Olen blogannut kohta 12 vuotta, ja vuosiin mahtuu paljon ikimuistoista; niin postauksia kuin tapahtumiakin.
On muuten hullua, että jotkut näennäisesti triviaalit postaukset voivat etsautua mieleen pysyvästi, ja toiset hyvinkin kiinnostavat taas saattaa unohtaa tyystin. Teen välillä huisin hauskoja postauslöytöjä arkistoistani vuosien takaa..! :) "Ai, tällaisestakin olen kirjoittanut..!"
Mieleeni tuli idea koota parhaita muistoja blogivuosilta.
Karkkipäivä on tietyllä tapaa kuin elämänkumppani, jonka kanssa olen jakanut asioita siinä missä ihmis-ystävienkin. Ja onhan Karkkipäivässä myös ihmis-ulottuvuus; te lukijat, joista moni on kulkenut mukana ja kommentoinut alusta lähtien, ja monet teistä olen tavannutkin erilaisissa miiteissä, työkeikoilla ja tapahtumissa. ❤️
Olen matkustanut blogin myötä monissa paikoissa ja tuotantolaitoksissa yritysten vieraana, ja kaikki vierailut ovat olleet mieleenpainuvia ja valtavan kiinnostavia. Yksi on kuitenkin yli muiden, ja se on vierailu Ranskan La Gacillyssa, Yves Rocherin kotikylässä.
Matka oli monella tapaa aivan mieletön. Yves Rocher on ensinnäkin alkuperäinen, ensimmäinen kosmetiikkarakkauteni, ja jo 13-vuotiaana kuvittelin mielessäni, miltä La Gacillyn kylässä Bretagnen maaseudulla näyttäisi. (Kylä mainittiin tiuhaan Rocherin esitteissä ja katalogeissa... <3 Silloin kun oli vielä katalogeja...) Enpä olisi voinut innokkaana seiskaluokkalaisena kosmetiikka-aloittelijana kuvitellakaan, että jonain päivänä tulisin matkustamaan tuohon taianomaiseen kylään Yves Rocherin vieraana.
Toisekseen matkalla oli mukana joukko pohjoismaalaisia bloggaajapersoonallisuuksia, tehden matkasta erityisellä tavalla mielenkiintoisen sosiaalisen tilanteen, kuin "Bloggaaja-Big Brotherin" :D
Mukana oli mm. tuolloin jo hyvin tunnettu Linda Hallberg, sekä pitkän linjan kauneusbloggaaja-idolini, Viola Holmgren. Vietimme blogittarien kanssa yhdessä kolme päivää (osan kanssa neljä, joutuessamme paluumatkalla koneen rikkoutumisen takia yöpymään Pariisissa), ja siinä ehdimme todellakin tutustua niin Yves Rocheriin kuin toisiimme.
Voi, mitä muistoja... La Gacilly oli juuri niin satumaisen kaunis ja idyllinen kuin katalogit olivat antaneet ymmärtää, Rocherin historia hurjan kiehtova ja matkakumppanit ihan oman tarinansa arvoista seuraa. Reissu oli todellakin erityisin, ihanin ja kiinnostavin bloggaajamatka ikinä.
Yves Rocherilla tulee aina olemaan sydämessäni aivan erityinen paikka. (Ilman tätä matkaakin ❤️)
Nämä matkat ovat mun unelmien täyttymys ja ehkä parasta, mitä olen koskaan saanut blogin kautta kokea. Menen nyt ihan tunteelliseksi, mutta melkein itkettää, kun ajattelen näitä reissuja.
En tiedä mitä kukin bloggaaja ajattelee hommastaan, mutta en omalla kohdallani voi keksiä mitään upeampaa saavutusta, kuin saada tehdä blogini teemat yhdistävä matka omien lukijoiden kanssa. ❤️ Olen ikuisesti kiitollinen Pohjolan Matkan Piialle, joka oli idean takana, itsellä ei olisi käynyt mielessäkään uskaltaa toteuttaa jotain tällaista.
Teimme kahdella porukalla kauneusteemaisen matkan Baltiaan, ensimmäisen Tallinnaan, toisen Riikaan, jossa pääkohteenamme oli Mádara. Näiltä matkoilta minulle jäi henkilökohtainenkin yhteys moneen lukijaan, ja syntyipä matkoilla myös ystävyyksiä muiden lukijoiden välillä.
Olen valtavan onnellinen näistä matkoista. Jännitti aivan hirveästi, ja kaikki meni niin hyvin...! Meillä oli hurjan hauskaa. Kuin sydämellinen kauneushöpsöjen luokkaretki..!
Kyllä, nämä ovat parhaat muistoni Karkkipäivän kahdeltatoista vuodelta. Ei voi olla ainutlaatuisempaa blogin antamaa kokemusta. 🙏🏻
(P.S. Vieläköhän kaikki noilla matkoilla olleet lukevat Karkkipäivää...?)
Tämä on parhaista muistoista tuorein, vain vuoden takaa.
Sain idean hyväntekeväisyystempauksesta, jossa keräisimme rahaa Invalidiliiton Avustajakoira-toiminnalle myymällä edullisia, itse kokoamiani meikkipaletteja. Sain työnantajani lähtemään mukaan, ja toteutimme tempauksen.
Myimme lopulta yli 150 palettia, ja vaikka vieläkin paremmin olisi voinut mennä (Avustajakoirien näkökulmasta ❤️), kampanja onnistui yli odotusten.
Tämä oli sympaattisin ja varmaan erikoisin projekti, jonka olen blogin kautta toteuttanut. Olen kiitollinen NHS Oy:lle, joka mahdollisti hullulta kuulostavan ideani, ja työkavereille, jotka talkoohengessä osallistuivat palettien postitusrumbaan. 😙
Kiitos myös kaikille, jotka ostivat paletin ja tukivat tärkeää asiaa. :) Toivottavasti olette tykänneet paleteistanne...!
Syyskuussa 2012 sai alkunsa suuri muutos elämässäni. Irtisanouduin päivätyöstäni päästäkseni tekemään haaveideni reppureissun, ja elättelin myös pieniä, joskin silloin hieman epärealistiselta tuntuvia toiveita kokopäiväisestä työstä bloggaajana.
En reissuun lähtiessä ollut varma, mitä itse asiassa blogin kanssa tekisin matkan aikana. Ehkä kirjoittaisin joitain päivityksiä, mutta epäilin blogin jäävän suurimmaksi osaksi lepäämään. Tarttuisin siihen uudestaan kunnolla matkan jälkeen.
Minua jännitti, miten lukijat suhtautuisivat kauneusblogina tunnetun Karkkipäivän vaihtamiseen hetkeksi matkailumoodiin. Siihen aikaan blogien teema-crossover -yrityksiä ei pidetty järkevinä, puhuttiinpa blogin alkuperäisestä ideasta poikkeamisesta jopa mahdollisena blogi-harakirina. Ajateltiin, että lukijat vieroksuisivat sisältöä, joka merkittävästi poikkeaisi blogin tavanomaisesta sisällöstä.
Kun lopulta pääsin tien päälle, unohdin nopeasti nämä ajatukset.
Tuntui itsestäänselvältä, hauskalta ja inspiroivalta kirjoittaa matkan kommelluksista. Lukijat saivat seurata kahden ja puolen kuukauden taipalettani Kreikan saarilta (ne ensimmäiset Kreikka-bloggaukset...!) Albanian kylmiin öihin ja Sardinian Couchsurfing-draamaan, ja Lissabonin läppärivarkaudesta New Yorkin joulutunnelmaan.
Kun palasin Suomeen, lukijamääräni oli tuplaantunut.
Seuraavana vuonna saatoin myös heittäytyä täysipäiväiseksi bloggaajaksi.
Halusin jakaa myönteisiä muistoja, mutta tekee mieli jakaa lopuksi myös haikeutta herättävä, kipeä muisto. Kirjoitus, joka liittyy aikaan, kun aloin kokea kasvavaa huonommuuden tunnetta - oivaltamatta vielä täysin, että se liittyi uupumukseen ja vääriin elämäntapavalintoihin.
Kirjoitus on nimeltään Tuhkaa ja villapaitoja, ja se on kesältä 2016.
Olen usein palannut lukemaan sen, ja pala nousee kurkkuun.
Voin yhä tuntea tunteen, joka sisälläni ja kehossani tuolloin oli. Jatkuvasti poreileva selittämätön ahdistus, puuroutuvat ajatukset, hitaus. Muistan jopa sen, kuinka pitkään jokaisen tuon kirjoituksen lauseen miettiminen vei. Melkein kuulin aivosolujen tömpsähtelevän toisiaan vasten yrittäessään muokata sanoiksi niitä ajatuksia, joita halusin tietokoneen ruudulla välittää.
Voisin oikeastaan päättää tämän postauksen lainauksella tuosta kirjoituksesta. Vaikka olen toipunut uupumuksesta ja tehnyt ihmisenä paljon matkaa eteenpäin tuon kesän jälkeen, nämä sanat ovat tavallaan yhtä ajankohtaisia nyt kuin viisi vuotta sitten. Ne ovat minulle ajankohtaisia koko loppuelämän.
"Oikeasti olen hyvä, sydämellinen, aika hauska ja kohtuullisen fiksukin tyyppi, empaattinen ja helposti innostuva. En ehkä maailman tehokkain kaikessa toiminnassani ja välillä raivostuttavan hajamielinen ja hidas oppimaan, mutta hyvä tyyppi mä olen silti. Ja tykkään itsestäni tosi paljon. Silti tunteet vajavaisuuksista ottavat välillä ylivallan.
Haluan sanoa tällä itselleni ja muillekin jotka kokevat joskus samaa, että se on hemmetin turhaa – vaikkakin inhimillistä. Asian tiedostaminen ei muuta sitä, että ensi viikolla saatan yhtä lailla niellä kyyneleitä kun en vain osaa tai pysty vastaamaan toiveisiin, mutta yritän asettaa tunteen oikeaan mittakaavaan. Joo, me ollaan kaikki välillä ihan surkeita. Emme löydä sanoja, emme täytä odotuksia ja jokin on vain mennyttä meistä riippumatta.
Mutta ei pitäisi olla niin rankka itselleen. Entäs sitten jos et osaa kalastaa? Keskity siihen, että osaat neuloa lämpimän villapaidan. Tai sait jäyhän naapurin hymyilemään hississä."
22 comments on “Parhaita muistoja blogivuosilta”
Olen seurannut Karkkipäivää aika tarkasti melkein alusta saakka. Oma muistettavin hetkeni oli vierailu LH-Beautyn toimitiloihin Ylöjärvelle. Tuolta vierailulta jäi konkreettisesti käteen ja käyttöön BioRich -jättipyyhe ja Oliivi-hoitoaine. Muistelen vierailua aina, kun pyyhe osuu käyttövuoroon. Hoitoaine puolestaan on mieheni suosikki ja itsekin käytän sitä ajoittain cowashina.
Muistan myös alkuvuosilta oppineeni sinulta silmien pohjustustuotteista ja tilanneeni innoittamanasi UDPP:tä ulkomaisesta verkkokaupasta, koska eihän sitä silloin Suomesta saanut :D Samoin mineraalimeikit ja värien käyttö iästä riippumatta.
Edelleen (pian 45v) olen se "kummajainen" joka a) jaksaa ja viitsii meikata töihin b) käyttää värejä meikissä :D
Kiitos Sanni! Vaikka suurin osa muista blogeista on jäänyt, niin sinun pariisi huomaan palaavani aina ja yhä uudelleen <3
Kiitos Terhi! ❤️❤️
:) :)
Missähän mun Bio Rich -pyyhe on..? 🤔😄
Ihanaa...! 🤗🤗👍
Jes, kuulut selvästi Karkkipäivän joukkoon..! 💪 (Ei sillä etteivätkö meikkaamattomatkin kuuluisi..! 😊)
Kiitos ❤️ Olet inspiroiva
❤️❤️
Dear Yves!!
Yves 4-ever 👍
Pitkä tie blogilla ja bloggaajalla <3
Aloin lukemaan blogia melko alkuvaiheessa, luulen että viimeistään heinäkuussa mutta en muista varmaksi. Heinäkuulta ainakin muistan elävästi kirjoituksen nettishoppailusta! Tästä tulleessa nostalgiapiikissä kävin katsomassa ja kyllä, strawberrynet on vieläkin olemassa :D
Olin mukana Tallinnassa ja se oli kyllä kiva reissu, joskin kävi kyynärsauvojen kanssa vähän raskaaksi. Muistan vieläkin miten kotiinpäin mennessä matkalaukku tuntui paljon raskaammalta.. ja niin se olikin kun painoa tuli joku 8 kiloa lisää (kosmetiikasta) :D
Wow, olet kyllä kulkenut mukana tosi pitkään..! 🙏🙏
Eihh, voi hyvänen aika..! 😀😅 Tilaako joku tuolta tosiaan enää... Oli pakko katsoa, ja onhan siellä yhäkin vanhoja Diorin luomivärejä. Ei sentään enää 2000-luvun alun (niinkuin mun tilaillessa..! :D), mutta menneiden kokoelmien luomivärejä kuitenkin.... Vieläköhän paketeissa on violetit satiininauhat..?
En kyllä tajua miksi joku shoppailisi tuolla, kun hinnat ei tosiaan ole merkittävästi edullisempia... ja sivu niin tylsän ja vanhanaikaisen näköinen...
Ainiin sulla oli ne kyynärsauvat..! Aika mahtavaa, että silti olit mukana 🙂👍💪
Taisi olla itse kullakin monta kiloa kosmetiikkaa paluumatkalla - kun jo pelkät yrityksiltä saadut lahjat täytti pari kassia... :D Eikös me naureskeltu, että lahjojen arvo ylitti melkein koko matkan hinnan, eli lähtemällä reissuun, käytännössä tienasi...
Ai että. Se oli niin superkiva reissu..!
Sivut ON vanhanaikaiset, ja ne oli sitä jo silloin kymmenen vuotta sitten :D Kävin selailemassa valikoimaa, ajatuksena että tilaan jotain niin näen vieläkö ne tulee samanlaisissa paketeissa. Mutta ei pysty... en tarvitse mitään ja sen lisäksi sotii niin pahasti omaa nykyistä ajatusmaailmaa vastaan tilata noin kaukaa. Plus vielä se että saako kuranttia tavaraa. Mutta ehkä sitten jos tulee joku oikea tarve :)
Mua ihmetyttää miten yllättävän moni "ikivanha" kosmetiikan verkkokauppa on yhä olemassa.... ja ennen kaikkea: yhä samalla lähes 20 vuoden takaisella layoutilla..! :D Esimerkkejä näistä ovat vaikkapa Head2Toe, Mad Minerals ja Coastal Scents. Olleet olemassa yhtä kauan tai kauemminkin kuin Strawberrynet.... Jännää, että heillä yhä on asiakkaita (jotka eivät olisi jo siirtyneet modernimpiin verkkokauppoihin...)
Siis apua, mä tilasin karsean määrän kynsilakkoja Head2Toe:sta :D Ja varmaan vielä enemmän 8ty8Beauty:sta... hinnat oli järjettömän halpoja. Täältä ei edes saanut Opia, Essietä tai China Glazea siihen aikaan lainkaan! Ainiin ja Color Club, melkein unohdin kun niitä mulla ei ole enää jemmassa yhtään pulloa. Vietin tuntikausia vertaillen sävyjä kynsilakkablogeissa ja miettimässä mitkä haluan mistäkin kokoelmasta hankkia.
Voin allekirjoittaa tämän täysin myös omalta kohdaltani 😁 (...ja mulla on Color Clubitkin vielä tallessa... 😃)
Kävin juuri googlettamassa strawberrynet ja Head2Toe. : ) Aikamoiset sivuston varsinkin jälkimmäisellä.
Sanos muuta, en voi käsittää, että joku käyttää tuon näköistä verkkokauppaa... 😅
Aloin lukea Karkkipäivää joskus vuonna 2010. Olin tuolloin aloittanut väitöskirjan kirjoittamisen ja kaipasin työtekstien lisäksi jotain kevyempää luettavaa. Vuosien aikana blogisi on kuitenkin antanut paljon enemmän. Toki tuotevinkeistä ja meikkineuvoista on ollut hyötyä, mutta eniten olen saanut juuri Tuhkaa ja villapaitoja -postauksen kaltaisista teksteistä. Sinulla on kyky kirjoittaa vaikeista ja pelottavistakin aiheista tavalla, joista lukija voi aistia herkkyyden ja avoimuuden ja näin käsitellä omia mahdollisia vastaavanlaisia tunteitaan. On hullua ajatella, että parasosiaalisella suhteella voi olla voima auttaa lukijaa kohtaamaan omia kokemuksiaan ja tuntea itsensä vähemmän yksinäiseksi tai oudoksi. Kiitos siitä.
❤️❤️❤️
Kiitos Sanni kauniista sanoista <3 , ikävä on itsellä näitä matkoja. Nämä ovat jääneet itselläkin mieleen onnistuneina ja erilaisena, tuoreina toteutuksina. Ja sinä annoit näihin aina palan itseäsi, olit täysillä mukana! Kaunis kiitos siis <3 - ja kukapa tietää, että ehkäpä vielä joskus näissä merkeissä tavataan...
❤️❤️
Nämä olivat kyllä 🙏🏻
Eihän sitä koskaan tiedä... ❤️
Kenen taiteilijan ateljeessa olet tuossa ekassa kuvassa? Upeat punaiset värit! - Minäkin olen kulkenut blogisi matkassa ikiajat. Käytit aluksi nimimerkkiä Inkivääri,niinhän? Parasta blogissasi varmaan on timanttisen,vuosien mittaan kertyneen kosmetiikka-asiantuntemuksesi lisäksi yllätyksellisyys. Yhtäkkiä voit kirjoittaa mistä tahansa pääteemasi ulkopuolelta. Jotain henkilökohtaista ja syvästi koskettavaa - kuten juuri tuo "Tuhkaa ja villapaitoja". Tai Kreikan saaret, tai eräät tietyt kaksi pientä koiraa... Tai pohdiskelet eläväisesti elämän ilmiöitä. Vaikka postauksesi joskus soivat mollissa, tuotat blogillasi iloa ja valoa meille lukijoillesi. Kiitos, SUNNY SANNI!
Kiitos May ❤️❤️
Huomenna eräät kaksi pientä koiraa ovat täällä taas... 🐕
Barcelonan Couchsurfing-isäntäni/ystäväni Luisin :)
Jes, näin oli... miten hassulta se nyt tuntuukin... Silloin halusi olla niin anonyymi..!
Heipä hei, tässä yksi Riian matkalainen. Se oli hieno reissu! Edelleen luen sinun juttuja, vaikka en villiinny kovinkaan usein kommentoimaan :)
Ihanaa kun "ilmoittauduit"..! 🤗❤️