Mun lomasuunnitelmat muuttuivat täysin yllättäin, ja Ahvenanmaan sijaan löysinkin itseni viime perjantaina Espoosta.
Kalastaja lähti remppaamaan vanhaa perhemökkiä ja minä levitin Visit Espoo -esitteen eteeni.
Olin jo aiemmin huvittanut itseäni ajatuksella Espoo-turisteilusta, Espoo kun on niin outo paikka jolla ei tunnu olevan mitään persoonallisuutta. (Sori Espoo.) Espoosta on vaikea saada kiinni. Se on vain "se paikka Helsingin vieressä".
"Eiks se oo vähän niinkuin Helsingin lähiö...?" (ei.)
Kaunis Elisa seuranani Hanasaaren illassa
Espoolta puuttuu imago ja tunnusomainen paikallinen kohde tai ilmiö (tyyppiä "savolainen lupsakkuus", tunturit, hiekkadyynit, historiallinen linna... jne), se omintakeinen juttu, joka tekisi siitä Kohteen isolla K:lla.
Nuuksion kansallispuiston tuntee moni. "Se Suomen ainoa kansallispuisto johon pääsee melkein metrolla...!" Mutta moniko pk-seudun ulkopuolella asuva yhdistää Nuuksion Espooseen..? Minäkään en. Tuotanoin, taisin luulla että se kuuluu Helsinkiin.
Espoossa ei ole mitään erityistä jonka kaikki tietäisivät, eikä espoolaisuus herätä mitään mielikuvia. (Poislukien ehkä helsinkiläisten ja vantaalaisten sieluissa.)
Jep. Minäkään en tiedä Espoosta mitään. Työpaikkani on nykyään siellä (--> Leppävaara) ja parisuhteen myötä siellä on tullut pyörittyä jonkin verran kevään aikana.
Myös Lauttasaaren naapuruus Espoon kanssa on tuonut Espoota hieman lähemmäs minua. Sisareni asuu Lauttasaaressa, ja vieraillessani sisareni luona, olemme välillä retkeilleet Espoon puolella. "Ai kappas, tää Karhusaari on jo Espoon puolella?"
No mutta joo. Totuus on, että Espoo on minulle yksi suuri vaikeasti hahmotettava klöntti.
Nyt olen päättänyt tutustua tähän klönttiin paremmin. Pehmeänä laskuna toimi sisar-retkiltä tuttu Hanasaari, jonka olemme usein ohittaneet pyörillä. "Tuo on sellainen konferenssikeskus, kai ihan hieno paikka", sisareni on kertonut.
Minulle Hanasaaressa kiinnostavinta oli 'saari'-osa, ja sen mukanaan tuoma merellisyys. Olin kaavaillut viettäväni tätä lomaa saaristossa, ja kun se toteutui vain puoliksi, päätin pitää kiinni merellisyyden rippeistä niin hyvin kuin mahdollista.
Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Hanasaaresta. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan olen maksanut majoituksen ja ruoat itse.
Hanasaari on itse asiassa ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus. Se on perustettu vaalimaan Suomen ja Ruotsin välistä vuorovaikutusta ja maiden - sekä muiden Pohjoismaiden, kulttuuria. Tänä päivänä siellä sijaitsee kongressikeskuksen lisäksi hotelli, tasokas ravintola ja taidegalleria. Saari on tavallaan kuin yksi suuri ulkoilmagalleria; taidetta löytyy siroteltuna joka puolelta hotellin ympäristöstä.
Tsekkasin Hanasaaren hinnat, totesin yhden hengen hinnan varsin edulliseksi (88€ aamiaisella) ja varasin huoneen. Mun Espoon loma alkaisi tästä! Kahta päivää myöhemmin olin varannut kaksi yötä lisää - viihdyin paikassa niin hyvin. ❤️
Hanasaari osoittautui mitä hurmaavimmaksi merellisen luonnon, taiteen ja hyvän ruoan keitaaksi. Tavallaan Hanasaressa saattoi melkein unohtaa, että on lomalla... Espoossa.
Jos ei satu luomaan katsetta Keilaniemen urbaaniin kaupunkisiluettiin, olo Hanasaaressa on kuin missä tahansa pienessä saaressa erillään kaikesta.
Olen todennut aiemmin tämän vuoden kotimaan matkailun juttujen yhteydessä, että kun hotelli tai muu majapaikka on tarpeeksi persoonallinen, viehättävä ja tunnelmallinen, tai tarjoaa lisäarvoa muussa muodossa, voi majapaikka itsessään olla reissun arvoinen kohde.
Hanasaari upeine ympäristöineen on minusta juuri sellainen kohde.
Hotellirakennus ei ehkä vedä jalkoja alta. En tiedä muista, mutta minuun rakennuksen 70-lukulainen arkkitehtuuri ei juuri vetoa vaan luo jopa aika kolhon vaikutelman, mutta viimeistään kiertäessään rakennuksen toiselle puolelle (meren puolelle), jossa suuri osa ulkoilmataideteoksista sekä ravintolan terassi sijaitsevat, ei voi olla ihastumatta.
Kokonaisuus ja upea ympäristö ovat ne, jotka tekevät Hanasaaresta helmen.
Vai mitä sanotte? <3 Valoisa terassi kylpee auringossa koko päivän.
Hotellin ympäristö on yhdistelmä taidepuutarhaa ja saaristomerta.
Voit kävellä tuoksuvien mäntyjen ja rehevien lehtipuiden keskellä, ihastella kukkaistutuksia ja veistoksia, pulahtaa uimalaiturilta veteen tai vain istua ravintolan terassilla hyvästä juomasta (ja ruoasta) ja kauniista maisemasta nauttien. 
Myös huoneet ovat tyylikkään viihtyisiä.
En tiedä johtuuko koronasta vai onko tämä hotellin normaalikäytäntö, mutta yhdelle hengelle myydään samaan hintaan kahden tai kolmen hengen huone. Minä otin tietysti suuremman huoneen - - ja nautin (köh) saadessani sannimaisesti levitellä tavaroitani sängyille ja sohvalle.
(On muuten uskomatonta, miten sotkuisen näköiseksi saan minkä tahansa tilan tavaroillani hyvin lyhyessä ajassa... 🙈)
Hotellin yleiset tilat tuovat rusehtavassa sävymaailmassaan minulle retro-fiiliksen, mutta sympaattisen sellaisen. Kokonaisuutena Hanasaaren tilat värikkäine tyynyineen, taiteineen ja takkahuoneineen muodostavat tyylikkään kokonaisuuden symppiksen kodikkaalla tavalla.
Tämä on sellaista helposti lähestyttävää ja pehmeää tyylikkyyttä, miten sen nyt sanoisi :) Tiedättekö, ei mitään kiillotettua modernismia, jonka itse koen kovana, vaikka hienolta saattaakin näyttää.
Hotellilla on myös sauna ja iso uima-allas, jolta pääsee ulos mereen pulahtamaan.
Vieraat voivat veloituksetta lainata polkupyöriä. Suosittelen rentoa pyöräretkeä etenkin Espoon rantaraittia pitkin.
Luonto, hyvä ruoka ja mahdollisuus rauhalliseen, kiireettömään oleiluun ovat minulle tärkeitä asioita ja vaikuttavat olennaisesti fiilikseeni lomalla (no, - aina ;)). Ja jos haluan päästä nopeasti muiden palvelujen äärelle, senkin toteutuminen on ehdotonta plussaa.
Hanasaaressa toteutuu tämä kaikki. Siellä voi kokea saaristomerellistä tunnelmaa omassa rauhassa, ja samalla Helsingin keskustaan pääsee 15 minuutissa. (Lähin metroasema Koivusaari on vain 1,5 km päässä, bussipysäkki suoraan saaren edessä.)
Hanasaaren ravintola ansaitsee oman osionsa.
(Ravintola oli aiemmin nimeltään Johannes, ja joissain hotellin esitteissä puhutaan edelleen Johanneksesta.)
Kolmen vierailupäiväni aikana tuli syötyä läpi lähes koko menu kala- ja kasvisruokien osalta..! 😍😙Ruoka on kevyesti fine dining -henkistä mutta rennolla fiiliksellä - täällä ei ole valkoisia, tärkättyjä pöytäliinoja. Sanoisin, että annokset ovat "reheviä" ja maut very fine. ;)
Alkuruoista suosittelen Norröna-silliä, sitruunasilakkaa ja luomukananmunaa, joka tällaiselle ei-niin-silli-ihmisellekin putosi täysillä. Silli ei ollut sellaista mahdottoman makeaa, niinkuin maustetut sillit usein ovat. Keltuaisen samettinen koostumus hipoo täydellisyyttä. Alkuruoaksi tämä annos on sangen ruokaisa, vink vink isonälkäisille. ;)
Myös punajuuri & Västerbotten-juusto-annos alkuruokalistalla on tyylikäs ja maistuva, eikä villilohessa & hernepyreessäkään vikaa.
Menun tähti on kuitenkin mielestäni kasvispääruoka-annos paahdettua kukkakaalia ja sieniä, jonka söin kahtena päivänä - en vain saanut siitä tarpeekseni!
Annoksesta tosin uupuu proteiini, mikä on aina vähän ikävää kasvisruoissa, mutta silloin kun maut ovat erityisen kohdillaan, annan proteiinin puutteenkin anteeksi. Tämä annos on myös sen verran muheva, että nälkä kyllä lähtee!
Kokonaisena paahdettu kukkakaali lepäää lehtikaali- ja kukkakaalipyree-ohrattopedillä, seuranaan sieniä, kaprista, pehmeää sipulia ja salviavoikastiketta.
Salvia on jäänyt minulle jostain syystä vähän etäiseksi yrtiksi, enkä osaa sitä omassa keittiössäni käyttää, mutta aijjai että se maistuu (ja tuoksuu, ahh..!) tässä annoksessa.
Kukkakaalipyreellä pehmennetty ohratto on oikeasti to die for. 🙌 Jestas miten hyvän makuista..!
Sananen kalapääruoasta, joka toissapäivänä oli siikaa. Kaunis annos oli erittäin hyvän makuinen, mutta makumaailmaltaan yllätyksetön ja hillitty (vaikka en nyt väitä, että makujen täytyykään aina yllättää, tärkeintä on hyvä maku - klassinenkin). Kalaa oli sen verran vähän, että esimerkiksi kukkakaali-annoksella vatsa täyttyy huomattavasti paremmin.
Vaihdoin perunat kasviksiin - joita tosin on annoksessa muutenkin. Ihanasti rouskuviksi jätetyt naattijuurekset ilahduttivat värikkyydellään - ja olipa joukossa vähemmänkin värikäs mutta oikein maukas uusi tuttavuus, valkojuuri.
VINKKI: hotellin aulassa sijatsevan kahvila & viinibaarin Tapas-annos on englanniksi ilmaistuna steal - eli törkeän hyvän hintalaatusuhteen "mättö!"
Yksi tapas-annos maksaa 5€ ja 15€:lla niitä saa neljä. Kuvassa on tällainen annos. Tapakset saa valita itse suolaisten ja makeiden annosten listalta. Valitsemissani tapaksissa (lämminsavulohta, grillattuja kasviksia ja juustoa, kananmunaa, majoneesia ja silliä) oli niin paljon syötävää että en jaksanut kaikkea (!).
Käytännössä tuossa 15€:n tapas-kokonaisuudessa oli enemmän ruokaa kuin ravintolan a la carte -listan pääruoissa. 👌
Auringonlasku Espoon tyyliin.
Miksi vierailla Hanasaaressa?
Kotisivut:
Hanasaaren hotelli
Ravintola Plats
Hanasaari sjaitsee Helsingin Lauttasaaren ja Espoon Westendin välissä. Lähialueen vinkkeinä heitän Espoon Keilaniemen ja sen Lucy In The Sky -näköalaravintolan Accountor Towerin katolla, sekä Suomen suurimpana vesiurheilupuistona itseään mainostavan Laguunin.
P.S. Espoon retkistäni on tulossa muitakin juttuja blogiin :) Yritän kovasti piirtää kasvot tälle kummalliselle epäkaupungille, jolla ei ole valtavasta koostaan ja asukasmäärästään huolimatta edes kunnollista keskustaa...! :D
P.P.S. Lauttasaaren siskoni on sitä mieltä, että "espoolaiset yrittävät pimittää Espoota muilta, etteivät he löytäisi sinne. Haluavat pitää Espoon hienot paikat itsellään..!" 😂
Viimeinen P.S. Olen kirjoittanut tämän jutun teille tänään Espoon Isossa Vasikkasaaressa istuessani lounaalla ja miellyttävästi pitkittyneellä jääkahvilla.
24 comments on “Pehmeä lasku Espooseen: Hanasaari (a.k.a. Espoo - "se vaikeasti hahmotettava klöntti")”
Vantaalaisena joka löytää Espoosta jatkuvasti kivoja uusia paikkoja allekirjoitan tuon P.P.S:n :D Puskaradiolla oon paikat löytänyt.
👍
Mainiota että otit esiin mystisen Espoon! Se on tosiaan paikka josta ei oikein tule mielikuvaa - yhtä vähän kuin Vantaasta... Kenties aiot tsekata senkin? ;-) Espoolla kuitenkin on Vantaaseen nähden "fiinimpi" imago. Keskellä Espoota on kummajaisena Suomen hyvinvoivin kunta Kauniainen. Ja kuuluisa puutarhakaupunki Tapiolakin on Espoossa. Moderni ja luonnonläheinen Tapiola oli aikanaan kansainvälinen huippunähtävyys, sittemmin rapistunut ja unohtunut. Miltähän siellä mahtaa näyttää tänään? - Hanasaaressa olen kerran käynyt työn merkeissä, hienoa ja tyylikästä oli. Ja siellä esiintyi ruotsiksi räppäävä Redrama, uusi yllättävä tuttavuus. Tykkäsin!
Wow, mielenkiintoisia Espoo-huomioita ja muistoja..! :) Redrama ruotsiksi Hanasaaressa - who can beat that..? ^_^
Tartun selkeästi olennaisuuksiin, mutta mistä mahtaa olla peräisin seuralaisesi Elisan hattu 😄 juuri tuollaista olen etsinyt!
Voit kysyä Elisalta itseltään ☺️: https://www.instagram.com/elisa_liiallisuuksia/
tai https://liiallisuuksia.fi
Heippa! Hattu on &Other Storiesin, ostettu muistaakseni pari vuotta sitten kesällä ☺️ Ompelin itse satiininauhat lisäksi, jotta pysyy tuulisessa saarimenossa päässä.
Kiitos Elisa :)
Suomessa olisi kyllä paljon hienoja paikkoja missä käydä. Etelä on kyllä itselle tuntematonta aluetta, Espoossa olen kerran käynyt viime kesänä ystäväni luona. Ei vaan ikinä tule lähdettyä sinne päähän kun on niin pitkä matka. Tai jos käy niin se on aina niin pikavisiitti niin ei kerkeä sitten mitään. Tänä kesänäkään ei ole paljoa lomaa niin mitään oikein kerkeä tekemään :) suunniteltiin kyllä jos tuonne ylemmäksi lähdettäisiin, tai sitten vähän alemmaksi jonnekin Tuuriin. Itselle on tämä Karjala vielä osittain tuntematonta seutua niin riittää kummasteltavaa täälläkin :D
Varmasti..! 🤗 Tai siis voin niin ymmärtää - itse löydän Tampereen keskustastakin koko ajan uusia kivoja paikkoja, asuttuani siellä 10 vuotta..! 😀
Tosi hienoa, että olet päässyt tutustumaan Espooseen. Itsekään en tuntenut paikkaa juuri ollenkaan, vaikka tein töitä vuosia Espoossa, jo vuodesta 2008. Pääkaupunkiseudulle muutettuani en olisi voinut kuvitellakaan muuttavani Espooseen! Sitten aloin seurustella espoolaisen miehen kanssa 2014 ja siitä se sitten lähti. Espoo tuli tutuksi ja sekin, millaisia espoolaiset ovat :D Olin aluksi pöyristynyt, kun mieheni sanoi olevansa kotoisin Espoosta, eihän sieltä ole kotoisin kukaan... Asuin Espoossa pari vuotta mieheni kanssa ja sitten muutimme Kirkkonummen puolelle. Paikka tuli silti tutuksi ja on yhä jokapäiväinen tuttuni. Espoosta tosiaan löytyy vaikka mitä ja olenkin jo seurannut sinun reissujasi instagramissa! Nuo saaret ovat omakin lempparini ja Munkkiniemi on myös huippu, vaikka onkin Helsingissä.
🤗👍
Espoo ei kyllä avaudu helposti, sen voin uskoa, vaikka siellä kävisi töissäkin. Sen verran persoonaton se on, hienoista paikoistaan huolimatta. Jo selkeän, yhden keskustan puuttuminen vaikuttaa tähän merkittävästi - keskusta-alueet kun usein luovat kaupunkien tunnusomaisen fiiliksen. Katsotaan miten kauan menee, ennenkuin Espoo alkaa tuntuaa ESPOOLTA ☺️
Parisuhteen? Vastahan sinä erosit. No, ei kuulu minulle.
Olen haaveillut Espooseen muuttamisesta, mutta se taitaa olla kukkaroni ulottumattomissa. Pohjois-Espoo on myös kauempana kuin vaikkapa Porvoo (julkisilla). Tunnen kyllä paikkoja aika huonostikin - sarja Espoosta kuulostaa kivalta. :)
Tuota, kiitos vain erikoisesta kommentista ja kannanotosta yksityiselämääni. Erostani on kohta kaksi vuotta. Ehkä sekoitat nyt siihen, että kirjoitin erosta tässä keväällä.
Pahoittelut vielä töksähtävästä kommentista.
Useinkin kyllä minusta ihmiset pariutuvat hirveän nopeasti ja 2 vuotta menee vilauksessa, kun itse olen seurustellut vain kerran elämässäni. :( Ei kannata välittää.
Tuleehan tässä myös sellainen harha kuin vähän tuntisimme - olen seurannut blogia alusta asti. Kommentoin sen verran harvoin, että unohdan aina, mitä nimimerkkiä olen käyttänyt aiemmin.
❤️
Ymmärrän <3 Ei hätää.
(Itsekään en ole seurustellut monesti elämässäni.)
"On muuten uskomatonta, miten sotkuisen näköiseksi saan minkä tahansa tilan tavaroillani hyvin lyhyessä ajassa…" Mä niin komppaan :D Vaikka samalla rakastan siistiä kotia (josta nautin lähinnä siivouspäivää seuraavana päivänä :D). Mutta kun meen jonnekin kylään ja mulle annetaan huone "omakseni", se on sekunnissa kuin pommin jäljiltä. Niin vaan käy aina...
Jep, en vain osaa olla "levittäytymättä"... :D :D
Mielenkiinnolla jään odottamaan lisää Espoo juttuja! Meille pohjoisen ihmisille (Oulu) koko pääkaupunkiseutu on lähestulkoon yhtä ja samaa ja aina välillä unohtuu, että Espoo ja Vantaa ovat omat kaupunkinsa. Ympäri maailmaa on tullut reissattua, mutta Espoo (ja Vantaa) ovat jääneet tuntemattomiksi.. ehkä mekin reissataan joskus sinne?! Tänä vuonna lähdimme perheen kanssa "ulkomaille" Kalajoelle ja kesäkuun helteet sattui ko. ajankohtaan ja täytyy sanoa, että fiilis reissun jälkeen olikin kuin olis ulkomailla ollut! Erona vain, että "ulkomailta" kotiinpaluu kesti autolla 1,5 h :) :) :)
...ja meille etelän tyypeille Oulukin on jo melkein Lappia...! 😀 Millä haluan sanoa, että Oulukin tuntuu olevan jo tosi kaukana pohjoisessa..!
Voin kuvitella että Kalajoella on ollut aika eksoottista etenkn helteillä..! Mä en ole siellä (vielä) käynyt, mutta jo Yyteri dyyneineen tuntui ihan out-of-Finland. <3
Kadehdin tuota kykyäsi porautua asioiden ytimeen ja löytää näin paljon iloa ja asiaa jostain niinkin persoonattomasta kuin Espoo! Olen asunut ikäni Helsingissä ja Vantaalla, mutta Espoota olen jotenkin aina vieroksunut. Vaikka olen ollut siellä töissäkin.
Espoo on paikka, jossa ei ole oikeastaan mitään. Ihmisetkin tuntuu olevan jotenkin sisäänpäinkääntyneitä. Ehkä pitäisi kuitenkin ottaa mallia sinusta ja reippaasti tutustua siihen enemmän. Hmm, hypen nostattaminen tuntuu vähän työläältä tässä kohtaa. :D
Heheh :D 😄
Mulle on helppoa löytää iloa erityisesti kun ympärillä on (luonnon)kauneutta. :) Uteliaisuus on kuitenkin mielestäni paras "väline" iloa tuottavien asioiden löytämiseen, olen niin utelias kaiken suhteen että jo sen kautta löytää asioita, jotka muuten jäisivät näkemättä. Lapsenomainen uteliaisuus on hyvä asia 🤗
Tylsät paikat koen jopa haasteena, tulee sellainen fiilis, että täytyyhän täälläkin nyt jotain kivaa olla..! 😀 Ja useimmissa paikoissa aina on, kun vain antaa mahdollisuuden ^_^
Annan sen sulle anteeksi...! 😆 Kivaa kesää Miia! :)
Aika hauskaa lukea ulkopaikkakuntalaisen mietteitä Espoosta. :) Itse olen asunut Espoossa pääosan elämästäni, joten tunnen nurkat aika hyvin.
Hanasaaressa olen käynyt tasan kerran, siellä oli monilahjakkuuden, Mikael Persbrandtin näyttely taannoin.
Itselle (urbexin harrastajana) Hanasaari on siitä mielenkiintoinen, että siellä rannassa on pitänyt käydä jo vuosia. Rantaa on rakennusvaiheessa täytetty mm. Helsingin keskustasta puretuilla arvotalojen purkumurskeella. Valitetettavasti 60-70-luvulla Helsinkikin koki Turun taudin eli arvorakennuksia purettiin surutta kammottavien DDR:ää muistuttavien rakennusten tieltä...
Mielenkiintoinen knoppitieto Hanasaaresta..! Aika hurjaa ajatella, että tällä kauniilla saarella kävellessään jalkojen alla on paikoin Helsingin arkkitehtuurista historiaa...