Me täällä Suomessa olemme jo hyvin ”metsittyneitä” luonnonkosmetiikan olemassaoloon. Hyvällä tavalla.
Kiinnostus luonnonkosmetiikkaa kohtaan on kasvanut voimakkaasti viimeiset kymmenen vuotta ja Suomessa luonnonkosmetiikasta on tullut se tasaveroinen vaihtoehto tavanomaiselle kosmetiikalle, josta alan pioneerit kolme vuosikymmentä sitten haaveilivat. Suomessa luonnonkosmetiikka on tänä päivänä käytännössä itsestäänselvyys.
Genren vahva status näkyy laajalti myös keski-Euroopassa, Baltian maissa, Isossa-Britanniassa, Espanjassa sekä Yhdysvalloissa, jotka kuuluvat tärkeimpiin markkina-alueisiin. Keski-Euroopassa on luonnonkosmetiikalla kaikkein pisimmät perinteet. Ranskassa, Saksassa, Espanjassa - tai Suomessa! - liikkuessa ekokosmetiikalta ei voi välttyä. Pienempiä ja suurempia luonnonkosmetiikkaliikkeitä on kaikkialla ja luonnonkosmetiikkaa myydään niin apteekeissa, marketeissa, huoltamoissa kuin korttelien lähikaupoissa.
Monella markkina-alueella luonnonkosmetiikan ihonhoito- ja hygieniatuotteet nähdään luonnollisena osana kestävää ja vastuullista elämäntapaa. Vastuullisuus sekä ympäristötiedostavuus ovat viime vuosina nousseet merkittäviksi arvoiksi tavalliselle rivikansalaisellekin, ei vähiten jatkuvasti mediassa olevan ilmastokriisin herättelemänä.
Siksi tuntuukin niin yllättävältä, että moderneissa länsimaisissa valtioissa vallitsee yhä suuria eroja suhtautumisessa luonnonkosmetiikkaan. Tässä kirjoituksessa case-esimerkkinä Ruotsi. Tein toukokuussa matkan Ruotsiin ja perehdyin naapurimaamme luonnonkosmetiikan tuuliin.
Ruotsissa luonnonkosmetiikan paikka on yhä pienissä niche-luontaistuotemyymälöissä
Olen työni kautta jonkin verran tekemisissä Ruotsin luonnonkosmetiikka-scenen kanssa, ja kun ensimmäisen kerran kuulin naapurimme tilanteesta, olin hyvin hämmästynyt. Ruotsi tunnetaan monessa asiassa edelläkävijänä ja ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen tiedostavia ympäristöasioiden suhteen. Tiedostavuus vain ei näy ihonhoito- ja kosmetiikkavalinnoissa.
Ruotsissa luonnonkosmetiikan kehitys on ollut Suomeen verrattuna lilliputtimaista ja tunnettuus sekä eritoten saatavuus ovat edelleen lähestulkoon sillä tasolla, missä Suomessa oltiin yli 10 vuotta sitten.
Siinä missä suomalaiset tavaratalot omistavat kokonaisia osastoja luonnonkosmetiikalle parhaalla mahdollisella näkyvyydellä ja lähikulman ruokakaupastakin löytää sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, Ruotsissa luonnonkosmetiikkaa täytyy yhä lähteä asiakseen hakemaan pienistä luontaistuotekaupoista. Kaupungista riippuen ekomyymälöitä voi olla useita - tai ei ollenkaan.
Isoista ruotsalaisista tavarataloista kuten Åhlénsilta voi löytää kemppariosaston takaosaan kätkettynä parin hyllyn verran tuotteita muutamalta luonnonkosmetiikkasarjalta. Tyypillisesti saatavilla on luonnonkosmetiikan grand old lady Weleda sekä Ruotsissa lifestyle-brändinä läpilyöneen Estelle & Thildin tuotteita. Myös L’Orealin luonnonkosmetiikkamerkit Garnier Bio sekä La Provencale Bio ovat jonkin verran edustettuina. (Koska L’Oreal.)
Luonnonkosmetiikka ei yksinkertaisesti ole Ruotsissa trendikästä. Tuotteita ei näy juuri missään, koska ruotsalaiset kuluttajat eivät niiden perään kysele. Ruotsalaisen peruskuluttajan asenne ’luonnollista’ kohtaan on yhä yleisesti se, ettei luonnollinen voi olla yhtä tehokasta kuin synteettinen. Ruotsalaiset ovat toki äärettömän kiinnostuneita kauneudenhoidosta, mutta kun kosmetiikkaan liittää etuliitteen ’luonnollinen’, se menettää heti uskottavuutta. Eteläafrikkalainen luonnonkosmetiikan huippubrändi ja hoitolasarja Esse on esimerkiksi valinnut Ruotsissa olla korostamatta markkinoinnissaan liikaa tuotteiden luonnollisuutta, koska ’luonnollisuus’ ei tuloksellisessa ihonhoidossa ole ruotsalaisiin vetoava argumentti.
Minusta tämä on hyvin kiinnostavaa. Me pohjoismaalaiset miellämme itsemme monissa asioissa samankaltaisiksi, ja jaamme paljon samoja arvoja, korkean elintason ja koulutustason. Silti jotkin asiat jäävät jakamatta.
Suomi on Pohjoismaissa kiistatta ykkönen mitä tulee luonnonkosmetiikan statukseen. Tanskasta sentään löytyy kovan luokan luonnonkosmetiikkaosaamista private label -valmistuksen muodossa (esimerkiksi Herbinan Eco By Herbina -tuotteet valmistetaan Tanskassa) ja tuleehan maasta myös ekobrändien pioneereihin kuuluva Urtekram, mutta eivät luonnonkosmetiikkabrändit sielläkään pomppaa silmiin joka kaupassa. Norjassa tilanne on kuulema lähes yhtä laiska kuin Ruotsissa.
Mielenkiintoista.
Bruns on Ruotsin ensimmäinen (ja ainoa?) luonnollinen kampaamotuotesarja
Vielä mielenkiintoisempaa on se, että ne muutamat harvat aidot luonnonkosmetiikkabrändit joita Ruotsissa on, ovat erittäin korkeatasoisia. Nämä pienet äänenkannattajat tekevät sitkeästi töitä kasvattaakseen ruotsalaisen kuluttajan uskoa ja luottamusta ekologista kosmetiikkaa kohtaan, mutta helppoa se ei ole. Siksi osa alan toimijoista suuntaa satsauksensa enemmän ulkomaan markkinaan.
Tällaisiin brändeihin lukeutuu juuri Suomessakin lanseerattu Tash Sisterhood. Tapasin Tashin perustajat, Håkan Wahlstenin ja Louise Sahlstenin Malmössa ja juttelimme Tashista sekä luonnonkosmetiikan tilasta Ruotsissa.
Tash edustaa kotimaassaan poikkeuksellista sitoutuneisuutta luonnonkosmetiikan arvoille ja korkealle laadulle. Maassa, jossa ekosertifikaatteja hädin tuskin tunnetaan, Tash valitsi sertifioida sarjansa alan vaativimpiin kuuluvalla NaTrue-sertifikaatilla ja valmistaa tuotteensa aikaa (ja rahaa) vievällä kylmävalmistusmenetelmällä.
”Vastuullisuus ja ekologiset arvot ovat meille johtoarvoja emmekä lähden niistä tinkimään”, yrityksen toimitusjohtaja Håkan Wahlsten kertoo. ”Siksi sertifiointi oli meille itsestäänselvää, tahdomme kuluttajien näkevän selkeästi, että tuotteemme ovat aitoa luonnonkosmetiikka. Kun tehdään jotain, tehdään kunnolla. Päädyimme NaTrue -sertifikaattiin, koska se vastaa kriteereiltään eniten omaa näkemystämme siitä, mistä luonnonkosmetiikassa on kyse.”
Pariskunta Wahlsten-Sahlsten kuvaa Tashin olevan kuin luonnonkosmetiikan haute cuisinea. Tash-tuotteiden valmistus vertautuu gastronomiaan ja prosessi on tärkeämpi kuin yksittäinen superraaka-aine. Luomulaatuiset kasviuutteet valmistetaan käsin kylmämenetelmällä, jolloin raaka-aineessa säilyy korkein pitoisuus vaikuttavia aineita.
Näyte Tashin uusimmasta tuotteesta joka lanseerataan heinäkuussa
Koska ensiluokkaiset raaka-aineet sekä huipputason formulointi ovat Tashille avainasioita, tuotteet valmistetaan ja formuloidaan Italiassa. Suuri osa tuotteiden aktiiviaineista tulee yhdeltä ja samalta italialaiselta luomutilalta. Italiasta löytyi myös kemistitiimi, joka ”puhuu Tashin kieltä” ja kykenee toteuttamaan Tashin vision. ”Totta puhuen, emme edes lähteneet etsimään Ruotsista tätä osaamista, koska tilanne on mitä on,” Håkan Wahlsten sanoo mietteliään näköisenä.
Kaikki tämä kuulostaa satsaukselta, joka Ruotsin markkinoilla valuu suureksi osaksi kuuroille korville. Håkan ja Louise myöntävät, että Tash on alusta saakka suuntautunut kotimaataan enemmän kohti keski-Euroopan kiitollisempia markkinoita. Tällä hetkellä Tashin suurin markkina on Sveitsissä. Toki pariskunnalla on toivo, että Ruotsissakin vielä havahdutaan arvostamaan luonnonkosmetiikkaa, mutta suurimmat satsaukset yritys suuntaa Ruotsin ulkopuolelle.
Airbnb-emäntäni Malmö’ssa näyttää hänkin mietteliäältä, kun otan luonnonkosmetiikan puheeksi. ”Olet oikeassa, se on kummallista”, hän sanoo. ”Ekologinen elämäntapa on Ruotsissa pinnalla ja erityisesti vegaanisuus on hyvin trendikästä”, hän kertoo. ”Kaikki puhuvat vegaanisuudesta. Mutta en voi sanoa, että ihonhoito liittyisi tähän. Vegaaninen kosmetiikka ei taida olla sama asia kuin luonnonkosmetiikka..?”
Ei, ei se ole, vastaan.
Airbnb-emäntäni on hyvin toimeentuleva ja korkeasti koulutettu nainen, jolla on terveelliset elämäntavat. Hän satsaa elegantteihin ihonhoitotuotteisiin ja ostaa luomuelintarvikkeita. Mutta luonnonkosmetiikkaa hän ei ole koskaan oikeastaan edes ajatellut. Hänen täytyy oikein pysähtyä miettimään, mitä luonnonkosmetiikalla ylipäänsä tarkoitetaan.
Saan kuulla, että Ruotsissa tunnettuja ja puheenaiheiksi nousevia kosmetiikkailmiöitä ovat mm. influencereiden luomat omat ihon- ja hiustenhoitosarjat.
Tämän vahvistaa myös Henrik Olténg, NOC Swedenin perustaja, jota haastattelen juttua varten. NOC eli Natural Organic Cosmetics Sweden on Suomen Pro Luonnokosmetiikka ry:tä vastaava luonnonkosmetiikan tunnettuutta edistävä yhdistys. Saan vaikutelman, että Olténgin ja yhdistyksen työ on aika turhauttavaa.
Influencer-sarjat ovat trendikkäitä, mutta niitäkin vahvempi asema Ruotsissa on Henrik Olténgin mukaan perinteisillä ruotsalaismerkeillä sekä etenkin apteekkikosmetiikalla.
Ruotsalaisten kuluttajien korkea luottamus apteekkeja kohtaan sekä farmaseuttiseen myyntikanavaan liitettävä uskottavuus on tehnyt apteekkisarjoista Ruotsissa markkinajohtajia. Apteekkisarjat dominoivat ruotsalaisessa mediassa samaan tapaan kuin luonnonkosmetiikkasarjat meillä tänä päivänä. (Ainakin oma kokemukseni on, että luonnonkosmetiikka näkyy meillä vahvasti niin sosiaalisessa kuin printtimediassa.)
Apteekkibrändit nauttivat ruotsalaisten luottamusta
Olténg mainitsee muita syitä, jotka vaikuttavat Ruotsissa luonnonkosmetiikan hitaaseen kehitykseen sekä yleiseen tahmeaan asenteeseen kategoriaa kohtaan.
Yksi syy on genren epämääräisyys – luonnonkosmetiikkaa ei ole yksinkertaisesti markkinoitu ruotsalaisille riittävän selkeästi, eikä kuluttaja osaa erottaa aitoa luonnonkosmetiikkaa epäaidosta. Sertifikaatit eivät sano ruotsalaisille juuri mitään ja sarjat kuten The Body Shop ovat monelle yhtä kuin ”luonnonkosmetiikka”. Olténg miettiikin, mitä Suomessa on osattu tehdä toisin, kun täällä luonnollisuuden viesti ja ekologisen kosmetiikan hyödyt ovat menneet niin vahvasti perille.
Toinen tekijä liittyy Ruotsin kosmetiikka- ja hygieniateollisuuden toimialajärjestöön, joka Olténgin mukaan aktiivisesti työskentelee luonnonkosmetiikka-alan yrityksiä vastaan. Alojen välillä vallitsee naapurimaassamme selkeä vastakkainasettelu, eivätkä ”normikosmetiikan” yritykset suhtaudu suopeasti luonnonkosmetiikan toimijoihin. Järjestöllä on vaikutusvaltaa kaupan alalla, ja Olténg arvelee, että luonnonkosmetiikka on saattanut tätä kautta saada negatiivisen kaiun merkittävien jälleenmyyjien piirissä.
Kolmas tekijä on jälleenmyyjien puhtaasti kaupalliset intressit. Verrattuna luonnonkosmetiikkaan, synteettisen kosmetiikan brändit myyvät enemmän ja ovat suhteessa tunnetumpia. Näin on toki meillä Suomessakin. Ruotsalainen kauppias vain valitsee mieluiten brändejä, jotka ovat kaupallisesti varmoja ja tuovat eniten voittoa. Ja koska kuluttajatkaan eivät juuri kysele luonnollisten vaihtoehtojen perään, on syntynyt kuin loputon noidankehä, jossa kuluttajat eivät opi tuntemaan luonnonkosmetiikkaa koska se ei näy kaupoissa ja mediassa, eivätkä kaupat ja media nosta luonnonkosmetiikkaa, koska sillä ei ole kysyntää.
Lyko on tunnettu ruotsalainen verkkokauppa, kivijalkamyymälät ovat selvästi hiljaisempia
Tash Sisterhoodin Håkan ja Louise heittävät ilmaan arvelun, että luonnonkosmetiikasta kiinnostuneet ruotsalaiskuluttajat asioivat enemmän verkkokaupoissa kuin kivijalassa, ja että sekin voisi olla syy luonnonkosmetiikan näkymättömyyteen tavallisissa kaupoissa.
Henrik Olténg ei usko tähän. Verkkokaupalla on Ruotsissa erittäin vahva asema ja ruotsalaiskuluttajat asioivat siellä mielellään, mutta Olténg ei näe, että luonnonkosmetiikan asiakas hakeutuisi verkkoon muita kuluttajia hanakammin. Luonnonkosmetiikan aseman näkee Olténgin mukaan verkkokauppojen rakenteessakin; harvoilla verkkokaupoilla on erikseen kategoriaa luonnonkosmetiikalle.
Tsekkaan muutaman suuren ruotsalaisen kosmetiikan verkkokaupan ja näen, mitä Olténg tarkoittaa. Pelkästään luonnonkosmetiikalle omistettuja suuria verkkokauppoja kuten meillä niin suositut Jolie, House Of Organic ja Biodelly ei Ruotsissa ole – ellei suomalaisen Ruohonjuuren ruotsalaisversiota Happy Food Storea lasketa. Ruohonjuurihan avasi Happy Food Store -liikkeen myös Tukholmaan, mutta saatatte arvata, miten sille kävi. Ruohonjuuren kaltainen konsepti ei vedä riittävästi asiakkaita länsinaapurissa.
Vierailin tashilaisten vinkistä Ystadissa ekotuotteisiin erikoistuneessa wellness- ja kauneusputiikki 5 Star Wellbeing’issä. (Kysymykseeni, mistä löytäisin luonnonkosmetiikkaa Malmössa, Tashin Håkan Wahlsten vastaa pahoittelevasti, että lähin paras luonnonkosmetiikkamyymälä sijaitsee 60 km päässä Ystadissa. Ruotsin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Malmössa luonnonkosmetiikan myymälät loistavat poissaolollaan.)
Tiskin takaa Ystadin Hamngatanilla löydän skandinaaviseen luontoon ja elämäntyyliin rakastuneen brittiläisen Tonia McManusin. McManus teki 30 vuoden uran tunnettujen parfyymibrändien kuten Estee Lauder, Lancôme ja Chanel parissa ennen kuin päätti perheineen muuttaa Ruotsiin ihastuttuaan lomamatkalla Skånen luontoon. McManusit perustivat Skånen maaseudulle wellness-matkailuyrityksen, jonka yhteydessä toiminut pieni, asiakkaiden rakastama ekoputiikki toimi inspiraationa suuremmalle liikkeelle kaupungissa. 5 Star Wellbeing Nordic Beauty Store avasi ovensa Ystadin keskustassa viime syksynä.
McManus suhtautuu pohjoismaiden antimiin suurella intohimolla. ”Pohjoisessa on runsaasti puhdasta luontoa sekä upeita luonnon rikkauksia kuten marjoja, sieniä ja merilevää joita meidän täällä asuvien tulisi hyödyntää niin ravinnossamme, ihonhoidossa kuin mikrobiomimme vahvistamisessa niin paljon kuin pystymme”, McManus sanoo. ”Haluan rohkaista ihmisiä näkemään paikallisen rikkauden sen sijaan, että ostamme kauneuden- ja hyvinvointituotteita toiselta puolelta maailmaa.”
Tonia McManusin huolella kuratoidussa kosmetiikkabrändien valikoimassa on pienempiä, vähemmän tunnettuja artesaaniluonnonkosmetiikkasarjoja kuten tanskalainen The Witchery CPH, virolainen by Mukk, hollantilainen Liza Witte sekä L:a Bruket ja Tash Sisterhood Ruotsista. Bongaan ilokseni joukosta myös suomalaisen Pure Beautyn. Vierailuni jälkeen myymälän valikoimaan ovat liittyneet Suomesta myös Sees Company sekä Flow Cosmetics. Keskustelumme aikana McManus innostuu valtavasti myös Djusiesta!
Olen utelias kuulemaan, millaisia asiakkaita McManusin liikkeessä käy. Hakeutuvatko 5 Star Wellbeingin asiakkaat myymälään nimenomaan luonnonkosmetiikan vuoksi. Shopin vahva design-henkisyys sekä vaikuttava home & spa -valikoima luovat minulle vaikutelman, että putiikki vetää puoleensa yhtä lailla designista ja yleisestä wellness-trendistä kiinnostuneita kuluttajia.
Jaan tämän myös Tonia McManusille, joka vastaa, että asiakkaina käy monenlaisia ihmisiä matkailijoista paikallisiin. Turistilla voi olla hyvin eri syy tulla liikkeeseen kuin paikallisilla. Yleisesti ottaen asiakkaita yhdistävät ekologiset arvot sekä halu panostaa omaan hyvinvointiin kauniilla, laadukkailla pohjoismaisilla tuotteilla.
McManus kertoo, että liikkeen kosmetiikka-asiakkaat ovat hyvin laatutietoisia ja kiinnostuneita raaka-aineista. Tietyt brändit sertifikaateista puhumattakaan eivät kuitenkaan nouse esiin asiakaskohtaamisissa. Fiilikseni pitää siis paikkansa, ja 5 Star Wellbeing’istä haetaan yhtä lailla ihania kynttilöitä, ihonhoitovoiteita, sauna-tuotteita sekä huonetuoksuja. Kokonaisvaltaista hyvinvointia design-aspektilla.
Täältäkään en siis löydä diehard-luonnonkosmetiikkafaneja – liikkeen omistajaa lukuunottamatta. Eikä heitä tarvitsekaan löytyä.
Tonia McManusin artesaaniluonnonkosmetiikkaa sekä pohjoisen luonnon rikkautta juhlistava myymälä on ihastuttava paikka, enkä koe, että kaltaiseni luonnonkosmetiikkahörhö asiakkaana tekisi paikasta sen arvokkaampaa.
RUOTSI SAA OLLA RUOTSI
Vaikka olin hyvin utelias tutkimusretkeilemään ruotsalaisessa ekokauneudenhoito-scenessä ja odotin pystyväni kumoamaan ainakin osan aiemmista käsityksistäni liittyen luonnonkosmetiikan statukseen naapurimaassamme, ymmärrän nyt, että tilanne Ruotsissa on perustavanlaatuisesti erilainen kuin meillä. Luonnonkosmetiikka ei ole Ruotsissa ilmiö, eivätkä meille tutut brändit ja teemat liittyen esimerkiksi vastuullisiin valintoihin ja luonnonkosmetiikan tuotannon läpinäkyvyyteen nouse esiin merkittävinä asioina tavalliselle ruotsalaiselle kuluttajalle.
Lopuksi, en tällä kirjoituksellani halua sanoa, että Ruotsissa on jotain ”väärin”, kun he eivät ole tajunneet luonnonkosmetiikkaa. Ihoaan voi ja saa hoitaa millä tuotteilla tahansa eikä mikään tapa ole väärin.
Luonnonkosmetiikalla on kuitenkin tänä päivänä paljon ihonhoitoa laajempi ulottuvuus, ja luonnonkosmetiikka ilmiönä tarjoaa kiinnostavan väylän tarkastella, miten eri maissa suhtaudutaan kestävään kehitykseen ja vastuullisiin valintoihin arjessa.
Miss Vego on ruotsalainen ekoputiikeissa jaettava "vihreälle ja ilmastoystävälliselle elämäntavalle" omistautunut lifestyle-lehti. Lehden palstatila vihreälle kosmetiikalle? Puolikas aukeama.
LOPPUKANEETTI
Itse olen jo hyvän aikaa sitten päässyt eteenpäin ajatuksesta, että luonnonkosmetiikka olisi parasta nimenomaan ihon kannalta (- vaikka henkilökohtaisesti koenkin luonnon tuotteet omalle iholleni sopivimpina). Luonnonkosmetiikka on kannanotto monen asian puolesta.
Moni pitää hygienia- ja ihonhoitotuotteita kenties liian vähäpätöisenä kategoriana, jotta valinnoilla niihin liittyen olisi laajempaa merkitystä. Se ei pidä paikkaansa. Pienilläkin valinnoilla on merkitystä, kun miljoonat ihmiset sen tekevät. Ja miljoonat ihmiset ostavat saippuaa, kosteusvoiteita ja deodoranttia.
Kun valitsee aidon luonnonkosmetiikan, se on valinta kestävän kehityksen, vastuullisuuden, läpinäkyvyyden ja usein myös perhe- ja pienyrittäjyyden, luomutuotannon sekä reilun kaupan puolesta. Luonnonkosmetiikan tuotanto työllistää pienviljelijöitä ja kehitysmaiden naisosuuskuntia. Tätä tapahtuu varmasti jonkin verran myös normikosmetiikan tuotannossa, ja myös synteettistä kosmetiikkaa on mahdollista valmistaa eettisesti ja ekologisesti. Olennainen etu kuluttajalle on, että luonnonkosmetiikan kohdalla ekologisuudesta voi olla täysin varma. (Sertifioidun) luonnonkosmetiikkatuotteen kanssa ei tarvitse jäädä arvuuttelemaan onko sanahelinä viherpesua vai aitoa sitoutuneisuutta.
Brunsin alkuperäiset salongit löytyvät Malmösta ja Lundista
P.S. Lempparini ruotsalaisista luonnonkosmetiikkasarjoista ☺️
❤️ Bruns
❤️ Estelle & Thild
❤️ Tash Sisterhood
❤️ C/o Gerd
18 comments on “Karkkipäivä perehtyy: miksi ruotsalaiset eivät tajua luonnonkosmetiikkaa?”
Mielenkiintoinen pohdinta Ruotsista ja ruotsalaisista, kun itsekin asun täällä 😀 Ruotsissa tosiaan on vähän omia luonnonkosmetiikkasarjoja, mutta joitakin on. Esim. M Picaut on todella korkeatasoinen ”ekolyx” hoitolasarja - Käsittääkseni myös Idun minerals olisi luonnonkosmetiikkaa. On kyllä totta, ettei luonnonkosmetiikkaa kannata etsiä Åhlensin ja Lykon kaltaisista bulkkipaikoista 😅 mutta hoitoloista ja niiden omista nettikaupoista niitä saa kyllä hankittua. Täällä etelä-Ruotsissa Saksan (paljon halvemmat, heh) myymälät ovat muutaman tunnin auto- ja laivamatkan päässä ja Saksassa luonnonkosmea saa lähes mistä vain, joten ehkä juuri siksi Malmöstä kyseisiä liikkeitä ei löydy.
Mä en niinkään ihmettele sitä, ettei Ruotsissa ole paljon omia luonnonkosmetiikkasarjoja kuin sitä, ettei luonnonkosmetiikka ylipäänsä ole siellä trendikästä. Tuntuu ihan hassulta, ettei meillä niin suuria ja "kaikkialla" näkyviä sarjoja kuten Mádara, Lavera, Mossa jne näy Ruotsissa missään (muualla kuin niissä pienissä Lifen tapaisissa myymälöissä, mutta Mádaraa tai Laveraa en muuten tainnut bongata niissäkään).
Mielenkiintoista tuo, että hoitoloista luonnonkosmetiikkaa löytyy. Hoitolat taas taitavat Suomessa olla aika pieni myyntikanava tavarataloihin, ekomyymälöihin ja etenkin isoihin verkkokauppoihin verrattuna. Onko ruotsalaisissa hoitoloissa sitten nimenomaan luonnonkosmetiikan hoitolasarjoja vai myydäänkö niissä myös ei-hoitolasarjoja? Kuten vaikka Mádaraa?
Hyvä pointti myös tuo Saksan läheisyys, selittää ehkä jonkin verran Malmön heikkoa luonnonkosmetiikkatilannetta.
Loppukaneetti muistuttaa minua asiasta jota olen pitkään miettinyt: Onko luonnonkosmetiikka aina todella automaattisesti ekologisempaa kuin synteettinen? Onko olemassa kosmetiikkatuotteiden hiilijalanjälkimittauksia?
Jos esim. samaa molekyyliä, tai saman funktion hyvin täyttävää ainetta, voidaan tuottaa joko kasveista tai synteettisesti, onko kasvien viljely ja sadon käsittely luonnolle aina vähemmän kuormittavaa? Onhan se ihana ajatus laittaa iholleen kukkaöljyjä ja eksoottisten hedelmien siemenuutteita, mutta _eikö näiden kaikkien kasvien viljelyyn mene kuitenkin viljelypinta-alaa?_ Eikö sekin kuormita luontoa? Kuinka paljon metsää on pitänyt kaataa kasvien viljelyä varten, kuinka paljon siitä alasta olisi voinut käyttää ruuantuotantoon, kuinka paljon maatalous kuormittaa ympäristöä, kuinka moni öljyistä tulee ruuan sivutuotantona, kuinka paljon prosessointia tehoaineiden saaminen irti kasveista vaatii jne.?
Tämän avaaminen kiinnostaisi ihan hirveästi!
Hyvä kommentti, E :) Et varmaankaan ole ainoa, joka on pohtinut tätä.
Nostit kommentissasi raaka-aineiden tuotantoon liittyviä tekijöitä. Moni näkeekin luonnonkosmetiikan ja "normikosmetiikan" eron kiteytyvän nimenomaan raaka-aineisiin ja tarkastelee eroja vain tästä näkökulmasta. On hyvä huomioida, että tuotteen ekologisuuteen ja hiilijalanjälkeen vaikuttaa tuotteen ihan koko elinkaari ja kaikki sen valmistukseen liittyvät prosessit ja valinnat, ei pelkästään raaka-aine. Lopulta tehdastuotannolla, kuljetuksilla ja pakkausvalinnoilla on paljon raaka-aineita merkittävämpi vaikutus ympäristölle. Käyttääkö tehdas vihreää sähköä, miten ympäristöystävällisesti ja kustannustehokkaasti tuotteiden logistiikka toimii (tähän vaikuttaa jo pakkausten koko ja laatu ja kuinka paljon niitä saadaan kerralla kuljetettua --> mitä isompi määrä, sitä vähemmän kuljetuksia jne), ovatko pakkaukset kierrätettäviä jne jne. Näistä tekijöistä muodostuu kosmetiikan osalta merkittävin hiilijalanjälki.
(Sertifioidussa) luonnonkosmetiikassa kaikki nämä aspektit otetaan huomioon ja saadakseen sertifikaatin, sarjan/tuotteen on täytettävä ehdot liittyen tuotteen koko elinkaaren ekologisuuteen. Tehtaan esimerkiksi on käytettävä vihreää sähköä. Tuotantoon liittyvät tekijät auditoidaan tarkasti vuosittain.
Vastaus tähän: on. Tiedän tämän läheisesti, koska työskentelen suomalaisen luonnonkosmetiikkasarja Taikan kanssa. Taikalle on suoritettu hiilijalanjälkimittaus, tai se on nimeltään hiilijalanjälki-arviointi, sillä pilkuntarkkaa mittausta on käsittääkseni mahdoton tehdä. Luonnonkosmetiikan valmistajat ehdottomasti seuraavat tuotantonsa päästöjä jo sertifikaatin vaatimusten vuoksi, mutta myös siksi, että hiilineutraalius on luonnollinen osa luonnonkosmetiikan valmistajan arvoja. - Ja toki tänä päivänä myös monien muiden yritysten.
Ilman muuta moni normikosmetiikankin yritys käyttää vihreää sähköä ja tekee tänä päivänä yhä vain ympäristöystävällisempiä pakkausvalintoja. On siis varmasti mahdollista löytää yhtä ekologisia normikosmetiikan tuotteita kuin luonnonkosmetiikan.
Haaste kuluttajalle vain on yhä tämä: mistä tiedän, että tämä tuote on valmistettu niin ekologisesti kuin mahdollista? Se on oikeasti suurin haaste kun asiakkaana seisot tavaratalon tai supermarketin yltäkylläisyyden keskellä ja teet valintaa. Ympärillä on sadoittain purkkeja ja sarjoja. Harvalla kuluttajalla on aikaa tai kiinnostustakaan lähteä perehtymään, millä tasolla eri brändit ja yritykset ovat sitoutuneet kestävään kehitykseen ja miten ekologisuus toteutuu koko tuotteen elinkaaressa.
Kuinka moni Nivean, L'Orealin, Rexonan tai Clarinsin asiakas on selvittänyt, miten vihreä on näiden tuotteiden elinkaari? Luonnonkosmetiikan puolella asia on tehty kuluttajalle helpoksi: kun näet tuotteessa sertifikaatin, tiedät, että tuote on taatusti ekologinen. (Toki kuluttajan on pystyttävä tunnistamaan aidot sertifikaatit viherpesu-logoista, näitäkin valitettavasti on, mutta tätä nykyä suurimmat sertifikaatit kuten Ecocert alkavat jo olla todella hyvin kuluttajien tietoisuudessa. Toki valintatilanteessa voi vielä pyytää apua kaupan henkilökunnalta jos on epävarma tuotteen luonnonkosmetiikka-statuksesta.)
Siinäpä se. Ja palatakseni vielä esittämääsi teemaan raaka-aineiden ekologisuudesta, luonnonkosmetiikan tuotannossa otetaan huomioon myös viljelyn kuormitukseen liittyvät tekijät ja nämäkin ilman muuta minimoidaan saatavilla olevin keinoin. Kuitenkin, itse raaka-aineet eivät välttämättä ole luonnonkosmetiikassa aina ekologisempia kuin normikosmetiikassa, vaan esimerkiksi bioteknologian keinoin pystytään valmistamaan kosmetiikan ainesosia erittäin ekologisesti. Mutta, kuten yllä kerroin, raaka-aineiden ekologisuus on vain pieni pisara kokonaisuudessa. Ekologisuutta tarkasteltaessa on tarkasteltava koko tuotteen elinkaarta, ja tässä tuotannolla, pakkauksilla, varastoinnilla ja kuljetuksilla on vielä merkittävämpi osuus.
Madaraa, Mossaa ja Bybiä saa kyllä esim. Kicksin ja Lykon verkkokaupoista mutta ei kivijalkamyymälöistä. Täällä Lundissa on muutama luonnonkosmetiikkaan erikoistunut hoitola, ja heillä on käsittääkseni juuri Esseä tai M Picautia sekä hoitoina että myynnissä. M Picaut taitaa olla niitä harvoja luonnonkosmetiikan sarjoja, joita on käytössä myös ei-luonnon hoitoloissa (ja se onkin aivan ihana ❤️❤️❤️ sarja, josta lompakko tosin ei kiitä. )
Olen joskus jutustellut Lifen myyjien kanssa Laverasta ja ongelma oli silloin se, että he kyllä myisivät, mutta sarjalla ei ole Ruotsissa maahantuojaa. Itse roudaan Laveraa paitsi Saksasta myös itävaltalaista ecco-verde verkkokaupasta, jolla on ruotsinkieliset sivut, kuten myös Joliella ja Ruohonjuurella (= Happy Food Store). Vaikka mikään näistä ei ole ruotsalainen verkkokauppa, se, että kaupoilla on ruotsinkieliset sivut, osoittaa, ettei kiinnostus täälläkään sentään ihan nollassa ole.
Ehkä tässä on sama trendi-ilmiö kuin veganismissa. Bongasin Suomessa vegaanituotteita ja erilaisia lihan korvikkeita kauppojen hyllyiltä jo monta vuotta sitten, ja täällä niitä on ilmestynyt kauppoihin vasta parin viime vuoden aikana. Jännä juttu.
Tuohon M Picaut'iin tekee nyt mieli tutustua :) Googlasin ja näyttää kyllä tosi viehättävältä..! Mutta, selvisi myös, ettei sarja itse asiassa ole luonnonkosmetiikkaa. Se on hyvin luonnollista, mutta ei täytä luonnonkosmetiikan kriteereitä. Sarjan signature-ainesosiin kuuluvat Matrixyl-peptidit ovat synteettisiä ja tuotteissa on muitakin ei-luonnonkosmetiikan ainesosia.
Näitä erittäin luonnollisia ja tehokkaita sarjoja on markkinoilla paljon, ja vaikutuksiltaan ne eivät juurikaan eroa aidosta luonnonkosmetiikasta, mutta erottava tekijä tulee arvomaailmasta sekä siitä, toteutuuko sarjassa kokonaisvaltainen ekologisuus. Ei ole kuluttajalla todellakaan helppoa luonnollisilta kuulostavien sarjojen viidakossa. Jos nyt heittää tähän verrokiksi vaikka Tashin, joka selektiivisyydessään vertautuu M Picaut'iin, niin sarjojen ero kulminoituu siihen, mistä Håkan Wahlsten puhui haastattelussa: Tash haluaa asiakkaidensa voivan luottaa siihen, että sarja on kokonaisvaltaisesti luonnonkosmetiikkaa, ja ainoa tae siitä on sertifikaatti. M Picaut'illa taas ei ole sertifikaattia, eivätkä he voisi sellaista saadakaan jo ainesosien perusteella, mutta myös sarjan filosofia vaikuttaa olevan erilainen: vaikka kumpikin sarja nojaa luonnollisiin ainesosiin, M Picaut ei hae ns. luonnonkosmetiikan uskottavuutta kun taas Tash hakee.
Itse asiassa Laveralla on Ruotsissa maahantuoja: Transmeri Nordic ☺️ Transmeri Nordic aloitti Laveran maahantuojana Ruotsissa joitain vuosia sitten, olikohan 2019/2020 taitteessa. Tiedän tämän, koska kävin Tukholmassa talvella 2020 kouluttamassa Transmeri Nordicin henkilökuntaa Laveraan :)
Kiinnostaa muuten ihan sivuseikka: Käytätkö ammatillisissa yhteyksissä Ruotsissa svenskaa, vai oliko koulutusluentosi englanniksi? :)
Mulle kosmissanasto on ruotsiksi olematon, mutta toiselta aihealueelta ymmärrän jotakin..
Käytän ammatillisissa yhteyksissä svenskaa :) Puhun ruotsia sen verran hyvin, että tuntuisi oudolta käyttää englantia, - vaikka ihan kaikki kosmetiikan terminologia ei olekaan hallussa. Tehdessäni NHS:llä käännöksiä ruotsiksi sain aika hyvän intensiivikurssin ruotsin kosmetiikkasanastoon. Kahlasin tuntitolkulla läpi ruotsinkielisiä kosmetiikkasivustoja ja tein muistiinpanoja käytetyistä ilmaisuista..! :D
Mukava kuulla! :) englanninkielen käyttö Suomen ja Ruotsin välisissä ammatillisissa yhteyksissä on nykyään niin yleistynyt, että virkistävää tietää poikkeuksiakin olevan..
🙂👍
Mielenkiintoinen ja hyvin taustoitettu teksti!
Spontaanisti ajattelen, että meistä pohjoismaalaisista suomalaiset ovat kömpineet ”metsästä” vasta aika myöhään, kun taas muut pohjoismaalaiset ovat risti- ja viikinkiretkeilleet ja urbanisoituneet jo aikaisemmin. Meille siirtymä luonnonkosmetiikkaan on, no, luontevampi ja myös nostalgisempi.
Sota- ja pula-aikana ehostaminen on voinut tarkoittaa punajuurihuulipunaa, kreppipaperiposkipunaa ja perunajauhoshampoota, kahvittelu voikukanjuurijuomaa ja kuusenkerkkäkarkkia. Tästä on meille niin lyhyt aika ja luulen, että sukupolviajattelu ja nostalgia vaikuttaa kaiken tuon hienosti kuvailemasi lisäksi siihen, miksi juuri meillä on Frantsilat, isompien tuotteiden ekolinjat, Moi Forestit yms.
Hurjan mielenkiintoista!
Erittäin hyviä pointteja, Badis, joita en olisi tullut ajatelleeksi :) Ehkä me suomalaiset todella olemme sielultamme lähempänä metsiä ja multaa ☺️ kuin muut pohjoismaiset serkkumme, ja luonnollisessa ihonhoidossa on jotain alitajuisesti vetoavaa, jota "urbaanit viikingit" eivät ole kokeneet.
Kiinnostavaa haistella länsinaapurin kosmetiikkatuulia. Ehkä Ruotsissa luontoa ei koeta imagollisesti yhtä tärkeäksi kuin Suomessa - ja siksi kosmetiikan ei odoteta olevan 'luonnonmukaista'..? Vaikka skandinavia-designin mielletään heijastavan puhtautta ja raikkautta... pelkistettyä linjaa ja laadukkaita raaka-aineita. Hmm...
The Body Shop (samoin kuin Yves Rocher) olivat aikoinaan kasvipohjaisen kosmetiikan tunnetuimpia airueita, joten en kyllä ihmettele sitäkään, jos keskivertoasiakas erehtyy luulemaan niitä luonnonkosmetiikaksi.. vaikka kummallakaan ei mitään sertifikaattia ole. Kuluttaja ei aina jaksa pysyä lukuisten säädösten, sertifikaattien ja trendien mukana, varsinkin kun informaatiotulva mainoksineen on nykyään niin valtavaa :)
(sekä TBS että YR ovat myös puhuneet ekologisuudesta paljonkin - TBS:in myymälöissä oli muinoin käytössä täyttöpalvelukin, mikä oli sangen edistyksellistä! joten ihan metsään - heh - ei mene, jos mieltää brändin luonnonläheiseksi...)
Mutta kaikenkaikkiaan, erikoinen ilmiö, miten eri maat suhtautuvat johonkin ...!
Itse en ole mitenkään hurahtanut yhteenkään luonnonkosmetiikkamerkkiin, vaikka muutama toimiva tuote on löytynyt. Enemmän miellän The Inkey Listin pelkistetyn tyylin omaan makuuni (Paulan tuotteilla täydennettynä - täynnä kasviuutteita ja öljyjä, vaikka mitään ekosertifikaattia niillä ei ole..)..
Hyvin vaikea kyllä arvuutella mistä tämä "luonnollinen = vähemmän tehokas/uskottava/puoleensavetävä" -asenne kosmetiikassa lopulta kumpuaa. Olisi kiinnostavaa kysyä vaikka 1000 ruotsalaiselta miten he itse kuvailisivat tätä. :) Eivät metsät ja luonto Ranskassa tai Yhdysvalloissakaan ole yhtä lähellä kansalaisten identiteettiä kuin esimerkiksi Suomessa, tämä on ainakin oma kokemukseni. Silti Ranskassa luonnonkosmetiikalla on pitkät perinteet ja luonnonkosmetiikka on siellä erittäin kehittynyttä, ja vaikka USAssa innostus luonnonkosmetiikkaan on herännyt myöhemmin, nyt kun se ON herännyt, se on muodostunut hyvin laajaksi sekä trendikkääksi ilmiöksi. Juuri se, että Ruotsissa luonnonkosmetiikkaa ei koeta perinteiseksi eikä myöskään trendikkääksi on niin hassua. Ruotsi ei kuulu kumpaankaan ryhmään. Itse odottaisin, ihan vain jo kaikkialla kehittyneissä maissa kasvaneen ilmastotiedostavuuden valossa, että kaikki ekologinen olisi nyt päivän sana ainakin kehittyneissä länsimaissa, jossa tavallinen rivikansalainenkin ymmärtää, että nyt jokaisen meistä pitäisi toimia jotta maapallolla voi elää tulevaisuudessa. Arjen pienet valinnat ovat juuri niitä tavallisellekin ihmiselle mahdollisia tapoja vaikuttaa.
Jep, en minäkään. Mutta etenkin The Body Shopin imago on L'oreal-kaudella muuttunut niin, että itse miellän sarjan tänä päivänä jo ihan toiseksi sarjaksi kuin 80- ja 90-luvulla. Yves Rocher varmasti edelleen menee monelle luonnonkosmetiikkana, sen verran tehokkaasti ovat saaneet botaanisen imagon läpi :) Ja toki sarja myös oikeasti käyttääkin paljon kasvipohjaisia aktiiviaineita. Kasvipohjainen ja kokonaan luonnollinen (puhumattakaan sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteerien mukainen) ovat asioita, joiden ero ei varmastikaan ole selvä monellekaan peruskuluttajalle. Eikä sellaista voi odottaakaan.
Tämä luonnollinen / luonnonmukainen / ekologinen - ajattelu on kyllä mielenkiintoinen ja laaja suo. (jos sallitaan jälleen yksi luontovertaus...)
Itse asiassa, ne ovat pohjimmiltaan lopulta ideologisia määritteitä. Kukaan ei voi kiistattomasti todistaa, mikä on 'luonnollisin' vaihtoehto ihonhoidossa .. vaikutuksia ympäristöön toki voidaan seurata ja arvioida.. Kun oikein pilkkua viilataan, niin miten luonnollista on minkään tuotteen levittäminen iholle, kun se on peräisin ihmisen oman kehon ulkopuolelta..? Eihän iholla *luonnostaan* kasva yrttejä tai öljykasveja :) (Puhumattakaan vaikkapa jostain sinkkioksidista,jota käytetään aurinkosuojissa. )
Luonnosta saatavilla kasviuutteilla on monia hyviä vaikutuksia, mutta ihmisen iholle ne eivät ole sinänsä luontaisia tai mitenkään välttämättömiä... Näin ollen koko luonnonmukaisuuskeskustelu ja -skene on täysin ideologista ja arvopohjaista.
Eräällä kosmetiikkasarjalla muuten oli joskus ns. ihoidenttinen linja, jossa käyettiin vain ihon omia toimintoja tukevia raaka-aineita: ideana oli, että iho hyötyy niistä eniten, eikä saa ylimääräistä kuormitusta. Mullakin oli liposomiseerumia, jonka INCI oli täynnä kolesterolia ym. Siinä oltiin ehkä lähimpänä luonnollisuutta, ainakin huomattavasti lähempänä, kuin piparminttu- tai kamomillauutteen ollessa kyseessä....
Ei pidä unohtaa, että luonnosta saatavat öljyt ja uutteet ovat kuitenkin ihmisen "kosmetiikka" numero 1 ja ihminen on käyttänyt kasveja ihollaan todennäköisesti niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Eli kyllä kasvikunnan ainesosilla on ihmiselle ihon(kin) kannalta suuri merkitys, ja ennen modernia lääketiedettä ne ovat olleet jopa välttämättömiä ihmiselle, osa kasveistahan on lääkinnällisiä. Millä muulla haavat ja tulehdukset on hoidettu kuin kasviuutteilla. :) Rohdoskasveista on koko ihonhoito peräisin - ihminen on hyvin varhain huomannut, että kasvien sisältämillä aineilla on vaikutuksia ihoon. Öljyt ja rasvat puolestaan ovat suojanneet ihmisen ihoa.
En siis lainkaan vähättelisi luonnon merkitystä ihonhoidossa. Mitä tulee 'luonnolliseen' ja 'ekologiseen', ne ovat vähän eri asioita ja kaikki luonnollinen ei ole ekologista. Täyssynteettinen kosmetiikka voi myös olla erittäin ekologista :)
Edit - hauska sattuma: viimeisimmässä Formula Botanican (luonnonkosmetiikan koulu jossa opiskelen) blogikirjoituksessa kerrotaan vanhimmasta tunnetusta (anti-age..!) ihonhoitotuotteen reseptistä..! Se on löytynyt 5000 vuotta vanhasta egyptiläisestä papyruksesta ja siinä kuvaillaan "ihoa nuorentavaa" vaikutusta. Reseptissä käytetään mm. manteleista uutettua mantelihappoa. ☺️
Olen tietoinen kaikesta tuosta. :)
Minähän käytän paljonkin kasvipohjaisia tuotteita ( plus monia muita aineita, joiden alkuperä on kehon ulkopuolelta..)
Pohdintani koski sitä, miten luonnollisuus ja luonnonmukaisuus käsitetään. Kehäkukka niityllä on huomattavasti luonnollisempi kuin kehäkukka ihmisen iholla :)
Ja kyllä, monet kasviperäiset vahat ja öljyt osaavat imitoida ihmisen ihon lipidituotantoa ja suojata ulkoisilta ärsykkeiltä. Vieläkin luonnollisempi vaihtoehto olisi eläinkunnasta saatavat rasvat, kuten tali ja ihra, niitäkin on ihmiskunta käyttänyt tuhansia vuosia .. :)
Näin mä arvelinkin ☺️