* Sis. mainoslinkkejä
...ja minä kun olin päättänyt, etten enää kirjoittaisi arvosteluja (etenkään luonnonkosmetiikan) deodoranteista... ^_^ :P
Syy tähän: minulle deodorantin tai paremminkin antiperspirantin pääasiallinen syy on kainaloiden kostumisen hillitseminen, ei niinkään hienhajun neutralointi, sillä useimpina päivinä hikeni ei haise millekään (ja välillä saatan olla pitkään käyttämättä dödöä lainkaan, kunnes sattuu näitä :P).
Olin siinä uskossa, ettei kuivana pitäviä deodorantteja olekaan, sillä vain antiperspiranteissa käytetään hien eritystä hillitseviä alumiiniyhdisteitä. Mutta onhan niitä..! Haa! Taas tietoni yhdellä kosmetiikan alueella osoitettiin huonosti päivitetyksi ^_^
Kiitos lukijaehdotuksen testata Schmidt's -luomudödöä, olen nyt vihkiytynyt uudenlaisten - tai siis minulle uudenlaisten alumiinittomien deodoranttien maailmaan: luomudeodoranttien, jotka lupaavat myös pitää kuivana. Alumiini on edelleen käsittääkseni ainoa ainesosa joka tukkii hikitiehyet ja vain alumiiniyhdisteitä sisältäviä dödöjä saa kutsua antiperspiranteiksi, mutta luonnondeodoranteissa kosteuden hillitsemiseen käytetään jauheita kuten maissitärkkelystä ja arrowjuurijauhetta. Tämäntyyppiset deodorantit ovat kiinteitä stickejä tai voidemaisia salvoja - ja nyt voin vain todeta hämmästyneenä, miten kokonainen tällainen kategoria deodorantteja on jäänyt minulta pimentoon?
Kaikki stickit ja salvat eivät lupaa kuivia kainaloita, vain noiden absorboivien jauheiden teknologiaa käyttävät, mutta miten ihmeessä näitä ei markkinoida tämän näkyvämmin? Minullekin ollaan koko ajan lähettämässä testiin vain niitä perinteisiä nestemäisiä luomudödöjä jotka vain neutralisoivat tuoksua, mutta mikään taho ei ole markkinoinut meikäläiselle näitä (mielestäni) huomattavasti parempia vaihtoehtoja. Outoa, - mutta suuret kiitokset siis lukijalle, joka täydensi aukkoni luonnonkosmetiikkasivistyksessä ehdottamalla Schmidt'sin testausta.
Lähtiessäni hakemaan Schmidtsiä löysin muitakin samaa teknologiaa käyttäviä kilpailijoita - Schmidt's on kuitenkin kuulema markkinoiden alkuperäinen ja muut tulivat perässä.
Ruohonjuuressa minulle kerrottiin, että Schmidt's on ollut myynnissä jo pari vuotta, ansaitsen siis todellakin potkun persauksilleni siitä että en ole jo ajat sitten tutustunut tähän vaihtoehtoon luonnollisten dödöjen maailmassa. Mutta nyt olen, ja kerron muillekin mattimyöhäisheränneille näiden ilosanomaa :)
Ostin testiin Schmidt'sin lisäksi Ben & Annan, Acorellen ja We Love The Planetin deodorantit.
purkki 7 € - 14,30 €, stick 15,90 € / 92 g
Kotimaa: USA
Jo jonkinlaisen kulttimaineen saavuttaneen Schmidt'sin suosio oli Ruohonjuuressa helposti todettavissa; hyllyt ammottivat tyhjyyttään ja suurin osa tuoksuvaihtoehdoista oli lopussa. Mikä oli harmi, sillä ihania tuoksuvaihtoehtoja on useita.
Schmidt'sin deodoranttia saa sekä stickinä että voiteena, kummassakin on samat vaikuttavat aineet mutta koostumus vain on erilainen. Koska jäljellä olevien stickien tuoksu ei miellyttänyt, otin hajusteettoman voidevariantin.
Kuva: Schmidt's
Schmidtsin deodorantissa kosteutta imevä ainesosa on arrowjuurijauhe, ruokasooda puolestaan vastaa hajujen neutraloinnista. Erittäin yksinkertainen ainesosaluettelo näyttää tältä: sheavoi, ruokasooda, arrowjuurijauhe, kookosrasva, e-vitamiini. Myös kookosrasva toimii tuoksuja neutraloivasti ja jotkuthan käyttävät yksinään sitä deodoranttina.
Voide on koostumukseltaan erittäin kuivaa, niin kuivaa että se on kuin jauhemaista, rakeista tahnaa. Sitä otetaan pakkauksen mukana tulevalla spaattelilla herneen kokoinen pallura per kainalo, notkistetaan ja lämmitetään hyppysissä ja hierotaan kainaloon. Voide ei missään vaiheessa tunnu iholla rasvaiselta vaikka siinä on shea- ja kookosrasvaa, vaan tuntuma on koko ajan kuiva. Voiteen kuivumista ei siis tarvitse odotella.
Rakeinen, jäykkä koostumus tuntuu aavistuksen hankalalta käyttää (minä haluaisin aina että kaikki toimisi mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla ^_^), mutta mömmö tosiaan toimii; Schmidt's pitää kainalot testineliköstä ehdottomasti kuivimpina. Myös hajupuoli testattiin useina urheilu/auringonottohikipäivinä siten, että toiseen kainaloon ei laitettu dödöä, ja puolueeton testihaistelija (äitini) sai nuuhkia kainaloitani. Schmidt's-puoli oli hajuton, toisella puolella oli kuulema "mahdollisesti aistittavissa jotain hien tapaista" ^_^
Voidemaisempi ja Schmidt'sin oman kuvauksen mukaan liukkaampi stick-versio on varmasti miellyttävämpi käyttää. Schmidtsiä myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly *, Hyvinvoinnin Tavaratalo * ja House of Organic *.
stick ja purkki 12,90 € / 60 g (purkkiversio ilmeisesti jäämässä pois)
Kotimaa: Saksa
Ben & Anna -dödöt tulivat Ruohonjuuren myyjän mukaan markkinoille pian Schmidtsin vanavedessä, ja ne vaikuttavat niin ulkonäkönsä kuin ainesosiensa puolesta hyvin samankaltaisilta, sillä erolla että Benin ja Annan dödöissä on arrowjuurijauheen lisäksi myös maissitärkkelystä kosteutta kontrolloimassa.
Vaikka tuossa juuri ylistin Schmidtsiä tehokkuutensa puolesta, on Ben & Anna suosikkini! Stickin koostumus on erittäin miellyttävä ja se, mikä erityisesti hilasi saksalaispariskunnan voitolle on valitsemani tuoksu: Vanilla Orchid. (Ben & Anna ovat oikeasti pariskunta ^_^) Siis tämä on niiiiin ihanan tuoksuinen, voisin käyttää tätä parfyyminakin. Pehmeän makea, sensuelli vaniljan ja orkidean liitto. Gourmand-tyyppinen eli jälkiruokamainen mutta ei imelä vaan lempeä ja puuterinen. Niin herkullinen!
Sarjassa on muitakin ihanan kuuloisia tuoksuja; Indian Mandarine, Pink Grapefruit, Persian Lime, Nordic Timber (ahh, joku ihana puutuoksu..)... Ostin myös hajusteettoman version niille päiville kun käyttää muuta hajustetta, niin dödö ei ainakaan riitele hajuveden kanssa.
Stick levittyy helposti ja miellyttävästi; se ei ole liian kuiva eikä liian rasvainen. Pinta kuivuu puuteriseksi nopeasti.
Koska mikään näistä luonnollisista "wetness protection" -dödöistä ei tietenkään estä kainaloiden kostumista 100-prosenttisesti (niinkuin harvemmin tekee antiperspiranttikaan), on vaikea etenkin vähän hikoilevana arvioida, onko joku näistä lopulta huomattavasti tehokkaampi kuin toinen. Sanoisin kuitenkin, että Ben & Anna on teholtaan lähes Schmidtin luokkaa ellei yhtä hyvä.
Ben & Anna -deodorantteja myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly *, Hyvinvoinnin Tavaratalo * ja House of Organic *(jossa näköjään parhaillaan Ben & Annat tarjouksessa 9,90€).
11,95€ / 40 g
Kotimaa: Ranska
Acorellen tarjokas on seurueen kuivin kaveri. Stick on niin kuiva että se pitää kostuttaa ennen käyttöä jotta se liukuu iholla ollenkaan. En oikein pidä Acorellen ihotuntumasta edes kostutettuna, se on kova ja yksinkertaisesti epämiellyttävän tuntuinen.
Kosteutta hillitsevänä ainesaosana Balmissa on käytetty maissitärkkelystä ja hajunpoistosta vastaa muiden testattujen tapaan sooda. Hajusteettomassa stickissä tuoksuu miedosti ainesosista löytyvä kookos.
Ei-niin-miellyttävästä "käyttöliittymästään" huolimatta Acorellen soodadödö toimii hyvin ja pitää kainalot selvästi kuivempina kuin merkin nestemäiset dödöt joita myös olen kokeillut.
Acorellen Balm-deodoranttia myy mm. Ruohonjuuri ja Hyvinvoinnin Tavaratalo *.
13,90€ / 48 g
Kotimaa: Hollanti
Kookosrasva- ja mehiläisvahapohjainen We Love'n deodorantti on nelikon rasvaisin ja jos tätä yliannostelee, jää kainaloon hieman rasvainen tunne. Maltillisella annostelulla pinta kuivuu kuitenkin ihan kiitettävästi, siitä pitää huolen tahnan sisältämä maissitärkkelys.
We Love The Planetin deo on testatuista ainoa, joka ei varsinaisesti lupaa eikä tuo markkinoinnissaan esiin "wetness protectionia" eli kuivana pitämistä. Koska siinä kuitenkin on käytetty tärkkelystä joka imee kosteutta, niputin sen samaan kategoriaan muiden kolmen kanssa. Ainakin tällä on potentiaalia pitää kainalot kuivempina kuin voidemaisella deolla ilman maissitärkkelystä.
Kuten Schmidtsillä ja Ben & Annalla, myös Planetilla on tarjolla useita ihania tuoksuvaihtoehtoja, esimerkiksi Mighty Mint viipyi pitkään kädessäni punnitessani sen ja lopulta valitsemani Original Orangen välillä. Orange on ihanan makea ja mehukas appelsiinin tuoksu ja sopivan mieto. Ben & Annan Vanilla Orchidin tavoin tätä on ollut aivan ihana käyttää jo pelkän tuoksunsa perusteella.
We Love The Planet ei pidä kainaloita yhtä kuivina kuin muut kolme, mitä saattoi koostumuksen puolesta odottaakin.
Vaikka hien tuoksu on juuri se osa-alue mihin minun on vaikein ottaa kantaa, koska se oikeasti haiseva "stressi/jännitysshiki" puskee päälle niin harvoin, niin kommentoinpa kuitenkin, että hien tuoksu ei ole tullut läpi koko kesänä (olen käyttänyt näitä deodorantteja kesäkuun alusta). - Paitsi muutamana hajutestipäivänä, jolloin tarkoituksella jätin toisen kainalon deodoroimatta ja kävin salilla.
We Love The Planetin deodorantteja myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly * ja Hyvinvoinnin Tavaratalo *. (Hyvinvoinnilla ei muuten enää näytä olevan halvimmat hinnat niinkuin ennen, vaan näistäkin esitellyistä kaikki ovat halvempia muilla myyjillä.)
*
Kokonaisuudessaan olen sitä mieltä, kuten jo tuolla alussakin ilmaisin, että nämä kiinteät, tärkkelys/arrowjuurijauheeseen pohjautuvat luonnonmukaiset deodorantit ovat selvästi parempia kuin nestemäiset luomudödöt. Suoraan sanottuna ihmettelen, miksi kukaan niitä nestemäisiä edes käyttää, kun näitä "anti-wetness"-varianttejakin löytyy. Useimmat kuitenkin toivovat deodorantin myös hillitsevän kainaloiden märkyyttä siinä missä ikäviä tuoksujakin.
Sannilta iso peukku näille! Sen voin sanoa että itse jään käyttämään näitä, varmaankin Schmidtsiä ja Ben & Annaa. Nyt ei ole enää mitään veruketta pitäytyä antiperspiranteissa. Eli vielä kerran kiitos lukijalle joka näistä vinkkasit :)
Viikko sitten olin yhdellä elämäni upeimmista vaellusreiteistä: Schynige Platte ja sen Panoramaweg. Kun laitoin alla olevan kuvan Instagramiin, sain toiveen kertoa miten tällaisiin maisemiin pääsee patikoimaan.
Tämän toiveen toteutan mielelläni :)
Koko Sveitsi on täynnään toinen toistaan upeampia vaelluskohteita, ja saat takuuvarmasti henkeäsalpaavia luontoelämyksiä valitsit minkä alueen tahansa. Schynige Platte sijaitsee Jungfraun alueella Bernin kantonin eteläosassa. Se on yksi maan vetovoimaisimpia kohteita niin vaellusreittiensä, kiipeilyn, Sveitsin tunnetuimpien vuorten (vuoristosiluettia hallitseva kolmikko Eiger, Mönch ja Jungfrau) kuin turkoosien järviensäkin puolesta.
Schynige Platte on kahden kilometrin korkeudessa sijaitseva tasanko, jolta lähtee maan kuvauksellisimpiin vaellusreitteihin kuuluva 15 kilometriä pitkä Faulhornweg.
Me emme kävelleet koko 15 kilometrin reittiä vaan noin neljänneksen ja käännyimme sitten takaisin, mutta jo tuo Panoramawegiksi nimetty pätkä oli niin huikea että ihan sydän läpättää vieläkin muistoista.
Valitsimme lyhyemmän Panoramawegin koska kello oli sen verran, että emme olisi enää ehtineet reitin toisessa päässä viimeiseen laaksoon vievään gondola-hissiin. Sveitsin korkeita, pidempiä vuoristoreittejä kulkiessa vaeltajan on hyvä tarkistaa reitin päätepisteen liikennevälineen (juna tai hissi) aikataulut ja arvioitava, ehtiikö hän varmasti viimeiseen paluuseen joka voi olla niinkin aikaisin kuin kello 16 tai 17. Jos viimeisen kyydin missaa, sitten on vain patikoitava alas toinen useiden tuntien reitti - ei välttämättä mieluinen vaihtoehto jos on jo kävellyt koko päivän ja jalat muusina ^_^
Schynige Plattelle pääsee historiallisella vuoristojunalla, osa kalustosta on 1800-luvun lopulta jolloin Schynige Platten rautatieyhteys avattiin. Sveitsiläiset ovat kyllä aika vekkuleita junailijoita ja vuorten valloittajia; minne vain vuoren huipulle on saanut vedettyä kiskot, sinne he ovat ne vetäneet.
Jungfraun alueella on myös Euroopan korkeimmalla sijaitseva juna-asema: Jungfraujoch häkellyttävässä 3454 metrin korkeudessa. Jungfraujochille vievä viimeinen pätkä kulkee Eiger-vuoren läpi; tunnelia kaivettiin 16 vuotta ja se avattiin 1912. Tuo junaelämys on jotain mikä täytyy kokea jos tänne saapuu, liput tosin ovat erittäin suolaiset; halvimmillaan korkeuksiin pääsee alkaen 120 € (aikuisen Good Morning Ticket aamun varhaisimmalla lähdöllä)....!
Eivät Schynige Plattelle vievän junareitin näkymätkään kyllä hullumpia ole, ja sinne pääsee huomattavasti halvemmalla. (Toki ylös voi myös patikoida, :)) Matka Wilderswilin asemalta Plattelle kestää vajaan tunnin ja sen aikana saa nauttia tällaisista maisemista:
Brienz-järvi säihkyy epätodellisen turkoosina
Ylhäällä avautuvat vertaansa vailla olevat näköalat järvien yli ja toisella puolella Grindelwaldin ja Lauterbrunnenin laaksoihin sekä Eigerille, Mönchille ja Jungfraulle.
Taru Sormusten Herrasta -maailmaa....
Toisella puolella Brienz-järveä kulkee samoissa korkeuksissa Hardergratin reitti (jonka merkkasin kuvaan), joka oli minulla ensin kiikarissa tällä matkalla.
20 km pituisena ja koko matkan paikoin hyvinkin kapeaa harjannetta kulkevana se on kuitenkin Faulhornwegiä vaativampi eikä reitin varrella ole mahdollisuutta keskeyttää ja palata laaksoon hissillä tai junalla. Päädyin siihen, että jätetään Hardergrat vielä seuraavaan kertaan. Minulle 15 km tällaisessa maastossa on jo lähellä maksimisuoritusta.
Näköalat yltävät myös Thun-järvelle. Thunin ja Brienzin järvet erottaa Interlakenin kaupunki, joka näkyy kuvan reunassa. Välimatkat Sveitsissä ovat lyhyet: Thun-järven päästä Brienzin päähän ajaa alle tunnissa.
Jos korkeudet eivät kiinnosta, Sveitsin järvet kuvauksellisine rantakylineen ja -kaupunkeineen ovat vähintään yhtä viehättävä kohde. Meidän tukikohtamme Spiezin kaupunki Thunin rannalla oli mitä ihastuttavin viiniviljelmien keskellä kohoava ja satulinnalla viimeistelty rauhallinen pikkukaupunki.
Vaellusreitit on Sveitsissä merkitty kolmella eri värikoodilla; keltainen on helppo ja kaikenkuntoisille, punavalkoinen on vuoristoreitti jolla on korkeuseroja ja paikoin hyvinkin ilmavia osuuksia (ei siis korkean paikan kammoisille), sinivalkoinen on vaativin high alpine route johon saattaa kuulua myös kiipeilyosuuksia.
Grindelwaldin laakso
Kuin vaeltaisi dinosauruksen selkää pitkin.... ^_^
Schynige Plattella on myös 600 eri alppikukkalajin puutarha. Jopa mies innostui kuvaamaan täällä kukkasia... :)
Schynige Platten historiallisen hotellin terassilla voi nauttia "after walkit" komeissa maisemissa.
Aijjai... Tänne on jo vähän ikävä. Sveitsi on vienyt sydämeni - sen osan minkä Kreikka on jättänyt jäljelle... :)
Kyllä maailmassa vain on huikeaa kauneutta.
En tiedä montaa asiaa jotka tekisivät minut yhtä onnelliseksi kuin saada olla ulkona luonnon keskellä ja nauttia kaikin aistein ympäröivästä maisemasta, äänistä, tuoksuista, auringosta iholla, tuulesta hiuksissa, välillä sadepisaroistakin, kivisistä poluista tai neulasten pehmentämästä maasta jalkojen alla.
Elämä on ihanaa. <3
[vimeo 228100420 w=640 h=1138]
Tämä kesä ei kyllä todellakaan ole säiden puolesta ollut aurinkovoiteiden huippusesonki, ja siksipä tämäkin arvonta on unohtunut.
Mutta olisikohan elokuussa vielä aurinkoa luvassa..?
Arvottavana kesäkuussa esittelemäni upeat ekosertifioidut Algamaris-aurinkovoiteet.
Näitä kaikkia on muutaman kerran testattu blogijuttua varten, mutta ovat käytännössä good as new. Olen saanut tuotteet toukokuussa joten tuoreitakin ovat ja koska UV-suodatin on mineraalipohjainen, näiden tehot eivät varmasti muutu miksikään ensi kesäänkään mennessä.
Huuda tästä itsellesi oivallinen luonnonkosmetiikan aurinkosuoja; tarjolla sävyllisenä ja ilman :) Voiteissa on sekä UVA- että UVB-suoja ja tuotteilla on Ecocert-sertifikaatti.
Lisätietoa ja alkuperäisen Algamaris-esittelyni löydät täältä.
Arvottavana:
SK 50 aurinkovoide kasvoille
SK 30 aurinkovoide kasvoille
SK 30 aurinkovoidesuihke vartalolle ja kasvoille (mun suosikki!)
SK 30 sävytetty aurinkovoide kasvoille, sävy Light
SK 30 sävytetty aurinkovoide kasvoille, sävy Golden
Kasvoaurinkovoiteiden sävyt: Golden ja Light
.
Tuotteita arvotaan yksi per henkilö.
Osallistut arvontaan huikkaamalla kommenttilaatikkoon, minkä Algamaris-aurinkotuotteen haluaisit voittaa.
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 13. elokuuta kello 24.00 saakka.
*
P.S. Ihan kiitos tämän vuoden ei-niin-aurinkovoiteiden-testailuun kannustavan kesäsään, on suuri aurinkovoidevertailunikin jäänyt leijumaan luonnoksiin keskeneräisenä. Noo, jos se nyt ennen syksyn virallista alkua pääsee ulos, niin ehkäpä siitä on hyötyä syys- ja talvikauden lomamatkojen tai viimeistään ensi kesän aurinkovoidehankintoja tehdessä..? ^_^
Ajattelin tänään vihdoin varata syksyn Ateenan lennot.
Joitain tunteja myöhemmin minulla oli lennot Etelä-Koreaan.
En ole koskaan vielä käynyt Aasiassa.
Nyt voisi olla aika.
Minun ja Ateenan lentojen välille sattui tällainen asia:
Selailin uutisia HS:n sivuilla ja silmiini sattui tämä kiinnostava artikkeli Etelä-Korean ja etenkin Soulin asemasta Aasian, ja jälkiaalloissa myös Euroopan muoti- ja kauneustrendien pääkaupunkina.
Minä:
a) en ole tosiaan koskaan käynyt Aasiassa ja
b) olen siitä omituinen kauneusalan bloggaaja ja ammattilainen, että en rehellisesti sanottuna ihan hirveästi ole tähän mennessä innostunut koko K-beauty-scenestä.
(K-Beauty: korealainen kauneudenhoito)
Seuraava kertonee enemmän kuin sata sanaa:
Ostin kesäkuun alussa laivalta läjän kaikkien ihkuttamia korealaisia kangasnaamioita. Nyt mä damn it kokeilen näitä viimein. Pari naamiota lähetettiin minulle myöhemmin myös elevenin toimesta. Kangasnaamioista on vauhkottu jo pitkään, ja itse sain ensimmäisen sheet maskini lahjaksi neljä vuotta sitten japanilaiselta ystävältäni Hisaelta hänen vieraillessaan Suomessa. Hisaen lahja jäi käyttämättä.
Olen hämmentävän anti-naamio. Luontainen epäkiinnostukseni niitä kohtaan on jotain niin vahvaa (savi/muta/turvenaamiot poislukien), että en kahden kuukauden aikana ole edelleenkään saanut parhaista aikeistani huolimatta testattua yhtäkään kangasmaskia. En, vaikka liimasin kylppärin kaapin oveen post-it-lapunkin muistuttamaan asiasta:
No, jospa tähän nyt tulee asennemuutos. Pakkaan laukut ja lähden paikan päälle katsomaan mikä koo-kauneudessa niin koukuttaa.
Ennen kaikkea lähden tietysti tutustumaan minulle uuteen maanosaan ja kulttuuriin. Viivyn Etelä-Koreassa kolme viikkoa ja tarkoitus olisi käydä myös luontokohteissa kuten Jejun saarella ja näyttipä maasta löytyvän upeita vaelluskohteitakin kuten Seoraksanin vuori ja sitä ympäröivä kansallispuisto. Tuttuun tapaan lähden reissuun yksin.
Olen vähän häkeltynyt ja jännittynyt mutta samalla innoissani spontaanista syyskohteen muutoksesta.
...ehkä siellä tulee inspiroiduttua jonkun naamionkin suhteen?
.
P.S. Kreikkakaan ei ole vielä täysin deletoitu syksyltä, mutta kutistuu viikkoon jonka olimme jo aiemmin suunnitelleet viettävämme siellä yhdessä miehen lomalla lokakuussa. :)
Suositus hyvästä, halvasta markettihiusnaamiosta: Garnier Respons Maple Remedy Mask.
Maple Remedy -sarja on tarkoitettu erittäin kuluneille hiuksille (me, baby, me).
Naamio on koostumukseltaan paksua ja kermaista, sanoisin että keskiverto-"markettilaatuisia" naamioita vielä täyteläisempää ja ylellisemmän tuntuista. Tuntuma on Respons-tuotteille tyypillistä tuoksua lukuunottamatta kaiken kaikkiaan hyvin salonki-laatuinen.
Vähäsilikoninen ainesosaluettelo ilahduttaa allekirjoittanutta miellyttävällä kombolla tehokkaasti silottavia ja selvittäviä kvatteja (behentrimonium chloride, cetrimonium chloride) sekä syvältä ravitsevaa kookosöljyä. Amodimethicone, erittäin tehokkaasti silottava silikoniyhdiste, on incissä loppupäässä. (Jos se olisi yläpäässä, naamio olisi hiuksilleni todennäköisesti liian lätsäyttävää.)
Markkinointiainesosa vaahtera (maple) ei itse asiassa tee hiuksille mitään; tuotteessa käytetyn vaahteranmahlauutteen kosmeettinen funktio on keratolyytti eli kuoriva ainesosa ja sen sanotaan toimiivan AHA-happojen tavoin. Miten kulunut, rasittunut hius hyötyy keratolyyttisestä aineesta jää minulle mysteeriksi, mutta tämä on kosmetiikassa tuttua toimintaa; tuotteen markkinoinnillinen ainesosa ei aina välttämättä tee tuotteessa mitään muuta kuin kuulostaa kivalta ja vetovoimaiselta.
Maple Remedy -sarjan nimi voisi siis mainiosti olla jotain muutakin, mutta vaahtera on kenties jännemmän kuuloinen kuin niin-yleisesti-käytetty kookosöljy (mutta, kookos on pirun tehokas ;)) -monium-ainesosista puhumattakaan.
Oli vaahterassa potkua tai ei, Maple Remedy -naamio muine ainesosineen tekee hiukset todella pehmeiksi ja silkkisiksi jättämättä niitä kuitenkaan raskaiksi. Naamio syvähoitaa mutta ei lätsäytä, ainakaan minun hiuksiani.
Olen tykännyt tästä tosi paljon, ja se on jämäkältä rakenteeltaan erinomainen suoraväri-hiusnaamiosekoituksiin koska se paksun koostumuksensa puolesta pysyy hiuksissa mainiosti valumatta. Parhaita markettinaamioita joita olen käyttänyt vuosikausiin.
Maple Remedy -naamiolla on hintaa noin 3,90€ per 300 ml purkki. Olen saanut naamion blogin kautta.
Eilispäivä alkoi pienellä ei-suunnitellulla retkellä Kerzersin rautatieasemalle, koska matkalaukkuni kävi vähän seikkailemassa.
Ensimmäistä kertaa minä, henkilö, joka tultuani ryöstetyksi matkoilla (ja Suomessakin) pariin otteeseen, kyttään matkatavaroitani neuroottisesti, jätin laukkuni junaan pidettyäni sitä tiukasti silmällä koko matkan ajan. Ei voi käsittää mitä aivoissa välillä tapahtuu.
Junan saapuessa Neuchâtelin asemalle kävelin mieheni perässä junan välikköön jossa matkatavaroita säilytetään, katsoin kun mieheni otti omat laukkunsa, ja kävelin kylmän viileästi ulos jättäen oman oranssin laukkuni siihen lattialle.
Olin ehtinyt kävellä jo hyvän matkaa ulos asemalta kun tajusin, että jotain puuttuu. Juoksin takaisin junalle, se oli vielä laiturissa mutta sen lähtöä takaisin Berniin kuulutettiin juuri, ja yritin kuumeisesti muistaa missä vaunussa olimme istuneet. Minuutti siihen että juna lähtee. Neljä vaunua. Syöksyin paniikissa vaunun ovesta toiseen. Ei missään oranssia laukkua. Saamari.
Juna lähtisi ihan kohta, minun oli hypättävä pois. Oliko tämä edes se sama juna jolla olimme tulleet..? Tässä vaiheessa Mr. Karkkipäiväkin oli ennättänyt laiturille (jätin hänet hölmistyneenä seisomaan kadulle kun tajusin että laukkuni puuttui) ja juoksi kohti sitä ainoaa vaunua jossa en ollut vielä ehtinyt käydä. Mies ehti viimeisen vaunun kohdalle kun juna nytkähti liikkeelle. "Tuolla se on...!" mies huusi. Oranssi laukku seisoi paikoillaan vaunun välikössä. Ja sitten se lipui edestämme junan lähtiessä takaisin kohti Berniä.
Ei helvetti, miksi mä en mennyt juuri tuohon vaunuun..? No, sitä oli turha miettiä. Syöksyin lipputoimistoon ja tungin itseni jonojen ohi luukulle keskeyttäen jonkun miesressukan lipun oston, "I have an emergency!" huusin (hahah, kuulostaa vähän turhan dramaattiselta näin jälkikäteen...)
Selitin tilanteen; voitaisiinko junan henkilökunta yrittää tavoittaa mahdollisimman nopeasti? Sain kuulla, että junassa ei ollut tänään muuta henkilökuntaa kuin kuljettaja, sillä se on paikallisjuna jossa lipputarkastuksia tehdään vain satunnaisesti. Voisiko virkailija sitten soittaa junan seuraavalle pysähdysasemalle? Ei, hän ei voi tehdä sitä. Hämmentävän epäavuliaan oloinen virkailija ojensi minulle junayhtiön käyntikortin ja sanoi, että minun tulee itse soittaa junayhtiöön ja hoitaa asia. Hän ei voisi tehdä mitään auttaakseen minua laukun kanssa. Saisinko edes junavuoron numeron, jotta osaisin selittää puhelimessa mihin junaan laukkuni jäi? "Ei, minulla ei ole tietoa junien numeroista", nainen vastasi. (!!!!!!!!!)
Soitin sitten BLS:n numeroon ja sieltä vastasi ystävällinen, englantia hyvin puhuva mieshenkilö joka antamieni kellonaikatietojen perusteella heti tiesi mistä junavuorosta on kysymys. Hän vahvisti, ettei junassa ollut henkilökuntaa ja kuljettajaa puolestaan ei voi tavoittaa puhelimitse ennenkuin Kerzersin asemalla, joka on seuraava asema jossa juna pysähtyy pidemmäksi aikaa. Mies soittaisi minulle takaisin kun olisi saanut kuljettajan kiinni. Juna pysähtyisi Kerzersissä 25 minuutin kuluttua.
Se oli pitkä puolituntinen. Olin niin vihainen itselleni, mikä helvetti minua vaivaa kun kävelen junasta ulos ilman laukkua?? Passi ja pankkikortit olivat onneksi pikkurepussa selässäni, mutta sinne menisi taas läppäri. Näin jo itseni kirjoittamassa blogiin uudestaan tämän tyyppistä kirjoitusta kun läppärini varastettiin marraskuussa 2012 Lissabonin rautatieasemalla. *itutti.
40 minuuttia myöhemmin puhelin soi.
Huojennus.
Laukkuni oli tallella ja viety Kerzersin aseman toimistoon. Saisin laukun kuitenkin vasta seuraavana aamuna, sillä asema oli menossa kiinni 7 minuutin kuluttua. No, se oli pieni paha suuren huojennuksen keskellä.
Ostaessani illalla kaupasta hätäaputarvikkeina hammasharjan ja meikinpuhdistusliinat, saatoin jo vähän nauraa tilanteelle. Ei hyvänen aika miten hajamielinen sitä ihminen voi välillä olla. Ironian huippu, että olin koko Bern-Neuchâtel -matkan ajan kuikuillut penkkien välistä junan välikköön, että onhan oranssi laukku vielä siellä. (Minulta on kerran viety laukku junan väliköstä Suomessa.) Ja sitten kun ollaan perillä, jätän laukun junaan.
Huokaus.
No, se siitä seikkailusta. Laukku vietti jännän yön Kerzersin pienellä asemalla. Tai ehkäpä vähemmän jännän kuin minä Neuchâtelissa, kun mietin, oliko laukusta mahdollisesti ehditty viedä jotain. Mutta kaikki oli tallella.
*
Laitan tähän vielä kimaran kuvia ihastuttavasta Neuchâtelista. Tämä värikäs pieni yliopistokaupunki hurmasi minut kaksi vuotta sitten kun kävin täällä päivävisiitillä, ja nyt pääsin viettämään kaupungissa vähän enemmän aikaa. Aika helmi paikka.
Neuchâtel on juuri sellainen passelin kokoinen kaupunki jonka keskustan saa haltuun yhdessä päivässä. Viehättävän vanhankaupungin ydin on pääosin autotonta kävelykatualuetta.
Kapeat, kiemuraiset kujat ja koristeelliset aukiot tuovat paikoin mieleen Tukholman Gamla Stanin, paikoin Prahan, mutta ranskalaisella tunnelmalla. Ravintolat ovat aivan eri tyylisiä kuin saksankielisen Sveitsin alueella ja täällä voi herkutella raskaan röstipohjaisen alppiruoan sijaan brasserie-tyyppisellä ruoalla; menut ovat selvästi salaatti- ja mereneläväystävällisempiä ja täällä voit tilata myös simpukoita <3
* Sis. mainoslinkin
Tämä sankari on vilahdellut blogissa aiemminkin, mutta ansaitsee nyt viimeistään ihan oman postauksensa: Clinique Even Better Dark Spot Defense -voide.
Kuulun niihin ihmisiin, joille tulee ihoon tietyille alueille UV-säteilyn vaikutuksesta hyperpigmentaatiota eli melasmaa. Hyperpigmentaatiota aiheuttavat myös hormonaaliset tekijät kuten raskaus, e-pillerit ja muu hormonaalinen lääkitys. Minun kohdallani triggeri on nimenomaan UV-säteily.
Ylähuulen alue on erittäin yleinen paikka johon hyperpigmentaatiota ilmestyy, ja ilmiötä voikin läiskien ulkonäön perusteella leikkisästi kutsua "pigmentti- tai aurinkoviiksiksi". Pigmenttiviikset ja muun alueen pigmenttiläiskät ovat tuttu vaiva monelle naiselle, ja vaikka melasma voi käsittääkseni periaatteessa ilmestyä minkä ikäiselle tahansa, sen yleisyys kasvaa iän myötä.
Hyperpigmentaatiota
Minulla hyperpigmentaatio alkoi täytettyäni 30. Eräänä kesänä vain aloin ihmetellä, mitä sitkeää "likaa" ylähuulen päällä oli. Oikeasti yritin pestä sitä pois kun ensimmäisen kerran huomasin sen..! ^_^
Tuon kesän kärsin todella tummista "aurinkoviiksistä", sillä ilmiön ollessa minulle tuntematon, en tajunnut, että minun tulisi alkaa suojaamaan ylähuulen alue erittäin korkeasuojakertoimisella voiteella. (Minulla ei ole kuvaa "viiksistä" ihan tummimmillaan, kuvan tilanne ei siis ole vielä pahakaan vaikka läiskiä näkyy.) Ymmärsin kyllä, että läiskät liittyivät aurinkoon, mutta jotenkin ajattelin sen olevan ohimenevää. Seuraavana kesänä viimeistään tajusin, että vaiva on toistuva ja ryhdyin toimenpiteisiin. Hankin SK50-voiteen vain ylähuulen alueelle käytettäväksi ja se hillitsi läiskittymistä huomattavasti.
Läiskät vaalenevat itsestään syksyllä tai kun on pidempään altistumatta UV-säteilylle. Pysyvä juttu "viikset" siis eivät ole, mutta ilman suojaa ne ilmestyvät ja pysyvät näkyvissä niin kauan kuin altistun auringolle ja tarpeeksi vahvalle UV-säteilylle. Suomessa esimerkiksi talviajan UV-indeksi on niin matala että aurinkoiset talvipäivät eivät aiheita minulle pigmentaatiota.
Ehdin käyttää vain yhtä toisen merkkistä voidetta löydettyäni tämän fantastisen hitin, enkä voisi kylliksi hehkuttaa tätä valkoista purkkia. Cliniquen Even Better Dark Spot Defense SK 50 (ennen SK45) -voide.
Kuvassa nurinpäin viimeiset neljä vuotta käyttämäni SK45 Dark Spot Defense ja vieressä tänä kesänä ostamani, vielä korkeammalla kertoimella päivitetty versio. Vanha DSD ei vieläkään ole ihan lopussa (säilytän sitä nurin päin niin viimeiset pisarat saa helpommin ulos ^_^) mutta halusin varmistua siitä, ettei voide vain lopu kesäloman aikana etenkin täällä Alppien voimakkaalla UV-alueella.
Mitkä seikat tekevät juuri tästä voiteesta niin mahtavan? Minä kerron :)
Voide on ohutta ja erittäin miellyttävän tuntuista, lähes "vesimäistä". Edes koko kasvoille levitettynä (mitä tosin teen hyvin harvoin sillä melasma-alue rajoittuu vain huulten ympärille) voide ei tunnu jähmeältä ja ikävältä.
Dark Spot Defense -voiteen suojakerroin on 100% fysikaalinen eli mineraaleihin pohjautuva, mikä taas aikaansaa sen, että voiteen kyky suojata UV-säteilyltä ei juurikaan (jos lainkaan..?) heikkene ajan myötä.
Siinä missä mineraalifiltteri on stabiili (mitäpä mineraalipartikkeleille voisi tapahtua kuukauden tai 30 kuukauden aikana..? Eivät ne mihinkään liukene), kemialliset UV-suotimet hajoavat ja menettävät tehoaan eikä tänä kesänä ostamasi SK20-voide enää ole yhtä tehokas ensi kesänä.
Koska käytän voidetta niin pienellä alueella, kestää 30 millin purkki käytössäni todella pitkään, näköjään kutakuinkin neljä vuotta, sillä ostin ensimmäisen Dark Spot Defenseni vuonna 2014 ja vieläkin sieltä vain tulee tippaa vaikka purkki tuntuu tyhjältä. Koska mineraalipohjainen UV-filtteri säilyttää voiteen tehon useita vuosia, minun ei tarvitse ostaa välillä uutta = hankinta on erittäin taloudellinen :)
Valmistajat eivät markkinoinnissaan kerro, että mineraalifiltteri säilyttää tehonsa pidempään kuin kemiallinen, ainakaan minun silmiini ei ole tällaista lupausta osunut. Mistä sitten tiedän, ettei Dark Spot Defenseni ole menettänyt tehoaan neljän vuoden aikana? Helposti siitä, että jos vahingossa joudun tilanteeseen, jossa olen ulkona voimakkaassa auringonpaisteessa ilman Dark Spot Defenseä, ylähuulen alue reagoi välittömästi tummumalla.
Näin kävi viimeksi huhtikuussa Patmoksella. Lähdin kävelylle pilvisellä säällä, ja yllättäen aurinko tulikin esiin. Ehdin olla suorassa auringonpaisteessa ehkä 30 minuuttia, ja huulten alue oli jo reagoinut täplittymällä. (Hyperpigmentaatioalueen tunnusmerkkeihin kuuluu juuri tuollainen käytös: se reagoi UV-säteilyyn huomattavasti herkemmin kuin "normaali" ihoalue. Lyhyen ja satunnaisen UV-altistuksen aiheuttama reaktio ei kuitenkaan jää näkyväksi pitkäksi aikaa, mikäli yleisesti suojaa pigmentaatioherkän alueen. "Viikset" tarttuvat ja jäävät näkyviin, jos alue toistuvasti altistuu auringolle ilman suojaa.)
Päivinä, jolloin minulla on Dark Spot Defenseä, ihoalue ei reagoi ja pysyy läiskättömänä. Huhtikuun matkalla käytössä oli vielä tuo vanhempi SK45 DSD.
Tältä huulten ympärykseni näyttää tänä kesänä.
Kuva on otettu eilen, ja takana on oleskelua niin Kreikan auringossa koko huhtikuun, oleilua Suomen vähemmän aurinkoisessa kesässä sekä tällä viikolla ulkoilua Sveitsin Alppien erittäin vahvassa auringossa, esimerkiksi eilen vietin suorassa auringonpaisteessa melkein 7 tuntia. Ei tietoakaan pigmenttiviiksistä! :) Voide kulkee mukanani kaikkialle. Ainiin, ja vielä yksi Dark Spot Defensen etu: kätevän litteä pullo joka sujahtaa helposti vaikka shortsien taskuun!
Yksi juttu on tärkeää muistaa suojautuessa hyperpigmentaatiota vastaan: voiteen tiheä lisääminen. Tämä on ihan avainasemassa mikäli mielii pitää pigmentaatioherkän alueen niin läiskättömänä kuin mahdollista. Minä lisäilin voidetta ensimmäisinä kesinä aloitettuani viiksialueen erityissuojaamisen vain noin kolmen tunnin välein, mutta viime kesänä tihensin voiteluväliä kahteen tuntiin (tai hikisyydestä riippuen tiheämpäänkin ^_^), ja ero oli selvä. Nyt hyperpigmentaatio on pysynyt lähes kokonaan poissa.
Even Better Dark Spot Defense -voide on sävytettyä, ja sitä on saatavana yhdellä läpikuultavalla "Sheer Tint" -sävyllä.
Yksi DSD:n hankkinut lukija raportoi, että hänen kasvoillaan Sheer Tintin sävy näkyy ja jopa tasoittaa ihon sävyä, mutta minun ihollani sävy ei jää käytännössä lainkaan näkyviin.
Kas näin:
DSD kämmenselän reunaan levitettynä.
Olikohan tässä jo tarpeeksi hehkutusta voidekaveristani ^_^ Täällä me kuljetaan yhdessä aurinkoisia patikkapolkuja ja DSD pitää huolen, että saan vaeltaa viiksettömänä :)
Jos joku kaipailee hintatietoa, niin Sokokselta ostamani Dark Spot Defense maksoi 29,90€.
Edit. eleven.fi näkyy myyvän Dark Spot Defenseä* hieman halvemmalla hintaan 28,30€. elevenillä on myös meneillään kamppis jossa saa 20% alennuksen ihonhoitotuotteista kun ostaa 50 eurolla, jos vaikka jollakulla olisi muutakin ihonhoito-ostosta mielessä. DSD näkyy olevan mukana tässä kampanjassa.
...ja niiltä säätiedotusten lupaamilta ukkossateiltakin ollaan vielä toistaiseksi onnistuttu välttymään ^_^ Tiistainen sellainen iski kätevästi 15 minuuttia sen jälkeen kun olimme saavuttaneet vaellusreitin lopun ja istuneet vuoristojunaan. Eilisen säätiedotus taas oli niinkin pielessä että 65% sateen mahdollisuus kääntyi 100% aurinkoon :)
Hei ystäväiset,
Minulla on tällä kertaa reissussa vähemmän aikaa blogille koska viivymme niin vähän aikaa (viikko tuntuu meikäläiselle nopealta matkalta :)), että en tiedä milloin ehdin taas päivittää.
Voi tosin olla, kun on luvattu aika ukkos- ja sadevoittoista säätä tälle viikolle, että pian minulla on hyvinkin paljon aikaa istua koneella ^_^ Mutta nyt, kun säät vielä jotenkin sallivat (tällekin päivälle luvattu iltapäivälle ukkosta mutta aamu valkeni aurinkoisena), yritämme hyödyntää jokaisen mahdollisen ulkoiluhetken.
Tässä kuvaterveisiä viime päiviltä.
Kävelyllä 3 kilometrin korkeudessa
Ruokahan täällä on minun ruokavaliollani aina ja edelleen vähän haasteellinen juttu...
Usein, jos ei halua maksaa itseään kipeäksi kalasta tai mättää joka päivä mahaa täyteen juustolla, jää ei-lihansyöjälle vaihtoehdoksi tilata ravintolassa proteiiniksi kananmunaa... Niitä täällä kyllä saa ^_^
Vegaanit olisivat useimmissa sveitsiläisissä ravintoloissa helisemässä... Sanon vain että rösti, siinäpä mitä vegaani voi täällä suunnilleen vihreiden salaattien lisäksi tilata. Tämän maan ruokakulttuuri ei suosi kasviksia.
Kuka kaatoi jokeen turkoosin väripurkin...?
Kesän lomaviikko starttasi eilen. <3
Kohdevalikoimani toistaa kummasti itseään kun kaksi lempimaatani kilpailevat jatkuvasti huomiostani. Tällä kertaa valikoitui tuttu heinäkuun kohde Sveitsi.
Sveitsiin on miellyttävämpi matkustaa kesällä, Kreikkaan säiden puolesta syksyllä.
Lähtiessä tunnelmat Suomessa olivat tätä...
Ja kohteessa tätä...
Kun juna Bernin jälkeen kaarsi Thun-järven-laitaa satumaiseman halki, sydäntä puristi ilosta ja jälleennäkemisen riemusta. Toisella puolella järvi epätodellisen turkooseine väreineen, toisella puolella dramaattisina kohoavat Alpit maagisine siluetteineen... <3
Mieskin jo joutui tunnustamaan, vaikka on aiemmin väittänyt ettei juuri kiinny paikkoihin, että pieni Zermattin kylä saa hänessä aikaan jo mahdollisesti kiintymykseen verrattavia tunteita ^_^
Kippis Sveitsi!
Ilta tervehti meitä pienellä sateellakin, mutta se ei viilentänyt lämmintä tunnelmaa Matterhorn Plazan katetulla terassilla. Juustoa, viiniä, oliiveja. Rakas vierellä, eeppinen maisema ympärillä. Mitä muuta voi toivoa?
Seuraavan viikon ohjelmassa: patikointia, ehkä vähän lisää juustoa ja viiniäkin ja pari päivää kaupunkilomailuakin kuvankauniissa Neuchâtelissa.
Iltakävelyllä liityimme muiden kameroitaan horisonttia kohti tähtäävien turistien joukkoon Zermattin Kirchstrassen sillalla.
Tähän näkyyn on vaikea kyllästyä. Aina yhtä upea ja pysäyttävä:
Matterhorn.
Sveitsi. <3
*
Lue viime kesän Sveitsin seikkailuistani: Jäätiköt murisevat öisin
