...eli eilen esiteltyä "ihmesientä" myös ruoaksi! :)

Konjac-kasvin juuresta saatavaa glukomannan-kuitua ei käytetä ainoastaan ulkoisesti puhdistussienten raaka-aineena, vaan myös ravintona. Glukomannania on käytetty japanilaisessa keittiössä jo vuosisatoja suurusteena sekä luontaisena geeliyttäjänä. Viime vuosina raaka-aine on putkahtanut myös länsimaiden markkinoille etenkin laihduttajien suosimana kuituvalmisteena.

Glukomannan-valmisteet ovat käytännössä hiilarittomia, rasvattomia ja proteiinittomia = kalorittomia (7 g kcal / 100 g), eli itse asiassa, ravitsemukselliselta näkökannalta eivät oikein mitään. :) Kuulostaa jopa vähän pelottavalta.

Mutta konjac ei ole pelottavaa tai epäterveellistä. Se on kuitua, joka imee itseensä 300 kertaa painonsa verran nestettä eli täyttää vatsaa tehokkaasti ilman energiaa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on antanut luvan käyttää konjac-valmisteista terveysväittämiä, joiden mukaan ne auttavat painonpudotuksessa.

Glukomannania myydään jauheena, kapseleina ja valmiina elintarvikkeina kuten nuudeleina, pastana ja riisinä. Törmäsin glukomannan-nuudeleihin ensimmäisen kerran vuonna 2012 newyorkilaisessa ruokakaupassa, tuolloin niitä ei vielä saanut Suomesta.

Blogissa olen kertonut nuudeleista aiemmin täällä, osana induktioviikkojen aterioita.

Sain vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin erikoistuneelta YesDeli-verkkokaupalta testiin satsin myymälän uutuuksia, joukossa Slim-sarjan pastaa ja riisiä.

Tänään esittelyssä riisi.

Koska glukomannan on käytännössä hiilihydraatitonta, se sopii myös vhh-ruokavalion noudattajille. Koska vhh:laiset eivät kuitenkaan muuten ravinnossaan rajoita kaloreita, on "karppaajan" syytä buustata glukomannan-pastansa tai -riisinsä jollain kunnon ravintopitoisilla ruoka-aineilla kuten proteiineilla ja rasvalla. Kuten yllä tuli todettua, glukomannan-tuotteet ovat ravitsemukselliselta näkökannalta "tyhjää ruokaa", joten niiden funktio vhh:lla on vain tuoda lautaselle jotain riisin tai pastan kaltaista - jos sellaisia kaipaa. Ympärille siis energiapitoinen kastike tai muuta kunnon ruokaa! :)

Suhtautumiseni glukomannan-valmisteisiin on kaksijakoinen. Toisaalta on ihan hauskaa, että on olemassa täysin hiilihydraatiton korvike pastalle ja riisille, mutta toisaalta arvostan myös ruoan hyvää ravinnepitoisuutta. Mieluummin siis syön vhh-pastani papuversiona, jossa toki on jonkun verran hiilihydraatteja, mutta myös erittäin runsaasti proteiinia (melkein 50%!) ja paljon enemmän ravintokuitua kuin glukomannanissa. Haluan kannustaa kaikkia syömään mahdollisimman ravinnepitoista ruokaa, ei ajattelemaan kaloreita.

Mutta niille, joille mahdollisimman matalalla hiilihydraattipitoisuudella on merkitystä (esimerkiksi induktiolla), glukomannan-valmisteet tarjoavat erinomaisen vaihtoehdon perinteiselle riisille ja pastalle.

Glukomannan-riisi näyttää tältä. Ihan oikealta riisiltä siis.

Glukomannan-pasta- ja -riisivalmisteet myydään nesteeseen pakattuina, ja niissä on tuoreeltaan hieman ikävä tuoksu. Tätä ei pidä säikähtää, ja tuoksu katoaa kun glukomannan-tuotetta huuhtoo runsaassa vedessä ja viimeistään kypsennyksen yhteydessä.

Käytännössä riisi ja pasta ovat jo "kypsiä", ja niille riittää hyvin lyhyt muutaman minuutin keittoaika. Tai huuhdellun riisin ja pastan voi sekoittaa valmiiseen, kuumaan kastikkeeseen, jolloin kastike hoitaa niiden lämmittämisen. :)

* toimisikohan slim-riisi sushissa... miettii.... Siitä pitäisi saada jollain konstilla tahmeampaa... *

Itse kokeilin riisiä kreikkalaiseen tyyliin gemistana, eli täytettyjen kasvisten täytteenä.

Sekoitin riisiin soijarouhetta ja hieman raejuustoa jotta sain täytteeseen paremmat ravintoarvot = proteiinia. Hyvät mausteet ovat tietysti myös avainasemassa, glukomannan-riisi ei itsessään maistu yhtään miltään (niinkuin ei soijarouhekaan..)

Epämääräiset siivut paprikan ja tomaatin päällä ovat vuohenjuustoa.

Ihan hyviä näistä tuli - vieläkin enemmän olisin kyllä voinut mausteita heittää ;) Myös ricotta-juusto toimisi varmasti erinomaisesti täytteessä, tehden siitä maistuvampaa. Tai feta...

Slim-riisi ei ole halpaa, niinkuin eivät muutkaan glukomannan-tuotteet. Riisi maksaa YesDelissä 4,99€ / 200 g valutettua riisiä.

Täytyykin joskus syksyn aikana kokeilla kehittää vhh-sushi-versio. Vhh:lle siirryttyäni olen silloin tällöin vähän kaipaillut sushia... Kukkakaaliriisi ei luonnollisestikaan toimisi lainkaan sushissa, mutta glukomannan-riisillä voisi oikein maustettuna olla paljon paremmat mahdollisuudet. :) Täytyy vain keksiä keino, jolla saada slim-riisistä takertuvaa.

Hassu ajoitussattuma taas. Konjac-sienistä eli "ihonhoidon ihmesienistä" ei ole kukaan juuri kirjoitellut aikoihin, pahin hype oli jo pari vuotta sitten jolloin näistä superpuhdistajista ja -kaunistajista sai lukea melkein kaikista kauneusblogeista. (Paitsi Karkkipäivästä ;D)

Nyt, kun vihdoin päätin lausua oman kokemukseni sienistä, oli Virvekin tehnyt saman vain viikko sitten kaiken yleisen konjac-hiljaisuuden keskellä. You rained on my parade, girl! ^_^ (vitsivitsi...) Ja vielä tuokin, että myös Virven postaus on odotellut materiaaleineen melkein vuoden. Minulla on ihan sama, aloin testaamaan sieniä vuosi sitten kesällä. Hehheh.

Nyt saatte sitten lukea "konjakeista" täältäkin. :)

Ennen Kreikan matkaa kokosin koneelle kuvamateriaalia arvosteluaan odottavista tuotteista. "Ihmesienet" olivat yhdet niistä.

Kyseessä on siis konjac-kasvin juuresta saatavasta glukomannan-kuidusta valmistettu puhdistussieni, jolla on käyttäjien mukaan taianomaisia vaikutuksia iholla.  Syväpuhdistavat kuidut tekevät ihosta kirkkaan, sileän, pehmeän, tasaisen, mitä kaikkia myönteisiä adjektiiveja ihon kuntoon voikaan liittää :)

Osa käyttäjistä kuvailee ihonsa pinnan muuttuneen täysin konjac-puhdistusten seurauksena ja he ovat löytäneet sienestä ratkaisun kauniimpaan, kirkkaampaan ihoon.

Sieni on kuivana kova kuin korppu. Kuidut pehmenevät kun sienen kastelee, ja tuloksena on kimmoisan ja napakan tuntuinen, jopa kevyesti "hyytelömäisen" koostumuksen omaava sieni. Vastoin odotuksia, sieni ei tunnu iholla käytännössä yhtään karhealta tai kuorivalta, vaan hyvinkin pehmeältä olematta kuitenkaan "nössöpehmo", tyyliin vauvojen pesusienet.

Kaiken kaikkiaan hyvin eri tuntuinen sieni kuin perinteiset vaahtomuoviset tai selluloosasta valmistetut pesusienet. Toinen tunnettu luonnonkuitusieni, luffa, on mielestäni paljon karkeampi kuin konjac.

Konjac-sieniä myydään puhtaina ja lisäaineettomina, sekä erilaisilla aktiiviaineilla kuten savella, teeuutteilla ja hiilellä (!) buustattuna. Omat testisieneni olen saanut Hyvän Olon Maailmalta ja sienellä on hintaa 9,80€.

Syy miksi en ole kirjoittanut sienistä, vaikka minunkin mielipidettäni kommenttien perusteella tästä kauneudenhoidon ihmeapulaisesta on kaipailtu, on tässä:

Sieni ei tee iholleni oikein mitään. Ei edes puhdista kunnolla.

Joistain blogeista olen lukenut, että konjac-sienen kuitujen puhdistustehon pitäisi olla niin hyvä, että sieni toimii joillain meikinpoistoonkin ilman mitään varsinaista meikinpoistoainetta. Wow, jos nämä jollakulla näin toimivat niin voin ymmärtää hypen. Minun ihollani konjac-käsittely tuntuu vain... noh, juuri siltä mitä sienen ulkonäkö antaa odottaa; että hieroo ihoaan kimmoisalla, jäntevällä sienellä. Viikkotolkulla odotin sitä fantastista tunnetta tai jälkivaikutuksia joista olen muualta saanut lukea, mutta tässä naamassa tulos on sama kuin hieroisin kasvojani tavallisella kylpysienellä. Sillä erolla että konjac-löllön koostumus tuntuu aavistuksen mielenkiintoisemmalta ihoa vasten. ;)

Toivoin konjac-sienen näyttävän hampaansa heikkotehoisten puhdistusaineiden kanssa, ja kokeilin konjac-käsittelyä mm. EkoPharman Vadelma-puhdistusgeelin kanssa. Kyseinen putsarihan ei ole tarkoitettu meikin poistoon ja siinä on vain yksi mieto, pinta-aktiivinen ainesosa. Vadelmageeli ei siis odotetusti selvinnyt mineraalimeikkipohjan irrotuksesta, mutta ei selvinnyt ihmesienikään.

Konjac-sieni auttoi kyllä vadelmageeliä vaahtoutumaan paremmin, eli se mukava ominaisuus siinä on, - niinkuin tietysti kaikissa sienissä. Mutta vaikka hieroin vadelmavaahdotetulla sienellä ihoa kuinka kauan, jopa lopulta jynssäsin ihoa, ei kaikki meikki irronnut. Ja meikkipohjani on vain ohut kerros mineraalijauhetta ilman mitään primereita. Huuhtelun jälkeen kasvovesivanulappu paljasti joka kerta likajäämät.

OK. Se siitä ihmesienestä siis minun kohdallani. Mielenkiintoista jälleen kerran todeta, miten eri tavalla tuotteet voivat toimia ihmisten iholla, ripsissä, kynsissä ja hiuksissa.

Ja niistä sienten erikoisaineosista; lisätyn saven voin kuvitella tuovan lisätehoa puhdistukseen, mutta esim. tämä:

Syvänmeren kalojen kollageeni...? Camoon...!!

Ravitsee aikuista ihoa? Paljonko kollageenia luulette jäävän ihon pintaan sienipuhdistuksen jälkeen?

Kollageenin vaikutuksista kosmetiikassa; se voi toimia kosteutta sitovana ainesosana, mutta ihon kollageenin tuotantoon sillä ei ole mitään vaikutusta. Sen molekyylikoostumus on liian suuri jotta ainesosa voisi läpäistä ihon. Kollageeni ei lopulta juuri tee kosmetiikassa oikein muuta merkittävää kuin näyttää hienolta inci-listassa.

*

Kellään muulla samanlaisia kokemuksia "ihmesienestä" kuin minulla?

Ai niin. Konjacista saa myös tehtyä näitä :)

Aiheesta lisää myöhemmin.

Hyvää iltaa :)

Tunnelmien jakaja täällä jälleen hei. Saanko avautua teille? Te kun olette mun matkaseuraa, niin juttelen mielelläni teille. Ei tuo mies jaksa kaikkea kuunnella, äskenkin totesi chatissa että "...minä katselen nyt pääministerin paatoksellisen puheen kansalle". Jäin toiseksi Sipilälle.

Istun tässä vuokrahuoneeni parvekkeella ja syön iltapalaa. Alhaalta kalatavernasta leijailee vastustamattomia tuoksuja, ihmiset istuvat pöydissään kirjaimellisesti parvekkeeni alla. Hauskaa. Näen jokaisen lautaset sisältöineen...

Omalla lautasellani on salaattia, joka aiheuttaa närkästyksen tunteita. Helkkari - mua kusetettiin eilen vihanneskaupassa! Miten saatoin antaa tämän tapahtua itselleni Kreikassa... Minä, joka yleensä älähdän heti jos vaikka annoskin on ravintolassa liian pieni. Näemmä on vielä opeteltavaa kusettavien vihanneskauppiaiden kohtaamisessa.

Kreikassa vihannekset kannattaa aina ostaa omista vihanneskojuistaan, ei supermarketeista. Toki silloin tällöin hyödynnän myös markettien vihannesosastoa vaikka aikaa säästääkseni, mutta parhaat ja halvimmat hedelmät ja vihannekset saa ilman muuta suoraan hevi-kauppiailta.

Ostin eilen vihannestyypiltä kolme tomaattia, neljä pientä porkkanaa, yhden kurkun ja 30 g rasian oliiveja. "Three-fifty, is it okay?" äijä sanoo. Kysyy vielä, is it okay, eli varmisti hyväksynkö ylihinnan. Olin ajatuksissani mutta reagoin kyllä hintaan, mitäs ihmettä, tällainen setti maksaa yleensä - oikeasti - ehkä runsaan euron. "Three fifty?" Äijä nyökkää. Jostain syystä ärhäkkä koira minussa hyytyy. Äijä napittaa minua. Maksavatkohan oliivit sitten niin paljon... mietin sanomatta mitään. Ehkä valitsemani oliivit ovat jotain kallista erikoissorttia. Hintoja ei ole missään näkyvillä.

Ja mä vain maksan mutisten.

Maisema domatian parvekkeelta Zakynthos Townin rantakadulle

Vasta kämpillä katsoin kuittia. Tomaatit - euron. Kurkku - euron. Oliivit - euron. Porkkanat - 50 senttiä. Just. Turistilta triplahinta, ei tuo muija mitään tajua. Supermarketissa kurkun kappalehinta on 55 senttiä ja porkkanoiden kilohinta alle euron. No, kai ne eurot menee tarpeeseen, murr. Jokaiselta tyhmältä turistilta kun veloittaa euron parista vihanneksesta niin ei taida tuota kauppiasta juuri kriisi vaivata.

En mä siitä närkästynyt että menetin kaksi euroa, ihan niin tiukilla ei ole matkassa ;) Se ketuttaa, että ylipäänsä tulee huijatuksi.

*

Tänään tein jotain hullua. Jonkun mielestä kaukana sellaisesta, mutta minulle suuri juttu. Päätin vuokrata mönkijän. En ole eläessäni ajanut sellaisella. Hyvä jos osaan enää ajaa autoakaan, ajettuani rakkaan Ooppelini (R.I.P.) Ahvenanmaalla katolleen vuonna 2007 minulle on jäänyt suuremman luokan ahdistus autoilua kohtaan.

Päätin, että haluan tutustua saareen myös omillani, en pelkästään paikallisliikenteen voimin. Oma menopeli kuitenkin tuo ihan erilaisen vapauden. Voi pysähtyä minne haluaa ja viipyä niin kauan kuin haluaa.

Autoon ei ole varaa, eikä kyllä itse asiassa mönkijäänkään. Silti istuin halvimman ja heikkomoottorisimman nelipyörän satulassa puolilta päivin. Säästetään sitten Kefaloniassa....

Törmättyäni rotvalliin heti bensa-asemalta ulos ajettuani vuokrafirman äijät pysäyttivät minut huolestuneina ja ehdottivat vakavasti ajokin vaihtoa autoon. Jäin firman pihaan ajamaan vartiksi ympyrää kunnes tuntui siltä että olin saanut paremman tuntuman kaasuun. Ei mikään hienovaraisin ajettavuudeltaan tämä malli...

Sitten vain tien päälle. 20 kilometrin maisemienkatselu-ystävällisellä tuntivauhdilla edeten kirjaimellisesti möngin läpi Vassilikoksen niemimaan. Jätin autoista huutelijat omaan arvoonsa - pääasia että mulla pysyi vehje hallinnassa. :)

Vassilikoksen niemi on Laganasin lahden ohella Zakynthoksen turistialue nro 1. Ajelullani saatoin todeta, että Zakynthos Town on minulle juuri se oikea majoituspaikka. En tiedä mitä tekemistä keksisin näissä turistikylissä. Vassilikoksen niemen kylät eivät oikeastaan ole edes kyliä vaan turistikeskittymiä, eli niemimaan läpi kulkevan tien reunoille rakennettuja keskuksia ravintoloineen ja hotelleineen ja tietysti upeine rantapalveluineen. Pysähdyin kolmeen suosituimmista.

Argassi on alueen suurin ja kehittynein keskittymä, eli yhtä kuin erittäin monta ravintolaa, baaria, hotellia, domatiaa, matkamuistomyymälää ja supermarkettia tien kummallakin puolella.

Ano Vassilikos on toiseksi suurin keskus, täällä pysähdyin upealle Banana-rannalle jossa pulitin vielä komeat 6 euroa aurinkovarjollisesta aurinkotuolista.

Yerakas on niemen eteläisimmässä kärjessä, ja tunnettu paitsi kultaisesta hietikostaan, ennen kaikkea Caretta caretta - eli valekarettikilpikonnien pesimäalueena. Rannasta vain pieni siipale on auringonpalvojille sallittua aluetta, loput on rajattu kilpikonnille. Konnien pesimistä seurataan tarkkaan ja rannalla on taulukko johon päivitetään joka päivä havaitut uudet pesät ja munat. Sympaattista. Zakynthos on harvinaisten valekarettikilppareiden tärkeintä muninta-aluetta Välimerellä.

Olen siitä erikoinen Kreikan-kävijä, että rannat ovat minulle toissijainen kiinnostuksen kohde. Käyn niillä ihan mielelläni jos on aikaa ja niitä sattuu reitin varrelle, mutta kylät ja kaupungit ovat ehdottomasti enemmän minun juttuni.

Mönkijä on minulla vuokralla huomiseen saakka, ja huomenna on tarkoitus lähteä varhain aamulla matelemaan kohti Kerin kylää saaren länsirannikolla. Keriä on suositeltu minulle yhtenä Zakynthoksen kauneimmista kylistä, eikä sinne pääse paikallisliikenteellä --> budjetin ylitykselle perustelu ;)

Harmittaa kovasti, että valtaosa saaren alkuperäisistä, perinteisistä kylistä on bussiverkoston ulkopuolella. Bussit palvelevat lähinnä pääkaupungin ja turistikeskittymien väliä kulkevia turisteja. Tämä on näitä kengännauhabudjettimatkailun varjopuolia... Kun ei pysty vuokraamaan autoa, jää monissa paikoissa hurjan paljon niitä kiinnostavimpia paikkoja näkemättä.

No niin, Mr. Karkkipäivä on palannut chattiin. Täytyypä kysyä mitä se Sipilä kansalle lausui.

P.S. Mietin koko ajan juttua kirjoittaessa että mikä tuosta ylläolevasta kuvasta tulee mieleen... Nyt keksin; Dumb & Dumber. <3

Hyvää yötä - kalinichta!

Joo, onpas pompöösi otsikko! :) En nyt varmaankaan ihan kaikkea maailman tietoa omaa mineraalimeikeistä, mutta aika hyvin alue on hallussa.

Blogissa on siroteltuna paljon tietoa mineraalimeikeistä ja usein saan olla linkittelemässä eri juttuihin lukijoiden kysyessä mineraaleista.

Tähän postaukseen kokosin tiiviin informaatiopaketin josta pitäisi löytyä vastaukset kaikkiin yleisimpiin mineraalimeikkejä koskeviin kysymyksiin. Olkaa hyvä :)

Mitä on mineraalimeikki?

Mineraalimeikit ovat puhtaisiin, jauhettuihin mineraaleihin pohjautuvia tuotteita, joissa tavanomaisista meikkituotteista tutut lisäaineet on jätetty pois kokonaan tai minimoitu. Mineraalimeikki sopii kaikille ihotyypeille, myös kuivalle.

Mineraalimeikkien erinomainen sopivuus herkällekin iholle perustuu niiden yksinkertaiseen koostumukseen; mitä vähemmän tuotteessa on erilaisia ainesosia (= ihoa potentiaalisesti ärsyttäviä kemikaaleja), sitä pienempi mahdollisuus, että iho ärtyy.

Jauhemainen mineraalipohja on ainesosiltaan kaikkein riisutuin ja hellävaraisin meikkipohja mitä iholleen voi laittaa.

Mineraalimeikkipohja on mitä ihanteellisin myös epäpuhtaalle ja akneiholle. Perinteisessä meikkipohjassa on paljon kalvoa muodostavia ainesosia jotka voivat tukkia ihoa, mineraalimeikkipohja on näistä ainesosista vapaa. Moni epäpuhtaasta ihosta kärsivä on löytänyt mineraalipohjasta uuden luottotuotteen todettuaan epäpuhtauksien vähentyneen ja ihon tasapainottuneen mineraalimeikkien myötä.

Mineraalimeikkipohjia on myös kiinteinä tai voidemaisina, mutta nestemäinen ja kiinteä koostumus vaativat lisäaineita. Koostumus on totta kai makuasia, mutta mineraalimeikkipohjan edut iholle ovat hyödynnettävissä parhaiten jauhemaisessa muodossa.

Vinkkejä kuivalle ja pintakuivalle iholle

Mineraalipohja vs. mousse-meikkivoide pintakuivalla iholla

Niin hassulta kuin se kuulostaa, täysin vedetön ja rasvaton mineraalimeikkipohja soveltuu loistavasti myös kuivalle iholle. Se vain voi vaatia pientä totuttelua.

Siirryttäessä käyttämään mineraalipohjaa on kuivaihoisen hyvä antaa ihon tottua uuteen koostumukseen muutaman viikon ajan. Iho voi aluksi tuntua ja näyttää kuivalta, mutta yleensä tilanne tasapainottuu parissa viikossa ja kuivuus helpottaa. Juttu mineraalimeikkipohjasta ja pintakuivuudesta täällä.

Mineraalipohja atooppisella iholla. Postaus aiheesta täällä.

Ihon ollessa kuivimmillaan etenkin talvisaikaan, voi mineraalipohjan viimeistellä suihkauttamalla päälle ohuen hunnun kosteuttavaa kasvosuihketta. Tällä kikalla saa pehmennettyä ja tasoitettua pinnan, joka erityisen kosteusköyhällä iholla voi jäädä jauhoisen näköiseksi.

Miten tunnistaa 100-prosenttinen mineraalituote?

Tavallisen kuluttajan ei ole välttämättä helppo tunnistaa mineraalimeikkiviidakossa, mikä tuote on 100-prosenttisesti mineraalipohjainen ja missä mineraalit muodostavat tuotteen koostumuksesta vain osan. Mineraalit ovat trendikäs ainesosa kosmetiikassa, ja moni valmistaja hyödyntää trendiä mainostamalla tuotteitaan tällä nimekkeellä. Kaikissa mineraalimeikkeinä mainostetuissa tuotteissa ei kuitenkaan välttämättä ole kuin muutama prosentti mineraaleja.

Täysmineraalipohjan tunnistaa mm. siitä, että ainesosaluettelo on erittäin lyhyt, koostuen lyhimmillään vain noin viidestä ainesosasta. Mineraalimeikkipohjan peruskoostumus syntyy esimerkiksi yhdistelmästä titaanidioksidi, sinkkioksidi, kiille (mica) + erilaisia rautaoksideja, jotka ovat tuotteen väripigmenttejä. Mitään muuta ei tarvita, jotta saadaan aikaan luonnollinen, pehmeästi ihoon sulautuva ja peittävä meikkipohja. Jos ainesosaluettelosta löytyy sanoja kuten ’oil’ (esimerkiksi kiinteissä mineraalimeikeissä on lähes aina öljyjä), ei kyseessä ole 100-prosenttinen mineraalituote.

Täysmineraalimeikkipohjia ovat mm. Lily Lolon, Flow Kosmetiikan ja Idun Mineralsin meikkipohjat.

Tunnettuihin mineraalimerkkeihin kuuluvissa BareMineralsissa ja Jane Iredalessa on mineraalien lisäksi joitakin muita koostumusta muokkaavia lisäaineita. Iredalella on jopa silikoneja sisältävä "mineraali"pohja. Valtaosa ns. mainstream-merkkien mineraalipohjista on sekoitteita, joten jos etsit 100-prosenttista mineraalituotetta, kannattaa katse suunnata pienempiin merkkeihin.

Miten mineraalipohja levitetään?

Jauhetut mineraalit käyttäytyvät iholla lähes taianomaisesti. Jos et ole aiemmin kokeillut mineraalipohjaa, tulet huomaamaan, mitä tarkoitan.

Mineraalimeikkipohja suositellaan levitettävän iholle tiheällä, jämäkällä siveltimellä pyörittelevin liikkein, niin sanotusti buffaamalla. Buffatessa jauhetta mineraalit ikään kuin sulavat iholla ja tuntuma voi olla jopa kevyesti voidemainen. Toki mineraalipohjan voi levittää myös sivelemällä, kuten tavanomaisen puuterimeikkipohjan, mutta tällöin mineraalit eivät ”sula” ihoon yhtä tehokkaasti. Buffaus on ihanteellisin tapa levittää mineraalipohja, etenkin jos haluaa meikkipohjaltaan peittävyyttä.

Mineraalipohjan yhteydessä on suositeltavaa hankkia tarkoituksenmukainen sivellin, jolla varmistat parhaan mahdollisen tuloksen. Mineraalimeikin levitykseen käytettävää sivellintyyppiä kutsutaan yleisesti kabukiksi. Liian löysäharjaksisella siveltimellä pohjasta on vaikea rakentaa peittävää. Omia lempparikabukejani ovat kuvassa näkyvä Idunin sivellin ja EcoToolsin mainio hylsyyn pakattu kabuki.

Annostele mineraalijauhetta kerralla vain hyvin vähän, jauhe on riittoisaa. Ripottele jauhetta vaikkapa pakkauksen kanteen, pyöräytä sivellintä jauheessa ja kopauta ylimääräinen jauhe siveltimen pinnalta ennen kuin lähdet pyörittelemään sivellintä iholla. Lisää kerroksia tarvittaessa.

Olen tehnyt mineraalipohjan levityksestä videon, joka löytyy täältä.

Muista ihon kosteutus ennen meikkipohjan levitystä. Anna kosteusvoiteen imeytyä kunnolla ennen mineraalimeikkipohjan laittoa. Tahmealle iholle mineraalipohja ei levity tasaisesti.

Sävyn valinnasta

Oikea sävy on meikkipohjan a ja o. Valitse meikkipohja ihosi pohjasävyn mukaan; neutraali, lämmin tai viileä. Väärän värinen meikkipohja tuo kasvoille likaisen vaikutelman. Jos et ole varma ihosi pohjasävystä, tutki ranteesi verisuonia. Viileällä iholla suonet ovat siniset, lämpimällä iholla vihertävät. Neutraalilla iholla sävy voi olla siltä väliltä.

Itselleni tutuimmat ovat Lily Lolon ja Bare Mineralsin sävykartat. Jälkimmäistä myin entisessä työpaikassani, Lolo taas on tuttu henkilökohtaisen mieltymyksen pohjalta.

Lily Lolon laajassa sävyvalikoimassa on otettu huomioon erilaiset pohjasävyt ja sävyjä on niin viileälle, lämpimälle kuin neutraalillekin iholle. Näin on myös Bare Mineralsilla, mutta Lolon valikoimasta löytyy paremmin sävyjä pohjoismaalaiselle iholle.

Jos sävyvalinta arveluttaa, valitse neutraali sävy. Ne sopivat useimmille. Lily Lolon sävyistä erityisesti neutraali Blondie on osoittautunut erinomaiseksi sävyksi suomalaiselle, vaalealle iholle. Bare Mineralsilta vastaava, hieman lämpimämpi sävy on Fairly Light. Mikäli ihosi on huomattavan vaalea tai kalpea, kokeile Lolon sävyjä Porcelain tai China Doll.

Merkeiltä kuten Lily Lolo ja Barefaced Beauty sekä lukuisilta muilta pienemmiltä, netin kautta myytäviltä mineraalimerkeiltä saa tilattua edullisia näytekokoja, joiden avulla oma sävy löytyy parhaiten.

Luomivärit ja poskipunat

Myös luomivärejä ja poskipunia saa 100-prosenttisina mineraalituotteita. Huulipunat, -kiillot ja ripsivärit ovat ainoita värikosmetiikan tuotteita joita ei voi nestemäisen tai vahaa ja öljyjä sisältävän koostumuksensa puolesta valmistaa pelkistä mineraaleista.

Mineraaliluomiväreistä löytyy kosmetiikkamarkkinoiden laajoin sävyvalikoima kirkkaimmista ärtsyn oransseista psykedeelisimpiin pinkkeihin ja turkooseihin, mutta yhtä lailla hienovaraisia, maanläheisiä sävyjä kuten kultaista, persikkaa, khakia, beigeä ja taupea. Kaikkia näitä lukemattomissa nyansseissa, takaan että miltään synteettisen kosmetiikan merkiltä et löydä yhtä loputonta kirjoa sävyjä! ;) Netissä myytäviltä indie-merkeiltä kuten Pure Luxe, Fyrinnae ja Mad Minerals löydät kirjavimmat sävyt.

Luomiväreissä ja poskipunissa pätee sama sääntö kuin meikkipohjassa: puhdas mineraalituote on aina irtojauhemuodossa. Pressattuun on lisätty sitovia lisäaineita - mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuote olisi sen huonompi. Jauhemaisuudella on merkitystä silloin kun haetaan kaikkein puhtainta mineraalimeikkiä jossa on mahdollisimman vähän ainesosia, ja halutaan hyötyä nimenomaan tuotteen yksinkertaisesta koostumuksesta.

Jos et ole aiemmin rohkaistunut kokeilemaan mineraalimeikkiä, suosittelen lämpimästi antamaan sille mahdollisuuden! :)

Kaipaatko luonnollista, iholle hyvää tekevää, riittoisaa ja kestävää meikkipohjaa jossa on vieläpä luonnostaan aurinkosuoja? Mineraalimeikkipohja on kaikkea tätä!

Kokeilemiani mineraalimeikkipohjia:

Lily Lolo / Englanti (suosikki # 1)

Flow Kosmetiikka *kotimainen!* (suosikki # 2)

Idun Minerals / Ruotsi (suosikki # 3)

Barefaced Beauty / Englanti

BareMinerals / USA (BareMineralsista en ole koskaan tehnyt erikseen postausta, mutta tuotteet ovat entisen työn kautta erittäin tuttuja)

Couleur Caramel / Ranska

The Body Shop / Englanti

Yves Rocher / Ranska

Make Up Store / Ruotsi

Essentia Naturale (tätä ei kai enää valmisteta)

*

MYYJIÄ SUOMESSA:

Lily Lolo - Biodelly

Flow Kosmetiikka - Biodelly ja Flow Kosmetiikka

Barefaced Beauty - GreenLips

Idun Minerals - apteekit

Couleur Caramel - Jolie

BareMinerals - Sokos, Kicks

Huomenet Zakynthoksen autereisesta aamusta. :)

Ajattelin heti jakaa ensitunnelmia tältä Kreikan saareltani numero 29.

Saavuin eilen illansuussa saaren pääkaupunkiin Zakynthos Towniin, jonne myös majoitun. Zakynthos Town on saarikaupungiksi suuri, ei mikään kylä vaan runsaan 10 000 ihmisen paikkakunta. Näin suuria kaupunkeja on vain harvoilla Kreikan saarilla, mm. Kreetalla, Rhodoksella, Syroksella sekä Joonian ja Koillis-Egean suurilla saarilla.

Ensivaikutelmani Zakynthoksesta?

Kaupungista tuli heti mieleen Karpathoksen Pigadia. Kummatkin ovat tyylillisesti enemmän moderneja kaupunkeja kuin perinteisen saaristoarkkitehtuurin edustajia.

Pienempi Pigadia tosin on rakenteeltaan ja ympäröiviltä maisemiltaan vielä pittoreskimpi ja tunnelmaltaan, lempisanani; sympaattisempi. Zakynthos Town on saaristomittakaavassa kunnon "city" - täällä on pitkä, näyttävä kävelyostoskatu ja kosmetiikkaliike Hondos Center'kin, mikä viimeistään vahvistaa kaupunkistatuksen :D

Kuvat ovat tämän aamun lenkiltäni. Vihdoin "ponipopot" pääsivät toimintaan :) - Ateenan asfalttiviidakossa ei hirveästi tehnyt mieli lenkkeillä.

Rantakadulla oli ihana hölkätä nousevan auringon pikkuhiljaa värjätessä heräilevää kaupunkia lämpimällä sävyllään. Kun aurinko on kivunnut horisontin ylle, ei ainakaan tällaisella pohjoisen likalla ole enää mitään asiaa juoksemaan - kuumuus nousee hetkessä 30 asteeseen. Eivätpä kyllä kreikkalaisetkaan juuri lenkkeile auringossa - paikallisia näkee lenkillä joko hyvin varhain aamulla tai myöhään illalla, jopa yöllä.

Saarilla on tosiaan eroja, ja tällä kertaa voi sanoa, että olipa hyvä että olin varannut ensimmäisen yön ennakkoon netissä.

Olen kertonut aiemmin, kuinka Kreikan saarilla on helppoa saada vuokrahuonemajoitus ilman ennakkovarauksia, kun huoneiden isännät ja emännät ovat satamassa aina laivoja vastassa asiakkaiden toivossa. Näin siis ainakin sesonkiaikaan, pitkälle lokakuuhun useimmilla saarilla.

Zakynthoksella on toisin. Vastassa ei ollut yhtäkään huoneen tarjoajaa.

Booking.comin Zakynthoksen "Rooms To Let" -valikoimasta olinkin jo saattanut päätellä, ettei Townissa ole yhtä runsaasti vuokrahuoneita kuin saaren varsinaisilla turistien suosimilla alueilla, eli kylissä lähellä hiekkarantoja. Itse asiassa en löytänyt netistä yhtäkään domatiaa joka sijaitsisi nimenomaan Townissa, joten päädyin buukkaamaan halvimman löytämäni hotellin (30 €) aivan keskustassa. Arvelin, että vuokrahuoneen löytää sitten helpommin paikan päältä.

Zakynthokselle saavuttuani ja muutamaa paikallista konsultoituani kävi ilmi, että Townissa on vain muutama hassu domatia. Kukaan ei osannut nimetä niistä yhtäkään tai neuvoa mistä voisin lähteä niitä etsimään. Täällä ei ole edes muille saarille ominaista Room Owners' Associationin kopperoa satamassa.

Minulla tuntuu usein olevan hyvä tuuri matkassa täällä Kreikassa reissatessa (eräs laivassa tapaamani paikallinen mm. katsoi vieraanvaraisuus-velvollisuudekseen maksaa taksini satamasta hotellille...!), ja niin myös tällä kertaa. Ollessani illallisen jälkeen kävelyllä Townin rantakadulla, silmiini osui erään ravintolarakennuksen seinässä, ylhäällä toisen kerroksen kohdalla, juuri se teksti jota hain; "Enoikiazomena domatia".

Kysyin ravintolan työntekijältä, tiesikö hän mahdollisesti, kuka domatian omistaa. Hetkeä myöhemmin paikalle oli hälytetty huoneita vuokraava nainen.

15 minuuttia myöhemmin olin tehnyt kaupat huoneesta :) Koska huoneita on kaupungissa tarjolla todella vähän eikä kilpailua juuri ole, joudun maksamaan budjettiini hieman liian korkean hinnan; 30 euroa / yö, mutta se on nyt otettava. Muussa tapauksessa joudun majoittumaan kaupungin ulkopuolelle --> tarvitsisin auton tai joutuisin kulkemaan bussilla joka tapauksessa Zakynthos Townin kautta päästäkseni muihin saaren kyliin = kustannuksia nekin.

Vuokraemäntä oli tiukkana hinnan kanssa ja 5 euroa oli enin mitä hän suostui hintaa alentamaan. Omat kokkaukset siis kutsuvat...

Däämn... ja domatian alakerrassa kun on yksi saaren parhaita kalaravintoloita....

Viivyn Zakynthos Townissa ainakin seuraavat viisi yötä. Katsellaan sitten mikä on fiilis.

Tykkään tästä kuvasta. :) Otin sen ajastimella ja juuri laukaisimen napsahtaessa kuvaan hölkötteli katukoira. :)

.

Tänään aion kiertää kaupungin kadut perusteellisesti ja kävellä ylös linnoitukselle. Kuuma päivä taas tulossa!

Eilen illalla sattui jotain, joka jälleen todistaa maailman käsittämätöntä pienuutta - ja sattumien hämmästyttävää todennäköisyyttä.

Yksi Ateenassa asuvista ystävistäni on suomalainen Tiina. Tiinan Suomessa asuvalla Eveliina-siskolla oli tarkoitus yllättää Tiina tänä viikonloppuna yllätysvierailulla Ateenaan. Eveliina oli kertonut minulle yllätyksestä jo aikaisemmin ja vannottanut minua pitämään salaisuuden. En ollut möläyttänyt mitään koko viikolla ja hykerrellen odottelin viikonloppua. Tällaiset ylläri-ilahdutukset on ihan parhaita, enkä tietenkään missään nimessä halunnut pilata Even suunnitelmaa.

Tiina oli tarkoitus yllättää eilen illalla. Minulla ja Tiinalla oli tapaaminen aikaisemmin illalla, eikä minulla ollut mitään tietoa miten Eveliina oli aikonut yllätyksen toteuttaa. En edes tiennyt missä päin Ateenaa Eve majaili, hän oli saapunut Ateenaan edellisenä päivänä ja mennyt jonkun kaverin luokse. Ettei yllätys vahingossakaan menisi pilalle, Eve oli vain kertonut minulle että "Näen Tiinan tänään kello 20 jälkeen". Siinä kaikki mitä tiesin, eikä Evellä luonnollisestikaan ollut mitään tietoa siitä, mitä minä ja Tiina aiemmin illalla tekisimme.

No. Tapasimme Tiinan kanssa Monastiraki-aukiolla, ja ehdotin, että menisimme maanantaina löytämäni hostellin kattoterassille, se kun sijaitsee ihan kulman takana Monastirakilta. Halpaa viiniä ja kivat maisemat :)

Kun astuimme ovesta kattobaariin, niin kukas siellä istuukaan ellei Eveliina.

Hetken kaikki vain tuijottivat toisiaan hiljaisuuden vallassa ja sitten alkoi iloinen ja häkeltynyt huuto. Tiina tunnusti, ettei hän ollut ensimmäisten sekuntien aikana edes tunnistanut siskoaan, koska ei tietenkään mitenkään voinut odottaa näkevänsä Even yhtäkkiä Ateenassa.

Olin niin järkyttynyt - miten Eve saattoi olla täällä?? Kaikista Ateenan tuhansista paikoista? Kaupungissa on neljä miljoonaa ihmistä ja me kohtaamme Psirrin sivukadulla sijaitsevan hostellin katolla!

Eve ei lue blogiani enkä ole maininnut hänelle AthenStyle-hostellia, minulta hän ei siis ainakaan ollut saanut vinkkiä paikasta. Ja nyt mä vahingossa pilasin yllätyksen...!!

Tai, no, yllätyshän se todellakin oli, vielä suurempi kuin suunniteltu, eikä Eve onneksi pahoittanut mieltään ja meillä oli tosi hauskaa.

Toisaalta, miten tällaisesta uskomattomasta sattumasta olisikaan voinut suuttua...! ^_^  Minua kuitenkin harmitti kamalasti kun Even alkuperäinen suunnitelma meni pieleen.

Nyt yllätyksen kohteeksi joutui lopulta Eve itsekin ja nauroimme koko illan tilanteen hullua mahdottomuutta joka kuitenkin tapahtui.

Kävi ilmi, että myös Eve oli hostellissa ja sen baarissa ensimmäistä kertaa. Hän ei ollutkaan majoittunut kavereille vaan lyönyt vain googleen "Hostels in Athens", ja AthenStyle oli ollut ensimmäisten hakutulosten joukossa.

Niinkuin Even ja Tiinan odottamattomassa kohtaamisessa ei olisi jo ollut tarpeeksi "viihdettä", tapasimme terassilla vieläpä joukon mukavia suomalaisia. Suomalaisiin törmää Ateenassa todella, todella harvoin. En itse asiassa muista koskaan kuulleeni suomea Ateenan kaduilla. Suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset suuntaavat saarille, Ateenassa tapaa kaikkein eniten amerikkalaisia ja aasialaisia turisteja.

Yksi porukan suomalaisista on hostellissa töissäkin. Terkut Julialle jos luet tätä! :)

Tällainen tarina Ateenasta tänään.

Huomisesta eteenpäin tarinat siirtyvät saaristomaisemiin.

Nähdään Zakynthoksella! :)

.

Ateenan kävijät tuntevat varmasti Plakan, vanhan kaupungin alueen.

Plakasta puhuttaessa opaskirjat mainitsevat usein myös Anafiotikan, pienen kaupunginosan Plakan ylärinteellä. Alueella on aivan erityinen tunnelmansa ja arkkitehtuurinsa. Anafiotika on itse asiassa kuin pienois-Kykladit keskellä pääkaupunkia.

Mutta kuinka moni turisti oikeasti löytää Anafiotikan? Kortteli on todellisuudessa yllättävän vaikea löytää, sillä sinne on vain kolme sisäänkäyntiä, joista yksikään ei sijoitu turistien valtaväylille. Itsekin luulin tuntevani Anafiotikan useiden kymmenien Ateenan vieralujeni jälkeen, mutta arvatkaas mitä - löysin korttelin ihan vahingossa vasta viime syksynä...! Alue, jota olin luullut Anafiotikaksi, olikin ylä-Plakaa.

Olin löydöstä niin haltioissani, että minun piti saman tien kirjoittaa siitä teille juttu. Mutta, kun minulla on tämä "luksusongelma" eli liikaa materiaalia ja ideoita blogipostauksiin, niin Anafiotika sai jäädä odottamaan tähän syksyyn. Näin kävi kreikkalaisen ruokakatsauksenkin kanssa, joka ilmestyi vuoden viiveellä. :)

Mutta nyt; annan teille avaimet Anafiotikaan. Jos koskaan tulette Ateenaan ja haluatte tehdä persoonallisen kävelyn jonnekin pois turistikeskustasta, Anafiotika on ehdoton.

Merkitsin karttaan Anafiotikan sisäänpääsyreitit kirjaimilla.

A on kaikkein "vaihtoehtoisin" ja oma suosikkini, sijaitsee Pritaniou- ja Stratonos-katujen kulmassa.

B on viehättävin ja "vähiten pelottava" :D sisäänkäynti Stratonos-kadun toisesta päästä. Pääset tänne kulkemalla Plakasta ylös suosittua ravintolakatua Thespidosta (yksi Plakan pääkaduista, Kydathineon, muuttuu Thespidokseksi Adrianou-risteyksen jälkeen). Käänny Thespidoksen yläpäässä heti jyrkästi oikealle ja tulet Akropolin reunaa kulkevalle Stratonos-kadulle (moni ei tajua kääntyä tästä koska katu  näyttää tyhjältä eikä vaikuta millään lailla kiinnostavalta.) Se vie sinut suoraan Anafiotikaan.

C-sisäänkäynti on Akropolin toiselta puolelta kukkulan reunaa seuraavalta Theorias-kadulta. Käänny Theoriakselta jyrkästi ylöspäin, katu muuttuu kapeammaksi, Anafiotikan korkeimmalla kohdalla kulkevaksi poluksi. Voit laskeutua tältä polulta mitä tahansa portaita, niin pääset Anafiotikaan. Ränsistyneet, töherrellyt ja rikkaruohoja kasvavat portaat näyttävät erittäin epäilyttäviltä, mutta sinne vain :) Kortteli on turvallista aluetta.

Tässä on oma lempparisisäänkäyntini eli A. Juuri tästä menin sisään kun vahingossa löysin Anafiotikan. Katu on Pritaniou, ylin karttaan merkitty ja nimetty katu Plakassa.

Koska tykkään samoilla kaiken maailman epäilyttävänkin näköisillä alueilla ja etsin aina kaikkea kuvauksellista, päätin kääntyä Pritanioulta lähtevälle porrasmaiselle "kadulle" ränsistyneen graffiti-charmin houkuttamana.

Eli tästä. Porraskatu on nimeltään Stratonos, ja on ainoa Anafiotikan läpi kulkeva katu jolla on nimi. (Tämä selvisi minulle vasta myöhemmin, en vielä kadulle kääntyessäni tiennyt että tulisin päätymään kätkettyyn Anafiotikaan :D)

Tulisiko teille mieleen kääntyä tästä? No ei varmasti kovinkaan monelle turistille, siksi Anafiotika jääkin monelta löytämättä.

Kävele suoraan eteenpäin oikeanpuoleisen kuvan kapeaa käytävää.

Eli tätä.

Tulet tämännäköiselle graffitien reunustamalle käytävälle.

Kun käännyt graffitikäytävän kulmasta, tulet rauniopihalle. Rohkeasti eteenpäin vain portaisiin :)

Jatka portaita ylös ja eteenpäin kapeaa, käytävämäistä, muurin reunustamaa katua.

Tämä raunioalue Anafiotikasta on täysin hylättyä, mutta ainakin päiväsaikaan täysin turvallinen. Olen ensikävelyn jälkeen kulkenut reitin lukuisia kertoja eikä täällä hengaile koskaan ketään "epäilyttäviä" tyyppejä vaan kadut ovat tyhjiä ja hiljaisia.

Kapealta käytäväkadulta putkahdat yhtäkkiä...

...tällaiseen maisemaan. Valkoiseksi kalkittuja taloja Kykladien tyyliin ja paljon kukkaistutuksia.

Voisiko olla suurempaa kontrastia graffitien peittämään kortteliin jonka läpi juuri kuljit? Juuri tämän kontrastiefektin vuoksi "raunioreitti" Anafiotikaan on suosikkini :)

Tulet kadunkulmaukseen jossa on kyltti "Acropolis". Mene kyltin osoittamaan suuntaan kahden rakennuksen välistä (kuvassa).

Tulet mitä ihastuttavimpaan kortteliin, "pikku-Anafiin", ja Ateena tuntuu yhtäkkiä kovin kaukaiselta. Olet valkoiseksi kalkittujen talojen keskellä, ihan kuin pienessä saaristokylässä

Kaupunginosa on rakennettu 1840-luvulla, ja sen nimi tulee Kykladien saariryhmään kuuluvasta Anafin saaresta. Anafiotika --> "pikku-Anafi". Anafilta ja muilta Kykladien saarilta tuli Ateenaan paljon työmiehiä rakentamaan uutta asuinaluetta, ja he rakensivat omat kotitalonsa Kykladien tyyliin.

Vielä tänäkin päivänä korttelissa näkee Anafi-julisteita joidenkin rakennusten ulkoseinillä.

Jos menet ylös mitä tahansa portaita tai kapeaa katua, tulet Akropolin reunaa seuraavalle Anafiotikan "yläkadulle". Täältä on upeat maisemat Ateenan keskustaan ja Lykavittos-kukkulalle.

Täältä tapaa usein kaveriporukoita picnicillä ja viinilasien kanssa nauttimassa rauhallisemmasta "alternative"-Ateena-kokemuksesta maisemineen, ilman turistien hälyä.

Jos Pritanioulta lähtevä graffitireitti tuntuu liian epäilyttävältä, kokeile sisäänkäyntiä B Stratonoksen toisesta päästä.

Kun käännyt Stratonokselle aiemmin mainitulta ravintoloiden reunustamalta Thespidos-kadulta, tulet aukiolle, jonka reunassa on pieni valkoinen kirkko. Kyltissä lukee "Church of Ayios Georgios of The Rock". Voit joko kääntyä kirkon vierestä vasemmalle rinteeseen johtavia portaita ja pääset Anafiotikan yläkadulle eli maisemareitille, tai jatkaa kirkolta suoraan eteenpäin, jolloin edessä on tämä katu:

Katu johtaa samaan pisteeseen mihin putkahdat rauniokaduilta.

Anafiotkan kaduilla ei ole nimiä lukuunottamatta tämän kadun alapuolella kulkevaa, samansuuntaista, ränsistyneempää katua, joka on jatkoa Thespidosin kulmasta alkaneelle Stratonos-kadulle. Katu johtaa portaille Pritaniou-kadun kulmaan.

Anafiotika on niin pieni alue, että täällä ei tarvitse pelätä eksyvänsä vaikka kaduilla ei olekaan nimiä.

Jos menet ylös päin, tulet aina lopulta Anafiotikan yläkadulle Akropolin rinteen reunaan, jos taas menet alaspäin, päädyt raunioreitille tai Stratonokselle, jotka vievät sinut takaisin Plakaan.

Eikö ole kaunista? Aivan erilaista kuin muualla Plakassa tai Ateenassa ylipäänsä. Jotkut Anafiotikan "kadut" ovat niin kapeita, että niitä pitkin on enemmänkin hivuttauduttava kuin käveltävä, mutta katuja ne tosiaan ovat ja vievät sinut aina uusille portaille ja käytäville. Saattaa tuntua yksityisyyden rikkomiselta kulkea niin lähellä ihmisten ovia ja ikkunoita, mutta korttelin asukkaat eivät häiriinny siitä, että puikkelehdit heidän kotiensa keskellä.

Anafiotikan tunnelma on vain koettava! :) Ravintoloita tai kahviloita täällä ei ole, mutta tee niinkuin paikalliset ja ota eväskorin mukaan ja pysähdy yläkadulle nauttimaan maisemista.

.

Kuvasin viime syksynä myös pienen Anafiotika-videon, jossa näkyy ehkä parhaiten korttelin rakenne pikkuruisine, kapeine käytävineen:

Perinteeksi muodostunut katsaus matkakosmetiikkaan :)

10 kilon käsimatkatavaralaukustani kosmetiikka ja kauneudenhoitoon liittyvät härpäkkeet vievät tilaa 2 x litran kokoisen minigrip-pussin verran. Tai yhden ja puolen, toinen (jossa ei-nestemäiset) ei ole täynnä.

Aloitetaan meikeistä.

Mukaan päätyi yhteensä kuusi eriväristä rajauskynää. Viime vuonna huomasin kaipaavani lisää värejä kun mukana oli vain ruskea, turkoosi ja sininen kynä.

Peiteaine vaihtui ensimmäistä kertaa Dermablendin tummimpaan sävyyn, sillä rusketun aika voimakkaasti eikä Suomen oloissa käyttämäni sävy ole koskaan sopinut mun Kreikka-iholle. Silti en ole jostain syystä muistanut tai vaivautunut päivittämään peiteainetta rusketuksen tasolle. Nyt muistin, että minullahan on nuo mainiot Dermablend-peittarit, joiden tummin sävy #35 Sand sopii erinomaisesti ruskettuneelle iholle. Siinä on vieläpä suojakerroin 30, eli mitä parhain tuote näihin olosuhteisiin.

Ja tuo Elizabeth Ardenin purkkiin siirretty silmämeikinpohjustusaine... Muistatteko, kun kerroin siitä toukokuussa? Purkkiin siirretty jämä ei ole a) vieläkään lopussa eikä b) edelleenkään millään lailla kuivahtanut. Niin mahtava tuote!!

MACin maskarasta on tulossa pian oma arvostelunsa. On ainakin 100 x mieluisampi matkaseuralainen kuin viime syksynä mukaan valikoitunut Jane Iredalen ripsari joka on ehkä huonoimpia koskaan kokeilemiani maskaroita.

Biothermin littanat Sun Vivo -purkit ovat mitä oivallisimpia matkakosmetiikkapakkauksia. Tällä kertaa sen sisällä on Puhas Loodus -mustikkapuhdistusgeeliä.

Cliniquen epäkäytännöllisempi (koska lieriön muotoinen) Take The Day Off -pullo puolestaan kätkee sisäänsä Garnierin misellivettä, jolla poistan silmämeikin. Natural Coden silmämeikinpoistogeeli on nyt vihdoin loppunut.... (nyyh). Siksi Garnier.

Kuorinta on aivan ehdoton juttu matkallakin, ja littanan purkkinsa ansiosta mukana on kesäkuusta saakka kulkenut Clarinsin Gentle Refiner.

Kasvovesi on tuttuun tapaan Cliniquen Mild Clarifying, Clarinsin minipulloon lorautettuna. Tuollainen 10 ml minipullo riittää kummasti monen monta viikkoa.

Täälläkin tuttua kamaa. Hymyilyttää kun teistä moni osaa jo varmaan ulkoa mun matkakosmetiikkarutiinin ja -tuotteet :D

Eli korkea suojakertoiminen voide huulten ympäryksen melasma-alueelle (käytän tätä myös silmänympäryksillä), ja koko kasvoille sitten matalampi suojakerroin. Biothermin pullossa Clarinsin aurinkovoidetta. Kömpelön muotoinen Clarins-tuubi sai jäädä kotiin.

Ja kuten EkoPharma-postauksessa tuli hehkutettua, ainoana kasvojen kosteustuotteena mukaan lähti EkoPharman Tyrni-silmänympärysvoide, jota käytän koko kasvojen iholla. Luulen, että voiteen appelsiinisesta tuoksusta muodostuu tämän matkan "signature-tuoksu". :)

Hiustuotteet: tutut Casting-hoitoainepakkaukset, tällä kertaa täytettynä Aubreyn Rosa Mosqueta -hoitoaineella.

Shampooksi valikoitui kuin valikoituikin lopulta ei-nestemäinen, koska litran pussiin ei olisi enää mahtunut shampoota. Ma Provencen palashampoo ei ole saippuaa, vaan sulfaattipitoista, kiinteään muotoon tehtyä "perusshampoota". Lähmätukka à la 2013 ei todellakaan enää ole tavoitteena...! :)

Kynsijutut.

Muita härpäkkeitä. Creme Intexillä nitistetään näppylät (joita hiessä ja aurinkorasvassa kylpevään naamaan on jo ehtinyt pompsahdellakin viikon aikana), Kuopion torimarkkinoilta ostetulla Pihkavoiteella hoidetaan haavat (erinomainen tökötti!!), tiskiaineella puhdistetaan silmälasit.

Tällä kertaa huulirasvoja lähti mukaan kaksi, viime vuodesta viisastuneena.

Nuo pikkuiset, violetit, mehiläiskuvioidut Tweezerman-pinsetit on jotain niin suloista...! Olen ne muinoin saanut blogin kautta. En ole juuri tuolla kuviolla varustettua nähnyt missään myynnissä.

Matkakoon raspi on muuten iHerbin kylkiäisiä! :D Sieltä saa välillä kaupanpäällisrihkamana hyödyllisiäkin juttuja. Esim. iHerbin pyykkipojat on ihan parhaita avattujen jauho- ja kahvipussien sulkijoita. :)

No mutta - - entäs kroppajutut?

"Eikö sulla ole mukana suihkugeeliä tai vartalovoidetta?"

Ei. En pakannut niitä mukaan, koska....

....minulla on Ateenassa jemmattuna oma Kreikka-kassi! :) Joku kenties muistaakin tämän ah-niin-ruman-mutta-käytännöllisen hankinnan viime syksyltä.

Olen joka syksy ostanut paikan päällä jonkun halpiskassin jossa kuljetan kaikkea sitä mikä ei mahdu käsimatkatavaralaukkuuni; Suomesta mukana tulleita kylmemmän sään vaatteita (päällä lentokoneessa), ruokatavaroita (kyllä, saarelta toiselle kulkee mukana myös elintarvikkeita) ja paikan päällä hankittuja kosmetiikkatuotteita. Viime syksynä tajusin, että tyhmähän minä olen kun olen ennen heittänyt laukun menemään Suomeen palatessa,  kun täällä kerran asuu kavereita joiden nurkkiin laukku mahtuu mainiosti säilöön.

Laukun sisällä odotti läjä viime syksynä hankittua kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita:

Aurinkovoidetta, suihkugeeliä, vartalovoidetta, hammastahnaa, saippuaa, kynsisakset, deodoranttia, jopa kynsilakanpoistoainetta jonka olin ehtinyt unohtaa. (Kuvasta muuten puuttuu käsi- ja jalkavoiteet, ne oli toisella pöydällä kun olin just käyttänyt niitä...)

Apivita-näytteetkin jäi näemmä tänne..!

Yksi laukun sisällöstä kirvoitti erityiset naurut. Kukas se täällä, ellei meidän oma "haisuli"...

...Lushin palashampoo Godiva! Miksi helkkarissa mä olen tämän säästänyt? :D

Kiitos ja näkemiin, Godiva. Meidän ystävyytemme ei oikein ottanut tuulta alleen. :)

*

Eilisaamupäivän omistin ensi viikon reittisuunnitelman pähkäilylle.

Olin viime hetkillä vaihtamassa suunnitelmaa Joonialta tuntemattomammille Kykladeille, aloittaen joukosta Kea-Kythnos-Serifos. Myös Mariannan hehkuttama, suomalaisille varmasti ihan tuntematon Kytherakin alkoi houkuttaa. Jotenkin nuo vähemmän turistilliset paikat vetää mua enemmän puoleensa...

Kythera joutui sitten jäämään huonojen yhteyksiensä puolesta; se sijaitsee ihan erillään muista saarista ja ainoat yhteydet ovat mantereelle (Neapolis, kaukana Ateenasta ja muista satamakaupungeista) tai Kreetan Kissamokseen, ja Kissamoksellekin pääsee vain kerran viikossa keskellä yötä. Kytheraa ei oikein voi yhdistää mihinkään muuhun saareen, Kreetalle päin en ole tällä kertaa menossa.

Vietin tuntitolkulla etsien sopivia laivayhteyksiä ja majoitusta Kealta alkavalle Kykladi-reitille, kunnes väsyin sivujen huonoon informaatioon ja palasin Jooniaan. Täytyy katsoa miten kauan viihdyn Joonialla ja menisinkö Kykladeille sitten lokakuun puolella.

Bussilippu Zakynthokselle on vihdoin hankittu ja lähden matkaan maanantaina. Zakynthokselle, kuten monille muillekin Joonian saarille, pääsee Ateenasta suoraan bussilla (bussi lastataan satamassa lautan kyytiin). Käytin bussiyhteyttä myös vuoden 2012 reissulla mennessäni Korfulle. Ihan kätevää :)

Sain lukijalta kiinnostavan kysymyksen muotoilutuotehaaste-postaukseni kommenteissa:

"Osaatko Sanni, tai joku lukijoista, kertoa suolasuihkeen vaikutuksista hiukseen? Kampaajat ja naistenlehdet aina varoittelevat etelässä lomailijoita meriveden vaikutuksista hiuksiin ja vannottavat huuhtelemaan tukan kunnolla uimisen jälkeen. Miten suolasuihke vaikuttaa hiuksiin, siis kemiallisesti?"

En ollut tätä tullut aiemmin ajatelleeksikaan suolavesituotteiden yhteydessä (kumma kyllä), mutta tottahan se on, meriveden vaikutuksia hiukseen ei pidetä mitenkään ainakaan kuntoa kohentavana. Silti suolaveteen pohjautuvat muotoilutuotteet ovat supersuosittuja.

(No, niin on toisaalta föönauskin. ;))

Luonnon luoma suolavesi-tuulitukka Androksella :)

Otin yhteyttä SIM Sensitiven kemistiin Vesa Rämöön, jota olen haastatellut blogissa aiemmin. (Kiinnostavan haastattelun voit lukea täältä: Henkilökuvassa kosmetiikkakemisti osa 1 (koulutuksesta, työtehtävistä ja tuotekehittelystä)  ja osa 2 (vastauksia lukijoiden kysymyksiin).

Rämö kertoi suolaveden vaikutuksesta näin;

"Suola imee itseensä kosteutta eli kuivattaa hiusta jonkun verran. Suolan kuivattava vaikutus on luonnollisesti suoraan verrannollinen käytettyyn suolan määrään, ja myös hiustyyppi vaikuttaa.

Useimmiten tämä ominaisuus ei ole suolavesituotteiden käyttäjille kuitenkaan se tärkein tuotteen valintakriteeri eli asia (--> siis kuivattavuus, Sannin lisäys) on tiedossa jo ostopäätöstä tehdessä. Omalle hiukselle ja halutulle tyylille soveltuva suolasuihke löytyy vain kokeilemalla, sillä tuotteiden koostumuksissa on melko suuria eroja."

Pyysin Rämöä kertomaan myös SIMin valmistamien suolavesisuihkeiden koostumuksesta.

Rämön mukaan heidän suolasuihkeissaan "rapsakkaa, tuuheaa ja mattaista beach-lookkia antaa suolan sijaan lähinnä pitopolymeeri polyacrylate-22, joka antaa suolamaisen efektin hiukseen kuivattamatta sitä. Varsinaista suolaa tuotteissa on vähän ja sen määrä on verrannollinen ns. perusshampoissa käytettäviin määriin, joissa suolaa käytetään tuotteen koostumuksen paksuntamiseen".

Noniin. Taas olemme oppineet jotain uutta hiustuotekemian alalta. :) Suodaan nyt SIMille tästä mainos, ja pitäkääs siis silmät auki ainesosalle polyacrylate-22, (ja siihen miten korkealla varsinainen suola on incissä) jos etsitte vähemmän kuivattavaa suolavesisuihketta. ;)

Kiitos lukijalleni Paulii'lle kiinnostavan pointin esiintuomisesta. Halusin julkaista Rämön vastauksen omana pikkupostauksenaan, koska arvelin tiedon kiinnostavan muitakin lukijoita. :)

.

Mulla taitaa tällä hetkellä olla luontainen "hiki-suurkaupunkisaaste-tukka-look".... ^_^ Täytyy myöntää, että näilläkin saa tukkaan jonkinlaista havaittavaa tuuheutta :D