Sanat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Ehkä tärkeimpiä elämässä. Ne ovat silta ymmärrykseen, oppimiseen, ystävyyteen, jakamiseen, ratkaisuihin. Minulle ne ovat silta kaikkeen.
En osaa piirtää enkä maalata. En soita mitään soitinta enkä osaa laulaa. Ilmaisen itseäni ja tunteitani sanoilla.
Kirjoitan paljon ja puhun ehkä vielä enemmän. Mutta olen välillä myös hiljaa. Tarkoituksellisestikin. Silloin sanat elävät pääni sisällä. Olin sitten iloinen, surullinen, vihainen tai huolissani, pääni sisällä kirjoittuu jatkuva kirje jossa puen tuntemuksiani sanoiksi ja mietiskelen niitä.
Aloin kirjoittaa jo ennen kuin osasin kirjoittaa. Tarve välittää asioita sanoilla ja kertomuksilla oli minussa vahva lapsesta saakka. Kasvoin kahden taiteellisen, työkseen kirjoittavan vanhemman esikoisena ja meillä sanat olivat kuin aamupuuro, iltapäivätee ja lauantaisauna. Meillä puhuttiin paljon, tunteista ja asioista. Ihan kaikesta. Se oli meidän arkea.
Kasvoin siihen että sanat ovat ystävä, väline. Taiteilijaa ei minusta tullut, mutta niin minulle kuin sisarilleni siivilöityi sanojen käyttämisen luontevuus, halu ja taito. Vaikeneminen on merkki siitä että jotain on hullusti.
Väline. Sanoilla voi myös saada asioita tapahtumaan, kääntää niitä mieleisekseen. Olen puhunut itselleni kahdesti korkeamman arvosanan koulussa. Olen puhunut äidin ympäri päästämään minut teini-ikäisenä ulkomaanmatkalle. Olen perustellut ja argumentoinut loputtomiin niin ettei toinen enää keksi mitään sanottavaa.
En sano että se on välttämättä aina hyväkään asia.
Kuten ei sekään, että on liian avoin. Se voi tehdä ihmisestä suojattoman. Toisinaan avaan itseni lähes paljaaksi melkein vieraillekin ihmisille. Saatan huomaamattani kertoa hyvin henkilökohtaisia asioita. Vaikeitakin. Sellaisia, jotka muut pitäisivät omana tietonaan. Saatan kuvitella olevani vahva, mutta tällainen avoimuus tekee minusta myös heikon. Annan toisille aseita haavoittaa minua.
Välillä olen ollut kirjoittamassa blogiinkin sellaista, mitä ei kenties ole viisasta jakaa näin julkisella foorumilla. Kokemus siitä, ketä ruudun takana onkaan, hämärtyy. Avaan koneen ja alan kirjoittaa teille kuin ystävälleni, koska minulla on tunne, että tästä haluan kertoa teille. Se tuntuu hirveän luonnolliselta, vaikka en tunne teitä. Kuin blogi olisi suuri julkinen kirje, niinkuin olen joskus aiemmin kuvaillut.
Onneksi monet ”kirjeeni” ovat lopulta jääneet luonnoksiin.
Puhun varmasti välillä ihan liikaa. Niin määrällisesti kuin laadullisesti. Sanani ovat joskus muille liikaa, rikon toisten rajat. Siinä on edelleen oppimista. Mikä on minulle luonnollista, ei ole sitä välttämättä muille.
Kaikki eivät osaa puhua. Tai edes halua. Me olemme erilaisia. Toiset ilmaisevat itseään musiikin kautta, toiset tanssin. Yksi lähtee kalaan. Toinen lenkille. Sitä täytyy kunnioittaa.
Toiset eivät löydä sanoja vaikka haluaisivat.
Eikä kaikesta tarvitsekaan puhua. Mutta sitten on tilanteita, joissa ei voi kuin puhua. Tiedättekö mitä tarkoitan. On uomia, joiden yli pääsee vain sanoista rakennetulla veneellä.
Tänä talvena olen tuntenut hätää kun sanoja ei ole ollutkaan. Vastasanoja. Ensimmäistä kertaa en voi tukeutua sanoihin. Puhun ja puhun mutta se ei avaa ovea, huolellisimminkaan puetut sanat eivät sovi lukkoon.
En olekaan voinut puhua itsestäni parempaa, en ole saanut korkeampaa arvosanaa.
En ole voinut lääkitä. En ratkaista.
Se on tuntunut niin vaikealta että minuun koskee.
Siksi kirjoitan nytkin. Joku toinen menee sinne kalaan. Että helpottaa. Minun täytyy laittaa se sanoiksi.
Kaupallinen yhteistyö: House Of Organic. * Sis. mainoslinkkejä
Jälleen esittelyssä uusi ja ihan tuore merkki, viime vuonna lanseerattu Bybi Beauty.
Nimi 'bybi' tulee sanoista "By Beauty Insiders", ja merkin ovatkin perustaneet kaksi brittiläistä kauneusbloggaajaa :)
Elsie Rutterford ja Dominika Minarovic ovat Englannin suosituimpiin vihreään kauneuteen keskittyviin sivustoihin kuuluvan Clean Beauty Co'n takana ja suosionsa siivittämänä he laittoivat vuonna 2017 pystyyn myös oman kosmetiikkamerkin.
Elsietä ja Dominikaa yhdisti alun perin rakkaus puhtaaseen, ravinteikkaaseen ruokaan ja kokkailuun, ja blogissaan he siirsivät saman ajattelun myös kosmetiikkaan - puhdasta ja luonnollista vailla lisäaineita, kotikeittiöstä tutuista raaka-aineista. Clean Beauty Co tulikin alun perin tunnetuksi runsaista DIY-kosmetiikkaresepteistään.
Elsie ja Dominika. Kuva: Bybi Beauty
Tässä kun on omaa blogiaan kirjoitellut yhdeksän vuotta, tuntuu tyttöjen tahti ihan mielettömältä; Elsie ja Dominika tapasivat 2013, alkoivat kirjoittaa Clean Beauty -blogia vuonna 2015, opiskelivat samalla luonnonkosmetiikan formulointia ja nyt heillä on pystyssä oma merkki jota myydään ensimmäisen vuotensa jälkeen jo useissa maissa. Toiset osaavat bisneksen..!
Jossain toisessa elämässä ehkä minullakin olisi ollut oma kosmetiikkamerkki aikaa sitten? :)
Sertifiointia ei Bybillä ole, mutta tuotteet täyttävät luonnonkosmetiikan sertifioinnin kriteerit. Ne ovat vegaanisia, valmistettu 100-prosenttisesti luonnollisista ainesosista ja itsestäänselvästi eläinkokeettomia.
Bybin tuotteet ovat söpön ja iloisen näköisiä. Tytöt kertovat, että halusivat tehdä niistä selkeästi eri näköisiä kuin markkinoiden tyypilliset luonnonkosmetiikkamerkit. Jopa ulkopakkaukset ovat tosi persoonallisia, tykkään :)
Bybin tuotevalikoima on pieni ja koostumukset siinä mielessä yksinkertaisia, että tytöt ovat valinneet "ei emulgaattoreita" -tien, mikä tarkoittaa, että valikoimassa ei ole voiteita ja emulsioita. Kasvojen ihoa hoidetaan öljyillä, rasvoilla, kukkaisvedellä ja kaura- ja savijauheella.
Öljy- ja rasvapohjaiset koostumukset ovatkin kenties luonnonkosmetiikkaa luonnollisimmillaan, sillä niillähän ihmiset ovat hoitaneet ihoaan jo antiikin ajoista. Näinköhän Kleopatralla oli käytössään mitään emulgaattoreita...? Vaikka suhteellisen edistynyttä kosmetiikkaa hänkin kuulema käytti :)
Tässä muutamia Bybin koostumuksia. Babe Balm -näytteeseen tuli autenttinen ei-viimeistelty ilme, kun olin lämmittänyt sitä tuubissaan vähän liian juoksevaksi ja sitä purskahti ulos tuollainen iloinen läiskä :)
Lämmittänyt? Miksi? Kerron kohta lisää :)
Aloitetaan lempituotteistani, kasvovedestä ja seerumista.
Mega Mist -hyaluronihappokasvovesi
29,90 € / 50 ml
Erittäin kosteuttavan ja hoitavan tuntuinen ruusuvesipohjainen kasvovesi. Vaahtoaa kevyesti kun sitä suihkuttaa iholle. Koostumus on täysin vesimäinen, mutta kun kasvovettä hieroo ihoon, voi tuntea aavistuksen "liukkaita" ainesosia, kuin laittaisi iholleen lantrattua seerumia.
Koostumus sisältää ruusuvettä, appelsiininkukkavettä, sitruunamelissavettä, hyaluronihappoa ja vihreää teeuutetta. Huomaamaton, ei-kukkainen eikä yrttinen tuoksu. Tuoksusta aistii että tuotteessa on kukkaisvesiä mutta tuoksu itsessään ei ole kukkainen parfymoidulla tavalla.
Löydät Mega Mistin täältä. *
Supercharge Serum
38,90 € / 30 ml
Bybin seerumi on itse asiassa täyteläinen, skvalaanipohjainen kasvoöljy, eli ei seerumi siinä mielessä kuin useimmat meistä seerumin ymmärtävät. Todella monesta eri öljystä koostuva sekoitus sisältää pääöljy-skvalaanin lisäksi mm. kaktusviikunaöljyä, jasmiiniöljyä, kukuipähkinäöljyä, vesimeloninsiemenöljyä ja helokkiöljyä.
Tuote tuoksuu suhteellisen voimakkaasti eteerisiltä öljyiltä. Tuoksu on lämmin, runsas ja aromaattinen, ihan miellyttävä.
Bybiläiset itse kutsuvat Supercharge-seerumiaan kuivaöljymäiseksi, mutta minun ihollani tuntuma on aika runsas ja se on täyteläisin viime aikoina käyttämistäni öljyistä (Vintner's Daughter, Lovely Day Skin Rescue, Mádaran Superseed Oil, Vangeliksen kehäkukkaöljy ja Laveran Karpaloöljy). Sanoisin siis, että tämä skvalaanipohjainen ihon hellijä sopii erityisesti kuivuuteen taipuvaiselle iholle joka muutenkin tykkää runsaista koostumuksista.
Löydät Supercharge-seerumin täältä.*
Babe Balm -monitoimibalmi
24,90 € / 30 ml
36,90 € / 60 ml
Nyt tulee selitys aiemmalle lämmitys-kommentille :) Babe Balm tulee tuubista niin jähmeänä tahnana, että sitä on jopa aavistuksen vaikea puristaa ulos. Mietin, onko asunnossani liian viileää kun sekä tämä että Prime Time ovat niin jäykkiä että niitä on vaikea saada ulos tuubeistaan. Beibibalmi vaatii lämmittelyn sormien välissä ennen kuin sitä voi levittää iholle - tai mikäli tahnan haluaa kosmetiikkabloggaajan ominaisuudessa kuvata, voi tuubin tuikata mukilliseen lämmintä vettä jotta koostumuksesta saa juoksevampaa :)
Balmin jäykkyyden ymmärtää kun luo silmäyksen pakkausselosteeseen: tahna on sheavoi-pohjaista ja seuraavana incissä on vernissapuun vahaa. Sheavoi on normitilassaan hyvin jäykkää - tämän vuoksi jotkut valmistajat tekevät sheavoista whipped- eli vatkattua versiota jota on helpompi työstää.
Tahna tuntuu iholla ihan miellyttävältä mutta on minulle aivan liian rasvaista, tämä kuuluu ehdottomasti kuivaihoisten kylppärin hyllylle. Minun ihoni jää "beibin" jäljiltä kiiltäväksi ja rasvaiseksi. Jos levitän tätä kuivalle iholle se ei imeydy lainkaan vaan jää rasvaiseksi filmiksi.
Silti - ja näihin suosituksiin törmää kosmetiikassa aika ajoin - Babe Balmin käyttöohjeissa lukee: "perfect under / in place of your makeup".
Ajattelen ymmärtäväni kosmetiikasta ja erilaisten koostumusten funktioista ihan kiitettävästi, mutta tätä en ymmärrä - miten meikkivoiteen alle levitetty 100% rasva tai öljykerros voi saada meikin a) pysymään iholla ja b) näyttämään hyvältä vielä parin tunnin kuluttua..?
Rasvapohjustusvinkkejä ja jopa varta vasten kehitettyjä öljyprimereita näkee aika ajoin. Käsitän, että iho voi hetkellisesti näyttää todella kuulaalta ja hehkuvalta rasvapohjustuksella, mutta entä tunnin kuluttua..? Tai kahden? Kun miettii, että perinteisen primerin tehtävä on nimenomaan viedä rasvaa pois iholta jotta meikki kestää, mihin perustuu päinvastaisen primer-koostumuksen toimivuus...?
Kuka on testannut? :)
Meikin alla en tosiaan tällaista itse käyttäisi, enkä muutenkaan osaa käyttää tämäntyyppisiä tuotteita, mutta moni näitä rakastaa paksuja, vedettömiä monitoimibalmeja. Voi käyttää huulirasvana, kuiviin kyynärpäihin, kynsinauhoihin... Ja toimiihan tämä aivan erinomaisena okklusiivina kun sen laittaa kasvoille viimeisenä hoitoaskeleena, alle kerrostetun kosteuden (kosteussuihke, seerumit) päälle.
Babe Balmissa on hedelmämarmeladimainen vieno tuoksu. Sheavoin ja vernissapuun vahan lisäksi beauty balmin koostumuksessa on mm. pequi-hedelmän öljyä, kamelliaöljyä, kookosöljyä, teehibiskuksen öljyä ja antioksidanttisena lisänä ubikinonia.
Löydät 30-millisen Babe Balmin täältä *, 60-millisen täältä. *
Detox Dust -naamio
28,90 € / 60 g
Bybin kiinnostavimpia tuotteita, ja vastaa tämän hetken anti-pollution-trendiin (saasteet pois iholta..!). Tämä syväpuhdistava tehococktail sisältää mahtavan kombon ihoa kuorivia ja puhdistavia ainesosia: aktiivihiiltä, kaurajauhetta, kaoliinia, papaiinia (entsyymi) sekä jauhettua kookoksenkuorta ja lootuksensiemenjauhetta.
Jauhetta sekoitetaan 1 tl veteen, jogurttiin, hunajaan tai vaikka oliiviöljyyn. Tahna levitetään puhdistetulle iholle ja annetaan vaikuttaa 10-15 minuuttia. Tykkään tästä kovasti, iho jää erittäin hyvän tuntuiseksi! Olen kokeillut veden ja luonnonjogurtin kanssa. Jogurtin kera naamio on helpompi levittää iholle. Voisin kuvitella että hunajapohjakin on tosi hyvä ja iho saa vielä lisähyötyä hunajan hoitavista ominaisuuksista.
"Mössö" ei ensin tunnu iholla miltään mutta hetken kuluttua alkaa tuntua pientä kihelmöintiä, jonka arvelen johtuvan papaiinista. Jauheessa ei ole havaittavaa tuoksua. Bybi ei anna tuotteen käyttötiheydelle suositusta, mutta käyttäisin tätä itse ihotyypin mukaan kerran tai kaksi viikossa (rasvoittuva ja epäpuhdas iho) tai kerran parissa viikossa (normaali iho).
Löydät Detox Dustin täältä. *
Prime Time -kasvokuorinta
19,90 € / 30 ml, 28,90 € / 60 ml
Tässä Bybin toinen kuorinta, koostumukseltaan Babe Balmin tyyppistä paksua tahnaa. Ihana kolakarkin tuoksu! Tulee ihan mieleen ne pehmeät kolapullon muotoiset irtokarkit jotka oli lemppareita lapsena, olikohan ne Haribon...
Prime Timen vaikuttavina aineina ovat omenauutteen AHA-hapot, ananasuutteen entsyymit (näitä on erittäin pienenä pitoisuutena) sekä jojobahelmet. Kuoriva teho on paljon miedompi kuin Detox Dustissa enkä itse esimerkiksi huomaa ihollani juurikaan vaikutusta. Nimi "prime time" tulee siitä, että tuote valmistelee ihon ihonhoitotuotteille ja meikille.
Prime Time -tahna sekoitetaan kämmenellä veden kanssa jolloin muodostuu rakeinen "maito". Jojobarakeita on niin harvassa että "kunnon" kuorintoihin tottuneelle tämä massa on kenties vähän liiankin lempeää :) Prime Timea voi käyttää bybiläisten mukaan myös putsarin sijaan, ja käyttösuositus on kolme kertaa viikossa.
Maito on mielestäni vähän hankala levittää iholle, se ei tunnu kosmeettisesti erityisen miellyttävälle. Maito on myös vaikea huuhtoa iholta ja pinta jää tahmeaksi. Käytän tämän poistamiseen musliiniliinaa tai konjac-sientä.
Löydät 30-millisen Prime Timen täältä *, 60-millisen täältä.
*
House Of Organic tarjoaa Bybin tuotteista 15% alennuksen 31.5.2018 saakka, alennuksen saa koodilla BYBI18.
Alennuksen saa myös jo tarjouksessa olevista Bybin tuotteista.
Esimerkiksi Mega Mist -kasvosuihkeelle jää hintaa 20,32€ kun normihinta on 29,90€, ja seerumille tulee hintaa 26,44€, kun normihinta on 38,90€.
Löydät koko Bybi Beauty -valikoiman täältä. *
Bybiä saa pian myös Ruohonjuurista, joten siellä voi käydä hypistelemässä tuotteita ihan livenä :)
Blogin asiasanaluettelo on palannut. :)
Kun A-Lehdet viime kuussa uudisti Kauneus & Terveys -blogien alustan, moni entiseen sivupalkkiin kuulunut vimpain katosi. Kaivattujen joukkoon jäivät mm. asiasanaluettelo sekä otsikkoselausperusteinen arkisto, kummatkin työkaluja jotka helpottivat mieleisen sisällön löytämistä blogista. Vanhaa arkistoa on toivottu palautteessa takaisin, ja olen välittänyt terveisenne A-Lehtien it-tiimille, mutta näillä näkymin vanhan mallista arkistoa ei saa takaisin.
Mutta! Keksin, että avainsanaluettelon saan palautettua myös omatoimisesti :) Loin sen uudestaan manuaalisesti, ja liitin yläpalkin valikkoon. Sieltä se nyt siis löytyy, olkaa hyvä :)
Desktop-näkymässä blogin valikko on auki ja otsikot näkyvissä. Asiasanaluettelo löytyy arkiston vierestä.
Mobiilinäkymässä blogin valikko on kiinni, eikä moni ehkä edes tajua että "pihvin" alla on valikoita.
Klikkaa "pihviä" ja saat näkyviin entisestä sivupalkista tänne siirtyneitä sisältölinkkejä:
Täältä löytyy blogin ja bloggaajan esittely sekä Karkkipäivän eniten käytettyä ja haettua sisältöä.
Nyt ylävalikkoon liittyi siis myös aakkosellinen tunniste- eli asiasanaluettelo. Siellä on listattuna kaikki merkit joista olen kirjoittanut, eri teemoja kuten "Ysäri", "Liikunta", "Kotimainen" ja "Sanni pohtii" sekä spesifioituja ihonhoidon ja kosmetiikan alueita kuten "Hajuvedet", "Kasvojen puhdistus", "Silmän rajaus", "Make-Up For Dummies", "Smoky-meikki" jne.
Kun on kirjoittanut blogia jo yhdeksän vuotta, on kiva pystyä myös helposti selailemaan kaikkea vuosien aikana tuottamaansa sisältöä :) Avainsanojen kautta se käy hieman näppärämmin kuin valitsemalla randomisti eri kuukausia arkistosta. Vaikka on sekin joskus kivaa..! ^_^
En siis tiedä kaipasiko tätä luetteloa enemmän blogin kirjoittaja vai lukijat, mutta toivon että luettelosta on hyötyä myös teille :)
Tunnistetta klikkaamalla sivulle avautuu kerralla kymmenen asiasanaan liittyvää viimeisintä postausta kuvan ja pienen tekstinpätkän kanssa varustettuna.
Asiasana 'BB-voiteet' näyttäisi kertovan, etten ole viimeisten vuosien aikana kirjoittanut niistä kovinkaan tiheästi... :D ^_^
P.S. Suunnitelmissa on "perata" valtava satojen postausten Matkalla-tägini pikkuhiljaa omiksi maakohtaisiksi tunnisteiksi, niin että ainakin ne maat joista olen Kreikan ohella kirjoitellut blogiin eniten (USA, Sveitsi, Korea, Ranska) saavat omat tunnisteensa. Tätä on jo joskus aiemmin toivottu ja se olisi itsestänikin kivaa :)
Yksi jännä käytäntö Kreikan matkailussa liittyy - - vessassa käymiseen.
Käytännöstä seuraa myös mahdollinen väliaikainen lieveilmiö kotiin palattua.
Kreikan kävijät ehkä jo tietävätkin mistä puhun?
Kreikassa ei saa laittaa WC-pönttöön vessapaperia, eikä tietenkään mitään muutakaan "ylimääräistä". Kaikkialla törmäät "Don't throw papers in the toilet" -muistutuksiin.
Kuva: Athens 101 / Laura Kay
Kreikkalaiset viemärijärjestelmät ovat 30- ja 40-luvuilta, ja putkistot rakennettiin niin ohuiksi etteivät ne selviä paperijätteestä. Erään lähteen mukaan Kreikan viemäriputket ovat halkaisijaltaan vain 5 cm, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa (Itä-Eurooppaa lukuunottamatta) putkien ollessa tuplasti laajemmat.
Joissain moderneissa kreikkalaisissa paremman luokan hotelleissa saattaa olla sellaiset vessat joihin paperin voi laittaa, mutta käytännössä 90% maan vessoista ei ota vastaan paperijätettä. Ainakaan siis sellaisia, no, tiedätte, "kakkosasian" yhteydessä yleensä meneviä paperimöttöjä.
Paperikäytäntö kannattaa todella muistaa, sillä vessat oikeasti tukkiutuvat hyvin helposti. Kukaan ei varmaan mielellään lomallaan kohtaa tilannetta jossa majapaikan vessa alkaa lainehtia..?
Vessapaperi kuuluu laittaa pöntön vieressä olevaan pieneen roskikseen.
Tämä on tietysti jokseenkin ällöttävää, mutta siihen tottuu. Siihen tottuu itse asiassa niinkin hyvin, että Kreikan loman jälkeen tapa jää helposti päälle ja sitä huomaa olevansa laittamassa vessapaperia roskikseen myös kotona - (tai vaikka kaverin luona, yähh.... kaveri-parka).. Kuinka monelle on käynyt näin..?
Kuva: Suzy Guese
Olen miettinyt, että varmasti Kreikassa vierailevien turistien joukossa on tuhansittain sellaisia, jotka eivät piittaa "don't throw papers" -kiellosta. Ja epäilemättä erinäisissä ravintoloissa, tavernoissa, hotelleissa, retkeilymajoissa ja kahviloissa menee päivittäin vessat tukkoon turistien ansiosta. Mikä homma olla koko ajan avaamassa niitä...
P.S. Otin huhtikuun reissussa pari vessakuvaa tätä postausta varten (sillä minun on pitänyt kirjoittaa Kreikan vessakäytännöstä jo vaikka kuinka pitkään), mutta arvatkaa löysinkö niitä enää tuhansien kuvien joukosta..? Missähän päin olin ne ottanut..? Missä niistä kymmenistä vessoista joissa kävin matkan aikana..? :D Kuka valopää jättää tiettyä postausta varten tarkoitetut kuvat merkkaamatta saman tien kun lataa ne kamerasta koneelle..? Sanni.
No, laitoin sitten taas kissakuvan. Joku ilahtuu varmaan siitäkin.
Jos koskaan löydän ne omat kuvani korvaan niillä nuo ylemmät lainakuvat. Huokaus.
Mielenkiintoista miten paljon suhteeni aurinkoon on muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana.
Olen aina ollut "aurinkotyttö", aurinko on paheeni. Olen ihannoinut rusketusta ja halunnut olla erittäin päivettynyt. Olen rakastanut kuumuutta ja porottavaa, iholla melkein kihelmöivää aurinkoa.
Ihoni kestää hyvin aurinkoa ja pärjään kesän alkuviikkojen jälkeen alhaisilla suojakertoimilla. Suomessa käytin todella pitkään suojakerrointa 6 (jota ei pian varmaan edes saa kun se on nykystandardien mukaan aivan mitätön) ja ulkomaillakin SK15:a.
En halunnut käyttää korkeampia suojakertoimia koska a) halusin ruskettua mahdollisimman syvästi ja b) koin, että kun en palanut, alhaiset suojakertoimet riittivät. Korkean suojakertoimen voiteet olivat vastenmielisiä. Ikäänkuin epäluonnollisia.
Runnoin syrjään tietoisuuden UVA-säteilystä, joka ei polta ihoa mutta vanhentaa sitä. Vaikka iho ei palaisi, pitkäaikainen altistus auringolle takaa iholle kyllä kivat annokset pro-aging-käsittelyä UVA-säteiden muodossa. En halunnut miettiä sitä. Minähän rakastin olla auringossa.
Rakastan aurinkoa edelleen. Se vetää minua puoleensa ja terasseilla valitsen edelleen sen aurinkoisen pöydän, en mene varjon alle istumaan. Muutos on kuitenkin tapahtunut. Viimeisten vuosien aikana asenteeni on muuttunut valtavasti mitä tulee ruskettumiseen ja ihon suojaamiseen. Myös entinen erittäin korkeiden lämpötilojen ihanteeni on pikkuhiljaa rapistumassa.
17-vuotias Sanni vaelteli naama kiillellen 40-asteisen Ateenan katuja, nauttien jokaisesta hikisestä askeleesta. Oli heinäkuu ja etelä-Eurooppa kuumimmillaan. Mitä tummemmat rusketusrajat, sen parempi. Ei väliä vaikka silmissä välillä sumenee ja vettä kuluu litra kahden korttelin välein. Olin aurinkonarkomaani ja sain mielettömiä kicksejä tukahduttavasta kuumuudesta. Jos asteet jonain päivänä olivat alle 30 olin pettynyt.
Oli mahtavaa kertoa kotona että lomaa on vietetty joka päivä ainakin 33 asteen paahteessa.
Nyt huomaan kokemuksen muuttuvan vuosi vuodelta. Pikkuhiljaa kuumuus on alkanut ahdistaa, ja mikä ennen toi virtaa, vetää nyt ihan puhki. En oikein jaksa enkä halua tehdä mitään kovassa helteessä. Hikinen tahmaiho ällöttää ja vahva porotus saa pään särkemään. Ennen kaikkea ei vain ole energiaa liikkua. Nykyinen ihanteeni on 25 ja 30 välillä, pienellä tuulenvireellä kiitos :)
Huvittuneena huomioin jopa kehtaavani valittaa joinain päivinä liian kuumasta säästä huhtikuisella Kreikan reissulla. Entinen aurinkotyttö on todellakin muutoksen kourissa.
En myöskään enää piittaa pakkomielteisesti rusketuksesta. Okei, olen mielelläni ihan päivettynyt, ja pidän omaa päivettynyttä ihoani terveemmän ja kauniimman näköisenä kuin talvikalpeaa, mutta en hakeudu aurinkoon varta vasten saamaan väriä pintaan. Mikä ennen oli jopa tavoite, on nyt vain "kaupan päällisenä" tuleva mukava auringon oheisilmiö.
SK15 kasvoilla on kohonnut viime vuosina 20:een ja viime kuussa käytin Kreikassa SK30- ja SK50-voiteita.
Ironisesti - rusketun ihan yhtä lailla sillä viidenkympin voiteellakin. Kaikki se nuoruusvuosien kunnon suojakertoimen välttely rusketusperustein oli ihan turhaa. Toki rusketuksen muodostuminen on jonkin verran hitaampaa korkeilla suojakertoimilla, mutta neljän viikon auringossa oleilun jälkeen lopputuloksena on kyllä ihan yhtä päivettynyt iho kuin sillä viidellätoistakin. Nyt vain vähemmällä UVA-damagella.
Ikääntyminen ja auringon ikääntymistä vauhdittavien seikkojen parempi tiedostaminen ovat varmasti osaltaan myös vaikuttaneet asenteeni kultivoitumiseen.
Parikymppisenä ihon ikääntyminen oli vielä "kaukana edessä", ei sitä jaksanut miettiä tai tehdä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Se on varmasti ihan luonnollista. Toimimme usein niiden signaalien ja ärsykkeiden mukaisesti jotka ovat edessämme juuri nyt.
Ja nyt kun ohentunut ja yhä vain herkemmin reagoiva iho jolla on niin pigmenttiläiskiä, voimistuvaa couperosaa kuin juonteitakin, on tätä hetkeä ja silmieni edessä, reagoin. Jokin suojamekanismi minussa on mennyt päälle ja haluan pitää ihosta parempaa huolta. Se on alitajuista.
Vartalolla käytän edelleen vain kymppiä. Ja myönnän - saatan mennä joskus aurinkoon ilman mitään "UV-mömmöjä", kun ei vain jaksa. Siinä missä kasvoaurinkovoiteen käyttöni on viime vuosina parantunut ja olen tullut sen kanssa entistä huolellisemmaksi, kropan aurinkorasvailu tuntuu vuosi vuodelta vastenmielisemmältä. En voi sietää tahmaista ihoa, ja auringossa sen kanssa on vain elettävä - kun kerran haluaa aurinkoon mennä. Olen kirjoitellut aiheesta aiemminkin.
Fantisoin siitä, että kosmetiikkateollisuus jonain päivänä kehittää täydellisen suun kautta otettavan aurinkosuojan - kapseli, jonka syötyään olisi suojattu koko päivän. Tällä hetkellä markkinoilla olevat "aurinkokapselit" toki tuovat jo vähän suojaa auttamalla soluja suojautumaan UV-säteilyn aiheuttamalta hapettumisstressiltä, mutta mikään aurinkovoidetta korvaava tuote ne eivät ole.
Suojakerroinmarkkinoilla trendi on koko ajan ylöspäin, ja tällä hetkellä SK30 tuntuisi olevan standardi-kerroin ja se yleisimmin tarjolla oleva lukema. SK 20 ja SK 25 ovat yleisiä nekin, mutta niitä alempia lukuja enää harvemmin löytää etenkään kasvoille.
Kuvassa näkyvä Clarinsin Sun Wrinkle Control Cream oli monivuotinen suosikkini, ja kun aloin käyttää sitä, siitä oli muistaakseni olemassa SK6 ja 8 -versiotkin. Nyt tuo 15 on alhaisin, ja odottaisin että sekin katoaa pian.
Minkä suojakertoimen voiteita te käytätte? Onko teillä käytössä eri kerroin vartalolle ja kasvoille?
Mikä on suhteenne aurinkoon? Välttelettekö sitä vai hakeudutteko sitä kohti? :)
Lisää aiheesta:
Tässä kesällä 2011 tekemässäni haastattelussa ihotautilääkäri Matti Hannuksela mm. toteaa, että "jos suojavoidetta käyttää oikein, riittää SK 8 aina Suomessa, SK 15 tropiikissakin". Asiantuntijat myös kertovat, mitä eroa on aurinkovoiteella ja suojakertoimellisella päivävoiteella.
Lähiaikoina on muuten luvassa paljon aurinkovoidearvosteluja, synteettisistä luonnollisiin :)
Tulipahan taas todettua miten hankalaa suoravärin ylläpitäminen voi olla. Miten pienestä värin tarttuminen voi olla kiinni.
Hemaisevan keltainen tyvi....
Suoravärihän vaatii vaalennetun pohjan, kuten tunnetaan. Olen vaalennellut tyveä kotona kaupan väreillä sekä kampaajalla.
Viimeisin tyven vaalennus epäonnistui täydellisesti - violetin värin kannalta.
Satuin löytämään kotoa vielä yhden pakkauksen Korresin Argan Oil Advanced Colorant -hiusväriä. Tämähän oli se vaalea väri jonka löysin syksyn 2014 Kreikan matkalla ja ihastuin siihen täysin - väri tuntui älyttömän hoitavalta ja sain sillä myös mieleiseni vaalean värin. (Tämä oli vielä sitä aikaa kun olin lämpimän vaalea.) Ostin Korresin väriä useamman pakkauksen jemmaan kun sitä ei saa Suomesta, ja talvella löysin kotoa vielä yhden.
No, minäpä käytän tämän pois ja vaalennan sillä tyven.
Tulos: suoraväri ei tartu Korres-vaalennukseen ollenkaan.
Minusta havainto on todella erikoinen. Ymmärrän, että oikein kirkkaan vaalea pohja on värikkäiden suoravärien kannalta ihanteellinen, jotta suoraväri ylipäänsä toistuu hiuksessa mahdollisimman uskollisena. Mitä kirkkaampi pohja, sitä kirkkaampi väri, totta kai.
Mutta että väri ei tartu 10-asteisella vaalennettuun hiukseen ollenkaan..? Mitä ihmettä? Miksi?
Jo aiemmin olen kyllä pannut merkille, että suoraväri tarttuu aina kaikkein huonoimmin tyveen, oli se sitten kuinka stydisti vaalennettu. Edes kampaaja ei saa liilaa väriä tarttumaan yhtä hyvin juuri vaalennettuun tyveen kuin muualle hiuksiin. Mutta on liila kuitenkin aina aiemmin tarttunut juureen jonkin verran, ja lähtenyt värjäysten ja värin kerrostumisen myötä syvenemään. Nyt tyvi hylkii väriä kokonaan.
Ja tyvi on käytännössä keltainen.
Tosi kaunista :D
Miten ihmeessä väri nimeltään "Platinum Blonde", joka aiemmin teki hiuksista neutraalin kirkkaan vaaleat, toi nyt samaan hiukseen keltaisen tyven johon suoravärikään ei tartu?
Huokaus.
Opittu läksy: tästä lähin täytyy käsitellä tyveä (ilmeisesti) vain niillä +++-luokan vaalennusaineilla, mikäli haluaa varmistaa liilan tarttumisen.
Hiusparat... eihän tällainen supervahva vaalennus tietysti niille hyvää tee. Hiukseni ovat jo luonnostaan kuivat ja hauraat, ja "perus"vaalentaminenkin (9-10-asteisilla sävyillä) on ollut kyseenalaista hiusten kunnon huomioonottaen.
Kaikki tämä koska kuitenkin rakastan violettia hiusväriäni <3
Muuten, tyviongelmaa lukuunottamatta, hiusten väri säilyi tämän kertaisella Kreikan matkalla yllättävän hyvin. Toki ne haalenivat ja "raidoittuivat" auringossa, mutta väri säilyi kuitenkin tasaisempana kuin aiemmilla matkoilla.
Tein hiuksiin pintapuolisen värikäsittelyn matkan aikana neljä kertaa mukaan ottamallani värisekoituksella. (0,2 litran Minigripin sisältö riitti neljään kertaan.)
Matkavärisekoitus:
Arctic Fox Girls Night
Color Mask Paint Purple Rain
Biozell Color Mask INK Laguna Blue
Jenkeistä ostamani Arctic Foxin Girls Night on aivan superihana pastellinen liila, mutta valitettavasti sen verran heikkopigmenttinen ettei yksinään oikein tee kummoista tulosta. Sekoitan siihen Arctic Foxin tummaa Purple Rainia saadakseni sopivan intensiteetin, mutta Purple Rain oli reissuun lähtiessäni toisella asunnollani.
(Kun en löytänyt kaupoista enää luottoväriäni Biozellin Mystic Violetia, jouduin tekemään matkahiusväriksi "hätäsekoituksen" niillä väreillä joita löytyi Tampereen kotoa.)
Tummemman liilan puutteessa tummensin Girls Nightia aavistuksen Biozellin Laguna Blue'lla, jota minulle jäi Biozell-kamppiksen jäljiltä. Se on niin järjettömän pigmenttistä että pariin desiin vaaleaa liilaa voi laittaa vain teelusikan kärjellisen tai koko seos vetää aivan siniseksi. Säädin sinertävän seoksen vielä sopivaksi Color Mask Paintin punertavalla Purple Rainilla.
Hiuksissa on Kreikan jäljiltä paikoin kuin hopeisia raitoja, mikä on ihan kivan näköistä :)
Kuvasta näkee myös hiusteni lovitilanteen, siitäkin on välillä kyselty viime kevään reilumman pätkäisyn jäljiltä. Mysteerinen lovi. Onko se palannut..?
Toistaiseksi ei kovin näkyvästi, mutta kun viimeksi tasasin latvojani kampaajalla helmikuussa, kampaaja kommentoi "hauraasta, muita pituuksia lyhemmästä osiosta".
Eli siellä se on ja pysyy, mutta hiusten pituuden ollessa lyhempi, se ei näy niin dramaattisesti.
Nyt olen taas pitkästä aikaa varannut värjäysajan kampaajalle että saan tyven kuntoon ja muutenkin tasaisemman värikäsittelyn koko hiuksiin.
Täytyy tentata kampaajaa tästä suoravärien tarttumiskemiasta. Mielelläni kuulisin selityksen sille, miten 10-asteisella värillä vaalennettu tyvi voi käyttäytyä näin. Miksi suoraväri ei tartu? Koska hius ei Korresin hoitavalla väriaineella tuhoutunut tarpeeksi...? Täytyykö hiuksen olla optimivaaleusasteen lisäksi myös optimaalisen huokoinen = kärsinyt, jotta suoraväri imaistuu siihen...? :/
Mistä päästään seuraavaan pohdiskeluun: onnistuuko hyväkuntoisten, liukkaiden ja sileiden hiusten värjäys ylipäänsä suoraväreillä? Tarttuuko väri? Kokemuksia?
Tässä tulee tietopaketti Kreikan saarihyppelijöille: selviytymisopas Pireuksen satamaan.
Opas vastaa kysymyksiin:
Kuinka pääsen Pireukseen?
Kuinka löydän oikealle portille ja oikeaan laivaan?
Mistä ostan laivaliput?
Pireuksen satama on valtava ja kaoottinen paikka, ja ensikertalaisella voi mennä sormi suuhun satojen laivojen ja 3 kilometrin pituiselle alueelle levittäytyvien lähtöporttien keskellä. Toivon, että oppaasta on apua ja hyötyä Sinulle, joka olet miettinyt omatoimista saarihyppelyä Kreikan upeassa saaristossa :)
Miten päästä Pireukseen:
Ateenasta – metrolinja numero 1, vihreä.
Vaikka kuuluukin Ateenan metroverkostoon, linja numero 1 ei ole varsinaisesti metro vaan maan päällä kulkeva juna (entinen Athens-Pireus Railway Company, ISAP). Se liitettiin osaksi metrojärjestelmää vuonna 2011, mutta julkisen liikenteen kartoissa siihen viitataan edelleen ilmaisulla ISAP, Electronic Railway. Älä siis ihmettele kun et löydä Pireuksesta "metroon" opastavia kylttejä.
Turistin kannalta keskeisimmät asemat joilta hypätä vihreän linjan kyytiin ovat Omonia, Monastiraki ja Thissio. Monastirakista matka pireukseen kestää noin 25 minuuttia. Lippu maksaa (vuonna 2018) 1,40€.
Ateenan lentokentältä
BUSSI. Bussi numero X96 liikennöi Eleftherios Venizeloksen kentältä Pireukseen. Matka-aika on noin 60-90 minuuttia liikenteestä riippuen. Lipun hinta 6€ (tieto vuodelta 2023). Lisätietoa täällä.
JUNA. Proastiakos-junalla (Athens Suburban Railway) matka lentokentältä Pireuksen satamaan kestää tunnin. Lipun hinta 9€ (tieto vuodelta 2023). Lisätietoa täällä ja linkki aikatauluihin täällä (skrollaa sivun loppuun, josta löydät PDF-tiedostoina viimeisimmät aikataulut).
SAAPUMINEN PIREUKSEEN
Ateenassa lähes kaikki paikkojen, katujen ja julkisen liikenteen pysäkkien nimet on kirjoitettu myös latinalaisin aakkosin, mutta kreikaksi ’Pireus’ voi näyttää tältä. Moderni kirjoitusasu on 'Peiraias', vanha ’Peiraieys’.
(Huom: laivalippujen online-hakukoneissa Pireus on englanninkielisessä asussaan 'Piraeus')
Pireuksen juna (metro)aseman pääovet
Kun astuu ulos metro/juna-asemalta Pireuksessa, saattaa hämmentyä kun ulkopuolella ei näykään satamaa, merta tai laivoja.
Edessä on vähintään sekava näky. Pireuksen metroaseman välitön ympäristö on ollut viime vuodet remontissa ja ruma vihreä aita peittää näkymän satamaan ja lähtöporteille. Metron ja sataman välissä kulkee vilkas autotie, jonka yli menee kulkusilta, mutta remontin takia siltakin on ollut kiinni pitkään. Sillalle menevät liukuportaat näkyvät kuvassa vasemmalla.
Edit 2023. Kirjoitus on vuodelta 2023, tilanne on sen jälkeen muuttunut.
Käänny kulkusillan jälkeen oikealle kun lähdet metrolta, ja pääset pian laivojen lähtöporteille.
[vimeo 267536644 w=640 h=564]
Kuvasin aiheesta ”For Dummies” –videon niin ei ainakaan jää epäselvyyksiä. ^_^
Pireuksen satamakartta. Kuvan saa klikattua isommaksi.
Pireuksen satama on itäisen Välimeren suurin. Siellä on 12 porttia, E1- E12. Kukin palvelee tiettyä saaristoaluetta ja/tai laivayhtiötä/yhtiöitä.
Portit ja kohteet Piraeus Port Authorityn mukaan, tosin tämä taulukko ei vaikuta olevan ihan ajan tasalla sillä esimerkiksi Rethymnoniin ei pääse (ainakaan tällä hetkellä, vuosi 2018) Pireuksesta ollenkaan. Pääosin tiedot ovat kuitenkin oikein.
Klassisille reiteille eli suosituimmille saarille suuntaavan saarihyppelijän kannalta tärkeimpiä ovat portit E6 ja E7 sekä E8 ja E9.
Kykladien lautat lähtevät porteilta E6, E7 ja E9.
Näistä erityisesti Blue Star Ferries -yhtiön käyttämät E6 ja E7 tulevat monelle saarihyppelijälle tutuksi, yhtiö on Kreikan laivaliikenteen suurimpia ja suosituimpia. Blue Star -laivat kulkevat Kykladien ns. ydinreittiä yhdistäen saaret kuten Paroksen, Naxoksen, Ioksen, Santorinin, pikku-Kykladit, Amorgoksen ja Astypalean. Toinen pääreitti kulkee Syroksen kautta Tinokselle ja Mykonokselle. Blue Starin laivoilla pääsee myös Koillis-Egean saarille ja Kreetalle (mutta eri porteilta kuin Kykladeille).
Blue Starin reitit ja aikataulut löydät täältä.
Portit E6 ja E7 sijaitsevat kätevästi lähimpänä metroa. Portit ovat edessäsi muutaman minuutin kävelyn jälkeen kun olet kääntynyt metron pääovien vieressä olevien liukuportaiden (nyt remonttialuetta) jälkeen oikealle, kävellyt noin 30 metriä kahviloiden ja leipomoden ohi ( - ja ohitat ruman vihreän aidan) ja ylität suojatien. Ylempänä liittämäni video näyttää sisäänmenon juuri näille porteille.
Porteille on Pireuksessa selkeät opasteet ja kukin portti on merkitty näkyvästi sisäänmenonsa kohdalle.
Juuri porttien E6 ja E7 sisäänmenon kohdalla ne kuitenkin puuttuvat (tilanne ainakin nyt vuonna 2018). Portit on onneksi helppo tunnistaa metron viereisen sijaintinsa ja suurten Blue Star -laivojen perusteella.
Portilta E9 liikennöivät laivayhtiöt kuten Zante Ferries (hitaat autolautat) ja Sea Jets (nopeita katamaraaneja).
Porteilta E9 lähtevät reitit suuntautuvat suurten ja keskeisten saarten lisäksi myös läntisillle Kykladeille, kuten Kythnokselle, Serifokselle, Sifnokselle, Milokselle ja Folegandrokselle. Tsekkaa esimerkiksi Sea Jetsin kohteet täältä.
Kreikassa laivoihin mennään aina suoraan laiturilta, laivan peräosasta. Isoihin laivoihin pääsee sisään usein jo tuntia ennen lähtöä.
Blue Star Delos -laivan viihtyisää matkustamoa
Jos matkustat Economy-luokassa eli kansipaikalla (kuten useimmat varmasti matkustavat, ellet ole menossa yölaivaan ja halua ottaa hyttiä), kannattaa mennä laivaan mahdollisimman aikaisin niin saat varattua istuinpaikan. Esimerkiksi Blue Star Ferries –laivoissa myös kahvilan ja ravintolan pöydät ja istuimet ovat ”Economy-paikkoja”, ja niille voi linnoittautua koko matkan ajaksi.
ARGO-SARONIA
Toinen saarihyppelijän kannalta tärkeä portti on E8, jolta lähtevät Argo-Saronian eli Ateenaa lähimpänä olevan saariryhmän laivat. Porttisi on tämä, kun olet suuntaamassa Hydralle, Porokselle, Eginalle tai Spetsesille. E8-”portti” on laaja, ja kattaa pitkän pätkän satamaa. Argo-Saronialle liikennöi kaikkein laajin ja tihein laivaverkosto, joten tila on tarpeen.
E8-portti on metrolta tullessa E7:sta vasemmalle, Plateia Karaskaki -aukion toisella puolella.
E8 -portin alueen maamerkki on tuo korkea tumma rakennus, sitä voi käyttää suunnistuksen apuna :)
Metrolta päin tullessa ensimmäisinä ovat isommat, hitaat laivat ja niiden jälkeen kauempana, melkein portilla E9, ovat pienet ja nopeat Flying Cat –katamaraanit ja Flying Dolphin –kantosiipialukset.
Argo-Saronialle liikennöivät laivayhtiöt Hellenic Seawaysia ja Aegean Flying Dolphinia lukuun ottamatta toimivat yhteisnimen Saronic Ferries alla.
KREETA
Kreetalle liikennöivät laivat lähtevät melkein kaikkein etäimpää metrolta, porteilta E2 ja E3. Sinne on metrolta matkaa runsas kilometri.
Kreetalle liikennöivät laivayhtiöt kuten ANEK, Minoan Lines ja Blue Star Ferries. Pireuksesta pääsee kahteen Kreetan satamaan: Haniaan ja Iraklioon. Muut Kreetan satamat kuten Rethymnon ja Sitia linkittyvät muille saarille.
Pireuksen satamassa kulkee myös ilmainen shuttle-bussi eri porttien välillä.
Tunnistat sen siitä että se kulkee satama/porttialuetta reunustavan aidan sisäpuolella. Pysäkit on merkitty selkeästi.
LIPPUJEN OSTO
Lippuja ei yleensäkään tarvitse ostaa monia päiviä aikaisemmin, ellei ole:
NETISTÄ
Lippuja voi ostaa netin kautta etukäteen, esimerkiksi greekferries.gr tai danae.gr- aikataulusivustojen kautta (kattavat melkein kaikki laivayhtiöt) tai laivayhtiöiden omilta sivuilta. Netistä ostettuun lippuun tulee usein jonkinlainen lisämaksu.
Pireuksen satamakadulla laivalipputoimistot tungeksivat vieri vieressä.
PAIKAN PÄÄLTÄ
Lukemattomat matkatoimistot ja laivalippumyymälät niin Ateenassa kuin Pireuksessa myyvät lippuja lähes kaikkien laivayhtiöiden laivoihin. Kokemukseni mukaan yli 80% toimistoista on tällaisia. Voit siis marssia melkein mihin tahansa puljuun jonka ovella näet ilmoituksen laivalipuista. Isoimpien laivayhtiöiden kuten Blue Star Ferriesin, Fast Ferriesin (ovat samaa yhtiötä), Hellenic Seawaysin, Sea Jetsien ja ANEKin lippuja myydään kaikissa yleismatkatoimistoissa.
Joitain poikkeuksia on, kuten Aegean Flying Dolphins ja Saronic Ferries, joiden liput täytyy ostaa niiden omista toimistoista. Saarilla voi myös olla omia pienempiä paikallisia laivoja (kuten Eginan ja Agistrin välillä Agistri Express tai Rodoksen ja Symin väliä liikennöivä ANES), jonka liput voi ostaa vain kyseisiltä saarilta eivätkä niiden aikataulutkaan aina näy virallisilla aikataulusivuilla.
Parhaimmat työkalusi aikataulujen hakuun ja selailuun ovat nämä sivut:
Openseas.gr
Gtp.gr
Openseas on käsittääkseni se virallisin ja päivitetyin ja siitä on myös ammattilaisversio jota kreikkalaiset matkatoimistot käyttävät varausten tekemiseen.
Huom: vaihda Openseas-hakukoneen käyttökieli englanniksi oikean yläkulman kielivalikosta, muuten oletusasetus on kreikka ja valikot kyrillisillä aakkosilla.
Jos lipun hankinta jää aivan viime tippaan niin sekään ei ole ongelma, lipun voi hankkia vielä vaikka 5 minuuttia ennen lähtöä laiturin pikkukioskeista - jos vain tilaa on.
Laivasta lippua ei voi ostaa, paikallisten pikkulaivojen poikkeukset poislukien.
Lipun merkinnöistä:
Tarkista lipustasi aina, että siinä on oikea lähtöpäivämäärä. Minulle on pariinkin otteeseen sattunut, että lippu on vahingossa myyty väärälle päivämäärälle.
Toinen tärkeä tieto on lähtöportti, joka on lipun oikeassa yläkulmassa.
Kreikan suurimpien laivayhtiöiden autolauttoja
LAIVATYYPEISTÄ
Saarille liikennöi pääsääntöisesti kolmentyyppisiä aluksia; isoja autolauttoja, nopeita katamaraaneja (joista isommat ottavat myös autoja) sekä kaikkein nopeimpia ja pienimpiä kantosiipialuksia (ns. Flying Dolphins).
Autolautat ovat hitaita ja halvimpia. Edullisuuden lisäksi etuihin kuuluu mukavampi matkustusympäristö ja mahdollisuus käydä ulkokannella ihailemassa maisemia, sekä tasaisempi meno tuulisella säällä – erityisen hyvä juttu jos voit helposti pahoin.
Blue Star Ferriesin isot autolautat muistuttavat kenties eniten meidän ”Ruotsin lauttoja”. Ilman tax free -kauppoja, tietenkin. Blue Star –laivat ovat moderneja ja erittäin mukavia matkustaa. Itse matkustan aina niillä jos mahdollista. Hytitkin ovat oikein siistejä ja uusimmilla Blue Star -laivoilla paljon tasokkaampia kuin meidän Viikkareilla ja Siljoilla.
Hellenic Seawaysin ja Aegean Flying Dolphin -yhtiöiden kantosiipialukset portilla E9
Katamaraaneilla ja ”lentävillä delfiineillä” matka taittuu noin kolmanneksen nopeammin, mutta ne ovat jopa puolet kalliimpia kuin isot lautat. Miinuksia on tylsä ja ahdas matkustamo (matkustajien on istuttava numeroiduilla istuimillaan) eikä mahdollisuutta päästä ulkokannelle. Epävakaalla säällä nämä alukset heittelehtivät aika tavalla joten helposti pahonvoivien kannattaa harkita tällaisen kulkupelin mielekkyyttä etenkin jos tiedossa on tuulinen sää.
Oikein tuulisella säällä katamaraanit ja delfiinit eivät kulje, mutta isommat kulkevat.
Matka-aikaesimerkkejä:
Pireuksesta Santorinille: autolautta nopeimmillaan 7,5 tuntia, katamaraani nopeimmillaan 4 tuntia.
Pireuksesta Naxokselle: autolautta 5 h 20 min, katamaraani 3,5 tuntia.
Pireuksesta Kreetalle: autolautta 9 tuntia (ei katamaraaneja)
Pireuksesta Eginalle: autolautta 75 minuuttia, kantosiipialus 40 minuuttia.
MITÄ JOS SÄÄ TAI LAKKO ESTÄÄ LAIVANI KULUN?
Laivayhtiö korvaa sinulle lipun hinnan tai saat lipun seuraavaan kulkevaan laivaan.
MATKATAVARAT LAIVALLA
Laukun voi halutessaan jättä autokannelle säilytykseen tai ottaa mukaan matkustamoon.
(Itse en koskaan uskalla jättää laukkua silmistäni, vaikka Kreikka onkin verrattain turvallinen maa.)
.
VIELÄ MUUTAMA VINKKI:
Plateia Karaiskakis -aukio on yksi Pireuksen pienistä bussiasemista. Myös lentokenttäbussi X96 pysähtyy täällä. Aukio sijaitsee porttien E7 ja E8 välissä.
Aukion matkatoimistot tarjoavat lipunmyynnin ohella myös matkatavaran säilytyspalveluja. Jos et löydä X96:n pysäkkiä, lipputoimistojen henkilökunta auttaa :)
Pireuksen metro / Electronic Railway -rakennus porteilta päin nähtynä. Opastekylttejä metroon ei ole, ja jos saavut Pireukseen ensi kertaa saarilta päin eikä paikka ole tuttu, etsi katseellasi tämä keltainen rakennus. Sen tunnistaa myös tuosta nyt remontissa olevasta ylikulkusillasta.
Sitten ei muuta kuin saarihyppelyä suunnittelemaan :)
Kreikan saarihyppelyn satamaoppaiden kakkososassa kerron kuinka pääset muihin Attikan alueen satamiin joita ovat Rafina, Lavrio, Volos ja Agios Konstantinos.
Esimerkiksi Sporadeille (Skiathos, Skopelos, Alonnisos ja Skyros) ei pääse Pireuksesta vaan on mentävä Voloksen, Agios Konstantinoksen tai Evian satamiin.
Kakkososassa kerron myös miten päästä Ateenasta Joonian saarille.
Kreikan iloa :)
Aiemmat oppaani:
Opas Kreikan saarihyppelyyn (yleistietoa sesongeista, laivoista ja majoituksesta)
Suuri Kreikka-hakemisto (kaikki juttuni Kreikan saarista)
[vimeo 267374643 w=640 h=564]
Kaupallinen yhteistyö: Biodelly. *Sis. mainoslinkkejä
Jess, sain tiedon että Biodellyn varastot ovat viimein täydentyneet ja pääsen pitkän odotuksen jälkeen esittelemään tämän suloisen merkin: Lovely Day.
Lovely Day on ihana, pieni saksalainen luonnonkosmetiikkamerkki. Jo nimestä tulee iloiselle mielelle! Tuotteet näyttävät ja tuntuvat suloisilta. Tämä on oikein sellainen über-Karkkipäivähenkinen kauneudenhoitosarja, pastellista söpöstelyä...!
Lovely Day valmistaa tuotteet omassa laboratoriossaan Berliinissä ja kaikki tuotteet ovat vegaanisia ja hajusteettomia. Yritys lahjoittaa 5% tuotoistaan eläinsuojeluun (lisää hyvää mieltä!), ja tuotteet ovat luonnollisestikin eläinkokeettomia.
Tänä vuonna kaksivuotistaivaltaan juhlivan merkin taustalla on nuori nainen nimeltään Josephine Förster. Kemisti-tätinsä opeissa luonnonkosmetiikan saloihin vihkiytynyt Förster halusi luoda oman tehokkaan ja samalla hellävaraisen luonnollisen sarjansa. Lovely Dayn hoitotuotteet perustuvat tehoaineisiin kuten PHA-happoon, hyaluronihappoon ja niasiiniamidiin, kaikki hyvin siedettyjä ja iholle hellävaraisia. Lovely Dayn tuotteissa vältetään ihoa potentiaalisesti ärsyttäviä ainesosia kuten etyylialkoholia, eteerisiä öljyjä ja tiettyjä herkistävinä tunnettuja kasviuutteita.
PHA-happo eli polyhydroksihappohan on kuin hellävaraisempi AHA-happo, sillä on iholle samat hyödyt kuin AHA-hapoilla mutta vailla AHA-happojen ärsytyspotentiaalia. Oikein herkkäihoiselle PHA-happo on hedelmähappoja parempi vaihtoehto.
Tuotteiden ainesosaluettelot ovat aivan mielettömät!
18,90€ / 50 ml tai 29,90€ / 100 ml
Hibiskuksen kukkauute, aloe vera, kamomilla- ja ruusuvesi sekä hyaluronihappo kosteuttavat ihoa samalla kun 2% mieto PHA-happopitoisuus kuorii ihoa kirkastaen ja tasoittaen sitä. Kuoriva ominaisuus on riittävän hellävarainen päivittäiseen käyttöön. Ihana, raikastava hoitoneste jota käytän aamuisin.
Pullon suihkemekanismi annostelee vettä niin napakalla paineella että tämä suihke kannattaa (valmistajan omankin suosituksen mukaan) annostella iholle vanulapun kautta. Itse innostuin vanhasta tottumuksesta suihkuttamaan Hyalyron + Bloom -suihketta ensimmäisellä kerralla suoraan kasvoille ja sain sitä silmiini. :)
Tuote tuntuu ihollani enemmänkin virkistävältä kuin rauhoittavalta minkä vuoksi tykkään käyttää sitä aamuisin.
Hajusteettomassa koostumuksessa tuoksuvat veden kukkaisraaka-aineet.
Hyaluron + Bloom -kasvoveden löydät täältä *, matkakoon täältä * Tuotteet ovat 2.5. saakka 15% Vappualennuksessa, kuten koko Biodellyn valikoima. (Näitä Vappualennuksia tuntuu nyt riittävän, mutta hyvä vain :) Emme valita alennuskampanjoista :))
31€ / 30 ml
Syväkosteuttava, antoksidanttinen ja rauhoittava seerumi kaikille ihotyypeille. Tuntuma iholla on samalla raikkaan viilentävä ja silottava, geeli levittyy liukkaan mukavasti eikä tunnu tahmealta.
Ainesosat saavat hymyn leviämään korviin; puhtaan veden sijaan seerumin pohjana ovat kamomilla- ja aloevesi ja kosteuttava nektari pullistelee ihoa helliviä ja hoitavia aineita kuten kaktusviikunaöljyä, babassunsiemenöljyä, niasiiniamidia, hyaluronihappoa ja sodium pca:ta. Biodellyn sivuilta voi lukea tarkan kuvauksen kaikkien ainesosien vaikutuksista ihoon. Itsehän ihastuin antioksidantteja pursuavaan ja ihon punoitusta rauhoittavaan kaktusviikunaan eli viikunaopuntiaan Evolven kasvoveden kautta kun huomasin sen selvästi rauhoittavan vaikutuksen ihooni.
Myös niasiiniamidi eli B3-vitamiini on sellainen "tekee-kaiken" supersankariainesosa että sen läsnäololle hoitotuotteissa voi vain nyökkäillä hyväksyvästi; se suojaa ihoa vapailta radikaaleilta, kirkastaa ihoa, häivyttää juonteita, pigmenttiläiskiä ja laajentuneita ihohuokosia ja vaikuttaa yleisesti ihon suojabarriääriä vahvistavasti. Kaikkien iho siis voi hyötyä siitä!
Niasiiniamidi on yhdessä hyaluronihapon, C-vitamiinin ja AHA/BHA/PHA-happojen kanssa niitä kaikille ihoille hyödyllisiä aktiiviaineita joka kannattaa painaa mieleen.
Seerumin löydät täältä *.
29,90€ / 100 ml tai 18,90€ / 50 ml matkakoko
Kuin puhdistaisi ihonsa maitovanukkaalla! Tämä suloinen, erittäin miedosti vaahtoava maitogeeli tuoksuu lempeästi mantelille ja puhdistaa hellävaraisesti vailla sulfaatteja.
Hoitavassa koostumuksessa on kylmäpuristettuja luumunkivi- ja manteliöljyjä, rohtosalkouutetta ja pieni (0,7%) pitoisuus PHA-happoa. Puhdistavat aineosat ovat dekyyliglykosidi ja cocamidopropyl betaine.
Putsarin pH on 5 eli erittäin ihoystävällinen. Biodelly on muuten alkanut merkitä sivuilleen tuotteiden pH-arvoja, peukku siitä!
Söpöin puhdistustuote koskaan? Nämä Lovely Dayn pikkupullot ovat niin suloiset että säästän ne muuhun käyttöön kun itse tuote on loppunut :)
Löydät Mellow Mallow -putsarin täältä *, matkakoon täältä *.
41€ / 30 ml
Blue Tansy Skin Rescue -öljy sopii kaikille ihotyypeille, mutta erityisesti sitä suositellaan kuivalle tai herkälle ja ärtyneelle iholle. Lovely Dayn hoitorituaalissa öljy korvaa voiteen ja se laitetaan iholle viimeisenä kasvoveden ja seerumin jälkeen. (Voidetta ei Lovely Dayn valikoimassa edes ole.)
Vain kolmesta öljystä (blue tansy eli sininen pietaryrtti, helokki ja argan) koostuva cocktail tuntuu iholla todella miellyttävältä. Blue Tansy on minulle entuudestaan tuntematon kasvi, ja Lovely Dayn sivulla siitä kerrotaan näin: "Tämä arvokas ja harvinainen lääkeyrtti on ehdoton suosituksemme tulehtuneen, kutiavan ja rosacea-ihon hoitoon. Blue Tansy toimii antihistamiinina ja on antibakteerinen."
Ski Rescue -öljy tuntuu sormissa ja kasvoille levittäessä täyteläiseltä, mutta näyttää iholla vähemmän rasvaiselta ja kiiltävältä kuin esimerkiksi Vintners Daughter. Se myös imeytyy hieman nopeammin. Mikään kuivaöljy Blue Tansy ei kuitenkaan ole vaan rasvahappoprofiililtaan ravitsevampi ja täyteläinen. Iho jää tuttuun tapaan äärimmäisen pehmeäksi.
Olen kokeillut Blue Tansya pelkästään kasvoveden päälle tai kasvoveden sekä seerumin, ja iho tuntuu parhaimmalta kun öljyn laittaa seerumin päälle. Öljy vaatii alleen kunnon kosteuden.
Blue Tansy -kasvissa on luonnostaan limoneenia (eteerisen öljyn tuoksuainesosa), ja niinpä tässä Lovely Dayn tuotteessa on poikkeuksellisesti pienen pieni pitoisuus eteeristä öljyä. (limoneeni, 0,0028%). Öljyseoksen sininen väri tulee blue tansyn sisältämästä atsuleenista.
Löydät Skin Rescue -öljyn täältä *.
24,90€ / 100 ml
Siinä missä Hyaluron + Bloom -kasvovesi aktivoi ja virkistää, Mermaid-suihke rauhoittaa. "After sun" -nimellä myytävän suihkeen käyttöä ei tarvitse rajoittaa auringonoton jälkeisiin hetkiin, vaan ainesosiensa puolesta se sopii rauhoittavaksi, kosteuttavaksi kasvovedeksi milloin vain. Viilentää tehokkaasti punoittavaa, ärtynyttä ihoa ja auttaa laskemaan punoitusta.
Rauhoittavasta vaikutuksesta vastaavat kamomilla- ja aloevesi, joita löytyy muistakin LD:n tuotteista mutta Merenneito-suihkeessa niitä on arvatenkin suurempi pitoisuus, kosteutta ihoon sitovat glyseroli ja pantenoli, vihreä tee suojaa vapailta radikaaleilta ja kookosuute ravitsee ja lupaa jopa uudistaa vaurioituneita ihosoluja.
Löydät Merenneito-suihkeen täältä *.
37,90 € / 100 ml
Tämän hetken trendiainesosaa, aktiivihiiltä sekä PHA-happoa (2%) ja marokkolaista laavaperäistä savea sisältävä syväpuhdistava naamio. Auttaa vähentämään ihon epäpuhtauksia ja poistaa ihosta ympäristöstä johtuvia saasteita. Lupaa myös häivyttää aknearpia ja supistaa ihohuokosia.
Hoitaviin ja ihoa helliviin ainesosiin kuuluvat myös manukaöljy, arganöljy ja auringonkukansiemenöljy.
Kiitos ravitsevien ainesosiensa korkean pitoisuuden, Hiilimanuka-naamio ei kuivu iholla täysin koppuraksi. Se on miellyttävän kermaisen tuntuinen ja aromaattisen tuoksuinen ja tekee sen mitä laadukkaan savinaamion kuuluukin; jättää ihon tasaiseksi ja heäleäksi suppuun nipistetyillä huokosilla.
Löydät hiili-manuka-naamion täältä *.
37,90 € / 100 ml
Pehmeän kermainen syväkosteuttava naamio kuivalle ja samealle iholle. Auttaa myös vähentämään pieniä epäpuhtauksia sisältämiensä saven ja miedon PHA-happopitoisuuden (0,7%) avulla.
Naamio sisältää jälleen kerran huippucocktailin hoitavia ainesosia: vaaleanpunainen savi syväpuhdistaa kuivan ja herkänkin ihon hellävaraisesti ja lataa ihoon mineraaleja, kylmäpuristetut vadelman - ja ruusunsiemenöljyt ravitsevat ja silottavat ihoa ja suojaavat vapailta radikaaleilta ja hyaluronihappo, hibiscuksen kukkauute ja ruusuvesi kosteuttavat.
Löydät Pink Clay -naamion täältä *.
.
Lovely Dayn incit ovat kerta kaikkiaan vakuuttavia ja on ilo tutustua tällaisiin, laadukkaat ainesosat edellä meneviin merkkeihin. Bonuksena lahjoitukset eläinsuojeluun <3
Kaikki Lovely Dayn tuotteet löydät Biodellyn sivuilta täältä *.
P.S. Seuraava Biodellyltä testiin saamani merkki on muuten islantilainen Sóley...! Vähänkö jännää, en ole koskaan kokeillut mitään islantilaista kosmetiikkaa :)
P.P.S. Pääsin kuin pääsinkin tänään Ateenaan ;) Huojennus...!
Kirjaimellisesti - jäin rannalle vilkuttamaan kun Pireukseen suuntaava laiva irtosi satamasta. Pitäisi kai minun olla viisaampi kaikkien näiden vuosien Kreikka-kokemuksen jälkeen, mutta näköjään ei.
Olen Argo-Saronian saarilla. Ne ovat ateenalaisten "takapihaa" ja etenkin lähimmät niistä ovat viikonloppuisin tupaten täynnä viikonloppua viettäviä, juhlivia ja rannoilla paistattelevia pääkaupunkilaisia. Sunnuntai-illan laivat Ateenaan ovat täynnä. Kai se pitäisi ymmärtää. Lippu tulisi varata päiviä tai jopa viikkoja aikaisemmin.
No, spontaanisti reissaava Sanni päätti muutenkin vasta viime hetkillä käväistä vielä Agistrillakin, vain kahta päivää ennen kuin paluulentoni Helsinkiin lähtee. Nyt jäin tänne. Ja huominen on viimeinen mahdollisuuteni päästä Ateenaan, sillä tiistaina on taas lakko. Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun reissuni ajalle sattuu kaksi lakkoa.
Hikinaamainen bloggaaja Agistrilla.
Pikkuinen, leppoisa Agistri ei todellakaan ole ikävä paikka jäädä jumiin, mutta kyllähän se vähän jännittää kun paluu Ateenaan jäi nyt yhdestä päivästä kiinni. Neuvon aina muita varaamaan saarilta paluuseen hyvin aikaa kun "aina voi sattua", enkä sitten itse noudata aina omia neuvojani... No, elämä.
Olen nyt vieraillut kaikilla Argo-Saronian saarilla ei-suositeltua Salaminaa lukuun ottamatta. Salaminaa eivät suosittele vierailukohteeksi opaskirjat eivätkä kreikkalaiset itsekään. Se on "ruma Ateenan betonilähiö", taisi olla jonkin opaskirjan kuvailu. (Onko joku teistä sattumoisin käynyt siellä..?)
Aikeissa on kirjoittaa kunnnollinen Argo-Saronian saaria vertaileva postaus, mutta en malta olla tekemättä pientä "Saronian saaret muutamalla sanalla" -tiivistelmää jo nyt. Yleinen tiivistelmäni näin huhtikuussa on tämä: Argo-Saronian saaret ovat the place to go jos haluaa nähdä elämää ja vilkkautta "shoulder-seasonillakin". Ehdottomasti suositeltava kohde nyt kun muut Kreikan saaret ovat vielä aika hiljaisia. Egina, Argo-Saronian saarista toiseksi suurin ja lähimpänä Ateenaa (asukasluvultaan suurin on Salamina), on kuulema vilkas viikonloppuisin vuoden ympäri, myös talvella. Eginalle kannattaakin varata majoitus ajoissa jos sinne on suuntaamassa nimenomaan viikonloppuna.
Hydra: jos saari voisi olla galleria, se olisi Hydra. Hyvin boutique, chic, kaikki pientä ja hienostunutta. Hydran satama on Kreikan kuvauksellisin Symin ohella. Kreikan ainoa saari jossa ei ole lainkaan autoja. Kreikan Zermatt <3 ^_^
Spetses: Kreikan Beverly Hills. Tältä upealta, uskomattoman kirkkaiden vesien saarelta löydät Kreikan miljonäärit, järjettömän kutsuvia rantoja turkooseine vesineen, loisteliasta arkkitehtuuria ja pikkukaupunkimaista tunnelmaa.
Poros: tällä erittäin viehättävällä ja hyperkuvauksellisella saarella ei ole Hydran ja Spetsesin mainetta, mutta miljööltään se on allekirjoittaneen mielestä vielä edellisiäkin hurmaavampi. Sijainti vastapäätä Peloponnesoksen upeaa vuoristoista siluettia, Saronian hienoimmat rannat (Sannin mielestä) ja erittäin kameraa rakastava, ystävällinen pääkaupunki fantastisen tunnelmallisine rantakatuineen ja eloisine vierasvenesatamineen tekevät Poroksesta mahdollisesti jopa oman suosikkisaareni Argo-Saronian saaristossa. Helmi!
Egina - aina takuuvarman vilkas, kaupunkimainen, "Ateenan lähiö". Upeita antiikin raunioita historiallisten kohteiden ystäville. Eginalla on kaikkea city-meiningistä yökerhoineen rauhallisempiin kalastajakyliin, mutta itse jouduin toteamaan että Egina on Argo-Saronian saarista vähiten suosikkini.
Agistri - rauhallinen, upeiden maisemien paratiisisaari. Pienin ja vähiten tunnettu Argo-Saronian saarista. Vedet niin kirkkaat että silmiin sattuu, Chalikiadan ranta (jossa vaatetus on valinnainen) on dramaattisella backdropillaan Saronian saarten upein. (Tämän postauksen kuvat on otettu Chalikiadan rannan yläpuolelta.) Vain 10 minuutin laivamatkan päässä Eginasta. Agistri sopii leppoisaan perhelomailuun tai niille, joita viehättää rento pikkusaareilu vailla kaupunkimaisia tai charter-turistillisia elementtejä.
Palaillaan :)
...ja pitäkää peukkuja että pääsen huomenna Ateenaan. Jos jotain pitää Kreikan saarilla varoa, ne ovat laivaliikenteen lakot. Ne voivat alkaa täysin varoittamatta ja myös laajentua yhtä varoittamatta. Vappupäivän lakko on kuulema standardilakko ja ollut vakiojuttu vuosikaudet, eikä se laajene koskemaan muita päiviä (paikallisten mukaan), mutta en enää hämmästy mistään yllättävistä "nyt päätettiinkin näin" -tapahtumista tässä maassa.
Kreikka.
