Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Kun aikoinaan muutin mieheni kanssa yhteen rivitaloon kaupungin laitamilla, huomasin, että takaterassilla vilahti aina välillä tiikeriraidallinen häntä. Mieheni ei kisuliin kiinnittänyt mitään erityistä huomiota. Hän on lapsuudesta saakka ollut kissoille allerginen, eikä hänen lapsuudenperheessään koskaan sen takia ollut ollut lemmikkejä.
Minä sen sijaan ilahduin ikihyviksi. Kissi! Jollakulla naapurilla oli ikioma kissi! Olin kasvanut koko lapsuuteni kissojen parissa, mutta muutettuani omilleni minulla ei ollut ollut mahdollisuutta ottaa omaa kissaa. Aina hännän vilahtaessa ohi menin avaamaan takaterassin oven ja tekemään pikku askelin tuttavuutta kissin kanssa.
Oli edettävä varovasti. Hän oli hieman arka. Koskettaminen ei tullut heti kysymykseenkään, mutta ei hän poiskaan juossut. Vähitellen kissi alkoi tulla piipahtamaan pikaisesti sisällä, varsinkin talvisin, kun tassut alkoivat olla jo ihan jäässä.
Tutustuimme samalla vähitellen myös kisun palveluväkeen ja saimme tietää, että uusi ystävämme oli nimeltään Miisu. Hänen iästään ja alkuperästään ei ollut täsmällistä tietoa, koska hänet oli löydetty pienenä ulkoa vaeltelemasta. Arveltiin, että hän saattaisi olla noin 6-vuotias. Sen verran olimme jo oppineet Miisua tuntemaan, että hän oli itsenäinen, oman arvonsa tunteva leidi, jolla oli katuälliä ja joka oli tottunut kulkemaan omia itsenäisiä polkujaan. Hän tiesi olevansa The Boss.
Vähitellen ajan kuluessa Miisu vieraili meillä yhä useammin, parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Hän oli todennut sekä alakerran sohvan että yläkerran makuuhuoneet oiviksi päiväunospaikoiksi. Erityisesti talvisin visiitit kuitenkin saattoivat aiheuttaa huolta palvelusväelle. Kello oli jo paljon ja ulkona kylmä, mutta missä Miisu luurasi? Hän ei ollut vieläkään tullut kotiin sen kertaisilta reissuiltaan. He keksivät ottaa yhteyttä meihin. Ehkä Miisu olikin naapurissa, sillä he tiesivät ystävyydestämme? Meillähän Miisu yleensä oli, iltanokosilla.
Päätimme perustaa yhteisen Miisu-aiheisen Whatsapp-ryhmän, jotta oli aina helppo viestiä, missä Miisu milloinkin kulki, eikä tarvinnut turhaan olla huolissaan. Aina hän ei ollut kovin suostuvainen lähtemään, vaikka oli jo kotiinmenoaika. Muutamia kertoja jouduimme sen takia kantamaan hänet kotiovelle asti. Koska neidille ruoka, erityisesti merenantimet, maistui sangen hyvin (siitä hän sai lempinimen Massapallo), pakastimeen ilmestyi pakastekatkarapupussi. Muutamalla katkaravulla neidin saattoi lempeästi herätellä uniltaan ja houkutellaan lähtemään kotiin.
Vuodet vierivät, ja tämä karvainen kaveri varasti erityisesti mieheni sydämen. Miehestä, joka ei aluksi ollut osoittanut erityistä kiinnostusta, kuoriutui suuri kissojen ystävä. Puoliksi leikillään hän oli aikoinaan todennut, että ”minähän en kattien manipulaatioihin lankea!” Toisin kävi. Tassun allehan hän täysin loppujen lopuksi ”joutui” eikä ollut siitä lainkaan pahoillaan. Lopullisesti tiesin Miisun ”käännytystyön” onnistuneen siinä vaiheessa, kun mieheni oppi lässytyksen, kissikielellä puhumisen, jalon taidon. Kissirakkaus oli tullut jäädäkseen sydämeen!
Suru oli siksi suuri, kun Miisu palvelusväkineen joutui muuttamaan pois. Kyyneliä kului, ja ikävä asettui asumaan luoksemme. Ystävämme, Höpönassu, Hassupelle, Pöhkövantti, Kitti, ei enää tullut päivänokosille tai raapinut takaterassin lasia ilmoittaakseen toiveestaan päästä sisälle. Olo oli tyhjä.
Ikäväämme lievitti tieto, että hänellä oli edelleen kaikki hyvin ja että saatoimme milloin tahansa palata yhteisiin muistoihin satojen valokuvien kautta. Miisu, ehdit ilahduttaa elämäämme ja arkeamme kuuden vuoden ajan ja jätit pysyvän tassunjäljen sydämeemme. Emme unohda sinua koskaan <3."
-Riikka
3 comments on “Joulukalenteri: Miisu”
Tosi hyvin kirjoitettu & ihana kissi! <3
😭❤️ Voi Miisu! Miten koskettava tarina, tämäkin. Ihana tämä joulukalenteri ❤️
Oi mikä ihana kertomus vaikka tarinan loppu saikin kyyneleet silmiin. Kun voittaa kissan luottamuksen, se on ihan parasta. <3 Olen kuin miehesi, en yhtään piitannut kissoista ennen kuin tapasin sen yhden joka varasti sydämeni ja muutti mieleni totaalisesti (avopuolisoni vanhempien jo edesmennyt kissa), ja nyt meillä on kaksi omaa rakasta kissakaveria.