Terveiset Dubrovnikista!
Minusta on tulossa (tullut) surkea matkabloggaaja. 😅 Saavuin tiistai-iltana Kroatiaan, ja olin asettanut itselleni nöyrän tavoitteen: yritä julkaista jokin lyhyt fiiliskuuluminen blogiin joka päivän päätteeksi. Ei ole onnistunut.
Nyt istun Dubrovnikin satamassa odottamassa laivaa, joka vie minut Lopudin saarelle. Tässä olisi nyt selvästi sellainen hetki, että voisin rauhoittua lyhyeksi toviksi blogin pariin. :)
Olen Kroatiassa kiitos kuvassa näkyvän lehtiartikkelin. Näköjään Apu-lehdestä. Äidilläni on tapana säästää minulle lehtiartikkeleita, joiden arvioi kiinnostavan minua. Hän kerää lehtijutut kirjekuoreen ja postittaa niitä minulle muutamia kertoja vuodessa. Tai antaa kuoren suoraan käteen, jos sattuu vierailemaan Tampereella. Tämän viimeisimmän sain kouraani helmikuussa.
Kuoressa oli mm. matkailuartikkeli Kroatian saarista. Luin artikkelin eräänä iltana juuri ennen nukkumaanmenoa, ja ennen kuin silmäni ummistuivat, päässäni oli syttynyt ajatus: hei - tosiaan, Kroatiassakin on saaria! Siellähän voisi olla kiva vierailla!
Seuraavana aamuna varasin matkaliput.
Nyt olen Dubrovnikissa.
Kroatiassa on paljon saaria, jotka levittäytyvät Istrian ja Dalmatian alueille. Saarille pääsee kätevimmin Zadarista, Splitistä tai Dubrovnikista. Minä valitsin saarikohteikseni Dalmatian saaret. Lensin Helsingistä Dubrovnikiin ja lennän kotiin Splitistä. Välille jää lukuisia kiinnostavia saaria, joista on ollut todella vaikea valita kohteita 12 päivää kestävälle reissulleni.
Parhaimpina Kreikan saarihyppelyvuosinani oli helppoa, kun saatoin matkustaa vailla tiukempia aikarajoitteita, silloin oli vapaus suunnata mihin vain miettimättä, "Onko mulla aikaa käydä sitten siellä-ja siellä"...? Mutta se oli silloin se. Se oli poikkeuksellista aikaa, jonka ei voi odottaa jatkuvan elämän läpi. Nyt olen iloinen niistä mahdollisuuksista, joita nyt on. ❤️
Myös Dubrovnik on kohde, jossa olen halunnut vierailla todella pitkään. Kuvaukselliset vanhat kaupungit viehättävät minua, ja Dubrovnik on Euroopan kärjessä mitä tulee tunnelmaan ja kuvauksellisuuteen. Historiallinen vanhakaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde, ja yleensä tämä status on varma merkki siitä, että paikka on kohde juuri minulle.
Dubrovnik ei todellakaan pettänyt odotuksia tässä suhteessa, kaupunki on yhtä suurta esteettistä nautintoa. Vanhakaupunki oli ehkä pienempi kuin odotin, mutta se ei himmentänyt Dubrovnikin kauneutta millään tavoin.
Dubrovnik-visiitin kohokohta oli ilman muuta kävely kaupungin muureilla. En ole missään toisessa linnoituskaupungissa tällaista mahdollisuutta kokenut, oletettavasti muurit eivät muualla ole täysin ehjät koko kaupungin ympärillä, tai muualla ei ole ylipäänsä muureilla esteettömästi jatkuvaa kävelyreittiä. Dubrovnikissa voi kävellä täyden katkeamattoman muurinharjareitin koko kaupungin ympäri.
Olkoonkin Dubrovnikin turistillisin ohjelmanumero, muurikävely on ainutlaatuisen upea. ❤️🔥 Olen iloinen, että saatoin tehdä tämän toukokuussa enkä heinäkuussa, jolloin ihmismassojen määrä muurilla tekee kävelystä yhtä jonottamista ja etanavauhdilla letkassa etenemistä.
Äärimmäisen antoisa kävely kesti toukokuussa kolme tuntia ilman pysähdyksiä. Toukokuun vierailun etuna on myös siedettävä lämpötila. Heinä-elokuussa kuumuus on kuulema niin tukala, että muurikävelyä suositellaan välttämään keskipäivän aikaan.
Huomionarvoinen osa muurikävelyä ovat näkymät kaupungin punatiilisten kattojen ylle.
Kirkkaanpunaiset tiilet kertovat surullista tarinaa joulukuun 6. päivän pommituksesta 1991. Tuona päivänä Dubrovnikia pommitettiin rajusti serbi- ja montenegrolaisjoukkojen taholta osana Jugoslavian hajoamissotaa. Sadat vanhankapungin rakennukset tuhoutuivat kokonaan tai osittain.
Kirkkaana hohtavat punatiilikatot ovat pommituksen jälkeisen korjaustyön tulosta. Sameamman väriset tiilikatot ovat vanhempia ja säästyivät pommituksilta. Katsellessaan muureilta yli vanhankaupungin kattojen voi ymmärtää sodan tuhojen mittavuuden.
Mitä ehdin helposti panna merkille kahden ja puolen päivän Dubrovnik-vierailuni aikana oli kaupungin huomattavasti fiksumpi käytäntö turismin suhteen verrattuna toiseen suosittuun keskiaikaiseen linnoituskaupunkiin Välimerellä: Rhodos Towniin. Siinä missä Rhodoksen vanhakaupunki - tai osa siitä - on käytännössä pilattu kohtuuttomalla määrällä turistikauppoja, loistavat krääsäkaupat Dubrovnikissa poissaolollaan.
Missään, siis missään en Dubrovnikissa törmännyt Rhodos-ilmiöön. Dubrovnik ei ihan yllä vierailijamäärissä Rhodoksen tasolle, mutta kyseessä on kuitenkin yksi Välimeren tunnetuimmista kohteista joka vetää miljoonittain vierailijoita joka vuosi. Houkutus myyntituloille olisi varmasti merkittävä.
Tässä näkee, miten eri tavalla voi turismia toteuttaa. Kreikka haluaa maksimoida turisteista saadun hyödyn sallimalla myyntitoiminnan puistattavissa volyymeissa Rhodoksen historiallisesti ainutlaatuisessa vanhassakaupungissa, joka Dubrovnikin tavoin kuuluu niin ikään UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kroatia on valinnut toisen linjan. Kiitos siitä heille. 🙏🏻
Dubrovnik on turistillinen, mutta vailla niitä kaikkein ikävimpiä lieveilmiöitä. Kaupungissa on korkeasesongin aikaan rajattu esimerkiksi risteilyaluksilta saapuvien vierailijoiden määrä 4000 päivässä, ja kuten todettua: krääsäkauppoja tai aggressiivisia ravintoloiden sisäänheittäjiä ei näy.
Kaupungissa oli suuri ilo vierailla. ❤️
Totesin, että ihan kärkisuosikkeihini matkailukohteissa Dubrovnik ei siltikään liittynyt. Tämä on sitä kuuluisaa kemiaa. Joidenkin paikkojen kanssa on vahva kemia, toisten kanssa miedompi. Eikä tämä liity mitenkään kohteen yleisiin "spekseihin". Kohde voi olla mielestäni vaikka kuinka kaunis ja tyrmäävä, mutta en siltikään muodosta paikan kanssa syvempää kiintymyssuhdetta.
Pariisi on esimerkki tällaisesta kohteesta. Dubrovnik on toinen. Kaupunki on upea, mutta se ei aikaansaanut minussa "sitä jotakin". Jota ei voi selittää.
Yksi lempipaikoistani Dubovnikissa oli ehdottomasti kotikatuni, joka näkyy tässä kuvassa. Dubrovnik on täynnä jyrkkiä porraskatuja, ja sellaisella minäkin asuin. Rakastan porraskatuja, koska korkeuserot tuovat aina maisemallisen lisäedun..! ❤️
Minulla oli vuokrahuoneeni ulkopuolella tällainen pieni pöytämäinen kivitaso, ikäänkuin pieni pilari, päällään tasanne. Istuin siinä eilen syömässä lähimarketista ostamaani illallista. Kruunattuna kuivakalla, kuukausia säilyvällä saksalaisella low carb -leivällä.
Illallinen ei ehkä saanut viittä tähteä, mutta tunnelma ja miljöö saivat. 🏆
Istuin portailla pimeän tuloon asti. Toukokuussa ei ole vielä hyttysiäkään kiusana.
Mukava muisto Dubrovnikin viimeiseltä illalta.
2 comments on “Vaihteeksi toisen maan saarille: Kroatia”
Karkkipäivä ei petä! Itse olen lähdössä 2 viikon kuluttua kyseiseen kaupunkiin. Majoitusta ei vielä varattuna, voi olla että muutama yö siellä ja toinen täällä meiningillä. Ihanaa kuulla reissustasi <3!
😍
Ihanaa matkaa sinulle! ☺️