Joulukalenteri, luukku 13.
Kun on kivaa ja silti menee pieleen.
Eilinen lähti lupaavasti liikkeelle kauniin valoisalla aamulla ja mukavan rennolla meiningillä. Päivän ohjelmassa oli yhteistyöpostauksen viimeistely ja julkaisu, pyykin pesua, kävelylenkki koirien kanssa ja kello 17 viikonlopun odotettu kohokohta: tunnelmallinen joulupöytä maalaisravintola Kallas Skärgårdissa ystäväni Lenitan kanssa.
Kellon lähestyessä kolmea kaikki oli reilassa. Pyykit kuivumassa, koirat lenkitettyinä ja työhommatkin viittä vaille valmiina. Lenita tulisi hakemaan minua vartin yli neljä. Katsoin kelloa ja laitoin yhteistyökumppanilleni Biodellylle viestiä, että julkaisisin postauksen illalla, koska aamupäivällä blogissa oli ilmestynyt joulukalenteri ja halusin jättää postausten väliin taukoa. Sudin meikit naamaan ja pukeuduin. Laitoin hajuvettä ja virittäydyin mukavan illan tunnelmaan. Ahh, pian saisi vuoden ensimmäisen jouluruoan...! 😍
Ennen lähtöä laitoin koirien nappulat veteen pehmenemään, jotta Totin ja Viivin illallisruoka olisi valmiina tarjoiltavana kun palaisin. Olin arvioinut olevani takaisin kotona seitsemän pintaan. Koirat ovat tottuneet saamaan ruoan seitsemältä ja alkavat elämöimään, jos murkinaa ei ala kuulua puoli kahdeksaan mennessä. Sitä pidempään minulla ei missään nimessä menisi.
Ajomatka illalliskohteeseemme osoittautuikin pidemmäksi kuin Lenita oli arvioinut, ja 45 minuutin sijaan matka vei yli tunnin. Olin unohtanut, että matkalla kuljetaan lossillakin - Vårdö on irti manner-Ahvenanmaasta.
Seuraava yllätys tuli tarjoilun muodossa. Olin odottanut joulupöydän olevan buffet-tyyppinen, kuten se kaikkialla Ahvenanmaalla on, mutta tällä kertaa joulupöydän annokset tarjoiltiinkin pöytiin ruokalaji kerrallaan. Illalliseen kuului viisi ruokalajia; kalalautanen, lihalautanen (minulle vegeversiona), lämmin ruoka, juustot ja jälkiruoka.
Ilta eteni ja meillä oli mukavaa. Paikka oli ihanan tunnelmallinen ja ruoka oli hyvää - mutta pian tajusin kellon olevan ihan liian paljon alkuperäiseen aikatauluun nähden. Buffetissa joulupöydän vetämiseen olisi mennyt tunti - nyt olimme istuneet ravintolassa kaksi tuntia, ja menossa oli vasta kolmas ruokalaji. Toisissa olosuhteissa tällainen kiireetön tarjoilu ja ajan kanssa nautiskelu olisi ihanaa, mutta minulla oli kotona kaksi nälkäistä koiraa sekä yhteistyöpostauksen julkaisu odottamassa.
Aloin hermostua. Kun kello tuli seitsemän tajusin, etten mitenkään ehdi kotiin ennen kahdeksaa. Laitoin Biodellyn yhteyshenkilölle nolona viestiä, että näyttää siltä, etten pääsekään julkaisemaan postausta. Kerroin rehellisesti, että istuin ravintolan joulupöydässä.
Siinä vaiheessa kun jälkiruoasta oli selvitty (minulle riittivät juustot), kello oli jo kahdeksan. Joulupöydän viiden ruokalajin tarjoilu oli kestänyt yhteensä 2 tuntia 45 minuuttia..! Mietin kauhuissani, joko koirat olivat alkaneet haukkumaan kotona ja häiriköivät nyt naapureita. Pitkään yksin oltuaan, etenkin jos ruokaa ei kuulu ruoka-aikaan, koirat hermostuvat ja alkavat haukkua pienimmällekin rappukäytävästä kuuluvalle äänelle.
Tajusin myös, että pyykkini roikkuivat yhä taloyhtiön pesutuvan kuivaushuoneessa, ja toinen naapuri oli varannut pyykkituvan iltavuoron. Ei hemmetti.... Biodellyn yhteistyöhenkilökään ei ollut vastannut viestiini, ja vatsaani alkoi melkein koskea kun mietin, miten ilta saattoikin venyä näin ja mukava tunnelma vaihtui tuttuun syyllisyyden tunteeseen.
Lähdimme ajamaan takaisin Maarianhaminaan. Lenitan auton kurvatessa kotipihaani kello oli jo 21.15. Avatessani talon ulko-oven kuulin Totin haukunnan alas asti. Asuntoni on ylimmässä kerroksessa. Syöksyin rappuset ylös ja kohtasin eteisessä kaksi äärimmäisen närkästynyttä ja vauhkona hyppivää ja kiljuvaa koiraa. Ei sitten muuta kuin hauvat äkkiä talutushihnoihin ja ulos.
Kun olin palaamassa pissalenkiltä sisään, kohtasin rappukäytävässä illan pyykkivuoron varanneen naapurin. "Sinun pyykit taitaa edelleen olla kuivaushuoneessa?", hän sanoi. "Olen odottanut, että pääsisin ripustamaan omat pyykkini", hän sanoi - vaikkakaan ei mitenkään vihaisesti. Pyysin anteeksi ja kipaisin koirat kainalossa saman tien pyykkitupaan keräämään pyykit naruilta. Kyllä mahtoi naapuri ihmetellä miksi koiratkin piti ottaa sinne mukaan...
Kun vihdoin pääsin antamaan koirille iltaruokaa, kello oli melkein kymmenen. Olin jo lenkillä huomannut, että Totti käyttäytyi oudosti ja merkit viittasivat siihen, että sillä oli yksi pahoinvointikohtauksiaan. Totti kärsii munuaisen vajaatoiminnasta ja sillä on välillä pahoinvointia mikä johtaa oksenteluun ja ruokahaluttomuuteen. Tänä iltana oli yksi sellainen kohtaus, ja ruokailun sijaan se perääntyi kupiltaan ja alkoi uikuttaa. Uikutus ei hiipunut, ja Totti meni yhä levottomammaksi, tärisi ja kuljeskeli pitkin seiniä.
Istuin keittiön lattialla ja mietin, eikö tämä ilta nyt voinut loppua rauhallisissa merkeissä.
Loppuillan istuin keittiön pöydän ääressä Biodelly-postauksen linkkejä lisäillen (se oli se työ, joka postaukseen oli vielä illalla jäljellä) ja silittelin tärisevää Tottia, joka pesälaatikossaan makasi viereisellä tuolilla.
Kun blogityö vihdoin oli valmis, koirat käytetty illan viimeisillä pissoilla ja meikit putsattu emännän naamasta, olin niin agitoituneessa tilassa, että en pystynyt nukahtamaan moneen tuntiin. Katsoin kelloa viimeisen kerran kolmen aikaan. Rauhoittunut Totti nukkui sikeästi jaloissani. Lattialta kuului Viivin kuorsaava hengitys.
Se oli sellainen joulupöytä.
(Ja nyt mä julkaisen viimein Biodelly-postauksen.🙈 Tässä.)
4 comments on “Maanantai 13.12.2021 - kun ei mene putkeen”
Mun mielestä jos edellisen pyykit on vielä roikkumassa, niin ne saa siirtää sivuun, siihen tuskin menee minuuttia enempää. Tai että turha voivotella jos ei saa omia sinne.
Pyykkihuone-etikettejä on monenlaisia, mutta musta noin on ok toimia.
Ja kun on yhteinen tila käytössä täytyy sietää sitä, että joskus käy joku inhimillinen unohdus (vrt. jos paikkaa sotketaan tai vaatteita varastetaan).
Minunkin mielestä unohtuneet pyykit saa siirtää, kun oma vuoro alkaa. Kaikki eivät tietenkään niin tee, ja voihan moni kokea rasittavana hommana alkaa koota esim. kuivaushuoneellisen verran toisen alushousuja ja sukkia. Mun pyykit oli vain lakana- ja pyyhepyykkiä joten sinällään ne olisi ollut helppo siirtää sivuun.
Onneksi Totti kunnossa! <3 Olipahan ilta, joskus ei suunnitelmat (hyvätkään) mene ihan putkeen.
Kyllä..!