Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Otto tuli isovanhemmilleni huostaanotettuna, pelkäsi humalaisia (enemmän kuin normikoirat), käskyjä oli selvästi tehostettu lyömällä.
Isovanhemmilleni tullessaan Otto oli hieman arka, mutta joko hyvin sosiaalistettu aikoinaan tai sitten vain hän oli luonteeltaan vain chilli, mutta kun Otto oppi luottamaan taas ihmisiin, hän kulki kanssani kaikkialle. Hän lähti Helsingin keskustaan, lähti Kainuun pelloille, aivan kaikkialle. Hänelle ei ollut tärkeää että missä oltiin, kunhan hänen ihmisensä (minä tai isovanhempani) oltiin mukana.
Hän oli tyynynäni kun menin kesällä Suomenlinnan kallioille nukkumaan yövuorojeni jälkeen, hän oli kaverina töissä vanhainkodissa ja hellyydenkipeänä nautti rapsutuksista ja kuunteli mummoja ja pappoja.
Mutta mikä eniten merkitsi minulle oli että teininä, niinä myrkyisinä vuosina minulla oli joku joka kuunteli, lähti kanssani joka päivä ulos, minne vaan, kenellä ei ollut kiire luotani pois, vaan nautti ja tykkäsi olla kanssani. Hänen kauttaan opin koirista paljon, elekielestä, koirien välisestä kommunikaatiosta, hän johdatti minut koirien maailmaan.
Vielä vuosia myöhemmin hän pelkäsi, kun tuli iso porukka kylään, meni yleensä sängyn alle piiloon, vaikka isovanhempieni luona kävi vain rukouspiiriläisiä.
Tässä on kuvassa hän juuri kuuli minun tulleen hakemaan häntä lenkille. Menneisyyden peikoistaan huolimatta hän oli ja on elämäni koira, isovanhempieni Otto-poika."
– Jasmin
3 comments on “Joulukalenteri: Otto”
Voi ihana Otto!
Tuli kyyneleet, voi Ottoa <3
Ihana Otto. <3