Yksi vuodesta 2019 käteen jäänyt omituinen tekoni oli se, että tein 150€ arvoisen yrityksen pukeutua välillä johonkin muuhun kuin oman superpelkistetyn vaatekaappini sisältöön. Ja heitin sen 150€ hukkaan.
Liityin Vaatepuun asiakkaaksi.
Vaatepuu on vaatelainaamo, jossa jäsenmaksua vastaan saa lainata tietyn määrän vaatteita aina kahdeksi viikoksi kerrallaan.
Olen miettinyt vaatelainaamojen asiakkaaksi liittymistä aiemminkin, sillä minusta idea on tosi fiksu. Harva meistä tarvitsee uusia vaatteita kaappinsa täytteeksi kuin pari kertaa vuodessa (puhun nyt siis oikeasta tarpeesta), ja kaikkea tarpeellistakaan ei välttämättä tarvitse omistaa. Lainaaminen on järkevää.
Etenkin juhlapukeutuminen tuottaa pulmia ainakin meille harvoin juhlissa käyville, jotka emme muutenkaan omista ns. hienoja vaatteita. Yksiin tai kaksiinkaan juhliin ei viitsisi ostaa erikseen pukua.
Ainahan voi myös vuokrata, mutta lainaaminen on vielä edullisempaa.
Syyskuisten häiden häämöttäessä edessä keksin, että nythän minun kannattaa viimein liittyä vaatelainaamoon. Puolen vuoden jäsenmaksu vastaa vuokraamon yhden puvun vuokraa, joten summa kannattaisi ehdottomasti sijoittaa ennemmin lainaamon jäsenyyteen.
Niin kävelin eräänä alkusyksyisenä päivänä Tampereen Vaatepuuhun ja maksoin puolen vuoden jäsenyydestä.
Enkä enää koskaan tullut takaisin.
Näin kävi.
Tiedättekö, miksi en palannut?
Olin huijannut itseäni. Kuvitellen, että nyt alkaisin parin viikon välein käydä lainaamassa kaikkea kivaa ja vähän erikoisempaakin töihin ja työtapaamisiin. Ja tietysti se mekko häihin.
Mutta tosiasiassa vaatteet eivät kiinnosta minua. Lainaamon idea on mitä parhain, mutta siitä hyötyy sellainen ihminen, jolle erilaisten vaatteiden päälle laittaminen ja käyttäminen ja tyylin vaihtelu tuottaa iloa ja mielihyvää. Minä en ole sellainen.
En jaksa käydä vaatekaupoissakaan, miksi kuvittelin että jaksaisin käydä vaatelainaamossa? Samaa hommaahan siellä lopulta tehdään; selaillaan vaatteita rekeillä.
Menin häihin vanhalla mekolla jota olin edellisen kerran käyttänyt morsiamen valmistujaisjuhlissa kaksi vuotta aiemmin.
Hyvin meni :) Ja miksipä ei olisi mennyt?
Vähän tietysti harmittaa että menin maksamaan Vaatepuun jäsenyydestä ennen kuin olin edes löytänyt mitään lainattavaa. No, voihan tälle ainakin vähän nauraa.
Pukeutumiseni motto on; "Niin helppoa, mukavan tuntuista ja neutraalin näköistä kuin mahdollista".
En ilmaise itseäni vaatteilla ja ne ovat melkeinpä "välttämätön paha". Kaikkein mieluiten käyttäisin koko ajan samoja vaatteita, ja niinhän minä melkein teenkin.
Minulla on paljon lähes identtisiä trikoopaitoja ja -hameita. Jos kukaan minut tavannut ei muista mitä minulla oli päällä, hienoa.
Aihe "herkisti" minut miettimään, millä lailla olematon tyylini on muuttunut vuosien varrella. On ollut aika, jolloin vaatteet ovat kiinnostaneet minua - mutta siitä alkaa olla 20 vuotta :D Ja se kiinnostus oli laatua; himoitsen lisää leveälahkeisia farkkuja. ^_^
Tytöt vuosimallia 1992 <3 Iiik miten ihana kuva!
1992-1993 - kuljen värikkäissä farkkuhaalareissa, ribbipoolopaidoissa ja totta kai ylisuurissa tossuissa. Kaiken kuului olla tuolloin monta numeroa liian suurta..! :D
1994-1999 - leveälahkeiset farkut + neulepaita tai neuletakki jonka alla t-paita. Vaatteet edelleen väljiä ja reilun kokoisia, hyvin harvoin mitään ihonmyötäistä.
2000 - 2005 - leveälahkeiset farkut + enemmän ihonmyötäisiä paitoja, trikoopaitojen valtakausi alkaa.
2006 - ostan ensimmäiset suoralahkeiset farkut sitten lapsuuden (!!). Näistä vähän boyfriend-mallisista Leviksistä tulee lempifarkkuni moneksi vuodeksi. Leveälahkeiset farkut jäävät pikkuhiljaa pois kokonaan.
2007 - 2014 - käytän vain suoralahkeisia farkkuja ja lopulta ainoastaan pillifarkkuja. Yläosana trikoopaita, toppi tai ohut neulepaita. Käytän yhä enemmän ihonmyötäisiä ja pienempiä paitoja. Paidan päällä on edelleen aina neuletakki mutta nekin ovat nyt pienempiä ja kapeampia.
Sokoksen stailauksessa
2014 - ihastun Sokoksen stailauksessa trikoomekkoon ja ostan sellaisen. Siitä tulee uusi lempivaatteeni.
2015 - ostan lisää trikoomekkoja. Ne alkavat ottaa valtaa pukeutumisessani. Huomaan, että farkut alkavat tuntua yhä epämukavammilta ja ahdistavilta. Säännölliseen käyttöön jäävät vain leggari-tyyppiset joustavaa kangasta olevat pillifarkut.
Emkan stailauksessa vuonna 2016
2016 - 2017- alan ostaa myös hameita. Yläosana edelleen klassinen Henkkamaukan trikoopaita. Alan ostaa värikkäitä sukkahousuja, joista tulee ainoa väripilkku pukeutumiseeni.
Ostan Emka-stailauksen inspiroimana sinisen pitkähelmaisen farkku-henkisen paitapuseron joka on ensimmäinen paitapusero jota innostun käyttämään sitten teini-iän Levi's farkkupaitisten.
2018 - nykyhetki - entinen vilukissa muuttuu "kuumaveriseksi" ja pitkähihaiset trikoopaidat vaihtuvat talvellakin lyhythihaisiin.
Neulepaitoja käytän enää vain ulkona pakkasella. Käytän lähes yksinomaan trikoohametta, värikkäitä sukkahousuja ja t-paitaa, kesällä myös farkkuhametta.
Emkan stailauksesta löysin myös yhdet lempikengistäni - pinkit Panama Jackit.
Nyt vuonna 2020 tunnen oloni pukeutumisen suhteen entistä mukavuudenhaluisemmaksi. Kotona viihdyn pelkästään pyjamassa ja töissä trikoohame + paita - univormussani. Ulos mennessä vedän mieluiten päälle Partioaitan rekeistä löytyvää vaatetyyliä. Itse asiassa Partioaitan tyyliset kaupat ovat niitä harvoja joissa nykyään yhä välillä innostun... :)
Ehkä tänä vuonna sijoitan sen 150€ johonkin järkevämpään vaateasiaan. Tai sitten vasta 2021. Luulen, etten tänä vuonna tarvitse mitään uutta.
Edit. Kommenteissa alettiin jo kysellä niiden moneen kertaan mainittujen trikoohameiden ja trikoomekkojeni perään, ja miksei niistä ollut kuvaa. Yritin kyllä löytää sellaisia kun eilen kirjoitin juttua, mutta tuoreita vaatekuvia on tosi vähän, sillä en enää juuri ota(ta) itsestäni kuvia (poislukien blogin kosmetiikkanaamakuvat).
Musta trikoohame ei kovin kummoiselta näytä :D Mutta tuossa ylhäällä on nyt tuorein kuva lempihameestani, joita minulla on myös kanervaliilan ja okran värisenä, sekä kuva ultimate-lempimekostani, joka on kotimaisen Riimingan. Sitä olen käyttänyt todella paljon. Hurahtaessani trikoomekkoihin, tein niistä myös vuonna 2015 esittelypostauksen, josta tuo Riiminka-kuva on.
36 comments on “Oudoin sijoitus viime vuonna - 150€ selvitti miten vähän todella piittaan vaatteista”
Mua jäi nyt vähän kiinnostamaan moneen kertaan mainitut trikoohameet kun kuvissa ei näy kertaakaan :D Musta tuo on tosi hieno asenne vaatteisiin ja niiden ostamiseen! Itse yritän ostaa mahdollisimman vähän ja laadukasta, mutta kyllä niitä riepuja kaapista löytyy turhan paljon.
Kuva lisätty :) Eihän tuo hame juuri miltään kuvassa näytä :D
Hahah tää oli niin hauska, mulle kävisi varmaan ihan samalla tavalla :D. Ajattelin tuossa taannoin repäistä ja ostaa synttäreitteni takia vähän arvokkaamman suomidesign-mekon kerran elämässäni (no se oli tosin alesssa..!) mutta mekko on edelleen kassissa, kunhan sitten sopiva tilaisuus tulee...Itse olen kulkenut myös kaikki muotivillitykset läpi ja oon kyllä tykännyt ostaa vaatteita, mutta juuri tuo mukavuudenhaluisuus ja helppous on alkanut saada otteen. Joten nykyisin kuljen lähinnä aina pillifarkuissa ja jossain reilussa neuleessa, kotona sitten myös pyjamassa tai vastaavassa. Btw nuo Emkan stailaamat vaatteet voisivat olla omasta vaatekaapista :)
Eikähh... 😁 No tätä sattuu 😅
Tämä oli hyvä postaus! Onpa kiva huomata että löytyy muitakin naisia jotka eivät ole innostuneita vaatteista. No, jos saan painoa itseltäni riittävästi pois, niin voi olla että itsekin rupean nauttimaan kauppojen sovituskopeissa vaatteiden sovituksesta.
Tuo Vaatelainaamo on kyllä hyvä idea ja voisin kuvitella että sieltä lainaisin vaatteen juurikin juhliin. Harmi vaan ettei täällä Ahvenanmaalla tuollaista lainaamoa ole.
Ai sinä asut Ahvenanmaalla? :) ❤️ Joo, Ahvenanmaa taitaa olla liian pieni paikka tällaiselle konseptille.
Kaikki lainaamiseen perustuva on hyvä "bisnes"idea! :) Kaikkea ei tosiaan tarvitse omistaa ja tuoda omiin nurkkiinsa tilaa viemään.
Missä päin muuten asut? Oi, toivottavasti ei mene kovin kauaa että pääsen taas siellä käväisemään :)
Asun Godbyssä. Muutettiin Maarianhaminasta tänne pari vuotta sitten ja viihdytään tosi hyvin.
Toivottavasti pääset pian käymään. Eikö sulla ole asuntokin täällä. Muistan lukeneeni joskus blogistasi siitä.
Joo, mulla on yhä kämppä siellä. :) Se on nyt alivuokralla kun yritän päättää sen kohtalosta.
Olet löytänyt oman tyylisi. Osta rauhassa 10 samanlaista mukavaa trikoovaatetta, kun ne kerran toimivat. :) Samoja vaatteita käyttäessä vapautuu aikaa muuhun kivaan.
Virvellä on kaksi mekkoa, Steve Jobs käytti mustaa poolopaitaa. https://www.tivi.fi/uutiset/steve-jobsin-vakioasu-syntyi-apple-univormusta/cf9d87a2-a469-339d-a864-9a12635defc6
Juuri näin mä teen :) Enää en tunne siitä mitään alemmuuskompelsia, tää on mun juttu ja mun on hyvä näin :) <3
Steve Jobs -pukeutumiseksi olen muuten omaa pukeutumistanikin välillä kutsunut, mun "Jobs-poolo" on H&M:n trikoo.
Stressitohtori-bloggaaja Sanna Leino kirjoitti muinoin yhdessä postauksessaan, kuinka valinnat, jopa pienetkin arjen sellaiset, kuormittavat meitä ja mainitsi esimerkkinä suurmiehiä kuten Jobsin joka oli minimoinut arjen tarpeettomia kuormituksia mm. juuri pukeutumalla aina samaan vaatteeseen.
Tuon Sannan kirjoituksen kautta minullekin avautui kunnolla se, miksi esimerkiksi liian suuri meikkivarasto lopulta jopa ahdistaa (vaikka meikkien ostosta saakin iloa), ja miksi rauhoitun aina Ahvenanmaalla (=hyvin vähän mitään valittavaa verrattuna isoihin kaupunkeihin).
Mulla niin on just toi viimeisen kappaleen ongelma kaiken tavaran kanssa! Tykkään näteistä asioista ja ois kiva ostaa niitä, kun eteen tulee, mutta tavaran määrä kotona on alkanut ahdistaa. Eikä kyse ole mistään hamstrausluokan tavaranpaljoudesta, mutta vähempi tavara esillä on alkanut miellyttää silmää enemmän,ja esimerkiksi vaatteiden huolto on ihan tuskaa, kun ei ne oikein mahdu mihinkään. Mutta, silti olis ihana hankkia kaikki upeat jutut, joita löytyy.
Kiva postaus. Virve kirjoitti joskus fantasiaminästä: minun fantasiaminäni käyttää naisellisia mekkoja ja villakangastakkeja, todellinen minä vilukissana farkkuja, perusneuletta ja parkaa. :)
Jäin miettimään mitä ovat nuo trikoohameet, kun en huomannut kuvissa? Ja mistä mielestäsi johtuu ettet enää palele?
Kuva lisätty :)
Tätä olen kovasti miettinyt, olen nimittäin palellut niin kauan kuin muistan. En tiedä voivatko hormonaaliset muutokset vaikuttaa tähän..? Aloin muuttua "lämpimäksi" pari vuotta sitten. 38-vuotias ei sinällään ole vielä vaihdevuosi-iässä eli ei tässä varmaankaan ole kyse mistään kuumista aalloista, mulla vain on nyt pysyvästi lämpimämpi ruumiinlämpö. Lähipiirissäni on lääkäri eikä hänkään osannut veikata mitään syytä.
Tuota palelun loppumista olen itsekin omalla kohdalla miettinyt. Aloitin säännöllisen avantouinnin ilman saunaa n. 38-vuotiaana, edelleen käyn järvessä uimassa vähintään kerran viikossa ympäri vuoden. Ensin huomasin, että kylmät jalat ja kädet "jäivät avantoon". Nelikymppisenä aloin juoksemaan säännöllisesti säällä kuin säällä, myös talvella. Jossakin vaiheessa ymmärsin myös lisätä vedenjuontia ja syön jatkuvasti tulista chiliä. Muutama vuosi sitten havahduin siihen, että kuljen talvella t-paidassa verkkovuorisen parkatakin riittäessä mainiosti. Kaikki viittaisi siihen, että yksinkertaisesti ääreisverenkiertoni on vain parantunut reilusti . Mietin myös iän mukana tuomia hormonaalisia muutoksia, mutta ikää on kohta vasta 44 vuotta, siis ihan pikkutyttö vielä, kuten yli 70-vuotias isäni taannoin totesi ;)
Haa, voisikohan avanto olla vaikuttanut minunkin kohdallani..? Toisaalta, olen käynyt avannossa jo kohta 10 vuotta, ja palelu on jäänyt vasta pari vuotta sitten. Selvästi ääreisverenkiertoni on kuitenkin parantunut. Kylmät jalat ja sormet ovat enää hyvin harvinaisia "vieraita".
Olisi ollut kiva nähdä kuvia myös niistä trikoo hameista ja mekoista, jos niitä kuitenkin eniten käytät :) Itse olen samalainen trikoon suurkuluttaja. Ja raitojen! Ja metsästän täydellisiä housuja/farkkuja kaiken aikaa löytämättä niitä ja ostelen aina vaan halpoja korvkkeita kun eihän nyt ilman housuja voi olla :D
Kuva lisätty :)
Minä olen järkyttynyt kun oma tyttäreni käyttää nyt samantyylisiä vaatteita kun itse 90-luvun alkupuolella.
Ja oletko huomannut, että hainhammasnipsu on muodissa taas. Eikös se ollut joskus luottovälineesi kampauksissa? Kaivelehan esiin taas ja olet muodin huipulla!
En ole huomannut :D Ja kyllä - se on edelleen luottovälineeni :) Mitään kampauksia en tosin enää edes yritä tehdä, mutta käytän hainhammasta kun haluan niskassa kuumottavat hiukset ylös niin ettei ne koske ihoon :D
Sun luottovaate on siis perinteinen minihame eli minari. :) Tuohan on klassikko, ei siinä ole mitään hävettävää.
Ja en sanoisi, että et ole kiinnostunut vaatteista vaan että sulla on oma tyyli. "En ole kiinnostunut muodista" on ehkä parempi sanavalinta. :) Tyyli ja vaatteet on eri asia. Ja sullahan on tosi kiva ja oma tyyli, ihan mahtavaa. Mun juttu on esimerkiksi leveälahkeiset housut. Siis sellaiset trumpetit. Olen vakuuttunut (itse.. :D), että ne sopivat mulle hyvin, joten ne ovat pysyneet mun vaatekaapissa ja tyylissä aina. Mulla on todella monet flaret kaapissa. Välillähän ne tulevat muotiin, jolloin niitä on kaupoissa enemmänkin, mutta häipyvät yleensä aika nopeasti.
Joo, en mä hameitamni häpeäkään :) Lähinnä ounastelen, että monen mielestä aina saman näköisen vaatteen päällä pitäminen on tosi tylsää ja jonkun voi olla vaikea ymmärtää sitä. Kiinnostusta vaatteisiin pidetään hyvin stereotyyppisesti naisille luontaisena juttuna, enkä itsekään tunne montaakaan naista jota vaatteet ja asustaminen kiinnostaisivat yhtä vähän kuin itseäni. Sinänsä pidän sitä siis jonkin verran poikkeuksellisena. Mutta joo, ehkä mun kohdalla osuvampi sana on lopulta 'en ole kiinnostunut muodista', sillä onhan sekin jonkin asteista kiinnostusta, että on ylipäänsä löytänyt itsellään toimivan ja mukavan vaatelookin :) Mitä tahansa mukavia vaatteita en vetäisi päälleni.
Sellaisia juuri mä käytin melkein puoli elämää :D :D En kerta kaikkiaan voinut kuvitellakaan että koskaan käyttäisin suoralahkeisia housuja, viimeisenä pilli-mallisia..! Ja niin vain sekin aikakausi päättyi.
Mä tunsin vuosikausia alemmuudentunnetta ja huonoutta siitä etten tykkää farkuista. Ne on mielestäni epämukavia, ja olen kyllä työllistänyt kunnolla vaatekaupan myyjiä pyytämällä neuvomaan oikean koon löytämisessä. Ihan sama onko ollu strechiä vai ei, ei niissä ole mukava olla. Ihanaa aina törmätä ihmisiin jotka ei pidä/käytä farkkuja :D Oli niin vapauttavaa tajuta eräs päivä, että eihän mun oo mikään PAKKO pitää farkkuja! Vaikka ne olisi kuinka jokaisen naisen vaatekaapin kulmakiviä. On muunlaisiakin housuja. En enää muista minä vuonna oon käyttäny farkkuja viimeksi. Ehkä 2015? Ei ole ikävä.
Tän lisäks oon kehitelly ittelleni semmosen "univormun": kun löysin housut joissa viihdyin, ostin niitä useamman kappaleen jotta voisin pitää niitä joka päivä. Ja niin pidänkin :) saman homman tein yläosien suhteen, useampi kappale täsin samaa/samankaltaista paitaa. Ei tarvi miettiä mitä päällensä laittaa. Ja musta on aina muotia :p
Olipa hauska postaus! :) Muistan tuon vuoden 2014 stailauksen oikein hyvin: ihastuin päälläsi olleeseen Naf Nafin trikoojakkuun ja tilasin sen itselleni. Ja olen nyt ihan unohtanut koko vaatteen: sehän näyttää kivalta! Aion kaivella kaappia tänään ja ottaa tuon taas käyttöön.
Ihmettelen muuten, miten tuosta on jo kohta 6 vuotta aikaa... Tuntuu kuin se olisi ollut pari vuotta sitten. Miten aika meneekään niin nopeasti!?
Mulla on joskus huono omatunto junttieinari -tyylistäni. En tiiä tykkäiskö mieskin että pukeutuisin paremmin ;DD töissä käytän urheiluhousuja, siis niitä tiukkoja lyhyt- tai pitkälahkeisina. En jaksa kotona vaihtaa vaatteita niin hengaan niissä tai verkkareissa. Farkut ahistaa kun on tuo mahan turvotus aina ruoan jälkeen. Farkut kyllä laitan jos lähdetään jonnekin ihmisten ilmoille. Tykkään t-paidoista ja huppareista, vähän sellaisista auto- tai bändipaidoista. Mulla ei kyllä mitään muotivaatteita ole. Urheiluvaatteet on kans kivoja. Nahkatakista ja maastokuvioisista takeista tykkään, kaikki armeijatyyliset vaatteet on parhaita. En tiedä pukeudunko naisellisesti, kivasti, muodikkaasti en ainakaan mutta tämä on ollut tyylini kohta 20 vuotta ;D
Mää muistan ne kotimaiset mekot, ne on ihania!
Ite oon ostanu pari Neuloomon mekkoa ja niissä on mukava olla.
Asoksen super pitkä ( tai no, mulle pitkä) neulemekko ei ole tällä sesongilla päässyt käyttöön kun noi ilmat on mitä on. Katselen sitä hengarissa viikottain, mutta säästelen kylmempiin keleihin.
Tyhjennän vaatekaappia (eja) pari kertaa vuodessa ja joka kerta kauhistun määrästä joka joutaa pois, niinku missä välissä olen ne hankkinu? Viimeksi alku syksystä kävin läpi neuleet ja farkut, enkä olekaan uusia ostanut. Jospa nyt pärjäisi 8 farkuilla ja 20 neuleella =D
Viime kädessä tuo 150€ oli varmaan pieni sijoitus siitä hyvästä, mitä opit sen avulla. Vai mitä? Ei tartte sitten jatkossa kuluttaa rahaa turhaan sellaiseen, minkä on todennut muitten jutuksi. Tai näin minä ite olen yrittänyt asian ajatella; tosin ajatus tuosta 'pieni hinta oppimisesta' oli aviomieheni sanoma, eli en sitä aikanaan itse hoksannut. :) Mä viihdyn pääasiassa hameissa ja pitkä- ja lyhythihaisissa trikoopaidoissa tai neuleissa, pari mukavaa mekkoakin on. Välillä sisäisesti murehdin, että näyttääkö siltä kuin mulla olisi melkein aina samat vaatteet...Mutta toisaalta ei sitä voi välttää, kun olen ostanut samoja hameita ja paitojakin useampia, mikäli ne on hyviksi todettu.
Törmäsin blogiisi vasta viime kesänä, mutta täällä on aina mukava piipahtaa lukemassa. En oikeastaan meikkaa kuin ihan hippusen verran, mutta olen saanut paljon hyvää tietoa myös ihonhoidosta. Kiitos. :)
Kivaa että olet löytänyt lukijaksi, Sara :)
Totta kai tämäkin ^_^
Sanoisin kuitenkin, että nuo sinun vaatteet ovat kauniita. Itse käytän rumia vaatteita ja vieläpä samoja joka päivä: harmaata, yli-isoa paitaa ja löysiä housuja. Etenkään paidassa en viihdy, mutta omistan niitä kaksi. Samoin housut ovat periaatteessa samat päivittäin, sillä omistan tismalleen samanlaisia ainakin kuusi paria. Olleet käytössä kohta jo varmaan kymmenen vuotta.
Niin mielellään käyttäisin tuollaisia ihania trikoohameita, mutta selluliitit näkyvät niistä kilometrin päähän, eli en voi pitää, ellei alla olisi jotakin muotoilevaa alusvaatetta. Farkkuhameitakin rakastaisin - näyttävät niin ihanan tyttömäisiltä - mutta minun päällä ne näyttävät ihan laatikoilta vartalonmallini vuoksi.
Minusta kuulostaa surulliselta, että puhut omista vaatteistasi rumina ja kehostasi aliarvostavaan sävyyn, Jonttu. :/ "Tunnen" sinua blogin kommenttilaatikon kautta sen verran, että rohkenen sanoa suoraan mitä ajattelen. Tiedän tarkalleen, miten vaikeaa voi joskus olla nähdä itsessään hyvää ja kaunista kun olosuhteet ja oma pään sisäinen maailma ovat sellaisen tendenssin rakentaneet (olen itsekin ollut siellä), eivätkä muiden ulkopuoliset hyvät sanat ja vakuuttelut siinä paljon auta. Haluan silti sanoa lämmöllä, että älä päästä näitä ankaria ääniä puhumaan yli oman äänesi, älä päästä niitä näkyviin vaikka ne haluavatkin puhua pääsi sisässä. Me muut emme näe sitä mitä nämä äänet näkevät. Älä anna niille voimaa pukemalla niiden ääntä sanoiksi.
Se, miten itsestään puhuu ja miten itseensä suhtautuu, ohjaa hyvin paljon myös muiden suhtautumista. Se mitä sanot, ohjaa muiden kokemusta. Tämä on yksinkertaista psykologiaa ja voi kuulostaa ihan merkityksettömältä jos itse identifioi itsensä vahvasti sisäisen äänen kritiikkiin. Me emme näe "rumaa vaatetta" tai selluliittia, ellet päästä Rumaa Ääntä puhumaan niistä.
Jos sivuutat Ruman Äänen pyrkimykset päästä ulos ja jätät sen höpöttämään itsekseen niin etteivät muut kuule ja näe sitä, sen voima voi lähteä pikku hiljaa murenemaan. Ulkoa ehkä kuulet asioita, jotka kumoavat Ruman Äänen sanoman. Ja niin saatat jonain päivänä uskoa enemmän muita ääniä kuin sitä sisäistä, joka on päässyt syntymään jonkin elämänvaiheen olosuhteiden seurauksena.
Eli: jos sinä näet peilissä ruman paidan, vain sinä teet siitä ruman. Toivottavasti ymmärrät mitä haluan sanoa. <3 Älä tee paidasta ja sinusta rumaa.
Kiitos. <3
Toisaalta tiedän myös sen, miten ihanalta itselle oikeanväriset ja sopivasti leikatut vaatteet voivat tuntua. Ja se on kyllä vahvasti niin, että vain omantyylisissä vaatteissa on hyvä olo.
Kiinnostava aihe taas! Pisti minutkin pohtimaan "tyyliäni" tai tyylittömyyttäni. En välitä tippaakaan päivän muodista vaan pukeudun vaatteisiin, joissa viihdyn. Oli kausi jolloin kuljin pitkissä intianpuuvillahameissa. Niitä minulla on vieläkin odottamassa, josko vielä palaisin niitä käyttämään. Sitten pillifarkut syrjäyttivät heiluhelmat, ja farkkujen tilalle leggingsit eri kuoseissa. Yläosana T-paitoja tai paitapuseroita. Jokunen lyhyt hamekin on, kapeita ja leveähelmaisia, kesäkäyttöön. Koska en juuri liho enkä laihdu, samat kuteet sopivat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Juhlakäyttöön on komerossa jokunen ajaton leninki. Kotini lähellä oli vuosikaudet Kontti-kirppari josta tuli haalituksi kivoja puseroita, siitä silkasta ilosta kun halvalla sai. Onnekseni kirppis muutti muualle ja turhien ostosten tekeminen jäi. Mitä sinun pelkistettyyn tyyliisi tulee, minusta se sopii täysin persoonaasi. Et ole jakkupuku- etkä hörhelötyyppi vaan sporttinen ja virtaviivainen. Pastellisävyiset "ponihiukset" pehmentävät muuten niukan asiallista vaikutelmaa . Sanni on Sanni ja sillä hyvä!
☺️🤗
Minä vaihtelen vaatteita ainoastaan siksi, että jossain vaiheessa alan aina tuntea itseni typerän tai kauhtuneen näköiseksi. Musta on helpoin sävy "univormulle", jonka sopii kaiken kanssa yhteen, mutta ei oikein sovi minulle.
AINA mulla on pitkähihainen päällä ja kesälläkin neuletakki - milloinkohan alan lämmetä? :)
Nykyisin jostain syystä selailen netistä vaatteita, vaikka inhoan vaatekauppoja. Pitäisi päästä siitä eroon, en kuitenkaan muutu yhtään paremmaksi eri vaatteilla. Sulla on niin hyvä kunto, että vähän kadehdin (ei negasti).
"Kateus" on katsojan silmässä.... niin me kaikki nähdään itsessämme ja muissa eri asioita... Eri asiat korostuvat katsojasta ja kokijasta riippuen. Samanlainen kroppa voi olla "upea" tai "vaatimaton" siitä riippuen mitä katsoja pitää omana ideaalinaan.
(Mukava kuitenkin ettet kadehdi "negasti" <3)
Kunnon puolesta olen muuten tällä hetkellä ihan rapakunnossa ja nyt hiljalleen palautumassa lempeän liikuntaohjelman avulla, peruskuntoa rakennan pikkuhiljaa takaisin. Ulkoinen olemus ei välttämättä kerro todellisesta "kunnosta". Nyt ohjelmassa on aamuinen kävelylenkki - jo reipas kävely nostaa sykkeen tosi korkealle.
Sanni <3 kiva postaus taas kerran ja kaunista puhetta 😊
❤️