Olen muuttanut asuntomme viime päivinä joulupakettiverstaaksi.

Koska tilaa ei ole, ovat lahjapaperit, nauhat, tarrat ja paketit vallanneet käytännössä koko yhdistetyn keittiö- & olohuonetilamme.

Normaalisti ahdistun tällaisesta sekasorrosta ja krääsän lojumisesta ympäriinsä. Mutta en nyt. :) Mies saattaa olla toista mieltä, mutta minulle tämä "hallittu joulukaaos" tuo hymyn huulille heti aamulla kun astun sen keskelle.

Mitäs rujoja piparinkuvatuksia siellä pilkottaa..?

Rujojapa hyvinkin. :) Minulla on meneillään myös pieni pipariverstas, ja kokeilen parhaillaan tuunata sitä täydellistä vhh-piparitaikinaa. Aiempina vuosina olen valmistanut vhh-piparit siirapin korvikkeen kera, jotenkin lukkiutuneena ajatukseen että "pipareissa kuuluu olla siirappia", mutta tänä vuonna älysin kokeilla ilman. Tulos: pipari maistuu piparille ilman siirappiakin ^_^ Nyt vain hion sitä täydellistä koostumusta... :D

Ensimmäisestä testierästä meni melkein kolmannes naamaan jo taikinan muodossa, eikä tästä tokastakaan ole enää paljon jäljellä... :P En tiedä olenko syönyt viime päivinä enemmän juustoa vai piparkakkuja... Olen jo ottanut varaslähdön herkuttelukauteen :)

Turha varmaan mainitakaan että rakastan joululahjoja ja paketoimista ja antamista. Sitä joulua ei tule jolloin minä en kantaisi kuusen alle röykkiötä. :) Monet aikuiset luopuvat tästä perinteestä, ja onpahan pari ääntä meidänkin perheessä yrittänyt piipittää lahjoista luopumisen puolesta, mutta minä en suostu. Minulle ei tarvitse antaa lahjoja, mutta minä annan. <3

Muita jotka rakastavat joululahjoja?

Moni varmasti muistaa yhden suosituimmista postauksistani otsikolla "Halpaa ja helppoa hiustenvaalennusta". Postaus on vielä kolmen ja puolen vuoden jälkeenkin yksi luetuimpia Karkkipäivän kirjoituksia.  Kyseessähän oli Schwarzkopfin hiuksiin jätettävä Blond Spray -vaalennustuote, joka vaalentaa värjäämätöntä hiusta 1/4 sävyä yhdellä käyttökerralla.

Olen käyttänyt kyseistä tuotetta säännöllisesti löydettyäni sen keväällä 2011. Nyt olen testannut tuotteen kilpailijan; John Friedan Go Blonder -sarjan Lightening Sprayn.

(Off topic ja FYI; kirjoitan tätä parhaillaan kynsiviilalla... :D Pelkään jotenkin hirveästi käyttää näppistä näillä geelikynsillä...! ^_^ Menee helkkarin hitaasti postausten naputtelu... :p)

Schwarzkopf ja John Frieda ovat käsittääkseni ainoat tämän tyyppiset vaalennustuotteet vähittäiskaupan markkinoilla. Vuonna 2011 ihmettelin, miten näin kätevä tuote oli saattanut mennä hiustuotefriikiltä täysin ohi. Eivätkä tuotteet edelleenkään tunnu olevan mitään "mainstream"-juttuja. Kun kerron millä hoidan tyvikasvuani, moni on ihan että "Täh? Siis hiuksiin jätettävä vaalennusaine..?" Tuotetyyppi ei siis vaikuta olevan ns. yleisessä tiedossa.

Aikaisemmissa Blond Spray -postausten kommenteissa on käyty kiivastakin keskustelua tuotteen vaikutuksista. Toisten mielestä hiuksiin jätettävä vaalennustuote on erittäin kyseenalainen ja jotkut kertovat saaneensa hiuksensa totaalisen pilalle Blond Spraylla. Minulla ei kolmen ja puolen vuoden käytön jälkeen ole edelleenkään raportoitavaa hiusten totaalipilaantumisesta. Hiuslaatuja on tietysti monenlaisia, mutta uskoisin, että hiusten räjähtämisen mahdollisuus tuotteen oikealla, ohjeen mukaisella käytöllä, on hyvin pieni. Jos minun hyvin huokoinen ja kuiva hiuslaatuni kestää tämän kärsimättä, niin vaikea uskoa että tällä ihan helpolla saa hiuksiaan tuhottua.

Vaikuttavana aineena on vetyperoksidi. Sitä on tuotteessa niin vähän (tuote tuntuu käytännössä pelkältä vedeltä), että edes käsiä ei tarvitse suojata värjäyksen aikana. John Friedan suihke tuntuu vielä Schwarzkopfinkin tuotetta miedommalta.

Niille jotka lukevat tuotteesta nyt ensimmästä kertaa; näin sitä käytetään:

* Suihkutetaan pestyihin, pyyhekuiviin hiuksiin. Joko yksittäisiin suortuviin tai tyveen.

* Vaikutusta voi tehostaa hiustenkuivaajalla tai muulla lämpömuotoilutuotteella kuten suoristusraudoilla.

* Tuotetta ei huuhdella hiuksista

( * Kampaajatuttuni sanoi, että mikäli vetyperoksidipitoisen tuotteen jättäminen päähän kuitenkin arveluttaa, niin hiukset voi aivan hyvin pestä noin tunnin jälkeen tuotteen annostelusta. Siihen mennessä vaikutus on jo lakannut.)

* Schwarzkopfin suositus on, että käsittelyn voi toistaa 2-3 päivän välein, mutta ei enempää kuin 3-5 kertaa värituloksesta riippuen. Sitten 4-6 viikon tauko. Frieda taas käyttää suosituksessaan ilmaisua, "Käytä kerran hiustenpesujen välillä, maksimissaan 10 kertaa peräkkäin".

(Toisethan pesevät hiuksensa päivittäin, joten Friedan ohjeen mukaan tuotetta voisi käyttää jopa päivittäin, mikä myös puoltaa sen miedommuutta Schwarzkopfiin verrattuna.)

Tässä John Friedan tulos neljän käyttökerran jälkeen.

Koin, että kahdella käsittelyllä en nähnyt juuri mitään tulosta. No, pakkaustekstikin puhuu "gradually lightens in 3-5 uses", eli ero alkaakin näkyä vasta kolmannen käsittelyn jälkeen.

Schwarzkopfilla saan saman tuloksen kahdella käsittelyllä.

Tässä vielä vaalennuskuvia aste asteelta. (Toisen käsittelyn jälkeen en jaksanut ottaa kun ei ollut oikein mitään eroa.)

Tajusin, että tulokseen, tai siihen miten selvänä koen tyvikasvun vielä nytkin, vaikuttaa se, että värjäsin viimeksi hiukset Korresin 10:llä, joka on muita "normi-kymppejä" vaaleampi. Tai ainakin kirkkaampi kuin ne kympit, joita olen viime vuosina käyttänyt, kuten Olia. Näin ollen ero värjätyn hiuksen ja tyven välillä on tietysti suurempi.

Testin perusteella en olisi vaihtamassa Schwarzkopfista Friedaan. Sen lisäksi, että käsittelyjä tarvitsee enemmän, on Frieda myös vähemmän riittoisaa. En oikein edes tajua miten se on mahdollista, kun mielestäni suihkin näitä hiuksiin ihan samalla lailla. Schwarzkopfin pullo riittää minulla ainakin viiteen vaalennukseen (siis 5 x 2-3 käsittelyä), mutta Friedasta on kulunut tässä neljässsä käsittelykerrassa jo yli puolet. Okei, Friedan pullo on myös pienempi (100 ml vs. Schwarzkopfin 125 ml), mutta silti ainetta on kulunut selvästi enemmän.

Schwarzkopfin tuote on muuten viime vuonna vaihtanut lookkiaan ja brändiä, se on nyt got2b-brändin alla ja nimeltään Beach Babe.

Kuinka monelle nämä hiuksiin jätettävät vaalennussuhkeet ovat tuttuja? Kokemuksia Schwarzkopfista tai Friedasta?

John Friedan tuotteita myydään Sokoksella, Stockmannilla ja Kicksissä. Olen saanut suihkeen blogin kautta.

Mulla on ne! :)

Joo - kiva My Little Pony -paita myös (kiitos vinkistä, lukijani ;))...!

Mutta mää meinaan KYNNET!

Minulla on vihdoin taas samanpituiset, samanmalliset, suorat kynnet! :)

Hyvää joulua Sanni :) Itselleni lupaama joululahja - kynsien geelaus.

Kyllä näihin kestää taas vähän aikaa tottua. Ihan kuin mun käteen olisi liitetty vieraan ihmisen sormet! :D

Minulle laitettiin geelipidennys kaikkiin muihin kynsiin paitsi peukaloihin ja toiseen pikkurilliin, jotka olivat jo valmiiksi sen mittaiset mihin pituuteen kynteni halusin. Kun kynnet kasvavat, viilataan pidennykset pikkuhiljaa huolloissa pois ja jatkossa käsitellään vain oman kynnen pintaa. Kynnet geelattiin nuden värisellä geelillä.

Näistä tuli vähän paksummat kuin mitä geelikynteni olivat kolme vuotta takaperin. Kynsienlaittajani sanoi, että pidennysten kanssa kynnestä on tehtävä vähän paksumpi, mutta sitten kun geelataan pelkästään omaa kynttä, saa pinnasta ohuemman. Sitä odotellessa :) Itse tykkään ohuemmasta, on luonnollisemman näköinen.

Olin niin innoissani kotiin tultua että en meinannut osata päättää millä sävyllä kynnet lakkaisin. Ensin ajattelin vetää nuden päälle suosikkini Snow Crystalin Sparkling Champagnen (kuvassa), joka on parhautta melkein minkä tahansa lakan päällä, mutta sitten muistin Lumenen ihanan pinkin Roosa Nauha -hiekkalakan.

En edes muista milloin minulla olisi viimeksi ollut pinkit kynnet...! Sokeroitua vaaleanpunaista... Ihanat! En tosiaan pääse tunteesta että katselen jonkun toisen kynsiä ^_^

Tämä lakka oli syksyn Roosa Nauha -kampanjan LE-sävy, ja tällä sekä muilla Roosa Nauha -tuotteilla Lumene keräsi 50 000 euroa syöpätutkimukselle. Että ei mikään turha lakka...! Olen saanut lakan blogin kautta.

Eipä mulla muuta tällä kertaa. :) Mutta ilostuttaa niin että ette uskokaan...! Kynnet, kynnet - mulla on taas nätit kynnet! <3

(Ja uusi ponipaita!)

Vegaanit, teillä on salaisuus.

Nuorin siskoni on vegaani, eikä hänkään ollut vihkiytynyt tähän salaisuuteen.

Toisen sisareni seikkaillessa myös parhaillaan vegaaniruoan maailmassa, hän oli törmännyt ruokaan nimeltä pähkinäjuustot. Ei, nyt ei ole kyse pähkinällä maustetusta juustosta. Vaan pähkinästä tehdystä juustosta.

Reseptien joukosta löytyi kuningatar; "baked almond feta"! Tällä nimellä herkku kulkee netissä - vegaanien vaihtoehto fetalle.

Maku muistuttaa kenties etäisesti fetaa (mantelilta se ei tosiaan ainakaan maistu..!), mutta minusta juusto tuo pikemminkin mieleen perinteisen suomalaisen kotijuuston.

Manteli"juustostakin" voi tehdä raa'an tai paistetun version, niinkuin kotijuustosta. Tässä ruoa'ssa on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja yllättävyydessään minusta jotain samaa kuin tonnikalapullissa - siinä mielessä, että muutamasta supersimppelistä raaka-aineesta valmistuu jotain aivan erilaista kuin missä muodossa on ko. raaka-aineita normaalisti tottunut näkemään ja syömään.

Mantelijuustoon tarvitset kuusi raaka-ainetta:

* Mantelijauhetta

(kuorettomana jauhettua autenttisimman juustomaiseen tulokseen)

* Oliiviöljyä

* Sitruunamehua

* Valkosipulia

* Suolaa

* Vettä

Sekoita ainekset yhteen ja laita massa yön yli valumaan juustoharsoon siivilän päälle.

Vaikka normaali feta ei tietenkään ole maustettu valkosipulilla ja sitruunalla, tuovat nimenomaan nämä ainekset ihme ja kumma juustoon fetamaista makua.

Kumoa massa aamulla uunipellille tai pieneen öljyttyyn vuokaan. Minun juustoni massa on ollut niin kiinteää etten kokenut tarvetta vuoalle vaan möykky pysyi kasassa pellilläkin.

Paista "juustoa" noin 30-40 minuuttia 180 asteessa kunnes sen pinta on rapea ja kullankeltainen.

Voilà, uunista tulee tämän näköinen vastustamattomasti tuoksuva paistos! Pinta on ihanan rapea ja sisusta pehmeä, tuorejuustomainen ja murustuva.

Mantelijuustoa voi syödä sellaisenaan, murentaa jäähtyneenä salaatin joukkoon niinkuin fetaa tai käyttää sisusta levitteenä leivän tai keksien päällä. Voisin kuvitella, että maistuisi myös erinomaisesti mustaherukkahillon tai -hyytelön seurana. The Vegan Version -blogissa mantelifetaa oli onnistuneesti käytetty jopa kreikkalaisessa pinaattipiirakassa..! Ei jestas että näyttää hyvältä.

Valmistaessa mantelijuuston kuorellisiin jauhoihin, juustosta tulee aivan eri näköinen.

Tällainen. Näyttää enemmänkin leivältä. :) Mutta maku on aivan samanlainen kuin vaaleassa versiossa. Tein tämän "juuston" eilen ja taisipa mennä päivän aikana jo puolet... ^_^

Kokeilin myös siemennäkkärin päällä levitteenä. Ei hassumpaa! Vaikka varmasti toimii paremmin esim. patongin tai muun vaalean viljaleivän kanssa, tai voileipäkeksien.

Kuvat: Sondi Bruner, The Vegan Version, The Vegan Cookbook Aficionado.

Googlen kuvahausta löytää hakusanalla 'baked almond feta' toinen toistaan inspiroivimpia kuvia. Ommnomm...

Vaikka vhh:laiselle maitojuusto tietenkin on "karpimpi" valinta, olen silti totaalisen innostunut pähkinäjuustoista..! Aivan mieletöntä miten erilaisia juustoja eri tekstuureilla pähkinöistä voi valmistaa...! Netti on tulvillaan ihanalta kuulostavia reseptejä. :) Kaikkeen sitä törmääkin vasta tässä iässä. Aion kokeilla manteli"fetaa" myös makeana versiona, jouluna voisi kokeilla kardemummalla maustettuna...!

Kenelle pähkinäjuustot ovat tuttuja? Onko moni valmistanut niitä?

Tehän tiedätte miten helposti lankean söpöihin ja kauniisiin kosmetiikkapakkauksiin. Minä olen juuri se kuluttaja jolle saa myytyä tuotteen kun pakkaus on tarpeeksi ihana. ;) Toki vilkaisen myös ainesosia, mutta pakkaukset houkuttavat minua todella paljon. Incillä on merkitystä, mutta jos pakkaus on ruma hyvällä incilläkin - tuote jää kohdallani hyllyyn.

(Kuka muistaa kuinka sekosin kesällä 2010 über-söpöön Mäyrä-kosmetiikkaan? ^_^ <3 En ole edelleenkään kohdannut Badgeria hellyttävämpää pakkaus-designia...! Ehkä jos Julia Vuori joskus suunnittelee jonkun kosmetiikasarjan pakkaukset...?)

Tällä kertaa ihastelen latvialaisen Kivvin pakkauksia. Bongasin Kivvin lokakuussa Riikan matkallani ja sitten kävikin ilmi, että sarjaa on hiljattain alettu tuoda Suomeenkin. Kivvillä on sama maahantuoja kuin Aubrey Organicsilla. Maahantuoja otti minuun yhteyttä ihasteltuani Kivviä Riika-postauksessani, ja tarjosi tuotteita testiin. Ei tarvinnut kahdesti miettiä :) (Monet tarjotut tuotteet jätän väliin, kaikkea ei kiinnosta eikä ole aikaakaan testata.)

Tänään pääsin vihdoin hakemaan Kivvi-testipaketin postista.

Katsokaa miten viehättäviä...! Estelle & Thild - olette saaneet haastajan...!

Ilokseni Kivvillä on joistain tuotteista myös matkakokoja. Mieluiten ottaisin aina kaikki testituotteet pikkukoossa jos se olisi mahdollista, mutta harvalla merkillä on pieniä kokoja, tai edes näyte-pussukoita.

Edullisia nämä 15 millin matkakoot eivät kylläkään ole. Normaalikokoinen 50 ml kasvovoide maksaa 28,50€ - 32€, 15-millinen taas 17,40€ - 18,85€.

Vartalomarmeladiakin saa minikoossa. Niin suloinen...! Olen vain hypistellyt ja ihastellut näitä :) Voi kun ihan kaikkia tuotteita saisi aina minikoossa ^_^.

Huulimarmeladia en saanut testiin, mutta halusin laittaa näistäkin kuvat. Kun ovat niin nättejä.

En ole vielä päässyt ihan perille Kivvin maailmasta - sarjan kerrotaan olevan sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mutta sertifikaatti (Ecocert) näkyy minunkin testituotteistani vain kasvoputsarissa. Riikassa en huomannut Ecocert-logoa yhdessäkään Kivvin pakkauksessa. Onkohan sarja kenties virallisen sertifioinnin prosessissa ja osa tuotteista on jo saanut logon, osa ei..?

No, saan asiasta selvän varmasti siihen mennessä kun esittelen tuotteiden käyttökokemuksia. :)

Hain muuten tänään samalla toisenkin paketin, joka oli odotellut postissa jo kolmatta viikkoa. Välillä on hankala ehtiä hakemaan paketteja kun viivyn harvoin aloillani viikkoa pidempään...! ^_^

Nämä pulloset edustavat sitten jotain ihan muuta kuin söpöä, mutta sitäkin kiinnostavampaa:

Paula's Choice.

Merkki muuten kuuluu niihin, jonka testauksesta olen aikoinaan kieltäytynyt. Paula's Choicea tuotiin jonkun aikaa Suomeenkin (jos nyt oikein käsitin, en muista mikä taho niitä minulle tarjosi), mutta en tuolloin ollut niistä innostunut. Olin silloin juuri vaihtanut luonnonkosmetiikkaan ja muun kosmetiikan testaus tuntui vähemmän kiinnostavalta.

Sittemmin (enkä vähiten lukijani Vepen ansiosta :D) olen löytänyt ihan uuden uteliaisuuden Paulan hehkutettuja AHA/BHA-kuorintoja kohtaan, ja nyt oli vihdoin aika laittaa oma tilaus menemään. Tilasin Resist-linjan AHA-duon joka sisältää päivittäin käytettävän tuotteen sekä viikoittain käytettävän tuotteen. AHA-hapot ovat omiaan hoitamaan nimenomaan auringossa vaurioitunutta ihoa (nostaa käpälän ylös).

Tuotteita voi käyttää normaalin päivävoiteen alla, joten tulen yhdistämään nämä luonnonkosmetiikan kosteusvoiteisiin.

Tilasin samalla myös näytteet kahdesta eri BHA-tuotteesta sekä AHA-geelin, ja tilauksessa tuli kaupanpäällisenä vielä kaksi muuta näytettä, BHA-geeli ja Hydralight-kosteusvoide.

Aikamoinen viidakko nämä BHA/AHA-tuotteet... Tunnustan, että minun piti ihan tehdä itselleni jäsennelty lista (aijaa..? :D) Paulan eri BHA- ja AHA -tuotteista eri vahvuuksilla ja koostumuksilla ennen kuin tein tilauksen.

Hmm, Paula sopi vähän huonosti tämän postauksen herkkään kukkasöpöilyteemaan, mutta tulipahan nyt ängettyä se mukaan. :)

Tällä hetkellä ihonhoitotestaustilanteeni on muuten sellainen, että alan tässä pikkuhiljaa lopetella Mádaran Time Miracle -testiperiodia, korkkaan seuraavaksi Estelle & Thildin uutuudet ja alan samalla käyttää Paulan AHA-kaksikkoa, sitten on vuorossa Kivvi ja sen jälkeen ajattelin vihdoin viimein kokeilla noin vuoden odotellutta Exuviance-settiä.

Kuva-arvoitus:

Mitä tässä on?

No siinähän on minun OMA kosmetiikkajoulukalenterini! :)

Arvon teille joka päivä ihania kosmetiikkaherkkuja, mutta pääsenpäs itsekin availemaan yllätysluukkuja pussukoiden muodossa. :)

Kosmetiikkajoulukalenterin on minulle lahjoittanut Yves Rocher. Sympaattinen idea. :) Ja ei - en ole mikään Yves Rocherin "special-lellikki" :D vaan kalenterin sai moni muukin kauneusbloggaaja.

Tällaisia namusia on pusseista paljastunut tähän mennessä.

Onko tarpeeksi monta kuvaa? ^_^

Ajattelin tehdä kalenterituotteiden kanssa niin, että lahjoitan ne joululahjaksi Facebookin Jouluapua-sivun tai jonkun muun vastaavan tahon kautta. Niin ihana kuin kalenteri onkin, itselläni on kosmetiikkaa jo yllin kyllin.

Ja onhan minulla myös suloinen, perinteinen paperikalenterini, josta olen avannut luukkuja yhdessä teidän kanssanne. :)

Vanhoissa kunnon adventtikalentereissa kuuluu olla juuri tällainen ohut kuvapaperi, jonka ansiosta kuvat valaistuvat kauniisti kun kalenterin laittaa ikkunaa vasten. Minun joulukalenterini on lapsesta saakka ollut aina ikkunassa. :)

Tänään ripsiväriarvion kohteena Lancômen viimeisin maskaralanseeraus - Grandiôse.

Maskara on saatu maahantuojalta.

Mitä tämä uutukainen lupaa?

"Viuhkamaiset, upeasti kaartuvat ripset.

Lancôme esittelee nerokkaan levitystekniikan, jonka avulla luot vaivattomasti täydellisen viuhkamaiset ja tasaisen tuuheat ripset.

Grandiôse-maskaran 'joutsenkaula'-harjalle ja sen uraauurtavalle muodolle on haettu patenttia. Lyhyen ja mutkittelevan muodon ansiosta harjalla on helppo levittää maskaraa kaikkiin ripsiin nurkasta nurkkaan ja tyvestä kärkeen."

Avainsanat: viuhkamaisuus, tasainen tuuheus, kaarevuus, intensiivisyys.

Itse en yleensä ole erikoisempien harjojen ystävä, mutta tästä joutsenkaula-varresta kyllä tykkään. Varren tuntua on vaikea selittää, sen vain kokee meikatessa. Se ei tule niin lähelle poskipäätä kuin suora varsi, ja tuntuu jotenkin kaiken kaikkiaan näppärämmältä ja sillä saa kohotettua ripsiä paremmin.

Lancôme neuvoo käyttämään harjaa mutka ylöspäin käännettynä sisänurkissa ja alaripsissä, ja muuten mutka alaspäin, mutta itse käytän harjaa aina mutka ylöspäin. Tuntuu minulle toimivimmalta.

Käydäänpä sitten maskara läpi uuden 8-osaisen kaavani mukaan.

1. Hylsy - vähän turhan pullukka ja suurikokoinen minun makuuni. Muuten tietysti ihan tyylikäs, ja korkin kukkayksityiskohta tuo selektiivisen elegantin yksityiskohdan.

2. Harja - kuminen ja suhteellisen harvapiikkinen. Pehmeä verrattuna Lumeneen. Ei tarpeeksi erotteleva minun ripsilaadulleni, tämän tyyppinen harja yhdistettynä Grandiôsen tyyppiseen massaan annostelee maskaraa hyvin paksulti.

3. Massa - voidemainen, paksu, nopeasti kuivuva. Ehkä tämä liittyy kaarevuuden lupaukseen..? Nopea kuivuvuushan auttaa ripsiä pysymään taivutettuina - kostea ja hitaasti kuivuva massa päinvastoin suoristaa ripsiä. Ripset jäävät aika "tönkön" tuntuisiksi.

4. Kerrostuvuus - kerrostuu voimakkaasti, yhdellä ainoalla vedolla ripsiin jää reilusti maskaraa. Toinen kerros tekee jo huomattavasti paksummat ripset.

5. Paakkuuntuu? - ei mainittavasti.

6. Klimpittää? - jonkun verran, koska massa on niin paksua, ripseni niin hennot ja harvat ja harja niin heikosti erotteleva. Ripset siis liimautuvat herkästi yhteen paksummiksi "klimpeiksi".

7. Yleiskokemus - ei ihanteellisin mahdollinen maskara minun ripsilleni. Paksuutta tällä kyllä saa, mutta minun ripseni kaipaavat volyymin lisäksi myös erottelevuutta.

8. Täyttääkö lupauksensa? - Viuhkamaisuudesta en osaa kyllä sanoa, mitä se edes tarkoittaa? :D Kaartuvuus? Joo, tavallaan. En ole kokenut, että maskara itsessään taivuttaisi ripsiä (sellaistakin teknologiaa on), mutta kyllä ne ehdottomasti pysyvät ripsentaivuttajien jälkeen kaarevampina kuin jollain muulla maskaralla, sillä massa kuivuu ja jähmettää ripset niin nopeasti. Tasainen tuuheus? No... voisi olla tasaisempikin, ripsien yhteenliimautuminen verottaa tasaisuuden vaikutelmaa.

Intensiivisyys? Joo, tämä lupaus täyttyy. Omiin ripsiini en ole rohjennut kolmatta kerrosta edes laittaa, tulisi varmasti ihan överin paksut ripset. Vahvemmalla ripsilaadulla Grandiôse toimii varmasti erinomaisesti, mutta hennot ripset liimautuvat ikävä kyllä helposti yhteen.

Kokemukseni perusteella Lancômen volyymimaskaroiden massa on ripsarimarkkinoiden tuuheuttavimpia, massa todella nappaa kiinni ja kerrostuu ärhäkästi, ja Grandiôse vahvistaa kokemusta edelleen. Oma suosikkini Lancômelta on perus-Hypnôse, jonka massa on Grandiôsea kevyempää ja harja perinteinen kuituharja.

.

Off topic - tänään on ollut aikamoisia haasteita julkaista päivän joulukalenteriluukun kommentteja - blogipohja on jumittanut taas ja pahasti, etenkin kommenttien hallinnan osalta. Vieläkin on satoja julkaisematta - jos siis vaikka joku sattuu ihmettelemään miksei oma osallistumiskommentti näy.

Terkut junasta!

En ehtinyt tehdä tänään "normi"postausta, eikä mun pitänyt sellaista enää yrittää junassa kasaan naputellakaan. (Laivalla tapoin bloggauksen sijaan aikaa mm. kirjoittamalla joululahjatoivelistaa, budjetoimalla onnettomalta näyttävää joulu-tammikuutani ja nuuhkimalla eri deodoranttiehdokkaita miehelle tax freessa :D Kelpo ajanvietettä tämäkin, eikö? ^_^)

No nyt mä kuitenkin tuuttaan ulos tällaisen kahden minuutin spontaanin höpöpostauksen. Kun eilen illalla liikuttiin niin "vakavissa" kemian aiheissa, niin nyt voi vastapainona julkaista Photo Booth -tason kuvia sisältävän random-"tää-tuli-just-mieleen" -jutun. :)

Tiedättehän Sensain Sponge Chiefin? Puhdistusliinan, johon niin moni on rakastunut ja koukuttunut?

Minun liinani on jossain kylppärin laatikossa ruttuun tungettuna ja unohdettuna. Ei tullut meistä erottamattomia. (Itse tykästyin enemmän paljon vaatimattomammalta näyttävään musliiniliinaan.)

Jotain Sponge Chiefistä kuitenkin jäi käyttöön. :)

Sen pakkaus on ihan täydellinen tietokoneen hiiren kuljetus"tasku"! :) Kuin tehty siihen! :)

Hiiritasku kulkee mulla aina repussa tai laukussa, missä nyt ikinä läppäreineni kuljenkaan. En tykkää heittää hiirtä kassiin "paljaaltaan" jostain syystä. (Tunnustan olevani aivan riippuvainen hiirestä, en osaa mm. käsitellä kuvia ilman sitä - tai ainakin kuvien käsittely on huomattavasti kömpelömpää.)

Kiinnostiko tämä tieto ketään? Ei varmaankaan. :) Mutta itseäni aina vähän hymyilyttää kun otan Sponge Chief -taskun esiin. Niinkuin äsken. Kun aloin käsitellä huomisen kalenteriluukun kuvaa.

Niin arvokas liina - ja yksi ottaa siitä käyttöön vain ulkopakkauksen.

Laitetaan tähän vielä Totti.

Ihan vain kun tämä sattui olemaan junakuvia edeltänyt kuva Photo Boothin kuvakansiossa. Ja Tottihan nyt on aina <3

P.S. Hei - kerronpas sellaisen, niin saadaan postaukseen jopa informaatioarvoa, että Diorin uudistuneet viisikot ovat VIHDOIN saapuneet Viikkarin laivoille. Viime kuussahan niitä ei vielä(kään) ollut. Hintaa paleteilla on alle 45 euroa (olikohan 43,90€ tarkka hinta), eli runsaat 20 euroa halvemmalla irtoaa kuin maa-hinnalla. :) *peukku* (Ja halvemmalla kuin Jenkeissä.) Tiedoksi kuitenkin ihanasta Cuir Cannagesta haaveileville - kyseinen paletti ei kuulu laivojenkaan tax free -valikoimaan. Lentokentillähän olen jo todennut sen puuttuvan. Ilmeisesti on sitten niin, että travel retail -valikoimassa on vain tietyt Dior-paletit, joihin Cuir Cannagea ei ole valittu. Pikkuisen outoa, jos minulta kysytään.

Noniin, yritetään!

Tässä siis vihdoin se kauan ”pihtailemani”, Mádaran Lotte Tisenkopfa-Iltneren esittämä tieteellinen perustelu luonnonkosmetiikan paremmuudesta iholle verrattuna synteettiseen kosmetiikkaan. Kirjoittamani teksti perustuu suurelta osin biologian tohtori Janis Ancansin (Latvian yliopisto) artikkeliin aiheesta.

Kun luette eteenpäin, saatatte ymmärtää, miksi vähän viivyttelin jutun kanssa. Tämä ei ole asia, jonka ”perustavis” pystyy helposti ymmärtämään – minä mukaan luettuna. Kyse on puhtaasti kemiaan perustuvasta selityksestä, ja koska itsekään en voi väittää millään lailla olevani perehtynyt orgaaniseen kemiaan, oli selitystä hankala saada sellaiseen muotoon, että a) en puhu kemiallisilla termeillä ihan päin honkia ja b) muutkin kaltaiseni tavikset sen ymmärtävät.

En edelleenkään osaa arvioida sainko jutusta aikaan sellaisen josta tajuaa mitään - ja jos joku kemian fakta on väärin niin korjaukset otan vastaan mitä nöyrimmin.

Korostan, että en itse ota kantaa selitykseen – välitän vain teille kuulemani koska se oli minusta äärimmäisen mielenkiintoista.

Miksi luonnolliset ainesosat ovat kemiallisesta näkökulmasta parempia kuin synteettisesti valmistetut?

Selitys liittyy kemian ilmiöön nimeltä isomeria.

Orgaanisissa yhdisteissä (joista me ihmiset, kasvit ja eläimet koostumme), on muotoja, joita kutsutaan saman yhdisteen eri isomeereiksi.

Isomeerit ovat molekyyleja, joilla on sama molekyylikaava, mutta erilainen rakenne. Niillä on myös toisistaan poikkeavia kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia. Luonnossa useimmat molekyylit, kuten aminohapot ja sokerit, esiintyvät ainoastaan yhdessä mahdollisessa muodossa, ja tätä muotoa solumme pystyvät käyttämään.

Lotte havainnollistaa molekyylien rakennetta kynän, juomalasin ja omenan avulla

Kun sama yhdiste luodaan kemiallisen synteesin kautta, eli kun ihminen valmistaa sen labrassa, sisältää yhdiste myös peilikuvaisomeerin ja yhden tai useampia muita isomeereja, joita ei esiinny luonnossa. Näitä ylimääräisiä, ”vääriä” isomeereja solumme eivät joko pysty käyttämään lainkaan, tai hyödyntävät hyvin heikosti luonnolliseen, "oikeaan" isomeeriin verrattuna.

Esimerkki: glukoosi.

Glukoosi esiintyy luonnossa ainoastaan D-muodossa. D-glukoosi maistuu makealta ja se on elintärkeä energianlähde soluillemme. Kun glukoosi syntetisoidaan, syntyy oheistuotteena myös isomeeri L-glukoosi. Sillä on samankaltainen makea maku kuin D-glukoosilla, mutta sillä ei ole meille mitään ravintoarvoa eikä se pysty toimimaan soluille energianlähteenä. Elimistö ei pysty hyödyntämään L-glukoosia, minkä seurauksena sillä on usein myös laksatiivinen vaikutus.

Joko tipuitte kärryiltä? Miten tämä liittyy kosmetiikkaan?

Yritän edelleen yksinkertaistaa:

* Kun kosmetiikkaan käytettävä yhdiste otetaan suoraan luonnon raaka-aineesta, se sisältää vain ”oikean” isomeerin, sen molekyylimuodon, jonka solumme tunnistavat ja pystyvät hyödyntämään.

* Kun kosmetiikkaan käytettävä orgaaninen yhdiste valmistetaan synteettisesti, se sisältää luonnossa esiintyvän isomeerimuodon lisäksi myös peilikuvaisomeerin ja muita isomeereja, jotka ovat soluillemme hyödyttömiä tai vaikeasti hyödynnettäviä.

Nämä ”väärät” isomeerit voivat olla suhteellisen harmittomia tai merkityksettömiä yhdisteitä, mutta ne voivat myös olla myrkyllisiä.

Valmistajat pyrkivät puhdistamaan yhdisteitä, mutta puhdistusprosessi kasvattaa valmistuskuluja ja tätä kautta lopputuotteen hintaa. Tällä perusteella voidaan miettiä, kuinka kannattavaa valmistajille on suorittaa todella perusteellisia puhdistustoimenpiteitä.

Kemiallisen synteesin kautta valmistetut aktiiviaineet sisältävät ”väärien” isomeerien lisäksi myös tuotantoprosessin aikana syntyneitä epäpuhtauksia ja liuottimien ja reagenssien jäämiä. Näitä epäpuhtauksia on jäljellä pieninä pitoisuuksina myös lopputuotteessa, koska täydellinen puhdistus ei ole teknologisesti mahdollista.

Mikä tahansa orgaaniseen yhdisteeseen perustuva aktiiviaine on siis helpommin elimistömme hyödynnettävissä, kun se on lähtöisin luonnosta. Esimerkiksi E-vitamiini on yhdiste, joka Ancansin mukaan on kaksi kertaa tehokkaampi luonnollisena kuin synteettisesti valmistettuna.

Kuulostaako ihan hatusta tempaistulta? Mitkä ihmeen ”väärät isomeerit”…?

Kyllä näissä jotain perää todella on, sen vahvisti artikkeli jonka löysin Duodecimin sivuilta.

Tiivistettynä dosentti Jaakko-Juhani Himbergin artikkelista: "Lääkeaineella voi olla kahdet kasvot":

(artikkelissa puhutaan lääkeaineiden isomeereista sekä lääkevalmisteiden sisältämistä epäpuhtauksista)

”Käytössämme on lääkevalmisteita, jotka sisältävät myös vaikuttavan aineen peilikuvarakenneisomeereja. Lääkkeen haluttu vaikutus on yleensä vain toisen isomeerin ansiota, ja toista isomeeria voidaan pitää turhana painolastina – vaikka silläkin voi olla vaikutuksia.

(…)

Jo lähes koko tämän vuosisadan ajan on tiedetty, että farmakologiset vaikutukset ovat vaikuttavan aineen stereokemiasta riippuvia. Lääkkeet toimivat ympäristössä, jossa elimistömme omat kiraaliset molekyylit luovat monille solun rakenteille ja hormonaalisten tai aineenvaihduntamekanismien säätelylle suuren rakenteellisen spesifisyyden. Useimmat käyttämistämme lääkkeistä eivät kuitenkaan täytä tätä vaatimusta eivätkä ole stereokemiallisesti puhtaita.

Miksi emme sitten saa käyttöömme vain toivotun vaikutuksen sisältäviä lääkkeitä? Syynä on tavallisen synteettisen orgaanisen kemian epätäsmällisyys. Synteettisen kemian reaktiot ovat useimmiten niin epäspesifisiä, että ne tuottavat lääkeainemolekyylejä stereokemiallisina seoksina. Lääkkeiden sisältämiä muita epäpuhtauksia, kuten synteesin lähtöaineita ja hajoamistuotteita, valvotaan tarkkaan. Lääkkeet saavat kuitenkin sisältää varsinaista vaikuttavaa ainetta rakenteellisesti muistuttavia epäpuhtauksia joskus jopa enemmän kuin varsinaista lääkeainetta."

*

Kysymykseksi jää, voiko ulkoisesti käytettävän kosmetiikan vaikuttavia aineita verrata lääkeaineisiin isomerian ulottuvuudessa. Sen pähkäilyyn eivät minun tietoni riitä, pitäisi varmaankin olla lääkis tai kemian opinnot käytynä jotta olisi edellytyksiä sanoa asiasta jotain.

Joka tapauksessa – äärimmäisen mielenkiintoista. Jännä, ettei mikään muu luonnonkosmetiikkaa suosiva taho ole tätä selitystä aiemmin tarjonnut. Ainakaan minä en ole siihen Mádaran-vierailua aiemmin törmännyt.