Pitkästä aikaa vähän kotimaan matkailua. ☺️
Tein elokuun lopulla ex tempore -reissun Pietarsaareen.
Olen halunnut jo pitkään käydä tutustumassa Pietarsaaren kauniiseen puutalokaupunginosaan (rakastan puutalokaupunkeja!), mutta muuta en kaupungista oikein tiennytkään.
Tai: tiesin, että kaupungin lempinimi ruotsiksi on Jeppis. :) Tämän tiedän Ahvenanmaan vuosieni peruina; minulla oli Ahvenanmaalla Pietarsaaresta muuttaneita tuttuja.
Pietarsaari osoittautui kiinnostavammaksi kuin olin odottanutkaan, ja kaiken kaikkiaan puutaloalue oli lopulta vain pieni osa kaupungin charmia.
Suurin yllätys kaupungissa oli minulle tupakkatehdas Strengberg ja sen rooli Pietarsaaren historiassa - vanha tehdasmiljöö massiivisine kellotorneineen (kello on halkaisiljaltaan Pohjoismaiden suurin!) hallitsee yhä kaupungin keskustaa ja on vaikuttava näky. En oikeasti ollut kuullutkaan koko Strengbergistä..! Oppia ikä kaikki, ja yleissivistystään voi aina kasvattaa.
Pietarsaari on nopeimmillaan alle kahden tunnin junamatkan päässä Tampereesta - eli vain kivenheiton etäisyydellä. Kulttuurillisesti se tuntuu kuitenkin olevan paljon kauempana. Pietarsaari on tänäkin päivänä valtaosin ruotsinkielinen, ja suomenkieliset muodostavat noin 30% vähemmistön.
Juna pysähtyy Pedersören asemalla 15 minuutin bussimatkan päässä Pietarsaaren keskustasta. Kun laskeuduin bussista, minua odotti ensimmäisenä upea näkymä: Pietarsaaren vanha raatihuone Kauppatorin reunalla. Komea rakennus valmistui vuonna 1877. Kaupungintalo sijaitsee tänä päivänä toisessa historiallisessa miljöössä; yhdessä Strenbergin tupakkatehtaan vanhoista punatiilirakennuksista.
Tiesitkö tätä? Pietarsaaren suomen- ja ruotsinkielisillä nimillä on aivan eri historia. Aloin ihmetellä, miten kaupungin nimeen liittyivät sekä Pietari että Jaakob, kun he ovat ihan eri henkilöitä. Selvisi, ettei nimi 'Pietarsaari' itse asiassa edes liity Pietari-nimiseen ihmiseen, vaan on suomenkielinen muunnos alueella 1200-luvulta saakka sijainneen Pedersören pitäjän nimestä.
Ennen Pietarsaaren kaupunkia alueella sijaitsi siis Pedersören pitäjä, ja Pietarsaaren kaupunki (Jakobstad) perustettiin pitäjän maille 1652. Jakobstadin perustanut Ebba Brahe nimesi kaupungin edesmenneen miehensä Jakob De la Gardien mukaan.
Pedersöre on tänä päivänä yhä olemassa ja on Pietarsaaren naapurikunta. Juna pysähtyy Pedersören puolella.
Kaupungissa on kaksi komeaa kirkkoa: Jakobstad Kyrka (1731, kuvassa), joka sijaitsee aivan nykyisen Pietarsaaren keskustassa, sekä Kirkkorannan kaupunginosassa sijaitseva Pedersöre Kyrka (alkuperäinen kirkko 1250, nykyinen rakennus 1400-luvulta).
Pedersören kirkko kuuluu Pedersören kunnalle, mutta on rajamuutosten seurauksena tänä päivänä Pietarsaaren kaupungin alueella.
Pedersören kaunis kirkko on Pohjanmaan vanhimpia keskiaikaisia kirkkoja.
Strengbergin tupakkatehdas perustettiin vuonna 1762 ja oli toiminnassa vuoteen 1998 saakka. Se kasvoi vuosisatojen kuluessa Pohjoismaiden suurimmaksi tupakkatehtaaksi ja oli pitkään Pietarsaaren suurin työllistäjä. Tehtaan kulta-aikaa oli 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alkupuoli.
Tehtaan rakennusten vaikuttavat julkisivut ja kellotorni muodostavat komean miljöön Pietarsaaren keskustaan. Tehdasalue käytännössä erottaa modernimman keskustan vanhasta puutalokaupunginosasta Skatasta. Tehdaslueen läpi kulkevat kadut, kuten kuvassa näkyvä Ahlholminkatu, johdattavat Pietarsaari-vierailijan suoraan Skataan.
Strengbergin tehtaan uudempi rakennus kellotorneineen on vuodelta 1909.
Tämä rakennus ihan hätkähdytti minut, en ollut odottanut kohtaavani Pietarsaaren kaltaisessa kaupungissa tämän tyyppistä rakennuskantaa. Massiivinen kello tuntuu kuin tipahtaneen tähän suomenruotsalaiseen pikkukaupunkiin jostain toisesta todellisuudesta. Näyttävä kello on kuulema mitoiltaan suurin Pohjoismaissa.
Skata eli Pohjoisnummi on Pietarsaaren vanhakaupunki. Se koostuu 40 korttelista ja on Suomen laajin yhtenäinen puutaloalue. Alueen vanhimmat rakennukset ovat 1730-luvulta.
Skataa asuttivat 1800-luvun jälkipuoliskolle saakka merimiehet, kapteenit ja heidän perheensä. Pietarsaari, ja sitä ennen Pedersöre, oli tunnettu satamapaikka ja 1700-luvun lopulla Suomen suurin laivojen tuottaja.
1890-luvulla Skata muuttui työläiskaupunginosaksi ja suurin osa asukkaista oli töissä viereisessä Strengbergin tehtaassa.
Skatassa on tänä päivänä hiljaista, mutta rakennusten seiniin kiinnitetyistä kylteistä voi lukea alueen vilkkaasta menneisyydestä kauppoineen ja palveluineen. Vielä 1970-luvulla Skatan taloissa oli puoteja, leipomoita ja rautatavarakauppoja.
Nykyään Skata on rauhallista ja arvostettua asuinaluetta. Skata suojeltiin asemakaavalla 1982 ja on säilynyt suurelta osin alkuperäisessä asussaan.
Skatan alueella ei ole kuppiloita eikä ravintoloitakaan, lukuun ottamatta Skatan etelälaidalla sijaitsevaa Cafè Skorpania. Skorpan on ilmeisesti Pietarsaaressa jonkinlainen kahvila- & kanelipulla-instituutio. 🧡 ☺️ Sain paikasta monet vinkit, kun kerroin Instagramissa olevani matkalla Pietarsaareen.
Pullaan en taipunut, mutta ruokavaliolleni epäuskollisesti päädyin maistamaan vegaanista raakakakkua. Myönnettävästi se oli minulle liian makea, mutta oli ihanaa istua tuokio hyvän kahvikupposen ja sievän leivonnaisen äärellä Skorpanin tunnelmallisella puutarhaterassilla. ☺️
Tein kävelyn myös Kittholmaan, Pietarsaaren Vanhaan Satamaan.
Kuopiolaiselle nimi 'Vanha Satama' vie ajatukset hyvin erilaiseen paikkaan, kuin mikä vierailijaa tänä päivänä Pietarsaaren Kittholmassa odottaa.
Vuosisatoja sitten Vanhan Sataman alue oli syvä ja suojaisa merenlahti, joka sijoittui aivan silloisen asutuksen tuntumaan - meri on ulottunut joskus lähes Pietarsaaren Kauppatorille saakka. Sataman alueella on muinoin rakennettu laiva jos toinenkin, ja se on ollut erittäin vilkas kaupan, teollisuuden ja merenkulun alue. Ajan myötä maankohoaminen on madaltanut ja muuttanut vesialueita, ja satama on nykyään noin kilometrin päässä keskustasta.
Tänä päivänä Vanha Satama on luonnonläheinen, merellinen virkistysalue metsineen, luontopolkuineen, vierasvenesatamineen ja uimarantoineen. Alueella on myös kesähuvila-asutusta 1800-luvun lopulta.
Kittholman hienohiekkaiset uimarannat olivat elokuun lopussa jo hiljentyneet, vaikka loppukesän aurinko palasi vierailuni aikana hellimään lämmöllään.
Vanhassa Satamassa sijaitsee vuonna 1901 rakennettu perinteikäs purjehduspaviljonki Pavis. Se toimii tänä päivänä ravintolana ja juhlapaikkana.
Olin laskeskellut pääseväni kävelyni päätteeksi hengähtämään Paviksen terassille ja nauttimaan auringosta ja merinäköaloista viileän valkoviinilasin äärellä. Terassi vaikutti epäilyttävän tyhjältä, mutta ravintolan ovi oli kuitenkin auki. Astuin sisään - vain kuullakseni, että paikka menisi 10 minuutin kuluttua kiinni. Kello oli 15.50.
Olisiko tarjoilija kuitenkin voinut myydä minulle lasin viiniä..? Katsoin häneen vetoavasti. Voisinhan jäädä istumaan terassille, kun ravintola sulkeutui. Tarjoilija pudisti päätään, hän ei voisi antaa minulle lasia, sillä kaikki lasit piti neljään mennessä kerätä terassilta. "Emme voi jättää laseja ulos. Se on määräys". Olin jo kääntymässä pois, kun keksin viimeisen oljenkorren:
"Sattuisiko teillä olemaan muovimukeja....?"
Ja minullehan löytyi jostain tiskinaluskätköistä sangen tyylikäs muovinen muki, johon myytiin annos valkkaria - ja sain jäädä istumaan terassille rauhalliseen yksinäisyyteeni viineineni. ☺️
Ett varmt tack, Pavis!
Lounas oli jäänyt väliin (tai korvautunut Skorpanin raakakakkupalalla...), joten päädyin Kittholma-kävelyn jälkeen suuntaamaan aikaiselle illalliselle Pietarsaaren vanhalla paloasemalla sijaitsevaan Station 23 -ravintolaan.
Aurinkoisella terassilla oli mukava viivähtää ja ruokakin oli erinomaista.
Juttelin paikallisen pariskunnan kanssa elämästä Pietarsaaressa. He kysyivät heti, että olin varmastikin majoittunut kaupunginhotelliin (Stadshotellet). Ahaa, se olisi siis ollut klassikkopaikka yöpyä täällä! Mutta olin varannut viehättävän Airbnb'n saunalla. Ehkä ensi kerralla sitten Kaupunginhotelliin.
Totesin Pietarsaaren ruotsin murteen kuulostavan tutulta ja kodikkaalta; olihan minulla ollut Ahvenanmaalla ystäviä ja työkavereita täältä päin. Ahvenanmaalla asuessa en ollut ajatellut murretta sen kummemmin, se oli minulle "vain" suomenruotsia. Nyt se toi heti lämpimän läikähdyksen rinta-alaan ja muistoja Ahvenanmaalta. ☺️ (Sinällään hassua: itse Ahvenanmaan murrehan on ihan erilaista..!) Ylipäänsä oleilu Pietarsaaressa toi minulle Maarianhamina-viboja. Kuulin ympärilläni vain ruotsia, ja jotenkin kaupungissa vallitsi sellainen omanlainen idyllisyys ja leppoisuus, jonka yhdistän mielessäni Maarianhaminaan.
Pietarsaaressa oli ensimmäisen vierailupäiväni iltana Spotlight-tapahtuma, joka - heheh - sekin toi mieleeni Ahvenanmaan.
Spotlight on kuin yhdistelmä Maarianhaminassa syksyisin järjestettäviä Open By Night ja Kulturnatten -tapahtumia: keskustan kaupat ovat auki myöhempään kuin tavallisesti, ja kaduilla ja puistoissa on kulttuuriohjelmaa.
Käveleskelin ympäri keskustaa illan ihmisvilinässä. Kohtasin myös muutaman Karkkipävän seuraajan. ☺️ Toisen heistä sattumalta kirkossa, toisen kauneushoitolassa, jossa seuraajani oli töissä ja jonne hän oli kutsunut minut käymään. Juttelimme luonnonkosmetiikasta ja suosikkituotteistamme. Hauskana sattumana kauneushoitola sijaitsi aivan Airbnb-asuntoni vieressä.
Loppuillan vietin kämpilläni saunoen ja rentoillen. Airbnb-asunto oli tilava ja kauniisti sisustettu ja sijaitsi historiallisessa rakennuksessa. Olin iloinen valinnastani, tämä tuntui ihanalta hemmottelulta. ☺️ Ja sesongin ulkopuolella kun jo oltiin, tällaisen kämpän sai yli kolme kertaa halvemmalla, kuin mitä yö hotellissa olisi maksanut.
Seuraavana päivänä vuokrasin pyörän ja omistin päivän luontoretkelle. Suuntasin kaupungin ulkopuolelle Fäbodan merenranta-alueelle.
10 km päässä Pietarsaaren keskustasta sijaitseva Fäboda on paikallisten suosikki-virkistysalue, Fäbodassa on kilometreittäin vaelluspolkuja ja hiekkarantoja ja sinne tullaan ympäri vuoden nauttimaan luonnosta; uimaan, patikoimaan, marjastamaan ja hiihtämään. Tavatessani Airbnb-emäntäni hänen ensimmäinen vinkkinsä oli tehdä retki Fäbodaan. Ja kun säätkin suosivat, niin ei muuta kuin pyörän selkään!
Perillä odotti maineensa veroinen luontoparatiisi.
Asetuin rantakallioille ja oli kuin kesä olisi palannut. Oli niin lämmintä ja tyyntä, aurinko silitteli ihoani. Koin valtavaa ilon ja onnen tunnetta. Sellaista, jota vain luonto voi antaa.
Alueella oli hiljaista, ja upeasta säästä huolimatta vain kourallinen ihmisiä oli saapunut tuona torstai-iltapäivänä nauttimaan Fäbodasta. Arkipäivä saattoi tietysti olla selitys.
Kallioilla havupuiden katveessa sijaitseva, alueen ainoa ravitsemusliike Fäbodan Kahvitupa oli auki viimeistä viikkoa, ja ilokseni sain sieltä maukasta lounasta.
Kävelin kallioita ja merenrantaa pitkin viereiselle Pikkuhiekan rannalle. Täällä on myös suosittu leirintäalue. Seurasin rantaviivaa pienelle niemekkeelle, josta kuului lapsiperheen iloisia ääniä. Perheen koira haukkui touhukkaasti. Se taisi käydä uimassa.
Kello läheni viittä, ja yhä oli lämmin. Pysähdyin katselemaan kaisloja, joiden vihreinä kurkottavat varret muodostivat kauniin kontrastin taivaan sinen kanssa.
Tuntui, että vietin päivää hyvän ystävän kanssa, ja olimme jättämässä hyvästejä seuraavaan vuoteen. Se ystävä oli kesä.
.
Maltoin viimein palata pyörälleni ja poljin takaisin kaupunkiin. Vierailin Pedersören kirkossa ja hautausmaalla, ja suuntasin vielä Aspegrenin puutarhaan. Sekin tunnettuja Pietarsaaren nähtävyyksiä.
Rovasti Gabriel Aspegren rakennutti Aspegrenin puutarhan Rosenlundin pappilan yhteyteen 1700-luvulla. Se on Suomen vanhimpia pappilapuutarhoja.
Puutarhaa ympäröivät kiviaidat ja sen keskellä seisoo rovastin ajoilta peräisin olevien piirustusten pohjalta rakennettu huvimaja. Puutarhassa on myös kaksi lampea ja talvipuutarha. Viljelypalstat pursuavat erilaisten kukkien, mauste- ja lääkekasvien värikylläisyyttä. Bongasin ainakin kaunopunahattuja, joihin juuri tutustuin Frantsilan pelloilla. Omenapuitakin puutarhassa on.
Kävely laskevan ilta-auringon kultaisessa valossa Aspegrenin puutarhassa kruunasi Pietarsaari-vierailuni. Miten ihana kaupunki...!
Paljon jäi näkemättäkin. Ensi kerralla täytyy ottaa haltuun kaupungin monet museot, ja tehdä paikallisoppaan kanssa uusi kävely Skataan. 🙂
