkeästi esille.

Kirsillä on oikealla puolella kasvoillaan voimakkaasti punoittava syntymämerkki. Vasemmalla puolella iho on hyvässä kunnossa ja iholla on näkyvissä vain aavistus couperosaa.

Aloitin Kirsin syntymämerkin peiton kiinteällä meikkivoiteella. Levitin meikkivoidetta 2-3 kerrosta sientä käyttäen. Levitin päälle seuraavaksi kaksi kerrosta Body Corrective -meikkivoidetta. Lopuksi lisäsin tarvittaviin kohtiin Corrective Stick -peiteainetta.

Toiselle puolelle kasvoja riitti yksi kerros Fluid Corrective -meikkivoidetta.

Syntymämerkki peittyi erittäin hyvin, mutta pinta jäi -odotetustikin - suhteellisen voimakkaasti meikatun näköiseksi. Tämäntyyppistä osittain kohollaan olevaa ihovirhettä on hyvin haasteellista saada peitettyä niin, ettei pinta näyttäisi meikatulta. Mitä tasaisempi pinta = sitä luonnollisempi tulos. Epätasaisuudet ihossa tuovat meikin aina selvemmin näkyviin.

Uskon, että tulos olisi ollut vieläkin parempi, mikäli syntymämerkin punaisuutta olisi ensin neutraloitu vihreällä peiteaineella (jollaista Dermablendin valikoimaan ei kuulu). Tällöin päälle olisi todennäköisesti tarvinnut levittää vähemmän meikkivoidekerroksia. Mikäli iholla on voimakkaita värivirheitä, suoritetaan niiden neutralointi aina ensimmäiseksi ennen varsinaisen meikkipohjan levitystä.

Heidin kasvot nähdessäni menin vähän hämilleni, sillä edessäni oli vallan upea iho, enkä nähnyt siinä käytännössä mitään peitettävää. Heidin kohdalla voidaan puhua ihosta, joka on kauneimmillaan ilman meikkiä, tai niin vähällä meikillä kuin mahdollista. Näin tasaista persikkaihoa tapaa yleensä vain lapsilla..! :)

Heidi haki Dermablend-malliksi toivoen saavansa apua silmien ympärillä sijaitsevien, onnettomuudesta aiheutuneiden arpien peittoon. Arvet erottuvat ihosta vain hienoisen epätasaisina kohtina. Yksi arvista alkaa auringonvalon vaikutuksesta Heidin mukaan punoittaa ja muuttuu maksaläiskän väriseksi, mutta tähän aikaan keväästä tätä värimuutosta ei ollut vielä havaittavissa.

Koska arvet eivät väriltään poikkea ympäröivän ihon sävystä hienoista vaaleutta lukuunottamatta, ei niitä käytännössä pysty meikkivoiteen keinoin juuri peittämään. Ja koska Heidillä on luonnostaan niin kaunis iho, ei peittävästä meikkipohjasta olisi hänelle etua muutenkaan. Luonnostaan tasaisen ja kuulaan ihon hehkua ei kannata sammuttaa meikillä - "vähemmän on enemmän" pätee todellakin tällaisissa tapauksissa! :)

Niinpä meikkasin Heidin ihoa vain paikallisesti; tasoitin nenän ja huultenympärysalueen punoitusta sekä silmien alusten varjoja Total Body Corrective -meikkivoiteella. (Miksi Total Body eikä kevyempi Fluid Corrective? Koska Fluidista tai Compactista ei löydy sopivaa sävyä Heidin lämpimälle oliivi-iholle.) Levitin meikkivoidetta myös arpien alueelle, mutta sillä ei käytännössä ollut vaikutusta. Arpien erottuvuus tulee siitä kun valo osuu niihin tietyssä kulmassa, ei värivirheestä. Kesällä UV-säteilyn tummentaessa arpia on peiteaineesta jo eri lailla hyötyä.

Muualle kasvoihin levitin primer-tuotetta (toisen merkin, Dermablendillä ei ole primeria) joka ikäänkuin näkymättömästi "viimeisteli" Heidin ihon. Kerron tästä tuotteesta omassa jutussaan, en yleensä ole kovin innostunut primereista mutta tuo kyseinen tuote on saanut minut aika lailla ihastumaan.

.

Kiitokset vielä Elinalle, Kirsille ja Heidille! Suuri kiitos myös ystävälleni Ninalle Kauneushuone Blinkistä joka tarjosi Blinkin tilat käyttöömme! :)

Kuun viimeinen päivä katsellaan sitten toiset kolme Dermablend-meikkausta, ja tällöin teillä on myös mahdollisuus osallistua tuotearvontaan.

Vichy Dermablend-tuotteita myydään valikoiduissa apteekeissa ja hinnat ovat noin 22-29 euroa. Tuotteet ovat hajusteettomia ja testattu herkälle iholle sopiviksi.

Lisätietoa Dermablendistä täällä.

Moikat junasta! Teen tässä blogihistoriaa suorittamalla elämäni ensimmäistä blogipostausta iPadilla :D En osaa liittää tähän kuvaakaan, h*mmetti. Hmm, tai voinhan etsiä WordPressin kuvapankista jonkun vanhan random-kuvan, kuvattomat postaukset on niin tylsiä.

Halusin vain purkaa spontaanin ilostukseni illan ohjelmasta, olin nimittäin muutaman muun bloggarin kanssa tutustumassa Lumenen laboratorioon Espoossa ja tämä oli yksi kiinnostavimpia tehdasvierailuja mihin olen päässyt osalliseksi. Lumene ei ole koskaan aikaisemmin kutsunut ketään bloggaajia tuotantotiloihinsa, eikä sinne juuri päästetä alan opiskelijoitakaan. Meitäkään ei päästetty kun yritettiin koulun kanssa järjestää sinne yritysvierailua. Paikkaa on jo alkanut verhota vähintään mystinen aura, kun ovet on pidetty niin tiiviisti kiinni :)

Siksi olinkin todella positiivisesti yllättynyt tämän illan tilaisuudesta, joka antoi Lumenesta kaikkea muuta kuin mystisen kuvan. Luonnollisestikin jokainen firma valitsee minkä verran ja mitä tuotannostaan ja raaka-aineistaan kertoo, ja tietyt asiat ovat totta kai liikesalaisuuksia, mutta erittäin avoimesti Lumenen kemisti ja tuotekehityspäällikkö Josefin Backman meille vastaili. Edes kysymykset tyyliin "Miksi kasviöljyt muodostavat inceissänne lopulta niin pienen osan vaikka imagonne on vahvasti pohjoisen marjoissa" eivät saaneet Backmanille jauhoja suuhun.

Opin taas paljon uutta ja sain vahvistuksia monille vanhoille ikuisuusaiheille (kuten onko sillä oikeasti käytännön merkitystä onko shampoon sulfaatti luonnollista vai synteettistä alkuperää - ja mitä itse asiassa tarkoittaa "allergiatestattu"). Älyttömän, älyttömän kiinnostavaa! Aivan mahtavaa että Lumene halusi tällaisen tilaisuuden järjestää. Vaikka olen monia alan ammatti-ihmisiä tavannut ja haastatellut niin kyllä se vain aina on erityisen antoisaa päästä jututtamaan ehtaa kemistiä. :)

Kerron vierailusta myöhemmin enemmän omassa postauksessaan kun saan lumenelaisilta kuvia labrakierrokseltamme. Tuotantotiloihin ei saanut viedä mukaan omaa kameraa.

Seuraava tehdasvisiitti on tiedossa toukokuussa - pääsen vierailemaan Saksaan Dr. Hauschkan Walan tehtaalle..! Olen jo nyt suunnittelemassa mitä kaikkia kiperiä kysymyksiä esitän, esimerkiksi alkoholin käytöstä tuotteissa ja sen perusteluista haluan todellakin kuulla. :) Saa nähdä miten avoimesti siellä kerrotaan tuotekehityksestä ja raaka-ainevalinnoista.

Vähänkö mahtavaa ja jännää päästä mukaan tällaisiin! :)

Mä olen tänään juonut hieman liikaa kahvia ja niinpä hakkaan jo toista yöllistä postausta sen sijaan että pää olisi tyynyssä. :)

Huomisesta Ekolo-miitistä - laskin että "kyllä"-halukkaita oli 15 kpl ja "ehkä"-halukkaita kolme. Uskaltaisin veikata (vaikken ole Jyväskylän Ekolossa käynytkään), että kaikki teistä varmaan mahtuvat myymälään, eli kaikki ovat tottakai tervetulleita. Superfood-maistiaistarjoiluja pystyn kuitenkin lupaamaan vain kuudelle, kun Ekolon puolelta kuudesta hengestä puhuttiin. (Heillä ei muuten ole enempää tuolejakaan :D) Näin ollen arvoin siis joukostanne kuusi kappaletta maistiaismiittaajia :)

Ja he ovat:

Laitan vielä linkit nimimerkkeihin kun Laurojakin oli kaksi. Anne, Jessi, Sara, laura, Ellinen ja Bella.

Tapaamisiin siis huomenna perjantaina Ekolossa klo 14. :) Jännää :)

Emme puhuneet ekololaisten kanssa "hengailun" kestosta, mutta voisin veikata että varmaan ainakin runsaan tunnin hengaan itse paikalla. :) Eli kolmenkin aikaan voi vielä tulla morjestamaan jos sattuu ohi kulkemaan.

(P.S. Yöllinen postaus #1 aiheesta vhh-proteiinipatukat löytyy tuosta alempaa. Jos nyt patukat kiinnostaa ja silleen. ;))

Lähdin tänään asiakseni Sokoksen 3+1-päiville. Tällä kertaa kohteenani ei ollut Klippoteketin kuivashampoo, jota muutoin tulee aina hankittua tarjouspäiviltä. Kävin ostamassa Atkins-patukoita.

Yleensähän en koskaan osta Atkinseja Suomesta vaan tilaan ne iHerbistä (kappalehinta siellä 1,30€, Suomessa 2,80€), mutta Herbissä ei harmillisesti ole lempparimakuani Chocolate & Orangea. Nyt kun sitä sai huiman (ehm) 80 sentin alennuksella niin päätin pitkästä aikaa maksaa Suomen hinnan. Mukaan lähti myös pari Chocolate Decadencea.

En käytä VHH-patukoita makeisen korvikkeena vaan kannan niitä mukanani pähkinöiden ohella "hätäapuna", jos täytyy saada jotain välipalaa tai pikatankkausta treenin jälkeen. Syön aniharvoin patukan kerralla kokonaan, ja yleensä niitä kulkee laukussa vielä useampia eri makuja. Nytkin on treenikassissa kolme puoliksi syötyä patukkaa minigrip-pussissa. Joo, ehkä ällöä. :)

Atkinsit ovat suosikkejani, mutta viime aikoina olen kokeillut paria muutakin merkkiä.

QuestBareja on hehkutettu vähän siellä sun täällä ja kiitelty patukoiden lyhyttä ja "puhdasta" ainesosalistaa ja erinomaista makua. Siinä missä Atkins-patukka koostuu kymmenistä ainesosista, Questissa on 10.

Questeissä ei ole sokeria tai suklaakuorrutetta ja kaikki (Questin mukaan) turhat lisäaineet on jätetty pois. Patukoissa on ainoastaan proteiinia (20 g per pötkö), kuitua, makeutusaineita (luonnollisista steviaa, lo han guo'ta ja erytritolia, keinotekoisista sukraloosia), ja mausta riippuen pähkinöitä, pähkinävoita, kuivattua marjaa tai hedelmää tai muuta maun lähdettä. Quest ylpeilee sillä, että heidän patukoidensa "ravitsemuksellinen profiili sekä maku ovat markkinoiden parhaat" ja "vaati vuosien työn kehittää näin täydellinen ja terveellinen proteiinipatukkaresepti".

No jo on lupaukset ja hypetykset...!

"We know that once you taste Quest Bars you'll agree that no other protein bar even comes close to matching the combination of amazing flavor and perfect nutrition with absolutely no compromises."

Ooookei. Tällä pohjustuksella odotukset olivat enemmän kuin korkealla haukatessani Questiä ensimmäistä kertaa. Tilaamani maku on Chocolate Brownie.

Öööhöm.

Näin niinkuin kiltisti sanottuna patukka maistui kahdeksi kuukaudeksi keittiön pöydälle unohtuneelta suklaa-brownielta. Näin kuivaa ja sitkeää proteiini - tai mitään muutakaan - patukkaa en ole ikinä maistanut..! Patukkaa on oikeasti vaikea pureskella ilman että leukaa alkaa särkeä. Maku on hyvin kuiva ja mitäänsanomaton.

Amazing flavour...? Satuinko vain tilaamaan sen kaikkein huonoimman Quest-maun?

Quest mainostaa myös, ettei käytä pötkylöissään glyserolia. Tämän tyyppisten elintarvikkeiden raaka-aineisiin perehtymättömänä en ymmärrä, mitä välteltävää juuri glyserolissa on (kosmetiikan muodossa sitä ainakin tulee nautittua runsaasti joka päivä), mutta ilmeisesti Quest näkee siinä jotain pahaa. Glyserolihan säilyttää ja sitoo kosteutta - liekö sitten juuri sen puuttuminen syynä patukoiden huomattavaan kuivuuteen.

Myöhemmin luin, että Questeja suositellaan lämmitettävän mikrossa ennen syömistä koostumuksen parantamiseksi. Hmmh, kuka saa proteiinipatukkansa jossain salilla mikroon?

Atkins-patukoista en ala tässä sen pidempiä jauhaa, mutta ne ovat Questeihin verrattuna "kosteita" ja meheviä. Rakenne on pehmeä ja helposti pureskeltava. Advantage-patukat ovat juuri sopivan miedosti makeutettuja ja maut ovat kautta linjan todella hyviä.

Toinen uusi tuttavuus Questin ohella on suomalaisen Leaderin valmistama So Lo-Carb! Protein. Minttusuklaa-patukassa on imeytyvää hiilihydraattia vain 1 g - vaikka ainesosaluettelosta löytyy niin sokeripitoista maitosuklaata, maissitärkkelystä kuin tomusokeriakin. Ainesosia on lähes yhtä paljon kuin Atkinsin patukoissa, ja proteiininlähde on sama: soija (Quest käyttää maitoproteiinia).

Leaderin Minttusuklaa on makuuni hieman liian makea ja karkkimainen, tämä ei maistu proteiinipatukalta tai ateriankorvikkeelta (vaikka protskuahan tässä piisaa - 24 g). Ihan onnistunut maku kylläkin jos hakee nimenomaan VHH-karkkipatukkaa.

En taida olla ihan heti vaihtamassa pois Atkins-leiristä. Eiväthän nämä tosiaan mitään varsinaista terveysruokaa ole, mutta minun patukka-viikossa-tai-kahdessa -kulutuksellani syön näitä ihan hyvällä omallatunnolla. :)

Questeille tekisi mieli antaa vielä toinen mahdollisuus ihan vain selvittääkseni ovatko muutkin maut noin kuivia ja, no, mauttomia, mutta kaikki Quest Bar'it ovat tällä hetkellä lopussa iHerbistä.

Onko teillä suosikkiproteiinipatukoita?

Sain eilen spontaanin idean raudan alla.

Olen menossa perjantaina Jyväskylään moikkaamaan kaveria, ja kiitos VR:n lipputarjouksen, saavun kaupunkiin jo puolilta päivin (- tottakai "laihialainen" haahuilee vieraassa kaupungissa koko päivän vain säästääkseen matkakuluissa :D). Kaveritreffit ovat vasta illemmalla, ja olen tässä yrittänyt miettiä mitä tekemistä keksisin päivälle. En tunne kaupungista ketään muuta. Kenen kanssa hengata viiteen saakka? Maleksinko kosmetiikkaosastoilla ja testaan jonkun paikallisen kasvisruokamestan? Menen kirjastoon lukemaan lehtiä? Ryystän hitaaaasti monta kupillista kahvia?

Olin tässä joku aika sitten lukenut The Good Morning -blogin Kaisan lukijamiitistä superfood-maisteluteemalla, joka oli minusta tosi hauska idea. Eilen sitten ajatus vain putosi päähäni kun olin tekemässä penkkipunnerrusta ^_^ - Määkin voisin tavata lukijoita tuollaisen kivan maisteluhäppeningin merkeissä - ja miksen vaikka nyt heti perjantaina Jyväskylässä..! (Sorry Kaisa, ihan suoraan nyt pöllin sun idean! :D)

Olen saanut lukijoista seuraa jo Brysselissä, Madridissa ja Pariisissakin, niin voisihan se onnistua myös Jyväskylässä? (Saatan tietysti saada myös näpeilleni eikä ketään kiinnosta... Mutta yrittänyttä ei laiteta.)

Ajatus lähti etenemään. Mitä ekokauppoja Jyväskylässä on..? No ainakin Ekolo..!

Tulin kotiin ja tuumasta toimeen. Ei muuta kuin soittamaan kontakteille ja kysymään keneen voisin Ekolossa ottaa yhteyttä. Tänä aamuna sain vihdoin oikean henkilön kiinni. Esitin ideani ja mietin, että pitääköhän ne minua ihan outona. "Hei, mä oon bloggari ja haluaisin tota-niinku tavata mun lukijoita ja olis kiva jos voitais hengata teidän myymälässä!" "Niinku mä tykkään luonnonkosmetiikasta. Ja terveellisestä kasvispainotteisesta ruoasta."

No en minä ihan noin huonolta kuulostanut..! :D

Ekolossa tykättiin ideasta. :)

Joten hei - jyväskyläläiset lukijani joilla ei ole parempaakaan tekemistä perjantaina 21.3. iltapäivällä -

haluaisitteko tulla mun kanssa "hengaamaan" Ekoloon? :)

Liike sijaitsee Kauppakadulla Jyväskeskuksen ensimmäisessä kerroksessa. Ekolo tarjoaa meille suolaista ja makeaa superfood-syötävää, teetä, kahvia ja virvokkeita. Voidaan hypistellä puteleita (hehheh), testailla eri snackien makuja ja höpötellä kaikkea kivaa luonnonkosmetiikan ja taivaan välillä. :) Voinpahan samalla myös antaa ihonhoito- ja meikkivinkkejä luonnonkosmetiikan saralla, jos joku niitä kaipaa. :) Laveralta luvattiin lähettää pienet tuotenäytesetit tapaamiseen osallistuville, eli saatte jotain kotiin viemisiäkin.

Edit. klo 22.28 - Ohoh, onpas teitä kiinnostuneita! :) Täytyy varmaankin arpoa kiinnostuneiden joukosta kuusi henkeä jotka pääsevät maistiaisiin. Toki paikalle saa tulla useampikin moikkaamaan mutta tuohon "maistiaishengailuun" mahtuu vain kuusi henkeä.

Ekolosta sanottiin, että noin kuusi henkeä mahtuu kivasti heidän "nojatuolinurkkaansa" pöytien ympärille ja maisteltavaa varataan suunnilleen sen kokoiselle porukalle.

Huikkailkaa kommenttiboksiin jos kiinnostuneita löytyy! Ajankohta siis perjantai 21.3. kello 14.00. (Viiteen saakka ei teidän tarvitse sentään minun kanssani  roikkua :))

Ja muuten - hyviä lounaspaikkavinkkejä otetaan vastaan :) Onko Kasvisravintola Katriina mistään kotoisin..?

Mieheni vei minut lauantaina ravintolaillalliselle. Koin, että oli aika vähän tsempata meikin kanssa ja luopua viime viikkojen pelkkää-ripsiväriä-ja-peiteainetta-laiskottelulinjastani. (Kyllä - useimpina päivinä viime viikkoina en ole laittanut edes mineraalipohjaa.)

Iltameikkiin valitsen lähes aina lempiväriäni eli violettia sen eri sävyissä. Tällä kertaa oti mukaan pitkästä aikaa punertavaa luumuakin.

Käytin meikkiin kymmentä eri sävyä.

.

Pohjustin luomen Shiseidon voidemaisella violetilla luomivärillä ja rakensin päälle sini-punavioletin kokonaisuuden MACin, IsaDoran, Revlonin ja Urban Decayn luomiväreillä. Rajauksiin käytin IsaDoran mustaa geelieyelineria (yläluomi) ja IsaDoran valkoista kajalia (alasisärajaus).

Käytetyt sävyt. Ja aina pitää yhden tietysti unohtua kuvasta - tällä kertaa se oli MACin musta Typographic.

Vasemmassa yläkulmassa Shiseidon Violet Visions -voideluomiväri, sen vieressä IsaDoran Blooming Spring -paletti ja sen vieressä vakiovalkoiseni Revlonin Frosty White (mukana menossa jo vuodesta - - ken tietää?).

Alempana Urban Decayn Ammo - ja Deluxe -paletit. Ammon päällä MACin irtonapit Vellum (siniviolettiin shiftaava valkoinen) ja Shale (harmaanliila).

Värikarttojen ystäville....

Levitin Violet Visions -pohjan päälle ensin Blooming Spring -paletin voimakkaasti hohtavaa violettia. Tein sen jälkeen ulkonurkkaan varjostuksen MACin mustalla Typographic-sävyllä. Levitin sen jälkeen luomen puolesta välistä ulkonurkkaan, Typographicin päälle, Urban Decayn hohtavaa siniviolettia Ransom-sävyä.

Levitin luomivakoon pullealla siveltimellä laajassa kaaressa Urban Decayn luumunpunaista (tai viininpunaiseksikin tuota voi melkein kutsua) Last Call -sävyä. Vaalensin sisäkaarta Urban Decayn lämpimän vaaleanpunaisella Scratch-sävyllä - ainoa lämmin sävy koko meikissä mutta ei riitele muiden värien kanssa koska on niin läpikuultava eikä käytännössä jätä kovin näkyvää sävyä. Tein sisänurkkaan kyynelkanavan viereen korostuksen MACin Vellum-sävyllä.

Levitin alaluomelle MACin harmaanliilaa Shale-sävyä ja lisäsin sisänurkkaan kimaltavaa violettia (Urban Decayn Grifter, käytännössä hyvin saman sävyinen kuin Blooming Spring -paletin liila mutta glitterillä).

Sellainen meikki.

Monen mielestä on varmasti turhaa käyttää näin montaa sävyä - etenkin kun ne ovat samaa väriperhettä,  mutta minusta se on hauskaa - ja luo meikkiin nyansseja. :)

Montaako sävyä te yleensä käytätte ilta/juhlameikkiin?

Siipi- eli cat eye -rajaus on pop. Mutta kaikkien silmänmuodoille se ei ole helppo toteuttaa. Aiemmin esittelin yhden tavan tehdä kissansilmärajaus pyöreäsilmäiselle, nyt luupin alle pääsevät raskaat luomet.

Kiitos tästä postauksesta kuuluu lukijalleni Elinalle, jonka luomille sain rajausta harjoitella tällä viikolla! :) Antoipa Elina myös oman vinkkinsä toisenlaiseen cat eye -tekniikkaan.

Ei-raskailla silmäluomilla siipirajaus näyttää tältä. Siiven voi tietysti toteuttaa lukemattomilla tavoilla paksusta ohueen, jyrkästi nousevasta loivaan jne. Mutta tämä on aika lailla sellainen perussiipi.

Raskailla luomilla perussiipirajaus näyttää tältä.

...pidennettynä versiona tältä - symmetrisesti kaartuvan siiven sijaan ulkonurkassa sojottaa mutkalle mennyt kippura. (Kuva on kömpelö-Photoshop-muokkaukseni, mutta pointti varmaan havainnollistui :))

Laskeutuva luomi rikkoo cat eye -rajauksen muodon, ja silmän ollessa auki siipi joko katoaa kokonaan tai katkeaa ja menee hassulle mutkalle. Varmasti tuttua monelle raskasluomiselle?

Viime kevään Make Up For Everin juhlameikkikurssilla opin kikan, jota en ollut toistaiseksi päässyt hyödyntämään - ennen tätä viikkoa siis. :)

MUFEn Julius näytti, miten raskasluomisen siipirajaus syntyy - rajauksen päähän tehdään ikäänkuin pieni hyppyri tai lentokoneen pyrstön muotoinen "koukku".

Tällöin rajaus näyttää silmän kiinni ollessa hassulta, mutta auki ollessa siipilinja kulkee suorassa. Kuva on MUFEn kurssilta.

Mieti siis tätä kun seuraavan kerran meikkaat :)

Kokeilin "lentsikkarajausta" Elinalle ensimmäisen siipiyritelmän mentyä mönkään. Vaikka kuinka vedin perusmallin siipeä pitkälle, se meni aina vain mutkalle. Sitten muistin Juliuksen vinkin ja kappas, niin hullulta kuin se näyttääkin, niin toimii! :)

Rajaus on minusta kuitenkin aika vaativa, ja voisin kuvitella että itselle tehtynä se on vielä haastavampi toteuttaa. Hyppyrin kohta on haettava juuri oikeaan kohtaan jotta efekti toimii. Mutta harjoitus tekee mestarin, niin kuin sanotaan. :)

Googlailin muita esimerkkikuvia ja löysin netistä Project Swatch -blogista jutun samantyyppisestä rajauksesta:

Kuva: Project Swatch

Tässä hyppyri on tehty vieläkin radikaalimmin.

.

Jos lentsikkarajaus tuntuu hieman liian haastavalta, suosittelen kokeilemaan Elinan "Kleopatra"-tapaa. En älynnyt ottaa kuvia kun Elina demonstroi rajaustaan, mutta tässä toisinto omaan silmääni. Kuvitelkaa kuviin laskeutuva luomi..! :)

Elinan siipirajaustyylissä raskas ihopoimu ikäänkuin ohitetaan ja kierretään tekemällä rajaus todella reunaan ja ulos, käytännössä silmäluomen ulkopuolelle.

Aloita rajaus piirtämällä viiva silmän ulkonurkasta alaluomen linjan mukaisesti kohti kulmakarvan loppuosaa. Viivan jyrkkyysaste ja pituus määräytyvät sen mukaan miten alas luomipoimusi laskeutuu - ja tietysti oman makusi ja halutun tuloksen (luonnollisempi/näyttävämpi) mukaan. Ideana piirtää viiva niin ettei se mene ihopoimun päältä lainkaan.

Vedä sitten toinen viiva yläluomen ulkonurkasta ja yhdistä se alempaan viivaan. Väritä syntynyt alue.

Tällä rajaustyylillä silmän muoto pidentyy todella tehokkaasti. Tietyllä tapaa se on näyttävämpi kuin "lentsikkarajaus" jäädessään kokonaan luomen ulkopuolelle, mutta hyvin ohuesti tehtynä sopii myös arkeen.

Kiitokset Elinalle (ja vuoden viiveellä myös Juliukselle :)), toivottavasti vinkeistä on jollekulle hyötyä! :)

Nythän kävi niin, että kun silmiini osui viime viikolla Lunnin puuropostaus, jouduin hurjan puurokuumeen valtaan.

Etenkin uunipuuro jogurttisydämellä kuulosti ja näytti niin hyvältä että pakkohan sitä oli kokeilla. Pitkään haudutetut uunipuurot ovat tuttuja lapsuudestani (äiti teki usein ohra,- hirssi- ja tattaripuuroja), mutta munalla hyydytettyä puuroa en ole aiemmin maistanut.

Nykyiseen ruokavaliooni puuro ei kuulu säännöllisesti nautittuna, mutta olen välillä syönyt pienen raejuustolla ryyditetyn kaurapuuron treenin jälkeen. Tajusin, että edellisestä kaurapuurosta on kuitenkin vierähtänyt jo melkein vuosi... Puurohimon iskiessä olen tehnyt kookospuuroa, joka on loistavasti täyttänyt sen tarpeen.

Eilen sitten hemmottelin itseäni kahvakuularääkin jälkeen Lunnin jogurttiuunipuurolla, ja käväisin pienessä puurotaivaassa. Voiko puuro maistua näin herkulta..? No, tästähän tuli melkein kuin joku jälkkäri, ja silti terveellistä. :)

Tuunasin Lunnin reseptiä lisäämällä omaan puurooni kardemummaa ja saksanpähkinöitä ja jättämällä banaanin pois. Lunnin puuroon oli vielä muusattu puolikas banaani tuomaan makeutta, itse toin makeuden stevialla.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Mittaa kaurahiutaleet ja neste uuninkestävään kulhoon. Lisää muna ja mausteet, sekoita munan rakenne rikki. Lisää keskelle köntti maustamatonta jogurttia (minä käytin kreikkalaista). Pudottele marjat joukkoon. Paista uunissa n. 25 minuuttia.

Jos ei tykkää makeasta tai mausteisesta puurosta, voi mausteet tietysti jättää pois.

"Normaali"ruokavalioista eivät puuron hiilariarvot varmasti kiinnosta, mutta tässä hh-höpötystä teille keitä aihe kiinnostaa: kauran hiilihydraatti on hitaasti imeytyvää, eli kohtuullisina määrinä se sopii hyvin hiilihydraattitietoiseen ruokailuun. Minulla on Lidlin kaurahiutaleita, jotka painavat 30 g / 1 dl = 16,5 g hh per puuroannos.

Jos haluaa pitää muiden ainesosien tuoman hiilihydraattikuorman mahdollisimman pienenä, kannattaa kiinnittää huomiota nestevalintaan. Vedessä ei tietenkään ole "mitään", mutta vesipuuro nyt maistuu miltä maistuu... ;) Jos haluaa samettisen puuron, on valittava maitotuote. Tavallisesta maidosta tulee puuroannokseen kuitenkin jo melkein 10 grammaa hiilaria, eli se ei ole vhh:laisen ykkösvalinta

Itse käytän esimerkiksi kahvissa kevyttä soijamaitoa, mutta puuroon sopii vieläkin paremmin makeuttamaton mantelimaito. Siinä on hiilihydraattia 0,1 g per desilitra - eli käytännössä hiilaritonta. Kalorinlaskijaakin tämä maito varmasti ilahduttaa - kaloreita vain 13 (!!) per desilitra verrattuna lehmänmaidon 46 kaloriin. Mantelimaidon pähkinäisen pehmeä maku sopii puuroon täydellisesti.

Toinen vinkki on Valio Eila -maitojuoma sekä Pirkan laktoositon maitojuoma. Eilassa hiilareita on 3,1 g ja Pirkan laktoosittomassa 2,9 g per desi.

Minä en rasvaa välttele enkä kaloreita laske, joten korvasin puoli desiä nestettä smetanalla saadakseni vieläkin pehmeämmän puuron. :)  Luonnollisestikin myös kerma käy hyvin.

Aamupala on varmaan teillä useimmilla jo tänään syötynä, mutta maistuisiko samettinen uunipuuro leppoisalla sunnuntaiaamiaisella..? :)