Kirjoitin joulukuussa epäonnistuneesta verisuonten laserhoidostani, josta muodostui yksi viime vuosien ikävimpiä kokemuksiani. Hoidatin sairaala Siluetissa Helsingissä reisieni teleangiektasiaa eli hämähäkkisuonia, ja operaatiossa asiakaspalvelusta itse hoidon tuloksiin meni moni asia pieleen.
Koko jutun voi lukea täältä.
Tilanne joulukuussa oli se, että tavallista pidemmäksi venyneen paranemisajan jälkeen mustelmat olivat vihdoin kadonneet ja suonet näyttivät häivyttyneen, mutta oikeaan reiteen jäi ihon alle kova, kipeä patti. Jälkitarkastuksessa patti todettiin liian voimakkaan käsittelyn aiheuttamaksi verihyytymäksi. Hoitaja oli arvoinut hoitoon käytettävät laserarvot väärin.
Joulukuussa jäin jännittämään, mitä patille tapahtuu. Lääkärin mukaan oli hyvät mahdollisuudet, että hyytymä paranee ajan kanssa; kehon makrofagit syövät sen pois. Kahden kuukauden aikana hoidon jälkeen patti oli kuitenkin vain kovettunut lisää ja alue sen ympärillä oli kipeä ja kosketusarka.
Kuten aiemmassa jutussani kirjoitin, saamani kudosvaurio on pieni juttu verrattuna oikeasti vakaviin komplikaatioihin joiden riskejä tietyt kauneuskirurgiset toimenpiteet sisältävät, mutta kaikki tyynni siitä jäi minulle tietysti todella paha mieli.
Olinhan maksanut 355 euroa jostain, joka meni mönkään ja juuri se pieni inhimillisen virheen riski, joka tämäntyyppisiin hoitoihin liittyy (ja jonka mahdollisuuden asiakas hyväksyy allekirjoituksellaan ennen hoitoomenoa), toteutui juuri minun kohdallani.
Oikea reisi
Nyt 8 kuukauden jälkeen hyytymä on poissa. <3 Paksuin käsitelty verisuoni, joka oli vielä useita kuukausia mustelmaisen näköinen ja erottui iholla tummana alueena, on sekin häivyttynyt lähes olemattomiin.
Nyt viimein voi sanoa, että tulos on onnistunut. Mutta tie sinne oli kaikkea muuta kuin mukava. Patti oli kipeä vielä pitkään talvellakin, ja aina kun siihen painoi kädellä, sai muistutuksen omasta turhamaisesta tyhmyydestään. Että otin riskin jonkin niin vähäpätöisen esteettisen jutun kuin reisien verisuonten takia.... "Ongelma", joka on suurimman osan ajasta vaatteiden peitossa. Olivatko nätimmät uikkarikauden reidet tämän arvoiset? Eivät todellakaan.
Patista muodostui niin ikävä psykologinen mörkö että kevään aikana lakkasin kokonaan koskemasta siihen kohtaan ihoa. Ihan hullua, mutta niin pahalta koko asia tuntui. Halusin vain unohtaa sen.
Viimeinen havainto patista on maalis- tai huhtikuulta, ja eilen uskalsin vihdoin taas koskea ihoon. Patti oli poissa. Painelin ihoa melkein epäuskoisena, mutta kaikki arkuuskin on nyt kadonnut.
Helpotuksen tunne on valtava.
Vasen reisi
Opin läksyni ja kiitos tämän kokemuksen, peruin mm. tammikuulle sovitun kulmakarvojen micro-blading aikani. Siihenkin käsittelyyn tunnetusti liittyy riskinsä, ja olivat ne kuinka vähäiset hyvänsä, en enää halua ottaa pienintäkään riskiä kokea tällaista vain estetiikan tähden. Pidän mieluummin haaleat, tylsät kulmakarvani.
18 comments on “Verisuonikäsittely: mitä iholle kuuluu nyt?”
Kiva, että iho lopulta palautui normaaliksi ja suonikin näköjään kuitenkin sitten häivyttyi, mutta tuo oli todellakin tosi epäammattimaisesti hoidettu juttu Siluetin osalta :/ Muistan vieläkin, miten järkyttyneenä luin tuota ekaa postausta tapahtumasta ja tämä sun kokemus sai mut vaan entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että en ikinä kajoa kehooni, saatika kasvoihini minkäänlaisin kirurgisin toimenpitein ulkonäköseikkojen tähden. Ihan saa kosmetiikka riittää ihon hoidossa ja muodonmuutosleikeissä jatkossakin, vaikka kaikenlaisia toimenpiteitä sitä on välillä tullut pyöriteltyä mielessä.
Voi tosiaan sanoa että onneksi selvisin lopulta säikähdyksellä (ja muistoilla huonosta palvelusta). Kaikesta oppii. Minkäänlaista iloa häivyttyneestä verisuonesta en voi sanoa tuntevani koska kokemuksen ikävä puoli kumosi sen. :( Olen vain tyytyväinen että verihyytymä katosi.
Hei! Hyvä, että patti parani! Kyllähän sitä itseäkin kaikenlainen kiinnostaisi ("onneksi" ei ole rahaa ja onneksi olen myös epäluuloinen ainakin tuossa microbladingissa lähinnä kädenjälkeen!) Ja hyvä, kun hyväksyt kulmakarvasi:)! Nehän on sulle ne täydellisimmät kulmat mitä olla voi! Sinun äidin ja isän geenit on ne tunnollisesti sinulle värkänny :D:D ! Kunpa muistais, että on hyvä olla juuri niin "epätäydellisen täydellinen" kuin vaan on. ...Mutta eihän se niin mene, aivot pieree omia hölmöjä ajatuksiaan..
...jäin miettimään tätä juttua.. varasin hoitoarvio-ajan laser-leikkaukseen syksyllä. Lasit on käytännössä rasittavat ja piilareissakin on hommansa. Mutta suurimmaksi osaksi inhoan sitä, että ne pienentää silmät rusinaksi koska on niin paljon miinusta. Entä jos sattuu jotain.. Antaisinko anteeksi itselleni, että menin. Aina on 'se mahdollisuus'. Mutta toisaalta pitäisikö kuitenkin pyrkiä onnellisempaan ? Olisinko itsevarmempi? Vai onko sekin ylihypetetty asia? Oisha se elämä helpompaakin, kun piilolinssejä joutuisin joka tapauksessa käytännön syistä pitämään. Pidemmän päälle siinä säästäisikin. Hmm. Kun tietäis tulevan..
Kannattaa vakavasti harkita tuota laser-operaatiota. Itse en enään uskaltaisi. Työkaverini kävi Tampereella sen teettämässä, molemmat silmät epäonnistuivat ja joutui sairaseläkkeelle vain 45-vuotiaana, kun ei enään kyennyt tekemään työtään näön huonontumisen vuoksi... ottivat liikaa molemmistä silmistä. Selvisi myös samalla, että melko paljon laser-leikkauksia epäonnistuu, niistä ei vai puhuta.
Olen myös ollut hoitoarviossa, mutta en sitten uskaltanutkaan itse leikkaukseen. Liikaa riskejä ja pelkäsin lähinäköni huonontuvan, koska en näe lasien kanssa lähelle. Inhoan kyllä edelleen laseja - olen odotellut parikymmentä vuotta jotain kehittyneempää teknologiaa kuin laser, mutta ehkei sitten elinikänäni vielä tule. :(
Kävin 4 vuotta sitten laserleikkauksessa ja olen ollut kyllä päätökseen todella tyytyväinen. Riskit oli tiedossa, mutta luotto lääkäriin kova. Nyt 4 vuotta myöhemmin jouduin tilaamaan itselleni lasit, mutta edelleen olen tyytyväinen. Lähtötilanne oli -3 ja hajataitot molemmissa silmissä. Nyt vahvuuksia tuli -0,75 per silmä ja hajataiton korjausten johdosta pärjään kyllä hyvin ilmankin laseja. Yleisimmät haittavaikutukset taitaa olla kuivasilmäisyys, valonarkuus sekä hämäränäön huonontuminen. Itsellä leikkauksen jälkeen silmät on kestänyt valoa paremmin ja piilareista pääseminen helpotti kuivuuteen.
Sama täällä, leikkautin 2010 ja olen ollut todella tyytyväinen. Tosin mulla on kuivat on silmät (oli myös ennen leikkausta allergioiden takia) ja hämäränäkö heikkeni, mutta jos menisin ajassa taaksepäin ja saisin päättää silmäleikkauksesta uudestaan, tekisin sen epäröimättä. Nämä pienet ongelmat ovat niin mitättömiä verrattuna siihen lasien suojelemisen riesaan, etten harkitsisi hetkeäkään. Mun elämänlaatu parani huomattavasti, kun ei enää tarvinnut aina muistaa että ehken teekään tätä tai tuota asiaa kun joko on lasit päässä tai en näe mitään. Mulle ei piilarit sopineet ollenkaan.
Tietysti leikkaus on ihan aina riski, eikä se silloin lohduta että suurimmalla osalla nämä menee ongelmitta.
No niinpä ^_^ Mutta ihminen on pinnallinen ja turhamainen, ei sille mitään voi... (tai ehkä joku munkki voi...?), se kuuluu ihmisyyteen... Aina on asioita joihin ei ole tyytyväinen ja joihin toivoo parannusta.
Aamen:)
Tuotahan se on. Inhimillisyys. Hyvin tiivistetty.
Hyvä, että parani kumminkin! Inhottavaa, kun joutuu pettymään. Mä otin microblandingkulmat viime vuonna, koska omissani on koloja liiasta nyppimisestä. Nyt kulmat ovat jo kuluneet, mutta en ehkä aio ottaa uudestaan. En ollut pettynyt kulmiin, päin vastoin, mutta olen alkanut miettiä, onko tässä mitään järkeä. Ehkä jaksan muutaman minuutin päivässä käyttää aikaa siihen, että täytän kolot meikillä :D
Olisihan ne sievät ja symmetriset kulmat tosi vaivaton juttu, itsekin olen niistä haaveillut ihan teinistä saakka. Vaikka päivittäinen meikkaus ja kolojen täyttäminen kuulostaa vähältä vaivalta sekin, niin myönnän että skippaisin sen auliisti. En vain tykkää kulmien laittamisesta, haluaisin että ne olisivat aina "tasalaatuiset".... :D Vähän niinkuin kynnet. Ne käyn ilomielin laitattamassa ammattilaisella.
Vähäsen säikähdin kun luin että oot microbladingiä harkinnut, sen verran hurjan näköisiä bleidattuja kulmia oon nähnyt, että itse en ikinä uskaltais vaikka omat kulmani ovatkin ohuet ja täysin värittömät :| Luonnollisena oot varmasti nätimpi <3
Kiitos :) Melkein harmi että kulmakarvat vaikuttavat ilmeeseen niin paljon... onhan ero värittömien ja sävytettyjen kulmien välillä ihan mieletön. Olen nähnyt ihmisiä joille värittömät kulmatkin sopii tosi kauniisti mutta itse näen itseni todella valjuna ja puutteellisena ilman kulmakarvoja.... harmi tosiaan että pitää olla joissain jutuissa niin pinnallinen - miksi tälläkään asialla pitäisi olla itselleni mitään väliä..? Varmasti läheiseni tykkäävät minusta kulmakarvattomanakin :) :p
Jos asiakaspalvelu olisi toiminut koko prosessin ajan ja susta olisi pidetty huolta, saattaa olla että tuota henkistä mörköä ei olisi päässyt syntymäänkään. Minusta näissä pintaa syvemmälle menevissä kauneustoimenpiteissä asiakkaan terveyden pitäisi silti olla se ykkös huolenaihe. Vaikka asiakas tuleekin kauneuttaan parantelemaan, kyllä toimenpiteen tekijän/yrityksen pitää ymmärtää että terveys on loppupeleissä JOKAISELLE se ykkösasia. Vaikka asiakas itse olisi valmis ottamaan isojakin riskejä. Voi olla että hän ei itse aivan ymmärrä mihin on ryhtymässä. Mutta bisnes taivuttaa moraalia kummasti... (Niinkuin nyt suuret rasvaimut esimerkkinä)
Kiva että tuli nätti loppu jutulle:)
Ihan totta.
Kyllä mun on edelleen vaikea ymmärtää Siluetin asiakaspalvelun kulkua, ja väkisin joutuu miettimään saavatko kalliimpiin operaatioihin tulijat parempaa palvelua ja heidät priorisoidaan meidän "pikkurahan" käyttäjien yli. Jos vastausta sähköpostiin pitää odottaa useampi päivä niin oletettavasti asiakaspalvelijoiden aika ohjautuu tällöin johonkin tärkeämmäksi koettuun.
Kun suositellun herpeksenestokuurinkin maininta unohtui, niin ei siinä tunnu asiakkaan terveys olevan ihan ykkösasia.
Hienoa, että patti viimein häipyi. Ikävät muistot laimenevat ajan kanssa, vaikkei sitä uskoisikaan.
Minulle tehtiin hoidollinen leikkaus vasempaan käteen neljä vuotta sitten. Lääkäreillä oli niin kiire leikkaamaan, ettei potilasta ehditty kuuntelemaan ja kokeilemaan konservatiivista hoitoa. Leikkaus sinällään onnistui (pienten yllätysten kera), mutta lopputulos on edelleen huonompi kuin ennen leikkausta. Tutkimusten valossa ongelma poistui leikkauksella, mutta käytäntö on toinen.
Vähitellen huomaan, että asia alkaa siirtyä kansioon "onpa lapsenlapsille taas kerrottavaa". Asiasta kuitenkin muistuttaa näkyvä arpi ja kello oikeassa kädessä. Katkeruus kuitenkin vähenee päivä päivältä.