Keksin tässä Kreikkainnoissani (pakkaan juuri huhtikuun reissua varten) listata kaikki suomalaisten matkanjärjestäjien järjestämät Kreikan valmismatkat kesälle 2017 kera omien kohdevinkkieni ja -kommenttieni. Olen käynyt omatoimisesti yli 40 saarella ja suurin osa pakettimatkojen kohteista on minulle tuttuja.
Jos tällaisesta listauksesta ja kohde-esittelystä olisi jälleen vaikka jolle kulle hyötyä? Mutta ennen kaikkea, tällaisia on vain niin kivaa tehdä :) <3
Otin mukaan kaikki sellaiset matkanjärjestäjät joiden kohteisiin tiedän Kreikan kuuluvan. Ulkopuolelle jäi varmastikin joitain pieniä paikallisia toimistoja, saa vinkata kommenteissa jos tiedätte sellaisia. Ylipäänsä olen kiinnostunut kuulemaan, onko Suomessa pelkästään Kreikkaan erikoistunutta matkatoimistoa..?
Tänä vuonna Suomesta pääsee järjestetyillä matkoilla runsaaseen 20 Kreikan kohteeseen. (En laske erikseen eri saarten sisäisiä kohteita kuten Kreetan monia eri kyliä.) Kreikan kohdetrendejä on mielenkiintoista seurata, saarten vaihdellessa hieman vuodesta toiseen. Muutamat kestosuosikit säilyvät tietysti vuodesta toiseen, ja näitä ovat Kreeta, Rodos, Kos ja Korfu. Myös Santorini lukeutuu klassisimpiin Kreikan kohteisiin.
Tein taulukon josta näkee yhdellä silmäyksellä mihin kohteisiin pääsee minkäkin matkanjärjestäjän kyydissä. Jos löydätte puutteita (löytyi jo ja korjattu), huikatkaa.
Merkkasin erityiset suosikkini sydämellä. Kohteista Ateena, Halkidiki ja Prevezan alue (Parga, Sivota, Kanali) sijaitsevat manner-Kreikassa, loput ovat saaria.
Matkanjärjestäjistä suurimman Kreikan kohdevalikoiman omaa Apollo 15 kohteellaan (joista muutama tosin on omatoiminen, ei pakettikohde), Tjäreborgin tullessa ihan kannoilla 13 kohteen vahvuudella. Aurinkomatkat ja TUI tarjoavat nekin monipuolisen kimaran Kreikkaa, loppujen jäädessä vain muutaman saaren varaan. Kullakin suurimmista matkanjärjestäjistä on muutama sellainen Kreikan kohde jota kilpailijoilla ei ole.
Eri matkanjärjestäjien valikoimasta muutamalla sanalla:
TUI
- klassiset ja varmat Kreikan peruskohteet. Tänä vuonna ainoa joka vie myös Samokselle. Helmenä yhdistelmämatka Samos-Patmos.
AURINKOMATKAT
- vahva kattaus suosittuja kohteita laajemmalla repertuaarilla. Vahvuuksina Skiathos ja Skopelos jonne ei pääse muiden matkanjärjestäjien kautta.
TJÄREBORG
- erinomainen valikoima suosituimpia kohteita muutamalla persoonallisemmalla lisällä, vahvuutena etenkin iki-ihana ja vähemmän tunnettu helmi Symi.
APOLLO
- laajin valikoima kohteita takuuvarmoista suosikkikohteista pienemmän fanikunnan kohteisiin, omiin ehdottomiin lemppareihini lukeutuu upea Karpathos.
LOMAMATKAT
- vain kolme kohdetta, mukana itsestäänselvät ikisuosikit Kreeta ja Rodos ja bilekansaa vetävä Zakynthos.
DETUR
- ne varmat nakit Kreeta ja Rodos.
FRIMAN RESOR
- pieni hankolainen matkanjärjestäjä joka järjestää tänä vuonna kirjailija Göran Schildtin hengessä muutaman vaellus-, kirjoitus- ja ruokateemaisen matkan Leroksen saarelle (Leros oli Schildtin kotisaari).
TUI (entinen Finnmatkat)
Kos - en ole itse käynyt tällä saarella. Yksi Kreikan saarten Top 5 biletyssaarista (muut ovat Mykonos, Ios, Zakynthos ja ehkä vähän yllättävästi Paros, mutta viimeinen ennen kaikkea paikallisten bilemesta, ei turistien). Edit. Minä ja Kos kohtasimme viimein keväällä 2017 ja saaren pääkaupunki yllätti positiivisesti mielenkiintoisilla nähtävyyksillään, viihtyisällä satama-alueellaan ja kauniilla arkkitehtuurillaan. Koska vierailin saarella huippusesongin ulkopuolella, vältin tyypillisen turismihärdellin ja sain tutustua kaupunkiin sen kreikkalaisemmassa olotilassa, joka miellytti.
Kreeta - Kreikan suurin ja kenties tunnetuin saari, ja yksi maan klassisimpia pakettilomakohteita. Olen käynyt Kreetalla kaksi kertaa vieraillen Haniassa ja pääkaupungissa Heraklionissa. Kreeta on monipuolinen ja ihastuttava saari, ja vaikka siellä on überturistillisia loma-alueita, saarelta löytää myös aitoja kreikkalaiskyliä. Saari tunnetaan myös upeista vaellusmahdollisuuksistaan ja erinomaisesta ruoastaan. Kreeta on niin suuri että sieltä puuttuu pienille saarille ominainen tunnelma, se on enemmänkin kuin pikku-maa Kreikan sisällä.
Korfu - niinikään yksi Kreikan suosituimpia pakettilomakohteita, turismi tällä saarella on todella kehittynyttä ja järjestäytynyttä. Korfulla et myöskään kohtaa sitä ihan autenttisinta pikkusaaren tunnelmaa, mutta saari on erittäin viehättävä ja monipuolinen yhdistelmä kauniita rantakyliä ja kaupunkikohdetta. Korfun italialaistyylinen pääkaupunki Kerkyra on yksi Kreikan kauneimpia. Olen käynyt Korfulla kahdesti, vuoden 2012 tunnelmia täällä.
Rodos - Rodos on Kreikan saarten "pikku-Suomi", siellä törmäät kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä maanmiehiin ja suomenkielisiin ravintoloihin ja kauppoihin. Monipuolinen Rodos tarjoaa Kreetan tapaan kaikkea; kaupunkilomaa, rantalomaa, luontolomaa ja "historialomaa", jos antiikin rauniot kiinnostavat. Henkilökohtaisesti en pidä siitä mitä turismi on tehnyt pääkaupungin uskomattoman kauniille ja hyvin säilyneelle muurien ympäröimälle vanhallekaupungille, mutta sellaisia ovat massaturismin realiteetit. Kreetan Hanian vanhakaupunki on kokenut saman kohtalon.
Zakynthos - Zakynthoksen upearantaisella saarella voi viettää pääsääntöisesti kahdenlaista lomaa: rauhallista rantalomailua perheystävällisissä kohteissa tai 24/7- "Ruotsinlaiva"-lomaa saaren rakennetulla bilekeskusrannikolla. Jälkimmäinen on omalaatuisuudessaan täysin poikkeuksellinen ympäristö mihin tahansa Kreikan muuhun kohteeseen verrattuna. Siitä ei oikein voi puhua aitona Kreikkana, vaan se on pelkästään turisteille viihdetarkoitukseen luotu ympäristö. Täällä tapaat etenkin brittejä. Olen käynyt Zakynthoksella kerran.
Samos - viehättävä, perhelomailuystävällinen saari lähellä Turkin rannikkoa. Olen käynyt Samoksella kerran, mutta se oli ennen blogiaikoja joten en ole kirjoittanut matkasta Karkkipäivään. Kiersimme koko saaren ja ihastuin Samoksen moniin, viehättäviin kyliin. Samoksella on paljon turismia mutta se ei ole saari sieltä ihan turistillisimmasta päästä.
Patmos - sofistikoitunut Patmos hurmaa postikortti-idyllillään. Vierailin saarella syksyllä 2012 ja ihastuin etenkin ylhäällä kukkuloilla sijaitsevaan tunnelmalliseen vanhaankaupunkiin ja Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvaan kauniiseen luostariin. Pikkuinen Patmos ei tarjoile luksustason shoppailua tai ravintoloita kuten vaikka Mykonos tai Santorini, mutta jotain hienostunutta saaren ilmapiirissä on. Täällä et kohtaa turistityyppinä ördääviä juhlijoita etkä toisaalta valtavasti lapsiperheitäkään. Kaunista, rauhallista, seesteistä, sellaisena koin Patmoksen. Aikuiseen makuun.
Kalymnos - esitelty alempana Tjäreborgin kohteiden yhteydessä.
Santorini - esitelty alempana Aurinkomatkojen kohteiden yhteydessä.
Halkidiki - Halkidikin kolmea sormea muistuttava niemimaa manner-Kreikan koillisosassa tarjoaa monia erityyppisiä lomamahdollisuuksia rauhallisista kylistä vilkkaaseen yöelämään. En ole käynyt Halkidikissa joten minulla ei ole alueesta omakohtaisia kokemuksia.
Kos - esitelty ylempänä
Korfu - esitelty ylempänä
Kreeta - esitelty ylempänä
Rodos - esitelty ylempänä
Lefkas (Lefkada) - tämä kahdella nimellä tunnettu Joonian saari tarjoaa kattauksen Kreikan huippurantoja. Lefkaksella saattaa välillä tuntua että on Välimeren sijaan Karibialla, niin eksoottisia ovat saaren huikean pitkät, valkohiekkaiset rannat. Tällä saarella jopa minä, joka en niin viihdy rannoilla, jouduin biitsien pauloihin. Aivan mieletön paikka jos haet nimenomaan rantalomaa. Ihastuin myös saaren epäturistilliseen pääkaupunkiin. Täältä pääsee myös helposti manner-Kreikan helmeen: Pargan kylään.
Parga - jos paikka voi olla kuin postikortti, niin se on Parga. Ai hyvänen aika miten kuvauksellinen kylä..! Kreikan länsirannikolla sijaitseva Parga on suosittu pakettilomakohde, mutta massaturismi ei (vielä..) ole onnistunut täysin huuhtomaan sen autenttista tunnelmaa. Yleensä tosisuositut charterlomakohteet eivät voita varauksetonta rakkauttani, koska massaturismi luo vääjäämättä oman leimansa ja on pois alkuperäisestä tunnelmasta, mutta Pargan kohdalla olin ihan lovena saman tien. Ihana, ihana kohde! Linnoituksella voisi seistä loputtomiin vain uppoutuen ympäröivään kuvankauniiseen idylliin.
Parga on Top-kolmosessani jos pitää suositella mukavaa kohdetta Kreikan ensikertalaiselle. Kaksi muuta ovat Santorini ja Skopelos.
Sivota - pieni kylä Kreikan luoteisrannikolla, lähellä Korfua. Täällä en ole käynyt. Vaikuttaa rauhallista rantalomaa etsivän kohteelta, ei vilkasta yöelämää ja rajalliset ostosmahdollisuudet. Kreikan länsi- ja luoteisrannikon kohteissa plussaa ovat muuten loistavat retkimahdollisuudet kuten upea Meteoran luostari (edelleen must see -listallani). Halutessaan pääsee vierailulle vaikka Albaniaan ( suosittelen..!)
Santorini - monen (myös kreikkalaisen) mielestä Kreikan upein, ainutlaatuisin kohde. Santorinin näkymiä ei voi verrata mihinkään muuhun paikkaan. Caldera eli mereen vajonneen, purkautuneen tulivuoren reuna muodostaa puitteet henkeäsalpaaville, dramaattisille maisemille joille ei löydy vertaisia muilta saarilta. Tunnelman ainutlaatuisuutta korostaa saaren poikkeuksellinen, pehmeän autereinen valo. Jos olet käynyt saarella tiedät mistä puhun.
Santorini on myös yksi Kreikan turistillisimpia saaria ja yksi harvoista, joka vetää vierailijoita ympäri vuoden. Pienten calderanreunakylien väenpaljous ja tungos saattaa ahdistaa joitain vierailijoita. Odotin että se olisi ahdistanut minuakin, mutta ei. Kuten Pargassa, täällä massaturismi ei pilaa kokemustani. Paikan ainutlaatuisuus kumoaa turismin lieveilmiöt, ja nautin saaren kauneudesta ilman että sadat muut auringonlaskua kohden kameraansa osoittavat vierailijat haittaavat lainkaan. Olen käynyt Santorinilla viidesti ja tulen palaamaan sinne uudestaan ja uudestaan. Paikan tunnelma on upeudessaan lähes päihdyttävää.
Olen kirjoittanut Santorinista useita juttuja, poimitaan tähän vaikka vinkkini omatoimiseen budjettilomaan ja kattaus klassisia caldera-maisemia:
Aurinkomatkat järjestää Santorinilta myös island hopping -matkoja, kohteina ihanat Naxos ja Paros.
Skiathos - vehreä saari Sporadien saariryhmässä tunnetaan Lefkaksen ja Kreetan ohella Kreikan upeimmista ja kirkasvetisimmistä rannoista. Nuorekkaalla Skiathoksella on myös vähän bilepaikan mainetta, vaikkakaan täällä meno ei ole lähelläkään muita yllä mainitsemiani bilesaaria. Kolmas the juttu saarella on vaellus.
Tykästyin kovasti Skiathokseen, täällä on minikoossa kaikkea. Pienellä Skiathoksella pääkaupunki on ainoa suurempi asutuskeskus palveluineen ja turismielämä keskittyy pääkaupungin lisäksi rantojen tuntumassa sijaitseviin hotelleihin. Postikorttimaisen kaunis, taskukokoinen Skiathos Town on mielestäni yksi Kreikan mukavimpia saaripääkaupunkeja.
Skopelos - Skiathoksen rauhallisempi ja suurempi naapurisaari, tunnetaan yhtenä Mamma Mia -elokuvan kuvauspaikoista. Täällä on enemmän nähtävää kuin Skiathoksella eikä yhtä paljon turisteja, viehättävässä pääkaupungissa turismin ikävämmät lieveilmiöt kuten ravintoloiden aggressiiviset sisäänheittäjät loistavat poissaolollaan. Olen vieraillut saarella kerran enkä olisi halunnut lähteä, ihastuin paikkaan sydänjuuriani myöten. Skopelos sopii sinulle joka etsit autenttista kreikkalaista saaritunnelmaa, kauniita rantoja ja kuvauksellisia kyliä.
Zakynthos - esitelty ylempänä.
Ateena - ihana, kamala Ateena jakaa mielipiteitä. Rumankaunis, likainen ja ränsistynyt ja samalla täynnä lämmintä, rosoista charmia ja maailmanluokan historiallisia nähtävyyksiä. Maisema Lykavittos-kukkulalta merelle päin, Akropolin ja Parthenonin siluetin kohotessa silmänkantamattomiin jatkuvan talomeren keskellä saa ihon kananlihalle ja sydämen sykkimään kiihkeämmin. Rakastan Ateenaa niin etteivät sanat riitä kertomaan. Sulan onnesta ja kiintymyksestä joka kerta kun astun ulos Syntagman metropysäkillä lentokentältä tullessa. Viikon kuluttua olen siellä taas. <3
Kreeta - esitelty ylempänä.
Korfu - esitelty ylempänä.
Rodos esitelty ylempänä.
Santorini esitelty ylempänä.
Symi - pikkuinen saari lähellä Rodosta tarjoilee Kreikan kauneimmmaksi tituleeratun sataman - ymmärrät mistä on kyse kun laiva lähestyy saaren pääkaupunkia Yialosia (joka on myös saaren ainoa kaupunki). Yialosin pittoreskia kauneutta ei meinaa uskoa todeksi. Jyrkässä kukkulan rinteessä kuin toistensa päällä seisovat uusklassiset rakennukset näyttävät värikkäässä, suloisessa harmoniassaan melkein lavastukselta.
Symi on kohde aikuiseen, estetiikkaa arvostavaan makuun. Saarta ei tunneta erityisesti rannoistaan jotka ovat moniin muihin saariin nähden vaatimattomia, eikä siellä ole kyliä eikä oikein mainittavia luontokohteitakaan. Pääkaupunki Yialoksen lisäksi Symin toinen nähtävyys on Panormitiksen luostari saaren toisella puolella. Lapsiperheillä tai vilkasta yökerhomeininkiä etsivälle täällä olisi varmasti tylsää, mutta niille, joiden sydän hypähtää kauniille, kuvauksellisille kylille, Symi on todellinen helmi Kreikan saarten joukossa. En voi kuin suositella. Symi on myös maustettu keskiverto-Kreikkaa asteen hienostuneemmalla tunnelmalla - täällä käy mm. kuninkaallisia luksusjahdeillaan.
Thassos - Kreikan pohjoisin saari Thassos on monipuolinen paketti. Olen viettänyt täällä muinoin yhden kesän au pairina joten saari on minulle erityisen tuttu. Thassos sopii niin leppoisaan rantalomailuun, kuvauksellisten kylien fiilistelyyn, antiikin raunionähtävyyksien bongailuun kuin antoisaan vaelteluunkin patikkareiteillään. Thassoksella elämä ei keskity vain yhteen tai kahteen asutuskeskukseen tai turisteille luoduille loma-alueille vaan saari on täynnään aitoja, eloisia ja kuvauksellisia kyliä rannoilta vuoristoon klassisine rantatavernoineen ja söpöine aukioineen. Manner-Kreikkaan pääsee lautalla hujauksessa.
Kavala - ei yhtään kavala vaan sympaattinen kaupunkikohde mantereella, Thassosta vastapäätä. Täältä löydät aitoa mukavaa kreikkalaista kaupunkielämää, museoita ja kauppoja. Kävin Kavalassa useasti au pair -kesänäni ja tykästyin.
Kos - esitelty ylempänä.
Kalymnos - erityisesti kalliokiipeilystä tunnettu sporttinen, monipuolinen saari jonka vilkas ja saarten mittakaavassa suuri pääkaupunki on yksi mukavimmista ja aidoimmista joissa olen Kreikan saarihyppelyilläni käynyt.
Kalymnos sopii sinulle joka etsit Kreikan saarta massaturismin tuolla puolen, mutta joka kuitenkin tarjoaa kehittyneet matkailupalvelut. Saari sopii niin perinteiseen rantaoleiluun, vähän kaupunkimaisempaan lomailuun kuin luonto- ja etenkin liikuntalomailuun. Kalymnoksella on laaja tarjonta hyvinvointiin ja liikuntaan liittyviä palveluita ja täällä käy kiipeilijöiden lisäksi myös paljon joogan harrastajia.
Telendos - pienin saari kaikkien matkanjärjestäjien valikoimassa! Telendos on hallinnollisesti osa Kalymnosta mutta on nimetty Tjären valikoimassa omaksi kohteekseen. Saarelle pääsee Kalymnokselta melkein uimallakin, tai 5 minuuttia kestävällä veneylityksellä. Taskukokoisella Telendoksella ei ole liikennettä ja siellä voi todellakin nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta. Tai patikoinnista ja kiipeilystä - täällä on hyviä patikkapolkuja ja hienot kalliokiipeilymahdollisuudet.
Pargan alue (Sivota, Ammoudia) - esitelty ylempänä.
Lefkas - esitelty ylempänä.
Kos - esitelty ylempänä.
Korfu - esitelty ylempänä.
Kreeta - esitelty ylempänä.
Lefkas - esitelty ylempänä.
Parga - esitelty ylempänä.
Rodos - esitelty ylempänä.
Karpathos - vuoristoinen, dramaattisten maisemien Karpathos on yksi rakkaimpia Kreikan saariani. Olen käynyt siellä kahdesti. Skopeloksen, Paroksen ja Santorinin tavoin saari on aina mielessäni kun palaan Kreikkaan ja tänne haluaisin aina tulla uudestaan. Karpathoksen eristynyt sijainti ja muita saaria harvemmat laivayhteydet vain tekevät vaikeaksi yhdistää sen saarihyppelyyn.
Karpathos on hieno esimerkki saaresta, jolla charter-turismi ja aito paikalliskulttuuri elävät sopuisasti rinnakkain ilman että matkailijat ovat merkittävästi leimanneet saaren tunnelmaa. Kreetalta ja Rodokselta tutut turismin ikävämmät lieveilmiöt eivät vaivaa täällä eikä esimerkiksi historiallinen Olympoksen kylä ole peittynyt postikortti- ja matkamuistotelineisiin.
Monien kauniiden kylien Karpathos sopii monenlaiseen matkailuun klassisesta rantalomasta kyläbongailuun, kulinarismiin ja vaellukseen - minulla on vielä saaren upeat patikkapolut testaamatta.
Sivota - esitelty ylempänä.
Santorini - esitelty ylempänä.
Kalymnos - esitelty ylempänä.
Ateena (omatoimikohde, ei valmista lento/hotellipakettia) - esitelty ylempänä.
Ateenan Riviera (omatoimikohde, ei valmista lento/hotellipakettia) - tämän alueen muodostavat Ateenan rantalähiöt Glyfada, Vouliagmeni ja Voula. Glyfada ja Vouliagmeni ovat trendikkäitä nuorison suosimia alueita ja täynnään ravintoloita ja vilkasta yöelämää. Pikkukiviset rannat ovat maksullisia eikä niitä voi pitää erityisen vetovoimaisina Kreikan tunnettuihin rantakohteisiin verrattuna. Alueen etuna onkin ennen kaikkea läheisyys Ateenaan. Siksi majoituin itsekin Voulaan ensimmäisellä Ateenan vierailullani vuonna 1997. :)
Naxos - ihastuttava, todella monipuolinen Naxos on Kykladien vilkkaimpia saaria ja naapurisaari Paroksen ohella Kreikan laivaliikenteen suurimpia keskuksia. Mitä oivallisin paikka saarihyppelyn tukikohdaksi!
Täällä on ihan kaikkea - ja saarelaiset tykkäävät tuoda sen esiin ^_^ On hienoja rantoja vaikka muille jakaa, viehättäviä kyliä, pittoreski pääkaupunki, julmetun hyvä ravintolatarjonta (täällä on niin tolkuttomasti ravintoloita että kulinaristi menee äkkiä sekaisin valinnanvaikeudesta...), Kykladien korkein vuori ja valtavasti patikointireittejä, historiallisia nähtävyyksiä.... Kuin Kreikka pienoiskoossa. Omavarainen Naxos selviäisi omilla viljelyksillään ja lihan, kalan ja oliiviöljyn tuotannollaan, ja saari onkin yksi Kykladien vauraimpia. Antiikin aikoina saari tunnettiin laadukkaasta marmoristaan.
Tilos - sinulle joka etsit pientä, hiljaista, luonnonkaunista saarta massaturismin tuolla puolen. Täällä loma-aktiviteetit keskittyvät päivisin rannoilla löhöilyyn (löydät ehkä ihan oman poukaman itsellesi) ja kauniilla patikkareiteillä vaellukseen, iltaisin kokoonnutaan pienen rantakylän tavernoihin syömään ja jutustelemaan pian tutuksi tulevien paikallisten kanssa. Rauha ja verkkainen elämäntyyli on Tiloksen juttu.
Kanali - minulle tuntematon kohde Prevezan alueella manner-Kreikassa. Vaikuttaa Sivotan kaltaiselta rauhalliselta, ei niin turistilliselta pikkukaupungilta (Kanali on kuitenkin Sivotaa suurempi) jossa rento lomameininki keskittyy kaupunkia reunustavalle rannalle ja rantakadun ja torin tavernoihin.
Kreeta - esitelty ylempänä.
Rhodos - esitelty ylempänä.
Zakynthos - esitelty ylempänä.
Kreeta - esitelty ylempänä.
Rodos - esitelty ylempänä
Leros - kenties vähiten turistillisin saari kaikista esitellyistä. Kuvauksellinen saari on niin pieni että sen läpi voi kävellä (huikeaa maisemareittiä) muutamassa tunnissa. Minulle jäi Leroksesta syksyn 2012 lyhyellä päivävierailullani kaksipiippuinen fiilis, johtuen ennen kaikkea pääkaupunki Lakkin hyvin erikoisesta, lähes aavemaisesta tunnelmasta. Kaupungin poikkeuksellista arkkitehtuurista tyyliä ja tunnelmaa on esitelty hyvin tässä Peter Sommerin kirjoituksessa, linkkaan siihen kun en itse tullut kirjoittaneeksi vierailustani. Leroksen muut kylät edustavat Egeanmeren saarille perinteisempää arkkitehtuuria ja ovat oikein viehättäviä.
*
Onko moni Karkkipäivän lukijoista lähdössä tänä vuonna Kreikan lomalle?
Omatoimisesti Kreikan saarille suuntaavat ensikertalaiset saattavat hyötyä aiemmin kirjoittamastani Oppaasta Kreikan saarihyppelyyn.
Kaikki Kreikan matkojen blogikirjoitukseni saarikohtaisesti jaoteltuna taas löytyvät täältä: Suuri Kreikka-hakemisto.
Olen saanut testiin taas ihan uuden ja minulle entuudestaan tuntemattoman luonnonkosmetiikan merkin tuotteita, ja täältähän löytyi aarteita.
Myönnän että innostuin koostumuksista välittömästi testaillessani tuotteita helmikuussa Biodellyn myymälässä.
Merkki on nimeltään Naturativ ja sen kotimaa on Puola. Sain tuotteet testiin Biodellyltä.
NaTrue-sertifioidun, vuonna 2011 perustetun Naturativin valikoimasta löytyy niin kasvojen-, vartalon kuin hiustenhoitotuotteita ja omat sarjat miehille ja lapsille. Ja hei - vaihteeksi yritys, joka ei markkinoi itseään kehittäjänsä iho-ongelmilla ^_^
Olin eniten kiinnostunut kasvotuotteista ja niitä sainkin testiin, ja mukana myös yksi vartalovoide ja body butter -näyte.
Naturativin kasvojenhoitotuotteet pursuavat antioksidantteja, rasvahappoja, peptidejä, polysakkarideja, flavonoideja ja vitamiineja, kaikki ihonhoidon hyviksiä. Ainesosaluettelot vaikuttavat kautta linjan laadukkailta. Ja ai että miten hyvältä nämä tuntuvat iholla... etenkin seerumit, joita luin myös Katja Kokon ylistävän merkin tähtituotteina. Ei ihme..! Tuotteissa ei ole käytetty etanolia eli kuivattavaa alkoholia, siitäkin pisteet.
Olen muuten päätynyt sellaiseen, että en pyri tuotearvioissani enää juurikaan analysoimaan incejä tai ruotimaan vaikuttavien aineiden (etenkin anti-age)lupauksia, koska minulla ei sellaista pätevyyttä ole.
Luin esimerkiksi Kokon Naturativ-postauksesta hienoja, seikkaperäisiä kuvauksia pullojen sisältämien aktiiviaineiden vaikutuksista (kuten "manilkarapuun lehden uute suojaa glykaatiolta") ja vähän masennuin kun totesin, kuinka vähän lopulta todellakaan tiedän tuhansien eri kasviutteiden (joilla ei ole EU:n kosmetiikkatietokannassa spesifejä funktioita) tutkituista tai väitetyistä vaikutuksista. Pitäisi olla itse aktiivisesti mukana kosmetiikan kehityksessä että oikeasti pystyisi ottamaan kantaa eri uutteiden, öljyjen ja happojen luvattuihin vaikutuksiin.
Minulla on varmasti keskivertokuluttajaa enemmän tietoa kosmetiikan ainesosista, mutta jätän syvällisemmät inciarviot estenomeille, kosmetiikan kemisteille tai kosmetiikan valmistukseen omakohtaisesti perehtyneille. En myöskään tykkää kopsata tuotejuttuihini tuotteiden pakkaus- ja markkinointimateriaalin tekstiä suoraan ikäänkuin totuutena: "tämä papu-uute toimii kuin retinoli", "tämä lehtiuute palauttaa ihon elastisuuden" jne, koska haluaisin aina edes jonkinlaista asiallista taustatietoa minulle uusista ainesosista ja niiden vaikutuksista, eikä minulla ole resursseja tutkia jokaiseen ainesosaan liitettyjä väitteitä. Perfektionistisella kosmetiikka-arvioijalla on vaikeaa ^_^ :D
Mieluummin keskityn kertomaan, miltä tuote tuntuu iholla tai hiuksissa, miten hyvin se hoitaa hommansa ja minkä tyyppinen sen reseptiikka yleisesti on (luonnolliset ainesosat vs. synteettiset tai muita yleisiä havaintoja käytetyistä ainesosista).
Kuva: New Health Advisor
Yhden huomion haluan tehdä heti alkuun: Naturativin kasvotuotteissa on hyvin erikoinen tuoksumaailma. Se poikkeaa kaikista muista kokeilemistani luonnonkosmetiikkasarjoista. Aistin tuoksuissa kosteaa viljaa ja sieniä sekä pähkinäisyyttä sekoitettuna jopa johonkin kevyesti eläimelliseen. Tuoksut eivät ole epämiellyttäviä mutta ne ovat erilaisia. Tuotteet muuten ovat myös vegaanisia eli mikään oikeasti eläinperäinen niissä ei tuoksu.
Seerumit ovat hajusteettomia eli niissä tuoksuu vain raaka-aineiden oma tuoksu, voiteissa on miedosti hajusteita hypoallergeenisella tasolla (eli ne kaikkein allergisoivimmat hajusteet on jätetty pois). Putsareita en saanut testiin (en halunnut, kun sarjassa ei ole vaahtoavaa sellaista), ja niistä kaksi on hajusteetonta ja yhdessä on hypotuoksu.
Aloitetaan kasvovoiteesta. Sarjaan kuuluu mielenkiintoisesti vain hieman varttuneemman ihon hoitovoiteita 30+ ja 40+ -vuotiaille. Seerumeiden puolella on tuotteita myös kaiken ikäisille. (Ja en kyllä sanoisi etteikö 30+ -voidetta voisi käyttää alle 3-kymppinenkin...)
Day Cream 30+ 36,80€ / 50 ml
Tämän voiteen huomionarvoinen juttu on suojakerroin 10. Suojakertoimelliset päivävoiteet ovat edelleen luonnonkosmetiikassa harvinaisia, ja tässä meillä nyt olisi sellainen. Joku saattaa pitää kymppiä turhan alhaisena suojakertoimena, mutta korkeampi suojakerroin tarkoittaa aina myös tahmeampaa ja jäykempää koostumusta.
Naturativin voiteessa on todella notkea, raikas koostumus. Aivan ihana! Mineraali-UV-filtterin (sinkkioksidi) kyllä aistii, ainakin jos tietää miltä sellainen tuntuu, mutta voide on saatu formuloitua hämmästyttävän notkeaksi ja helposti levittyväksi. Sopii erinomaisesti myös meikin alle. Ihastuin tähän heti, ja käytin tätä testijaksolla myös yövoiteena. (Mineraalifiltteri ei tee iholle mitään hallaa yöllä, päinvastoin sinkki hoitaa ihoa ja on tunnetusti hyväksi erityisesti epäpuhtaalle iholle.)
Voiteen tarkat hoitavat "speksit" löytyvät maahantuojan sivulta.
Voiteen tuoksu on todella omalaatuinen. Valmistaja tuunasi sitä ihan vastikään makeahkolla sitruslisällä, joka peittää nyt jonkun verran voiteen, sanoisinko juurevaa ominaistuoksua. Uusi tuoksu on oikein hyvä (sain siitäkin näytteen) mutta ominaistuoksu tulee vielä hieman läpi.
.
Seerumit on hassusti nimetty Naturativilla ekoampulleiksi. Ampullihan on pieni, kertakäyttöinen pakkaus, Naturativin seerumit taas on pakattu normaalikokoisiin (30 ml) pipettipulloihin.
Seerumeita on viisi erilaista:
Sain testiin seerumit 1, 2 ja 5.
Ecoampoule 1 - intensive care for sensitive and dry skin 47,30€ / 30 ml
Luonnonkosmetiikan hyaluronihapposeerumi. Ainesosia on vain kuusi: vesi, ruusuvesi, hyaluronihappo, merisauniouute, fenetyylialkoholi (peittää muiden ainesosien tuoksua, ei hajuste itsessään), natriumfytaatti (kelatoiva aine).
Iho jää seerumin jäljiltä aivan uskomattoman sileän ja napakan tuntuiseksi..! Ja toisin kuin esimerkiksi Lumenen tai Now Solutionsin hyaluronihappotiivisteet (normikosmetiikan esimerkkeinä), Naturativin seerumi ei jätä kiristävää tunnetta ihoon. Toki tämäkin tuote vaatii päälleen rasvapitoisen kosteustuotteen lukitsemaan kosteus ja pehmentämään (rasvaton tuote ei pehmennä), mutta tunne iholla on kaukana siitä kuivasta ja epämiellyttävästä tunteesta minkä esimerkiksi Lumene jättää minulle.
Naturativin Ecoampoule 1 lupaa rauhoittaa, napakoittaa, kosteuttaa ja silottaa ihoa sekä vähentää punoitusta. Punoitukseen en osaa ottaa kantaa mutta ainakin silotus, napakoittavuus ja kosteutus ovat taattuja. Tuote on todella riittoisa ja pieni pisara leviää liukkaasti kauttaaltaan koko kasvoille. Koostumus on enemmänkin ohuen geelimäinen kuin nestemäinen.
Nopeasti iholta haihtuvassa tuoksussa voi aistia häivähdyksen ruusuvettä. Tässä tuotteessa on kaikista testaamistani Naturativeista miedoin ja neutraalein tuoksu.
Ecoampoule 2 - intensive care anti-aging 51,20€ / 30 ml
Suosikkini!!
En ihan ymmärrä miksi #2-seerumi on nimetty anti-age-seerumiksi ja hyaluronihappopitoinen #1-seerumi ei, ja miksi rasvaton ykkönen olisi suunnattu enemmänkin kuivalle iholle, sillä kuiva iho tarvitsee myös rasvahappoja. Itse skippaisin nimitykset ja näkisin kummatkin syväkosteuttavina seerumeina ja valitsisin mieltymyksen mukaan rasvattoman (#1) tai hieman ravitsevamman, lipidipitoisen (#2) koostumuksen. Kakkosessakin on hyaluronihappoa, mutta pienempänä pitoisuutena kuin ykkösessä.
Lipidipitoiset, pehmennyskykyiset seerumit ovat omia suosikkejani, ja Ecoampoule 2 ampaisi heti parhaiden kokeilemieni kärkeen. Koostumus on hyvin ohutta emulsiota ja iho jää seerumin jäljiltä erittäin mukavan tuntuiseksi; pehmeäksi, kosteutetuksi ja sileäksi (ei kuitenkaan samalla lailla napakan sileäksi kuin ykkösen jäljiltä).
Tuoksua voisi kuvata sienimäiseksi.
Alkoholittomassa seerumissa ihoa hoitavat mm. manilkaran lehtiuute, tomaatin lykopeeni, arganöljy ja kasviperäisenä retinolin korvikkeena pidetty papu-uute (vigna acontitifolia seed extract). Tarkka inci ja vaikuttavien aineiden laajemmat kuvaukset täällä.
Ecoampoule 5 - intensive care eye area 48,60€ / 15 ml
Silmänympäryksille tarkoitettuja seerumeita olen testannut aiemminkin, ja tämä on varmasti paras. Yleensä en pidä silmänympärysiholla ohuista koostumuksista koska ne eivät ole tuntuneet tarpeeksi kosteuttavilta ja kaipaan sy-ihon voiteelta myös suojaavuutta. Naturativin seerumi tuntuu fluidimaisesta koostumuksestaan huolimatta riittävän kosteuttavalta ilman voidettakin, siinä on sopivasti rasvamaisia ainesosia jotta iho jää pehmeäksi ja kosteus lukittuu iholle. Iho jää seerumin jäljiltä todella miellyttävän tuntuiseksi ja olen aistivinani myös napakoittavaa vaikutusta.
Silmänympärysseerumi lupaa vähentää turvotusta, häivyttää tummia silmänalusia (tämän kun joskus näkisi toimivan..!), silottaa pieniä juonteita ja kiinteyttää.
.
Naturativin vartalotuotteiden hemmotteleva tuoksumaailma on ihan toiselta planeetalta kuin kasvotuotteiden. Näissä tuoksut ovat runsaita ja herkullisia. Kasvotuotteiden tuoksut ovat erilaiset koska ne on haluttu pitää hypoallergeenisina. Vartalotuotteistakin löytyy yksi hypotuoksullinen sarja jossa on kevyen vihreä tuoksu. Muut tuoksusarjat ovat Karpalo-Sitruuna, Sitruunaruoho-Kookos ja Karamelli-Sitruuna-Vanilja. Tuoksuttelin kaikkia Biodellyn myymälässä ja valitsin vaniljaisen.
Cuddling Body Balm Caramel, Lemon & Vanilla 22€ / 200 ml
Kerrassaan ihastuttava vartalovoide; täyteläisyydeltään medium-tasoa ja imeytyy nopeasti. Vaatteet voi pukea päälle vaikka saman tien rasvausoperaation jälkeen. Silkkinen koostumus on helppo levittää ja jättää ihon pehmeäksi vailla tahmaa. En löydä tästä mitään moitteen sanaa, aivan ihana voide! Karamelli-sitruuna-vanilja-tuoksu ei ole yhtään imelä vaan raikas ja hienostunut, vahvimpana tuoksuu sitruuna karamellivaniljan leijuessa pehmeänä taustalla.
Sain näytteen myös saman tuoksun Body Butter-versiosta, ja sitä olen tykännyt käyttää yöllä käsivoiteena. Butterkaan ei ole rasvaisimmasta päästä eikä iho jää kiiltelemään tai tahmean tuntuiseksi, mutta se on paksumpaa kuin Body Balm. Tuntuma on kaiken kaikkiaan miellyttävän samettinen ja, etten sanoisi ylellinen. Näiden perusteella tekisi mieli kokeilla lisääkin.
Kuten on jo tullut monesti aiemmin todettua, juuri vartalovoiteet ovat se tuotealue joissa olen kokenut kaikkein radikaaleimman eron ja ahaa-oivalluksia normikosmetiikkaan verrattuna. (Vartaloni iho on kuivempi kuin kasvojen.) Iho tuntuu ihan erilaiselta kun sitä hoitaa voiteilla, joiden rasvapohja on 100-prosenttisesti kasviöljyjä ja -rasvoja.
Naturativ on aika arvokas sarja, mutta kannattaa kyttäillä alennuksia joita Biodellylläkin on tasaisin väliajoin. Rohkenen suositella etenkin noita seerumeita, ovat loistokamaa. Akne- ja couperosaihon seerumit ovat muuten halvempia kuin nuo esittelemäni, alle 40 euroa.
Oliko sarja jo tuttu jollekin teistä?
Sain kaveriltani hiljattain vinkin uudesta pikaruokaravintolasta Helsingissä, ja paikkahan on kuin minulle luotu. Vinkki täytyy jakaa täälläkin, on niin mainio konsepti. :)
Kuvat: EGGin Facebook
Paikan nimi on EGG, ja siellä tarjoillaan, mitäs muita kuin munaruokia. :) Päätähtenä persoonalliset munakkaat.
Ravintola on avannut niinkin äskettäin kuin viime perjantaina, ja se löytyy osoitteesta Kanavaranta 7. EGG käyttää ainoastaan Vaahteramäen tilan Friida-ulkokananmunia (näitähän myydään myös supersuositussa EggsPress-munataksissa :) Josta sain muinoin vinkin lukijalta :))
Mikä tekee paikasta vielä erityisen kiinnostavan on vegaanien huomioiminen - EGG on kehittänyt omalla reseptillä vegaanisen munakkaan.
Vaikka itse syön ihan niitä kanojen munimia munia (suunnilleen kaksin käsin :D), niin tuo vegaanimunakas täytyy ehdottomasti käydä testaamassa jollain Helsingin reissulla. Kasvisruoka on lähellä sydäntäni ja olen aina innoissani kun kohtaan erityisellä huolella ja kekseliäisyydellä luotuja, makua pursuavia kasvisruokia (tähän liittyen ylistin eilen Instassa Helsingin Casa Largossa syömääni kasvispääruokaa joka oli parhaita naismuistiin).
Itse syön kananmunia joka päivä, aamiaisella menee jo 2-3. Ihmettelen miten en kyllästy niihin mutta vielä ei ole tullut raja vastaan ^_^
Karkkipäivässä on ollut aikoinaan munille omistettu viikkokin. :) Kokeilin viikon aikana uusia tapoja valmistaa lempiaamiaistani, mutta myönnettäkään, että lopulta klassiset pannumunat voittavat :) Paistettu muna aavistuksen valuvalla keltuaisella, kermainen munakokkeli tai muheva munakas pursuavilla täytteillä ovat minusta parhaita munaruokia. Olen aina yhtä vesi kielellä kun munakas tirisee pannussa. :) Kuvassa viime viikonloppuna mökillä nautittu munakas.
Munaviikon reseptianti sopii hyvin liitettäväksi tähän munaisaan postaukseen:
Munasilmäsämpylät ERIKOISIN, vähän niinkuin rahkapulla mutta suolaisena munaversiona ^_^
.
Kuinka usein te syötte munia?
P.S. Kiitos blogin lukijan, löysin muinoin myös shakshukan josta on niinikään muodostunut yksi lemppariruokiani <3
Heippa!
Olen tänään saanut päätökseen suosikkituotteideni listan ja linkkien päivityksen.
Tämä oli viimeinen blogimuuton jälkeinen url-päivitys-urakka (indiedays-osoitteeseen osoittavat urlit eivät kääntyneet muuton yhteydessä automaattisesti K&T-osoitteeseen), nyt pitäisi kaikki ns. tärkeimmät ja käytetyimmät hakemistot olla päivitettynä.
Saa huikata (ja välillä on huikkailtukin, kiitoksia) jos/kun toivotte vanhojen postausten linkkejä päiviteltävän. Tosi monissa matka- ja ruokajutuissa on viittauksia aiempiin postauksiin ja nämä viittaukset eivät ole enää joulukuun jälkeen toimineet.
Täältä löytyy siis ajan tasalla oleva lista kaikista kosmetiikan lempparituotteistani. Seerumit, putsarit, ripsarit, shampoot, hoitoaineet, kuorintatuotteet, jalkavoiteet, näppyjenhoitotuotteet, kaikki. Linkki löytyy myös sivupalkista Kreikka- ja ruokahakemistojen alta :)
En päivittänyt pelkästään linkkejä vaan lisäsin myös paljon uusia lemppareita ja poistin vanhoja. Lisäsin sinne nyt myös iho- ja hiustyyppitiedot, niin käy selkeämmin ilmi miksi tykkään minkäkin tyyppisistä tuotteista.
Yllätyin kun tajusin, että tällä hetkellä suosikkini nestemäisissä meikkivoiteissa on Lumene..!
No, Lumenen meikkivoiteet ovat todellakin kehittyneet viime vuosina, mutta mieltymykseeni vaikuttaa varmasti myös se, että en enää ole töissä testailemassa selektiivisiä meikkivoiteita (joista suosikkeihini kuuluu mm. Lancômen Teint Miracle - ja huh muuten miten ankean demokuvan olen ottanut tuohon kuuden vuoden takaiseen postaukseen, ja silti postaus on ollut tosi suosittu melkein 70 kommentilla..!), enkä juuri saa muun merkkisiä normikosmetiikan meikkivoiteita testiin kuin Lumenen.
Pitäisi joskus silkasta uteliaisuudesta käydä ostamassa kori täyteen kaikkia eri markettimeikkivoiteita ja testata. Mineraalileiriin kuuluvana homma vain ei ole noussut korkealle prioriteeteissa vaikka testailu aina kiinnostaakin. Välillä saa rehellisesti yllättyäkin, kuten Natural Coden CC-voiteen kanssa joka on varmasti viime vuosien myönteisin yllättäjä. (Mitähän koko Natural Code -sarjalle on nyt tapahtumassa..)
Jos pitäisi kylmiltään heittää ensimmäisenä mieleen tulevat, suurimman vaikutuksen tehneet eniten käyttämäni lempparituotteet viime vuosikymmeneltä (en sano elämän varrelta, kun maku ja käyttötottumukset ovat muuttuneet niin paljon), ne olisivat nämä:
Lily Lolon mineraalipohja (tai mineraalimeikkipohja ylipäänsä)
Urban Decay Primer Potion
Yves Rocherin hoitoaineet (ne vihreissä tuubeissa olevat)
Dermaglow'n Lip Plumper -huulikillot (ei enää saa Suomesta)
Lily Lolon Ooh La La -poskipuna
Yves Rocherin Rose Douceur -poskipuna (ei enää myydä)
Cliniquen Iced Lotus -poskipuna
IsaDora Inliner Kajal Blonde
MAC Shroom -luomiväri
MAC Beautiful Iris -luomiväri
Urban Decay Tonic -luomiväri
L'Oreal Natural Peach -luomiväri (ei enää myydä)
Indelible-geelirajaukset (saa vain netistä)
Aubrey Organics -hoitoaineet
Lush Fairly Traded Honey -shampoo
Weleda-suihkuvaahdot
Estelle & Thildin ja Mádaran seerumit
Yleisesti ottaen lempparimerkkejäni, joita käyttäisin säännöllisesti jos en blogin takia "joutuisi" testaamaan koko ajan uutta, ovat Estelle & Thild, Mádara, Lavera, EkoPharma, Korres ja Yves Rocher.
Meikkien puolella mineraalit, MAC ja Urban Decay ja ripsareissa L'Oreal, Maybelline ja IsaDora ovat olleet todella pitkään vankkumattomia suosikkeja. Max Factorin ripsaritkin ovat hyviä, mutta tällä hetkellä Lorkun talli pitää ykkössijaa. Olen löytänyt L'Orealilta ja Maybellinelta niin hyvät ripsarit että tekisi mieli käyttää vain niitä. Kuvassa oleva pötkylä on viimeisin suosikkini joka on odottanut esittelyään jo, hmh, kolmisen kuukautta... ^_^
Jos teidän pitäisi heittää äkkiseltään kolme lempimerkkiä ja kolme ihan ekana mieleen tulevaa suosikkituotetta, mitkä ne olisivat?
* Sis. mainoslinkkejä
Sain testattavaksi tuotteen, jollaista en ole koskaan kokeillut missään muodossa: hampaiden valkaisijan.
Testituotteeni Black & White Tooth Polish on 100% luonnollinen ja vailla kemikaaleja, siinä on vain yksi ainesosa: kookospähkinän kuoresta valmistettu aktiivihiili.
Aktiivihiili imee itseensä tehokkaasti myrkkyjä, kemikaaleja ja likaa. Sitähän käytetään myös myrkytysten ensihoitoon estämään mahalaukkuun joutuneen myrkyllisen aineen imeytyminen niin ihmisillä kuin lemmikkieläimilläkin. (Viimeksi Totti sai lääkehiilihoitoa päästyään helmikuussa maitosuklaa-apajille….)
Hiilihammasvalkaisijan teho ja vaikutus on siis aika yksiselitteinen: aktiivihiilellä on likaa irrottava ja imevä vaikutus ja hampaiden pintaan hierottaessa se poistaa mm. teen, kahvin, viinin ja tupakan aikaansaamia värjäymiä.
Erikoisin koskaan blogia varten ottamani kuva? :)
Olen aina arastellut hampaanvalkaisuaineita, eikä minulla toisaalta ole ollut niille tarvettakaan. Huoleni hampaanvalkaisijoihin liittyen on ollut se, että eivätkö ne väkisin vähän vaurioita hampaan pintaa - jotkut aineet ilmeisesti oikeasti vaurioittavatkin.
Varmistin hammaslääkäriltäni mitä mieltä hän on aktiivihiilen turvallisuudesta ennen kuin aloitin testauksen, ja hiili sai hammaslääkäriltä vihreää valoa. On kuulemma turvallinen eikä vahingoita hampaan kiillettä, hammaslääkäri totesi että hänellä on itselläänkin käytössä aktiivihiiltä sisältävä hammastahna. Vasta saatuani tämän "aamenen" uskalsin lähteä testaamaan tuotetta. :)
Hiiltä harjataan hampaisiin normaalin hammastahnapesun jälkeen muutaman minuutin ajan. Kostuta hammasharja ja kasta se jauheeseen, ja sitten vain harjailemaan.
Maahantuoja varoitti, että hiili saattaisi helposti pursuta syljen mukana suusta ja että suu on syytä pitää kiinni hiilihammasharjauksen ajan, mutta itse en huomannut mitään valumisia. Itse harjaustoimenpide ei ole mielestäni millään lailla sottainen, mutta jauhepurkki kylläkin on.
Kun purkin avaa, sieltä pöllähtää joka kerta jauhetta ja purkin kansi ja jengat ovat luonnollisestikin ihan mustassa pölyssä. Purkkia ei oikein voi käsitellä ilman että saa jauhetta sormiinsa ja pinnoille joilla purkkia säilyttää. Jauhe ei onneksi tahraa pintoja ja lähtee helposti pyyhkäisemällä ilman puhdistusaineita. Paljon reissaavana ihmisenä en pystynyt käyttämään jauhetta testiaikana säännöllisesti joka päivä, sillä en halunnut ottaa sottaavaa purkkia mukaan matkoille.
Hampaat ennen hiilivalkaisutestiä
Koska hampaani ovat luonnostaan aika vaaleat vailla voimakkaita värjäymiä, en saanut tähän juttuun mitään raflaavia ennen/jälkeen-kuvia. Kuvissa ei näy juuri mitään eroa.
Hampaissani on sellainen monille kahvinjuojille tyypillinen hieman kellertävä ”kajo”, joka mielestäni kirkastui kahden kuukauden testijakson aikana hitusen, mutta lopulta muutos on niin vähäinen että sitä oli vaikea saada tallentumaan kameran silmään. Tuossa alemmassa kuvassa hampaat kyllä näyttävät ylempää kirkkaammilta, mutta kuka tietää kuinka paljon ero johtuu valaistuksesta tai kameran valkotasapainosta. Valitsin tuon hiilikuvan "jälkeen"-kuvaksi, koska se oli ainoa jossa ylipäänsä näkyi sävyeroa.
Huomioita käytöstä;
Plussat: luonnollinen tehokkuus, ei kemikaaleja, yksi ainesosa.
Miinukset: sotkeva purkki.
Black & White -hampaanvalkaisijaa myyvät Yliopiston apteekit, Stockmannit, K-Citymarketit, Sokos ja erikoisliikkeet kuten Ruohonjuuri. Purkin hinta on jälleenmyyjästä riippuen noin 20 €. Verkkokaupoista sitä saa edullisimmillaan Biodellystä * (18,90€) ja House Of Organicista * (19,90€).
15 gramman purkin luvataan riittävän noin 90 käyttökertaan. Tuotetta voi käyttää päivittäin tai kunnes saavuttaa toivotun tuloksen ja värjäymät ovat kadonneet.
.
Millaisia kokemuksia teillä on hampaanvalkaisijoista? Käyttääkö moni teistä sellaisia säännöllisesti?
Kaupallinen yhteistyö: Pohjolan Matka
Kosmetiikkamieliset Karkkipäivän lukijat hoi!
Tänä keväänä olisi jälleen tilaisuus lähteä kosmehörhöporukalla Pohjolan Matkan kyydissä fiilistelemään kauneusjuttuja, tällä kertaa kohteena Tukholma ja erityisesti Sephora :) Kyseessä on aiemmilla reissuilla ehdotettu toivematka, ja nyt se pantiin toteen :)
Reissussa on mukana minun lisäkseni myös toinen kauneusemäntä, Ostolakossa-blogista tuttu Virve. :)
Lähtöpäivä on lauantaina 20. toukokuuta ja laivana Silja Serenade.
Matkaohjelma:
(Tarkat tiedot ja varaukset Pohjolan Matkan sivulla.)
LAUANTAI 20.5.
15.45 Kokoontuminen Helsingin Eteläsatamassa Pohjolan Matkan lähtöselvityspisteessä.
17.00 Laiva lähtee kohti Tukholmaa
17.30 Tervetulotilaisuus laivan kokoustiloissa. Tilaisuuden jälkeen Virve antaa meille vinkkejä tax free -shoppailuun laivan kauneusmyymälässä. Entisenä Silja Serenaden kauneusmyyjänä Virve tuntee laivan kosmetiikkatarjonnan kuin omat taskunsa. :)
(Jos on kiinnostusta voidaan halukkaiden kanssa illastaa yhdessä ja tehdä pöytävaraukset etukäteen.)
SUNNUNTAI 21.5.
9.30 Laiva saapuu Tukholmaan. Lähtö pienelle Tukholman kiertoajelulle suomenkielisen oppaan johdolla.
11.15 Kierros päättyy Täby Centrum -ostoskeskukseen jossa sijaitsee mm. kaikkien kosmetiikkafriikkien taivas, Sephoran myymälä. (Myymälä on isompi kuin Tukholman keskustan Sephora.) Täby Centrumissa on yhteensä 250 myymälää joten kauppoja löytyy niillekin joita Sephora ei sattuisi kiinnostamaan. :) Ostosaikaa Täbyssä on kello 13 saakka.
13.00 Siirtyminen bussikuljetuksella takaisin keskustaan jossa halukkailla on mahdollisuus lähteä Virven ja minun kanssa kauneusteemaiselle kävelylle.
Virve on kertonut blogissaan Tukholman kauneusliiketärpeistä, ja nyt Virve kierrättää meitä näissä paikoissa. Kierroksella pysähdytään mm. Eleven-myymälässä joka ilahduttaa Karkkipäivä-matkalaisia tarjoamalla meille 20% alennuksen kaikista ostoksista. Lue Virven juttu kohteista täältä. (Kaikkiin ei varmasti ole aikaa mutta räätälöidään reitti ajan ja kiinnostuksen mukaan.)
Vaihtoehtoisesti voi Täby Centrumista tullessa lähteä omatoimisesti tutustumaan Tukholman keskustaan ja vanhaankaupunkiin.
15.30 Bussikuljetus lähtee takaisin satamaan Operan vierestä Strömgatanilta.
16.45 Silja Serenade lähtee takaisin kohti Helsinkiä. Samat hytit käytössä kuin tulomatkalla.
Paluumatkalla ei ole virallista yhteistä ohjelmaa mutta voidaan halukkaiden kanssa järjestää vaikka se Riian matkalla ideoitu lautapeli-ilta...! :D Hahah... Otanko Muuttuvan Labyrintin mukaan? ^_^
MAANANTAI 22.5.
9.55 Laiva saapuu Helsinkiin.
.
Matkan hinta on alkaen 83 € / henkilö neljän hengen B-hytissä. Jos hytissä majoittuu kaksi henkeä, hinta on 101 €. Mahdollisuus myös A- ja Promenade-hytteihin.
Hintaan sisältyy:
Minä olen mukana matkaemäntänä koko matkan ajan ja Virve menomatkalla sekä Tukholmassa.
Tarkat hinta-, hytti- ja matkatiedot sekä varaukset Pohjolan Matkan sivulla.
Varaukset viimeistään 30.4. Risteilylle on 18 vuoden ikäraja.
Jos teitä on vaikkapa kaksi kaverusta jotka haluaisivat jakaa neljän hengen hytin toisen kahden hengen porukan kanssa, voitte ilmoittaa tällaisesta halukkuudesta tämän postauksen kommenteissa niin voin välittää yhteystiedot porukoiden välillä. :)
Nyt ei muuta kuin miettimään keväistä kosmetiikkahörhöilyreissua mukavassa samanhenkisessä seurassa kahden Suomen todennäköisesti puheliaimman kauneusbloggaajan johdolla. :) Ostoslistat valmiiksi Serenadelle, Sephoraan ja Elevenille..! ^_^
Toivottavasti nähdään toukokuussa!
terkuin Sanni ja Virve
...mun hiukset on kyllä edelleen liilat, tämä kuva on kahden vuoden takaa...
Eilen tartuin vihdoin pinnan alla pitkään odottaneeseen tehtävään.
Huulipunieni lajitteluun ja vanhojen poisheittämiseen.
Kyllä. Tämä tavaranvähennys ja jemmojen poisheittämisprojekti etenee todella hitaasti. Mutta hyvä kun edes etenee.
Tässä laatikossa on noin kolmasosa huulipunistani ja joukossa ne kaikkein vanhimmat. Museopunat.
Niiden olemassaololle kotonani vuonna 2017 ei ole minkäänlaista järjellistä selitystä, ei niin minkäänlaista. Mutta tästä olen puhunut aiemmissa jemmauskirjoituksissani. Jemmaaja ei säilytä järjellä. En tiedä voisiko tietylle asteelle ulottuvaa tavaran säilömistä pitää jo sairautena. Varmaankin.
Aloitetaan jostain kivan värikkäästä. Tämä syksyllä 2009 hankittu MACin Dame Edna -kokoelmaan kuulunut huulipuna ei edes ole kovin vanha kokoelmani ikämittakaavassa. Tein huulipunasta pienen meikkipostauksenkin aikoinaan. Varmaankin niitä ensimmäisiä Karkkipäivän huulipunapostauksia.
Tuskin olen montaakaan kertaa tätä ihanan herkullista aniliininpunaista huulipunaa käyttänyt - koska se on mattakoostumuksellinen. Ihana sävy, ikävän tuntuinen huulilla.
Tästä nurkasta paljastuvat ne kaikkein vanhimmat huulipunani. Nämä ovat oikeasti niin vanhoja että... en tiedä voinko sitä edes ääneen sanoa. Koska silloin tulee väkisin myös sanottua ääneen, että jotain outoa on korvien välissä kun tällaisia säilöö.
Lumenen huulipunat 151 Sydäntalvi, 104 Päivien harjalla ja 16 Tähti Kirkkain olen ostanut silloin kun olin yläasteella. Puhutaan vuosista 1993-1995. Blogini lukijoita on syntynyt tuolloin. Yves Rocherin vihreähylsyiset punat ovat samalta ajalta.
#104 oli lempparisävyni, ja se on käytetty aikoinaan ihan loppuun.
Silti olen säästänyt sen.
Tunnesyistä...?
Mitä tunteita ihminen voi liittää huulipunahylsyyn...?
En pysty vastaamaan. En enää saa kiinni siitä tunteesta, miksi olen ollut kyvytön heittämään näitä punia pois. Olenko retroa ja nostalgiaa ihailevana henkilönä halunnut museoida vanhoja meikkipakkauksia jotta voisin sitten 2000-luvulla hypistellä niitä ja muistella teini-ikäni meikkitrendejä ja pakkaus-designia..? Ehkä. En tiedä.
Nyt museoin nämä pakkaukset tällä postauksella ja näillä kuvilla. Jos olen halunnut nämä muistot materian muodossa tallettaa, ne tallentuvat nyt Karkkipäivään.
Vanhat klassiset huulipunahylsyt. Tuohon aikaan kaikki Lumenen huulipunat laadusta riippumatta olivat identtisissä sinisissä hylsyissä. Näistä yksi on Classic Lipstick, yksi Lip Gloss ja yksi Berry Care Gloss Stick. Jälkimmäinen oli se suosikkini.
The Body Shopin meikkisarja oli 90-luvulla nimeltään Colourings ja sävy #12 oli ensimmäinen kunnon punainen huulipuna jonka ostin. Se taittoi ajan hengen mukaisesti tietysti ruskeaan.
Yhteen aikaan käytin todella paljon metallisia huulipunasävyjä. Nämä Revlonin punat olivat aarteitani. Tuohon aikaan pidin Revlonia ylellisenä merkkinä ja vaalin muutamia Revlon-"sijoituksiani" erityisellä hellyydellä. Huulipunien lisäksi myös Revlonin kynsilakat olivat helmiä meikkikokoelmassani. Muistan kuinka hienon ja arvokkaan näköisiä Revlonin kynsilakkapullot olivat mielestäni.
Revlonin punia ja kynsilakkoja oli sävy sävyyn, ja niitä myytiin edullisehkoissa yhteispakkauksissa. Ostin muutaman sellaisen. Iced Mocha oli suosikkisävyni.
Ruskeaa, beigeä.... metallinhohtoa. Aika hullua että olen halunnut ostaa näin paljon lähes samanlaisia sävyjä. Toisaalta, myöhemmin sama toistui korallin ja oranssin sävyissä.
Näistä vasemmanpuoleisin, No 7:n sävy Metallic Truffle oli ihan kamalan tuntuinen ja kirveli huulilla. Siitä huolimatta käytin sitä, kun sävy oli minusta niin upea ja intensiivinen. Huuliin taisi jopa jäädä vähän jotain ihottumaa jos tätä käytti monta päivää putkeen... *puistelee päätään*
So 90's...
Maybellinen Water Shine -huulipunista minulla oli useita sävyjä, tykkäsin tästä kevyestä ja kiiltävän pinnan jättävästä laadusta tosi paljon.
Huulipunamuseoon ovat jääneet jäljelle sävyt 26 Caramel Candy (minulla on samanniminen ponikin..!) ja 24 Halzelnut Sauce.
Olen näköjään tykännyt paljon myös L'Orealin Color Riche -huulipunista.
Cliniquen Tenderheart oli myös yksi suosikkisävyjäni. Sävyn Pure Posh kohtalo on mysteeri... Miksi se on jäänyt käyttämättä?
Ystäväni Mili oli yläaste/lukioaikoinani hulluna Cliniquen tuotteisiin ja sain häneltä paljon Cliniquen huulipunia joita hän sai gift with purchase -lahjoina ostostensa päälle. (Muistatko Mili..? :)) Olisikohan Pure Posh yksi tällaisia punia... Ehkä olen saanut sen niihin aikoihin kun ruskeiden huulipunien käyttökauteni on lähestynyt loppuaan?
Seuraavat punat kertovat uudesta, värikkäämmästä kaudestani. Välillä olin useamman vuoden käyttämättä huulipunia, tai käytin niitä vain hyvin satunnaisesti.
Aloitettuani työt kosmetiikkaliikkeessä innostuin kunnon värikkäistä, heleistä punista. Oranssit, korallit ja pinkit viihtyivät huulillani tiheästi. Nämä punat ovat siis "jo" 2010-lukua.
Korallista tuli suurin suosikkisävyni.
Yksi beigekin tuli hankittua myyjävuosina - Diorin iki-ihana Beige Rita (ei enää valikoimassa).
Tätä käytän edelleen aina kun haluan lookkiin nudet beigehuulet. Beige Rita taittaa kauniisti roosaan toisin kuin valtaosa 90-luvulla käyttämistäni beigeistä.
Myyjäaikoina tuli ostettua henkilökunta-alennuksen siivittämänä (sekoittamana...) aika paljon ihan turhaakin... Etenkin tuoksuja ostin ihan älyttömästi, ja monet niistä ovat edelleen korkkaamatta.
Tämä Diorin Coral Lace -sävy on saanut saman kohtalon, ei käytetty kertaakaan.
Maybellinen Plushest Pink on ollut viime vuosien suosikkini pinkeissä huulipunissa (tämä on niinkin tuore kuin ehkäpä kahden vuoden takaa..?) ja IsaDoran Lilac Tulle puolestaan liiloissa. Aika lailla täydellinen pastelliliila sävy <3
Nämä saivat jäädä.
Jotkut huulipunat menevät silminnähden pahaksi aika nopeastikin (toisille ei näytä tapahtuvan mitään 20 vuodessakaan hajua lukuunottamatta...). En tiedä mikä kuvan pilaantumisilmiön aiheuttaa, mutta puna ei välttämättä ole lojunut tällä lailla pahaksi mentyään varastoituna montaakaan vuotta.
Heitin hiljattain pois mm. suuren kasan Lumenelta PR-materiaalina saamiani viime vuosien kokoelmien huulipunia jotka olivat menneet tämän näköisiksi.
MACin Pink Nouveau ja 3N ovat kohta 10-vuotiaita nekin, mutta saivat vielä jäädä. Ei haju- tai pintahomehavaintoja :D
Ja hei, onhan minulla jotain oikeasti uuttakin... ^_^
Omistan maailman kauneimmaksi huulipunaksi tituleeratun Kailijumei-huulipunan :) Sen sisällä on aito kukka ja kultahippusia. Sain punan joululahjaksi, keltäs muulta kuin Miss Lipstickiltä, ystävältäni Mililtä.
Läpikuultava puna muuttuu huulilla ihon lämmön vaikutuksesta pinkiksi ja koostumus tuntuu ihanan kevyeltä, liukuvalta ja voidemaiselta. Sävy vain muuttuu minun huulillani vähän liiankin kirkkaaksi pinkiksi ja siksi se ei ole päässyt ihan niin tiheään "kouraan ja käytä" -käsilaukkukäyttöön kuin ensikokemuksen jälkeen huulirasvamaisesta koostumuksesta innostuneena kaavailin.
Mutta nyt. Huulipunaepisodin päätös.
Päätin seremoniallisesti muusata ne 30 huulipunaa, jotka tulisin heittämään pois.
Näin.
Hyvästi.
.
Eilisen kauniin kevätpäivän (joka näyttää jatkuvan tänäänkin :)) innoittamana päätin vihdoin 7 kuukauden jälkeen tehdä jonkun muun värisen kuin violetin tai siniseen taittavan meikkilookin.
Huulipunalaatikosta valitsin yhden persikkaisista suosikkipunistani: Benecosin Peach. Benecosin huulipunalaatu on Laveran ohella lempparini luonnonkosmetiikassa, Benecosin punat ovat vielä Laveraakin kermaisempia ja sopivat fantastisesti kuiville huulille.
Voilá. Poskilla Benecosin Coral-poskipuna (ei enää valikoimassa) ja luomilla persikkaa IsaDoran Blooming Spring -paletista ja vihreä rajaus H&M:n nestemäisellä Poolside-eyelinerilla. Raikas vihreä ja heleä persikka on tosi kiva yhdistelmä :)
Jostain syystä olin epäillyt persikkaisen meikin toimivuutta violettien hiusten kanssa mutta eihän tässä ole mitään riitaa :) Ainakaan vihreällä rajauksella.
Ahh. Tekipä hyvää.
Askel kerrallaan. Olen ollut projektissa tavoitteisiin nähden epäonnistuja, mutta pala kerrallaan onnistun kuitenkin vähäsen. Joka kuukausi lähtee jotain. Se voi olla yhdet farkut, kaksi t-paitaa tai pari mukia. Jo se on voitto että en enää hanki jemmattavaa, työ on vain luopua pala kerrallaan vuosien aikana säilötystä.
Ehkä seuraavana kohteena sadat kynsilakat..?
Olen mukana uuden kosmetiikan verkkokaupan Cocopandan kampanjassa, ja sain valita kaupan valikoimasta minua kiinnostavia tuotteita esiteltäväksi. Vanhana nettikauppa-addiktina tämä on yhteistyö minun makuuni ^_^ Olen elämäni aikana hankkinut suurimman osan kuluttamistani kosmetiikkatuotteista nimenomaan verkkokaupoista, kuulun niihin ihmisiin jotka rakastavat verkkoshoppailua. Verkosta kun löytää yleensä parhaimmat hinnat ja merkkejä joita ei saa lähikaupoistaan.
Cocopandan tuhansien tuotteiden valikoimassa oli vaikka mitä houkuttavia merkkejä mutta valinta osui lopulta sanfranciscolaiseen The Balm -merkkiin, jota ei saa Suomessa kivijalkamyymälöistä. Myös Real Techniquesin siveltimet, Olaplexin naamio ja RENin glykolihapponaamio olivat harkinnassa. Kaupan suosituimpiin merkkeihin kuuluu myös NYX, joka tietysti aina houkuttaa värikkäillä, halvoilla ihanuuksillaan, mutta tosiaan käytin tilaisuuden hyväkseni tutustua merkkiin jota ei saa meillä kaupoista.
Taustaltaan norjalainen verkkokauppa Cocopanda avasi Suomen sivunsa vuosi sitten. Kyllä nuo pohjoismaiset naapurit vain ovat kunnostautuneet kosmetiikan verkkokaupoissa, meillä ei Suomessa edelleenkään ole yhtä suurta omaa kauneuden verkkokauppaa kuin mitä skandinaapurit tarjoavat. Jännä juttu :) No, mutta me saamme sitten iloita "viikinkien" aktiivisuudesta kosmetiikkarintamalla ^_^
Katsellaanpa sitten lähemmin The Balm -saalistani. Sain valita tuotteita tietyllä summalla ja mietin sen pohjalta lookin ja mitä tuotteita siihen tarvitsisin.
Mietin pitkään luomivärin ja Cindy-Lou Manizer -highlighterin välillä, ja päädyin hehkutuotefanina lopulta Cindyyn koska sävy näytti netin arvioiden perusteella niin ihanalta. Ja sitä se onkin :)
Time Balm -meikkivoide sävyssä Light/Medium (sävyvalinta meni ihan nappiin..!)
Down Boy -poskipuna
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome -maskara
Schwing -nestemäinen eyeliner
Meet Matt(e) Hughes nestemäinen huulipuna
(tilaamani sävy Chivalrous oli lopussa ja valitsin sitten tilalle sävyn Charming joka osoittautui aika erilaiseksi mitä netin swatch-kuvat antavat ymmärtää)
Cindy-Lou Manizer -highlighter
Halusin luoda tavanomaisesta tyylistäni poiketen mattaisen lookin, ja tältä se näytti:
.
Cindy-Lou Manizer. Tämä ihanuus ei oikeastaan kuulunut miettimääni mattaiseen lookkiin mutta minun oli vain saatava se koska se näytti niin ihanalta..! Katsokaa nyt:
Persikka-pinkki-shampanjaisessa Cindy-Lou'ssa on sen verran pigmenttiä että se käy myös kevyestä poskipunasta. Kulmasta riippuen sävy shiftaa persikkaan tai vaaleanpunaiseen. Ihana kameleonttisävy!
The Balmin valikoimassa on kolme Manizeria eli hohdetuotetta, joista Mary-Lou on kultahunajainen, Betty-Lou pronssinen ja Cindy-Lou on joukon viilein pinkillä vivahteellaan. Kaikki kolme näyttävät tosi hyviltä. Terkuin "I Love Highlighters" ^_^
Minun oli muuten vedettävä näihin swatch-kuviin tumma viiva (käytin Schwing-eyelineria) että kamera sai jonkun pisteen mihin tarkentaa. Kameralle pelkkä highlighter oli liian epämääräinen ja vaalea alue jotta se olisi osannut tarkentaa siihen...
Down Boy on kaunis matta-satiininen, hento pinkki poskipuna. Se on iholla paljon swatch-kuvaani hillitympi, levitin sitä swatch-kuvaan paksun kerroksen vaahtomuoviapplikaattorilla että se näkyisi kunnolla salaman voimakkassa valossa.
Schwing Black Liquid Eyeliner on hiilenmusta, täysin mattaiseksi kuivuva eyeliner. Pidin napakasta mutta sopivan joustavasta huopakärjestä (en voi sietää eyelinereissa muovisia applikaattorikärkiä, niitäkin on) joka teki helpoksi hallita eyelinerin piirtojälkeä. Sivellinapplikaattori on oma lempparini mutta nämä huopaisetkin ovat ihan hyviä kun napakkuus/joustavuus-aspekti on kunnossa.
Schwingin koostumus on lakkamaista eikä yhtään liian vetistä. Se ei lähde "juoksemaan" iholla niin helposti kuin märemmät eyeliner-koostumukset mikä myös auttaa piirron hallintaa. Koostumus ei ole vedenkestävä.
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome on erotteleva, pidentävä maskara erittäin napakalla, hyvin kampaavalla polymeeriharjalla. Valitsin maskaran The Balmin valikoimasta ihan vain harjojen kuvia katsomalla ja onnistuin jälleen valitsemaan oikein :) Olen enemmän näiden lyhytharjaksisten, erottelevien polymeeriharjojen ystävä kuin perinteisten kuituharjojen, ja nämä pettävät harvoin. Ellei sitten itse maskaramassa ole paakuttavaa sorttia, mitä se Tall, Dark & Handsomessa ei ole.
Harja kampaa, erottelee ja värjää ripset ensimmäisellä kerroksella, ja tuo maltillisesti mutta minun makuuni riittävästi volyymia seuraavalla kerroksella.
Koostumus on vesiliukoinen.
Sitten meidän erikoinen mutta onneksi kuitenkin ihan kauniiksi osoittautunut Charming-huulipuna.
Ennen kuin lähden puhumaan itse sävystä, kerron että a) olen tietoisesti vältellyt mattahuulipunia vaikka ne kuinka ovat tämän hetken kovin huulitrendi ja b) ihastuin Meet Matt(e) Hughes -punan koostumukseen niin että nyt ei ole enää syytä välttää mattapunaa ^_^
En tiedä miltä Charming teidän silmäänne näyttää The Balmin virallisessa swatch-kuvassa, mutta minusta se näyttää kutakuinkin malvaiselta ruusun sävyltä. Samalta se näytti myös eri blogien lukuisissa swatch-kuvissa.
Minun ihollani se näyttää tältä:
Ruosteinen tiilenpuna, sanoisin minä.
Ajattelin ensin sävyn livenä nähdessäni että eihän tämä nyt mitenkään sovi minun väreihini eikä etenkään vaaleanpunaisen Down Boy -poskipunan kanssa, mutta kuvissa tulos ei näytäkään lainkaan hassummalta.
Aika jännä sävy. :)
Mutta siis tuo koostumus... Okei, olen tainnut todellakin jäädä junasta jos mattapunien koostumus (muillakin merkeillä) on nykyään tällainen. Omista aikaisemmista matta/kestohuulipunakokeiluista on jäänyt huonot kokemukset ja kuivahuulisena olin vain hyväksynyt, että mattalaatu ei sovi minulle. Tai voin pitää sitä huulilla tunnin ja sitten on pestävä pois ja rasvattava huulet.
The Balmin Meet Matt(e) Hughes -puna on koostumukseltaan kuin voidetta, ja levittyy todella ohuesti ja "liukkaasti" jättämättä minkäänlaista kuivaa tunnetta. Koostumus ikäänkuin imeytyy tai "vajoaa" huuleen, ja sitten se on ja pysyy siinä. Mutta pinta pysyy pehmeänä ja miellyttävän tuntuisena.
Tällaisille mattapunalaaduille minäkin annan mielelläni mahdollisuuden :)
Time Balm -meikkivoide on peittävyydeltään keskivahvasta täyden peiton antava kiinteä meikkivoide.
Pidän luonnollisen näköisestä, hieman läpikuultavasta meikkipohjasta ja levitin Time Balmin kevyesti perinteisellä synteettisellä meikkivoidesiveltimellä (sienellä saa peittävämmän pohjan, ja tietysti jos kerrostaa siveltimellä).
Ollakseen kiinteä meikkivoide, jotka ovat aina nestemäisiä kuivempia, Time Balm tuntui yllättävän notkealta. Ei oikeastaan lainkaan kuivalta. Pinta on mattaisen himmeä mutta jää kuitenkin 2000-luvun heleys-trendin mukaisesti mukavan raikkaaksi pienellä luonnollisella satiinisella kuullolla.
Jotkut kiinteät meikkivoiteet ovat niin jäykkiä etteivät levity ihanteellisesti siveltimellä vaan sieni on paras vaihtoehto, mutta Time Balm tottelee oikein mallikkaasti myös sivellintä.
Yhdellä ohuella kerroksella sai jo oikein miellyttävän peittoasteen.
Sitten vain väriä Down Boy'lla ja Charmingilla, ja simppeli matta-lookkini oli valmis:
Poskipäille sipaisin ihan henkäyksen Cindy-Lou'ta, mutta kuten todettua, en halunnut tähän meikkiin tavanomaista selkeää poskihohdettani koska oli kiva kokeilla vaihteeksi hohdotonta lookkia. Hahah, ihan hohdoton.. ^_^
.
Minulla on teille arvatenkin kampanjan tiimoilta myös alennuskoodi Cocopandaan. :)
Koodilla KARKKIPV2017 saa 10€ alennusta yli 50€:n tilauksista 21.3. saakka. Alennuskoodi syötetään ostoskorissa ennen kassalle siirtymistä, ja koodin voi käyttää kerran per asiakas. Ostosten ei tarvitse olla normaalihintaisia tuotteita, myös alennetut tuotteet lasketaan mukaan.
Yli 40€ tilauksissa postikulut ovat aina ilmaiset. Kannattaa myös tsekkailla viikottaiset tarjoukset, tällä hetkellä esim. kaikki The Balmin tuotteet ovat alennuksessa. Ihana Cindy-Lou'kin maksaa vain 15,60€ (normaalisti 24€).
Testaamieni the Balm -tuotteiden hintatiedot:
(ja ei, en edelleenkään saa mahdollisista ostoistanne provikkaa)
Time Balm -meikkivoide 18,90 € / 21,3 g
What's Your Type? Tall, Dark & Handsome -maskara 14,20€ / 10 ml
Cindy-Lou Manizer 15,60 € / 8,5 g
Down Boy -poskipuna 13 € / 9,9 g
Schwing -eyeliner 16,95€ / 1,7 ml
Meet Matt(e) Hughes -huulipuna 13,20 € / 7,4 ml
Tänään ei pitkiä löpistä, jaossa käytännön vinkki meikkituotteen viimeisten pisaroiden hyödyntämiseen.
Olen tehnyt monta vuotta sitten vinkkipostauksen samasta aiheesta koskien Urban Decayn Primer Potionia ja muistaakseni jotain huulikiiltoakin. Koska tämä kikka ei niin sanotusti vanhene koskaan vaan toimii kaikkien "kauluroitujen" meikkituotteiden kohdalla, jaan sen jälleen hyödyttyäni siitä itse taas kerran. :)
Anastasian kulmageelini oli lopussa. Tai siis tuntui olevan lopussa.
Oikeasti se ei ollut lähelläkään lopussa.
Tiedätte sen kumisen sisäkaulurin jollainen on maskaroiden, huulikiiltojen ja tällaisten kulmageelienkin hylsyissä, "niistämässä" applikaattorista tai harjasta ylimääräiset ripsari-, huulikiilto- jne massat?
Kun nyt vaikkapa kulmageeli tai huulikiilto tuntuu olevan lopussa eikä applikaattoriin tartu enää mitään, ei tuote oikeasti ole vielä lopussa; sitä on vielä runsaasti jäljellä hylsyn seinämissä.
Kun putkilon kaulasta poistaa tuon annostelevan kaulurin, ulottuu applikaattori kaapimaan putken seinämiä ja saat käyttöösi vielä vaikka kuinka paljon tuotetta.
Ripsareissa vinkki ei toimi koska kauluri on aika lailla ehdoton väline annostelussa ja liian paksusti harjaan tarttunut massa ei levity ripsiin siististi. Useimmat meistä haluavat joka tapauksessa heittää ripsarin menemään siinä vaiheessa kun harjaan ei enää tartu massaa jo käyttöajankin perusteella (fiksut noudattavat noin kolmen kk:n suosituskäyttöikää maskaroissa). Mutta tuotteissa kuten huulikiillot, peiteaineet, kulmageelit ja silmämeikinpohjustajat kaulurinpoistovinkki on hyödynnettävissä loistavasti, koska ei haittaa vaikka tuotetta tarttuisikin applikaattoriin kerralla runsaasti, eikä näiden tuotteiden kohdalla puhuta 3 kk:n käyttösuosituksista.
Kauluri irti (esim. ohuen veitsen kärjellä) ja plop! Aivan kuivalta tuntuneesta putkilosta paljastuu vielä monen viikon (ellei jopa kuukauden) käyttövarat tuotetta.
Ihan mieluusti käytän loppuun suhteellisen arvokkaan Anastasian kulmageelini viimeistä pisaraa myöten :) Poistin kaulurin kuukausi sitten ja geeliä tulee vielä vaikka kuinka.
Myös vanha Urban Decay Primer Potion oli legendaarisen tunnettu siitä että putkilon sisälle jäi jopa puolet tuotteen volyymista siinä vaiheessa kun applikaattori ei enää yltänyt "tahnaan". Kaulurin irrotus vapautti paljon lisää tuotetta käyttöön, ja hc-käyttäjät vielä leikkasivat hylsyn lopulta kahtia ja kaapivat loput tavarat pieneen purkkiin (kuten minä ;)). Nykyinen UDPP-pakkaus ei enää ole yhtä epäkäytännöllisen muotoinen - eikä sinä muuten näyttäisi olevan kauluriakaan.
Joka tapauksessa - kaulurillisissa tuotteissa tämä vinkki on aina hyödynnettävissä. En tiedä onko tämä vain supersäästäväisten ihmisten käyttämä kikka vai sellaisten, joita ylipäänsä ärsyttää kun hylsyn sisään jää paljon käyttökelpoista tuotetta. Itse kuulun tässä tapauksessa jälkimmäiseen ryhmään, vaikka toki minussa asuu myös se tarkan markan tätikin.
Onko vinkki tuttu tai jopa käytössä monella Karkkipäivän lukijalla?
