Oli jännä tulla Floridaan.

Minulla ei oikein ollut mitään odotuksia, muuta kuin että epäilemättä täällä on aurinkoa, palmuja ja rentoa meininkiä.

Ja niitähän täällä tosiaan riittää. :)

Vaikka olen tottunut matkailija, on ollut hassua huomata kuinka "kädettömältä" tällä reissulla kuitenkin tuntuu. Sanalla sanoen: tänne ei kannata tulla ilman valmiutta vuokrata auto.

Minulla on kyllä ajokortti, mutta ajotaidoista ei juuri voi puhua. Olen saanut ajokorttini Ahvenanmaalla ja tottunut ajelemaan saarimaakunnan rauhallisilla pikkuteillä joilla haastavat liikennetilanneet ovat yhtä yleisiä kuin Starbucks Sottungassa. Koen, että ajokorttini lakkaa käytännössä olemasta voimassa siinä vaiheessa kun astun Maarianhaminassa Turun laivaan. En ikinä uskaltaisi ajaa ulkomailla, hyvä jos manner-Suomessa.

USA on rakennettu autoilijoita ajatellen. Julkisen liikenteen mahdollisuudet vaihtelevat suuresti alueesta ja kaupungista toiseen. Me eurooppalaiset olemme tottuneet siihen, että kaikkialle pääsee julkisilla ja etenkin suuremmissa kaupungeissa bussi-, metro- ja ratikkaverkostot ovat todella laajat.

Ei täällä.

Teimme Tanjan kanssa sunnuntaina päiväretken Miamiin. Autolla West Palmista pääsee Miami Beachille tunnissa ja 20 minuutissa - meillä matkaan kului lähes kolme tuntia. Sitä kuvittelisi, että kaikki Floridan itärannikon kaupungit tavoittaisi kätevästi yhdellä juna- tai bussilinjalla, sillä rannikkoa kulkee suora rautatie sekä luonnollisestikin tie. Mutta niin helpoksi ei liikkumista ole tehty autottomille.

Päästäkseen Miamiin on otettava ensin juna West Palm Beachista Hialeah Market -asemalle. Sieltä kulkee shuttle-bussi Miamin lentokentälle. Lentokentän läpi on kuljettava Metromover-minijunalla päästäkseen bussin 150 pysäkille. Bussi 150 vie sinut lopulta Miamiin ja Miami Beachille.

Kun paluujuna vielä pysähtyi tunniksi onnettomuuden takia, tulimme sunnuntaina viettäneeksi julkisissa kulkuneuvoissa yhteensä seitsemän tuntia päästäksemme vierailemaan 115 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin.

Olen vieraillut USAssa autotta aikaisemminkin, mutta kohteissa, joissa julkinen liikenne on poikkeuksellisen toimiva. Kuten New York ja San Francisco. New Jerseyssä asuvan ystäväni luota pääsin Manhattanin sydämeen parhaimmillaan alle tunnissa - yhdellä junalla joka lähtee ystäväni talon vierestä.

Seuraavalla USAn reissulla pakkaan miehen mukaan. ;) Kyllä miehet on välillä käteviä. Miten niillä ei mene sormi suuhun minkään maan liikenteessä... Ainakaan mun äijällä.

Toinen huomio.

Ja tämä on nimenomaan kengännauhabudjettimatkailijan huomio.

Kreikan domatia-systeemin ja Euroopan helpompien Couchsurfing-kohteiden "hemmottelemana" tämä Budjetti-Piia on joutunut vähän nieleskelemään Floridassa. Täällä, tai ainakin näillä Floridan suosituimmilla huudeilla akselilla Key West - Miami - Orlando on turha kuvitellakaan löytävänsä oikeasti halpaa majoitusta motellien tai hostellien monen hengen makuusalien tuolta puolen. Oikeasti halvalla tarkoitan alle 50 euroa. Minulle sekin on toisaalta jo aika tyyris hinta yhdestä yöstä.

Naiivia, kyllä. Mr. Karkkipäivä nauroi kun vinguin miten helkkarin kallista täällä on. "Mitä oikein kuvittelit? Se on Florida".

Kyllä Budjetti-Piia sai näpeilleen. For real. Olemme onnekkaita kun meillä on täällä ystävä jonka vieraanvaraisuudesta olemme saaneet nauttia, ilman "Casa Annaa" en olisi pystynyt tänne edes matkustamaan.

Suunnitelmana oli viettää aikaa toisella viikolla Miamissa, Key Westissä tai joissain rannikon viehättävistä pikkukaupungeista. Autottomalle (jolle motellit eivät ole vaihtoehto) näiden viehättävien pikkukaupunkien halvimmat majapaikat vastaavat hintatasoltaan Kreikan luksushotelleja. Tiedän, ei tässä auta juuttua miettimään miten asiat olisivat Euroopassa. Nyt ei olla domatioiden maailmassa ja Couchsurfing-sohvakin pitäisi varata kuukautta-kahta aikaisemmin. Airbnb-majoitus on jopa hotelleja kalliimpaa.

Muuten.

Vietettyäni nyt viikon West Palm Beachissa, voin suositella kaupunkia mitä lämpimimmin. West Palmia ei tunneta varsinaisena lomakohteena, vaan alueen nro 1 magneetti on sen naapuri, jet set -jengin Palm Beach. West Palmia ja Palm Beachia erottaa vain Intra Coastal -vesialue ja silta, jonka ylittää 10 minuutissa, mutta ne ovat omia kaupunkejaan.

Kun saapuessamme kyselimme Annalta vinkkejä lähialueen kivoista paikoista, Anna sanoi, että hän itse viihtyy rehellisesti kaikkein parhaiten juuri West Palmissa eikä edes oikein ymmärrä mitä ihmiset näkevät Palm Beachissa.

Palm Beachin puolella nyt pari kertaa vierailleena voin vain olla samaa mieltä Annan kanssa. Palm Beachissa ei juuri muuta ole kuin ökyhotellien reunustama biitsi ja "parishiltonien" shoppailukatu. Siellä ei ole kaupunkimaista keskustaa tai edes ravintolakorttelia.

Ylipäänsä alue tuntuu vain rikkaille rakennetulta hygieeniseltä ajanviettopaikalta jossa voi katsella merimaisemaa kalliisti sisustetun loma-asuntonsa parvekkeelta ja käydä ostamassa uuden LV:n veskan kun rantaelämä alkaa kyllästyttää.

West Palm Beach taas on työssäkäyvien ihmisten oikea kaupunki keskustoineen, runsaine ravintoloineen, markkinoineen ja "tavallisten kuolevaisten" kauppoineen ja burgermestoineen. Mutta selvästikin hyvin toimeentulevien ihmisten kaupunki. Kaikkialla on siistiä, kaunista ja rauhallista. Puistomaista, harkitun viehättävää. Kaupungin moderni keskusta on selvästi suunniteltu ajatuksella ja kaupunkilaisten viihtyvyyttä silmällä pitäen. City Place -keskusaukiolla on joka viikonloppu ilmaisia konsertteja ja muuta ohjelmaa. Joka viikonloppu, vuoden ympäri. Kaupungilla on varaa.

City Place on varmaankin viehättävimpiä alueita minkään kaupungin keskustassa missä olen koskaan käynyt.

Jos valtavan Miamin hektisyys ja Miami Beachin loputon biletys ei tunnu omalta ja lomailet mieluummin pienemmässä, kompaktissa ympäristössä jossa yhdistyy sekä aito floridalainen kaupunkimiljöö sekä upeat hiekkarannat, West Palm Beach tarjoaa mitä miellyttävimmän paketin. City Placen eloisasta vilskeestä kävelet halutessasi Palm Beachin valkohiekkaiselle rannalle vain tunnissa.

Kuvituksena West Palm Beach.

Kiitos tyttöjen viime viikon ostosten, sain tilaisuuden verrata kahta saman kategorian tuotetta joista toinen on vanha klassikko, toinen viimeisin uutuus.

Klassikko: Estee Lauderin DayWear Sheer Tint Release Moisturizer SPF 15.

Uutuus: Bare Minerals Complexion Rescue Tinted Hydrating Gel Cream SPF 30.

Lauderin DayWear Sheer Tint on ollut markkinoilla ainakin 10 vuotta ja oli ennen BB/CC-buumia suosituimpia sävyttäviä päivävoiteita (ainakin Suomen markkinoilla).

Bare Mineralsin Complexion Rescue lienee ilmestynyt ihan muutamia kuukausia sitten.

DayWear-"Tintti" on Annan suuri suosikki, ja hän arvelee käyttäneensä sitä ainakin 9 vuotta. Sheer Tint erottui aikoinaan muista sävyttävistä päivävoiteista erilaisella koostumuksellaan, joka sittemmin on yleistynyt; voide tulee pullosta vaalean harmahtavana, ja pigmenttihiukkaset vapautuvat vasta kun voidetta alkaa levittää iholle. Tästä johtuu myös voiteen kevyesti hiekkainen tuntu, joka häviää pigmentti"murusten" sulaessa iholle. Tällainen koostumus on mm. L'Orealin Nude Magique -BB-voiteessa.

Annalla on pintakuiva sekaiho joka reagoi herkästi epäpuhtauksilla. Anna on ihastunut Sheer Tintiin koska se ei tuki hänen ihoaan ja toimii ikäänkuin täydellisenä kosteusvoiteen ja tasoittavan primerin yhdistelmänä; se riittää yksinään kosteustuotteena ja esitasoittaa ihon ennen varsinaista meikkipohjaa. Annan luottomeikkipohja syntyy yhdistelmällä DayWear Sheer Tint + mineraalimeikkipohja.

Kuullessaan Annan DayWear-rakkaudentunnustukset Tanja oli myyty ja pian käsivarrella roikkuikin Macy'sin ostoskassi kera Sheer Tintin. Anna kertoi, että Sheer Tintiä on ollut vaikea löytää Jenkeistä, BB-buumi on todennäköisesti vaikuttanut siihen että "vanhanaikaisempi" Sheer Tint on jäänyt uudenlaisten sävyttävien voiteiden jalkoihin. DayWear BB Cream myykin nykyään paremmin kuin Sheer Tint. Anna ei ole löytänyt yhteistä säveltä Lauderin BB-voiteen kanssa, joka on paksumpi ja rasvaisempi kuin Sheer Tint.

Annan oli myös tarkoitus ostaa Sheer Tint joka on ollut häneltä pitkään lopussa, mutta Sephorassa silmiimme osui Bare Mineralsin uutuus; Complexion Rescue Tinted Hydrating Gel Cream.

Ohut ja raikas koostumus tuntui lupaavalta ja hetken mielijohteesta Anna ostikin kokeiluun BM:n uutukaisen. Ainahan on kiva kokeilla myös uutta :)

Complexion Rescue -voiteessa on suojakerroin 30 ja sävyvaihtoehtoja peräti yhdeksän. Tämä on harvinaista sävyttävien päivävoiteiden maailmassa. Koostumus on öljytön ja silikoniton UV-filtteri on mineraalipohjainen.

Annan kokemus: ei lyönyt vanhaa suosikkia, Lauder on kosteuttavampi tasoittavampi kuin BM.

Kosmetiikkamyyjiä kun olemme, voi Annalle esittää kysymyksen: kenelle sanoisit Complexion Rescuen sopivan?

"Henkilölle, jolla on seka- tai rasvoittuva iho ja joka kaipaa kevyttä, raikasta ja korkealla suojakertoimella suojaavaa voidetta joka hieman tasoittaa ihoa."

Complexion Rescuen edut Sheer Tintiin verrattuna: laaja sävyvalikoima (Sheer Tintissä vain yksi sävy), korkeampi suojakerroin ja halvempi hinta.

Itse en voinut kokeilla Complexion Rescueta kasvoille koska Anna on niin ruskettunut että hänen ostamansa sävy on minulle aivan liian tumma. Koostumusta pystyin toki fiilistelemään, ja minusta se on aivan ihana. Samalla raikkaan mutta kuitenkin jotenkin kermaisen tuntuinen, levittyy liukkaasti ja tasaisesti jättäen kauniin kuultavan pinnan. Kokonaisuutena käyttäisin ilmaisua ylellisen tuntuinen.

Lauder tuntuu minusta Complexion Rescue'hen verrattuna "tavikselta".

Entä Tanjan kokemus Lauderin "Tintistä"?

Pitkään mietittyään Tanjan suusta kuului;

“Ihan kiva”.

:D

Kamoon, eikö mitään muuta heru? ^_^

Ei oikein.

Aistin, ettei Tanja ollut voiteeseen ihan yhtä ihastunut kuin Anna. Ylläolevasta ennen/jälkeen -kuvasta näkee muuten hyvin Sheer Tintin päivettävän sävyn; jos oma ihonväri on vaalea, tekee Sheer Tint ihosta selvästi päivettyneen sävyisen. Ihan Lumikki-ihoiselle en "Tinttiä" suosittelisi.

Tanja oli kuitenkin samaa mieltä siitä, että mineraalipohjan kanssa Sheer Tint tekee ihosta huomattavasti tasaisemman kuin mineraalipohjalla yksinään.

Tässä muuten universaali vinkki kaikille jotka miettivät miten saada mineraalipohjasta vähän peittävämpi ilman että tarvitsee holvata peitevoidetta tai pyöritellä aina vain uusi mineraalikerros; alle vain ohut, sävyttävä kosteusvoide.

Vaikka esim. Lauderin Sheer Tint ei omaan silmääni näytä yksinään millään lailla peittävältä, huomaa eron päivänselvästi kun päälle laittaa mineraalipohjan.

Eilen suuntasimme emäntämme, isäntämme ja heidän ystäviensä kanssa kunnon amerikkalaiselle diner-aamiaiselle.

Amerikassahan ei juuri kukaan kävele joten saimme taittaa runsaan kolmen kilometrin matkan Northwoodin kaupunginosaan kohtaamatta juuri vastaantulijoita.

Northwood on West Palm Beachin vanhaa keskustaa. Alue oli ihastuttavan värikäs ja "kulunut" verrattuna modernimpaan keskustaan.

Kohteemme oli perinteinen aamiais/lounaspaikka This Is It Cafe.

Menussa riitti pituutta.

.

Mitäs tykkäätte, mikä annos voittaisi Amerikkalaisten Aamiaisten Missikisat? :)

Mikä näyttää herkullisimmalta?

1. Tanjan:

Kananmunat "sunny side up" kera pekonin ja gritsin eli maissipuuron.

Sekä Short Stack eli kaksi kappaletta pannukakkuja kera voin ja vaahterasiirapin.

2. Sannin:

Kasvismunakas (sipulia, herkkusieniä, tomaattia, vihreää paprikaa).

Minun annokseni ei ole täysin perinteinen jenkki-aamiainen, sillä munakkaan kanssa nautittaisiin "oikeasti" yksi perinteisistä lisukkeista eli paahtoleipää, paistettua perunaa, maissipuuroa, kaurapuuroa tai biscuittia ja hilloa. Minä otin tilalle salaattia.

3. Annan:

French Dip eli paahdettua naudanlihaa ja sulatettua juustoa sämpylässä.

Ja itse Dip: sämpylää kastetaan suolaisessa lihaliemessä.

4. Villen:

Makkaraa ja munia "sunny side up" kera paistetun perunan.

5. Stevenin:

Pehmeää leipää kera makkarakastikkeen.

Tämä oli kyllä erikoisin annos minun silmääni. Opin eilen ihan uuden asian; Amerikassa 'biscuit' ei ole keksi, vaan pehmeää, runsasvoiseen taikinaan tehtyä sämpylämäistä leipää. Se merkitys biscuitille, minkä itse olen koulussa oppinut, on britti-englannista.

Biscuitseja voi syödä Stevenin annoksen tyyliin paksun kastikkeen kera tai sämpylän tai leivonnaisen tapaan makean tai suolaisen täytteen kanssa. Biscuitin koostumus on löysää, ilmavaa ja voitaikinamaista, enemmän  jälkiruokavehnäisen tyylistä kuin sämpylän.

6. Terhin:

"Nötköttiä" ja perunaa kera munakokkelin ja - - hedelmien. Yhdistelmä tämäkin ^_^

Turret odottavat että omistajat saisivat vatsat täyteen.

Maistuuko teille aamiainen amerikkalaiseen tyyliin?

Kuka muistaa Aubreyn Honeysuckle Rose -hiustuotearvosteluni runsaan vuoden takaiselta hiusteemaviikolta?

"Ööö, nainen, vaikka luen blogiasi niin ei nyt sentään ihan kaikki yksittäiset postaukset jää mieleen, sorry..."

Okei, ymmärrän. :) Minulle Aubreyn Kuusama-Ruusu-tuotteet ovat jääneet erityisen vahvasti mieleen, koska duo on laadultaan todella erikoinen. Sarjan shampoo on sanalla sanoen huonointa mitä olen kokeillut, samalla kun hoitoaine on yksi kirkkaasti parhaista.

Viime vuonna Aubreyn hiustuotteet uudistuivat. Maahantuoja tarjosi minulle ja Honeysuckle Rose -shampoolle uutta tilaisuutta "löytää toisemme", ja otin tarjouksen vastaan. Vanhan shampoon koostumus ja koko pesukokemus oli minusta (ja aika monen muunkin mielestä) niin hämmentävän epämiellyttävä, että olin erittäin utelias tsekkaamaan uudistuneen version.

Ei muuta kuin bring it on.

Honeysuckle Rose Shampoo

Olen pahoillani Aubrey, ei meistä vieläkään tullut ystäviä. Joudun sanomaan, että tuote ei edelleenkään ole shampooformuloinnin riemuvoitto.

Koostumus on yhtä liru kuin vanhassakin, tuotetta on vaikea saada kämmeneltä hiuksiin. Tuoksu ei ole paha mutta ei miellyttäväkään, lääkemäinen. Miedompi kuin vanhassa. Vaahdottuvuus kiitettävää, mutta shampoota saa annostella paljon. Vaahto on tiheää ja pehmeää mutta ei hoitavan tuntuista. Hiuksissa on nihkeä tunne niitä vaahdottaessa. Mutta - huuhdellessa tulee selkeä ero vanhaan Honeysuckle Rose -shampooseen; hiukset eivät ole huuhdellessa takkuiset vaan aika selvän ja sileän tuntuiset. Jotain positiivista siis sentään. Huuhtelufiilis ei kuitenkaan pelasta shampoon yleisarvosanaa.

Minusta uuden ja vanhan shampoon inceissä on hyvin pitkälle samat ainesosat, muutama vain on vaihtanut järjestyksessä paikkaa. Inci täällä. Ihan täydellisen tarkkaan en jaksanut incejä verrata sillä ne ovat todella pitkät ja sisältävät kymmeniä ainesosia.

Arvio: huomattavasti parempi kuin vanha HR, mutta en edelleenkään voi sanoa pitäväni tuotteesta. Kun markkinoilta löytyy niin paljon miellyttävämmän tuoksuisia ja ei-nihkeästi vaahtoavia shampoita, on vaikea perustella miksi valitsisi juuri tämän.

Honeysuckle Rose -hoitoaine

Hoitoaineen inci on muuttunut enemmän kuin shampoon, uudessa versiossa esimerkiksi vehnänalkioöljy ja jojobaöljy ovat vaihtuneet makadamiansiemenöljyyn ja arganöljyyn. Todella paksu, helmiäisenä hohtava koostumus on säilynyt samana.

En havainnoi mitään eroa vanhaan HR -hoitikseen, aivan yhtä hyvä. Lue: loistava.

Arvio: edelleen yksi parhaimman tuntuisista hoitoaineista joita olen koskaan käyttänyt. Supertehokkaasti selvittävä ja silottava ja hiukset jäävät ällistyttävän silkkisiksi olematta kuitenkaan raskaat. Ja kaikki tämä ilman silikoneja, kvatteja tai muitakaan synteettisiä pehmentäjiä ja kalvonmuodostajia. Huikeaa.

Hoitoaineen inci löytyy suomennettuna täältä.

On kyllä kerta kaikkiaan hassua miten saman sarjan shampoo ja hoitoaine voivatkin olla niin erilaiset. Pulloissa on tavaraa 325 ml, shampoo maksaa 17€ ja hoitoaine 17,60€. Maahantuojan nettikauppa on täällä.

.

Onko lukijoilla kokemuksia Aubreyn shampoista?

Kiinnostaisi kuulla onko laatu kautta linjan samanlainen kaikissa merkin shampoissa. Shampoita on paljon, Aubreylla on todella laaja hiustuotevalikoima.

Esimerkiksi ostarilla. ;)

Suuntasimme eilen koko päiväksi Palm Beach Outletsiin.

Kuva: New England Development (en tajunnut ottaa paikan päällä mitään yleiskuvaa :p)

Minua ei itse ostaminen niin kiinnosta, mutta ostareilla on hauska pyöriä. Ne ovat vähän niinkuin omansalaisia "museoita". :)

Tanjalla taas oli ihan virallinen Shopping-työpäivä edessään ja hän suuntasi päämäärätietoisesti kaupasta toiseen suoriutuen ihailtavalla tehokkuudella listan sisällöstä.

Conversella riitti soviteltavaa.

T.J.Maxxin rekeillä vierähti myöskin vakuuttava tovi. Jopa minä löysin täältä ostettavaa edullisten hintojen ympäripuhumana, pitäen kuitenkin tiukasti mielessäni kotona kesken jääneen projektin.

T.J.Maxx ostaa erilaisten merkkien valmistus- ja varastoylijäämää ja myy niitä erittäin halpaan hintaan. Esillepano ei ole huolellisinta, mutta jos rähjäiset hyllyt eivät häiritse, voi täältä tehdä mielettömiä löytöjä. Merkkejä on laidasta laitaan, selektiivisestä markettibrändeihin. Vaaterekeillä roikkuu vieri vieressä esim. DKNY:tä ja tuntemattomia "halpisrättejä".

Kosmetiikkahyllyiltä löytyi tuttu merkki :) Missään "normaalissa" kaupassa en ole vielä Estelle & Thildiin törmännyt.

Ray Ban -tytöt Sunglass Hut -ostoksineen.

Nämä lasit olivat ainoa suunniteltu ostokseni USAsta. Minulla ei ole koskaan ollut ns. kunnollisia aurinkolaseja, vaan olen mennyt aina Henkkamaukan tai Seppälän vitosen rilleillä. Olen pitkään haaveillut "oikeista" aurinkolaseista. Nyt minulla on sellaiset :)

Tanjalla oli vähän sama stoori. "Ei tarvii enää olla Turhapuro", Tanja totesi Wayfarerit nenällään. :)

Ulta on melkein yhtä houkuttava kosmetiikkataivas kuin Sephora.

"Nääkin vois vielä...." :D

Suojakertoimellinen DD-voide kropalle. Hmmm. Suojakertoimellisen kasvovoiteen pointin aurinkovoiteeseen verrattuna olen joten kuten ymmärtänyt, mutta miten suojakertoimellinen vartalovoide nyt sitten eroaa aurinkovoiteesta...?

Lumeneakin löytyi. Halvempia kuin Suomessa ;)

Tämä oli jotenkin hassu. :)

Aveeno mainostaa itseään luonnollisilla raaka-aineilla, mutta Skin Relief Overnight Cream kertoo suojaavansa ihoa dimetikonilla (= yksi paksuimmista silikoniyhdisteistä). Eipä siinä mitään, dimetikonihan todellakin suojaa ihoa, mutta pakkaustekstin viestintä on ristiriitaista. Brändinimen alla lukee isolla "Active Naturals" ja pakkaus kertoo asiakkaalle tuotteen sisältävän luonnollisena aktiiviaineena kauraa -  sitten kuitenkin ainesosaselosteessa varsinaisena aktiiviaineena mainitaan erittäin selkeästi dimetikoni ihan prosenttipitoisuutta myöten. :)

Mielenkiintoista.

Voi näitä värejä.... Karkkipäivä, karkkipäivä :)

Kädessäni on...

Tarten poskipuna.

Miehenihän toi minulle marraskuun Jenkki-reissultaan Tarten poskipunan, ja se oli, pahoittelen imelää hehkutusta, juuri niin ihana kuin kauneusbloggaajakollegani Tarten punista vakuuttelivat. Valitsin Exposed-sävyn Mustaa Kajalia -Heidin blogipostauksen perusteella, ja sävy on aivan nappi - ei muistuta mitään aiemmin omistamaani sävyä ja sopii kaikenlaisten meikkien kanssa. Todellinen "go-to"-sävy.

Hiplasin sävyä True Love jo Sephorassa. Kyllähän tuosta valikoimasta voisi useammankin kotiuttaa (sorry sulle joka et siedä tätä ilmaisua), mutta kyllä viime viikon jemmojenraivaus-operaatio vaikuttaa vielä niin vahvana anti-ostos-lääkkeenä mielessä että voi olla, että kosmetiikkaostokset jäävät täällä pelkästään haaveissa toteutetuksi.

True Lovea kokeillessani Ultan myyjä ojensi minulle toista sävyä. "It may not look pretty in the pot, but you gotta try this, it is amazing, I tell you it's simply the best, most wearable blush colour I know". Myyjän kädessä oli Exposed. :)

Ehm. Itse asiassa olenhan mä täältä jo yhden kosmetiikkahankinnan tehnyt. Sephoran kirkkaansinisen eyelinerin.

.

Päivän tulos:

Tanja.

Sanni.

(Sain perusteltua itselleni shortsit T.J.Maxxissa ottaen huomioon, että päälläni ovat tälläkin matkalla 11 vuotta sitten ostetut shortsit. Omistan niiden lisäksi vain yhdet toiset shortsit.)

*

Illalla valmistettiin mun lemppariruokaa. :) Anna halusi maistaa jotain minun vhh-ruoistani, ja valinta osui suhteellisen itsestäänselvästi kukkakaalitortilloihin.

Mums. Tortillat olivat jälleen hitti.

Kukkakaalipötkylöitä nähtäneen tässä floridalaisessa ruokapöydässä toistekin. :)

Maskara-arvio: L'Oreal Volume Million Lashes So Couture.

Tuote on saatu blogin kautta.

Alkuperäinen Volume Million Lashes on yksi suosikkiripsivärejäni, siinä on juuri sen tyyppinen erotteleva harja mistä pidän. IsaDoran Precision Mascaran ohella Volume Million on viime vuosien suurimpia lemppareitani.

Volume Million -sarjassa on tätä nykyä kolme erilaista maskaraa, alkuperäinen on saanut rinnalleen suurempiharjaisen Excessin ja viimeisimpänä vielä tarkempaa erottelua lupaavan, sirompiharjaisen So Couturen.

Maskarasta kerrotaan L'Orealin sivuilla näin: The thickening brush coats each lash without clumping and allows you to build up the look you want. One application will create definition for daytime wear. A second application will create more volume and length for evening glamour. The small brush works particularly well on the bottom lashes and can be used for adding more volume to the outer edge of the lashes to create a winged effect. Precious formula made of liquid silk to gently envelop each lash with volume and intensity without stiffness.

1. Hylsy - värijutut ovat tietysti makuasioita mutta kullan ja liilan yhdistelmä = niin kaunis...!  Maskarahylsyjen ulkonäöllä ei ole minulle kovin kummoista merkitystä, lähinnä arvostan maskaramuotoilussa siroutta ja helppoa meikkipussiinsujahtavuutta, mutta So Couturesta on sanottava että tämä on sävyiltään kuin minua varten suunniteltu.

2. Harja - siro ja lyhytharjaksinen, kärjessä harjakset ovat niin pikkuruiset että maskaraa voi vaivatta levittää sisä- ja ulkonurkkiin sekä aivan ripsien tyveen ilman pelkoa sotkuista. Tärkeä ominaisuus pieni- ja syväsilmäiselle.

3. Massa - hyvin kostea ja nestemäinen.  Ei jätä ripsiä tönköiksi.

Massaa ei tule koskaan kerralla liikaa ulos kiitos hylsyn kaulassa olevan "pyyhkimen". Useimmissa maskaroissa on jonkinlainen annostelija, mutta Volume Million -maskaroissa tämä "kauluri" on erityisen tehokas. Harja ihan plopsahtaa aina kun sen vetää ulos. :D

4. Kerrostuvuus - oikein hyvä, mutta ei huippuvoimakas. Volume Million -ripsareiden avainsana on erottelevuus, eivätkä todella voimakkaasti kerrostuva massa sekä tarkasti eroteltu lopputulos oikein sovi samaan pakettiin. Massa kerrostuu kauniisti ja siististi ilman että ripsistä kuitenkaan tulee kovin paksut. Harjan ja massan tarkoituksena on luoda vaikutelma "miljoonista yksittäisistä ripsistä" (= Volume Million), ennemmin kuin paksuksi viuhkaksi harjatuista ripsistä.

5. Paakkuuntuu? - Ei.

6. Klimpittää? - Ei.

Joulun tienoilla markkinoille pätkähti myös extra-musta sävy So Couturesta, "So Black". Itse kuulun niihin jotka eivät huomaa eroa perusmustan ja extramustan välillä.

7. Yleiskokemus - siististi levittyvä, kauniisti erotteleva ja sopivasti kerrostuva maskara. Koin, että So Couture myös kaareuttaa, vaikka sitä ominaisuutta ei mainita tuotekuvauksessa. Ripseni ovat luonnostaankin aika kaartuvat, mutta alla olevasta kuvasta näkee hyvin So Couturen liftaavan vaikutuksen.

8. Täyttääkö lupauksensa? - Kyllä.

Pidän alkuperäisestä Volume Millionista ehkä vielä hitusen enemmän, sen jälki oli minusta vieläkin kampaavampaa pidempien harjasten ansiosta. Suurta eroa näiden välillä ei kuitenkaan ole. Erityismaininta Volume Million -harjojen joustavuudelle, nämä ovat ihan parhautta! Jotkut muovi/polymeeriharjakset ovat niin kovia että ihan sattuvat ripsien tyveen. Volume Million -harjat ovat pehmeydessään parasta A-luokkaa.

P.S. Vietin eilisen kiltisti kaulahuivissa ja pitkähihaisessa ja otin iisisti. Tänään vaikuttaisi siltä, että olisin saanut flunssanpoikasen nujerrettua..! :)

Terveiset Ameriikan Yhdysvalloista, jenkki-senioreiden "Kanarialta" ja eeppiseltä Spring Break-näyttämöltä.

The Florida Experience.

Starring:

Todella pitkästä aikaa reissussa tyttöporukalla. Kyseessä on pitkään suunniteltu "työkaveri-reunion", kaikki kolme olemme entisiä työkavereita kosmetiikkaliikkeestä. Jokunen asiakas saattaa tämän naamakolmikon tunnistaakin :)

Emäntämme Anna ja miehensä asuvat Floridassa West Palm Beachissa.

West Palm Beach ja "rikkaiden leikkikenttänä" tunnettu naapurinsa Palm Beach sijaitsevat reilun tunnin ajomatkan päässä Miamista.

West Palm Beachissa asuu noin 100 000 ihmistä, Palm Beachissa 10 000.

Anna ja miehensä asuvat West Palm Beachin keskustassa kerrostalossa, joka suomalaisen silmään näyttää lähinnä hotellilta. Talon parkkihallikin on kuin jonkun ostoskeskuksen.

Minulla ja Tanjalla vähän suut loksahtivat auki kun astuimme hissistä loputtoman pitkille käytäville (odotimme jo näkevämme Hohto-kaksoset jonkun kulman takana...) ja Anna johdatti meidät asunnolle. Mietin jo että tännehän tarvitsee kartan että löytää perille oikealle ovelle...

Arvatkaa kumpi on mun, kumpi Tanjan aamiainen. ;)

Talossa on myös vastaanotto johon vieraat tulee ilmoittaa.

Kotihan se on tämäkin :)

Floridassa on lämmintä vuoden ympäri. Joulu-helmikuu ovat viileintä aikaa, asteita taisi eilen olla noin 25.

Kätevä emäntämme uskaltautui melkein aaltoihin... mutta helmikuinen merivesi tuntui pikkuisen liian purevalta Floridan asukillekin. Anna ui tavallisimmin kotitalonsa uima-altaalla.

Worth Avenue Palm Beachissa on yksi maailman eksklusiivisimmista ostoskaduista.

Viimeisen päälle laitettujen vastaantulijoiden joukossa olo ei ollut ihan "kuin kotona". :) Tanja totesi näyttävänsä Uuno Turhapurolta, eikä Annakaan koe Guccin ja Tiffanyn liikkeitä varsinaisesti omaksi alueekseen. ^_^  Kivahan täällä on käydä pällistelemässä, mutta kyllä Westin puoli on enemmän meille taviksille. :)

(Mietin mielessäni missä euforiassa useimmat muotibloggaajat olisivat Worth Avenuen kaltaisessa ympäristössä...)

Ameriikassa salaatitkin ovat valtavia.

Allekirjoittanut juuttui tunniksi Sephoraan, josta Anna ja Tanja saivat lopulta suorastaan taivutella minut ulos. Jos Worth Avenue on toisille paratiisi, Sephora on minulle. Yhtään liioittelematta voisin viettää viikon loman Sephorassa hypistellen läpi joka ikisen tuotemerkin. :)

Minulle riittää myös perusteellinen hiplailu, aina ei ole pakko ostaa.

Asunnolle palatessa koin lääkityksen tarvetta. Tuulinen aamupäivä rannalla ja hyytävä ostoskeikka varsin tehokkaasti viilennettyyn ruokakauppaan olivat saattaneet minut läpijäätyneeseen tilaan Floridan auringonkin alla.

Anna ja Tanja tiesivät mitä tehdä; rommikola kouraan ja lillumaan taloyhtiön porealtaaseen.

Tämä on tosiaan tavallinen floridalainen kerrostalo. Ei hotelli.

Kelpais mullekin :)

*

Tänä aamuna heräsin kera polttavan tunteen rintakehässä. Tytöt... ette sitten vissiin kaataneet tarpeeksi rommia mun kolaan...? Nyt rommi on vaihtunut teehen ja Carmolis-tippoihin. Niin tyypillistä - lennät toppatakin sisältä aurinkorannalle bikiniin, ja seuraus on tämä. Katsotaan mikä on kunto kun seuraavan kerran raportoin.

Ennenkuin siirrytään matkatunnelmiin, heitetään tähän vielä tovin vuoroaan odotellut tuotearvostelu jonka sain eilen vihdoin naputeltua kasaan (yksi tapa kuluttaa kentällä 8 tuntia koneen vaihtoa odotellessa ;)):

esittelyssä Estelle & Thildin BioHydrate -ihonhoitolinja.

"Biohydrate - Total Moisture". Näin E&T kiteyttää BioHydraten ajatuksen. Kyseessä on siis ennen kaikkea peruskosteuttava linja, mutta tuotekuvaukset lupailevat hieman anti-age-vaikutuksiakin.

BioHydrate on korvannut aiemman normaalille iholle kehitetyn Neroli Bergamot-linjan, ja on E&T:n uuden suuntauksen mukaisesti laajentunut sisältämään myös erityistuotteita kuten seerumin ja sävyttävän päivävoiteen. Estelle & Thild on kasvamassa erikoistuneemmaksi, yhä vain useamman eri ihotyypin tarpeisiin vastaavaksi sarjaksi, joka haluaa profiloitua alkuaikojen simppeliä imagoaan ylellisemmäksi "luksus-luonnonkosmetiikaksi".

BioHydrate sopii normaalille iholle ja kaikenikäisille.

Sain testiin koko linjan, johon kuuluu päivä- ja yövoide, silmänympärysgeeli, seerumi ja sävyttävä päivävoide.

Päivä- ja yövoide ovat mitä miellyttävimpiä. Ne ovat alkoholittomia, kuten kaikki Estelle & Thildin kosteustuotteet (incistä löytyvä cetearyl alcohol on rasva-alkoholi joka ei kuivata vaan päinvastoin pehmentää ihoa). Tuoksu on tuttu SuperBioactivesta, hyvin samantyylinen ja kukkainen. Myös puhdistustuotteet tuoksuvat tälle, eli vahva kukkaisuus lienee E&T:n uusi "trademark"-tuoksu, poislukien tietysti hajusteeton BioCalm-linja.

Päivävoiteen koostumus on nimensä mukaisesti lotionia eli ohutta ja vesimäisen raikasta. Imeytyy nopeasti ja tuntuu kevyeltä ja - anteeksi toisto - raikkaalta. Koostumusta, kuten koko BioHydrate-linjaa, buustataan vahvasti hyaluronihapon voimalla. Tämän trendiainesosan mediaseksikkyys ei himmene..! ^_^

Yövoide on täyteläisempää, mutta silti yllättävän kevyttä. Ehkäpä kevyimmän tuntuinen yövoide mitä olen käyttänyt, sopii oikein hyvin päiväkäyttöönkin. Itse huomasin tykkääväni yövoiteen koostumuksesta jopa päivävoidetta enemmän, vaikka yleensä kohdallani vallitsee mitä kevyempi, sitä parempi -mieltymys. Sanoisin, että päivävoide saattaa jäädä liian kevyeksi pintakuivalle iholle. Jos olisin myymässä näitä voiteita, ja asiakas haluaisi vain yhden 24-h-voiteen, niin möisin yövoiteen.

Hyaluronihapon lisäksi BioHydraten pääaktiiviaineina mainostetaan pomeloa ja lakritsiuutetta. Tartun taas pikkiriikkiseen lillukanvarteen toteamalla, että pomelo-hedelmän latinankielinen nimi on citrus maxima, kun taas incissä listataan citrus paradisi eli greippi. Kenties pomelo kuulostaa E&T:n markkinointitiimin mielestä kiinnostavammalta hedelmältä kuin tavallisempi greippi...? :P

Pomeloon liittyy myös toinen, suurempi lillukanvarsi. Nettisivulla tai pakkauksissa tätä ei mainita, mutta lehdistömateriaalissa pomelon kerrotaan "accelerates cellular renewal by 13,7%" eli vauhdittavan solujen uusiutumista 13,7%:lla. Tällaisia mitattavissa olevia tosiasiaväittämiä tehtäessä on aina viitattava tutkimukseen, johon tulos perustuu. E&T ei kuitenkaan kerro mistä tieto on peräisin.

Thirst Relief Vitamin Serum on kevyt kosteusseerumi, josta tylsästi joudun taas toteamaan, että tykkään. :) Se ei kuitenkaan päihitä SuperBioactive-linjan Age Control -seerumia. Age Control -seerumi on vielä kosteuttavamman tuntuinen iholla. Nuoren ihon "ensiseerumiksi" BioHydrate on mitä loistavin, tai kenelle tahansa normaali-ihoiselle lievittämään pintakuivuutta.

Tarkkoja hintoja en tiedä, mutta BioHydrate lienee SuperBioactivea edullisempi linja, joten Thirst Relief -seerumi voi olla jollekulle Age Controlia mielekkäämpi valinta jo hinnankin perusteella :)

Silmänympärysgeelistä en osaa sanoa paljon, sillä geelimäiset silmänympärystuotteet eivät ole henkilökohtaisia suosikkejani. Minä haluan silmänympäryksilleni voidemaisen koostumuksen, geelimäiset eivät tunnu tarpeeksi kosteuttavilta.

Geelimäinen sy-tuote sopii ennen kaikkea turvonneista silmänalusista kärsiville, sillä sen viilentävä koostumus auttaa lievittämään turvotusta. Biohydrate-geeli lupaa myös "eliminoida tummat silmänaluset ja poistaa silmänalustulehdusta", mutta näihin väitteisiin minun on aina yhtä vaikea uskoa. En ole vielä toistaiseksi kuullut tuotteesta, joka autenttisten käyttökokemusten mukaan oikeasti vaalentaisi kroonisesti tummat silmänaluset. Meikkituotteet ovat tietenkin asia erikseen ;)

All-in-one Tinted Moisturiser on mielestäni erinomainen sävyttävä päivävoide.

Miksi? Sen peittokyky on yllättävän hyvä (ollakseen kosteustuote, ei meikkituote) ja jälki tasaista ja kaunista. Kosteustehokin on oikein kiitettävä. Koostumus on kevyt ja helposti liukuva, ja sanalla sanoen yllätyin voiteen peittokyvystä.

Sävyttävä päivävoide -nimellä kulkevat tuotteet ovat yleensä BB-voiteita läpikuultavampia, mutta BioHydraten tarjokas on enemmän BB-voiteen tyylinen. Pintakin jää aavistuksen puuteriseksi.

Sävyjä on kaksi, minä sain testiin vaaleamman.

Katsokaas miten hyvin BioHydrate tasoitti ihon pientä kirjavuutta yhdellä kerroksella.

Laveran CC-voide ja Terre D'Ocin BB-voide ovat minusta olleet myös oikein hyviä luonnonkosmetiikan sävyttäviä päivävoiteita, ja jos vertaan Estelle & Thildiä niihin, niin E&T:n koostumus on ohuempi, peittävyyden ollessa kuitenkin samaa luokkaa ellei jopa hitusen parempikin. E&T:ltä löytyy myös kilpailijoita vaaleampi sävy, 01 Ivory on paljon vaaleampi kuin Laveran BB- ja CC-voiteet, Terre D'Ocin BB-voiteet ja Dr. Hauschkan hoitava värivoide. Mádaran Moon Flower on sävysyvyydessään suunnilleen yhtä vaalea, mutta ei omaa samaa peittokykyä kuin E&T.

Tuoksusta kiinnostuneille - BioHydrate Tinted Moisturiser ei tuoksu samalle kuin muut BioHydrate-tuotteet, en oikein osaa kuvailla tuoksua mutta se on paljon neutraalimpi kuin muissa tuotteissa eikä niin kukkainen.

*

Mukavaa päivää teille sinne, itse odottelen täällä että talon muu väki herää ja saan aamukahvia. :D Kello on täällä 07.20.

Laukku olisi taas lähdössä matkaan, omistaja mukana.

Koko maanantai kuluu lentokoneessa ja kentillä.

Seuraavat kaksi viikkoa sitten kuulumisia lämpimämmiltä leveysasteilta :)