Muistattehan, kuinka kesällä jätin vihdoin hyvästit pinkille 3510i:lleni. Yhdentoista vuoden jälkeen.

Sen korvasi lukijalta saamani beige-kuorinen 3510i. (Beiget olivat alkuperäiset, olin itse ostanut nuo pinkit kuoret erikseen - olisin tietysti halunnut violetit mutta kun sellaisia ei ollut niin pinkitkin kelpasi ;))

Lukijan puhelinta oli kuuleman mukaan käytetty aikoinaan ehkä vuoden-parin verran, minkä jälkeen se oli jäänyt makaamaan laatikkoon. Kunnes lukija vuosia myöhemmin bongasi juttuni vanhasta puhelin-rakkaastani, ja otti yhteyttä.

Elokuun alussa tänä vuonna Beige pääsi vihdoin käyttöön.

Kuukautta myöhemmin Kreikassa se hajosi.

Jep. Eräänä aamuna herätessäni Folegandroksella Beigen näyttö oli himmentynyt, eikä se reagoinut mihinkään. Irrotin akun ja laitoin takaisin, ja puhelin elpyi hetkellisesti. Näyttö kuitenkin jäi himmeäksi. Seuraavaksi luuri alkoi sammumaan aina kun joku lähetti minulle viestin tai yritti soittaa.

Kummallisesti, puhelin palautui normaaliksi heti kun lähdin Folegandrokselta. Koko loppumatkan Beige toimi ongelmitta, ja aloin jo miettiä oliko Folegandroksen magneettikentissä jotain joka vaikutti puhelimeen. Eihän sellainen tietenkään ole mahdollista, mutta tuntui niin "yliluonnolliselta" että puhelin sekosi vain tällä yhdellä saarella.

Paitsi että Suomeen saavuttua ongelmat palasivat. Viikon sisällä oli selvää, ettei Beigestä enää ollut mihinkään. Se sammui lopullisesti yhden puhelun aikana eikä enää herännyt henkiin.

Minun 11-vuotias Pinkkini oli siis todellinen superpuhelin. Se oli palvellut kaikki nämä vuodet ilman muita vikoja kuin viimeisen vuoden aikana ilmenneet tekstiviestien sekoittamiset - ja tietysti käyttömukavuutta verottivat jatkuvasti pienenevä muisti ja akun huono kesto.

No. Beige sai väistyä.

Puhelinmuseostani astui tilalle korvaaja - vuonna 2003 julkaistu, ja yksi kaikkien aikojen suosituimpia nokialaisia - 1100. Minulla oli yhteen aikaan kaksi liittymää ja hankin 1100:n kakkosliittymälle. Ostin 1100:n käytettynä, eikä sekään koskaan vikaillut millään lailla.

Viime vuodet se on lepäillyt käyttämättömänä.

1100 ei ole mallina minulle yhtä mieluinen kuin 3510, mutta onhan siinä taskulamppu! :D

Nnoh. Ei homma nyt ihan mene putkeen Sinisenkään kanssa. Vanhoissa puhelimissa muisti ilmeisesti jotenkin vaurioituu, tai en tiedä mitä sille tapahtuu, mutta puhelimeen ei käytännössä mahdu enää juuri mitään. Viestimuisti täyttyy suunnilleen 20 viestistä ja "...ei ole tilaa" -herja vilkuttaa näytöllä jatkuvasti. Kun puhelin oli uusi, sinne taatusti mahtui enemmän viestejä, varmaan sadoittain.

Vaikka yksinkertaisuus puhelimissa viehättää minua, niin tällaista en kuitenkaan jaksa. Sininen saa pian palata takaisin museoon.

Olen alkanut vakavissani harkitsemaan vihdoin oikeasti uutta puhelinta. Jopa... älypuhelinta.

Mutta! Mikäli en vielä kuitenkaan päädy puhelinostoksille, minulla on Sinisenkin jälkeen vanhan mallin varapuhelin.

Tällainen nokialainen! Mallia en tiedä, olen saanut puhelimen ystävältäni Tanjalta.

Uuu, sehän näyttää sulavalta ja modernilta 3510:iin ja 1100:n verrattuna! :) Liekö tämä jo lähempänä 2010-luvun mallistoja..? Tietääkö joku milloin tämä on ilmestynyt?

Puhelimet eivät lopu vielä tähänkään.

Onhan minulla itse asiassa yksi "älypuhelin"...! :D

Nokian E61. Miehen vanha työpuhelin vuodelta 2006.

Tämä hervoton halko oli käytössäni puolisen vuotta vuonna 2012, kokeilin sitä silkasta uteliaisuudesta. Nettiä minulla ei siinä luonnollisestikaan ollut. Minulla ei ole koskaan ollut nettiä puhelimessa.

Meistä ei tullut E61:n kanssa hyviä ystäviä. Puhelin oli niin painava että takin taskussa ollessaan se veti suunnilleen takin vinoon. Vaihdoin pian takaisin kevyeen ja käteenmenevään kaveriini Pinkkiin. Paras puhelin.

Nyt en enää kuitenkaan aio yrittää elvyttää Pinkkiä. Siihen voisi vielä tilata uuden akun, mutta ei... Pinkki on hyvästelty ja se saa jatkaa ansaitsemiaan eläkepäiviä.

Nyt ollaan siis tilanteessa, että uusi puhelin on välttämättömyys.

Kokeilenko, miten minulla ja Tanjan nokialaisella sujuisi..?

Vai...

Onko vihdoin aika luovuttaa jääräpäisyyteni suhteen ja siirtyä 2010-luvulle?

Vastustukseni teknologian edistymistä kohtaan alkaa mahdollisesti näyttäytyä jo pateettisena. Mihin kuvitelmani siitä, että ahdistuisin modernin puhelimen kanssa, edes perustuvat? Minulla ei ole siitä mitään käytännön näyttöä.

Ehkä minusta ei tulisikaan Facebook/Instagram-päivityksiä joka kadun kulmassa tirrittävää, pää tiltissä kulkevaa robottia. Ei minun elämäni välttämättä sinne luuriin siirry. Ehkä pelkään turhaan.

Onko nyt se aika.

Älykkään puhelimen aika?

*

Päivitys: kevät 2015 - Tanjan 7230 päätyi käyttöön, meistä tuli oikein hyvät kaverit! ;)

Sannin keskiviikko, 5. marraskuuta 2014.

Onnistuin keksimään aika hyvin sijaistoimintoja imuroimiselle ja vaatteiden silitykselle...

Minun päiväni alkavat aina päivän "TO DO" -listan kirjoittamisella. Osan unohdan takuuvarmasti jos en kirjoita niitä paperille. Olen todellinen post it -lappuihminen. Joka puolella on "muista sitä ja tätä" -lappusia, ja kännykkä hälyttää vähän väliä muistutuksiaan.

Päivä alkoi oikein mallikkaasti. Kirjoitin Mádara Sun Flower -postauksen, tein ruokaa ja otin ruokakuvia. Kävin kirjastossa. (Pesusientä en kuitenkaan muistanut ostaa, d'oh!) Tavallista arkipuuhastelua.

Mutta entäs kun kello alkoi lähestyä neljää ja imuri odotti edelleen koskemattomana. Silloin sitä tietysti keksii asioita listan ulkopuolelta, jotta saisi vielä siirrettyä ikävän askareen aloittamista. Itse asiassa - en edes pidä imurointia niin vastenmielisenä. Mutta tokihan moni muu asia on paljon kivempaa - kuten vaikka tulevien blogipostausten suunnittelu! ^_^

Keksin sitten alkaa ottaa kuvia muuan postausidean pohjalta. "Kyllä mä nyt nämä saan vielä ottaa kun on vielä hetken verran valoisaa, imuroida voi pimeälläkin." Eikö ollut ihan hyvä perustelu? ;)

Olin viettänyt päivän meikittä. Siinä kuvia ottaessani tuli mieleen, että hei, tässähän voisi nopsaan demota miten tumma silmämeikki vaikuttaa ilmeeseen kauempaa katsottuna. (Mikähän idea se tällainen on... no varmaankin juuri sellainen jolla voi jälleen siirtää siivousta...)

(Oikeanpuoleisin kuva oli tulos.)

Haa - tilaisuus korkata Laveran Smoky Grey -paletti, tämä olikin odottamassa vuoroaan. Olen parhaillaan käymässä läpi Laveran uutuusmeikkilaatikkoa ja meikit pääsevät esittelyyn joskus marras-joulukuun aikana.

Mutta nyt oli kiire - ihan kohta alkaisi hämärtää enkä enää voisi ottaa kuvia luonnonvalossa. Hutaisin silmämeikin viidessä minuutissa ilman häivytyksiä ja ripsiväriä. :D

Näin. Joo, piti vielä ottaa kuvia toisellakin taustalla. :p Kello kului....

Kasvomeikkiä en tehnyt lainkaan. Ja sen huomaa. Kummasti sitä vain ohuella mineraalimeikilläkin on vaikutusta, poskipunasta ja kuultotuotteista puhumattakaan.

Tässä teille Laveran Smoky Grey -meikki viidessä minuutissa tehtynä. Testissä ensi kertaa myös Laveran uusi nestemäinen eyeliner - en tykkää. Huomatkaa rajausten mahtava tarkkuus...! ^_^ Kulmakarvatkin aika päheet.

No, olisiko nyt sitten ollut aika imurille ja silitysraudalle...

Ehei...

"Minäpäs kerään kaikki testausta odottavat BB-voiteet nyt tähän ja teen niille samanlaisen testiaikataulun kuin ripsareille."

Ja päätin aloittaa saman tien Lumenen Balancing BB'stä. Projekti tyssäsi alkuunsa. Sävy on liian vaalea tämän hetkiselle ihonsävylleni, niinkuin todennäköisesti muutkin testi-BB't.

Palataan asiaan talvella.

Nytkö sitten siivouksen pariin...?

No ei kun Facebuukkiin tekemään päivitystä.

Eikä senkään jälkeen vielä imuria.

Vedetäänpäs vielä RIPSARI niin saadaan kuvat Lumenen Volume Serum Mascarastakin. :) (Onkohan tämä maskara enää edes myynnissä..?)

Ripsaroinnin jälkeen aloin vastaamaan blogikommentteihin ja kun lopulta havahduin siihen että se ripsariKUVAkin piti ottaa, oli luonnonvalo tätä luokkaa.

Ei muuta kuin parvelle "studioon".

Semmoiset räpsyt.

Kello oli kuusi kun VIHDOIN tartuin imuriin. Oli niin pimeää että tarvitsin otsalampun nähdäkseni sohvan ja sängyn alle.

Luuletteko, että Mr. Karkkipäivä on imuroinut kertaakaan mun ollessa Kreikassa...? ;)

Kello 20.00 asunto oli imuroitu ja vaatteet silitetty.

Mission complete. :)

Ripsiväriarvonnassa voittivat....

Lumene Blueberry Curl:

* ella

* Mustikkapusu

Sensai 38:

* Branilla

Natural Code Triple Shock Volume:

* Elisa

Naamiot voitti Branilla. :)

Laitan teille justiinsa sähköpostia.

..mitä nämä kuvat ovat..? Liittyvät päivän postaukseen. :) Piti jotain kuvitusta tähänkin heittää. :D

Tänään esittelyssä klassikkotuote sekä jälleen yksi rakastamiani "luonnollinen kuultomeikki" -demoja. :) Minä vain niin tykkään näistä "bare skin" -lookeista, ehdottomasti kaunistavin meikki ainakin minulle tällä hetkellä.

Aamunaama viime viikolta ennen ja jälkeen meikin.

Nyt tuo "paise" on muuten rupeutunut ja irronnut ja sen kohdalla on tällä hetkellä punoittava, palovammaa muistuttava läntti. Seuraan sen parantumista ja kerron paiseen tarinan kun iho on parantunut. :) (Toivottavasti se paranee....)

Vierailullani Riikassa kysyin Mádaran perustajalta, Lotte Tisenkopfa-Iltnereltä, mitkä ovat merkin suosituimpia tuotteita. Sain kuulla, että yksi ehdottomia klassikkotuotteita on Mádaran sävytetty päivävoide. Myönnän, että vähän hämmästyin. Tunnen kyseisen tuotteen, mutta täällä Suomessa se ei ole ollut mikään "buzz-tuote". (Ainakaan omien havaintojeni mukaan.) En muista lukeneeni siitä paljonkaan lehdistä tai blogeista.

Lotte kuitenkin kertoi, että sävytetyt päivävoiteet, Moon Flower - ja Sun Flower -nimeltään, ovat Mádaran rakastetuimpia ja myydyimpiä tuotteita. Ne ovat olleet Mádaran valikoimassa lähes sarjan alkuajoista lähtien, ne kehitettiin vuonna 2007 eli seuraavana vuonna merkin perustamisesta, ja saavuttivat välittömän suosion.

Sain vierailulta mukaani Sun Flower -voiteen. Sun Flower on kahdesta sävyvaihtoehdosta se tummempi ja lämmin. Moon Flower taittaa roosaan ja on vaaleampi.

Olen aikaisemmin testannut Sun Floweria pienen Ruohonjuuresta hakemani näytteen verran. Kirjoitin siitä kevään 2011 sävyttävien päivävoiteiden vertailussani. Tykkäsin siitä tämän pienenkin kokeilun perusteella, mutta nyt pääsin testaamaan voiteen ihan kunnolla. Olenkin käyttänyt Sun Floweria lähes joka päivä Riikasta kotiuduttuani.

Sävy sulautuu tämänhetkiseen päivettyneeseen ihon sävyyni erinomaisesti.

Tuoksu on samanlainen kuin Mádaran peruskosteuttavissa kasvovoiteissa, eli se tuttu "ruohomainen". Keskustelimme vierailullani myös Mádaran tuoksumaailmasta, jonka madaralaiset myönsivät jakavan mielipiteitä. Minä totuin ruohon tuoksuun ajan myötä Deep Moisture Fluid -kasvovoiteen myötä, ja huomasin lopulta tykkääväni siitä.

Nyt kun korkkasin Sun Flowerin, tuli ihan sellainen "oih, tämä tuoksu..!" -fiilis. Omituinen ruohon haju on muuttunut aisteissani miellyttävän raikkaaksi ja puhtaaksi luonnon tuoksuksi.

Näytän tuossa jälkeen-kuvassa ihan vajukilta, nevermind... :D Kuvaussessiosta ei jäänyt käteen yhtään parempaakaan. ^_^ Kuva kuitenkin tekee tehtävänsä eli siitä näkee hyvin Sun Flower -voiteen vaikutuksen iholla. Kuvat on otettu samoilla valotusarvoilla ja salaman voimakkuudella.

Taisin kyllä laittaa silmien alle peiteainetta... En kirjoittanut sitä ylös, mutta Sun Flower ei kykene peittämään tummuutta noin hyvin, joten luulen että jälkeen-kuvassa on myös peiteainetta (sitä aina käyttämääni Estee Lauderin Double Wearia).

Kulmakarvoissa on muuten kestoväriä... Niitä ei ole meikattu kuviin, mutta eivät ole luonnostaan noin tummat.

Tässä vielä lähikuva ihon pinnasta ennen ja jälkeen sävyttävän päivävoiteen. Voiteen koostumus on ohut, notkea ja kosteuttavan tuntuinen, aika vesimäinen. Tämä ei siis ole koostumukseltaan lainkaan BB-voiteiden tyyppiä, joissa on enemmän voidetta paksuntavia ja peittokykyä lisääviä puuteripartikkeleita (ja tietysti enemmän pigmenttiäkin).

Sun Flowerin jälki on läpikuultavaa ja hillitysti valoa heijastavaa, ja se sopii ihanteellisesti iholle joka on hyväkuntoinen ja väritykseltään suhteellisen tasainen. Hyväkuntoinen iho jää voiteen jäljiltä "kaunistetun" näköiseksi; hehkuvaksi ja kevyesti tasoitetuksi. Huokosia Mádaran Tinting Fluid ei juurikaan blurraa. Kovin epätasaiselle ja läikikkäälle iholle en usko tuotteen tekevän juuri muuta kuin kosteuttavan.

Minun ihoni on rusketuksen jäljiltä vielä paremman näköinen ja tasaisemman sävyinen kuin talvikalpeuden aikoihin (joka korostaa silmänalustummuuden ja pienimpienkin länttien sävyeroa kasvoissa), ja siksi Mádaran sävytetty päivävoide sopii tällä hetkellä oikein hyvin meikkipohjakseni. En halua laittaa tämän päälle puuteria, sillä se sammuttaa pinnan todella kauniin hehkun. Nenän päähän tulee vähän sipaistua irtopuuteria, mutta ei muualle kasvoihin.

Sitten vähän juttua muusta meikistä.

Tässä on superluonnollinen silmää korostava meikki, ideana mahdollisimman meikittömän näköinen silmä.

Kevytkin rajaus yläluomella ripsien yläpuolella tekee heti meikatumman vaikutelman, mutta haluamme kuitenkin tummentaa ripsirajaa ja tuoda katseeseen intensiteettiä. Sen voi tehdä huomaamattomasti ja tehokkaasti tightliningilla eli yläluomen sisärajauksella.

Olen pohjustanut luomen ihon värisellä silmämeikinpohjustajalla ja lisännyt kulmaluulle sekä luomen keskelle vaalean korostuksen helmiäisluomivärillä. Miksi en levittänyt helmiäisluomiväriä koko luomelle? Se jälleen olisi tehnyt silmästä hitusen meikatumman näköisen - valo osuu luonnostaan luomen korkeimpaan kohtaan eli keskelle, ja siksi levitin korostuksen vain siihen kohtaan.

Silmän muodosta riippuen alaluomen voi luonnollisessa meikissä jättää kokonaan meikittäkin, mutta pieni silmä hyötyy aina kevyestä rajauksesta, jolloin silmä tulee paremmin esiin. Sipaisin ripsien tyveen kevyesti mattaista, vaaleanruskeaa luomiväriä. Nuden sävyinen kajal on mielestäni must kenelle tahansa. :)

Mitä ripsiväriin tulee - alaripset voi jättää kokonaan maskaroimatta, tai käyttää ruskeaa maskaraa.

Tightlining-rajauksen sijainti.

Itse asiassa kuvassa ei ole ihan täysin oikeaoppinen tightlining, vaan perus-sisärajaus. ;) Sijainti on sama, mutta jos haluaa hifistellä, niin tightliningissa rajausväriä tuputellaan vielä ripsien väliinkin, niin että tyvi täytetään kokonaan värillä. Minä jätän tämän usein tekemättä, sillä ripsityveni rakenne on sellainen, että väleihin on hankala saada väriä tasaisesti. Tässäkin on eroja - toisten ripsiin tämä onnistuu paremmin kuin toisten. Aivan niinkuin sisärajaus ylipäänsä onnistuu toisille helpommin kuin toisille.

Sisäluomen reunan paksuus vaihtelee ihmisillä huomattavasti, ja mikäli reuna on todella ohut, on rajauksen teko vaikeampaa kynän tai siveltimen osuessa herkästi silmään. Jos siis olette kokeneet, että sisärajaus etenkin yläluomelle tuntuu mahdottomuudelta (saan usein tällaisia kommentteja), niin syy voi olla luomen rakenteessa.

Kasvoilla Mádaran Sun Flowerin ja peiteaineen lisäksi ainoastaan helmiäisluomivärikorostus poskipäällä (Laveran Golden Beige -luomiväri) ja poskiluulla henkäys Laveran Illuminating Powderia sävyssä Total Reflection (toimii poskipunana). Nenän päähän sipaistu Laveran irtopuuteria.

Huulilla Laveran huulikiilto Rosy Sorbet.

Laveran ja Mádaran tuotteet saatu blogin kautta.

*

Yleisestä uteliaisuudesta: onko moni teistä vaihtanut sävyttävän päivävoiteen BB-voiteeseen BB-buumin myötä? Vai kävikö jonkun kohdalla jopa niin, että entinen lemppari-"tinted moisturizer" vain vaihtoi nimensä BB:ksi? ;)

Välillä mietin, onko perinteisille, ohutkoostumuksellisille sävyttäville kosteusvoiteille enää tilausta markkinoilla, kun BB- ja CC-voiteet ovat lyöneet itsensä niin vahvasti läpi.

Noniin, laitetaanpas sitten pari maskaraa arvontaan että saadaan muutama vähentymään noista toissapäivänä esittelemistäni kätköistä.

En itse käytä enkä yhtään tykkää vedenkestävistä maskaroista, joten laitan ne arvontaan. En myöskään pidä 38-tyypin maskaroista, joten Sensain perus-38 saa myös uuden kodin joltain sitä arvostavalta. Natural Coden Triple Shock Volume Mascarassa on niin suuri ja paksu harja (tai ainakin voisin niin päätellä tuubin kuvasta, en ole avannut tuubia) että voin suoraan arvata ettei se sovi minun silmilleni.

Eli nämä neljä lähtevät arvottavaksi. Kaikki ovat avaamattomia.

Lumenen värillisille maskaroillekin ilmoittautui eilen halukkaita ottajia, mutta ne olen kaikki jo avannut, ja pinkkiä ja sinistä myös muutamaan otteeseen vuosi sitten testannut (liilasta en ole varma, mutta sinetti on kuitenkin rikki), joten niitä en voi arpoa.

Maskaroita arvotaan yksi per henkilö. Huikkaa kommenttiboksiin, minkä näistä haluaisit voittaa:

1 Sensai 38 Mascara (6 ml, siis ilmeisesti pienempi kuin normikokoinen)

2 Lumene Blueberry Curl Mascara Waterproof (näitä on kaksi, nimi on juuri uudistunut Blueberry Wild Curliksi.)

3 Lumene Natural Code Triple Shock Volume Mascara (vesiliukoinen)

Lisäksi arvon jonkun maskaravoittajan kuoreen mukaan kaksi Laveran naamiota; Basis Sensitiv Q10 -naamion (anti age) sekä Purifying Cleansing -minttunaamion (rasvaiselle ja sekaiholle).

Mikäli olet kiinnostunut naamioista, lisää osallistumiskommenttiisi + naamiot. :)

Mä muuten tsemppasin nyt ihan kunnolla maskaravarastoni kanssa. :)

En odottanut uuteen vuoteen lupauksineen, vaan tein jo testiaikataulun jonka mukaan pyrin nyt etenemään. Tietysti nähtäväksi jää, kuinka hyvin muistan testiaikataulua käytännössä noudatta... ;) Mutta yritys on kova! :)

Tiedoksi muuten sille lukijalle, joka Kreikan matkani aikana kyseli arviotani uusista Natural Code -luomiväreistä; niitä oli toimitettu minulle reissun aikana nämä viisi kappaletta, ja alan tässä pikkuhiljaa niihin tutustumaan. Sävyt ovat sen verran, anteeksi, tylsähköjä, että mitään omaa teemaviikkoa en näiden ympärille tällä kertaa tee.

*

Osallistumisaikaa ripsariarvontaan on keskiviikkoon 5.11.2014 klo 21.00 saakka.

Muistathan lisätä osallistumiskommenttiisi sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville. Sähköpostittomat kommentit jätän arvonnan ulkopuolelle.

Hihii, vhh-kokin kokeilukeittiössä on taas tehty uusi saavutus :D

Muistattehan mun siemennäkkärin? Tonnikalapullien ohella blogin suosituimpia reseptejä, ihanan rapea herkku joka maistuu pro-hiilihydraatti-tyypeillekin! :)

Noissa perussiemennäkkäreissä on koostumuksesta (eli valituista siemenistä) riippuen noin pari grammaa hiilaria per pala. Palana pidän 20 gramman viipaletta - tietenkään kukaan ei ala leikkaamaan pellillistä tarkalleen sen kokoisiin paloihin mutta keskimäärin ;)

Nyt olen kehittänyt uuden näkkärireseptin. Tässä rukiiselta maistuvassa, tummemassa herkussa on hiilaria alle 6 grammaa koko pellillisessä..!! Yhden 20 gramman palan hiilariarvo on rapeat 0,32 g. I'll say...! ;)

Kenelle tällä sitten on merkitystä? No, ihan käytännön merkitystä ehkäpä laihduttavalle vhh:laiselle, jolle hiilarimäärän pitäminen tietyssä rajassa on todella tärkeää ja suunnilleen jokainen gramma merkkaa. Meille muille vhh:laisille? Eipä juuri muuta merkitystä kuin että on vain pirun hauskaa keksiä tapoja leipoa mitä vähäisimmillä hiilarimäärillä. :) Yksi minun tavoistani harrastaa luovuutta. ;)

Ja uskon, että tämä rouskuvainen maistuu anti-karppaajallekin.

Tämä resepti eroaa aiemmasta myös veden ja öljyn myötä. Aiemmassa käytin sitovana ainesosana vain kananmunia. Tämä näkkäri on paljon kuitupitoisempi kuin perus-siemennäkkäri ja tarvitsee nestettä. Taikina imee todennäköisesti enemmänkin kuin 3 desiä vettä, mutta kokeilkaa millä määrällä taikina on vielä mukavan kiinteää. Minä laitan noin kolme desiä.

Kuitunäkkäri vaatii myös hieman pidemmän paistoajan kuin siemennäkkäri, minä paistoin ensin 30 minuuttia 200 asteessa, laskin asteet 150:een ja paistoin vielä toiset 30 minuuttia.

Poikkeuksellisen alhaisen hiilihydraattipitoisuuden salaisuus on nolla-hiilarisissa chia-siemenissä. Eri valmistajien chia-siemenissä on todella poikkeavia hiilihydraattiarvoja alkaen nollasta grammasta aina 44 (!) grammaan, eli kannattaa silmäillä pakkaustiedot jos etsit nimenomaan vhh-chiaa. Valtaosassa pitoisuus on noin 4-5 prosentin tuntumassa. iHerbistä tilaamissani Navitas Naturals -merkkisissä chia-siemenissä on 0 g imeytyvää hiilihydraattia (ja melkein puolet imeytymätöntä kuitua).

Rukiista makua näkkäriin tuovat Fibrex- eli sokerijuurikaskuituhiutaleet, jotka ovat yksi mielenkiintoisimpia ja parhaita löytöjäni vhh-jauhojen maailmassa. Hiutaleet sopivat leipätaikinoihin, piirakkataikinoihin, pyöryköihin, silakkapihvin paneeraukseen ja vhh-mysliin kaurahiutaleiden asemesta. Monikäyttöinen ja rouheaa makua tuova viljan korvaaja!

Postauksen ohjeesta tulee yksi pellillinen (34 x 42 cm) näkkäriä.

Chia muuten tuo taikinaan senkin edun, että sen muodostaman hyytelörakenteen ansiosta taikinan rakenne on vähemmän tahmea ja levittyy huomattavasti helpommin lusikkaan tarttumatta kuin perus-siemennäkkäri. (Itse levitän taikinan pellille aina kahden ruokalusikan avulla.)

Rapeita hetkiä toivotellen,

Sanni

Minulla on häiriö.

Ripsivärikäytöshäiriö.

Minä en saa niitä käytettyä.

En meinaa jaksaa edes testata niitä.

Kuka meikeistä kiinnostunut nainen ei jaksa korkata uutta ripsaria? - Joka on kaikkien tilastojen mukaan maailman tärkein, kiinnostavin ja mahtavin meikkituote! Pelkästään seuraamalla naistenlehtien mainontaa ja harva se kuukausi tapahtuvia maskaralanseerauksia, voi ymmärtää tämän pienen pötkylän merkityksen maapallomme ehostusta käyttävälle väestölle.

Minussa täytyy olla joku häiriö.

Bloggaajien ei juuri maskaroita tarvitse ostaa. Mitään muuta tuotetta ei lähetellä yhtä auliisti - maskara on mainostaholle mitättöman halpa kulu, ja mikä onkaan kustannustehokkaampaa mainontaa kuin postittaa parin euron uutuuspötkö innokkaalle bloggaajalle - tai viidellekymmenelle -, ja seurata kun maskarahyllyt pian tyhjenevät kaupoissa. ;)

Myös minä vastaanotan uutuusmaskaroita tiheään tahtiin. Kauneusbloggaajan voisi tietysti odottaa iskevän hampaansa (tai ripsensä) viimeisimpään ripsari-ihmeeseen friikin kiilto silmissä ja repivän muovikäärön hylsyn ympäriltä nopeammin kuin posteljooni ehtii seuraavalle ovelle. Normaalin ripsarikäytöksen alle kuuluvat kauneusbloggaajat näin varmasti tekevätkin.

Minä saatan löytää jemmoistani vuoden 2011 uutuusmaskaran koskemattomana...

Mikä minua sitten oikein vaivaa? Miksi ripsarit eivät kiinnosta?

Blogiani vakituisesti seuraavat mahdollisesti tietävät syyn; aivan; melkein kaikki ripsarit näyttävät silmissäni ihan samalta. Käyttökokemus toki vaihtelee ripsarista toiseen, aivan ehdottomasti yksi ripsari on harjansa ja massansa puolesta toista parempi - mutta se tulos. 90% ripsiväreistä näyttää lupauksestaan riippumatta ihan samalta.

Siksi maskarat eivät juuri jaksa minua innostaa. Kun löydän jonkun suosikin, juutun mieluusti käyttämään sitä. Mikäli en olisi kauneusbloggaaja, en todennäköisesti juuri edes vaivautuisi kokeilemaan muita. Esimerkiksi juuri nyt minun tekee mieli käyttää vain IsaDoran Precision Mascaraa. Se on minulle niin täydellinen maskara, että en vain jaksa motivoitua muiden korkkaamisesta.

Häiriö. Todellakin. Olen sitä mieltä, että kyllä minun kuuluisi kiinnostua. Tsiisus, miksi en voi avata ripsaria, kokeilla pari kertaa, todeta harjan ja massan laadun ja heittää pötkylää sitten vaikka seinään? En tajua. Tiedän, että teitä kiinnostaa arvioni erilaisista maskaroista. Miksi en siis voi uhrata paria päivää viikossa jonkun ripsivärin kokeiluun ja tarjota blogin lukijoille sitä mitä he mielellään lukisivat? Ei ole paljon vaadittu. Kokeilenhan minä innoissani uusia luomivärejäkin, vaikka nekin näyttävät luomilla samoilta kuin sadat muut omistamani sävyt...!

Minun pitäisi kyllä tsempata.

Kokosin tänään meikkipöydältäni, meikkipussistani, kylppärin kaapista ja olohuoneen kosmetiikkalipastosta kaikki tällä hetkellä hallussani olevat ripsivärit. Niitä oli 24. - 27. Vielä löytyi kolme lisää yhdestä laatikosta...

Osa on jo vaikka kuinka vanhoja ja täysin kuivahtaneita eikä niiden olemassaololle ole mitään järkevää perustelua. Ne vain ovat jääneet lojumaan. Osasta minun on ollut tarkoitus kirjoittaa arvostelu ja postauksen hahmotelmakin löytyy blogin luonnoksista... Eikä se kuitenkaan ole koskaan toteutunut valmiiksi saakka.

Tällaista maskarajengiä kätköistä löytyi:

Lavera Butterfly Effect -arvostelu täällä, Sensain 38 Volumising -tilitys täällä.

Laveran Deep Darkness "menetti neitsyytensä" kuvan oton jälkeen....

Huhheijaa... Miksi nämä tyypit eivät ole päätyneet roskikseen jo ajat sitten... on mysteeri.

Maybellinen The Rocket Volum' Express -maskara oli minulla käytössä keväällä 2013, arvio täällä.

Takimmaisena olevan Dermosilin maskaran sain Dermosil-tehdasvierailun yhteydessä syksyllä 2012. Testasin sen saman tien, enkä tykännyt ollenkaan. Miksi kapistus siis vielä hengaa kotonani?

Lumenen Sensitive Touch Easy Wash Mascarasta en edes muista, milloin olen sen saanut, mutta se kulki meikkipussissani (huomaa lika) koko viime vuoden ja on käytännössä ollut "loppuunkaluttu" jo talvesta 2013 saakka. Silti se on jäänyt nököttämään kylpyhuoneen peilikaappiin. Ja tuota.... nyt hygieniafriikit yökkäävät, (eikä moni varmasti ikinä sanoisi tätä ääneen) mutta olen joskus vieläkin laittanut sitä kuntosalille mennessä, kun se on sopivasti ollut siinä sormien ulottuvilla. Joo, maskara on täysin kuivahtanut, ja 10 metrin päässä lipastossa odottaa läjä tuoretta tavaraa valmiina palvelukseen. Silti en ole heittänyt sitä roskiin.

Häiriö.

(Mutta tätä kirjoittaessani kaikki kuvan maskarat on heitetty menemään. ;))

Lancômen Hypnôse Star -minimaskara oli minulla reissuripsarina syksyn 2012 matkalla. Miten se ylipäänsä palasi enää Suomeen 3 kk:n matkan jälkeen, on hyvä kysymys.

Nämä kolme ovat ainakin vuoden vanhoja, mutta eivät kuivahtaneita. Laveran Double Blackia käytän alaripsimaskarana, harja on sopivan pieni ja tekee niin hentoa jälkeä, että sopii loistavasti alaripsien meikkaukseen.

Lumenen Raspberry Miracle on ollut satunnaisessa testikäytössä, ja Yves Rocherin Ultra-Volumea (sama maskara kuin lempparini Sexy Pulp, mutta kultaisella Collector's-hylsyllä)  käytän välillä monta viikkoa putkeen, kunnes IsaDoran Precision Mascara vie taas voiton.

Eniten käytössä. <3

Lancômen Hypnôse Doll Eyesin olen saanut vanhalta työpaikaltani.... Se on seissyt meikkipöytäni telineessä siitä lähtien. Siitä piti pyyhkiä pölyt ennen kuvaan asettamista....

Lancômen Grandiose oli lähetetty minulle Kreikan matkan aikana, ja Sensain 38'n olen saanut Sensain maahantuojalta joskus viime vuonna. Volumising-version "sukseen" valossa en usko tuota perus-kolmekasia koskaan avaavanikaan...

Nämä värilliset maskarat taisivat olla syksyn 2013 juttu....

*

Nyt olen astunut kaapista lopullisesti maskarahäiriökäytöksineni.

Pitäisiköhän minun tehdä lupaus vuodelle 2015.... "Opettelen heittämään kuivahtaneet ripsarit pois." "Opettelen avaamaan ja testaamaan uusia maskaroita useammin kuin kerran puolessa vuodessa."

Aion ainakin yrittää. ;)

P.S. Olihan minulla kysyttävääkin - montako ripsiväriä teillä kuluu vuodessa? Millaisia käyttäjiä olette - uskollisia jollekin tai joillekin suosikkimaskaroille vai innostutteko herkästi ostamaan uutuuksia ja vaihtelemaan merkkiä?

Noniin, nyt se kuulkaa on kliinisesti selvitetty.

Kuinka paljon ihoni oikeasti on vaurioitunut vuosien auringonpalvonnan seurauksena.

Saatoinhan vähän ounastella mitä tulokset kertoisivat.... Silti. Auts. It ain't pretty.

Sain samalla myös selville muita mielenkiintoisia seikkoja ihoni kunnosta.

Kävin torstaina Helsingin Siluetti Spa'ssa Visia-ihoanalyysissä. Otin itse yhteyttä Siluettiin ja ehdotin yhteistyötä, tällainen medikaalinen syväanalyysi ihosta on nimittäin kiinnostanut minua jo pidempään ja se on ehdottoman kiinnostavaa blogimateriaalia.

Visia-analyysi on kuvallinen analyysi ihon kunnosta. Erityiskamera kuvaa ihon pinnan lisäksi pintakerroksen alla olevia muutoksia kuten UV-vaurioita, pigmentaatiota ja syvällä huokosissa olevia bakteerikertymiä. Analyysi mittaa myös ryppyjä, huokosia, aknen jättämiä jälkiä sekä yleistä ihon laatua.

Melkein pelotti nähdä kuvat... Osa oli aika karua katsottavaa.

Ihonalyysin minulle suoritti sairaanhoitaja Taina Heikkinen.

Siluetti Spa'ssa hoitoja ja analyyseja suorittavat niin kosmetologit kuin sairaanhoitajat. Osa hoidoista vaatii sairaanhoitajan koulutuksen. Taina Heikkinen tekee Siluetissa mm. laserhoitoja, kemiallisia kuorintoja ja pistoshoitoja.

Heikkinen tarkasteli kasvojani hetken ja arvatkaas mitä sitten kuului... :D "Aika pian voisi olla aika botox-hoidoille, sinulla on otsassa jo aika selvät leporypyt."

Apua..! :D ^_^ No mutta eihän tämä toisaalta mikään ylläri ollut, minulla on ollut uurteita otsassa jo teinistä saakka. Olen kutsunut niitä ilmerypyiksi, ja sellaisiahan ne ovat tietysti nuorempana olleetkin. Ikääntymisen myötä ne ovat syventyneet ja selkiintyneet - ja näkyvät nykyään ihon ollessa levossakin. Ei pääse karkuun ajan hammasta...

Visia kertoo arvot kahdeksasta eri ominaisuudesta, neljästä näkyvästä ja neljästä ihon pinnan alaisesta. Näkyviä mitattavia ovat läikät, rypyt, ihon pinnan laatu sekä huokoset. Silmälle näkymättömiä mitattavia ovat UV-läiskät, ruskeat läikät (nämä ovat muun kuin UV-säteiden aikaansaamia pigmenttimuutoksia), punaiset kohdat eli couperosa sekä porfyriinit eli syvällä huokosissa olevat bakteerit ja epäpuhtaudet.

Visia vertaa tuloksia samanikäisten ja saman etnisen taustan omaavien naisten keskiarvoon. Vertausarvo on 50, sitä korkeampi tulos kertoo, että iho on keskimääräistä paremmassa kunnossa, ja alempi tulos taas vastaavasti kertoo keskimääräistä huonompilaatuisesta ihosta.

Ylläolevassa kuvassa mitataan ihoni näkyviä läikkiä. Mittauksen numeraalinen arvo näkyy kuvan oikeassa laidassa, aika huonosti tosin. Läiskäarvoni oli 36, eli minulla on keskimääräistä enemmän läiskiä kasvoilla.

(Todellisia "beauty"-kuvia nämä :D - tässä taas mainio esimerkki aiheesta josta puhuin blogissa eilen - laajan kuvakulman vaikutuksesta kasvoihin.)

Ihoni pinta sai hyvän arvon, 70. Se tarkoittaa sitä, että ihoni on tasainen eikä siinä ole paljon esimerkiksi arpia tai näppylöiden aiheuttamia kohoumia.

En laittanut kuvia kaikista arvoista, esimerkiksi ryppyarvoja vääristivät Heikkisen mukaan hiukseni ja ihokarvani. Kamera tulkitsee näkyvät karvat ryppyinä, ja minulla on kasvoissa aika paljon pientä "nukkaa".  Ryppyarvoni oli 45, mutta se olisi kuulema oikeasti parempi - pitäisi siis kai ajella kaikki ihokarvat ennen analyysiin menoa :D

Huokosarvo oli myös hyvä, 69.

Sitten se pahin pommi....

Aijai kun on kaunista katseltavaa.

Karmein kuva minusta koskaan blogissa? :D Katsokaas noita pigmenttiviiksiä... wow-wee!

(Ihokarvatkin näkyy komeasti... minähän olen kuin mikäkin fuzzy ewok...)

Joooh. Auringossa on tosiaan tullut vietettyä 35 vuoden aikana tovi jos toinenkin. Mun täytyy kyllä ostaa äidille lahjaksi tämä analyysi...! Vähänkö haluan nähdä tulokset kohta 70-vuotiaalla äidilläni, joka on varmasti vielä ahnaampi aurinko"narkkis" kuin minä...!

Arvo: 17. Huhhuh.

"Ei muuta kuin SK 30-voidetta kasvoille tästä lähtien", Heikkinen hymyili. Hän mainitsi, ettei SK 30:n ja 50:n välillä ole juuri eroa, minkä tiesinkin entuudestaan.

Arvoon kuulema vaikutti se, että olen juuri viettänyt 7 viikkoa voimakkaassa aurinkoaltistuksessa, ja luku on todennäköisesti hieman parempi talviaikaan mitattuna. Mutta olisi toiveajattelua odottaa sen pompsahtavan lähellekään keskiarvoa... Vaurioitunut mikä vaurioitunut.

Karmeinta tässä on se, että näin sen, mikä odottaa edessä. Tuho ei tosiaan vielä näy ihollani - mutta se tulee näkymään. Kuvat ovat kuin aikamatka tulevaisuuteen...

Heikkinen kertoi, että ikävuosi 40 on yleensä sellainen maaginen raja, jonka jälkeen ikääntymisen merkit alkavat ilmestyä nopealla tahdilla, ja iho voi muuttua huomattavankin lyhyen ajan sisällä. Heikkinen esitteli omaa käsivarttaan, joka oli pigmenttiläiskien täplittämä. "Olin nuorempana sinun kaltaisesi auringonpalvoja", hän kertoi. "Rusketuin hyvin enkä juuri koskaan palanut, sain aina kauniin ja tasaisen päivetyksen. Ja katso ihoani nyt".

Huuuuh. No. Ainakin olen nauttinyt kaikista ihanista hetkistä auringossa.... Elämä on.

UV-arvon heikkoutta saatoin odottaakin, se ei tullut yllätyksenä, mutta tämä sen sijaan tuli - couperosa. Arvo oli 60, eli keskimääräistä parempi, mutta se kertoo, että minulla kuitenkin on iholla couperosaa. Itse en ole koskaan pitänyt ihoani couperoottisena.

"Punoittaako nenäsi esimerkiksi saunan jälkeen"? Heikkinen kysyi.

"Jjoooo...." (Muistutan Petteri Punakuonoa koko loppu illan löylyjen jälkeen - en voisi koskaan lähteä mihinkään juhliin saunan jälkeen.)

Tämä on kuulema yksi merkki couperosasta. Tuli sitten tämäkin selvitettyä.

Ruskeiden läikkien (eli muun kuin UV-säteilyn aiheuttaman pigmentaation) arvo oli hyvä, 76.

Viimeinen mitattava kohta, porfyriinit, toi sekin couperosan ohella minulle odottamatonta tietoa. Porfyriinit kertovat syvällä ihossa olevista bakteereista, eli ihon "syväpuhtaudesta". Minun arvoni oli 32, eli ihossani on paljon syväepäpuhtauksia.

Olin ihan että herranjestas, minulla? Minullako, joka olen niin överitunnollinen ihon puhdistaja enkä ikinä kuunaan never-ever mene esimerkiksi nukkumaan meikit naamassa! Mutta niin vain kuva kertoo totuuden.

Heikkinen kertoi, etteivät nämä syvällä muhivat bakteerit lähde millään perusputsareilla tai kuorinnoilla. Tämän tyyppisen epäpuhtauden poistoon tarvitaan järeämmät keinot, kuten esimerkiksi ultraäänipuhdistus.

Olipa kyllä kerrassaan supermielenkiintoista.

Kotihoitosuositukseksi sain rakeellisista kuorinnoista luopumisen (couperosani kuulema vain pahenee niistä, minun kannattaa vaihtaa happo- tai entsymaattisiin kuorintoihin) sekä suojakertoimen noston kolmeen kymppiin.

Kosmetologisista hoidoista minulle suositeltiin timanttihiontaa ja ultraäänipuhdistusta sekä pigmenttiläiskiä tasoittavaa c-vitamiinihoitoa. Medical Spa -hoitojen puolelta (nämä ovat niitä tehokkaampia, syvävaikutteisempia laite- ja pistoshoitoja) suositeltiin Oxygeneo-happikuorintaa.

Radiofrekvenssihoidon tuloksellisuuden valossa voisin kyllä olla tulevaisuudessa varsin kiinnostunut kokeilemaan muitakin medikaalisia hoitoja. No, botoxia en ole otsaani laittamassa (tai katsotaan mikä on fiilis 5-kymppisenä... :P Jos otsa on kuin kreppipaperia....), mutta tuollaiset esimerkiksi pigmenttiläiskiin vaikuttavat hoidot ovat minulle varmasti hyvinkin ajankohtaisia jokusen vuoden päästä.

Siluetti Spa'n Visia-analyysi maksaa 65 euroa.

Kun edellisessä postauksessa puhuttiin kosmetiikan estetiikasta....

...niin mitäs tuumaatte Estelle & Thild -uutuuksista?

<3 <3 <3

Kävin tänään postissa hakemassa Estelle & Thildin PR:ltä tulleen lähetyksen. Hyvä etten huokaissut ääneen ihastuksesta kun avasin paketin.

Tämä merkki se vain vahvistaa asemaansa THE viehättävimpänä kosmetiikkasarjana markkinoilla. Siis minun mielessäni. Eikä mitenkään haittaa että tuotteetkin ovat hyviä! :) Tai että ne valmistetaan Suomessa.

Estelle & Thild'hän oli ensimmäisiä luonnonkosmetiikkasarjoja jonka löysin Weledan ja Dr. Hauschkan jälkeen siirryttyäni kesällä 2009 luonnonkosmetiikan käyttäjäksi. Bongasin E & T:n tulevalla työpaikallani, jossa sitten pääsinkin tutustumaan tuotteisiin perusteellisesti. Sarjan hajusteettomasta kasvovoiteesta löysin tuolloin korvaajan aiemmalle suosikilleni Aqualan L:lle. (Kyllä - ennen luonnonkosmetiikan aikakautta oli Aqualan L suosikkikasvovoiteeni varmaan 10 vuotta... Tuntuu oikeastaan ihan hullulta, nyt kun miettii, että Aqualan L-ajoista on lopulta niin vähän aikaa...)

Uudet BioHydrate- ja BioDefense -linjat näyttävät korvanneen vanhat Rose Otto- ja Neroli Bergamot -linjat. Hajusteeton Fragrance Free -linja on jo aiemmin päivittynyt BioCalm-nimiseksi.

Estelle & Thild on selvästi hakemassa uudistuksillaan hienostuneempaa ilmettä. Alkuperäiset purkit olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan hellyttäviä ja lähes kömpelöitä (mutta mä tykkäsin siitäkin ilmeestä!), eikä niillä ollut ulkopakkauksia. Ulkopakkausten ilmestyessä niiden tarve selitettiin mm. laajentuneella viennillä ja vientimaiden vaatimuksilla, mutta epäilemättä asiaan liittyi myös imagollinen syy - kukapa kiistäisi kukkien vetovoimaisen vaikutuksen pahvipakkausten kyljessä. ;) Itse puteleissa kukkasia ei ole.

.

Sitten vähän toisenlaista estetiikkaa.

Päivän look.

(Saan samalla taas tilaisuuden havainnollistaa polttovälin vaikutusta lärviin... Tämä kuva on otettu itselaukaisimella 105 mm:n polttovälillä, joka on ihanteellinen kasvojen mittasuhteiden kannalta -  mittasuhteet eivät juuri vääristy kuvassa. Pitkällä polttovälillä kasvot myös "latistuvat", mikä on usein kaunistavaa, vink-vink siis jos haluatte "beauty-kuvia" ;))

Tämä kuva on otettu käsivaralla 65 mm:n polttovälillä. Kasvojen mittasuhteet vääristyvät helposti lyhyemmällä polttovälillä läheltä kuvatessa, ja esimerkiksi nenä ja leuka näyttävät helposti jättimäisiltä jos niitä vähänkään tilttaa kameraan päin.

Mutta kuvissa on jotain muuta epäesteettistä, joka saattoi osua jonkun silmään.

Joo, mulla on naamassa nätti pieni "paise".

Halloween-look ^_^

Pakko myöntää, että päädyin aamulla peittämään sen laastarilla mennessäni pankkitapaamiseen. (Jess - nyt ollaan Kreikan korttiongelmien jälkimainingeissa shoppaamassa uutta pankkia! ;)) Paiseen koko ja väri ei ihan tule kuvissa esiin, mutta se on todella ulkoneva ja punainen. Saattoi kyllä olla, että laastari herätti vielä enemmän huomiota... :P Vältin kiusauksen alkaa selittämään pankkineidille miksi naamani on laastaroitu. ^_^

Paiseelle on ihan kiinnostava selitys. Mutta kerron siitä sitten viikon-kahden kuluttua, kun möntti toivon mukaan on kadonnut iholtani. :)

P.S. Tämä kuukausi tuntuu kestäneen vähintään kolme kuukautta.

Nyt kun ajattelen, että oli tätä samaa lokakuuta kun toivottelin teille hyviä huomenia Syroksen ihanasta penthouse-huoneestani tai fiilistelin Mykonoksella auringonlaskua, se tuntuu ihan käsittämättömältä. Nuo hetket tuntuvat kuuluvan johonkin toiseen aikaan... Jälleen voimme siis todeta, että matkustamalla saa lisää aikaa. <3