Geelimäiset tai voidemaiset eyelinerit ovat aina kuuluneet suosikeihini, siitä saakka kun sellaista ensimmäistä kertaa kokeilin. Niiden etuna on parempi hallittavuus kuin nestemäisillä eyelinereilla, siistimpi jälki (ainakin itselläni) ja parempi kestävyys.
Heikkoutena on se, että geeli/voide-eyelinerit kuivahtavat usein purkkiinsa ennenkuin edes puolet tuotteesta on käytetty. Kuvassa on pari kuivahtanutta Indeliblen geelilaineria. Tämä netistä tilattava merkki oli pitkään lempparini, koska hinta oli edullinen ja erilaisia sävyjä vaikka kuinka monia. (Nykyään merkin saatavuus on huono ja hinta + postimaksutkin kohonneet).
Olenkin jatkuvasti etsinyt korvaavaa rajaustuotetta Indeliblen tilalle, ja sellainen löytyi e.l.f. Cosmeticsilta. :)
Sävyvalikoima on suppea, mutta elfin (skippaan nuo pisteet kirjainten välissä, rasittavia :p) voidemaiset eyelinerit ovat edullisia ja koostumus kestää kuivahtamatta aivan hämmästyttävän hyvin..! Paremmin kuin minkään kalliimmankaan tähän asti käyttämäni.
Ostin elfin violetin sekä mustan eyelinerin kolme vuotta sitten, ja voiteen koostumus ei ole muuttunut tässä ajassa miksikään. Ottaessani eyelinerit käyttöön totesin vielä, että violetin eyelinerin kansi oli aika löysästi kiinni eikä pakkaus tuntunut järin ilmatiiviiltä. Kantta ei siis saa kliksautettua kiinni vaan se kiertyy aina auki. Tällä pohjalla ajattelin, että eyeliner varmasti kuivuu nopeasti, mutta niin ei käynytkään.
Olen meikkirunsauteni keskellä välillä "unohtanut" elfit pitkäksi aikaa ja käyttänyt muita eyelinereita, mutta nyt kun tänä syksynä noin puolen vuoden tauon jälkeen taas otin elfit käyttöön, saatoin ilahtuneena todeta että eyeliner levittyy edelleen kuin unelma...!
Voidemaisen eyelinerin etuna meille jo vähän ikääntyneille "ruttuluomille" on myös se, että voidemainen koostumus ei asetu yhtä herkästi ihon vekkeihin ja ryppyihin kuin nestemäinen eyeliner.
Monelle varmaankin on tuttu ilmiö kun rasvainen tai nestemäinen huulipuna karkaa huulia ympäröviin ryppyihin. Sama tapahtuu helposti myös nestemäisen silmänrajaustuotteen kanssa. Voidemainen koostumus taas menee vekkien "yli" ja jälki on skarpimpaa. Ylipäänsä, mielestäni voidemaisella eyelinerilla on helpompi hallita rajauksen piirtoa ihan kaikenlaisilla silmäluomilla, ei vain ikääntyneellä.
Syy, miksi geelilaineri välillä kuitenkin jää sivuun ja käytän enemmän kyniä tai "dippi-eyelinereita", on niinkin yksinkertainen kuin sivellin. Voidemainen eyeliner vaatii erillisen siveltimen käytön, ja paljon reissaavana en aina jaksa (!) kuljettaa mukana rajaussivellintä. Ihan älytön syy, mutta tosi. Ylimääräisen siveltimen muistaminen on pienuudessaankin sellainen "vaiva", että on helpompi napata mukaan dippi-eyeliner jossa sivellin kulkee mukana eyelinerin korkissa.
Kotona meikatessa käytän kuitenkin lähes poikkeuksetta geeli/voide-eyelineria. <3
e.l.f. Cosmeticsin meikkejä myyvät Suomessa ainakin Yliopiston Apteekki ja Hehku-myymälät. Näissä hinnat ovat hieman verkkokauppoja kalliimmat, ja eyeliner kustantaa Yliopiston Apteekissa 8,90€ ja Hehkussa 7,80€. Sävyjä on tällä hetkellä vain kaksi, musta ja ruskea.
Netistä elfiä saa mm. Cocopandasta, jossa eyelinerin hinta on 6,95€. Kaikkein halvimmalla elfin meikit irtoavat iHerbistä, jossa elf Cream Eyeliner maksaa vain 2,58€. (Iherbin postikulut ovat muuten alentuneet taas ihan sikana, katsoin että viiden tuotteen testiostoskorille, johon laitoin elfin meikkejä ja yhden COSRX:n putsarin, tuli postareita 1,08€...! Postikulut vain halpenivat sitä mukaa kun lisäsin tuotteita...)
Löysin muuten taas hauskan "aarteen" blogin arkistosta, vuonna 2010 kirjoittamani oppaan erilaisiin nestemäisiin ja voidemaisiin eyelinereihin. Tämäkin postaus on muinoin kerännyt yli 100 kommenttia...! Niin paljon ovat eri tyyppiset eyelinerit js niiden erot lukijoita kiinnostaneet :)
Miksi intohimoinen ja tavallista intensiivisempi kiinnostus joihinkin asioihin saa toiset ärtymään?
Tiedättekö ilmiön? Kun joku on kiinnostunut jostain asiasta ns. normaaliksi miellettyä kiinnostustasoa syvemmin. Juttu voi olla harrastus kuten kutominen, keräily, fitness tai Pokémon Go. Se voi olla aihealue kuten historia, ravinto, taide, kosmetiikka. No, jälkimmäinen menee harrastuksestakin. Oli aihe tai asia mikä tahansa, kun henkilön kiinnostuksen taso asiaa kohtaan on erityisen intensiivinen ja omistautuva, se koetaan usein outona, ärsyttävänä tai kärjistetyimmillään jopa sairautena.
Ihmettelen, miksi. Onko erityisen syvä kiinnostus johonkin aiheeseen lopulta niin harvinaista, että se mielletään "erilaisuudeksi"? Erilaisuus aiheuttaa epäluuloa, joskus pelkoa ja saa meidät jopa tuomitsemaan. (Sallittehan yleistyksen tässä yhteydessä, en tietenkään tarkoita joka ikistä.) Ärsyttääkö toisen intohimossa ja överiharrastuneisuudessa siis pohjimmiltaan vain erilaisuus? Vai mikä siinä provosoi?
Vai onko intohimoinen suhtautuminen ylipäänsä toisille tuntematon tunnetila? Jotkut eivät tunne mitään asiaa kohtaan poikkeuksellisen suurta innostusta. 'Olla intohimoinen', se voi olla hyvin vieras olotila. Ehkä toisten suuri innostus siksi näyttäytyy pelottavana ja outona.
Blogimaailmasta on helppo poimia esimerkkejä, sillä juuri blogosfäärissä kohtaa usein tavallista kiihkeämmin kiinnostuneita yksilöitä. Blogit ovat platformeja joilla tuoda esiin omaa intohimoa ja monen kohdalla juuri tämä intohimo on ajava energia koko blogin taustalla. Fitness-blogit, ruokablogit, sisustusblogit, neuleblogit - kauneusblogit.
Yleisö seuraa, viihtyy, inspiroituu ja nauttii - mutta osa myös oudoksuu, arvostelee, kritisoi, jopa haukkuu. Julkisesti intohimoaan tai omaa vahvaa persoonaansa (sekin ärsyttää) esiintuovat saavat kuulla kaikkea ihastuneesta palautteesta sairausdiagnooseihin.
Omassa kauneusblogi/kosmetiikkafriikki-genressäni suurta kummeksuntaa nauttii etenkin kollegani, Ostolakossa-blogin Virve. Hänen intohimoista suhtautumistaan kosmetiikkaan ihaillaan, ihmetellään ja haukutaan. Virve on guru, esikuva, asiantuntija ja luotettava suosittelija, mutta joidenkin silmissä myös neurootikko, tuotteiden yliläträilijä ja purkkimerelleen sokaistunut materialisti jolla ei ole "muuta elämää kuin kosmetiikka". Vain koska hän suhtautuu ammattiinsa intohimolla ja on purkeista vilpittömästi liekeissä. Ja lukijat näkevät vain sen minkä palan hän valitsee blogissaan elämästään näyttää.
Fitness-bloggaajat ja -harrastajat ovat ihan oma lukunsa, heidän valinnoilleen ja elämäntyylilleen riittää ehkä kaikkein äänekkäimpiä silmienpyörittelijöitä, arvostelijoita, diagnoosien-lätkijöitä ja besser-wissereitä.
Totta kai - joskus kiihkeän innostuneen suhtautumisen taustalla saattaa oikeasti olla sairaus ja psyyken häiriö. Mutta tätä tuskin voi yleistää. Moni tuntuu haluavan niputtaa yhteen erityisen intensiivistä kiinnostusta ilmentävän käytöksen ja neuroottisuuden. Miksi? Koska toisen voimakas kiinnostus ja sen ilmentäminen on oman käytösmallin ja persoonallisuuden ulkopuolella?
Omista kiinnostuksen kohteistani joidenkin lukijoiden "nappeja painaa" erityisesti suhteeni ruokaan. Löydettyäni joitain vuosia sitten uuden ruokavalion ja ruoanlaiton ja gastronomian ilon, ja kiinnostuttuani ravinnon vaikutuksista niin kehoon kuin mieleen, olen saanut kuulla sairastavani ortoreksiaa ja rohkaisevani ihmisiä syömishäiriöihin. Tämä siksi, että olen valinnut jättää lautaseltani lisätyn sokerin ja raffinoidut viljatuotteet ja suosia kasviksia ja kokonaisia ruokia.
Tiedän hyvin että kiinnostukseni ravintoon ja siihen liittyviin ilmiöihin on varmasti keskivertoa syvempää ja tuon kiinnostukseni esiin kenties "tavallista" hyvän ruoan ystävää vahvemmalla äänellä ja intensiteetillä. Mutta onko tämä intensiteetti merkki sairaudesta tai pakkomielteestä? Jos on, miksi samanlainen kiinnostus vaikka postimerkkeilyä tai ponien keräilyä kohtaan ei ole sairasta?
Tutustuin viime kesänä minulle uuteen, vaikkakin jo kaupoista ja Ruotsin matkolta tuttuun, edulliseen L300-sarjaan. Ihastuin sarjan hyaluronihappopohjaiseen anti-age-ihonhoitolinjaan, ja nyt pääsen ilokseni esittelemään myös sarjan peruskosteuttavia, erittäin herkän ihon tuotteita jotka sopivat kaiken ikäisille. Olen täpinöissäni tästä yhteistyöstä, sillä jos jokin on minulle erityisen mieluisaa, niin hyvän ja edullisen kosmetiikan esittely.
Kotimaassaan apteekkisarjana myytävän L300-sarjan kaikki tuotteet sopivat herkälle ja hajusteallergiselle iholle, mutta Ultra Sensitive -linjan tuotteet on kehitetty vielä aivan erityisen herkälle ja helposti ärtyvälle iholle. Ultra Sensitive -linjaan kuuluu kaksi kosteusvoidetta sekä yksi puhdistustuote. Linjan tuotteilla on Allergia- ja astmaliiton allergiatunnus.
L300-hoitovoiteiden hajusteettomissa, hellävaraisissa koostumuksissa on minimoitu kaikki ihoa ärsyttävät ainesosat. Kosteusteho perustuu ihossa luonnostaan esiintyville ainesosille kuten betaiinille, hyaluronihapolle, skvalaanille, sokereille, keramideille ja aminohapoille. Voiteet ovat kosmeettisesti miellyttävän tuntuisia ja mukavasti levittyviä. L300:ssa ei kikkailla viimeisillä teknisillä innovaatioilla vaan tuotteet pohjautuvat jo tunnettuihin, kuivaa ja herkkää ihoa tehokkaasti kosteuttaviin, ravitseviin ja rauhoittaviin ainesosiin.
Ultra Sensitive-voidekaksikosta toinen sopii normaalista sekaiholle ja toinen kuivalle, myös atooppiselle iholle. Voide on testattu myös atoopikko-ystävälläni!
Ultra Sensitive Light Face Cream 9,90€ / 60 ml
normaalista sekaiholle
Kevyt, miellyttävän ja raikkaan tuntuinen voide. Tuoksussa voi aistia aavistuksen kauraa. Silikoniton koostumus sisältää rauhoittavaa ja kosteuttavaa betaiinia, ravitsevaa skvalaania, rauhoittavaa kauraöljyä, kosteuttavaa pantenolia ja antioksidanttista e-vitamiinia.
Tätä koostumusta minä käyttäisin, se sopii meille jotka pidämme ihoon "katoavista", samettisen pinnan jättävistä voiteista.
Ultra Sensitive Rich Face Cream 9,90€ / 60 ml
kuivalle iholle
Täyteläisempi Rich-voide hoitaa kuivaa ihoa rasvaisemmalla sekä Light-voidetta enemmän humektantteja sisältävällä koostumuksella: voiteessa on betaiinia, rapsiöljyä, kauraöljyä, skvalaania, pantenolia, e-vitamiinia ja joukko tehokkaasti kosteutta sitovia sokeriyhdisteitä. Loistava yhdistelmä kaikkea sitä mitä kuiva tai erittäin kuiva ja ärtynyt iho tarvitsee voidakseen hyvin.
Annoin voiteen testiin atooppisen ihon omaavalle työkaverilleni. Kyseessä on henkilö joka käyttää vain apteekin hajusteettomia voiteita, perusvoiteita tai lääkärin määräämiä. Ystäväni iho on niin herkkä ja ihottumaan taipuvainen ettei hän voi edes käyttää meikkiä. Kun viimeksi tapasimme, ystäväni kommentoi jo ennenkuin ehdin kysyä voiteesta mitään; "Hei, se antamasi voide on tosi hyvää!"
Vaikka itse osaan lukea ja tulkita kosmetiikan tuotteiden ainesosia, tulee paras ja luotettavin tieto kuitenkin aina käyttäjältä :)
Intensive Moisture Night Cream 9,90€ / 50 ml
normaalista kuivalle iholle
Testasin myös Intensive Moisture -linjan yövoiteen. Tässä voiteessa on kiinteän voidemainen mutta samalla kuitenkin notkeasti levittyvä koostumus joka ei tunnu yhtään liian raskaalta ihollani päivälläkään. Se on riittävän kevyt sopiakseen myös meikin alle. Suojaa, mutta ei tahmaa.
Ainesosiensa puolesta Intensive Moisture -yövoide tarjoilee jälleen monipuolisen ja laadukkaan kattauksen lipidejä ja kosteuttavia NMF-ainesosia. Voide on profiililtaan saman tyyppinen kuin Hyaluronic Renewal -linjan loistava yövoide ja sisältää betaiinia, karbamidia, rapsiöljyä, skvalaania, sheavoita, maitohappoa, fytosphingosinea, kolesterolia sekä kolmea eri keramidia.
Lopuksi vielä erityismaininta L300-putsareille, joita hehkutin jo edellisessä postauksessa. Intensive Moisture -vaahdosta ja misellivedestä tuli kesän suosikkipuhdistustuotteeni ja kesäkuun alussa saamani vaahto on jo lopussa - sain L300:lta sopivaan saumaan juuri uuden kappaleen ^_^ Ei sillä että näin edullinen (6,90€) putsari verottaisi hurjasti omaakaan kukkaroa, ja tätä tulen hankkimaan jatkossakin. Kaikki L300-puhdistustuotteet maksavat 6,90€.
Intensive Moisture -misellivesi on paras normikosmetiikan puolelta käyttämäni misellivesi, ja nimi todella pitää kutinsa: kosteuttavassa koostumuksessa on kolmea eri sokeria, karbamidia ja aminohappoja.
Erityisen herkän ihon maitomainen Ultra Sensitive Foaming-putsari vaahtoaa miedosti eikä sisällä sulfaatteja.
Lisäksi L300-sarjaan kuuluu myös perinteinen, vaahtoamaton puhdistusemulsio.
L300-tuotteita myydään päivittäistavarakaupoissa ja erityisliikkeissä kuten Hehku. Hintahaitari on 3,90-14,95€.
Hyvää iholle, kevyttä kukkarolle :)
Aloin tässä yksi päivä miettiä, kuinka suuri osa suosikkituotteistani on ns. markettikosmetiikkaa, kuinka suuri osa keskihintaista ja miten suuri osa selektiivistä eli suomeksi sanottuna kalliimpaa kosmetiikkaa.
Luontaisesti säästäväisenä sieluna ja kasvatukseltani "laihialaisena" henkilönä hintatietoisuus on minulla tietysti punaisena lankana kaikissa hankinnoissa, mutta etenkään kosmetiikan saralla en hanki halpaa laadun kustannuksella. (Vaatteissa myönnän että olen voinut tällaista harrastaa, nimimerkillä "Henkkamaukan-trikoo-on-univormuni").
Jos vaihtoehtoina on kaksi samanväristä superkaunista violettia luomiväriä, ja toinen maksaa 5 euroa ja on heikkopigmenttinen ja varisee, ja toinen maksaa 25 euroa ja on vahvapigmenttinen ja silkkisesti levittyvä ja kestävä, ilman muuta otan 25 euroa maksavan.
Tietysti rajansa kaikella, ja jos vaihtoehtoina on 5 euron surkimus ja 80 euron laatuluomiväri, niin sitten en ota luomiväriä lainkaan. Surkeaa en käytä vain siksi että on pakko olla jotain meikkiä, ja kipurajan ylittävää hintaa en maksa sillä jokin toinen samalla summalla saatava asia tekee minut onnellisemmaksi. Kuten ravintolan maistelumenu ^_^ :-*
Kipurajan ylittävä poikkeus: kerran ostin ja tykkään kovasti, mutta saan halvemmalla yhtä hyvää enkä ostaisi toista kertaa
Kipurajat vaihtelevat tuoteryhmittäin, ja aloin miettiä, mitä nämä rajat tarkalleen ottaen eri tuotteiden kohdalla olisivat. Olen aiemmin puhunut yleisesti noin 50 euron kipurajasta, mutta sitä ei voi soveltaa kaikkiin tuotekategorioihin. Maksualttiuteni (heh) on selvästi myös noussut vuosien ja kertyneen tiedon ja kokemusten myötä. Nykyään tiedän paljon paremmin kuin 10 vuotta sitten mikä kaikki vaikuttaa hintaan. Jos esimerkiksi haluaa saada todella elegantin, hienostuneen tuoksuisen kosmetiikkatuotteen, se ei voi maksaa kolmea euroa.
Mitä te maksaisitte näistä tuotteista?
Minä maksaisin korkeintaan:
Rajauskynät - 25 - 28 euroa
Solo-luomivärit - 28 euroa
Luomiväripaletit (enemmän kuin kolme sävyä) - 60 euroa
Ripsivärit - 25 euroa
Kosteusvoiteet - 45 euroa
Seerumit - 49 euroa (heheh - tämä psykologinen ysi-hinta, kyllä 49€ kuulostaa mukavammalta kuin 50€..! ^_^)
Anti-age-tuotteet - 100+ euroa (jos oikeasti kokisin tuotteella olevan näyttöä tehosta!)
Putsarit - 20 euroa
Shampoot ja hoitoaineet - 20 euroa
Entä suosikkini eri hintaluokkien tuotteissa?
Tietysti lemppareita on niin paljon että niiden lista venyy tähän pituuteen, joten päädyin poimimaan tähän postaukseen kaikkein halvimmat ja kaikkein kalleimmat suosikkituotteet. Odotetusti, kalliita - sellaisia joita todella ostan itse - on tosi vähän halpoihin verrattuna. Kaikkein eniten ostan tuotteita keskihintaisten luokasta, meikeistä esimerkiksi Urban Decay kuuluu tähän kategoriaan ja ihonhoidosta Mádara.
Kuivashampoot (monia merkkejä; Klippoteket, Biozell, Herbina) alk. 4,75€
Lumene Nordic Girl CC-voide 8,90€
Essence Lashes Of The Day -maskara 3,09€
Lidl Cien Q10 -silmänympärysvoide 2,89€
L300-puhdistusvaahto 6,90€
Yves Rocherin hoitoaineet 4,90€ (aina tarjouksessa :p)
Garnier Maple Remedy -hiusnaamio 3,90€
Lidl Cien-käsivoide 0,99€
Erittäin Hieno Suomalainen Vehnänalkio & Omena -shampoo ja hoitoaine 2,90€
Dermosilin Nature-seerumi (entinen Kanerva) 10,50€
Dermaglow Instant Lip Gloss Plumper (ei saa enää Suomesta, ovh oli 50€:n kieppeillä ja ihan tätä hintaa en maksanut mutta alestakin ostettuna kallis)
Estee Lauder Double Wear Stay-in-Place -peiteaine 35€
- uskomatonta että en ole omistanut tälle todella pitkäaikaiselle Holy Grail -tason suosikkituotteelle omaa postausta! Olin ihan varma että olin sellaisen kirjoittanut ja yritin löytää sen laittaakseni tähän linkin, mutta ei. Tuote on vilahdellut suuressa joukossa eri postauksia jossa sen erinomaisuutta on hehkutettu (kuten tämä: Silmä Mustana - suuri peiteainetesti), mutta omaa erillistä postausta sille ei ole. Shame on me!
Tämä peiteaine on niin hyvä että periaatteessa en ilman blogiyleisöä innostuisi muita edes testaamaan, itse en muuta käyttäisikään. Vaikka muitakin todella hyviä on, tämä vain on paras.
Clinique Blushing Blush -poskipuna, sävy Iced Lotus 36€ - tällekään ei ole omaa postausta mutta näkyy varmaan sadoissa meikkikuvissani, tässä yksi The Blog Awards -gaalalookistani.
Diorin viiden sävyn luomiväripaletti noin 54€ (ostettu Etelä-Afrikasta, Suomesta ei saa näin halvalla. Tämä on vanha suursuosikki jota en ostaisi enää mutta laitoin sen listalle koska se kuitenkin on kalleimpia ostamiani kosmetiikkatuotteita. En osta Diorin luomivärejä enää koska kasvoin ohi hype-kauden ja tykkään paljon enemmän merkeistä kuten Urban Decay ja MAC, joissa on vähemmän blingiä mutta huomattavasti parempi hinta-laatusuhde)
Hourglass Illusion -meikkivoide 56 dollaria
Paula's Choice Resist 10% AHA Weekly Exfoliant 40€
Kuten näkyy, ihonhoitotuotteista en ole maksanut korkeita summia, mutta asiaan tulee epäilemättä pian muutos kun hamuan niitä kaikkein tehokkaimpia anti-age-tuotteita. Tehokkaita saa halvallakin, mutta uteliaisuuteni - ja silmänympärysten tilanteeni :D - kattaa ne arvokkaammatkin :) Ryppytuotteet ovat ihan hauskinta testattavaa sillä ne voi todella haastaa näyttämään "kyntensä"! :)
.
Esittelyssä uusi L'Oreal Unlimited Mascara.
"Törmäsin" maskaraan puolivahingossa jo viime viikolla, jolloin se ei ollut vielä myynnissä. Haahuilin Sokoksen kemppariosastolla etsimässä uusia maskaroita testattavaksi ja päädyin L'Orealin pisteeseen. Paikalla ollut myyjä heitti oikein klassisen tiiserin. Kun aloimme puhua ripsareista ja minkä tyyppisistä harjoista tykkään, myyjä veti jemmoistaan Unlimited-testerin. "Ooh, tuohan näyttää hyvältä, paljonko se maksaa? Ja sitten tulee vastaus: "Tämä tulee ensi viikolla..!"
Kerrankin ihan klassisesti mainoksen uhrina riensin sitten tällä viikolla ostamaan uutukaisen: Unlimited Mascara Black.
Hintaa tällä on 19,90€ ja maskaramassaa tuubissa 7,4 ml. Ei siis mikään halvin päivittäiskosmetiikan maskara, kun massaa on aika vähän, mutta kiinnostuin tästä harjansa - ja kieltämättä jotenkin kivan erilaisen näköisen pullonsa - perusteella.
Olen nysäharjaksisten polymeeriharjojen ystävä, ja tärkeää on myös sopivan kapea, ahtaalle silmälle sopiva muoto sekä kapeneva kärki jolla yltää siististi sisä- ja ulkonurkkiin.
L'Oreal Unlimited -maskarassa on juuri tällainen harja. Se on erittäin taipuisa ja pehmeän tuntuinen ripsissä (vastakohtana koville maskaraharjoille jotka saattavat jopa vähän sattua ripsien tyvessä, yksi sellainenkin on juuri kokeilussa). Lisäksi Unlimited-maskarassa on tällainen juju:
Taipuva varsi. Ensin mietin, että mitähän ideaa tällä on - helpottaako se muka jollain tapaa maskaran levitystä? Mutta kun kokeilin maskaraa, taivutettu asento tuntui heti jotenkin mukavammalta kuin suora varsi, ja käteni motorinen muisti yhdisti sen heti Lancômen Grandiôseen josta myös tykkäsin kovasti. L'Oreal Unlimited Mascara lieneekin ehkä saanut inspiraationsa siitä, L'Orealillahan kierrätetään usein samoja ideoita (kuten myös ainesosateknologiaa) selektiivisiltä merkeiltä päivittäiskosmetiikkaan. Toisaalta, Grandiôse on jo sen verran vanha että varsi-jujun luulisi jo periytyneen muihin L'Orealin ripsiväreihin aiemmin. (Tietääkö joku, onko?)
Anyways - minä tykkään! Maskara on juuri niin hyvä kuin mitä tiiserin heittänyt myyjä antoi ymmärtää, juuri minun makuni mukainen.
Harja erottelee ripset erittäin hyvin ja sopii kokonsa puolesta loistavasti viuhumaan silmissäni sotkematta luomia ja kulmaluuta. :-* Voidemainen massa kerrostuu topakasti mutta siististi vailla paakkuja ja massa myös kaareuttaa ripsiä kevyesti. Sävy on intensiivisen musta. (Olen vihdoin oppinut huomaamaan mustankin välillä eroja... :D Aina ei ollut niin ^_^)
Koostumus on vesiliukoinen, joten "pitääkö se taivutukset?" -kysyjille joudun vastaamaan että en tiedä, tai ei ainakaan pidä niin hyvin kuin WP-koostumukset. (Itse en käytä ripsentaivuttajaa kuin aniharvoin, ripseni ovat luonnostaan kaareat.) Vedenkestävä koostumus pitää taivutukset aina parhaiten, normikoostumus ei koskaan voi kilpailla wp:n kanssa sillä saralla.
Kuvan meikissä minulla on Unlimited-maskaraa vain yksi kerros. Tosi kaunis, siisti ja arkeen riittävän näyttävä tulos. Tämän paksumpia ripsiä en oikeastaan arkena harrastakaan, en ole ns. manga-ripsien ystävä :)
L'Oreal Paris (ja saman talon Maybelline) on aina ollut lempparimerkkini markettimaskaroissa, mikä tuli taas vahvistettua.
Kivan raikkaita tällaiset kevyet, rajauksettomat ja poskipunattomat meikit välillä, vaikka tuntuu hassulta olla ilman rajausta kun se on meikissäni niin määrittävä tekijä.
Meikissä:
L'Oreal Unlimited Mascara
Essencen Purple Clouds -luomiväri
Whamisa BB-voide #23 -edelleen iholla päivittäin sen jälkeen kun sen sain :-*
L.A. Girl Velvet Hi-Lite Contour Stick Luminous
Ainiin..!
Mainoslinkki: Whamisan BB-voiteesta kiinnostuneilla on vielä 16.9. saakka mahdollisuus kotiuttaa voide vähän kevyempään hintaan. Koodilla karkkipäivä saa Whamisan BB:n 15% alennuksella Biodellystä hintaan 33,92€. Koodilla saa 15% alennuksen myös kaikista muista tuotteista Biodellyn valikoimassa.
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Taas on aika kurkkia Dermosilin viimeisimpiä uutuuksia. Tällä kertaa poimin esiteltäväksi mm. vaahtoavan uutuusnaamion, herkän ihon seerumin sekä oikein klassisen, ruskean mattaluomiväripaletin - tyyppiä jota en itse enää käytä kiitos hiusvärini, mutta tämä on JUST sellainen klassikkosävyjen kimara jota monet rakastavat.
Let's go :)
Luomiväripaletti 9,90€ / 4,4 g
Näyttääkö jonkun silmään tutulta? Minulle tuli tästä heti mieleen Dr. Hauschkan Stone Colours -paletti, mutta Dermosilin paletti on hieman vaaleampi - ja yksi ruskeista lämpimämpi. Ja tietysti Dermosilin paletti on edullisempi - hinta on alle neljännes Hauschkan paletista.
Sävyjen laatu on todella hyvä ja pigmenttinen. Vaalea sävy on aavistuksen jauhoinen, mikä on tyypillistä vaaleille mattasävyille, mutta kehno tämä ei ole.
Vaaleanruskea, keskiruskea ja tummanruskea ovat pigmenttisiä ja oikein kauniisti levittyviä. Koostumus on silkkinen, ei kuivan jauhoinen. Hintaansa nähden pidän tätä todella laadukkaana luomiväripalettina.
Vaaleanruskea on kaunis, viileähkö vaalea taupe ja sopii loistavasti koko luomen perussävyksi. Keskiruskea on lämmin ja itse tykkään käyttää tämän tyyppistä sävyä luomivaon varjostuksessa. Tummanruskea sävy on käytännössä melkein tummanharmaa. Tyylikäs sävy jolla voi tehdä upean smokeyn tai tuoda kolmiulotteisuutta klassiseen tapaan ulkonurkan varjostuksella.
Meikkikuvia seuraa alempana.
Moist Proof -kulmaväri 6,50€ / 5 g
Dermosilin voidemainen kulmaväri saa nyt seuraa vaaleammasta sävystä, ja uutukaisen myötä vanha nimettiin Mediumiksi. Uusi sävy on Fair.
Kumpikin sävy on mukavan neutraali tai jopa viileä. Kokemukseni mukaan moni vaalea kulmaväri taittaa keltaiseen, mikä ei imartele kuin henkilöä jolla on hyvin lämpimänsävyinen iho ja hiukset. Neutraalit, harmaaseen taittavat sävyt sopivat useammille. Sävy Fair on sen verran läpikuultava että sitä voi sutia aika rennosti ilman pelkoa liian tummasta jäljestä.
Kulmaväri Medium yläluomen rajauksena
Moist Proof -kulmavärit hylkivät kosteutta ja pysyvät erittäin hyvin.
Oma vinkkini on käyttää näitä silmänrajaukseen geelimäisten eyelinerien tavoin. Etenkin Medium-sävy on siihen hommaan loistava. Näiden koostumus muistuttaa geeli-lainereita, mutta on ohuempi ja "kovempi", ei pehmeän voidemainen. Jälki on utuisempaa kuin varsinaisella geeli-lainerilla.
Kulmavärin mukana tulee kaksipäinen sivellinapplikaattori jolla sävyn saa näppärästi paikoilleen. Sivellintä myydään myös erikseen 3 euron hintaan.
Dermosil-luomiväripaletti: arkimeikkivahvuus. Rajaus Medium-kulmaväri.
Dermosil-luomiväripaletti: iltameikkivahvuus. Rajaus yläluomella sekä alasisäluomella Medium-kulmaväri. Kulmakarvoissa Fair-kulmaväri.
Kaikkia neljää sävyä voi käyttää yhdessä esimerkiksi näin. Kulmaluulle tulee myös vaalea sävy, itse käytin kulmaluulla vielä hieman Dermosil-paletin vaaleaa läpikuultavampaa luonnonvaaleaa.
Skin Comfort Teho-käsivoide SPF 7 8,50€ / 100 ml
Käsivoide suojakertoimella! Tällaista joku juuri hiljattain kyseli kommenteissa. Suojakerroin tosin ei ole korkea; SPF 7, mutta jotain kuitenkin. Tiedämme, että korkea suojakerroin puolestaan vaikuttaisi tuotteen koostumukseen ja tekisi siitä tahmeamman.
Teho-käsivoide on kehitetty erityisesti ikääntyvälle iholle sekä iholle, johon muodostuu herkästi pigmenttiläiskiä.
Koostumus on synteettispainotteinen ja voidemainen mutta kevyen tuntuinen, se imeytyy nopeasti ja tuoksu on Skin Comfort -sarjasta tuttu; naisellinen ja ikäänkuin "aikuinen" :D Kasvipohjaisia hoitavia ainesosia ovat sheavoi ja boerhavia diffusa -kasvin uute (kaikille kasveille ei vain löydy suomennosta, pitäisi varmaan olla hortonomi... :))
Sensitive Hydrating Serum 7€ / 30 ml
Dermosilin hajusteeton Sensitive-linja täydentyy tänä syksynä kosteusseerumilla. Minulla on muuten ajatuksena tutustua syvemminkin Sensitive-sarjaan, mutta tämän kuun juttuun halusin napata uutuusseerumin.
Hellävarainen Sensitive-seerumi tuo iholle kosteutta ja hoitoa oikein pätevällä kokoonpanolla hoitavia öljyjä ja humektantteja: pullosta löytyy vakkari-glyserolin ohella manteliöljyä, skvalaania, sheavoita, sokeriyhdiste (sokeriyhdisteet kosteuttavat) sekä PHA-happoa. Jep, täällä sellainen taas lymyää, polyhydroksihappo..! Tällä kertaa pitoisuus ei ole kuoriva vaan PHA (gluconolactone) on lisätty tuotteeseen kosteuttajana. Inci on simppeli kuten herkän ihon tuotteilta voi odottaa, kaikki "turha" on karsittu.
Koostumus on ohutta lirua mutta tuntuu yllättävän kosteuttavalta, tai ehkä sen ei pitäisi olla yllätys ainesosien perusteella. Iho ei jää seerumin jäljiltä tahmeaksi vaan pinta kuivuu muutamassa minuutissa silkkisen sileäksi. Minun normaalilla ihollani Sensutive-seerumi riittäisi tähän vuodenaikaan kosteuttajaksi yksinään, ihoa ei kiristä yhtään seerumin imeydyttyä. (Mutta kerrostelijana en toki enää käytä vain yhtä tuotetta :D Alla vähintään kosteuttava kasvovesi ;))
Seerumilla on Allergia- ja Astmaliiton Allergiatunnus, niinkuin koko Sensitive-linjalla.
Detox Bubble Sheet Mask 5,50€ / 20 ml
Dermosil goes Korea ^_^ Nyt on täälläkin sheet maskia tarjolla :)
K-Beautysta inspiraationsa hakeva hauska naamio syväpuhdistaa ja kuorii ihoa - ja tekee sen vaahdoten :) Tässä on samanlainen teknologia kuin Koreasta ostamassani Near Skin Dustless-naamiossa; tuote alkaa kuplia ja vaahdota iholla.
Detox-naamio sisältää mietoja AHA-happoja jotka kirkastavat ihoa - et bongaa niitä incistä vaan ne ovat "piilossa" kasviuutteiden sisällä :)). Miedosta vaikutuksestaan huolimatta naamio kihelmöi iholla jonkin verran, en ehkä suosittelisi tätä herkkäihoiselle mutta normaali-ihoinen todennäköisesti vain pitää tästä tunteesta :)
Naamio on hajusteeton.
Naamion annetaan vaikuttaa 5-10 minuuttia, minkä aikana kasvoille muodostuu muhkea vaahto. Lopulta näytät ihan lumiukolta :D Vaahto on sen verran tiheää että se pysyy kiinni naamiossa yllättävän hyvin, ei valunut rinnuksille.
Naamio sopii hemmottelevaksi kasvohoidoksi, kun kasvojen iho tuntuu samealta ja väsyneeltä tai kerran viikossa käytettäväksi syväpuhdistukseksi normaalille ja sekaiholle.
Kertakäyttöisenä tuotteena naamio on aika arvokas (5,50€), mutta niinhän nämä kangasnaamiot taitavat olla. Vaahtonaamio sopii minusta hyvin vaikkapa ohjelmanumeroksi johonkin saunailtaan tai tyttöjen hemmotteluiltaan - miksei miehillekin :D Tämähän voisi olla heistäkin hauskaa, ei ainakaan mikään naisellisen näköinen naamio ^_^
Lopuksi vielä jotain siivouskomeron puolelta :) Tykkään käyttää ympäristöystävällisiä, luonnonmukaisia siivousaineita ja on kivaa että Dermosilillakin on valikoimassaan sellaisia.
Kylpyhuoneen puhdistussuihke (Ecocert) 5,90€ / 500 ml
Living-sarjan ekosertifioitujen puhdistustuotteiden valikoima täydentyy kylpyhuoneen puhdistusaineella.
Kylpyhuonepesuaine on biohajoava ja sisältää vain luonnollisia hajusteita. Suihkeessa on luonnollisen puhdas ja raikas tuoksu, tästä ei tule minulle päänsärkyä niinkuin synteettisten puhdistussuihkeiden tuoksusta.
Kylpyhuone-putsariin on saatavilla myös ympäristöystävällinen täyttöpatruuna. Valikoimaan kuuluvat myös Living Ecocert -yleispuhdistusaine, keittiönpuhdistusaine ja ikkunanpuhdistusaine.
*
Kaikki Dermosilin syyskuun uutuudet löydät täältä.
Tällä viikolla vietetään valtakunnallista Hävikkiviikkoa. Suomessa heitetään vuosittain menemään aivan käsittämätön määrä ruokaa, josta suurin osa tulee varmasti kaupan sektorilta, mutta myös kotitalouksien ruokahävikki on merkittävä.
Itse olen intohimoinen ruokajämien hyödyntäjä ja vaikka esimerkiksi lentomatkailullani en voikaan ylpeillä, niin ruokahävikin vähentämisellä voin. Heitän aniharvoin ruokaa menemään, niin harvoin ettei sitä tapahdu edes kuukausittain. Minulla on toimiva systeemi eikä ruoan hyödyntämistä tarvitse oikeastaan sen kummemmin edes miettiä, se tapahtuu automaattisesti.
Olen kirjoittanut aiheesta suositun postauksen jo aikaisemmin: Paljonko menee ruokaa roskiin? Tässä jutussa paljastin parhaimman hävikinsäästövinkkini:
Pakastaminen on ilman muuta tehokkaimpia tapoja pidentää ruoan käyttöaikaa. Pakkaseen voi heittää leivän ja ylijääneiden ruoka-annosten lisäksi vaikka jääkaapin koko tuoreruokaosaston, niin ettei esimerkiksi matkalle lähtiessä jääkaappiin jääviä vihanneksia, maitotuotteita, lihaa ja kalaa tarvitse reissulta palatessa heittää roskikseen. Porkkanat, kesäkurpitsa, bataatit ja sen sellaiset on hyvä kypsentää (esim. höyryttää tai paistaa) ennen pakastamista, tuoreeltaan pakastettuna niiden rakenne voi kärsiä.
Pakastan ihan kaikkea juustoista kermaan ja omenoista avattujen tonnikalapurkkien jämiin (!). Vettyneet omenat käytin ruokaan, joka on hävikkivinkkini numero 2:
Piirakka on ruokalaji, johon voi heittää melkein mitä tahansa ruoan jämiä, ja hyvää tulee :)
Onko jääkaapissasi juuston kannikoita? Nahistuneita porkkanoita? Parasta ennen -päiväänsä lähestyviä lihapullia? Avattu tofupaketti?
Kun heität nämä piirakkaan ja peittelet komeuden kermaisella tai juustoisella kuorrutteella niin kyllä maistuu. (Tai kaurakermaisella, jos olet vegaani :))
Yllä oleva kuva on erään juhannuksen jämäruokapiirakastani, johon käytin parsakaalia, kevätsipulia, graavilohta ja kirsikkatomaatteja. Nam!
Savutofu-parsakaalipiirakka
Moni varmasti osaa tehdä peruspiirakkapohjan, mutta heitän tähän perusohjeen jotta postaus vinkkeineen on kokonainen. :)
3 dl vehnäjauhoja
125 g voita
1 dl kylmää vettä
Nypi pohja-aineet taikinaksi. Siirrä jääkaappiin lepäämään 10-15 minuutksi (helpottaa kaulimista mikäli aiot kaulia pohjan, mikäli vain painelet sen vuoan pohjalle ei lepoajalla ole niin väliä.) Taputtele pohja voideltuun vuokaan ja täytä täytteillä. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Täytteen paksuus vaikuttaa paistoaikaan.
Extramakua saat muna-kerma/kermaviiliseoksella:
1 purkki kermaviiliä tai 2 dl ruokakermaa tai kermaa
2 munaa
Sekoita munakermaseos täytteisiin. Päälle voi vielä ripotella juustoraastetta.
Oma viljaton ja vähähiilihydraattinen piirakkapohjareseptini on tällainen:
1 dl Fibrex-hiutaleita
1 dl vehnäleseitä
1,5 dl mantelijauhoa
100 g voita
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
Yhdistä piirakkapohjan jauhot ja suola, nypi joukkoon hieman lämmennyt voi ja lisää muna. Muna ei ole välttämätön. Painele/levitä taikina vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa. Kasaa päälle täytteet ja paista vielä noin 30 minuuttia 200 asteessa (tarkista kypsyys paistoajan aikana, uunien tehokkuudet vaihtelevat).
Herkullisia piirakkahetkiä :)
Tämän jutun a.k.a -otsikko voisi olla; Erään kosmetiikkamyyjän eettis-arvopohjaiset ongelmat.
Jutun aihe on muhinut luonnoksissani jo vuosia. Minun on ihan kamalasti tehnyt mieli kirjoittaa siitä, mutta samalla on tuntunut, että ehkä se on väärin. Ehkä en saisi sanoa tällaista ääneen kauneusalan ammattilaisena ja kaupallisella alalla työskentelevänä.
Nyt kuitenkin sain aiheeseen taas kipinän lukiessani Nude-Erikan kirjoitusta liittyen kulutushysteriaan, kosmetiikkavuoreen ja hänen tarkoitukseensa kauneusbloggaajana. Saatoin nyökkäillä hyvin monille Erikan esiintuomille asioille, mutta enemmän kuin bloggaajana, entisen työni edustajana. Kommenttiosiossa sitten törmäsin kommenttiin, joka resonoi minussa erittäin vahvasti:
"Työskentelen myyjänä vaateliikkeessä ja ajoittain kohtaan samanlaisia fiiliksiä työstäni. On ristiriitaista kun tehtäväni on myydä, mutta oikeasti tekisi mieleni sanoa toisinaan asiakkaille että tarvitsetko todella näitä kaikkia, eiköhän vaatekaapissasi ole jo vaatetta?"
Juuri näin. Paitsi että minun tapauksessani halusin sanoa näin työnantajalleni, en asiakkaalle.
Sillä tiedättekö mistä en pitänyt työssäni?
Kerron ensin mistä pidin, sillä aina on hyvä aloittaa positiivisesta. Ja minähän todella pidin työstäni, minä rakastin sitä. Olin mielestäni siinä hyvä ja sain toteuttaa jotain, joka sopi minulle valtavan luonnollisesti.
Kirjoitan preesensissä, sillä pidän näistä asioista edelleen :)
Pidän auttamisesta ja ongelman ratkaisusta. Pidän siitä kun joku tulee luokseni ja hänellä on ongelma, olkoon se sitten sopivan päivävoiteen tai matkakohteen löytäminen, ja voin auttaa häntä löytämään ratkaisun. On ihanaa neuvoa, jakaa tietoa ja inspiroida. On ihanaa luoda hyvää mieltä. On ihanaa innostaa toisia. Pidän siitä kun asiakas poistuu iloisena ja etsimänsä löytäneenä. Sillä tunteella, että sai hyvää palvelua ja palaa mielellään uudestaan. Haluan, että hänellä on vielä kotona kasseja avatessaankin hyvä mieli.
Äsken kuvaamassani hattarapilvessä on yksi tärkeä kohta, joka ei rimmaa yhteen kaupan alan tavoitteiden kanssa. (En tietenkään voi puhua kaikkien kauppojen puolesta mutta tunnette eron asiakkaina. On kauppoja ja kauppoja. On myyntiä ja on voiton maksimointia.)
Tärkeä kohta on "asiakas poistuu iloisena ja etsimänsä löytäneenä". Tämä ei ole liikkeen kannalta optimi, vaan minun on - oli - myyjänä tähdättävä siihen, että asiakas poistuu sekä etsimänsä tuotteiden että mahdollisimman monen muun tuotteen kanssa. Tarvitseeko asiakas näitä kaikkia on sivuseikka, pointti on myydä hänelle mahdollisimman paljon. Ja tämä, ystäväni, oli minulle lopulta aika vaikea pala henkilökohtaisen arvomaailmani näkökulmasta.
Lisämyynti, sillä termillä toimintaa kutsutaan kaupan alalla. Myydään siis asiakkaalle muutakin kuin mitä hän tuli hakemaan.
Kauniimmin ilmaistuna asiakas inspiroidaan ostamaan lisää. Hyvä myyjä ei myy vaan inspiroi, hän ei kuulosta siltä että tuputtaa, hän esittelee tuotteita siten että asiakas innostuu ja keksii tarpeensa itse. "Hei, minultahan puuttuu juuri tällainen..!"
Kotona asiakas saattaakin ahdistua. Mitä olen mennyt ostamaan... näihinhän meni kaksi sataa euroa..! Tarvitsinko kuitenkaan elektronista jalkaraspia ja limited edition kultaista glitter-eyelineria..? Milloin olen viimeksi edes meikannut...
Nämä tuntemukset eivät tietenkään ole liikkeen ongelma. Kulutusyhteiskunnassa kun elämme, palveluiden ja hyödykkeiden tarjoajat lähtevät siitä, että johonkin asiakkaan roposet kuitenkin menevät - eri liikkeet ja palvelut vain kilpailevat näistä roposista. Sen voitto joka asiakkaan eurot saa. Sen voitto jonka viivan alle jää suurin plussa.
Mutta tämä asetelma oli minulle ongelma. En halunnut inspiroida asiakasta hankintoihin, joita hän ei tarvinnut. En halunnut olla osallisena lisäämässä jonkun turhaa tavaramerta tai pahimmillaan ylipuhumassa henkilöä ostamaan yli varojensa. En pitänyt siitä, että 'hyvän myyjän' status ylipäänsä mitattiin kuiteilla ja tuotemäärien keskiarvoilla.
Minä rakastan myyjän työtä, mutta minulle hyvä myyjä ja hyvä asiakaskokemus on jotain muuta kuin iso kuitti.
Minun ihanteeni ei välttämättä ole kauppiaan ihanne.
Siitä en pitänyt työssäni.
Kauneusbloggaajan ja tuotesuosittelijan roolissa koen aivan erilaista vapautta ja mielekkyyttä kuin kosmetiikkamyyjän työssäni. Erikan ajatuksia herättävään kirjoitukseen vielä tarttuen, tähänkin työhön liittyy omat ahdistuksensa - eikä vähiten kulutushysteriaan ja purkkimereen liittyvät. Kyllä, me kauneusbloggaajat inspiroimme ihmisiä kuluttamaan ja ostamaan lisää, sitä ei voi kiistää. Joidenkin kohdalla se voi kenties johtaa ylikuluttamiseen ja tarpeettoman purkkirojun nurkkiin kertymiseen. Mutta Erikaa kompaten, kosmetiikka voi myös tehdä ostajansa onnelliseksi ja kohentaa jonkun itsetuntoa. Ja bloggaaja voi auttaa vähentämään jonkun turhia ostoksia arvioidensa kautta. Kosmetiikkabloggaajana olen vapaa kertomaan mistä tuotteista haluan ja tekemään sitä mitä tässä työssä rakastan; neuvomaan, innostamaan, auttamaan löytämään ratkaisuja.
Se ratkaisu voi olla viimeisen päälle optimoitu anti-age-voide tai kahden euron Lidl-pesuvaahto. Onnistumisen mittarina lukijan ilo ja hyöty. Kuitin koolla ei väliä. <3
Miksi tietyt ihonhoitotuotteet tuntuvat tahmeilta?
Halusin erikseen avata tätä, koska asia on valjennut itsellenikin kunnolla vasta viimeisten vuosien aikana. Moni kuluttaja, minä mukaan luettuna, ei pidä siitä että kosmeettinen tuote jättää ihon tahmeaksi. "Leaves no sticky residue", "Non-sticky" -lupaukset tuotteiden kyljessä kertovat kuluttajien toiveista.
Olen itse vältellyt tahmeuden tunnetta niin hartaasti, että koin jopa tuotetuntua jättävät kasvovedet vähemmän hyvinä kasvovesinä. Valitsin kasvoveteni sen perusteella, miten vähän niistä jäi jälkituntua iholle.
Itse asiassa tuo epämiellyttävänä, ei-toivottuna koettu ominaisuus saattaa usein kertoa jostain myönteisestä; se voi olla merkki humektanttien korkeasta pitoisuudesta tuotteessa. Humektantti on ainesosa, joka vetää puoleensa ja pidättää itsessään vesimolekyylejä. Se säilyttää ihossa kosteutta, eli osallistuu juuri siihen tehtävään, jota kosteusvoiteet ja -seerumit suorittavat.
Humektanttien huono puoli on se, että hyvin monet niistä ovat luonnostaan tahmeita. Kun niitä käytetään tuotekoostumuksessa korkeina pitoisuuksina, ne tuovat myös iholle tahmean tunteen.
Näihin ainesosiin lukeutuvat mm. hyaluronihappo, urea, PCA, hunaja sekä monet polyolit kuten glyseroli, sorbitoli ja butyleeniglykoli. Tuttuja, yleisesti kosmetiikassa käytettyjä ainesosia joita varmasti tunnistat omista ihonhoitotuotteistasi.
Tahmaamattoman koostumuksen luominen humektantteihin pohjautuviin ihonhoitotuotteisiin asettaa haasteita kosmetiikan kemisteille ja esimerkiksi täysin tahmattoman, tehokkaan hyaluronihapposeerumin kehitys on vaikeaa. Hyaluronihapon tuoma nihkeyden tunne onneksi katoaa iholta tuotteen imeytyessä.
Favoran kosteussuihkeessa on korkea pitoisuus glyserolia
Seuraavan kerran kun kohtaat "lähmäiseltä" tuntuvan tuotteen, kurkkaapa ainesosaluetteloa. Etenkin nestemäisten, rasvattomien tuotteiden kuten kasvoveden ja monen seerumin iholle jättämä tahmeus johtuu hyvin suurella todennäköisyydellä juuri humektanteista, eli ainesosista, joita todellakin haluat ihollesi.
Rasva-aineita sisältävissä tuotteissa, kuten voiteissa, tahmeus voi luonnollisesti johtua myös rasvaisuudesta.
Öljyttömän ja rasvattoman tuotteen tahma on kuitenkin lähes aina kosteuttavien molekyylien aikaansaannosta. Myös geeliyttäjät voivat tehdä tuotteesta tahmaisen.
Hyaluronihappo on klassinen "tahma-aine"
Yksinkertaistettuna: ihoon täysin katoava, "ei-mitään-jälkituntua" jättävä hoitotuote ei myöskään todennäköisesti sisällä kovin korkeaa pitoisuutta kosteuttavia aineita.
Tämä pätee erityisesti vesimäisiin tuotteisiin. Jos näet kasvoveden ainesosalistauksessa paljon yllä mainittuja ainesosia, eikä iholle jää tuotteesta mitään tuntua, voit päätellä, ettei seos sisällä korkeaa humektanttipitoisuutta. (On hyvä kuitenkin muistaa, että kasvovesillä on muitakin tehtäviä kuin kosteutus; suuren humektanttisuuden sijaan kasvovedessä saatetaan käyttää korkeaa pitoisuutta antioksidantteja tai ihoa rauhoittavia ainesosia.)
Stickyn suhteen viisastuneena olen viimeisen vuoden aikana alkanut muuttaa suhtautumistani kosmetiikan ihofiilikseen. En edelleenkään sano että pidän tahmaisuuden tunnetta iholla miellyttävänä, mutta ymmärrän nyt, että se voi olla iholle myös hyvä juttu. Ja käytän mielelläni myös niitä "lähmäkasvovesiä" :)
Kosteustekijällisesti "laimennetustakin", ei-tunnu-iholla-miltään-kasvovedestä saa hienosti kosteustehoja irti viime aikojen trenditekniikalla: kerrostuksella!
Jokainen kasvovesikerros lisää ihon pintaan uuden hunnun humektantteja, ja usean kerroksen jälkeen iholla voi olla yhtä paljon kosteutta sitovia ainesosia kuin esimerkiksi tiivistetymmän, hoitavamman hoitonesteen jäljiltä. Kerrostus on siis todellakin hyvä juttu, kun tavoitteena on ihon kosteuspitoisuuden lisääminen. Humektantteja lisäämällä et lisää rasvan määrää, jolloin kosteuskerros pysyy kevyenä ja sopii rasvoittuvallekin iholle joka ei kaipaa lisää rasvaa.
Tee näin: levitä kasvovesi iholle joko vanulapulla, suihkuttamalla tai sormin. Painele kosteuskerros ihoon. Lisää seuraava kerros kun edellinen on kuivunut siten, että iho tuntuu yhä kostealta mutta sen pinnassa ei ole näkyviä kosteuspisaroita.
Kuvat: Sanni ja Unsplash
