Luukun 8 muisto tulee lapsuudesta.
Voi sitä ilon hetkeä kun sain ihkaensimmäisen oikean My Little Ponyni..!
Vuotta en muista mutta sen on täytynyt olla joulu 1986 tai 1987 jolloin olin ala-asteen ensimmäisellä tai toisella luokalla. Mielestäni My Little Pony -lelut saapuivat Suomeen vasta vuonna 1986. Meidän perheessä ei leikitty trendileluilla ja minun on vaikea ylipäänsä muistaa millä olin leikkinyt ennen poneja - Barbie-tyttö en ollut koskaan.
Kohtasin poneja ensimmäisen kerran koulussa lelupäivinä. Kerran viikossa oli päivä jolloin sai tuoda kouluun mukanaan lelun, ja niiden kanssa kokoonnuttiin liikuntasaliin leikkimään. Melkein kaikilla kavereillani oli poneja eikä mennyt kauaakaan kun minäkin ihastuin niihin. Ensimmäinen poni jonka muistan ja joka jäi mieleeni oli luokkakaverini kouluun tuoma Baby Firefly.
Oma ensimmäinen ponini oli Baby Blossom. Annoin sille sen pakkauksessa olleen suomenkielisen nimen - Nuppu. Siihen aikaan My Little Ponien pakkauksissa oli suomenkieliset tekstit ja ponien nimet oli suomennettu.
Huomatkaa Nupun moitteettomassa kunnosa olevat alkuperäiset, tehdasvalmisteiset kiharat..! Poni on 32 vuotta vanha ja sillä on leikitty hartaasti - ja silti se näyttää lähes uudelta! Pidin poneistani äärettömän hyvää huolta. En lapsena koskaan voinut ymmärtää niitä lapsia jotka leikkelivät saksilla nukkiensa ja poniensa hiuksia ja harjoja.
Nupun kanssa perheen muodostivat kaveriltani lahjaksi saama äiti-Hertta ja pikkusiskoni poni Kuutamoinen. Pitkään meillä oli vain nämä kolme ponia. Niillä oli koti olohuoneen ikkunalaudalla. Valmistin niille tuolit ja pöydän viilipurkeista; nojatuoli valmistui kätevästi leikkaamalla aukko viilipurkin kylkeen ja vuoraamalla purkki kankaalla - ponille sopiva "nojatuoli" ^_^
Hertta paljastui myöhemmin harvinaiseksi Kreikassa valmistetuksi versioksi Peachy-ponista ja on nukkavierusta ulkonäöstään huolimatta kokoelmani arvokkain ja harvinaisin poni <3
Voi, tämä oli ehkä oma suosikkiluukkuni, voisin jäädä fiilistelemään näitä pikkuisia vielä monen muiston verran. En tiedä mitään rakkaampaa materia-asiaa jonka omistaisin. Kun minulta kysytään, mitä tavaroita pelastaisin tulipalosta jos olisi aikaa pelastaa vain yksi asia, olisi todella vaikea päättää valokuva-albumien ja ponien välillä. Mutta todennäköisesti pelastaisin ponit.
Luonnonkosmetiikasta löytyy tosi hyviä meikkivoiteita, mutta täydellisesti toimiva ja riittävän peittävä peiteaine on antanut odottaa löytämistään. En tiedä kohtasinko vieläkään ihan täydellistä, mutta ainakin tämä on heittämällä paras mistään tähän mennessä kokeilemistani.
Absolution Le Multi Correcteur.
Löysin tuotteen työharjoittelupaikaltani Biodellyn myymälästä. Olen testaillut sitä tämän viikon ajan ja vakuuttuminen on sitä tasoa että haluan jakaa löydön teidänkin kanssa.
Le Multi Correcteur on ohut, nestemäinen peiteaine jossa on runsaasti pigmenttiä. Sen napakka koostumus tarttuu hyvin ihoon ja mahdollistaa kerrostuksen. Kuivakalta tämä ei kuitenkaan tunnu samaan tapaan kuin kestopeiteaineet jotka oikein jumahtavat ihoon.
Sävyjä on neljä: kolme neutraalia ihon sävyistä + yksi punertava aprikoosin sävy (nro. 10) joka on tarkoitettu taittamaan erittäin tummien silmänalusten sinertävyyttä. Itse vierastan vähän näitä punertavia sävyn korjaajia ja peitän tummat silmänaluseni edelleen mieluummin perinteisellä ihon sävyisellä peiteaineella.
Minulle näyttävät sopivan sekä vaalea 01 että medium-sävyinen 02, tai oikeastaan niiden sekoitus on silmänalusilleni ihan paras.
Peiteaine on niin riittoisaa että annostelun kanssa saa olla tarkkana, tätä riittää tosi pieni määrä kerrallaan.
Ilman peiteainetta
Absolution-peiteaineen jälkeen
Absolution Le Multicorrecteur peittää mielestäni käytännössä yhtä hyvin kuin suosikkini Estee Lauderin Double Wear Stay-in-place Concealer ja se on miellyttävä levittää. Tuntuma on hyvin lähellä synteettisen normikosmetiikan peiteainetta.
Ainoa mutta tulee kestävyydessä. Absolution kestää paremmin kuin moni muu peiteaine silmieni alla, mutta viiruuntuu lopulta juonteisiin hitusen päivän aikana. Tähänkin kuitenkin löytyi apu:
Kiinnitän peiteaineen Flow Cosmeticsin Korento-irtopuuterilla, joka on hienojakoisin ja näkymättömin luonnonkosmetiikan puuteri jonka tunnen. Ainesosiakin on vain yksi: riisipuuteri. Puuterihuntu saa peiteaineen pysymään paikoillaan.
Jos Absolutionista olisi 01 ja 02 -sävyn välimuoto, ostaisin sen heti. Se on hitusen edullisempi (30,80€ / 9 ml) kuin Estee Lauder -lempparini. Nyt jään kuitenkin miettimään onko 01 minulle vähän liian vaalea ja 02 taas hitusen liian tumma.
Absolutionilla tuntuisi olevan vain toinen varteenotettava haastaja.
Olen kuullut monen kehuvan Hynt Beautyn peiteainetta luonnonkosmetiikan parhaaksi ja peittävimmäksi, ja sitä olen itse toistaiseksi testannut vain kämmenselälle kauneusmessuilla. Näytti tosi hyvältä mutta tuntui koostumuksensa puolesta sellaiselta, joka myös herkästi kasaantuu pieniin juonteisiin. Täytyy pian testata sekin kunnolla ja verrata Absolutioniin.
Absolutionin hygieeninen tuubipakkaus on joka tapauksessa enemmän mieleeni, purkki-peiteaineiden miinuksena on se että niiden pinta menee nopeasti töhnäiseksi liasta. Joskus ne myös kuivahtavat purkkiinsa jota koko ajan auotaan.
Onko joku lukijoista käyttänyt Absolutionin tai Hyntin peiteaineita? Tai molempia? Mielipiteitä?
Luukun 7 muisto liittyy musiikkiin.
Kesä 2008. Suuresti fanittamani Mike Patton saapui konsertoimaan Ilosaarirockiin Mondo Cane -projektinsa kanssa. Patton kuuluu Chris Cornellin ohella elämäni tärkeimpiin artisteihin, heppu on puhdasta kultaa.
Kuva: Luke Skyworcel / Wikimedia
Olen saanut nähdä Pattonin livenä vain Faith No Moren riveissä ja Mondo Canen keikka olisi houkuttanut enemmän kuin ihan vähän.
En kuitenkaan päässyt keikalle töiden takia, ja sain niellä harmini. (Tähän sopisi vähän voimakkaampi sana mutta jätetään se nyt joulukalenterin hengessä pois.) Olin töissä Ahvenanmaalla josta ei noin vain heilahdetakaan Joensuuhun yhdeksi illaksi tai päiväksi.
Purin pettymystäni vuolaasti kaikille jotka jaksoivat kuunnella.
Kun mieheni tuli käymään luonani Ahvenanmaalla, hänellä oli yllätys.
Hän istutti minut sohvalle, kattoi eteen viiniä ja herkkuja ja laittoi levyn DVD-soittimeen. Pian edessäni alkoi Mondo Canen konsertti. Mieheni oli etsinyt jostain netin syövereistä tallenteen kiertueen konsertista ja polttanut sen levylle - ja toi konsertin nyt luokseni. Kyllä Ilosaarirock-harmitus suli siinä aika lailla. <3
Parhaita lahjoja koskaan.
Kuva: Wikimedia
On minulla tänä vuonna kosmetiikkajoulukalenterikin.
Olen saanut kalenterin Skin Cityltä.
Myönnän että olen jäänyt vähän kosmetiikkakalenteri-intoilun ulkopuolelle. Oikeastaan joka vuosi. Välillä tunnen jo jonkinlaista syyllisyyttä siitä että en kauneusbloggaajana osallistu kosmetiikkakalentereiden hehkutukseen ja ruodintaan, mutta lopulta olen antanut tämän itselleni anteeksi, kapasiteetti ei riitä kaikkeen. Kun muut kauneusblogit jo pursuavat perehtyneitä ja inspiroivia sukelluksia kosmetiikkakalentereihin, olisiko minulla enää mitään uutta sanottavaa?
Kosmetiikkakalenterit itsessään ovat ihan mahtava juttu ja laadukkaat sellaiset tarjoavat kosmetiikkafriikille fantastisen mahdollisuuden tutustua moniin arvokkaampiinkin tuotteisiin todella hyvään hintaan. Kosmetiikkajoulukalenteria parempaa näytekokoisten tuotteiden pakettia ei taida ollakaan, osa ostaa kalenterin vain hyödyntääkseen tilaisuuden saada luksus-näytteitä edullisesti. Ja toki joka-aamuinen yllätysmomentti tuo oman lisänsä niille jotka tykkäävät perinteisestä joulukalenterimeiningistä :)
Skin Cityn kalenteri on muhkea ja kuuluu luksuskalentereihin. Kalenteri sisältää vain hoitolatason ihonhoitotuotteita.
Ensimmäisten kuuden luukun perusteella sisältö on vakuuttavaa.
Tuotekoot ovat runsaita ja merkit kiinnostavia.
Tähän mennessä luukuista on paljastunut Dermalogican Calm Water Gel, Biodrogan Lacto-Glucan Lifting Mask, K Ceuticin Post Treatment Cream, Decleorin 1000 Grain Body Exfoliator, Akademiklinikenin Pure Triple Peel - ja tämän päivän luukusta sain "kuin tilauksesta" Medik8'n Retinol 3TR -seerumin. Edellinen kesällä ostamani 5 millin 3TR-seerumi loppui juuri. Täydellinen minikoko matkakosmetiikkapussiin sujautettavaksi :)
Uusista tuotetuttavuuksista Decleorin greipintuoksuinen vartalokuorinta vaikuttaa houkuttavimmalta! (Kaikki geipintuoksuinen saa minut innostumaan!) Kasvotuotteista Triple Peel kuulostaa todella tehokkaalta; siinä on yhdessä tuubissa entsyymi- hydroksihappo ja raekuorinta.
Käyn kalenterin sisällön läpi tarkemmin kun olen avannut kaikki luukut, ja mieluusti tietysti myös tutustunut ainakin osaan tuotteista.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Kuudennen luukun muisto vie meidät Suomen itsenäisyyspäivään vuoden taakse, ja rakkaaseen henkilöön, Yhdysvalloissa asuneeseen tätiini Irmeliin.
Äidilläni oli kaksi vanhempaa sisarta jotka muuttivat Yhdysvaltoihin äitini ollessa vielä pikku tyttö. Hän ei koskaan tutustunut sisariinsa sillä läheisyydellä mitä yhdessä - tai edes samassa maassa - asuvat sisaret tavallisesti kokevat. Sisaret olivat äidille "kirjesisaria", he pitivät yhteyttä ennen kaikkea perinteisen etanapostin välityksellä.
Me äidin lapset tustuimme tietysti näihin kaukaisiin sukulaisiin vieläkin vähemmän. Lapsena näin Amerikan tädit vain kaksi kertaa. Vanhempi heistä siirtyi ajasta ikuisuuteen ennenkuin ehdin tavata häntä aikuisiällä.
Irmeli, nuorempi Amerikan tädeistä, vieraili Suomessa 2010-luvulla muutamia kertoja lastensa ja lastenlastensa kanssa kunnes hänen terveytensä ei enää sallinut pitkiä lentomatkoja.
Vasta näiden vierailujen aikana aloin tutustua häneen. Etäinen, vain joulupaketeistaan tuttu täti paljastui lempeäksi ja viisaaksi naiseksi jonka seurassa huomasin viihtyväni. Hän oli jotenkin valtavan lämmin ihminen joka selvästi välitti perheestään enemmän kuin mistään muusta maailmassa.
Ehdimme vierailla Yhdysvalloissa Irmelin luona vuosina 2016 ja 2017. Viime vuonna vietimme hänen luonaan itsenäisyyspäivää. Kuvassa Irmeli ja äitini Finlandia Foundationin järjestämässä Suomi 100 vuotta -juhlassa.
Vierailulta jäi paljon mukavia ja hassujakin muistoja. Perhekokoontuminen Indianolan ranchilla, Irmeli ihmettelemässä miten jaksan ravata kosmetiikkaosastoilla, Irmelin huolella kokatut aamiaiset joita hän jaksoi valmistaa joka aamu terveydentilastaan huolimatta, kun seurasimme Itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa Irmelin keittiössä läppäriltä. Yhteys pätki koko ajan mutta emme luovuttaneet.
Matkan viimeisenä päivänä kävimme syömässä Irmelin ja hänen tyttärensä, serkkuni Carolynin lempikahvilassa, Kneadersissa. Irmeli ei välittänyt hienoista ravintoloista. Hänen lempipaikkojaan olivat Chuck-A-Rama buffet-perheravintola tai yksinkertaiset leipomo-kahvilat. Kneadersissa söimme päivän keitot ja salaattia.
Irmeli oli ollut huolissaan kun ei ollut mielestään ostanut minulle tarpeeksi joululahjoja. Kneadersissa hän oli huomannut kun katsoin lahjatavarahyllyssä hassua tonttuhattupäistä pöllöä. Rakastan pöllöjä. Syödessämme Irmeli ojensi minulle pussin jonka sisällä oli tuo pöllö. "Merry Christmas", hän sanoi. "Olen kovin harmissani kun en ole oikein keksinyt sinulle lahjoja mutta toivottavasti pidät tästä pöllöstä."
Se oli meidän viimeinen yhteinen hetkemme ennen kuin palasimme Suomeen.
Se oli myös viimeinen yhteinen hetkemme ylipäänsä.
Toukokuussa Irmeli nukkui pois.
Olen valtavan iloinen että minulla oli tilaisuus kaikkien etäisten vuosien jälkeen tulla läheisemmäksi tämän hienon naisen kanssa. Hän oli vaatimaton ja iloitsi yksinkertaisista asioista. Tärkeintä hänelle oli perhe ja läheisten hyvinvointi. Irmeli rakasti kirjoittamista eikä koskaan opetellut käyttämään Internetiä. Hän kirjoitti pitkiä kirjeitä viimeisiin päiviinsä asti. Vielä sairaalassa hän kirjoitti kiitoskortteja häntä tervehtimässä käyneille ystäville.
Toivottavasti saisin itsekin jättää samanlaisen jäljen itsestäni. Oli lahja saada tutustua häneen.
Haluatko avukseni testaamaan tuotteita Karkkipäivä-blogiin?
Haen kolmea eri ihotyypin omaavaa henkilöä osaksi testipaneelia jolle tulen aika ajoin lähettämään näytteitä testattavaksi.
Ja:
Testipaneelin jäsenen ei tarvitse näyttää blogissa nassuaan eikä hommassa tarvita ainesosien tuntemusta. Testipanelisteilta toivotaan ainoastaan intoa ja kiinnostusta kosmetiikkatuotteita kohtaan ja kykyä kuvailla tuotteiden ominaisuuksia ja omia kokemuksiaan tiiviissä paketissa. :)
Hae mukaan testipaneeliin lähettämällä sähköpostia osoitteeseen karkkipaiva (at) hotmail.com EDIT 15.12. Hakemuksien vastaanotto on päättynyt, kiitos kaikille kiinnostuneille, valitsen paneelin jäsenet joulukuun aikana ja ilmoitan valinnoista kaikille hakijoille. :)
Viidennessä luukussa ollaan perinteisempien lahjojen linjalla. Tämä on yksi klassisimpia lahjoja etenkin jouluisin, luulen että jokainen on joskus saanut tällaiset. :)
Mutta nämä eivät olekaan mitkä tahansa villasukat. Ne ovat esimieheni kutomat villasukat. Kuinka moni voi sanoa lämmittävänsä jalkojaan esimiehen kutomissa sukissa? :) <3
Sain sukat lahjaksi täyttäessäni 26 vuotta. (Tuntuu hellyttävältä että olen ollut joskus 26..!) Kutsuin juhliin koko työkaveriporukkani, esimieheni mukaanlukien. En tiennyt että hän harrastaa neulomista, ja olin varsin otettu saadessani häneltä nämä sukat. Hyvin ovat palvelleet! :)
Kyseisiin juhliin liittyy muitakin ihania lahjoja ja muistoja joista yksi on niin omaa luokkaansa että myös sille on paikka tässä joulukalenterissa.
Keneltä te olette saaneet tärkeimmät, rakkaimmat tai muuten vain parhaat villasukkanne? :)
Luukun 4 muisto liittyy lahjaan jota minulla ei enää ole.
Eräänä jouluna kauan sitten, ollessani vielä opiskelija, sain perheeni jäseniltä erittäin mielenkiintoisen lahjan. Kukin heistä oli kirjoittanut minulle tarinan, pienen novellin, minusta. Tarinat olivat kaikki hyvin erilaisia ja niille oli yhteistä ainoastaan se että niissä olin päähenkilönä minä, Sanni.
Kuva: Non Vang / Unsplash
Muistan kuinka säästin tarinat joulun yli saadakseni lukea ne yksin rauhassa joululoman jälkeen. Luin ne opiskelija-asuntolani sohvalla. Muistan asuntolan seinät, sohvan allani, sen että olin yksin ja että tarinat vaikuttivat minuun syvästi.
Mutta tarinoiden tarkkaa sisältöä en muista, enkä voi palauttaa niitä mieleeni. Koska kadotin tarinat enkä ole lukenut niitä sen joulun jälkeen, 17 vuotta sitten. Tämä on kenties ainoa näin tärkeä ja muistorikas lahja jonka oikeasti olen onnistunut hävittämään. (Vähemmän tärkeiden lahjojen katoamista ei muista koska itse lahjat ja niiden vastaanottaminenkin ovat haihtuneet mielestä...)
Muistan tarinoista ainoastaan sen, että yhdessä oli Stephen-King'mäinen kauhuteema ja yhdessä jokin filosofisempi kertomus, "kasvutarina". Jokaisessa kuului sen kirjoittaneen perheen jäsenen ääni. Niistä saattoi myös nähdä ja päätellä jotain heidän suhteestaan minuun.
Aina välillä mietin näitä kertomuksia ja toivoisin, että saisin lukea ne uudestaan.
Moniin hienoihin asioihin ja tilanteisiin pätee se, ettei niitä tarvitse tai voikaan konkreettisesti omistaa, riittää että ne ovat muistoissa. Tämän lahjan kohdalla on toisin, olisi niin kiva löytää nämä tarinat vielä joskus.
Lumenen Invisible Illumination -sarja on laajentunut uudella sävyvoiteella. Ihastuin siihen heti.
Instant Glow Fresh Skin Tint -nimeä kantava voide on yhdistelmä hoitavaa kosteutta ja meikkiä - tämän muuten tunsin ihollani jo ennen kuin olin lukenut tuotteen lehdistötiedotteen. (Teen usein niin että uutta tuotetta testatessani en heti lue tuotetiedotetta tai ainesosaluetteloa jotta ne eivät vaikuttaisi ensivaikutelmaani.)
Kyseessä on siis ohut, kosteuttava sävyvoide. Olen saanut tuotteet testiin blogin kautta.
Miten tämä sitten eroaa BB- tai CC-voiteesta? Ei välttämättä mitenkään, paitsi että BB/CC-voiteissa on käytännössä aina myös suojakerroin ja etenkin BB-voiteissa on usein hieman puuterimainen tuntu. Lumene Instant Glow Fresh Skin Tint -voide ei tunnu yhtään puuteriselta vaan päällimäinen tuntuma on raikas kosteus.
Sävyjä on kolme, joista minun iholleni sopii Medium.
Koostumus on "vesimäisen kermainen" - joo, keksin termin ihan juuri ^_^ Voide on täyteläistä mutta raikkaalla tavalla. Virallinen tuotekuvaus puhuu geelimäisestä koostumuksesta, mutta ei tämä kyllä geelimäinen ole. Se on ihanan kuohkea ja - sanoinko jo raikas? :D
Peittävyys on kevyt ja läpikuultava. Tasoittaa ihon sävyä mutta ei peitä isompia värivirheitä. Olen kokeillut levittää tätä sormin ja siveltimellä ja koen sormin levityksen miellyttävämmäksi, ehkä siksi kun koostumus on niin kosteusvoidemainen. En saanut peittävämpää tai tasaisempaa tulosta siveltimellä. Voide on helppo levittää sormin ilman että jää rajoja ja se sulaa ihoon. Tosi ihanan tuntuinen!
Olen laittanut päälle vielä kevyen hunnun mineraalimeikkipohjaa saadakseni haluamani peittävyysasteen.
Fresh Skin Tint on meikkituote BB- ja CC-voiteiden ystäville, jotka eivät kaipaa suojakerrointa. Koostumuksen ohuuden ja kosteuttavuutensa puolesta Fresh Skin Tint sopii myös hieman ikääntyneemmälle iholle. Kosteuttavina ja hoitavina ainesosina Skin Tintissä on mm. koivunmahlauutetta, betaiinia, lakansiemenuutetta sekä levää.
Hintaa sävyvoiteella on 34,90€ / 30 ml.
Instant Glow -sävytuotteet vertailussa:
Kummastako tykkään enemmän?
Täytyy sanoa, että vaikka olen jo ollut ihan megaihastunut Invisible Illumination Beauty-seerumiin, taisi Fresh Skin Tint mennä vielä senkin ohi. Sen hoitava ja raikkaan kosteuttava tunne iholla hakkaa seerumiversion.
Lumenen meikkipohjatuotteet ovat kyllä nostaneet profiiliaan huikeasti viimeisten vuosien aikana. CC-voide, Invisible Illumination tuotteet ja edullisen Nordic Girlin CC-voide, kaikki ihan huippukamaa meikäläisen (ja monen muunkin kirjoissa). Ei muuta kuin peukkua!
P.S. Fresh Skin Tint'in vaalein sävy on mukana Suuressa Joulukalenteripaketissani joka arvotaan jouluaattona.
