Kaupallinen yhteistyö: Pohjolan Matka
Kosmetiikkamieliset Karkkipäivän lukijat hoi!
Tänä keväänä olisi jälleen tilaisuus lähteä kosmehörhöporukalla Pohjolan Matkan kyydissä fiilistelemään kauneusjuttuja, tällä kertaa kohteena Tukholma ja erityisesti Sephora :) Kyseessä on aiemmilla reissuilla ehdotettu toivematka, ja nyt se pantiin toteen :)
Reissussa on mukana minun lisäkseni myös toinen kauneusemäntä, Ostolakossa-blogista tuttu Virve. :)
Lähtöpäivä on lauantaina 20. toukokuuta ja laivana Silja Serenade.
Matkaohjelma:
(Tarkat tiedot ja varaukset Pohjolan Matkan sivulla.)
LAUANTAI 20.5.
15.45 Kokoontuminen Helsingin Eteläsatamassa Pohjolan Matkan lähtöselvityspisteessä.
17.00 Laiva lähtee kohti Tukholmaa
17.30 Tervetulotilaisuus laivan kokoustiloissa. Tilaisuuden jälkeen Virve antaa meille vinkkejä tax free -shoppailuun laivan kauneusmyymälässä. Entisenä Silja Serenaden kauneusmyyjänä Virve tuntee laivan kosmetiikkatarjonnan kuin omat taskunsa. :)
(Jos on kiinnostusta voidaan halukkaiden kanssa illastaa yhdessä ja tehdä pöytävaraukset etukäteen.)
SUNNUNTAI 21.5.
9.30 Laiva saapuu Tukholmaan. Lähtö pienelle Tukholman kiertoajelulle suomenkielisen oppaan johdolla.
11.15 Kierros päättyy Täby Centrum -ostoskeskukseen jossa sijaitsee mm. kaikkien kosmetiikkafriikkien taivas, Sephoran myymälä. (Myymälä on isompi kuin Tukholman keskustan Sephora.) Täby Centrumissa on yhteensä 250 myymälää joten kauppoja löytyy niillekin joita Sephora ei sattuisi kiinnostamaan. :) Ostosaikaa Täbyssä on kello 13 saakka.
13.00 Siirtyminen bussikuljetuksella takaisin keskustaan jossa halukkailla on mahdollisuus lähteä Virven ja minun kanssa kauneusteemaiselle kävelylle.
Virve on kertonut blogissaan Tukholman kauneusliiketärpeistä, ja nyt Virve kierrättää meitä näissä paikoissa. Kierroksella pysähdytään mm. Eleven-myymälässä joka ilahduttaa Karkkipäivä-matkalaisia tarjoamalla meille 20% alennuksen kaikista ostoksista. Lue Virven juttu kohteista täältä. (Kaikkiin ei varmasti ole aikaa mutta räätälöidään reitti ajan ja kiinnostuksen mukaan.)
Vaihtoehtoisesti voi Täby Centrumista tullessa lähteä omatoimisesti tutustumaan Tukholman keskustaan ja vanhaankaupunkiin.
15.30 Bussikuljetus lähtee takaisin satamaan Operan vierestä Strömgatanilta.
16.45 Silja Serenade lähtee takaisin kohti Helsinkiä. Samat hytit käytössä kuin tulomatkalla.
Paluumatkalla ei ole virallista yhteistä ohjelmaa mutta voidaan halukkaiden kanssa järjestää vaikka se Riian matkalla ideoitu lautapeli-ilta...! :D Hahah... Otanko Muuttuvan Labyrintin mukaan? ^_^
MAANANTAI 22.5.
9.55 Laiva saapuu Helsinkiin.
.
Matkan hinta on alkaen 83 € / henkilö neljän hengen B-hytissä. Jos hytissä majoittuu kaksi henkeä, hinta on 101 €. Mahdollisuus myös A- ja Promenade-hytteihin.
Hintaan sisältyy:
Minä olen mukana matkaemäntänä koko matkan ajan ja Virve menomatkalla sekä Tukholmassa.
Tarkat hinta-, hytti- ja matkatiedot sekä varaukset Pohjolan Matkan sivulla.
Varaukset viimeistään 30.4. Risteilylle on 18 vuoden ikäraja.
Jos teitä on vaikkapa kaksi kaverusta jotka haluaisivat jakaa neljän hengen hytin toisen kahden hengen porukan kanssa, voitte ilmoittaa tällaisesta halukkuudesta tämän postauksen kommenteissa niin voin välittää yhteystiedot porukoiden välillä. :)
Nyt ei muuta kuin miettimään keväistä kosmetiikkahörhöilyreissua mukavassa samanhenkisessä seurassa kahden Suomen todennäköisesti puheliaimman kauneusbloggaajan johdolla. :) Ostoslistat valmiiksi Serenadelle, Sephoraan ja Elevenille..! ^_^
Toivottavasti nähdään toukokuussa!
terkuin Sanni ja Virve
...mun hiukset on kyllä edelleen liilat, tämä kuva on kahden vuoden takaa...
Eilen tartuin vihdoin pinnan alla pitkään odottaneeseen tehtävään.
Huulipunieni lajitteluun ja vanhojen poisheittämiseen.
Kyllä. Tämä tavaranvähennys ja jemmojen poisheittämisprojekti etenee todella hitaasti. Mutta hyvä kun edes etenee.
Tässä laatikossa on noin kolmasosa huulipunistani ja joukossa ne kaikkein vanhimmat. Museopunat.
Niiden olemassaololle kotonani vuonna 2017 ei ole minkäänlaista järjellistä selitystä, ei niin minkäänlaista. Mutta tästä olen puhunut aiemmissa jemmauskirjoituksissani. Jemmaaja ei säilytä järjellä. En tiedä voisiko tietylle asteelle ulottuvaa tavaran säilömistä pitää jo sairautena. Varmaankin.
Aloitetaan jostain kivan värikkäästä. Tämä syksyllä 2009 hankittu MACin Dame Edna -kokoelmaan kuulunut huulipuna ei edes ole kovin vanha kokoelmani ikämittakaavassa. Tein huulipunasta pienen meikkipostauksenkin aikoinaan. Varmaankin niitä ensimmäisiä Karkkipäivän huulipunapostauksia.
Tuskin olen montaakaan kertaa tätä ihanan herkullista aniliininpunaista huulipunaa käyttänyt - koska se on mattakoostumuksellinen. Ihana sävy, ikävän tuntuinen huulilla.
Tästä nurkasta paljastuvat ne kaikkein vanhimmat huulipunani. Nämä ovat oikeasti niin vanhoja että... en tiedä voinko sitä edes ääneen sanoa. Koska silloin tulee väkisin myös sanottua ääneen, että jotain outoa on korvien välissä kun tällaisia säilöö.
Lumenen huulipunat 151 Sydäntalvi, 104 Päivien harjalla ja 16 Tähti Kirkkain olen ostanut silloin kun olin yläasteella. Puhutaan vuosista 1993-1995. Blogini lukijoita on syntynyt tuolloin. Yves Rocherin vihreähylsyiset punat ovat samalta ajalta.
#104 oli lempparisävyni, ja se on käytetty aikoinaan ihan loppuun.
Silti olen säästänyt sen.
Tunnesyistä...?
Mitä tunteita ihminen voi liittää huulipunahylsyyn...?
En pysty vastaamaan. En enää saa kiinni siitä tunteesta, miksi olen ollut kyvytön heittämään näitä punia pois. Olenko retroa ja nostalgiaa ihailevana henkilönä halunnut museoida vanhoja meikkipakkauksia jotta voisin sitten 2000-luvulla hypistellä niitä ja muistella teini-ikäni meikkitrendejä ja pakkaus-designia..? Ehkä. En tiedä.
Nyt museoin nämä pakkaukset tällä postauksella ja näillä kuvilla. Jos olen halunnut nämä muistot materian muodossa tallettaa, ne tallentuvat nyt Karkkipäivään.
Vanhat klassiset huulipunahylsyt. Tuohon aikaan kaikki Lumenen huulipunat laadusta riippumatta olivat identtisissä sinisissä hylsyissä. Näistä yksi on Classic Lipstick, yksi Lip Gloss ja yksi Berry Care Gloss Stick. Jälkimmäinen oli se suosikkini.
The Body Shopin meikkisarja oli 90-luvulla nimeltään Colourings ja sävy #12 oli ensimmäinen kunnon punainen huulipuna jonka ostin. Se taittoi ajan hengen mukaisesti tietysti ruskeaan.
Yhteen aikaan käytin todella paljon metallisia huulipunasävyjä. Nämä Revlonin punat olivat aarteitani. Tuohon aikaan pidin Revlonia ylellisenä merkkinä ja vaalin muutamia Revlon-"sijoituksiani" erityisellä hellyydellä. Huulipunien lisäksi myös Revlonin kynsilakat olivat helmiä meikkikokoelmassani. Muistan kuinka hienon ja arvokkaan näköisiä Revlonin kynsilakkapullot olivat mielestäni.
Revlonin punia ja kynsilakkoja oli sävy sävyyn, ja niitä myytiin edullisehkoissa yhteispakkauksissa. Ostin muutaman sellaisen. Iced Mocha oli suosikkisävyni.
Ruskeaa, beigeä.... metallinhohtoa. Aika hullua että olen halunnut ostaa näin paljon lähes samanlaisia sävyjä. Toisaalta, myöhemmin sama toistui korallin ja oranssin sävyissä.
Näistä vasemmanpuoleisin, No 7:n sävy Metallic Truffle oli ihan kamalan tuntuinen ja kirveli huulilla. Siitä huolimatta käytin sitä, kun sävy oli minusta niin upea ja intensiivinen. Huuliin taisi jopa jäädä vähän jotain ihottumaa jos tätä käytti monta päivää putkeen... *puistelee päätään*
So 90's...
Maybellinen Water Shine -huulipunista minulla oli useita sävyjä, tykkäsin tästä kevyestä ja kiiltävän pinnan jättävästä laadusta tosi paljon.
Huulipunamuseoon ovat jääneet jäljelle sävyt 26 Caramel Candy (minulla on samanniminen ponikin..!) ja 24 Halzelnut Sauce.
Olen näköjään tykännyt paljon myös L'Orealin Color Riche -huulipunista.
Cliniquen Tenderheart oli myös yksi suosikkisävyjäni. Sävyn Pure Posh kohtalo on mysteeri... Miksi se on jäänyt käyttämättä?
Ystäväni Mili oli yläaste/lukioaikoinani hulluna Cliniquen tuotteisiin ja sain häneltä paljon Cliniquen huulipunia joita hän sai gift with purchase -lahjoina ostostensa päälle. (Muistatko Mili..? :)) Olisikohan Pure Posh yksi tällaisia punia... Ehkä olen saanut sen niihin aikoihin kun ruskeiden huulipunien käyttökauteni on lähestynyt loppuaan?
Seuraavat punat kertovat uudesta, värikkäämmästä kaudestani. Välillä olin useamman vuoden käyttämättä huulipunia, tai käytin niitä vain hyvin satunnaisesti.
Aloitettuani työt kosmetiikkaliikkeessä innostuin kunnon värikkäistä, heleistä punista. Oranssit, korallit ja pinkit viihtyivät huulillani tiheästi. Nämä punat ovat siis "jo" 2010-lukua.
Korallista tuli suurin suosikkisävyni.
Yksi beigekin tuli hankittua myyjävuosina - Diorin iki-ihana Beige Rita (ei enää valikoimassa).
Tätä käytän edelleen aina kun haluan lookkiin nudet beigehuulet. Beige Rita taittaa kauniisti roosaan toisin kuin valtaosa 90-luvulla käyttämistäni beigeistä.
Myyjäaikoina tuli ostettua henkilökunta-alennuksen siivittämänä (sekoittamana...) aika paljon ihan turhaakin... Etenkin tuoksuja ostin ihan älyttömästi, ja monet niistä ovat edelleen korkkaamatta.
Tämä Diorin Coral Lace -sävy on saanut saman kohtalon, ei käytetty kertaakaan.
Maybellinen Plushest Pink on ollut viime vuosien suosikkini pinkeissä huulipunissa (tämä on niinkin tuore kuin ehkäpä kahden vuoden takaa..?) ja IsaDoran Lilac Tulle puolestaan liiloissa. Aika lailla täydellinen pastelliliila sävy <3
Nämä saivat jäädä.
Jotkut huulipunat menevät silminnähden pahaksi aika nopeastikin (toisille ei näytä tapahtuvan mitään 20 vuodessakaan hajua lukuunottamatta...). En tiedä mikä kuvan pilaantumisilmiön aiheuttaa, mutta puna ei välttämättä ole lojunut tällä lailla pahaksi mentyään varastoituna montaakaan vuotta.
Heitin hiljattain pois mm. suuren kasan Lumenelta PR-materiaalina saamiani viime vuosien kokoelmien huulipunia jotka olivat menneet tämän näköisiksi.
MACin Pink Nouveau ja 3N ovat kohta 10-vuotiaita nekin, mutta saivat vielä jäädä. Ei haju- tai pintahomehavaintoja :D
Ja hei, onhan minulla jotain oikeasti uuttakin... ^_^
Omistan maailman kauneimmaksi huulipunaksi tituleeratun Kailijumei-huulipunan :) Sen sisällä on aito kukka ja kultahippusia. Sain punan joululahjaksi, keltäs muulta kuin Miss Lipstickiltä, ystävältäni Mililtä.
Läpikuultava puna muuttuu huulilla ihon lämmön vaikutuksesta pinkiksi ja koostumus tuntuu ihanan kevyeltä, liukuvalta ja voidemaiselta. Sävy vain muuttuu minun huulillani vähän liiankin kirkkaaksi pinkiksi ja siksi se ei ole päässyt ihan niin tiheään "kouraan ja käytä" -käsilaukkukäyttöön kuin ensikokemuksen jälkeen huulirasvamaisesta koostumuksesta innostuneena kaavailin.
Mutta nyt. Huulipunaepisodin päätös.
Päätin seremoniallisesti muusata ne 30 huulipunaa, jotka tulisin heittämään pois.
Näin.
Hyvästi.
.
Eilisen kauniin kevätpäivän (joka näyttää jatkuvan tänäänkin :)) innoittamana päätin vihdoin 7 kuukauden jälkeen tehdä jonkun muun värisen kuin violetin tai siniseen taittavan meikkilookin.
Huulipunalaatikosta valitsin yhden persikkaisista suosikkipunistani: Benecosin Peach. Benecosin huulipunalaatu on Laveran ohella lempparini luonnonkosmetiikassa, Benecosin punat ovat vielä Laveraakin kermaisempia ja sopivat fantastisesti kuiville huulille.
Voilá. Poskilla Benecosin Coral-poskipuna (ei enää valikoimassa) ja luomilla persikkaa IsaDoran Blooming Spring -paletista ja vihreä rajaus H&M:n nestemäisellä Poolside-eyelinerilla. Raikas vihreä ja heleä persikka on tosi kiva yhdistelmä :)
Jostain syystä olin epäillyt persikkaisen meikin toimivuutta violettien hiusten kanssa mutta eihän tässä ole mitään riitaa :) Ainakaan vihreällä rajauksella.
Ahh. Tekipä hyvää.
Askel kerrallaan. Olen ollut projektissa tavoitteisiin nähden epäonnistuja, mutta pala kerrallaan onnistun kuitenkin vähäsen. Joka kuukausi lähtee jotain. Se voi olla yhdet farkut, kaksi t-paitaa tai pari mukia. Jo se on voitto että en enää hanki jemmattavaa, työ on vain luopua pala kerrallaan vuosien aikana säilötystä.
Ehkä seuraavana kohteena sadat kynsilakat..?
Olen mukana uuden kosmetiikan verkkokaupan Cocopandan kampanjassa, ja sain valita kaupan valikoimasta minua kiinnostavia tuotteita esiteltäväksi. Vanhana nettikauppa-addiktina tämä on yhteistyö minun makuuni ^_^ Olen elämäni aikana hankkinut suurimman osan kuluttamistani kosmetiikkatuotteista nimenomaan verkkokaupoista, kuulun niihin ihmisiin jotka rakastavat verkkoshoppailua. Verkosta kun löytää yleensä parhaimmat hinnat ja merkkejä joita ei saa lähikaupoistaan.
Cocopandan tuhansien tuotteiden valikoimassa oli vaikka mitä houkuttavia merkkejä mutta valinta osui lopulta sanfranciscolaiseen The Balm -merkkiin, jota ei saa Suomessa kivijalkamyymälöistä. Myös Real Techniquesin siveltimet, Olaplexin naamio ja RENin glykolihapponaamio olivat harkinnassa. Kaupan suosituimpiin merkkeihin kuuluu myös NYX, joka tietysti aina houkuttaa värikkäillä, halvoilla ihanuuksillaan, mutta tosiaan käytin tilaisuuden hyväkseni tutustua merkkiin jota ei saa meillä kaupoista.
Taustaltaan norjalainen verkkokauppa Cocopanda avasi Suomen sivunsa vuosi sitten. Kyllä nuo pohjoismaiset naapurit vain ovat kunnostautuneet kosmetiikan verkkokaupoissa, meillä ei Suomessa edelleenkään ole yhtä suurta omaa kauneuden verkkokauppaa kuin mitä skandinaapurit tarjoavat. Jännä juttu :) No, mutta me saamme sitten iloita "viikinkien" aktiivisuudesta kosmetiikkarintamalla ^_^
Katsellaanpa sitten lähemmin The Balm -saalistani. Sain valita tuotteita tietyllä summalla ja mietin sen pohjalta lookin ja mitä tuotteita siihen tarvitsisin.
Mietin pitkään luomivärin ja Cindy-Lou Manizer -highlighterin välillä, ja päädyin hehkutuotefanina lopulta Cindyyn koska sävy näytti netin arvioiden perusteella niin ihanalta. Ja sitä se onkin :)
Time Balm -meikkivoide sävyssä Light/Medium (sävyvalinta meni ihan nappiin..!)
Down Boy -poskipuna
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome -maskara
Schwing -nestemäinen eyeliner
Meet Matt(e) Hughes nestemäinen huulipuna
(tilaamani sävy Chivalrous oli lopussa ja valitsin sitten tilalle sävyn Charming joka osoittautui aika erilaiseksi mitä netin swatch-kuvat antavat ymmärtää)
Cindy-Lou Manizer -highlighter
Halusin luoda tavanomaisesta tyylistäni poiketen mattaisen lookin, ja tältä se näytti:
.
Cindy-Lou Manizer. Tämä ihanuus ei oikeastaan kuulunut miettimääni mattaiseen lookkiin mutta minun oli vain saatava se koska se näytti niin ihanalta..! Katsokaa nyt:
Persikka-pinkki-shampanjaisessa Cindy-Lou'ssa on sen verran pigmenttiä että se käy myös kevyestä poskipunasta. Kulmasta riippuen sävy shiftaa persikkaan tai vaaleanpunaiseen. Ihana kameleonttisävy!
The Balmin valikoimassa on kolme Manizeria eli hohdetuotetta, joista Mary-Lou on kultahunajainen, Betty-Lou pronssinen ja Cindy-Lou on joukon viilein pinkillä vivahteellaan. Kaikki kolme näyttävät tosi hyviltä. Terkuin "I Love Highlighters" ^_^
Minun oli muuten vedettävä näihin swatch-kuviin tumma viiva (käytin Schwing-eyelineria) että kamera sai jonkun pisteen mihin tarkentaa. Kameralle pelkkä highlighter oli liian epämääräinen ja vaalea alue jotta se olisi osannut tarkentaa siihen...
Down Boy on kaunis matta-satiininen, hento pinkki poskipuna. Se on iholla paljon swatch-kuvaani hillitympi, levitin sitä swatch-kuvaan paksun kerroksen vaahtomuoviapplikaattorilla että se näkyisi kunnolla salaman voimakkassa valossa.
Schwing Black Liquid Eyeliner on hiilenmusta, täysin mattaiseksi kuivuva eyeliner. Pidin napakasta mutta sopivan joustavasta huopakärjestä (en voi sietää eyelinereissa muovisia applikaattorikärkiä, niitäkin on) joka teki helpoksi hallita eyelinerin piirtojälkeä. Sivellinapplikaattori on oma lempparini mutta nämä huopaisetkin ovat ihan hyviä kun napakkuus/joustavuus-aspekti on kunnossa.
Schwingin koostumus on lakkamaista eikä yhtään liian vetistä. Se ei lähde "juoksemaan" iholla niin helposti kuin märemmät eyeliner-koostumukset mikä myös auttaa piirron hallintaa. Koostumus ei ole vedenkestävä.
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome on erotteleva, pidentävä maskara erittäin napakalla, hyvin kampaavalla polymeeriharjalla. Valitsin maskaran The Balmin valikoimasta ihan vain harjojen kuvia katsomalla ja onnistuin jälleen valitsemaan oikein :) Olen enemmän näiden lyhytharjaksisten, erottelevien polymeeriharjojen ystävä kuin perinteisten kuituharjojen, ja nämä pettävät harvoin. Ellei sitten itse maskaramassa ole paakuttavaa sorttia, mitä se Tall, Dark & Handsomessa ei ole.
Harja kampaa, erottelee ja värjää ripset ensimmäisellä kerroksella, ja tuo maltillisesti mutta minun makuuni riittävästi volyymia seuraavalla kerroksella.
Koostumus on vesiliukoinen.
Sitten meidän erikoinen mutta onneksi kuitenkin ihan kauniiksi osoittautunut Charming-huulipuna.
Ennen kuin lähden puhumaan itse sävystä, kerron että a) olen tietoisesti vältellyt mattahuulipunia vaikka ne kuinka ovat tämän hetken kovin huulitrendi ja b) ihastuin Meet Matt(e) Hughes -punan koostumukseen niin että nyt ei ole enää syytä välttää mattapunaa ^_^
En tiedä miltä Charming teidän silmäänne näyttää The Balmin virallisessa swatch-kuvassa, mutta minusta se näyttää kutakuinkin malvaiselta ruusun sävyltä. Samalta se näytti myös eri blogien lukuisissa swatch-kuvissa.
Minun ihollani se näyttää tältä:
Ruosteinen tiilenpuna, sanoisin minä.
Ajattelin ensin sävyn livenä nähdessäni että eihän tämä nyt mitenkään sovi minun väreihini eikä etenkään vaaleanpunaisen Down Boy -poskipunan kanssa, mutta kuvissa tulos ei näytäkään lainkaan hassummalta.
Aika jännä sävy. :)
Mutta siis tuo koostumus... Okei, olen tainnut todellakin jäädä junasta jos mattapunien koostumus (muillakin merkeillä) on nykyään tällainen. Omista aikaisemmista matta/kestohuulipunakokeiluista on jäänyt huonot kokemukset ja kuivahuulisena olin vain hyväksynyt, että mattalaatu ei sovi minulle. Tai voin pitää sitä huulilla tunnin ja sitten on pestävä pois ja rasvattava huulet.
The Balmin Meet Matt(e) Hughes -puna on koostumukseltaan kuin voidetta, ja levittyy todella ohuesti ja "liukkaasti" jättämättä minkäänlaista kuivaa tunnetta. Koostumus ikäänkuin imeytyy tai "vajoaa" huuleen, ja sitten se on ja pysyy siinä. Mutta pinta pysyy pehmeänä ja miellyttävän tuntuisena.
Tällaisille mattapunalaaduille minäkin annan mielelläni mahdollisuuden :)
Time Balm -meikkivoide on peittävyydeltään keskivahvasta täyden peiton antava kiinteä meikkivoide.
Pidän luonnollisen näköisestä, hieman läpikuultavasta meikkipohjasta ja levitin Time Balmin kevyesti perinteisellä synteettisellä meikkivoidesiveltimellä (sienellä saa peittävämmän pohjan, ja tietysti jos kerrostaa siveltimellä).
Ollakseen kiinteä meikkivoide, jotka ovat aina nestemäisiä kuivempia, Time Balm tuntui yllättävän notkealta. Ei oikeastaan lainkaan kuivalta. Pinta on mattaisen himmeä mutta jää kuitenkin 2000-luvun heleys-trendin mukaisesti mukavan raikkaaksi pienellä luonnollisella satiinisella kuullolla.
Jotkut kiinteät meikkivoiteet ovat niin jäykkiä etteivät levity ihanteellisesti siveltimellä vaan sieni on paras vaihtoehto, mutta Time Balm tottelee oikein mallikkaasti myös sivellintä.
Yhdellä ohuella kerroksella sai jo oikein miellyttävän peittoasteen.
Sitten vain väriä Down Boy'lla ja Charmingilla, ja simppeli matta-lookkini oli valmis:
Poskipäille sipaisin ihan henkäyksen Cindy-Lou'ta, mutta kuten todettua, en halunnut tähän meikkiin tavanomaista selkeää poskihohdettani koska oli kiva kokeilla vaihteeksi hohdotonta lookkia. Hahah, ihan hohdoton.. ^_^
.
Minulla on teille arvatenkin kampanjan tiimoilta myös alennuskoodi Cocopandaan. :)
Koodilla KARKKIPV2017 saa 10€ alennusta yli 50€:n tilauksista 21.3. saakka. Alennuskoodi syötetään ostoskorissa ennen kassalle siirtymistä, ja koodin voi käyttää kerran per asiakas. Ostosten ei tarvitse olla normaalihintaisia tuotteita, myös alennetut tuotteet lasketaan mukaan.
Yli 40€ tilauksissa postikulut ovat aina ilmaiset. Kannattaa myös tsekkailla viikottaiset tarjoukset, tällä hetkellä esim. kaikki The Balmin tuotteet ovat alennuksessa. Ihana Cindy-Lou'kin maksaa vain 15,60€ (normaalisti 24€).
Testaamieni the Balm -tuotteiden hintatiedot:
(ja ei, en edelleenkään saa mahdollisista ostoistanne provikkaa)
Time Balm -meikkivoide 18,90 € / 21,3 g
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome -maskara 14,20€ / 10 ml
Cindy-Lou Manizer 15,60 € / 8,5 g
Down Boy -poskipuna 13 € / 9,9 g
Schwing -eyeliner 16,95€ / 1,7 ml
Meet Matt(e) Hughes -huulipuna 13,20 € / 7,4 ml
Tänään ei pitkiä löpistä, jaossa käytännön vinkki meikkituotteen viimeisten pisaroiden hyödyntämiseen.
Olen tehnyt monta vuotta sitten vinkkipostauksen samasta aiheesta koskien Urban Decayn Primer Potionia ja muistaakseni jotain huulikiiltoakin. Koska tämä kikka ei niin sanotusti vanhene koskaan vaan toimii kaikkien "kauluroitujen" meikkituotteiden kohdalla, jaan sen jälleen hyödyttyäni siitä itse taas kerran. :)
Anastasian kulmageelini oli lopussa. Tai siis tuntui olevan lopussa.
Oikeasti se ei ollut lähelläkään lopussa.
Tiedätte sen kumisen sisäkaulurin jollainen on maskaroiden, huulikiiltojen ja tällaisten kulmageelienkin hylsyissä, "niistämässä" applikaattorista tai harjasta ylimääräiset ripsari-, huulikiilto- jne massat?
Kun nyt vaikkapa kulmageeli tai huulikiilto tuntuu olevan lopussa eikä applikaattoriin tartu enää mitään, ei tuote oikeasti ole vielä lopussa; sitä on vielä runsaasti jäljellä hylsyn seinämissä.
Kun putkilon kaulasta poistaa tuon annostelevan kaulurin, ulottuu applikaattori kaapimaan putken seinämiä ja saat käyttöösi vielä vaikka kuinka paljon tuotetta.
Ripsareissa vinkki ei toimi koska kauluri on aika lailla ehdoton väline annostelussa ja liian paksusti harjaan tarttunut massa ei levity ripsiin siististi. Useimmat meistä haluavat joka tapauksessa heittää ripsarin menemään siinä vaiheessa kun harjaan ei enää tartu massaa jo käyttöajankin perusteella (fiksut noudattavat noin kolmen kk:n suosituskäyttöikää maskaroissa). Mutta tuotteissa kuten huulikiillot, peiteaineet, kulmageelit ja silmämeikinpohjustajat kaulurinpoistovinkki on hyödynnettävissä loistavasti, koska ei haittaa vaikka tuotetta tarttuisikin applikaattoriin kerralla runsaasti, eikä näiden tuotteiden kohdalla puhuta 3 kk:n käyttösuosituksista.
Kauluri irti (esim. ohuen veitsen kärjellä) ja plop! Aivan kuivalta tuntuneesta putkilosta paljastuu vielä monen viikon (ellei jopa kuukauden) käyttövarat tuotetta.
Ihan mieluusti käytän loppuun suhteellisen arvokkaan Anastasian kulmageelini viimeistä pisaraa myöten :) Poistin kaulurin kuukausi sitten ja geeliä tulee vielä vaikka kuinka.
Myös vanha Urban Decay Primer Potion oli legendaarisen tunnettu siitä että putkilon sisälle jäi jopa puolet tuotteen volyymista siinä vaiheessa kun applikaattori ei enää yltänyt "tahnaan". Kaulurin irrotus vapautti paljon lisää tuotetta käyttöön, ja hc-käyttäjät vielä leikkasivat hylsyn lopulta kahtia ja kaapivat loput tavarat pieneen purkkiin (kuten minä ;)). Nykyinen UDPP-pakkaus ei enää ole yhtä epäkäytännöllisen muotoinen - eikä sinä muuten näyttäisi olevan kauluriakaan.
Joka tapauksessa - kaulurillisissa tuotteissa tämä vinkki on aina hyödynnettävissä. En tiedä onko tämä vain supersäästäväisten ihmisten käyttämä kikka vai sellaisten, joita ylipäänsä ärsyttää kun hylsyn sisään jää paljon käyttökelpoista tuotetta. Itse kuulun tässä tapauksessa jälkimmäiseen ryhmään, vaikka toki minussa asuu myös se tarkan markan tätikin.
Onko vinkki tuttu tai jopa käytössä monella Karkkipäivän lukijalla?
Mádara on lanseerannut uuden hoitovoiteen meille 3-kymppisille: Smart Antioxidants.
Juttelin tuotteista Mádaran perustajan Loten kanssa viime syyskuun Mádara-vierailulla ja hän kertoi innoissaan juuri julkaisun kynnyksellä olevasta voiteesta, jonka mainoskasvo hän itse 33-vuotiaana tulisi olemaan. Suomeen Smart Antioxidants saapui tämän vuoden alussa.
Smart Antioxidants on tarkoitettu ensimmäisten ikääntymisen merkkien häivyttämiseen ja tulevien ennaltaehkäisyyn, ja se sijoittuu peruskosteuttavien Deep Moisture - ja SOS-tuotelinjojen ja 45+ ikäisille suunnatun Time Miracle -linjan väliin.
Smart Antioxidants -voiteesta on kaksi eri koostumusta; ohut ja kevyt fluidi normaalista sekaiholle ja täyteläisempi voide kuivalle iholle. Minä sain maahantuojalta testiin ohuemman.
Antioksidanttipitoinen voide hoitaa ihoa neutraloimalla vapaiden radikaalien vaikutuksia. Ensimmäiset iholla näkyvät ikääntymisen merkit kuten pienet juonteet, täyteläisyyden puute, laajentueet ihohuokoset, epätasainen ihonsävy ja pigmenttilaikut ovat seurausta ennen kaikkea vapaiden radikaalien vaikutuksista soluissa.
Vapaat radikaalit ovat helposti reagoivia happimolekyylejä jotka vaurioittavat soluja ja nopeuttavat elimistön ja ihon vanhenemisprosesseja. Paras suoja hapetusstressiä vastaan tulee sisäisesti nautitun ravinnon kautta, mutta myös kosmetiikan keinoin on mahdollista vähentää vapaiden radikaalien aiheuttamia soluvaurioita.
Mádaran voiteen antioksidanttiyhdiste koostuu jäkälän (cetraria islandica), sammaleen (sphagnum magellanicum), saniaisen (polypodium vulgare) ja poimulehden (alchemilla vulgaris) uutteista.
Voidepohjassa on muitakin tuttuja antioksidantteja kuten oliiviöljyä ja C-vitamiinia.
Voide lupaa vähentää vapaiden radikaalien vaikutuksia iholla jopa 90% .
Kuva: Mádara
Tykkään voiteesta kovasti, koostumus on tuttua, miellyttävää Mádaraa. En ole tainnut pettyä minkään Mádaralta testaamani voiteen suhteen, jopa superpaksulle Pihlaja-DD:lle löytyi lopulta käyttöä yökäsivoiteena. (Ja tuoksu on mitä koukuttavin..!)
Smart Antioxidants Fluid on Deep Moisture Fluidin ohella ohuin kokeilemani Mádara-voide. Se riittää kosteuttamaan minun normaalin ihoni mutta sopii selvästi parhaiten kesäaikaan, näin talvella voiteessa saa olla vähän enemmän täyteläisyyttä koska iho on kuivempi. Tällä hetkellä omistamani Mádaran päivävoiteet ovat täyteläisyysjärjestyksessä: Smart Antioxidants, SOS Hydra Recharge ja Time Miracle Day Cream. Nyt kun vertailin näitä niin huomasin, että alun perin hitusen liian paksuna omaan makuuni pitämä Time Miracle tuntuukin nyt todella hyvältä enkä pidä ihofiilistä yhtää liian "suojaavana".
Mádaran tuoksumaailma on mielenkiintoinen. Se on selkeästi luonnonkosmetiikkamainen tuomalla mieleen kasvikunnan (heinäinen niitty Deep Moisturessa, mausteet ja metsä Time Miraclessa, mausteinen kukkaisuus SOSissa), mutta tuoksut eivät ole samalla lailla yrttisiä, vahvoja ja eteeristen öljyjen sävyttämiä kuin monissa luonnonkosmetiikan sarjoissa, etenkin perinteisemmissä. Smart Antioxidants -voiteessa on tähän mennessä raikkain Mádara-tuoksu; aistin siinä jopa vähän lakritsaa. Taitaa olla suosikkituoksuni Pihlajan rinnalla.
Kuva: Mádara
Lopuksi tekee vain mieli todeta, että Mádaralle ei varmastikaan ole ollut haittaa perustajansa ulkonäöstä... Lotte Tisenkopfa-Iltnere on häkellyttävän upea ilmestys, myös luonnossa (ja normaalisti vähemmällä meikillä). Kyllä näillä kasvoilla kelpaa puhua sarjansa puolesta - emme kyllä kaikki taida saada Loten hipiää vaikka hoitaisimmekin ihoamme Smart Antioxidantsilla. ;)
Smart Antioxidants -voiteilla on hintaa 39,80€ ja pakkauksen koko on 50 ml.
Asia # 1: valitsin vihdoin Urban Decayn meikinkiinnittäjien ja -pohjustajien testaajat.
Päädyin antamaan kaikki kuusi tuotetta eri testaajille ja annan testattavaksi Quick Fixinkin jonka olin ensin ajatellut pitää.
Hyviä testaaja"hakemuksia" oli vaikka kuinka ja oli niin vaikea valita että lopulta kohdistin kullekin tuotteelle joukon potentiaalisia testaajia ja arvoin heistä. (Minun pitäisi ylipäänsä lopettaa tällaisten valintatehtävien antaminen itselleni, ei se vain onnistu kun kaikki tyypit vaikuttaa niin kivoilta että sitten surettaa kun ei voi valita kaikkia ^_^)
Testiryhmä:
Eija – All Nighter Spray
Vilma – De-Slick Spray
Lila – Chill Spray
Sinzu – Self-Adjusting Primer
Matilda – Quick Fix Prep Priming Spray
SiiriS – B6 Prep Priming Spray
Valittuihin on otettu tänään yhteyttä.
Kuulemme heidän käyttökokemuksistaan sitten myöhemmin keväällä. :)
Asia # 2: Suoritin myös Lavera-arvonnan.
Laveran uutuusmeikit ja kynsienhoitotuotteet voitti Linnea, onnea :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
Asia # 3: Oikeasti naama meni myttyyn saapuessani eilen Pohjolan ihanasta huurteisesta valkeudesta tänne Tampereen ruskeaan loskaan, harva asia vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti mielentilaani kuin p*ska sää. Anteeksi.
Ulkona irvistelevää harmautta kompensoi kuitenkin ihana vaaleanpunainen yllätys. En ollut pakettia keskiviikkona vastaanottamassa joten se saavutti minut kaksi päivää myöhässä, mutta yhtä paljon se ilahdutti tänään: sain YSL:ltä Naistenpäivän lahjaksi Volupté Tint-in-Balm- huulivoiteen.
...vieläpä kaiverrettuna ^_^ <3
Myyjävuosinani YSL:n huulipunat kuuluivat lemppareihini selektiiviseltä puolelta Diorin Rougen ohella, (nämä kaksi olivat ylitse muiden), etenkin pehmeän kermainen Volupté-laatu oli mieleeni.
Tulikin jotenkin semi-nostalginen olo Naistenpäivälahjaa katsellessani - vaikka eihän noista myyjäajoista niin valtavan kauan vielä ole. Silti, kaunis hylsy toi mieleen mukavia muistoja entiseltä työpaikaltani - kaikkia ihania aamuvuorojen huulipunatestailuja muun muassa ^_^ "Tiistai: tänään swatchaan kaikki liikkeen oranssit huulipunat!" :) <3
Vaikka olen testannut lahjaani vasta yhden ainoan kerran, voin sanoa että ihastuin koostumukseen välittömästi. Niin vain Volupté-linja on edelleen loistokamaa.
Tint-in-Balm ei ole nimensä mukaisesti huulipuna vaan sävytetty, läpikuultava huulivoide. Ja aivan mielettömän hyvän tuntuinen sellainen! Juuri eilisessä postauksessa tuli taas mainittua miten nirsot huulet minulla on, kosteutukseen käyvät vain ja ainoastaan 'Exät. Huulikiilloistakin kelpuutan vain harvat ja valitut kun suurin osa saa huulet tuntumaan epämukavilta.
YSLin Tint-in-Balm ei tunnu ollenkaan huulimeikiltä vaan erittäin miellyttävältä, hoitavalta huulivoiteelta. Yleensä jo ensimmäinen vartti riittää huulirasvan toimivuuden mittaamiseen; huono huulirasva jää tuntumaan ikävällä tavalla tai ei imeydy. Laitettuani Tint-in-Balmia pari tuntia sitten ei ole vieläkään tullut tunnetta laittaa lisää. Huulille jää todella miellyttävä, silkkinen pinta. Ei tahmea, ei muovisen pinnoitettu (tyyliin BabyLips, bleurgh..), ei liian ohut, ei liian paksu... Ja kaunis, läpikuultava sävy. Saamani sävy on muuten 03 Call Me Rose.
YSLin punat eivät ole halpoja; tällä kauniilla voiteella on hintaa 39€. Myyjän työssä tällaisia huulipunia oli ihana tarjota vaikkapa miesasiakkaalle joka etsi jotain kaunista meikkilahjaa naisystävälleen. Arvokas hinta huulivoiteesta mutta maksaahan hyvä viinipullokin saman verran ;) "For those special moments".
Minä katselen täällä nyt mieluummin huulivoidettani kuin ulos ikkunasta harmauteen.
Ja kohta alan tehdä ruokaa, perjantai-illan viini-illallinen ohjelmassa :) Tarvitseekos sinne ulos katsellakaan tai miettiä kuralätäköitä kun sisällä on lämpöä ja hyvää fiilistä. Mieskin on pian kotona. :)
Ihanaa viikonloppua kaikille :)
.
P.S. Ensi keskiviikkona 15.3. saa Tampereen Stockmannilla YSL-huulipunan tai -huulilakan ostoista kaupan päälle kaiverruksen huulipunan hylsyyn.
Kyllä nyt on päästy kokemaan talvinen Lappi iholla ihan toden teolla. :)
Tammikuussa harmittelin, kun olisin niin halunnut viettää synttäreitä Lapissa mutta haave kaatui budjetti- ja ennen kaikkea vapaapäiväongelmiin toisen puoliskon taholta. Sitten sain tilaisuuden liittää itseni kiipeilijäkavereiden Posion reissulle, ja heti perään tarjottiin mahdollisuutta lähteä Carmexin kampanjan tiimoilta kokemaan Ylläs-tunturin meininkiä. Lapin ja minun kuului sittenkin kohdata tänä talvena <3
Olen tänä keväänä saanut kunnian olla Carmexin Suomen lähettiläitä, ja joku teistä on saattanut bongata nimeni Carmex-hyllyissä klassisen purkki-huulirasvan suosittelijana. Jos on yhtään lukenut meikäläisen huulirasvajuttuja blogista niin ei varmaan ole jäänyt pimentoon miten riippuvainen olen tuosta keltakantisesta purkista ^_^ Supertehokkaasti suojaava ja kosteuttava Carmex profiloituu erityisesti talviulkoilijoiden suosikkihuulirasvana, ja tässä hengessä minulle tarjottiin tilaisuutta lähteä tutustumaan yhteen Suomen tunnetuimmista talviulkoilukeskuksista; Ylläkseen.
En ole koskaan aiemmin käynyt Ylläksellä. Ylipäänsä tunturi-Lapin kokemukseni rajoittuvat muutamaan harvaan vierailuun, joista Kilpisjärven ja Kevon kesävaellukset ovat päätyneet blogiinkin.
Aloituskuva kertoo tiivistetysti Ylläs-päivistäni: kimmeltävää aurinkoa ja paksua pilveä. Kuvat ovat hotellini Lapland Hotel Saagan terassilta.
TIISTAI
Saavuin Ylläkselle mitä upeimmassa säässä. Samasta säästä olimme saaneet nauttia maanantaina Korouomallakin. Ahh... leijuin hyvän olon pilvessä. Niin kaunista..! Pääsin vielä jatkamaan upeaa talvisen Suomen luonto-trippiäni. Kyllä nuo Etelä-Suomen talvet vain ovat tylsiä, ei voi mitään... on-off-talvea. Yhdellä viikolla lunta, toisella taas maa on sulaa. Minä rakastan vuodenaikoja ja viettäisin mieluusti kunnon talvea ihan sen kokonaiset kolme kuukautta. Kyllä pohjoisessa asuvien kelpaa.
Tällaisissa maisemissa pääsin kohtaamaan Ylläksen:
Ylläksen alue koostuu kahdesta tunturin etelä- ja pohjoispuolelle sijoittuvasta kylästä; Ylläsjärvestä ja Äkäslompolosta. Pohjoista Äkäslompolon puolta nimitetään Ylläs Ski Resortiksi, Ylläsjärven puolta Sport Resortiksi. Yhteensä kylissä asuu noin 850 ympärivuotista asukasta. Sesonki jatkuu hieman pidempään pohjoisella Äkäslompolon puolella eteläisen rinteen pehmetessä aikaisemmin keväällä. Ihan uutta tietoa kaltaiselleni talvitunturi-noobille. :) Minä majoituin hieman hiljaisemmalla Ylläsjärven puolella jossa on vähemmän hotelleja ja mökkejä, mutta tämän puolen etuna on majoituksen läheisyys rinteeseen nähden; rinteeseen ja hisseihin pääsee parhaimmillaan suoraan hotellinsa terassilta.
Kylien ja tunturin ympärillä levittäytyy Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Opin myös, että Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto (yli 330 km) ja rinteissä maamme suurimmat korkeuserot. Minun kaltaiselleni patikkapirkolle alueelta löytyy myös paljon talvivaellusreittejä, kansallispuistossa risteilevistä kesäreiteistä puhumattakaan.
Ylläksen huippu on 718 metrin korkeudessa. Vierailupäivinäni tuuli aivan mielettömästi ja viivyttyäni huipulla tunnin olin kuin kokonaamapuudutuksen läpikäynyt ^_^ Mutta Carmexia tarvitsi lisätä vain kerran, hehe ;) Se pysyy.
Olin suunnitellut patikoivani alas (patikkareittejä kulkee myös tunturin laella) mutta tuuli ja katoava tunto raajoistani muuttivat suunnitelmia. Olin kuitenkin iloinen että sain kokea tunturin huipun kauneuden kirkkaassa, aurinkoisessa säässä. Seuraavina päivinä maisemat olivat peittyneet paksuun pilveen.
Kuuma kaakao maistui kun olin palannut tunturireissulta hotellille. Istuin terassillani ja lämpö palasi pikkuhiljaa sormiin ja varpaisiin. Hymyilin maisemalle ja koin onnea niinkin pienestä asiasta kuin ilmaisesta kuumasta vedestä jota sai hotellin aulasta :)
Olen muuten viisastunut huomattavasti Kilpisjärven reissusta; nykyään minulla kulkee aina mukana oma kaakaosekoitus tummasta kaakaojauheesta ja steviasta. :)
Illalla vedin hotellin ravintolan buffetissa perinteiset juustoöverit (ja saattoi muutakin ruokaa mennä aika lailla) ja vietin loppuillan huoneessani pinkeää ja aristavaa vatsaani hieroskellen. Noutopöydät....
Kun seuraavana päivänä kuulin, että olin huoneessa nököttäessäni missanut aivan mielettömän hienot ja voimakkaat, monta tuntia jatkuneet revontulet ihan siinä pääni päällä, vaivuin megalomaaniseen harmitukseen ja halusin kovasti syyttää ruokaähkyn aiheuttamaa hetkellistä sekavuustilaa. No ei. Kyllä mä vain rehellisesti unohdin revontulten mahdollisuuden. *saa potkaista*
KESKIVIIKKO
Keskiviikko valkeni hyvin eri värisenä kuin tiistai; harmaa pilvimassa peitti auringon ja tunturin rinteet. En antanut sen haitata vaan suuntasin Carmexin sponssaamaan Helly Hansen Mountain Battle -rinnesuunnistustapahtumaan Ylläs Ski Resortin puolelle. Tulisi nähtyä tämäkin puoli tunturia.
Kävi mielessä, olisiko ketään edes osallistumassa Battleen tässä säässä.
Mutta jo vain, viimainen sää ei estänyt hiihtolomalaisia saapumasta rinteeseen ja Battleenkin saatiin viisi joukkuetta.
Tuiverruksen läpi joukkueet lähtivät matkaan.
USAn hiihtokeskuksissa jo perinteeksi muodostunut Helly Hansen Mountain Battle järjestetään Suomessa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Koko perheen rinnesuunnistuskisassa suoritetaan rasteja 2-4 hengen joukkuein kolmessa eri kisakategoriassa.
Yhdellä rastilla oli hyödyllistä informaatioarvoakin; joukkueet pääsivät etsimään piipparien avulla lumivyöryyn hautautunutta.
Maalissa! :)
Kaikki osallistujat palkittiin runsain sponsoripalkinnoin Carmexilta, Helly Hansenilta, TomTomilta ja Bollélta. Joku kommentoi palkintojenjakotilaisuudessa että "Nyt ei lopu huulirasvat ihan hetkeen" :D
Vinkkinä muuten, jos satutte olemaan Ylläksellä pääsiäisenä: Helly Hansen Mountain Battle järjestetään seuraavan kerran 14.4. Jos siis vaikka kiinnostaisi kivan ulkoilutapahtuman lisäksi täydentää Carmex-varastot :)
Itse jatkoin ulkoilupäivää vielä patikoinnin merkeissä. Nyt kun on tänne päästy niin tunturimiljööstä otetaan kaikki irti. :)
Kuten ylempänä tuli mainittua, Ylläksellä on runsaasti myös talviretkeilyreittejä. Osa vaatii lumikengät ja nämä reitit on merkitty erikseen. Lumikenkäreiteillä kulkee myös fat bike -eli läskipyöräilijöitä. Yksi kiipeilijäkavereistani puhui fat bikeista Posiolla ja nyt näin sellaisia livenä ensi kertaa, näytti muuten kivalta puuhalta. Ehkä minäkin pysyisin pystyssä..? :) Ja varmaan hyvää treeniä! Voisi joskus kokeilla.
Yritin värittää harmaata maisemaa Carmexinkeltaisilla laseilla ^_^
Ja ehkä vähän sitä revontuliharmitustakin.
Kaikki puhuivat koko päivän edellisillan ja yön valo-show'sta, jopa kävelylläni kohtaamat makkaranpaistelijat laavulla. En päässyt karkuun mokaani. Eihän nyt tähtikirkkaana iltana sovi unohtaa käydä kurkkaamassa ulos kun ollaan näillä leveysasteilla, etenkin jos toiveissa on nähdä revontulet.
Ja minä totta vie haluaisin sellaisia päästä ihailemaan.
Korouomalla näin hetken verran miedot, vaaleat revontulet. Ne olivat ensimmäiset koskaan näkemäni revontulet. Ne hiipuivat pian mutta iloitsin siitäkin vähästä. Ylläksellä olisi ollut tilaisuus nähdä oikea revontulten Cirque du soleil.
Mutta mitä sitä nyt tähän takertumaan, sanoin lopulta itselleni hämärtyvässä Ylläsjärven illassa. Olin joka tapauksessa päässyt kokemaan haaveideni talvisen Lapin. Ja täällä on upeaa. Ihan ilman valoja taivaallakin.
© Timo Repo
Northern Lights - ensi kertaan :)
(Kuvan lähetti minulle muuan tv-tuottaja johon tutustuin hotellilla. "Ai sinäkö missasit ne..? Laitanko sulle kuvan?")
Suuri kiitos Carmexille upeasta mahdollisuudesta päästä tutustumaan Ylläkseen ja kokemaan tunturikohteen taikaa. <3
*
Carmex-lähettiläänä saan vielä arpoa kolmelle teistä vuoden Carmexit (12 purkkia). Osallistut arvontaan kertomalla, millaisesta talviulkoilusta pidät - tai jos et pidä, niin kerro miksi ei nappaa.
Osallistumisaikaa on viikon verran, torstaihin 16.3. kello 24.00 saakka.
Edit. Arvonnassa voittivat j, Suski75 ja Miriam, onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
En tiedä montaakaan toista asiaa joka toisi minulle yhtä paljon onnen tunteita kuin luonto. Valitettavasti edes kosmetiikka ei tule lähellekään. Ei se taida ehkä edes olla valitettavaa, kosmetiikka tuo ihan toisenlaista iloa jolle on myös oma paikkansa elämässä.
Mutta luonto. Siitä saa sellaista alkukantaista energiaa, tyyneyttä, iloa ja rauhaa että toivoisi jokaisen silloin tällöin pääsevän latautumaan tällaisten tunteiden äärelle. Vietin myös melkein kolme kokonaista päivää ilman elektroniikkaa. Sekin rentoutti valtavasti.
Olin ei-kiipeilevänä jäsenenä mukana jääkiipeilevän kaveriporukan viikonloppuretkellä Posion Korouomalla. Muiden hakatessa jäätä minä kävelin kilometreittäin hiljaisen metsän keskellä. Nautin joka askeleesta ja yksinäisyydestä, mahdollisuudesta vaipua omaan meditatiiviseen rauhaan.
Iltaisin kuuntelin kodassa kiipeilijöiden tarinoita. En voinut osallistua mutta kuuntelin ja opin toisten maailmasta sitäkin mieluummin. Kuinka monta kp:tä jollakin seinällä voi mennä. Paljonko ruuvit, jatkot ja hakut maksavat. Missä on Suomen hienoimmat jääputoukset. En tullut mukaan tänä viikonloppuna jutellakseni tai ollakseni paljon äänessä.
Nukahdin aikaisin kaminan pöhisevään lämpöön, raikkaan ulkoilun miellyttävästi väsyttämänä. Heräsin varhain muiden vielä nukkuessa, venyttäen hetkeä pujahtaa kodan lämmöstä ulos pakkaseen wc-reissulle. Luin aamun hämärässä himmeän otsalamppuni valossa Daphne-purjeveneen matkoista Välimerellä. Kontrasti talviseen Suomeen. Kummatkin ihania omalla tavallaan.
Rakkaat Meindl-buutsini viettävät tänä vuonna 10-vuotissynttäreitä. <3
Ystävien noustessa maanantai-iltana etelään vievään junaan minä sain jäädä vielä Lappiin.
Siitä lisää pian.
Viikonlopun aikana käytetty kosmetiikka:
Huulirasva
Hammastahna
Silmänympärysvoide
Savetit
Ei, en pessyt edes kasvoja vaikka mukana oli puhdistusliinoja. En jaksanut :)
L'Oreal Colorista -esittely ja kokemuksia, olkaa hyvä.
Kauppoihin on tammikuussa pätkähtänyt L'orealin uusi hiusvärisarja Colorista, jonka valikoimasta minäkin löysin jotain mieluisaa.
Kuka arvaa mikä se mieluisa on? ^_^
Colorista-sarjaan kuuluu vaalennusvärejä (Bleach), kestovärejä (Paint), muutaman viikon hiuksissa kestäviä suoravärejä (Washout) ja yhdessä shampoopesussa poispeseytyviä suihkevärejä (Spray). Hinnat 7,90€ - 8,90€. Kestovärin mukana tulee muuten levityssivellin, kätevää.
Olen saanut kuvan tuotteet L'Orealilta.
Kuva: L'Oreal
Herkullisia Washout-sävyjä tuli Suomen markkinoille yhdeksän: Peachhair, Pinkhair, Dirtypinkhair, Lilachair, Purplehair, Bluehair, Aquahair, Turquoisehair ja Redhair.
Sarjaan kuuluu myös Washout-värin poistumista edesauttava syväpesevä shampoo. Kokeile tätä jos väri tuntuu jumahtavan epätoivotun tiukkaan, tai muuten vain haluat vauhdittaa suoravärin haalistumista. Shampoon annetaan vaikuttaa hiuksissa 5 minuuttia ja sen käyttöä jatketaan kunnes oma väri on palautunut.
Tätä olisin voinut testailla jouluna kun se rumansininen sävy oli juuttunut hiuksiini... Veikkaan kyllä, että osa jumittuvista suoraväreistä ei lähde millään syväpuhdistavalla shampoollakaan.
Sain testiin kahdesta liilasta Washout-sävystä tummemman, Purplehairin. Tosin tämäkin kuuluu "Pastels"-kategoriaan. Lilachair on vähän vaaleampi ja taittaa pinkkiin. Sitäkin voisi joskus kokeilla.
Voide tulee tuubista hieman tummempana kuin miltä pakkaukseen painettu väri näyttää, mutta on sen verran mietopigmenttistä että näyttää hiuksiin levittäessä paljon vaaleammalta. Laitoin tämän ihan laimentamattomana (yleensä lantraan suoravärit aina hoitoaineeseen).
Hiuksissani alla valmiiksi oleva liila sävy tietysti vaikuttaa tulokseen eikä minun hiuksistani pysty näkemään miltä Purplehair näyttää vaaleaan tukkaan laitettuna. Mutta juurissa sävy on puhtaimmillaan, koska ne on juuri vaalennettu ja helmikuun alussa laitettu sävy (se punertava) oli ehtinyt haalistua reilusti ennen Colorista-käsittelyä.
Juuri värjäyksen jälkeen tyvi näytti tältä. Purplehairissa on selvästi punertavampi pigmentti kuin pakkauksen sävy antaa ymmärtää.
Hiukset kuivina.
Aika kaunis sävy eikä lopulta liian punertava. Taitaapa olla niin, että tähän hintaan (7,90€ / 80 ml) Coloristan violetti väri siirtyy tukkani värin ylläpitäjien kärkeen. Kuivaan tukkaan levitettynä sävy on varmasti vielä paljon intensiivisempi, toki sitä kuluu silloin kokonainen tuubi per käsittely.
Kokeilin muuten edellisessä värikokeilupostauksessani esittelemääni Fantasy Color Glossin Midnight Purplea myös yksinään täysin laimentamattomana, ja se ei tehnyt yhtään mitään. :/ Todella vähäpigmenttinen tapaus.
Kaikkein mitäänsanomattomin värituote tänä keväänä on kuitenkin seuraava potilas:
Colorista Spray. Sain #Minthair-sävyn lisäksi kokeiltavaksi myös liilan #Lavenderhair -suihkeen, eikä kumpikaan tehnyt oikein minkäänlaista tulosta.
Kuvassa saattaa hyvällä tahdolla nähdä aavistuksen pastellista vihertävää hiusteni vaurioituneella pätkäalueella, joka on muita hiuksia vaaleampi koska violetti suoraväri ei halua tarttua siihen. Suihkuttelin hiuksiin varmaan puoli pulloa Minthairia ja siinä tulos.
Mietin ensin, että ehkä sävy näkyy vain ihan vaaleissa hiuksissa, mutta lehdistötiedotteen mukaan Colorista Spray -sävyt näkyvät myös tummassa hiusvärissä.
Kuten norjalaisella Tsutsumi-bloggaajalla:
Kuva: L'oreal
Hmmmm... Mitähän mä teen väärin..
Annoin #Lavenderhair-sävyn lukijalle giveaway-miitissä, ja kyseinen lukija raportoi myöhemmin kommenteissa ettei sävy ollut näkynyt hänenkään hiuksissaan. Colorista Spray -värille en siis lähde tällä pohjalla antamaan peukaloa.
Onko muilla onnistuneempia kokemuksia?
Joka tapauksessa, annan nykyisenä suoravärien suurkuluttajana ison peukalon Coloristan Washout-sävyille, sillä 7,90€ on todella edullinen hinta suoraväristä. Tuubi riittää kosteisiin hiuksiin laitettuna minun pitkissä hiuksissani 2-3 käsittelyyn ja laimennettuna tietysti vielä pidempään.
.
P.S. Lähden tänä iltana yöjunalla Lappiin <3 Blogi vaikenee todennäköisesti maanantai-iltaan saakka sillä läppäri ei pääse mukaan Korouoman piippukotaan :) Eikä puhelintakaan voi ladata koska siellä ei ole sähköä... ^_^ Ah, luonto. Hetkeksi eroon elektroniikasta :)
