Spontaanius ja fiiliksen mukaan meneminen ovat avainsanoja minun Kreikan reissuillani.
Ateenassa olin suunnitellut suuntaavani pääsiäisviikonlopun jälkeen mantereelle ja tutustuvani Peloponnesoksen kyliin kuten Monemvasiaan, välillä leikittelin myös ajatuksella Sifnoksesta ja Miloksesta, Amorgoksella minusta tuntui että taidan palata pääsiäisen jälkeen sinne, mutta nyt olenkin Patmoksella.
Katsellessani Parokselta lähtevien laivojen kohteita, silmäni osuivat tiistain kohdalla Patmokseen. Ai, sinnekin pääsee täältä suoraan vaihtamatta toisella saarella. Patmos... Ilmestyskirjan näkyjen tapahtumapaikkana tunnettu saari, jolla kävin vuoden 2012 reissullani. Se jäi mieleen erityisen rauhoittavana ja eleganttina paikkana. Ja minusta tuntui: menenkin Patmokselle. Olisi kiva käydä siellä taas.
Täällä minä nyt olen. Saavuin viime yönä kello 00.05.
Kuvia viiden vuoden takaa.
Olen usein maininnut Kreikka-jutuissani ja paikallisten kielitaidosta kyselijöille, että lähes kaikkialla Kreikassa puhutaan ja ymmärretään englantia, vähintään matkailupalveluihin liittyvissä ympäristöissä kuten majoituspaikat, lipputoimistot, laivat ja ravintolat. Minulla ei käytännössä ole koskaan mitään kommunikaatio-ongelmia missään. Olen osunut Kreikan reissuillani tasan kerran majapaikkaan, jonka omistaja ei puhunut mitään ulkomaista kieltä ( - ja saattoi vain ihmetellä, miten hän bisnestään hoiti...)
Nyt olen toisessa sellaisessa paikassa. Se on niin harvinaista, että tekee ihan mieli kommentoida sitä. Tällaisia tilanteita varten toivon, että tulevaisuudessa osaan joskus kreikkaa. On tosi outoa, kun ei saa itseään ymmärretyksi. Huoneessani piti olla Booking.comin tietojen mukaan keittonurkkaus, mutta siellä ei ole sellaista eikä vanhempi omistajapariskunta tajua ollenkaan, kun yritän kysellä keittiön tai edes vedenkeittimen perään. Kun sanoin "water boiler", isäntä toi minulle pullon vettä. Omistajat myös vaikuttavat sille, etteivät välttämättä tällä hetkellä ole erityisen kiinnostuneitakaan vieraista tai palvelusta. On huhtikuu. Olen varmaankin ainoa vieras talossa.
Minulle näytettiin aamiaishuone josta saisin kuulema kahvia. "Breakfast, breakfast", isäntä sanoi. Aamiaista puolestaan ei oltu mainittu Bookingin tiedoissa.
Kun tassuttelin seitsemän jälkeen alakertaan hakemaan kahvia (herään aina kuuden jälkeen ja keitän kahvia seitsemän maissa), talossa vallitsi syvä hiljaisuus. Hetken kuluttua hyvin unisen näköinen emäntä ilmestyi aulaan ja toi minulle kuumaa vettä, yhden kananmunan ja jogurtin (!). Hän ei hymyillyt.
Taidan vaihtaa toiseen majapaikkaan. Vaikka saisinkin kuumaa vettä aamuisin kahvia varten, olen budjettimatkailijana riippuvainen omasta keittiöstä ja kokkausmahdollisuuksista.
*
Vanhoja Patmoksen kuvia katsellessa tekee mieli heittää kommentti ihan off topic -aiheesta. Nimittäin kameroista. Herranjestas miten hirveän värisiä suurin osa tuolla matkalla ottamistani kuvista on.
Minulla oli syksyn 2012 reissussa mukana Canonilta lainaan saamani Powershot G12, ja hyödynsin ahkerasti sen "Voimakkaat värit" - ja etenkin miniatyyriefekti-filtteriä. Kyseinen miniatyyrifiltteri onnistui kirvoittamaan lukijoilta kielteistä palautetta siihen malliin (joku kuvaili saavansa kuvista jopa huimausoireita...), että lopulta kirjoitin kokonaisen selittelypostauksen sille, miksi välttämättä halusin käyttää kyseistä, reunoja voimakkaasti blurraava asetusta... :D Lueskelin noita viiden vuoden takaisia juttuja ja naureskelin muistoille... Muistaako joku muukin..? Yllä oleva kissakuva on otettu tuolla miniatyyrimoodilla.
Kritisoijat olivat oikeassa - nyt jälkiviisaana voi todeta, että kuvat ovat aika karmeita :D
Miniatyyrifiltterin blurriefekti oli aivan liian voimakas, mutta värien puolesta "Voimakkaat värit" -filtteri oli vielä pahempi. Katselin kuva-arkistostani Patmoksen kauniita maisemia joista yli puolet olin ikuistanut tällä hirvittävällä filtterillä, tyytymättömänä normaalin, filtterittömän kuvan harmauteen. Ai kamala miten rumat värit. Kyllä harmittaa.
Esimerkki Patmokselta Powershot G12:
Voi vain todeta, että Canon on onneksi kehittynyt ja Powershotin värimaailma on nykyään ihan toinen.
Ostin hiljattain Powershot G5X:n reissukameraksi (väsyttyäni raahaamaan 6D:tä ja linssejä), ja värit niin normaali- kuin filtterikuvissa ovat erittäin kauniit. Kaikki tämän kevään reissukuvat on otettu G5X:llä (tai iPhonella).
Olen iloinen, että saan nyt tilaisuuden kuvata Patmosta uudelleen ja tallentaa saaren kauneuden laadukkaampiin kuviin. :) (Tämä ei muuten ole mikään sponsored by Canon -mainos... Olen kuvannut koko ikäni Canonilla ja ei haittaisi vaikka sponssaisivatkin minua... :p)
Näiden sanojen saattelemana lähdenkin ulos ja freesaamaan muistojani kylän keskustasta. Ohjelmassa tänään myös kävely ylös Choraan ja Pyhän Johanneksen luostarille joka on muuten kaunein ja tunnelmallisin luostari jossa olen koskaan käynyt. Odotan ilolla jälleennäkemistämme :)
*
P.S. Sinä lukija, tiedät kuka olet, joka laitoit minulle lauantaina sähköpostia muuan mieltäsi painavasta asiasta, toivottavasti sait vastaukseni..? Joskus, tai aika useinkin, Karkkipäivän sähköpostiosoitteesta lähetetyt meilit menevät vastaanottajan roskapostiin. En saanut sinulta enää vastausta ja halusin varmistaa, että kuitenkin sait viestini. <3
19 comments on “Uudella saarella”
Häh, onko tuosta aiemmasta Patmoksesta niin pitkä aika, viisi vuotta? :o Muistan lukeneeni noita postauksia, mutta olisin voinut vannoa, että ei niistä ole kuin kaksi, kolme vuotta. Hitsi, miten aika lentää :D Vaikka ne filtterit oli mitä oli, niin katselin kuvia mieluummin niillä ja vähän paremman värisenä, kuin harmaina. Värit on valokuvissa tärkeitä :)
Mahtavan näköisiä kuvia :)
https://faijahommia.fi/
Muistan hyvinkin nuo reissukuvat. Mulla on taittovika ja luulin ensin, että "vika" oli silmissäni, koska en nähnyt kuvaa tarkkana ?. Miten siitä on jo niin monta vuotta!
Voi eih... :D
Muistan kyllä tuon efektikeskustelun, koska hihittelin sille, mutta onko siitä herrajestas jo oikeasti viis vuotta aikaa?! o.O Mihin tää aika oikein häviää? :D
Minä tykkäsin miniatyyrifiltteristä jo silloin 5 vuotta sitten. Toimii joissain kuvissa tehosteena, mutta ei ehkä kaikissa. Mutta että VIISI vuotta sitten?!? :D
Joo, sanokaas muuta... Aika vain katoaa...
Mä muistan kans filtterikeskustelun, en tainnut osallistua siihen mutta mielessäni koitin telepaattisesti kertoa et "älä nyt vaan kuvaa suoraan ne efektit päällä, vaan muokkaa kuvia mieleiseksesi sitten myöhemmin.."
Nim. ensimmäinen ulkomaanmatka ilman vanhempia 14-vuotiaana, ja kaikki kuvat otettuna seepia-asetuksella. Ne kuvat on ihan järkkyjä, ne on siis otettu 2000-luvun alussa kun digikamerat oli vielä harvojen herkkua ja kuvanlaatukin vähän "sinnepäin", ne on kaikki semmosta ruskeeta mössöä ilman valoa tai varjoa.
No, kyllä niille nykyään jo nauraa, teini-minän ensikokeilut valokuvauksen saralla :D
Hahah, sun olisi pitänyt lähettää vielä vahvempi signaali... ^_^ :) Nojoo, onneksi tosiaan nyt voin korjata tuon mokan :) :)
Ääks, voi eihhh... ^_^ No, nauru on kuitenkin hyvä asia <3 :)
Joo, ja onneks muistan sen reissun kohokohdat muutenkin, ihan ilman valkovia :)
Vielä tosta telepaattisesta signaloinnista (mul on aivot jäässä tänään, tulee ihme engleskaa), muistaakseni aika moni antoi siitä sulle palautetta (osa aika vahvastikin, jolloin varmaan koit asiaksesi kirjoittaa puolustuspuheenvuoron) joten en kokenut tarvetta yhtyä kuoroon.
Mulle on toisinaan tullut mieleen vähän semmonen lynkkaamisen maku kun monet kommentoijat kritisoi samaa asiaa samalta kantilta samassa kommenttiketjussa, vaikka yksittäisissä kommenteissa ei sinänsä mitään hurjaa kritiikkiä oliskaan.
Otetaan vaikka esimerkkinä se hiusjuuritutkimus, ihan asiastahan siellä suurimman osan kanssa keskusteltiin mutta kun niitä kriittisiä kommentteja tulee niin monelta taholta niin kyllähän se meno alkaa jo sivustaseuraajaakin vähän hirvittään -saatika sitten jos olisin sun nahoissa siellä ruudun toisella puolella. Mulle tulee semmonen "moni yhtä vastaan" fiilis, vaikka tosiaan kyse ei oo mistään kohtuuttomasta kommentoinnista. Tän takia en yleensä kommentoi kuin positiivisessa mielessä, koska mieleen tullut mahdollinen kritiikki on yleensä jo sanottu jonkun toisen taholta, enkä sitten halua vahvistaa sitä kaikua enempää liittymällä joukkoon.
Tulipas pitkä sepustus pienestä yksityiskohdasta :D Huomaa et oon juonut yhden kupin kahvia enemmän kuin normaalisti!
Täällä saa sepustaa :) Ymmärsin hyvin mitä halusit sanoa, ja se on mukava asenne kommentointiin :) Kritiikkiä ja negatiivista palautettakin saa totta kai antaa, mutta joskus, kun moni toistaa samaa kritiikkiä samasta näkökulmasta, se luo vähän "lynkkausmeininkiä"... Siltikin, katson että kaikilla on oikeus ilmaista mielipiteensä. Mielessään voi kukin miettiä ennen kommentin jättämistä mihin tapaan ja tyyliin haluaa pointtinsa esittää ja onko kritiikki rakentava. Haluaako sillä ystävällisesti ja herättelevästi avata toisen silmiä uudelle näkökulmalle vai vain pahoittaa toisen mielen.
Patmos on yksi mieleenpainuvimmista saarista! Kävin siellä putkeen syksyllä 2007 ja 2008... olin vain 1 päivän kummallakin kerralla.. mutta tykästyin kovasti. Minun mielestäni saaressa on jotain taianomaista.. outoa.. hämärää ?... salaperäistä... näin sen itse koin. Ja aion palata sinne vielä! Toivottavasti löysit uuden majapaikan !
Tajuan mitä tarkoitat, minunkin mielestä täällä on jotain salaperäistä..! :) En tiedä johtuisiko tunnelma luostarista...? Myös Tinoksella, jossa niinikään sijaitsee yksi Kreikan tunnetuimmista ja vaikuttavimmista luostareista, on aivan erityisen jännä, mystinen tunnelma. En ole yhtään uskonnollinen mutta jotain erityistä nuo luostarit mielestäni säteilevät. Niiden lähellä on aivan omalaatuinen fiilis.
Majapaikasta - jäin itse asiassa tähän samaan paikkaan :) Kestän aamukahvihankaluutta vielä pari päivää ^_^, en vain lopulta yksinkertaisesti jaksanut alkaa siirtymään uuteen paikkaan. Ja omistajat vaikuttivat tänään sympaattisemmilta :)
Hehee, mä muistan noi!
Hei!
Muistan lukeneeni sen miniatyyrikuvajuttusi. En ollut aiemmin tiennyt kyseisestä efektistä lainkaan. Todellakin, aikaa on vierähtänyt. Nyt, kun kesä on tulossa, niin vinkit hyvien kuvien ottoon olisi tarpeen. Tokihan kuvia voi parannella kuvankäsittelyohjelmilla, mutta mitä parempi lähtökohta on, sitä helpommin/nopeammin kuvan muokkaus onnistuu. Valokuvaukseen perehtyneitten ammattilaisten silmin netin kuvavirta saattaa näyttää hyvinkin erikoiselta (esim. Instagram) :). Toisaalta se epäonnistunutkin versio voikin olla juuri se mieleenpainuvin muisto.
Mukavaa reissua!
En tiedä oliko kysymys yleisesti ilmaan heitetty vai juuri minulle suunnattu, mutta jos saan jonkun vinkin antaa niin hyvän kameran lisäksi VALO on kaiken a ja o. :) (Heheh, no, tämä nyt tietysti on aika lailla itsestäänselvää valokuvauksessa...) Keskipäivän valossa kontrastit valon ja varjon välillä ovat suurimiillaan ja värit erottuvat kaikkein huonoimmin --> väreiltään haalistuneen sävyisiä kuvia joissa varjopaikat yleensä melkein mustia ja valopaikat taas puhkipalaneita. Paras aika kuvien otolle on varhainen aamu tai illalla juuri ennen ja jälkeen auringonlaskun. :)
Oho, jopa minä muistan nuo kuvat ja Patmoksen, nyt kun aloin vanhoja postauksia vähän selailemaan! En edes tajunnut, että minäkin olen jo näin kauan tätäkin blogia lukenut :D
Satuitko törmäämään Patmoksella sellaiseen ravintolaan kuin Pantelis? Se jäi mieleen 2014 vuoden reissultani. :)
http://blogit.terve.fi/pilketta/ruokaa-ja-juomaa-samoksella/
Joo, Pantelis oli yksi niistä harvoista Skalassa auki olevista ravintoloista :) Olin yksi päivä menossa sinne syömään, mutta menu oli niin rajallinen (suurinta osaa ruokalistan ruoista ei ollut saatavilla), että en sitten jäänyt sinne. Paikka oli aina ohi kulkiessa hyvin vilkas, selvästi paikallisten suosiossa. :)