Minusta on tulossa – ja tullutkin jo - hyvin erilainen matkailija kuin nuorempana. Huomaan tämän paremmin joka vuosi. On tietysti luonnollista, että tarpeet ja mieltymykset muuttuvat ihmisen tullessa vanhemmaksi, mutta oma muutokseni liittyy varmasti myös herkistyneeseen stressitasooni ja taipumukseen uupua runsaasta stimulaatiosta.

Kaipaan matkailulta nykyään kasvavassa määrin rauhallista tempoa ja viipyilevyyttä. Haluan tehdä asioita hitaasti, ja tämä näkyy kaikilla elämän alueilla. Kiire ja nopeat aikataulut syövät keskittymistäni ja kykyäni nauttia. Haluan viipyillä. Haluan asioiden imeytyvän minuun hitaasti, niin että ehdin - ja pystyn - vastaanottamaan – kuten myös tekemään.

Matkoilla tämä näkyy siten, että en tykkää etukäteen päättää aikatauluja, koska aikataulut stressaavat ja kutistavat vapautta. En halua suunnitella ennalta, kuinka kauan viivyn missäkin kohteessa – jos kyse on useamman kohteen reissusta kuten saarihyppely – tai mitä teen minäkin päivänä, jos olen menossa yhden kohteen matkalle.

Kaikki ennalta suunnittelu tuntuu hyvin stressaavalta. Tämä on ominaisuus, joka alle 3-kymppiselle Sannille olisi ollut täysin vieras. Nuorempi Sanni rakasti suunnittelua, tehokkuutta ja minuuttiaikatauluja. Matkoilla hän halusi mahduttaa reissupäiviin niin paljon näkemistä ja tekemistä kuin mahdollista. 25-vuotias Sanni olisi varmaan kiitänyt saaria läpi ”kerään niin monta kuin ehdin!” -mentaliteetilla - ja nauttinut siitä. En ollut koskaan stressaantunut ennen Internetin valtakautta.

(Ja kyllä, pidän nettiä ja teho/tietoyhteiskuntaan siirtymistä ilman muuta suurimpana tekijänä kuormittumisessani. Netti mahdollisti mun tiettyjen hyvien ominaisuuksien kääntymisen itseään vastaan.)

Nykyään mun matkailutyylissä korostuu ajanvietto kauniilla maisemapaikoilla. Oli se sitten kattoterassilla sijaitseva kahvila, idyllinen majatalo, kallioinen kukkula tai tunnelmallinen rantabaari. Hakeudun mielelläni paikkoihin, joissa voi yhdellä istumalla saada paljon: saan viipyä, mutta samalla vastaanottaa palkitsevaa stimulaatiota virikkeellisen maiseman myötä.

Kauniit näköalat inspiroivat minua. Parhaita ovat korkealta avautuvat maisemat. Kun saan pysähtyä idyllisen tai jollain tavoin puhuttelevan maiseman ääreen rauhoitun, ja minulle tulee hyvä olo. Maisema voi liittyä luontoon, tai se voi liittyä kaupunkiin. Maisemaan voi kuulua muita ihmisiä, tai sitten ei. (Mielellään kyllä saa kuulua, etenkin urbaanissa miljöössä, sillä ihmiset ovat mielenkiintoisia ja ihmisten tarkkailu on hyvin antoisaa.)

Tämän uuden tendenssin myötä mun matkailuun on liittynyt uudenlainen toive, tai ehkä jopa tarve, majoituksen suhteen. Haluan majoittua kauniilla näköalalla. Ennen tällaisella asialla ei ollut mitään merkitystä, koska kävin kämpillä vain nukkumassa tai tekemässä töitä. (Tai kokkaamassa ruokaa, alhaisimman budjetin matkoilla, kun en syönyt lainkaan ulkona.)

Nyt maisemasta on tullut minulle tärkeä lisäarvo. Sellainen, josta olen valmis maksamaan.

Toki edelleen olen reissuillani myös aktiivinen enkä lähde Kreikkaan vain istumaan hotellin terassilla, mutta maisemahengailu on bonus, jonka hyvin mielelläni liitän matkakokemukseeni.

Ja olenpahan löytänyt kohteita, joissa majapaikan näkymät ovat sitä luokkaa, että niiden äärellä viipymistä voi todellakin pitää itsessään lomana. Egialis-hotelli Amorgoksella on yksi sellainen, samoin Santorinin luolahotellit ja viime syksynä Monemvasiasta löytynyt Hotel Bastione Malvasia, jonka terassia ajattelen yhä kiihkeällä kaipauksella. Tuo paikka oli sellainen, että veret suunnilleen seisahtuivat. Harvoissa paikoissa olen kokenut yhtä voimakkaita tunteita maiseman äärellä.

Tällä matkalla olen valikoinut majapaikkoja puhtaasti maisema-spekseillä. Ateena on kattoterassien luvattu maa, ja siellä voi tehdä harrastuksen uusien katto-paikkojen etsiskelystä. Muutamia sellaisia olen aiemmin esitellyt tässä postauksessa, sekä tässä. Tämän kertainen hotelli oli hotellina aika tympeä ja epätunnelmallinen, eikä kattoterassillakaan ollut palveluja, mutta näkymät olivat todellakin upeat. Ja säästäähän siinä tietysti kun voi viedä katolle omat drinksut ja eväät..! ☺️

Spetsesillä valitsin hotellin, joka oli niin lähellä merta ja rantaa kuin vain Spetses Townissa olla voi. Poroksella majoituin tutussa majatalossa, jonka hienot maisemat tarjoava kattoterassi on tuttu jo kahdelta aiemmalta vierailulta. (Päädyin Spetsesiltä Porokselle, koska Spetses oli todellakin täyteen varattu viikonlopuksi.) Symille olin myös varanut kattoterassillisen paikan – kodikkaalta näyttävän tunnelman ohella ennen kaikkea myös siksi, että kyseisellä terassilla on myös aurinkotuolit. 🙏🏻

Kastellorizon majapaikka oli etsautunut päähäni jo muutaman vuosi sitten. En ole koskaan käynyt Kastellorizolla (-ossa..?), mutta näin eräässä kreikkalaisessa matkailunedistämislehdessä pari vuotta sitten artikkelin Kastellorizosta, ja artikkelin kuvissa esitelty hotelli maisemineen kaivertui aivokuorelleni pysyvästi. Tuonne oli päästävä!

En kuitenkaan lopulta varannut huonetta juuri tästä hotellista, vaan sen viereisestä. Syy? Artikkelin hotelli osoittautui saaren kalleimmaksi eikä hotellin huoneisssa ole jääkaappia/minibaaria (tai vedenkeitintä), seikka, joka on minulle ratkaisevan tärkeä. (Sain hotellista myös hyvin tylyyn sävyyn kirjoitettuja vastauksia tiedusteluihini, joka tuntui äärimmäisen epäkreikkalaiselta ja varmisti, että vien asiakkuuteni toiseen paikkaan.)

Viereinen hotelli ei ole yhtä värikäs ja persoonallinen, mutta se on paljon halvempi, sieltä vastattiin heti erittäin ystävällisesti ja siellä on huoneissa jääkaapit ja vedenkeitin. Ja tietenkin siellä on sama maisema kuin naapurilla..!

Huomenna selviää, lunastuvatko maisemalliset odotukset Kastellorizon suhteen. Tämä päivä kuluu myös stressiä lievittävän hitaissa merkeissä, sillä istun koko päivän laivassa. Mietin pitkään, olisinko kuitenkin lentänyt Rhodokselle, koska se on nopeuden lisäksi puolet halvempaa kuin laiva. Mutta… ei. Kyllä laiva kuuluu olennaisesti mun Kreikan saarihyppelyyn. Hitaassa matkustamisessa on jotain meditatiivista.

Joten: täällä sitä nyt istutaan 23 tuntia. Mutta ei se mitään.

Nautin merimaisemasta. ❤️

.

P.S. Postauksen kuvat ylintä lukuunottamatta ovat tältä reissulta: Ateenasta, Spetsesiltä ja Porokselta. Ylin kuva on Serifokselta 7 vuoden takaa.

P.P.S. Kastellorizon maisemat eivät todellakaan pettäneet, tässä auringonnousu huoneestani tiistaina. 🙏🏻

Terveiset Kreikasta.

Mun saarihyppelyn alku meni tällä reissulla mönkään.

Tätä kirjoittaessani istun laivassa matkalla Spetsesille, vaikka mun piti olla huomenna Symillä. Sääolosuhteet. 😔 Symin laiva peruttiin kovan tuulen vuoksi, ja seuraava lähtee vasta vuorokauden päästä (jos lähtee, kukaan ei tiedä tuulesta huomenna..)

Mua harmittaa ihan erityisesti, koska olin ensin aikonut lähteä eilisillan laivalla, mutta sitten päätin viime hetkessä venyttää Ateena-oleiluani vielä yhdellä päivällä… ja seuraus oli tämä. Ei laivan peruuntumisessa muuten olisi mitään suurempaa haittaa, mutta tämä matka on mun mittapuulla sen verran lyhyt (13 päivää), että yhden-kahden vuorokauden viivästykset suunnitelmissa vievät arvokkaita matkapäiviä. Etenkin, kun kohteena ovat Dodekanesian perimmäiset saaret, joille matka itsessään kestää lähes vuorokauden. Lisäksi olin jo ehtinyt varata Symille majoituksen huomisesta maanantaihin, enkä saa yhteyttä paikan omistajaan jotta saisin siirrettyä varausta. Jos se ylipäänsä onnistuu.

No voihan höh, sanon vain. Olen tänään hengaillut Pireuksen satamassa kello 14.00 lähtien yrittäen päättää, pitäisikö lentää Rhodokselle, sekä odotellen tietoa illan toisesta Rhodoksen suuntaan kulkevasta laivasta, joka *mahdollisesti* olisi saattanut lähteä. Mutta lopulta sekään ei lähtenyt, ja mä koin liian stressaavana lähteä satamasta lentokentälle koska olin henkisesti valmistautunut laivamatkaan. (Muutenkin inhoan lentämistä. Ja Kreikan saarihyppelyyn kuuluu mulle olennaisesti just laivat..!)

On se toisaalta vähän ironista. Lento Rhodokselle kestää tunnin, ei ole riippuvainen merenkäynnistä ja maksaa samana päivänäkin ostettuna alle 100€. Laivamatka kestää 20 tuntia ja maksaa 150€ ( jos haluaa hytin. Ja kyllä, mä haluan hytin noin pitkälle matkalle).

Nomutku!! Saarihyppely on laivamatkailua..! ⛴

(Saas nähdä joudunko oikeasti vielä muuttamaan mieleni…)

Anyways. Nyt istun heilahtelevassa katamaraanissa kohti Spetsesiä, koska en halunnut enää jäädä Ateenaan yhdeksi päiväksi odottelemaan. Yritän sunnuntaina uudestaan Rhodoksen laivaan. Tällä hetkellä voin vain todeta, että onneksi oli pahoinvointitabletteja mukana. Hetken aikaa oli epävarmaa, lähteekö tämäkään ”vene” koska sää on niin tuulinen.

Vasta laivassa tajusin, miten huono idea oli valita juuri Spetses kaikista Argo-Saronian saarista. Ensinnäkin Spetses on Saronian saarista kallein (mahdollisesti vielä Hydraakin kalliimpi) ja koska viikonloppu on edessä, Spetsesin majapaikat olisivat todennäköisesti ihan täynnä. Ja niin ne ovatkin. Tein päätöksen Spetsesille lähdöstä niin viime hetkessä, että aloin etsiä hotellia vasta laivaan päästyäni. Ja tilannehan ei näytä hyvältä. Sain varattua majapaikan täksi yöksi, mutta huomenna on edessä ”ovelta ovelle kolkuttelua” tai sitten siirtyminen toiselle Saronian saarelle. Huokaus.

Miksi en vain mennyt Porokselle tai vaikka Agistrille… Näillä saarilla on aina tilaa – ainakin off-sesongilla - koska eivät ole niin trendikkäitä.

Spetses

Miksi sitten valitsin Spetsesin? Koska se on mulle Saronian saarista vielä vähiten tuttu. Olen käynyt siellä kerran ja viivyin pari päivää, ja totesin, että paikka oli tosi upea mutta hervottoman kallis. Spetses on vähän sellainen ”Kreikan Beverly Hills”. Se mikä siellä on kivaa on kreikkalaisuus, eli turistit ovat pääosin kreikkalaisia. Ulkomaista pakettiturismia Spetsesillä ei ole lainkaan.

Spetses on Argo-Saronian saarista kauimpana Ateenasta ja matkaa sinne on 2,5 – 3 tuntia laivayhteydestä riippuen. Saari on ihan manner-Kreikan Porto Helin vieressä. Pitäisiköhän viikonloppuna vaikka käydä tsekkaamassa Porto Heli jos Spetsesille ei ”mahdu” – tai Spetses ei mahdu mun budjettiin…

Tällaista kreikkailua tällä kertaa. Mun pääkohde? Se on tällä matkalla pikkuinen, kuvankaunis Kastellorizo, ihan Turkin kainalossa.

Jos haluat seurata reissua, päivitän matkatunnelmia reaaliajassa Instagram-tilini stooreissa. :) Laitan Instaan myös oman kohokohdan Kreikalle. Blogiinkin tulee juttua, mutta IG:n virtaan päivittyvät jokapäiväiset kuulumiset.

.

Edit. Perjantaiaamun terveiset Spetsesiltä:

Selvisi, että täällä on tänä viikonloppuna suuri maratonitapahtuma, ja sen vuoksi kaikki hotellit/majatalot täynnä.

Kaupallinen yhteistyö: Mádara

Happokuorinnat sen kuin kasvattavat suosiotaan, ja tähän trendiin vastaa myös Mádara. Sarja on saanut vahvistusta kahdesta uudesta AHA-happo-tuotteesta, joiden myötä Mádaralla on nyt varsin kattava hydroksihappotuoteportfolio.

Mikä hydroksihappo? AHA, BHA ja PHA -hapot ovat hydroksihappoja, ja näillä hapoilla on keratolyyttinen eli kuoriva ominaisuus. Kosmetiikassa käytetään valtavasti erilaisia happoja (on aminohappoa, rasvahappoa, hyaluronihappoa, askorbiinihappoa...), mutta vain pieni osa niistä kuorii ihoa. Alfa-, beta- ja polyhydroksihapot kuorivat ihoa, kun pitoisuus on riittävän korkea ja tuotteessa tietty pH.

Suosituin ihonhoidossa käytetty hydroksihappo on AHA eli hedelmähappo. AHA-happoja on useita erilaisia, joista tehokkain ja pienimolekyylisin on glykolihappo. Seuraavaksi tehokkain on maitohappo, joka on molekyylikooltaan hieman suurempi kuin glykolihappo. Kiitos suuremman kokonsa, se on myös hellävaraisempi. Maitohappoa on ihossa luonnostaankin osana ihon luontaista kosteustekijää NMF:ää. Mádaran AHA-tuotteet pohjautuvat maitohappoon.

Jo pitkään valikoimassa ollut Brightening AHA PEEL Mask saa nyt seuraa Creamy Clay AHA Peel -naamiosta sekä Intense Peel -seerumista. Uutuudet ovat alkuperäistä AHA-naamiota voimakkaammin kuorivia. Sarjan kasvaessa Mádara haluaa tuoda selvemmin esiin tuotteiden vahvuuserot, ja tuotteiden AHA-happoprosentti on painettu näkyvästi pakkauksiin. Myös vanha Peel-naamio tulee saamaan prosenttimerkinnän: se sisältää 5% maitohappoa. Uusi Creamy Clay AHA -naamio sisältää 7% maitohappoa ja Intense Peel -seerumi 10%.

CREAMY CLAY AHA PEEL MASK 36,90€ / 60 ml

Savi-maitohappo-naamio on suosikkini uutuuksista. Tässä tuplavaikutteisessa naamiossa yhdistyvät mekaaninen ja entsymaattinen kuorinta: kaoliini-savi imee ihosta epäpuhtauksia, maitohappo liuottaa kuolleita ihosoluja ja hienojakoinen hiilijauhe kuorii ja silottaa ihon pintaa.

Mielenkiintoisesti, Creamy Clay -naamio aikaansaa ihollani hienoisia tuntemuksia, mutta sarjan voimakkain tuote, AHA-seerumi, ei tunnu iholla lainkaan. Savi-maitohapponaamio ei suoranaisesti kihelmöi, mutta hapon vaikutuksen kuitenkin tuntee pienenä lämpönä ja hyvin kevyenä nipistelynä iholla. Tämä on normaalia happotuotteiden yhteydessä.

Hiilijauhe on niin hienojakoista ja mukana sen verran maltillisella pitoisuudella, että sen läsnäolon tuntee vain hyvin hienoisesti. Itse asiassa: kun ensimmäisen kerran testasin naamiota, en edes tajunnut sen sisältävän myös rakeita.

Olen savi/muta-naamioiden ystävä, joten tämä savea ja hedelmähappoja yhdistävä uutuus on oikein mieleinen. Naamio ei kuivu iholla vaan jää kosteaksi ja voidemaiseksi. Naamion annetaan vaikuttaa iholla 3-10 minuuttia (ihon happo-tottumisasteesta riippuen), minkä jälkeen se huuhdotaan vedellä. Naamiota suositellaan käytettävän 1-2 kertaa viikossa.

INTENSE PEEL SERUM 36,90€ / 30 ml

Päheän punaisen värisessä AHA-happoseerumissa on 10% maitohappoa seuranaan 1% kosteuttavaa ja ihoa täyteläistävää hyaluronihappoa. Seerumin punainen väri tulee retiisinjuuriuutteesta, jonka vaikutus iholla on supistava.

Intense Peel -seerumi silottaa ihoa ja häivyttää ikääntymisen merkkejä sekä pigmenttiläiskiä. Näin tehokas pitoisuus hedelmähappoja uudistaa ihoa ja sopii erinomaisesti osaksi anti-age-ihonhoitorutiinia. Seerumilla ei kuitenkaan ole ”ikärajaa”, vaan sitä voi käyttää, vaikkei iholla näkyisikään juonteita tai muita ikämuutoksia. AHA-kuorinta sopii myös samealle ja epäpuhtaalle iholle, vaikkakin BHA-kuorinta on aina parempi näppyiselle iholle jossa on esimerkiksi mustapäitä.

(Mádaralla on 2% BHA-tuote Acne-sarjassaan, vinkki, jos etsit happotuotetta epäpuhtaalle iholle.)

Intense Peel -seerumia voi käyttää 1-2 kertaa viikossa, ja se levitetään kasvoille iltaisin. Tuote on kaikkein tehokkain, jos sen jättää vaikuttamaan iholle yksinään, mutta halutessaan päälle voi levittää myös kosteusvoiteen. Huuhdo kasvot aamulla vedellä. (Tuote ei jätä iholle tahmeaa tunnetta, mutta kuorivan yötuotteen jäljiltä iholta on hyvä huuhtoa aamulla kuolleet ihosolut.)

Huolehdi kasvojen aurinkosuojasta, jos menet suoraan auringonvaloon seerumin käytön jälkeen.

MIKÄ PEEL-TUOTE SOPII MINULLE?

➕ Alkuperäinen AHA Brightening Peel Mask – ”perinteisin” linjan tuotteista, sopii kaikille ihotyypeille poislukien oikein herkkä ja hauras iho. 5% pitoisuus maitohappoa kirkastaa ja uudistaa ihoa. (5% alempi pitoisuus maitohappoa ei enää kuori, vaan ainoastaan kosteuttaa.)

➕ Creamy Clay AHA Peel Mask – monipuolisempi kuin Brightening Peel Mask; sisältää samat hyödyt kuin alkuperäinen, mutta on ihoa puhdistava ja tehokkaammin silottava ja uudistava. Sopii erityisen hyvin epäpuhtauksiin taipuvaiselle, samealle ja/tai karhealle iholle. Ei sovi herkälle ja hauraalle iholle.

➕ Intense Peel Serum – tuotteista kaikkein tehokkain on erityisen hyvä tuote tukemaan anti-age-ihonhoitorutiinia ja lievittämään pigmenttiläiskiä. Tai iholle, joka on jo tottunut miedompiin AHA-kuorintoihin ja etsit jotain tehokkaampaa. Henkilölle, joka mieluummin käyttää ei-huuhdeltavaa happokuorintaa kuin naamiota.

MÁDARAN MUUT KUORIVAT HAPPOTUOTTEET

Time Miracle Sleep & Peel Overnight Serum – aktiiviaine: laktobionen (PHA) happo. Emulsiomainen hienostunut seerumi kosteuttaa, silottaa, rauhoittaa ja uudistaa ihoa. Ikääntyneelle iholle. Miten tämä eroaa Intense Peel -seerumista? Time Miracle -yökuorinta on hellävaraisemmin kuoriva sekä ainesosiltaan paljon monipuolisempi ja hoitavampi; se sisältää C- ja E-vitamiinia, koivunmahlaa, bisabololia, hyaluronihappoa, tyrniöljyä sekä jojobaöljyä. Käytetään kolmesti viikossa tai kuukauden mittaisena intensiivikuurina 2-3 kertaa vuodessa.

Intense Blemish & Pore Treatment – aktiiviaine: salisyylihappo (BHA). Tämä maitomainen hoitotuote sisältää 2% BHA-happoa ja auttaa tehokkaasti pitämään huokoset puhtaina ja epäpuhtaudet loitolla. Kirkastaa ihoa. Voidaan käyttää aamuin illoin ihon ongelma-alueilla kosteusvoiteen alla.

AHA + Mineral Body Peel – aktiiviaine: maitohappo. Ihana tuplavaikutteinen vartalokuorinta sisältää perliittirakeita sekä 10% maitohappoa.

Mádaran PEEL-uutuudet ovat nyt saatavilla Jolien ja Mádaran verkkokaupoissa, sekä syksyn aikana kivijalka-jälleenmyyjillä.

Mun keittiö on valmis. Ja mä rakastan sitä. ❤️

** Keittiöurakan suoritti Mestaripuuseppä Tingander ja olen saanut urakasta alennusta blogiyhteistyönä **

Olen kertonut keittiöremontin taipaleesta helmikuusta lähtien ja kaikki aiheeseen liittyvät postaukset löydät Keittiöremontti -tunnisteen alta. (Mukana myös keväinen postaus, jossa pakenin remontti- ja kodinlaittoahdistusta Kööpenhaminaan ja vedin jarrua... oli muuten paras veto tässä projektissa!)

Kirjoitin jo aiemmin, että keittiön remonttiin liittyvät valinnat ovat ahdistaneet minua aika lailla. Yht’äkkiä tajusin, että olin jostain syystä onnistunut istuttamaan päähäni ajatuksen, että keittiön pitäisi olla valmis kesään mennessä. Ja juuri tämä aikataulu oli alkanut painostaa minua ja nostamaan kiireen tunnetta. Mitä pidemmälle talvi ja kevät etenivät sitä ankarammin sisäinen ääneni nuhteli minua, koska kyllä valintojen piti nyt olla jo valmiina.

Remontin suunnittelu ja valinnat todellakin ahdistivat minua enemmän kuin osasin odottaakaan, ja siksi tuntuukin uskomattomalta (ja huojentavalta), että kaikki on viimein takana ja keittiö valmis..! Ja siitä tuli juuri sellainen kuin toivoin, yllätyksenä paljastuneen tiiliseinän lisällä vielä ihanampikin..! 😍 Olen niin onnellinen tästä keittiöstä.

Ja siitä, että päädyin tilaamaan keittiön lopulta puusepältä. Suuri kiitos olohuoneeni tapetoineelle Hanna Kinnarille, jolta sain vinkin puuseppä Eetu Tinganderista. Remontin hintalapusta tuli kalliimpi kuin olin kaavaillut, mutta hinta on kaiken arvoinen. Ja toisaalta: en tiennyt tammikuussa keittiöiden hinnoista oikeastaan yhtään mitään. Kevään aikana minulle selvisi:

a) mun keittiön kokoinen remonttiurakka oli jo lähtökohtaisesti paljon kalliimpi kuin olin luullut

b) jos haluaa keittiön edullisesti (ja hyvä keittiö on ilman muuta mahdollista saada myös edullisesti), täytyy osata/jaksaa tehdä paljon itse

Vastauksena kohtaan b voi todeta, että itse en ollut ennen tätä vuotta edes pitänyt maalisutia kädessäni, eikä minulla ole realistisia mahdollisuuksia tehdä keittiöremontin eteen omalla työllä yhtään mitään. Valmiskeittiöfirmojen kanssa hommat etenivät tahmeasti kuin marmeladitehtaalla, ja eri urakoitsijoiden kontaktointi persoonallisemman ja kustannustehokkaan keittiöpaketin kasaamiseksi itsenäisesti oli jotain, johon sai kulumaan kohtuuttomasti niin hermoja kuin aikaa.

Aika on rahaa, ja hermoni ovat mulle arvokkaat, joten puusepältä saamani avaimet käteen -remonttitarjous oli lopulta kaiken väärti. Kirjaimellisesti maksoin siitä, että mun pää ei hajonnut ja sain unelmieni keittiön todella priimalla palvelulla sekä aikataululla, joka piti. Kaikenlaisia remontti-kauhutarinoita kuulleena voin todeta, että tämä remontti meni sujuvasti vailla mitään viiveitä tai ihmetyksiä. En pääse voivottelemaan, että remppaäijät olisivat laiskotelleet tai jokin asennettiin päin prinkkalaa.

Yllä moodboard, jonka toimitin Eetu Tinganderille remonttisuunnittelun alussa. Tätä henkeä halusin keittiööni.

Tässä tulos:

♥️ ♥️ ♥️

Olen myös äärettömän tyytyväinen Teknoksen maalisävyihin, jotka valitsin keittiöön. Alakaapit ovat Happiness-sävyä, yläkaapit Hyggeä ja seinät Nakua.

(Ja hei - eipä haittaa että sävyt puhuvat onnellisuudesta ja hyggestä...! 🥰) 

90-lukulainen kellertävä pyökkikeittiö paneeleineen sai väistyä ja tehdä tilaa 2020-luvun maalaisromanttiselle citykeittiötulkinnalle. Asunnossani ei voi purkaa seiniä, joten I:n muotoisen pitkulakeittiön mallia ei voi muuttaa eikä tilaa laajentaa. Remontin kautta tunkkaiselta tuntuneeseen laivahyttimäiseen tilaan (hytti on useamman vieraani heittämä mielikuva!) saatiin raikkautta ja avaruuden vaikutelmaa. En voisi olla tyytyväisempi.

Ennen

Jälkeen - ilman välitilan koukkuja

Jälkeen - koukkujen kera. Ripustetut jutut tuovat ratkaisevan kodikkuus-lisän tunnelmaan! 😍

Joku kommentoi minulle aiemman postauksen yhteydessä - vai olikohan Instagramissa - että tuollaiset koukut ovat onnen omiaan vähentämään siistiä vaikutelmaa, kun niihin tulee sitten ripustettua vaikka mitä sälää.

Olen tästä tietoinen, ja riski on suuri mun kaltaisen säläihmisen kotona, mutta halusin koukut siitä huolimatta. Vaikka tavoitteena on sotkuista vapaa keittiö, en halua kliinisen siistiä tilaa, vaan tavarat tekevät mulle tunnelman. Mun keittiössä saa näkyä tavarat, vaikka pyrkimyksenä onkin hallita kaaosta paremmin.

Kuka muistaa nämä kuvat... Tähän verrattuna parit koukuissa roikkuvat patalaput ja kauhat eivät ole mitään..! :D

Avain onneen: astianpesukone.

Mikään, ei mikään muu asia vaikuta yhtä merkittävästi mun keittiön olemukseen ja siisteyteen. Voi hyvänen aika että kiitän astianpesukonetta! Jos jotain kodin askaretta inhoan niin se on tiskaaminen. Inhoan sitä yli kaiken, enkä jaksa pestä astioita koko ajan käytön jälkeen.

Näen astianpesukoneen ennen kaikkea "likaisten astioiden säilytyskaappina", sillä yksin asuvana tiskari ei pyöri päivittäin. Sen tärkein rooli onkin kätkeä sisäänsä likaiset astiat, kunnes niiden on aika peseytyä. 🙏🏻

Tää muutos..!

Ennen. Oven suussa kohoava möhkökaappi pimensi pitkulaisen keittiön hämäryyttä entisestään.

Jälkeen. Seinää esiin jättävä alakaappi-ratkaisu lisää keittiön valoisuutta ja avaruutta.

Tiiliseinä? Kuvista näkyykin, millä tavoin se päädyttiin jättämään näkyviin.

Kerroin edellisessä postauksessa, että puretun kaapin takaa paljastui upean näköinen tiiliseinä.

Halusin hyödyntää sitä jollain tavalla, ja vaihtoehtoja pureskeltuaan puuseppä Eetu Tingander päätyi "ikkuna"-ratkaisuun. Tiiliseinästä jätettiin näkyviin ikkunan muotoinen aukko.

Näin. :)

Ennen - keltainen pyökkimaailma
Jälkeen - ihana raikkaus!

Seinälle tehtiin kaksi tammihyllyä pienesineille.

Näidenkin funktio on tuoda kodikkuutta, säilytystilaa lisähyllyjen muodossa en varsinaisesti tarvitse enempää.

Viherkasveja täytyy olla joka huoneessa! ❤️

Ennen

Jälkeen

Harmaanvihreä Happiness-sävy osoittautui livenä vaaleammaksi mitä odotin, ja lopulta keittiöni yleissävytys on nyt jopa pastellinen..! Mikä ei haittaa yhtään tätä pastellisävyjen ystävää.

Yläkaappien beige Hygge-sävy saa valaistuksesta ja vuorokauden ajasta riippuen liilan, harmaan tai puuterisen vaaleanpunaisen vivahteen. Sävy on livenä kylmempi kuin miltä se vaikutti näytelappusessa. Keittiön ollessa valmistumassa sävy näytti ensi alkuun niin liilaiselta, että mietin, oliko se liiankin viileä. Mutta nyt kun olen nähnyt Hyggen monessa eri valossa ja olemme päässeet tutustumaan, mulla ei ole muuta kuin rakkautta sävyä kohtaan. 🥰

Välitilan puulistaan halusin rustiikkisen näköiset takorautakoukut.

Sopivat löytyivät lopulta K-Raudasta - ja olivat edullisetkin! Merkki on Beslagsboden. (Erilaisten sisustusliikkeiden myymät takorautakoukut olivat 50-100% kalliimpia...) Vaikka välillä ehdin jo empiä ja testasin myös messinkistä vaihtoehtoa, kontrastia ja ryhtiä luovat mustat koukut saivat jäädä.

Tykkään! :) Sirot ja käsityläishenkiset.

Vetimet olivat itse asiassa ainoa asia, jonka löysin jo talvella keittiöfirmoissa pyöriessäni. Ihastuin tähän vetimeen heti kun näin sen, ja kerroin puusepälle, että haluan just nämä. Olen ehdottomasti vedin-ihmisiä eikä vetimetön ovi olisi tullut kyseeseen mun keittiössä.

Sen tosin huomasin, että yläkaapeissa nämä näyttävät hitusen liian massiivisilta, oletettavasti, koska yläkaappien vetimet ovat silmien tasolla ja erottuvat siksi paremmin. Eetu Tingander kysyikin suunnitteluvaiheessa, halusinko (tosiaan) samat vetimet yläkaappeihin. Itsellä kun ei ole kokemusta eikä tajua tällaisiin seikkoihin, ihmettelin kysymystä ja sanoin, että totta kai haluan. Valmiissa keittiössä tajusin heti, mitä puuseppä oli tarkoittanut. Yläkaappeihin olisivat sopineet vähän sirommat vetimet.

Nyt olen kuitenkin tottunut vetimiin eikä niiden koko enää häiritse yläkaapeissa. Tykkään jämäköistä vetimistä ja aina kun avaan kaapin oven, olen tyytyväinen..! :)

Mun keittiön materiaali on tammi, koivu ja mdf-levy. Kaapit ovat maalattua mdf-levyä, ovien kehykset massiivikoivua ja työtasot ja laatikoiden pohjat tammea.

Välitilan laattoja mietin varmaan kaikkein pisimpään. Tiesin haluavani tiilen muotoisen ja sävyltään vaalean laatan, mutta näillä spekseillä vaihtoehtoja toki riittää..!

Minulla oli lopulta pari todella tasaväkistä vaihtoehtoa, kummatkin Cellon Vintage-sarjaa. Vintage-kokoelman laatoissa on kiiltävälasitteinen struktuuripinta, ja ne heijastavat valoa todella kauniisti. Lopulta päädyin valitsemaan Cello Cottage -laatan luonnonvalkoisena. Cottagea saa myös kahdessa koossa mikä vaikutti valintaani: halusin laatoitukseen kahden eri koon tuomaa eloisuutta.

Toinen vaihtoehto olisi ollut vaalean harmaa laatta. Se olisi varmasti sopinut keittiöön yhtä hyvin, mutta luonnonvalkoinen tekee tilasta jollain tapaa raikkaamman.

Tuntuu vieläkin vaikealta tunnistaa tätä mun keittiöksi, niin siistinä se on pysynyt...!

Ja raikkaus saa koko olon tuntumaan kevyeltä tunkkaisen keltaisen jälkeen.

30 vuotta sinä hallitsit...

Entä kodinkoneet? Sain puusepältä remonttitarjouksen yhteydessä ehdotuksen mööpeleistä, mutta päädyin valitsemaan lopulta eri jääkaapin ja liesiratkaisun.

Valitsin uunin ja keittotason itse asiassa puhtaasti ulkonäön perusteella. Kävelin Giganttiin, valkkasin mun silmään kivoimmat koneet ja kysyin sitten myyjältä, mikä oli valintojeni laatu ammattilaisen vinkkelistä. Ekalla kodinkonekierroksella tein sen virheen, että aloitin kysymällä myyjän apua, ja huomasin, että homma toimi huonosti. Sain liikaa vaihtoehtoja, mikä ei sovi mun kaltaiselle jahkailevalle ja valinnoista kuormittuvalle asiakkaalle.

Kun lähdin siitä, että teen alustavat valinnat ensin ulkoisen miellyttävyyden perusteella ja valitsen niistä sitten ammattilaisen mielestä järkevimmän/laadukkaimman vaihtoehdon, löysin sopivat koneet nopeasti. 👍 Mun keittiössä ei siis ole saman merkin koneita, eikä se haittaa minua. (Siskoni oli ihan "ou-mai-gaad, eikö sua häiritse niiden eriparisuus..?!" No ei todellakaan. :D) Uuni on Samsungin, induktio-liesitaso Electroluxin, jääkaappi LG:n ja astianpesukone Boschin.

Jääkaappi-pakastimessa no frost -ominaisuus oli ehdoton (aiempiin "on lunta tulvillaan..." -jääkaappeihin lopen kyllästyneenä), ja toinen tärkeä kriteeeri oli tilavuus. Etenkin pakastimessa - olen super-pakastaja.

En myöskään tykkää siitä, että jääkaapin pinnassa on lämpötila-näyttöjä tai muuta häslää, kaapin pinnan pitää olla sileä ja vailla mitään mihin voi kertyä likaa.

LG:ltä löytyi mulle täydellinen yhdistelmäkone, tässä kaapissa on ihanteellisen sileä ulkonäkö ja sisuksissa todella paljon tilaa -  ja extrasyvät pakastinlaatikot. Perus-rosterin sävyä hopeisempi pinta sopii mielestäni kauniisti keittiön kaappien vaaleanvihreän ja greigen pariksi.

Induktiolieden ihanuus!

Olen ollut useamman vuoden vailla induktioliettä, ja kyllä sitä on kaivattu. Kun ehti tottua vanhan keittiöni 30 vuotta vanhaan lieteen, jolla meni kananmunaveden kiehuttamiseen 20 minuuttia, tuntuu induktiolieden nopeus lähes yliluonnolliselta...! 🤩

.

Mitä mun keittiö kustansi?

Mestaripuuseppä Tinganderin keittiöhinnat ovat alkaen 20 000€, ja omankin keittiöni hintalappu alkoi kakkosella alennuksen jälkeenkin. Arvokas investointi, siis, mutta kuten todettua: minulle ehdottomasti sen arvoinen. Palvelu ja toteutus oli ensiluokkainen. Tämä remonttistressaaja sai ison kiven sydämeltään ja tilalle lämpöisän kotoilu-köökin jossa glögit jo höyryävät ja kynttilät tuikkivat.

Mestaripuusepän Instagramista:

Jos siis haluat samanlaisen kuin muilla, me ei olla sinun keittiön tekijä. Jos taas haluat jotain juuri sinun taloon sopivaa persoonallista niin sitten kannattaa kääntyä meidän puoleen. Me kyllä ihan varmasti keksitään miten tehdään Sinulle kaunis ja persoonallinen keittiö.

Mestaripuuseppä Eetu Tinganderin keittiöitä sekä muita projekteja voi ihailla parhaiten yrityksen Instagram-tilillä. Kotisivut löytyvät osoitteesta tingander.fi Upeat saunat kuuluvat myös tämän puusepän intohimoihin. (Sellainen mulle sitten seuraavassa elämässä - onneksi ei ole tässä kämpässä edes mahdollisuutta saunaan..!)

Kiitos Tinganderin porukalle upeasta työstä.

Kyllä tässä keittiössä kelpaa nyt kokkailla. ❤️