Terkut Portugalista, jossa tänään sataa. Muut matkaseurueen jäsenet nukkuvat pois eilisen karaokeillan väsymystä, joten hyödynsin ajan kirjoittamalla nopeat huonekasvikuulumiset. 🪴
Tilanne taitaa olla se, että en pysty pitämään peikkojani. Ainakaan tässä muodossa.
Niiden koko on jälleen tuplaantunut viime vuodesta. Yli tuplaantunut.
Ei tämän varmaankaan yllätyksenä pitäisi tulla, etenkin kun peikot viime syksyn huollon yhteydessä saivat runsaasti lisää ruukkutilaa, mutta olen edelleen "in denial" sen suhteen, että mikään huonekasvi voi kasvaa tällaista turbovauhtia. Mulla on koko elämäni ajan ollut huonekasveja, enkä ole ikinä todistanut kasvin voivan kasvaa näin hysteerisesti. Jos ja kun se on mahdollista, en haluaisi, että just mun rakas kasvi tekee näin.
Koska - tällä kasvuvauhdilla en vain pysty pitämään peikonlehtiä. 😥😭
Tältä tilanne näytti viime syksynä huollon jälkeen. Mullahan kävi puutarhuri kotona auttamassa minua riehaantuneiden peikkojeni kanssa, ja peikot - kuten muutkin kasvit - huollettiin ja leikattiin. Peikot laitettiin uusiin ruukkuihin ja ne saivat tukevammat bambukepit.
Marraskuussa näytti tältä.
Ja kymmentä kuukautta myöhemmin tältä.
Ikkunan edusta alkaa muistuttaa viidakkoa, ja tilanne, jossa en näe ulos ikkunasta, alkaa olla yhä lähempänä.
Suurimmat lehdet ovat nyt läpimitaltaan 50-senttisiä.
Ja kun miettii, että kolme vuotta sitten lehdet olivat tämän kokoisia, on äärettömän vaikea käsittää, että kyseessä on sama kasvi.
Oikeastaan tunnen, että alkuperäistä peikkoani ei enää ole olemassa.
Hauskana sattumana kohtasin täällä Portugalissa näyn, joka kenties kertoo mun peikonlehtien tulevaisuudesta. Vierailimme ystäväni Sheilan paikallisten ystävien kotona, ja heidän minipuutarhassaan - joka muuten sijaitsee kerrostalon neljännessä kerroksessa..!! - on peikonlehtiä. Massiivisia sellaisia. Ne myös tuottavat hedelmiä. Makeasta hedelmästähän tulee peikonlehden nimi, Monstera deliciosa. Monstera hyvinkin.
Tältä peikonlehti näyttää, kun saa kasvaa luonnontilassa.
Ja kenties myös tamperelaisessa olohuoneessa.
Mitä te tekisitte mun tilanteessa?
Mietin, että ottaisin peikoista muutaman pistokkaan ja ikään kuin aloittaisin alusta, mutta toisaalta - eivätköhän pistokkaatkin kasvaisi lopulta emonsa mittoihin, kun kerran turbokasvu on nimenomaan nykyisen asuntoni tarjoamien kasvuolosuhteiden seurausta? (Kertomus peikonlehden kasvuhistoriasta täällä.)
Vai pitäisikö minun siirtää uudet peikot pois ikkunan ääreltä taaemmas olohuoneeseen, jotta ne eivät enää saisi niin paljon valoa ja kreisi kasvutahti hiipuisi...? Eli pitäisikö minun suunnitelmallisesti "kuihduttaa" niitä...?
Tuntuu surulliselta ja lievästi sanottuna ironiselta, että asia, joka itsessään on positiivinen - eli kukoistava huonekasvi - johtaa negatiiviseen, eli siihen, ettei kasvia lopulta voi pitää. 😔😥
17 comments on “Peikonlehtien kuulumiset”
Onpa upeita hyvinvoivia kasveja! Vaikkakin ymmärrän hyvin tuskasi. Sinäkin tarvitset valoa ja kasvit kohta blokkaavat sen täysin!
Kannatan ehdottomasti kasvien siirtämistä. Meillä on iso Strelitzia olohuoneen nurkassa kauimpana ikkunasta, ja se on käytännössä lakannut kasvamasta (uusia lehtiä on tullut 1.5 vuodessa 2, ja nekin kitukasvuisia). Muuten uusia täysikokoisia lehtiä tulisi parin kuukauden välein.
Iso kasvi tuo luonnon myös muualle asuntoon, kun siirrät sen kauemmas. Levittäisin peikonlehdet ympäri asuntoa (ehkä yksi voisi jäädä ikkunan luo), ja laittaisin mukavan nojatuolin ikkunan äärelle - näin voit ihailla taivasta ja kasvejasi yhtäaikaa. :)
Kasvien ruukkuja kannattaa muuten kääntää parin viikon välein, niin peikonlehdet kasvavat tasaisesti eri suuntiin!
Jos nuo upeat kasvit ois mun, niin möisin jonkun yksilön ja siirtäisin yhden kauemmaksi ikkunasta ja jättäisin yhden nauttimaan valosta. Sitten jos kävisi niin, että se vähemmän valoa saava ei enää kasva niin hurjaa vauhtia, problem solved. Jos taas vähemmässä valossa oleva alkaisi voida huonosti, tietäisit ettei se olen ratkaisu. Itsellä on vähän sama ongelma, kasvit viihtyy tässä asunnossa hurjan hyvin. Mistä seuraa se, että moni kasvi on kasvanut liian isoksi ikkunalaudalle ja tulee tilaongelma. Sen lisäksi olohuone on sen verran pitkä, että kaukana ikkunasta syvemmällä huoneessa on vähemmän valoa kasveilla (ja siellä olisi toisaalta tilaa niille). Peikonlehti mulla on ehkä 5m päässä ikkunasta (eli aika kaukana valosta) ja ei se totaalisen hyvin voi (ts. kasvaa vähän kituisasti ja varmasti tykkäisi enemmästä valosta ja lannoitteesta -- ei ole kuitenkaan sun lähtötilanteen kunnossa). Tällä mun peikolle valitettavasti ei ole tilaa lähempänä valoa (missä on kasvit, jotka ei selviä syvemmällä huoneessa), joten tällä mennään.
Ohoh, onpa kasvanut hurjaa vauhtia ja ihan valtavia nuo lehdet! :O En tiennyt, että peikonlehdellä voi olla noin suuret lehdet, kuin noissa omissasi on... Saati sitten nuo puutarhan peikonlehdet!
Vinkkejä en oikein osaa antaa, kun olen itse siirtynyt pääosin tekokasveihin näillä puutarhurin taidoillani. En enää viitsi ostaa kasveja kuolemaan tänne, leikkokukkia välillä ja yksi ruukkukrysanteemi on tällä hetkellä, mut muut ovat tekoversioita kun oikeat eivät pysy hengissä. :D
En ymmärrä, miten meidän pihakallion rakosista kasvaa vaikka minkälaista kasvia ihan itsestään ja hyvinvoivana istuttamatta ja kastelematta, mut kaikki kuukahtaa alle kuukaudessa mitä yritän hoitaa sisällä. Hmm.
Itselläni myös keskustelu käynnissä peikonlehtien kanssa. Olen siirtänyt niitä, etteivät ole aivan ikkunan äärellä. Se on rauhoittanut tilannetta. Sitten taas peikonlehden valkokirjava pienokainen saa paistatella päivää koska on mikrokokoinen verrattuna sukulaisiinsa. Mutta älä luovu niistä, varmasti kaduttaisi.
On ne peikonlehdet tosiaan valloittaneet liikaa tilaa, ja eihän se nyt ole ok, ettei sinulla kohta ole ikkunaa enää näkyvissä lainkaan. (Miten se sitten vaikuttaa sinun hyvinvointiisi ettet saa valoa - sekin on tärkeä huomioida.) Ehdotin viimeksi kun kirjoitit aiheesta, että pitäisi siirtää kauemmaksi ikkunasta, mutta ehkei sekään enää ole mahdollista kun ovat niin valtavia. Tai jos tuon pienimmän voisi siirtää kauemmas, ja muut myydä/lahjoittaa? Kun ei ole mahdollista pitää yhtä huonetta viidakkona vaan kaikkia huoneita tarvitaan ihan asuinkäytössä niin ei kai se muu auta:(
Oho, mitä ihmettä! Ovat kyllä vuodessa ottaneet mittaa ja vallanneet tilaa.
Sulla on kovin monimutkainen ja herkkä suhde sun kasveihin, en tiedä mikä olisi sitten paras ratkaisu jos nämä eivät tunnu enää alkuperäiseltä kasviltakaan.
Itse pilkkoisin ainakin osan sopivan kokoisista lehdistä maljakoihin ja laittaisin vaikka keittiöön tai muualle sopivaan paikkaan. Siirtäisin jonkun kasvin ainakin kauemmas ikkunasta.
Oikean ostajan vastaantullessa noista voisi saada rahaakin.
Komeita ovat kyllä!
En ole lainkaan yllättynyt, että ovat kasvaneet noin hurjasti. Niin kasvit tekevät suotuisissa olosuhteissa, jos kasvua ei rajoiteta.
Kommentoin aiempaan peikkopostaukseesi, että vaihto suurempaan ruukkuun ei ollut viisasta. Selitin silloin juuriaton ja latvuksen suhteesta pitkät pätkät, joten en tee sitä nyt. Totean vain, että peikonlehdet (kuten muutkin kasvit) saa kasvamaan hillitysti rajoittamalla juuriston kokoa.
Ruukutin oman peikkoni uudelleen alkukesästä. Leikkasin sekä latvusta että juuristoa, vaihdoin mullan ja istutin takaisin vanhaan ruukkuun. Kauniilta näyttää ja pystyssä pysyy. Ja ennen kaikkea, ei vie liikaa tilaa.
Kokeilepa samaa. Olen tehnyt tätä useille kasveille jo kymmenisen vuotta, eikä yksikään ole kuollut tai muutoin riutunut. Toimii ihan lilliputista liki kolmimetriseen, edellyttäen tietysti, että kasvi kestää leikkaamista. Ja peikko kyllä kestää. Anna mennä!
Muistan tämän.
Syksyn huolto oli palkkaamani puutarhurin suunnittelema, enkä itse ikävä kyllä olisi osannut ehdottaa juurten pilkkomista. Olen / olin täysin ammattilaisten tietotaidon varassa. (Osaan vain vaihtaa mullat ja kastella kukkia, siinä kaikki - ja nauttia niistä..! ☺️)
Mun täytyy ottaa tämä juurioperaatio puheeksi puutarhurin kanssa, jos hän tekisi peikoille uuden huollon. En tiedä miksi hän ei ehdottanut juurten pilkkomista viime syksynä. Itse en taida uskaltaa ryhtyä leikkaamaan, mua pelottaisi jo ryhtyä kaivamaan jättiläispeikkoa irti ruukustaan.
Kiitos avustasi ja vinkeistä 🙏🏻
Mun painikkeiksenne kävi samoin. Asuttiin hetken omakotitalossa jossa oli isot ikkunat ja peikonlehti villiintyi. Kun muutettiin 8kk päästä rivitalo kolmioon niin koti oli kuin kasvihuone. Peikko sai uuden kodin mun vanhempien luota.
Kiitos kaikille kommenteista, vinkeistänne ja tuesta! 🙏🏻
Tänään on matkan emännän syntymäpäivä enkä ehdi vastaamaan kommentteihin, mutta vastaan heti kun löytyy taas sopiva hetki omaa aikaa..! 🙏🏻
Siis vau miten upea kasvu ja miten hienot kasvit! Harmi että tilanne tuntuu vaikealta. Mutta ymmärrän täysin, itse en ole hankkinut peikonlehteä juurikin tuosta syystä että ne voivat kasvaa jättimäisiksi.
Jos haluat nimenomaan pitää peikonlehden/lehdet, niin ottaisin pistokkaat ja siirtäisin kauemmas ikkunoista. Valo on huonekasvien kasvua eniten rajoittava tekijä. Jatkossa voisi toimia yllä mainittu juurien trimmaaminen tai peikonlehteä voi kasvattaa pelkässä vedessäkin maljakossa. Tällöinkin juuria voi trimmata, peikonlehdet kasvattavat uudet juuret hetkessä. Ja kun kasvi keskittyy juurien kasvattamiseen, se ei kasvata silloin lehtiä tai niiden kokoa.
Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että toivoisin että ihmiset suhtautuisivat kevyemmin huonekasveihin. Ei se ole niin vakavaa! Jos joku asia kuormittaa, siitä voi luopua tai tilannetta muokata. Kodin pitää kuitenkin olla sinua varten 😊 ymmärrän kasveihin kiintymisen, mutta kasvit kasvavat koko ajan ja niiden pitäminen on väistämättä jatkuvaa muutosta. Nimim. itselläni on 80 kasvia 😁
Eksyin tänne kun pohdin mitä tekisin omalle villiintynelle peikonlehtiyksilölleni, joka ei millään lailla meinaa kasvaa bambukepistä huolimatta järkevästi ja levittäytyy ikkunan eteen. Voin siis tarjota vertaistukea, peikonlehdet on mahdottomia :D sain sen äitienpäivälahjaksi ekana äitienpäivänäni 10 vuotta sitten, joten en tokikaan raaskisi luopua siitä, mutta kohta se peittää näkymän sohvalta telkkariin... Minulla on myös muita villiintyneitä huonekasveja kuten puolentoista metrin korkuiseksi pöheiköksi kasvanut huonesaarni. Olen sitä paitsi mielestäni aika huoleton puutarhuri, kastelen kun muistan ja lannoitan ehkä kahdesti vuodessa, ja aiemmin kasvini ovat lähinnä kituneet...
Mulla on myös kasvien suhteen vähän vastaava tilanne! Jatkuvasti tuntuu, että niitä pitäis olla leikkaamassa ja jakamassa. Varsinkin kun juuri muutin asuntoon, jossa on ikkunat etelään päin. Peikot, kilpipiileat ja rönsyliljat on aivan villiintyneet! Ehkä sijoittelen ne jonnekin vähemmän otollisiin paikkoihin olohuoneessa. Lisäksi asun Lapissa, niin kyllä pimeä talvi taas verottaa vähän kasvutahtia, kun en käytä kasvivaloja (en halua sisustaa liikaa kasvien ehdoilla). Voimia peikkojen kanssa! Uskon, että kaikki miettimäsi vaihtoehdot ovat omalla tavallaan hyviä.
Aiemmin mulla oli kultaköynnös, joka oli vähän peikkoja vastaava riesa. En siis suosittele sitä, koska se valtaa aivan kaiken tilan ja pureutuu ilmajuurillaan joka paikkaan :Dd
Pakko vielä kommentoida asiaan liittyen.... tänään Kallion kirjasto kertoi samankaltaisista 'haasteista'. Ja heidän jättikokoiset peikonlehdet ovat löytäneet uuden kodin Korkeasaaren Amazonia-talosta! Kuinka nerokasta! Toisen haasteista, toisen ilo!
Onhan tuo upea pöheikkö, mutta pakkoko sitä on kaikkia yksilöitä jemmata, jos tila ei riitä. 🤷🏻♀️ Puutarhurin kanssa voi käydä keskustelun maltillisesta kotikasvustotavoitteesta. Tai jos haluaa heittäytyä hyväntekijäksi, niin kasvattelee aikansa ja antaa osan pois, esim. Ensi- ja turvakodin, Klubitalon, työttömien yhdistyksen tms. kautta. Onhan runsasmuotoinen kasvi sydäntä lämmittävän kotoinen juttu. Ihan vähän oon kade. 😄
En tiedä miten nuo voisi taltuttaa, mutta upeita ovat kuten myös limoviikuna.
me ostettiin kesän lopussa ensimmäinen peikonlehti, unelmoin, että siitä tulisi juurikin tuollainen valtava ja se asuisi meidän kylpyhuoneessa! toistaiseksi se sopii vielä makkariin pyödän päälle :D Toivottavasti löydät näille jonkun toisen paikan kodistasi, ettet joudu luopumaan! :)