Inspiroiduin aiheesta, kun herättelin Instagramissa keskustelua siitä, mikä on kullekin se kaikkein merkityksellisin ihonhoitotuote.
Itselleni se on aina ollut putsari.
Putsari voitti vastauksissa myös Instagram-kyselyssäni.
*
Olen ollut aivan äärimmäisen tunnollinen ihonopuhdistaja varhaisteini-iästä saakka. Aloin puhdistaa ihoani puhdistusaineilla jo ennen kuin aloin meikata, ja tähän "syypäitä" olivat USAn tätini, jotka lähettivät meille joululahjaksi kaikenlaisia Jenkki-suosikkeja, mukaanlukien ihonhoitotuotteita.
Ensimmäinen käyttämäni putsari on ollut tämä kummallinen Noxzema-erikoisuus, jota näköjään edelleenkin myydään Jenkeissä. (Kuvakaappaus Noxzeman sivulta.)
Noxzeman koostumus on niin erikoinen, että en ole sen koommin vastaavaan törmännyt. Kyseessä on paksu, helmiäisen värinen ja rasvainen voide, joka syväpuhdistaa mutta ei vaahtoa. Siinä on mentolia, kamferia ja eukalyptusöljyä ja se kihelmöi iholla. Kihelmöinnin ja voimakkaan kamferin hajun muistan aivan erityisen hyvin.
Olen tainnut olla ehkäpä 12- tai 13-vuotias kun käytin tätä. Se oli joka tapauksessa ennen yläasteikää, sillä aloin meikata heti yläasteelle mennessä ja silloin vaihtui myös putsari.
En muista, miksi käytin Noxzemaa, sillä se on tarkoitettu epäpuhtaalle iholle, eikä minulla ollut epäpuhtauksia. Luulen, että tuote oli minusta vain sen verran jännä ja kiinnostava, että varhaisteinin uteliaisuudessani halusin käyttää sitä.
Saattoi myös olla, että jotenkin tykästyin tuotteen kihelmöivään tunteeseen iholla..? Vanhemmalla iällähän nimittäin olen koukuttunut kamferi- ja mentolipitoisten huulivoiteiden kihelmöintiin oikein kunnolla... 🙈
Kun sitten seiskaluokalle mennessä aloin meikata, halusin ilman muuta hankkia juuri meikinpoistoon tarkoitetun puhdistustuotteen.
Äitini oli uskollinen Yves Rocher -asiakas, ja äidiltä tyttärelle -perinteen mukaisesti minustakin tuli Yves Rocherin ystävä. Olen tilannut Yves Rocherilta niin ensimmäiset meikkini kuin puhdistustuotteetkin. Muistan päivänselvästi ensimmäisen putsarini ja kasvoveden, ja ne olivat Rocherin Acaciane-sarjasta. Suunnilleen muistan näiden tuoksunkin..! 😄 Olihan se kova juttu alkaa käyttää oikeita aikuisen ihmisen ihonhoitotuotteita..!
Tuohon aikaan puhdistusmaito oli synonyymi meikinpoistoaineelle, ainakin mun piireissä. Jos laittoi meikkiä, silloin oli puhdistettava maitomaisella putsarilla, kun taas vaahto miellettiin pelkän ihon puhdistajaksi. Ehkä se on joissain yhteyksissä yhä niin..?
Muistan, että äiti opetti poistamaan meikin vanulapulla, ja sitä vanuahan sitten kului. En koskaan laittanut puhdistusmaitoa suoraan iholle vaan aina vanulapun kautta.
Olen muuten ihan alusta saakka käyttänyt myös erillistä silmämeikinpoistoainetta! En ole ikinä voinut poistaa kasvo- ja silmämeikkiä samalla tuotteella, koska niin maidot kuin vaahdotkin kirvelevät ja tuntuvat hyvin epämukavilta mun silmissä.
Yves Rocherilla oli 1990-luvun alussa myynnissä kahta geelimäistä silmämeikinpoistoainetta (kuvassa), ja saattaapa olla, että ihan kiitos Rocherin, juuri geeli vakiintui mun suosikki-silmämeikinpoistoaine-koostumukseksi.
Nämä Rocher-kuvat ovat muuten mun vanhoista Yves Rocher -katalogeista, joita vaalin suurena aarteenani. 🥰
Lukiovuosina siirryin maidoista vaahtoihin. Tähän vaikutti merkittävimmin se, että ihoni alkoi lukion toisella tai kolmannella oireilemaan, ja NYT mulle sitten viimein tuli epäpuhtauksia. Ihoni herkistyi ja sain runsaasti kipeitä ihonalaisfinnejä. Muistan kuinka mulle tuli tunne, että haluan luopua kaikista rasvaisista ihonhoitotuotteista ja tässä yhteydessä löysin Sebamedin.
Muistaakseni olin kokeillut Sebamedia kasvojen puhdistukseen jonkun ystävän luona ja ihastuin täysillä. Ahh, miten puhdas tunne! Eli: ei-rasvainen.
Iho-oireet pelästyttivät minut karsimaan ihonhoitotuotteita, ja tässä vaiheessa jäi myös kasvovesi pois rutiinista moneksi vuodeksi. Luovuin hetkellisesti Yves Rocheristakin, ja aloin käyttää Aqualan L:ää kasvovoiteena. Mun ajatus tuolloin oli varmastikin: apteekin tuotteet ovat nyt paras apu. Mulla oli pitkään käytössä vain kolme ihonhoitotuotetta: Sebamed, silmämeikinpoistoine sekä Aqualan L.
Ihastuin Sebamediin yli vuosikymmeneksi, ja se oli vakkarituote mun kylppärin kaapissa vuoteen 2013 saakka. Tämä on dokumentoitunut mun blogiin..! Lopetin Sebamedin käytön vasta kun ihoni 30+ -vuotiaana alkoi tulla hieman vaativammaksi ja osoittaa pintakuivuuden merkkejä. Jossain vaiheessa tajusin, että Sebamed taitaakin jättää ihoni aika kiristäväksi, ja silloin tiemme erosivat.
Muuten - iho-oireeni loppuivat lopulta vasta Roaccutan-kuurilla. Se oli kerrassaan erikoinen episodi elämässäni, sillä ihoni on sekä ennen että jälkeen tuon vuoden ollut hyvin tasapainoinen. Kirjoitin Roaccutan-episodista täällä.
Roaccutan-kuurin ja mystisten ihopaukamien jälkeen en enää koskaan palannut puhdistusmaitojen pariin. Meidän aikamme oli päättynyt. Minuun lukkiutui iho-oireiden aikaan voimakas vastenmielisyys kaikkea rasvaista kohtaan, ja ihastuin sen sijaan runsaasti vaahtoaviin koostumuksiin. Kosteutukseenkin käytin pelkästään kaikkein ohuimpia, vesivoittoisia emulsioita. Näin jatkui hyvin pitkään, kosteusvoiteiden osalta lähemmäs ikävuotta 40.
Kun muutin 24-vuotiaana Ahvenanmaalle, löysin työkavereiden myötä Dermosilin. Dermosilistä tulikin minulle Yves Rocherin "manttelinperijä", ja etenkin sarjan putsareista muodostui minulle ehdottomia suosikkeja. Sebamedin rinnalle uudeksi suosikkiputsariksi nousi Dermosilin Face Wash, joka nykytietämykseni valossa on hyvinkin pesevä, enkä enää voisi käyttää sitä. Mutta tuohon aikaan ihoni oli täysin tasapainoinen vailla edes pintakuivuutta, ja nautin tehokkaasti pesevistä vaahdoista täysin siemauksin. :)
30-vuotiaana tein alanvaihdoksen ja menin töihin kosmetiikkaliikkeeseen. Samaan aikaan löysin luonnonkosmetiikan.
Kun työpaikalleni ilmaantui myyntiin latvialainen luonnonkosmetiikkabrändi Mádara, ja sain koulutuslahjana sarjan vaahtoputsarin, oli uusi ystävyys syttynyt. Mádaran Purifying Foam -putsarista tuli uusi kestosuosikkini, ja se on yhä lemppareitani vaahtojen joukossa 15 vuotta myöhemmin, vaikka en enää vaahtoja käytäkään kuin satunnaisesti.
Käytin kolmikymppisenä toki muitakin kuin luonnonkosmetiikan vaahtoja, kuten Dermosilin Vitamin E-vaahtoa, ja pumpattavasta vaahdosta tuli suosikkimuotoni. Vaahtoavat geelit alkoivat tuntua turhan arkisilta, ja elämyksellisyys alkoi vahvasti nousta osaksi puhdistusrituaalia. Rakastin mahdollisimman muhkeaa ja kermaista vaahtokoostumusta.
Olin jopa niin hulluna vaahtoihin, että suunnittelin pitkään tekeväni blogiin Sannin Vaahtocorner -postaussarjan, jossa ihkuttaisin ihanimpia vaahtoputsareita! 😁
Löysin kaksoispuhdistuksen niinkin myöhään kuin 38-vuotiaana. Tämä tapahtui Etelä-Korean matkallani, ja kuvassa näkyy ensimmäinen ostamani öljyputsari sekä sen parina vaahtomainen kakkosputsari.
Toki olin tietoinen kaksoispuhdistuksesta jo aikaisemminkin, mutta en vain ollut kokenut sitä tarpeellisena tai mielekkäänä itselläni. Seoulin supersaasteinen ympäristö käytännössä pakotti ymmärtämään, miksi Aasiassa kaksoispuhdistus on itsestäänselvyys. On alueita, joissa ilma on NIIN likaista, että meikitöntäkin ihoa on turha yrittää saada puhtaaksi vesipohjaisella putsarilla. Se oli herättävä kokemus.
Me täällä Suomessa elämme toki onnekkaasti niin puhtaassa ilmassa Aasian miljoonakaupunkeihin verrattuna, että täällä kaksoispuhdistuksen ydinhyöty on vahvan meikin poistossa.
Korealaiset ihanan kevyet ja helposti veden mukana huuhtoutuvat öljyputsarit saivat minut kokemaan "rasvaisen" ihonhoituotteen miellyttävänä ensimmäistä kertaa sitten lukiovuosien.
Korean matkan yhteydessä tapahtui sellainenkin merkittävä putsariopillinen juttu, että tajusin pH:n merkityksen ihon puhdistuksessa. Kiitos tästä kohdentuu yksinomaan K-Beauty-bloggareille, joiden blogeista kyseisen asian omaksuin. Kirjoitin valaistumisestani postauksen (Pesetkö iholtasi suojaavan happovaipan), enkä tämän jälkeen enää nähnyt vaahtoja samassa valossa kuin ennen.
Voi pitää kenties ironisena, että juuri korealaisissa vaahtoputsareissa korkea pH on ongelma (hyvin monet niistä ovat saippuapohjaisia), korealaista kosmetiikkaa kun pidetään erittäin laadukkaana ja edistyksellisenä. Ja sitähän se onkin, jos aasialaisten mieltymystä muhkeaa vaahtoa tuottaviin saippuoihin ei lasketa.
Aasialaiset kokevat, että mitä paksumpi vaahto, sitä perusteellisempi puhdistus, ja toki tässäkin on mukana aasialaisessa ihonhoidossa korostuva elämyksellisyys. Öljyputsarin perään laitetaan Aasiassa mielellään supervaahtoava putsari, ja juuri saippualla saadaan aikaan kaikkein tihein ja pehmein vaahto. (Tämän tietävät myös monet selektiiviset länkkäribrändit... Voisin pitää aiheesta oman esitelmän. 😅) Sitä vain ei tulla ajatelleeksi, että saippuavaahdon mukana ihon pH heitetään vinksalleen ja emäksinen putsari herkästi myös kuivattaa ihoa, ja vähemmän elämyksellinen tensidi-pohjainen vaahto olisi iholle ystävällisempi vaihtoehto.
Löydettyäni korealaiset öljyputsarit aloin hitaasti mutta varmasti liukua kohti öljymäisen puhdistuksen valta-aikaa. Kun sitten luonnonkosmetiikankin brändeille alkoi ilmestyä todella miellyttäviä ja hyvin huuhtoutuvia öljyputsareita, ja oma ihoni tuli samalla yhä vastaanottavaisemmaksi öljyn sensoriselle maailmalle (--> kasvoöljyt! 💖), huomasin yhtäkkiä olevani täysin öljyjen pauloissa eikä vaahdolla enää ollut roolia.
Koska öljy puhdistaa ihon erittäin hyvin, haluaisin itse sanoa täydellisesti, ei kakkosputsari ole mikään välttämättömyys. Etenkään jos ei käytä vahvaa meikkiä. Mitä mä en tee.
Niin sitten vaahtokin jäi pois, ja nyt olen parin-kolmen vuoden ajan käyttänyt tyytyväisenä pelkkää öljy- tai balmipuhdistusta. Koen, että se on myös parempi puhdistusmuoto ikääntyvälle ja joka vuosi ohenevalle sekä haurastuvalle iholleni.
Saatan käyttää vaahtoja satunnaisesti, etenkin päivinä, jolloin en ole meikannut tai käyttänyt aurinkovoidetta. Mutta öljypuhdistus on jo sensorisena elämyksenä niin ihana, että valitsen mieluiten sen jo hemmottelun kannalta. 🥰
*
Haluaisiko joku teistäkin jakaa oman putsarievoluutionsa? 🙂
15 comments on “Kuinka olen puhdistanut ihoani vuosien varrella”
Mun putsarin käyttö alkoi 11-12 v terkkari neuvoi käyttämään jotain Lactocyd tai vastaavaa putsari, kun superkuivalle iholle alkoi tulla miliumeja. Ekan putsarin ja kasvoveden sain kans Yves Rocherilta. Kellertävän vaaleat neliskanttiset litteät pullot. Löytyis varmaan sun kuvastoista 1990 vuoden tienoilta. Teksti tais olla harmaa. Muistan miten ne oli ihanat. Sitten oli The Body Shop vaihe ja sen jälkeen Oriflame..se oli 1999 jälkeen. Ja sitten Avene ja apteekkikosmetiikka yleensä. Sitten naapurini, joka oli kosmetologi opetti
Baborin ja ihanan Ella Bachen. Sitten löysin blogit ja etenkin sut ja alkoi Lavera ja Logona kausi. Myöhemmin löysin toisen blogin, jota pitää kosmetologi ja superkuivan ihoni hoitoon Dermalocigan ja sillä tiellä vieläkin olen. Dermalocigan mukana tuli vasta kaksoispuhdistus. Nyt kaapissa on luonnonkosmetiikkaa, korealaista ja dermalocigaa. Talveksi siirryn vain Dermalocigaan..ja muuten putsarit on aina Dermalocigan. Joten mullekin ne on sittenkin tärkeimmät..vaikka kyselyyn vastasin seerumin.
Teininä käytin äitini Nivean puhdistusmaitoa ja kotoa muuton jälkeen taisin itsekin ostaa sitä pariin kertaan, kunnes totesin, ettei se puhdista edes kovin hyvin. Siinä 17-18-vuotiaana mulla alkoi myös akne ja herkistyin hajusteille. Löysin noin 15 vuotta sitten niin hiusten kuin kasvojen ja vartalon pesuun hajusteettoman Lactolinen ja sitä käytän edelleen kasvojen ja vartalon pesuun :D ihan super tylsää mutta toimii. Pesee myös vedenpitävät ripsarit ja Estee Lauderin Double wear -meikit. Olen ihan tänä vuonna innostunut kokeilemaan muita putsareita, mutta ne ovat olleet mulle surkeita ja rahan hukkaa ja nyt mulla on kaapissa täysiä purnukoita.. Kun Lactoline mulla toimii eikä aiheuta mitään iho-oireita, jatkan tyytyväisenä sen käyttöä.
Mulla ihon puhdistus alkoi kanssa verrattain nuorena, paljon ennen meikkaamisen aloittamista. Olin tuolloin uskollinen Nivea young -sarjan käyttäjä, taisipa tuo olla osin mukana vielä lukioikäisenä. Silloin tosin mukaan tuli myös apteekkikosmetiikkaa, lähinnä Acoa. Opiskeluaikoina käytössä oli pitkälti Garnieria ja myöhemmin mentiin täysin toiseen ääripäähän kun sit hurahdin Lancomeen ja Sensaihin 😅 Tietämyksen kasvaessa vähitellen siirryin ihonhoidossa luonnonkosmetiikkaan Madaran avustuksella ja nyt en ihonhoidossa muuta käyttäisikään kun luonnonkosmetiikkaa 😊
Ensimmäiset Yves Roscher tilaukset olen tehnyt jo kuudennella luokalla eli vuonna 82. Lukioaikana iho oli hieman epäpuhdas ja silloin käytettiin clerasil tuotteita. Muistan puhdistusaineen ja peitepuikon. Tuloksena super pintakuiva iho. Ihan hirveää ainetta.
Moi! Ei nyt aivan tähän liity,mutta Evolven kultanaamio,voiko sitä käyttää saunanaamiona? Ja sopisiko uusin kasvovesi myös aurinkoon?
Mielestäni ei ole ihanteellinen saunanaamiona.
Kyllä. :)
Mikä sopisi saunaaamioksi tai suojaamaan ihoa siellä? Joku suht helposti pois pestävä.
Mä laittaisin balmin. Hyvä ja edullinen on Balm Balmin:
https://twistbe.fi/products/balm-balm-ruusunmarjabalsami-30ml
Tosin tämä tietysti vaatii musliiniliinan tai vaahtoputsarin, kun peset sen pois. Balmit ovat silti minusta parhaita saunanaamioita, koska vastustavat vettä paljon paremmin kuin emulsionaamiot, ja näin olle myös pysyvät iholla saunan kosteudessa suojaamassa ihoa. Emulsionaamio voi valua kokonaan pois iholta löylyssä.
Mun ihonpuhdistus koki mullistuksen kun ostin aikoinaan alesta Patykan puhdistusöljyn ja -vaahdon. En aiemmin tullut ikinä ajatelleeksi, että puhdistusöljyn päälle voi levittää suoraan vaahdon (ilman että pesisi öljyn välissä pois). Iho jäi niin puhtaan tuntuiseksi, mutta sitä ei kiristänyt yhtään. Nyt käytössä on Patykan edullisemmasta linjasta (vaaleanpunaiset pullot) puhdistusöljy ja -vaahto ja käytän niitä samaan tapaan. Iho puhdistuu, mutta sitä ei kiristä. Talvella kun aurinkovoidetta ei tule käytettyä, riittäisi varmaan pelkkä öljy tai balmi puhdistukseen.
Käytin putsareita kun meikkasin säännöllisesti eli seiskaluokalta jonnekin 20 vuoden hujakoille. Evoluutio oli Clearasilista johonkin fiinimpään, olisiko ollut hienoimmillaan jotain Biothermiä. Geeliputsareista tykkäsin eniten. Tuli silloin nuorena kuivatettua ihoa liian pesevillä aineilla, raastettua sitä raekuorinnoilla ja vaurioitettua sitä finnien ja mustapäiden puristelulla...
Kun lopetin meikkaamisen, lopetin myös putsarit. Olen siis jo kohta parikymmentä vuotta vain kosteuttanut ihoa voitein ja viime aikoina kasvovesin ja -öljyin ja -seerumein. Illoin ja aamuin pesen kasvot hanavedellä. Olen varsinkin öljyn käytön viime vuonna aloitettuani vähän huolestuneena odotellut, milloin ihoni menisi tukkoon, mutta ei se ole mennyt, vaan voi ihan mukavasti. Tein sen ihotyyppitestin, jonka muutama postaus sitten esittelit, ja sen mukaan ihoni taitaa olla nykyään aika normaali, kun ei kiristele eikä kiiltele vesipesun jälkeen.
Onkin pitänyt kysyä, oletko kokeillut suosittua Hwarang-merkin Bellflower -puhdistusbalmia? Se on tällä hetkellä mielestäni kosmeettisesti miellyttävin (ja tehokas, lähtee aurinkorasvakin) puhdistustuote, jossa on lisäksi korealaiseen traditioon kuuluvaa rauhoittavaa kellokukkauutetta. Ja tämä varsinkin oli tärkeää sinua ajatellen; kaunis vaaleanliila pakkaus! Vahva suositus :)
Sain sen itse asiassa Yepposta kaupan päällisenä, kun kävin viime viikolla Yeppossa ripsariostoksilla :) Satuin myymäläkuvia ottaessani mainitsemaan, että otan näitä kuvia someen (koska tein ripsarista IG-julkaisun), ja myyjä sitten sanoi, että jos olet vaikuttaja, niin voin antaa tän putsarin sulle kaupan päälle, jos haluat kirjoittaa siitäkin. :D
Sattui kuitenkin olemaan mun toiseksi viimeinen päivä Tampereella ennen Ruotsiin paluuta, enkä ehtinyt testata putsaria ennen kuin lähdin taas Ruotsiin. (Koska oli muutakin uutta putsaritestattavaa jonossa..!) Testaan Hwarangin sitten syyskuussa, kun olen taas kotona :) Myönnettävästi tuote on värinsä puolesta kuin tehty mulle..!
Mikäköhän ripsari oli kyseessä?
Oliko hyvä 😊
Moira Volume & Long Lash:
https://www.yeppo.fi/products/moira-volume-long-lash-mascara
Tuntuu aika perusmaskaralta, ei mitään wow-elämystä. Tämä oli ikävä kyllä ainoa vaihtoehto minulle Yeppossa, sillä tämä oli ainoa (!) ei-veden/säänkestävä maskara myymälän valikoimassa. En voi sietää wp/38-tyyppisiä maskaroita, joten tämä sujahti sitten ostoskoriin. Kun olin asiakseni mennyt ostamaan korealaista ripsaria! :D
(Sittemmin kuulin, ettei Moira varsinaisesti edes ole K-Beauty-brändi, vaan tuotteet suunnitellaan Jenkeissä ja valmistutetaan eri paikoissa ympäri maailmaa. Tää ripsari on valmistettu Koreassa. Jos olisin tiennyt, ettei kyse edes ole oikeasta korealaisesta brändistä, olisi tämäkin jäänyt kauppaan. :D Luulin Yeppon myyvän vain aitoa korealaista kosmetiikkaa.)
Kovin hellä en ole ollut iholleni.
Hevoselta lainattua valjasrasvaa käsiin ja jalkoihin (juu nahkasatulan/saappaiden voiteluun tarkoitettua, satulasaippua hangattiin ehkäisemään hiertymiä), Tummelia naamaan.
Saunassa mäntysuopaa palasaippuasta, niin tuli puhtaaksi hiukset ja iho lauantaisin. Muuten riitti vain vesipesu.Ihme että mulla on vielä suht kaunis nahka...
Meikkiä olen alkanut käyttämään vasta aikuisiällä, 90-luvulla taisin ostaa ekan oikean naamarasvan Nivea Cremen ja ai että oli hyvä.
Satunnaisia teini-iän näppyjä nujerrettiin Axnex-liuoksella (apteekista) tai mummon kamferitipoilla.
Hurjimpia "ihonhoitoaineita" taitaa olla klorite (vaatteiden vvalkaisuun, vessanpöntön pesuun (kuten colajuomat), jolla sai varpaista ja sormista pois ruoho/multavärjäytymät (ohuet puutarhahanskat ja workinghand-käsivoide purkki ovat pelastaneet noilta ongelmilta.
Nykyisin pidän öljypuhdistuksesta ja mahdollisimman rasvaisista yövoiteista/naamioista.
Hyvin ohuesta tahmaamattomasta aurinkovoiteesta Avenen rasvaisen ihon SPF50 lemppari (kestää hien ja uimisen) ja aurinkovoiteen poistoon öljyinen vartalopesuneste Aco- taitaa olla nyt käytössä.
Pidän yrttisistä tuoksuista shampoissa ja perunesteissä sitruunaiset, rosmariini, laventeli, frankinstein...
Tarve olisi ohuiden auringonpolttamien hamppuhiusten naamiolle, joka ei tee lehmän nuolemaa efektiä, kuten öljyt - kun ei osaa annostella riittävän vähän. Raikas tai yrttinen tuoksu plussaa.
XZ-pihlajanmarja naamio on aika hyvä, mutta jotain muutakin voisi kokeilla, en vaan tiiä mitä.