Tänään jatketaan tuoksujen maailmassa arvonnan muodossa.
Kuten eilisestä postauksesta saattoi havainnoida, omistan aika lailla tuoksuja - etenkin lämpimän mausteisesta, makeasta osastosta.
Päätinkin antaa saman tien yhden viimeisimmistä tuoksuhankinnoistani pois, koska omistan juuri tämän tyyppisiä tuoksuja niin valtavasti. Joku toinen varmasti ilahtuu tästä enemmän kuin minä, jolla on jo niin monta. :) Tuoksu on käyttämätön.
50 ml
Lämmin, sensuelli, puuterinen, puinen, makea, "balsamimainen", kevyesti itämainen.
Latvatuoksu: mandariini, frankincense ja elemi
Sydäntuoksu: Toskanan orrisjuuri, ruusu- ja jasmiiniabsoluutti
Pohjatuoksu: seetri, labdanum ja patsuli
Täydellinen tuoksu talveen, iltatuoksuksi ja juhliin.
Osallistut arvontaan kertomalla, montako tuoksua suunnilleen omistat ja muistatko, mikä oli ensimmäinen hajuvetesi :) (Saa osallistua vaikka ei muistaisikaan..! ^_^)
Arvonta suoritettu, voitto osui nimimerkille Vilja. Voittajaan on otettu yhteyttä.
ARVONNAN SÄÄNNÖT:
Olen hulluna hajuvesiin.
Toisilla ihmisillä on luottotuoksut joita he käyttävät päivästä ja vuodesta toiseen, minulla ei. En jaksa käyttää yhtä ja samaa tuoksua pitkään ja vaihtelen koko ajan. On tavallista, että laitan viikon jokaisena päivänä eri tuoksua.
Omistan yli 60 hajuvettä. Niistä monia en käytä edes vuosittain.
Olen tuoksujen suhteen myös vahvasti sesonki-ihminen. Talviaikaan käytän eri tuoksuja kuin kesällä ja joulun ajalle on varattuna yksi ainoa tuoksu. ❤️
Vaikka minusta on kivaa vaihdella tuoksuja, haluaisin silti yhä löytää sen todellisen signature-tuoksuni, "it"-tuoksun jota voisi ja haluaisi käyttää vaikka joka päivä vuoden ympäri. Joka tuoksuisi iholtani. Minulta.
Tämä on yksi syistä, joka ajaa minua yhä vain tuoksuostoksille. "Olisiko tämä viimein se..?"
Eniten minua viehättävät lämpimät ja mausteiset sekä raikkaat ja sitruksiset tuoksut.
Klassisista kukkaistuoksuista en yleensä pidä, mutta kukkaisistakin löytyy joitain suosikkeja.
Makean hedelmäiset tuoksut tyyppiä Escadan kesä ovat vähiten minun juttuni. Olen käyttänyt yhden pullon Escadan kesätuoksua vuodelta 2004, silloin tykkäsin siitä tosi paljon, mutta yksi pullollinen tätä ubermakeaa ananascocktailia riitti täyttämään Escada Summer -kiintiön loppuelämäksi.
En ole laskenut hajuvesiäni pitkään aikaan mutta arvioin niitä olevan 50-70. Löysin kotoa 38 tuoksua ja työhuoneellani parfyymikaapissa on noin 20. Aina aika ajoin jostain kämpän nurkasta putkahtaa jonnekin unohtunut tuoksu.
Vanhin yhä käytössä oleva hajuveteni on 24 vuotta vanha, uusin liittyi kokoelmaan tällä viikolla.
Gloria <3
Vanhoista tuoksuista puheen ollen, onhan minulla yksi IT-tuoksu.
Ihanin, rakkain Cacharel Gloria vuodelta 2002 on tuoksu, jota käytän kyllästymättä koska vain. Sen ongelma? Gloria on tuoksuöljy, ja pakattu isoon 100 millin pulloon. Sitä on hankala kuljettaa mukana. Kaltaisellani "wash and go" -ihmisellä ei joskus jopa riitä kärsivällisyys pullon korkin aukipyörittämiseen ja öljyn varovaiseen kaatamiseen sormelle. Vieressä tönöttävä suihkepullo on vain niin helpompi ja nopeampi!
Gloria kuuluu lämpimän mausteisten tuoksujen perheeseen, se on pehmeän puuterinen sekoitus mantelia, kirsikkaa, vaniljaa, ambraa ja tonkapapua. Öljyversio on EdP ja EdP-versioita hienovaraisempi ja kestää iholla todella pitkään olematta voimakas.
On uskomatonta, että Gloria on vajennut vuosien varrella näin vähän. Olen käyttänyt sitä todella paljon. Tuoksu on niin kestävä, että sitä tarvitsee laittaa vain muutama tippa.
Koska käytän kutakin tuoksua vain kausittain tai jopa täysin satunnaisesti, en ole enää vuosiin saanut yhtäkään täysikokoista tuoksua loppuun. Vielä parikymppisenä käytin etenkin arkisia, kevyitä tuoksuja helposti loppuun, mutta tuohon aikaan elin vielä hajuvesikohtuudessa. En myöskään kyllästynyt tuoksuihin yhtä nopeasti kuin nykyään.
Laadukkaat ja oikeissa olosuhteissa (hämärässä ja viileässä / huoneenlämmössä) säilytetyt tuoksut säilyvät vaikka kuinka pitkään, jopa vuosikymmeniä. Tietysti tuoksu muuttuu, mutta ei mene pilalle. Lämpö ja valo ovat pahinta mille tuoksu voi altistua.
Olin jättänyt yhden Diorin hajuveden typerästi kylppärin kaappiin, ja se pilaantui vuoden sisällä siitä kun siirsin sen vaatehuoneesta kylpyhuoneeseen.
Vaikka kylpyhuoneessa on suurimman osan ajasta pimeää, tuoksu pilaantui vain korkeamman lämpötilan takia.
Alla esitellyt kolme tuoksua ovat yllä mainitun Glorian rinnalla sellaisia, joissa on kaikki komponentit kohdallaan, niissä ei ole mitään mikä "vaivaa" tai kyllästyttää.
Ne ovat upeita tuoksuja joihin rakastun joka kerta uudelleen ja uudelleen kun suihkautan niitä. Ne ovat kuitenkin niin vahvoja ja juhlavia että eivät sovi joka päivän "it"-tuoksuksi.
DIOR HYPNOTIC POISON EAU SENSUELLE EDT
Orkidea, vanilja, Damaskon ruusu, ylang ylang, appelsiininkukka, tuberoosa, santelipuu ja myski.
Alkuperäinen Hypnotic Poison EdP on upein, ihanin, koukuttavin ja seksikkäin iltatuoksu minkä tiedän. Rakastan sitä edelleen, mutta koska se on aivan tajuttoman voimakas (jopa yksi suihkaus voi olla liikaa), olen viime vuosina mieltynyt enemmän aavistuksen kevyempään Eau Sensuelle -versioon.
YVES ROCHER SECRETS D'ESSENCES NEROLI EDP
Pomeranssi, neroli, appelsiininkukka-absoluutti, petitgrain, myski.
Tämä kerrassaan ihastuttava hapanappelsiini-cocktail kuuluu Yves Rocherin Secrets d'Essences -premium-tuoksujen sarjaan. Muihin sarjan tuoksuihin en niin ihastunut vaikka niillä oli potentiaalia, mutta Neroli on aivan täydellisyys.
Puhtaasta appelsiininkukan tuoksusta en yleensä syty lainkaan, mutta Rocherin Neroli EdP yhdistää kolmea eri pomeranssin eli hapanappelsiinin tuoksukomponenttia; appelsiininkukkaa (valmistetaan pomeranssin kukista maseroimalla), nerolia (valmistetaan appelsiininkukista höyrytislaamalla) ja petitgrainia (valmistetaan pomeranssin lehdistä ja vihreistä oksista höyrytislaamalla).
Pomeranssista on moneksi tuoksujen maailmassa
Näistä syntyy vastustamaton kimppu sitrushedelmää ja kukkia. Tuoksu on runsas ja intensiivinen mutta samalla valoisa ja siinä on valkoisten kukkien ja vihreän sitruksen keveyttä. Tuoksun kesto iholla on mieletön, yksi suihkaus kestää aamusta iltaan.
CHLOÉ LOVE, CHLOÉ EDP INTENSE
Kurjenmiekka, heliotrooppi, syreeni, vanilja, myski, perun balsami.
Erittäin lämmin ja intensiivinen tuoksu, kuuluu perheeseen orientaaliset kukkatuoksut. Sensuelli, huumaava, syvä, tumma, pehmeä. Iholla lähes yhtä kestävä kuin Hypnotic Poison, ja syvyydeltäänkin saman tyyppinen. Love, Chloé Intense on kuitenkin puisempi ja vähemmän makea kuin Hypnotic Poison, vanilja ei hallitse tuoksua.
Love, Chloé on minulle Todellinen Talvituoksu. Sen pariksi kuuluu pörröisin villapaita jonka löydät ja mielellään huurteinen ikkuna.
* * * * *
Sitten katsaus kaikkiin tuoksuihini, voisiko sanoa osa 1, sillä kaikkia 50+ tuoksua en jaksanut kuvata eikä niistä jaksaisi kukaan kerralla lukeakaan. Katsotaan tuleeko osa 2 ulos ylipäänsä - tunnen jo itseni; liikaa aiheita ja ideoita, rajallisesti aikaa :)
THE BODY SHOP NIGRITELLA EDP
Vanilja, orkidea, tuberoosa, jasmiini, santeli, myski.
Hypnotic Poisonin pikkuserkku, The Body Shopin versio vaniljaisesta orkideatuoksusta. Tuoksu tuo todella mieleen Diorin klassikon, mutta on vielä paljon Diorin Eau Sensuelle -versiotakin kevyempi ja haihtuu iholta suhteellisen nopeasti. Huono kestävyys onkin TBS:n muuten niin ihastuttavan tuoksun heikko lenkki.
Käytän tätä silloin kun tekee mieli laittaa lämpimän vaniljaista hajuvettä mutta hetkeen sopii, ettei tuoksu jää leijumaan ympärilleni kovin pitkäksi aikaa :)
ARMANI CODE LUNA EDT
Appelsiininkukka, petitgrain, vanilja, ihmekukka, osmanthus, seetri, tonkapuu.
Alkuperäisen, tummemman Code-tuoksun kevyempi ja sitruksisempi sisar, Luna kuuluu tyypiltään sekä sitruksisiin että lämpimän syviin tuoksuihin. Lunassa on itse asiassa jonkin verran samaa kuin Yves Rocherin Neroli EdP:ssä; tuoksun ydin on sitruksessa mutta vahva, puinen ja jopa kevyesti nahkainen pohja tuo siihen hyvin lämpimän ja intensiivisen olemuksen.
Kun Lunaa suihkauttaa iholle, tuoksu avautuu nerolin ja petirgrainin sitruksisilla sävyillä tuettuna intensiivisillä kukilla ja seetrillä. Muutamien tuntien kuluttua iholle on jäänyt pehmeän puuterinen, puinen ja kuultavan itämainen tuoksu. Aivan ihana!
KORRES KORONOS EDP
Pomelo, inkivääri, suitsuke, appelsiininkukka, orris, bentsoehartsi, balsamipihta.
Uusin tuoksuni on vasta tällä viikolla Ateenassa ostamani Korresin erittäin rajatun saatavuuden Koronos EdP. Korres on avannut Ateenan keskustassa premium-liikkeen joka kantaa nimeä The Naxos Apothecary. Liikkeessä on myynnssä samanniminen sarja jota saa vain ja ainoastaan tästä myymälästä (Kolokotroni- ja Voulis-katujen kulmassa, jos satutte Ateenaan ja kiinnostaa).
Koronos EdP kuuluu The Naxos Apothecary -sarjaan ja muodostaa yhdessä neljän muun tuoksun kanssa vasta lanseeratun sarjan ensimmäiset tuotteet. Kaikki sarjan tuoksut olivat aivan ihania, ja tuotti suuri vaikeuksia valita minkä niistä ostaisin. Lopulta, näin joulun ja talven lähestyessä, lämpimin ja mausteisin tuoksu Koronos voitti.
Tämä on jännä tuoksu, puinen, vähän itämainen ja gourmand'maisen makea, mutta alkunuottien pomelo ja inkivääri tuovat tuoksuun myös säpäkkää raikkautta. Nyt kun mietin, Koronoksesta tulee vähän mieleen YSL Black Opium.
KIEHL'S AROMATIC BLENDS VANILLA & CEDARWOOD
Vanilja, seetri, ambra, kurjenmiekka.
Kiehl'sin jo lopetetun Aromatic Blends -sarjan Vanilla & Cedarwood kuuluu Hypnotic Poisonin ja Cacharelin Glorian ohella eniten käyttämiini vaniljatuoksuihin. Rakastan tätä!
Erittäin lämmin Vanilla & Cedarwood -tuoksu on mutkaton ylistys viettelevän pehmeälle vaniljalle ja raukean lämpimälle seetripuulle. Tuoksu ei ole lähellekään yhtä makea kuin Hypnotic Poison ja siinä mielessä "helpompi" käyttää. Lämpimyydessä se tulee lähelle Love, Chloé'ta. Ehdottomasti talvituoksu, tai kesällä iltatuoksu.
GIVENCHY ORGANZA INDÉCENCE EDP
Vanilja, kaneli, ambra, patsuli, luumu, ruusupuu, myski.
Organza Indécence on äärimmäisen lämmin, syvä ja makea tuoksu. Kanelin, vaniljan, ambran ja patsulin sekoitus on sensuelli, huumaava ja seksikäs. Myönnettäköön, että tämä oli parikymppisen Sannin viikonloppujen iltatuoksu numero 1. :)
Organza Indécence on myös vanhin tuoksuni yhdessä Rochasin Tocaden ja Cacharelin Glorian kanssa. Organza Indécence on ilmestynyt vuonna 1999 ja Gloria vuonna 2002. Tocade on ikänsä puolesta voittaja - ostin sen vuonna 1995..!
COMFORT ZONE TRANQUILLITY BLEND
Seetri, santeli, appelsiini, ruusu, vetiver, geranium.
Tranquillity Blend on nimensä mukaisesti tranquillity in a bottle, rauhan ja levollisuuden tunne pullossa. Pelkästään eteerisistä öljyistä muodostuva tuoksu on aromaterapeuttinen kokemus jota käytän hyvin usein kotona ja työpäivien aamuina. Se rentouttaa ja lämmittää mieltä.
ACORELLE DELICIOUS EDP
Ruusu, hunaja, vanilja, manteli, tonkapapu, praliini.
Huumaavan makea Delicious on joulun ajan "lohtutuoksuni". Se on ihan järjettömän ihana ja olen jo huolissani kun se jonain päivänä loppuu. Tuoksu on lopetettu eikä sitä ei saa enää mistään.
Lauseen kirjoitettuani halusin varmistaa asian, katsoa saako tätä esim. eBaylta tai Amazonilta ja mitähän se siellä maksaa. Ja tuoksua löytyikin vielä Suomesta Pur-kaupasta..!! Jestas! Kilautin yhden kappaleen saman tien ostoskoriin. ❤️ Oma pikkujoululahja! Säilön sen huolella viileässä ja pimeässä kellarissa kunnes edellisestä Deliciousista aika jättää.
GUERLAIN AQUA ALLEGORIA PAMPLELUNE EDT
Makea greippi, bergamotti, petitgrain, neroli.
Aahh, greippituoksujen kuningatar! Vastustamaton, mehukkaan tuoksuinen ja pirskahtelevan raikas Aqua Allegoria Pamplelune on onnistunein greippituoksu jonka tunnen, lukemattomat (teidänkin vinkkaamat kandidaatit) olen tuoksutellut mutta ei ole Guerlainin Pamplelunen voittanutta!
Vuosien kuluessa olen kuitenkin huomannut, että tietyllä tapaa kyllästyn moniin sitrusperheen lempparituoksuihini jos käytän niitä monta päivää peräkkäin. Kyllästyminen on nopeampaa kuin lämpimien ja mausteisten tuoksujen puolella. Niinpä Pamplelunekin jää välillä käyttämättä moniksi kuukausiksi, mutta kun sitten taas pirskautan sitä kaulalle, on jälleenkohtaaminen aina yhtä palkitseva.
LANCÔME Ô DE L'ORANGERIE EDT
Sitrushedelmät, appelsiininkukka, bergamotti, appelsiini.
Toinen suuri sitrus-suosikki, Lancômen Appelsiinipuutarha-tuoksu on kuin korillinen vastapoimittuja makeita sitrushedelmiä.
Tätä tuoksuttaessa voin nähdä sieluni silmin jonkun kuorimassa vieressäni appelsiinia ja kuoresta herahtaa pisara hedelmän eteeristä öljyä... Ai että. 💛 Onneksi tätä ei ole lopetettu, muuten olisin jemmannut tätäkin varastoon.
Valitsin Ô de L'Orangerien matkatuoksuksi syksyn 2012 pitkälle reppureissulleni, ja jostain syystä tuoksu tuo minulle erityisesti mieleen Albanian yön kylmässä hotellissani. Mutta hyvällä tavalla. <3
MOLTON BROWN ORANGE & BERGAMOT EDT
Appelsiini, bergamotti, neroli, sitruuna, petitgrain.
Molton Brownia ei juuri hajuvesistään tunneta, mutta aiemmin syksyllä löysin itseni lankeamasta merkin tuoksuihin laivan tax free'ssa. Kun näen tuoksun nimessä jonkin sitrushedelmän, kiinnostun automaattisesti.
Molton Brownin Appelsiini & Bergamotti on aivan erilainen kuin Lancômen appelsiinituoksu. Vaikka tuoksukuvaus on täynnään sitrushedelmää, tuoksu on olemukseltaan enemmänkin kukkainen ja puhtaan pyykkimäinen, sävytettynä sitruksella. Mukana on myös aavistus kardemummaa. Kun tuoksu on juuri pirskautettu iholle, haistan metsämansikan. Tuoksun asetuttua iholle, on puolen tunnin kuluttua aistittavissa enää vienon saippuainen, puuterinen sitrus.
Tykkään tästä, mutta se ei tule lähellekään Guerlainin ja Lancômen sitrustuoksujen luonnetta ja hienostuneisuutta. Molton Brown on niiden rinnalla, nohh, brändinsäkin mukaisesti, vähemmän sofistikoituneen ja simppelimmän tuoksuinen. Hyvin arkinen. Sanotaan, että en ostaisi uudestaan :)
DIOR MISS DIOR CHÉRIE EDT
Kielo, freesia, jasmiini, appelsiininkukka, tuberoosa, vanilja, popcorn (!)
Diorin klassikkoihin kuuluvasta Miss Diorista on lukuisia versioita, jopa version versioita. Miss Dior Chérie EdT on yksi niistä. Dior on uudelleenlanseerannut sen jo ainakin kahdesti, siis ihan saman nimisen tuoksun (ja EdT-vahvuudella), tämä minun kappaleeni on vuodelta 2010.
Miss Dior Chérie kuuluu chypre-tuoksuihin jotka ovat minulle ns. vaikea laji, ne ovat usein nenääni jotenkin outoja ja "riitelevät" persoonani kanssa. Edellinen, vuoden 2007 Chérie EdT ei ollut juuri mieleeni. Mutta 2010-versioon ihastui nopeasti, siinä on jotain ihastuttavan kepeää marjaisuutta. Se on itse asiassa tuoksukokoelmani persoonallisimpia jäseniä, mikään muu tuoksu ei ole yhtään tämän kaltainen.
Tykkään tästä valtavasti - ja olen yhä kovin harmissani, kun onnistuin pilaamaan niinikään ihanan tuoksuisen Miss Dior Eau Fraichen kylpyhuonealtistuksella :(
LANVIN JEANNE LANVIN COUTURE EDP
Orvokki, vadelma, vesi, magnolia, pioni.
Jeanne Lanvinin tuoksu on ehkä eniten "out of place" minun kokoelmassani, kun sitä nuuhkaisee on ensivaikutelma jotain "Kepeät, kiltit kukkaisniityt" -tyyppistä.
Jotenkin tämä tuoksu kuitenkin grew on me, kuten englanniksi sanottaisiin. Ostin sen ollessani vielä kosmetiikkamyymälässä töissä, ja aikani sitä tuoksuteltuani ja asiakkaille esiteltyäni huomasin lopulta tykästyneeni sen vienon hienostuneeseen olemukseen itsekin.
Ja ei kun kassalle.
Teininä tykkäsin hurjasti vesituoksuista, joihin Jeanne Lanvin Couturekin kuuluu, mutta aikustuessa (heh) tuo tuoksutyyppi jotenkin menetti kiinnostuksensa. Jeanne Lanvin Couture on ainoa aquatic-tuoksujen edustaja aikuis-Sannin tuoksutaipaleella. Ja hyvin edustaakin. :) Myönnän tarttuvani Jeanneen äärimmäisen harvoin, mutta on kiva että yksi tällainenkin on olemassa. Niitä vienoja tuoksuhetkiä varten. :)
(Onko joukossamme vesituoksujen ystäviä..?)
CHANEL CHANCE EAU TENDRE EDT
Kvitteni, greippi, hyasintti, jasmiini, kurjenmiekka.
Chanelin Chance on myös näitä loputtomasti varioituja tuoksuja. Minullakin on kaksi versiota, Eau Tendre ja Eau Fraiche.
Tykkäsin tästä tosi paljon kun ostin sen (olikohan vuosi 2014), mutta kyllästyin tuoksuun nopeasti ja nyt käytän sitä aniharvoin. Saan siitä jopa vähän päänsärkyä. Se tuoksuu jotenkin... hurjan synteettiseltä. Vaikka tuoksukuvauksessa on kärjessä raikasta hedelmää, on Chance Eau Tendre minun nenääni lähes pelkästään kukkainen. Luulen, että tämä on lopulta kaiken kaikkiaan "liian pliisu" minulle. Siinä ei ollut riittävästi karismaa.
*
Wuhuu, lähestymme loppua...! Viimeisinä esittelen tuoksut, joiden tuoksuperhettä en osaa luokitella. Ne ovat sekarotuisia, sekoitus montaa perhettä :)
HONORÉ DES PRÉS LOVE LES CAROTTES EDP
Porkkana, appelsiini, orris, patsuli, bentsoehartsi.
Kiistatta erikoisin tuoksu jonka omistan, luomutuoksutalo Honoré des Présin tuoksu on persoonallinen oodi porkkanalle. Juureva tuoksu tuo mieleen hieman tunkkaisen porkkanakellarin, kyllä, tunkkaisen, mutta jollain kumman tavalla viehättävän tunkkaisen.
Tuoksu tuntuu raa'alta ja epäsovinnaiselta verrattuna tavanomaisiin mainstream-tuoksuihin, ja juuri se tekee siitä niin kiinnostavan ja modernin.
Kellarimainen tomuisuus sulaa iholla puolessa tunnissa pehmeän puuteriseksi, mutta roteva juurevuus on yhä tallella. Love Les Carottesille on kieltämättä vaikea löytää sopivia käyttöhetkiä tai -sesonkeja, ja tuoksu on jäänytkin pelkkään kotikäyttöön. Siihen tulee tartuttua niinä "Nyt jotain erikoisempaa!" -päivinä. :)
KIEHL'S AROMATIC BLEND FIG LEAF & SAGE
Viikunanlehti, salvia, sitruuna, bergamotti, timjami.
Tämä kuuluisi kaiketin aromaattisten vihreiden tuoksujen perheeseen, jos sellainen olisi olemassa. Viikunanlehdessä on jotain, mikä aina vetää minua puoleensa, ja olen monesti ollut ostamaisillani uusia viikunatuoksuja (viimeksi Korresin Alyki EdP:n). Harmillisesti viikuna on samalla myös tuoksunuotti, johon kyllästyn todella nopeasti.
Kiehl'sin Fig Leaf & Sage oli alussa aivan mielettömän ihanan tuoksuinen, mutta nyt olen aika lailla täysin tylsistynyt siihen. 
UNIQUE FUSION EDP
Päärynäpuun lehdet, kardemumma, appelsiinin kuori, neilikka, iiris, orapihlaja, patsuli, vanilja, vadelma, persikka ja meloni.
Unique on tanskalainen luonnonkosmetiikkabrändi, joka tunnetaan ennen kaikkea hiustuotteistaan. Viime vuonna Unique lanseerasi myös sarjan järisyttävän ihania ekosertifioituja hajuvesiä, joiden kanssa olen odottanut pääseväni "juttusille" jo pitkään.
Olen saanut Uniquen maahantuojalta koko tuoksusarjan testiin, ja tulen kirjoittamaan EdP-ihanuuksista esittelyn pian. Suosikkia on ollut vaikea valita, mutta Fusion pitää tällä hetkellä keulaa.
Uniquen tuoksuja on todella vaikea kuvailla, ne ovat todella vivahteikkaita ja runsaita. Fusion on sekoitus makeaa hedelmää, marjaa ja mausteita juurevalla ja puuterisella pohjalla. Jos tuoksusta pitäisi sanoa yksi ainoa nuotti joka tulee ensimmäisenä mieleen, en pystyisi. Mutta tykkään tästä vietävästi! ^_^
Huh! Juttu paketissa!
P.S. Huomenna tuoksuva arvonta 😍!
Matka on jälleen ollut täynnä tunteita laidasta laitaan, eikä pelkkää hyvää.
Olen saanut vuosien varrella Kreikassa paljon ystäviä, tuttuja ja tutun tuttuja. Osan olen tuntenut jo pari vuosikymmentä, osan vuosia.
Uusimmat ystävät sain vasta viime viikonloppuna Amorgoksen Yperia-festivaalilla; nyt minulla on kutsu viettämään kreikkalaista Halloweenia Thessalonikiin, maistamaan ruukussa kypsytettyä juustoa Kythnokselle, kiertämään Roomaa kahden ihan samannäköisen italialaisen filmintekijän kanssa ja syömään illallista Amsterdamiin eläköityneen mediaopettajan ja hänen vaimonsa kanssa.
Ateenassakin kaveripiiri kasvoi kahdella animaatioita työkseen piirtävällä hepulla ja matkatoimiston omistajalla.
Reppu täyttyy joka vierailulla.
Välillä joku lähteekin.
Sain viikonloppuna musertavia uutisia erään hyvin erityisen ystäväni poismenosta, ystävän, joka yhdisti minut ja Amorgoksen pysyvästi. Hän on niitä ihmisiä, jotka ovat jättäneet poikkeuksellisen vahvan jäljen elämääni. Tutustuimme kolme vuotta sitten emmekä ole sen jälkeen tavanneet kuin kahdesti, mutta jo ensitapaamisella meistä tuli sielunystäviä 15 minuutissa. Kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Tiedätte, jos tällaisia ihmisiä on sattunut polullenne.
Olemme pitäneet yhteyttä ja seuranneet toistemme kuulumisia sähköisesti. Tiesin, että ystäväni on viime vuoden matkustellut Espanjassa ja Portugalissa, mutta toivoin, että jonkin yllätyskäänteen kautta hän olisi taas Amorgoksella.
Vastassa oli toisenlainen yllätyskäänne uutisen myötä.
Olen viime päivät miettinyt ihmisten jalanjälkiä elämässä.
Aiemmin kuvasin erään toisen minulle hyvin tärkeän ihmisen aikaa elämässäni, aikaa, joka oli ja meni. Jonkin aikaa minulla oli ikävä tätä ystävää, ja olin vähän loukkaantunutkin siitä että hän etääntyi. Sitten tunteeni muuttui. Voin arvostaa häntä ja vaalia sitä ystävyyttä mikä meillä oli, surematta enää hänen etäisyyttään. Hän kuului yhteen vaiheeseen elämääni. Kaikkien ei ole tarkoitus jäädä.
Uskon, että Amorgoksen ystäväni kanssa käy samoin. Tavallaan hän ei olekaan poissa, sillä hänen vaikutuksensa on jäljellä, kaikki se mitä olen saanut hänen kauttaan. Ihmiset, oivallukset, melkein kokonainen kyläyhteisö ja verkosto ystäviä joka ulottuu pieneltä Kreikan saarelta Valtameren toiselle puolelle.
Tietysti suren sitä, että en enää koskaan voi tavata häntä. Mutta iloitsen siitä, että tapasimme. Että hän sattui elämääni.
Saavuttuani eilen Ateenaan sain kuulla seuraavan ikävän uutisen. Jo valmiiksi suuresta elämänkriisistä toipuva hyvä ystäväni on juuri menettänyt työnsä.
Arvatkaa onko minulla ihan kummallinen olo. Olen monen päivän ajan kokenut kaikkea hauskaa, tutustunut kiinnostaviin ihmisiin, verkostoitunut, oppinut uutta, syönyt hyvin (ja liikaa) ja nauttinut olostani Egeanmeren auringon alla. Ja sitten saan kahden päivän sisällä kaksi uutista, jotka vetävät fiiliksen ihan pohjaan.
Valoa ja varjoa.
Istun aurinkoisella katolla Ateenan Psyrrissä, lempikaupunginosassani. Tunnen auringon ihollani ja näen katolta Akropolin kukkulan ja Parthenonin temppelin. Yhdenlaisia kreikkalaisia ystäviä nekin.
Akropolin vasemmalla puolella maisemaa reunustaa Imittos-vuori. Ystäväni talon katolta näen sen vielä lähempää, hän asuu kaupunginosassa ihan vuoren vieressä. Olen kuvannut vuorta auringon nousiessa ja laskiessa. Olemme patikoineet siellä joskus ystäväni kanssa.
Kirjoitan tietokone sylissäni, sen ja ihoni välissä on musta kangaskassi ettei iho mene hikiseksi. On vieläkin tosi lämmin, vaikka on marraskuu. Tampereella oli aamulla -8 astetta, täällä 20 astetta.
Istun tässä ja olen samaan aikaan onnellinen ja surullinen.
Eilen purin suruani kirjoittamalla poismenneelle ystävälleni muistokirjoituksen. Tänään vien työnsä menettäneen ystäväni hemmotteluhoitoon läheiseen hammamiin. Lähetin viestin; ”Tule kello 18.00 Monastirakin asemalle. Vien sinut yhteen paikkaan.”
Toivottavasti hän ilahtuu.
Ajatuksia Ateenassa, kuudes marraskuuta.
Aamut tai ilta, tämä maisema on aina kaunis ja palkitsee katsojansa joka kerta vähän erilaisilla värinyansseilla.
Aamuisin sininen on vähän eri sävyinen sininen pilvistä, ilmankosteudesta ja vuodenajasta riippuen, iltaisin auringonlaskun kirjo on milloin violetti, milloin punainen, milloin persikkainen tai intensiivisen pinkki.
Pilvet tuovat tähän luonnon elävään maalaukseen vielä oman taiteellisen lisänsä, niiden muodot tekevät teoksesta joka kerta ainutlaatuisen hattaroineen, kiehkuroineen tai dramaattisine tummanpuhuvine reunoineen jotka välillä kiipivät puolen taivaan yli.
Rakastin nuorempana viettää matkoilla aikaa museoissa ja taidegallerioissa. Nyt meri, valo, pilvet, kylät, torit ja vuorenrinteitä halaavat tiet ovat minun taidegalleriani. Niitä menen katsomaan kun matkustan.
Ja sitä miten ne kuvastuvat paikallisten kasvoilta.
***
Olen parhaillaan Amorgoksella Yperia-matkailufestivaalilla.
Sallittehan "poissaoloni" kommenttilaatikossa, syvennyn siellä käytyyn keskusteluun etenkin buffetkäytöksestä kun löydän siihen sopivan hetken festivaaliviikonlopun aikana.
Ihanaa viikonloppua sinne Suomeenkin <3
Monen vuoden toivepostaus: opas Lily Lolon meikkipohjasävyihin!
Kuinka valitset sopivan sävyn omalle ihollesi? Lue tämä juttu niin tiedät!
Postaus on toteutettu yhteistyössä Lily Lolon maahantuojan, House Of Organicin kanssa.
Lily Lolo on nykyään saatavilla yhä laajemmin, ja meikkipohjat ovat juuri tulleet myyntiin myös Prismoihin.
Miten löydät oman sävyn? Ihan ensiksi Sinun tulee tietää ihosi pohjasävy; se on joko pinkkipohjainen eli viileä tai keltapohjainen eli lämmin. Se voi olla myös neutraali, jolloin iho ei taita pinkkiin eikä keltaiseen, vaan pohjasävy on kutakuinkin "beige".
Klassinen tapa määritellä ihon pohjasävy on katsoa ranteen verisuonia. Jos ne ovat sinertävät, olet viileä. Jos ne ovat vihertävät, olet lämmin. Jos väri on jotain siltä väliltä, olet todennäköisesti neutraali.
Toinen tapa on miettiä, minkä sävyisissä vaatteissa, asusteissa ja koruissa viihdyt. Yleensä viihdymme luonnostaan siinä sävymaailmassa, johon ihomme kuuluu, sillä "oikeat" sävyt saavat meidät näyttämään hyvältä. "Väärän" sävyinen vaate voi saada ihon näyttämään kalpealta tai likaiselta ja koko olemuksemme jotenkin tunkkaiselta. Ihon sävyymme sopivat värit taas saavat meidät hehkumaan.
Klikkaa kuva isommaksi nähdäksesi sävyt paremmin
Lily Lolo jaottelee sävyt neljään ihon pohjasävyyn ja kuuteen sävysyvyyteen. Tähän taulukkoon yhdistin kaksi tumminta sävysyvyyttä yhdeksi.
Ihon pohjasävyistä 'oliivi' edustaa Välimeren alueelle tyypillistä, hyvin lämmintä, keltapohjaista ihon sävyä joka voi vivahtaa oliivinvihreään. Pohjoismaisella iholla oliivin sävy ei ole kovin yleinen, mutta sitäkin näkee.
Pohjoismaalaiselle iholle sopivat parhaiten Lily Lolon vaaleimmat sävyt.
Suosituin sävy Suomessa on alusta saakka ollut neutraali Blondie. Myös kaikkein vaalein sävy Porcelain sopii monelle, valintasi on se mikäli hipiäsi on Lumikin vaalea.
PORCELAIN - neutraali kalpean vaalea, kaikkein vaalein sävy - valitse tämä jos olet tosi vaalea
CHINA DOLL - neutraali hyvin vaalea
BLONDIE - neutraali vaalea - suhteellisen varma valinta "perusvaalealle" iholle, kun olet vaalea mutta et "posliinisen" vaalea, eikä ihosi ole selvästi kellertävä. Blondie menee viileällekin iholle mutta ei selkeän lämpimälle.
BARELY BUFF - vaalea neutraali, Blondie-sävyä hieman punertavampi, aavistuksen persikkainen
CANDY CANE - viileä vaalea - valitse tämä jos ihosi pohjasävy on pinkki
WARM PEACH - lämmin vaalea - valitse tämä jos ihosi pohjasävy on kellertävä.
VINKKEJÄ:
Blondie ja Barely Buff on luokiteltu saman luokan sävyiksi (neutraali, vaalea), mutta Blondie on Barely Buffia aavistuksen vaaleampi.
Jos Blondie sopii sinulle mutta koet sen jäävän hitusen liian kalpeaksi, kokeile Barely Buffia tai Warm Peachia.
Keskivaaleat sävyt sopivat iholle, joka ruskettuu helposti ja on vaalea, mutta näyttää päivettyneemmältä kuin edellisen kategorian "perusvaalea" iho. Minun ihoni kuuluu tähän luokkaan.
Keskivaalean sävyluokan sävyt ovat hyviä kesäsävyjä vaalean sävyluokan iholle.
IN THE BUFF - neutraali keskivaalea - Blondie-sävyn asteen tummempi "pari", sopii erinomaisesti kesäsävyksi Blondien talvikäyttäjälle
POPSICLE - viileä keskivaalea
POPCORN - lämmin keskivaalea (Nykyinen oma talvisävyni. Minulle sopivat sekä In The Buff sekä Popcorn, mutta pidän Popcornista enemmän.)
BUTTERSCOTCH - oliivi keskivaalea (kuuluu Lolon omassa luokittelussa Medium Skin -syvyyteen, mutta minusta sävy on enemmänkin keskivaalea) - valitse tämä jos ihosi on todella lämmin ja Popcorn tuntuu tekevän ihosta kalpean
VINKKI: Jos käytät talviaikaan Blondieta ja päivetyt kesäisin vain miedosti, voi kesäsävyksi sopia paremmin Popcorn kuin In The Buff. Popcorn on neutraalimpi ja vaaleampi.
Medium-sävyt sopivat iholle, joka on ympäri vuoden päivettyneen sävyinen ja ruskettuu kesällä helposti ja syvästi.
COOKIE - neutraali medium, "vaaleanruskea" - selvästi ruskettuneelle / ruskettuneen näköiselle iholle
COOL CARAMEL - viileä medium - valitse tämä kun ihosi on selvästi punertava
WARM HONEY - lämmin medium (minun nykyinen kesäsävyni)
Lily Lolon tummat sävyt sopivat pohjoismaalaiselle iholle aurinkopuuterin tavoin käytettynä, TAI sekoitussävynä kun haluat tuunata talvisävystäsi kesäaikaan sopivan.
TUMMAT SÄVYT
DUSKY - neutraali tumma - sopii erinomaisesti sekoitussävyksi kun haluat tummentaa talvimeikkipohjasi sävyn kesään
COFFEE BEAN - lämmin tumma
SAFFRON - oliivi tumma
SYVÄN TUMMAT SÄVYT
HOT CHOCOLATE - lämmin syvä tumma - sopii erinomaisesti sekoitussävyksi kun haluat tummentaa talvimeikkipohjasi sävyn kesään
CINNAMON - oliivi syvä tumma
Lopuksi vertaan Lily Lolon Popcorn-sävyä muihin vakituisesti käytössäni oleviin mineraalipohjasävyihin.
Kaikki näistä ovat olleet käytössäni kesästä syksyyn. Aliman sävy on tummin ja sopii silloin kun olen oleskellut auringossa (rusketun todella nopeasti). Korennon Warm 03 taas on näistä vaalein.
Lily Lolo Popcorn - mattaisin. Peittokyky Korennon ja Everydayn välimaastossa. Sanoisin, että sopii näistä neljästä parhaten normaalille ja sekaiholle.
Alima Satin Matte Beige 3 - kermaisin/voidemaisimman tuntuinen, tummin, selvästi ruskettuneelle iholle. Peittävin. Sopii parhaiten kuivalle iholle.
Everyday Minerals Golden Beige 3 W Jojoba Base - kuultavin, "ohuin". Vähiten peittävä. Oikeastaan kaunein kuultonsa vuoksi, pinta on satiinisen kuultava muihin verrattuna. Jojoba-pinnoite ei tunnu levittäessä. Sopii normaalista kuivalle iholle kun pidät kuultavasta jäljestä ja iholle, joka ei kaipaa paljon peittoa.
Korento Warm 03 - lähes saman sävyinen kuin Lolon Popcorn, hieman vaaleampi. Peittävä ja mattainen. Sisältää lesitiinipnnoitteen joka tekee koostumuksesta paremmin liukuvan. Sopii normaalista kuivalle iholle kun pidät mattaisesta jäljestä.
*
Toivottavasti oppaasta on apua ja hyötyä :)
* Mainoslinkki
Lily Lolo -meikit löydät myynnistä * House Of Organicilta sekä monilta jälleenmyyjiltä, nyt myös Prismoista.
Viime päivinä on puhuttu paljon järkyttävästä buffetkäyttäytymisestä, keskustelu jonka katalysaattorina toimivat keittiöpäällikkö Aki Koivuniemen järkyttävät kuvat aamiaisvieraiden jäljiltä.
Olen itsekin pohtinut tätä paikoin ihan älyttömiin sfääreihin kohoavaa aamiaisbuffetilmiötä reissuillani.
Noutopöydät todella koettelevat tavallisen kuolevaisen itsehillintää - hotellien aamiaispöytiin kasataan toinen toistaan notkuvampia näytöksiä valikoimalla, jossa on sata eri syötävää marjoista munakokkeliin ja pekonista piirakoihin. Pelkästään kakkuja, leivoksia ja juustolaatuja saattaa olla yhteensä kymmeniä.
Jokainen meistä tietää, ettei aamiaisella - tai millään aterialla - tarvitse syödä niin paljon mihin noutopöydät, khm, inspiroivat, mutta kun edessä avautuu herkkujen meri josta saa ottaa miten paljon haluaa, on kohtuudessa pysyminen vaikeaa.
Seuraus: valtavasti hukkaan menevää ruokaa. Ihmiset kahmivat tarjottimet täyteen ja jättävät puolet syömättä.
"Yllätyit toki varmasti itsekin ettet jaksanutkaan syödä puolta kiloa pekonia, 20 kpl nakkeja, 10 kpl lihapullaa, 4 viipaletta leipää, kahta kulhoa jugurttia, kolmea kanamunaa, lautasellista munakokkelia, puolikasta vesimelonia, neljää pikkupullaa, kahta lasia mehua ja viittä kuppia kahvia?" kirjoittaa Koivuniemi päivityksessään.
"Meillä on meneillään valtava ekokatastrofi, jota pahentavat merkittävästi luonnon resurssien liikakäyttö ja älyvapaa tuhlaaminen. Siksi on täysin järjetöntä ja painajaismaista, että hotellit kilpailevat keskenään siitä, kuka voi kasata esille eniten roskiinheitettävää ruokaa", kirjoittaa puolestaan koomikko Iikka Kivi.
En paasaa ilmastokriisistä, mutta asiahan on ihan totta. Minne se paljon puhuttu ilmastoahdistus jää, kun poistutaan buffeteista jättäen jälkeensä kukkuroittain syömättä jäänyttä ruokaa?
Luin uutista paheksuen ja päätä pyöritellen, mutta hetkinen - enpä ole itsekään tällaisen käytöksen yläpuolella. Ihan yllä kuvatun kaltaisia övereitä ei ole tullut vedettyä tarjottimelle, mutta kyllä, liikaa ruokaa monet kerrat joka tapauksessa. Niin että sitä on jäänyt lautaselle.
Myönnän, että en myöskään ole aina ajatellut käytökseni seurauksia. Jäänyt ruoka on näyttänyt nololta, mutta muuta en ole miettinyt, suhtautumiseni on ollut kutakuinkin, "Kaikkihan täällä jättää lautaselle, en ole sen kummempi kuin muutkaan." Mutta juuri tämä ON se juttu, ongelman ydin: kun kaikki jättävät, kertyvä hävikki on aika paljon enemmän kuin ne minun puuron ja raejuuston jämäni.
Maailmassa tuotetusta ruoasta kolmannes menee hävikkiin, kolmannes. Se on ihan valtavasti.
Sittemmin olen alkanut skarppaamaan noutopöytähoukutusten äärellä, ja vaikka edelleen tulee lähes aina syötyä tarpeeseen nähden ihan liikaa, en enää jätä ruokaa lautaselle. Aina voi hakea lisää jos siltä tuntuu - miksi siis on koskaan tullut kasattua yhdellä kertaa hervoton määrä ruokaa?
(Muuten, kuka tiesi että jopa yhden juomatta jätetyn kahvimukin vesijalanjälki on 280 litraa...!)
Niin, me ihmiset olemme tällaisia. Yhdessä mediassa esillä olleessa hävikkijutussa puhutaan valintahalvauksesta; psykologinen ilmiö jonka itsekin tunnen läheisesti monella elämän osa-alueella.
Kun ihmiselle annetaan liikaa vaihtoehtoja, hän ei kykene valitsemaan niistä mieleistään. Buffetpöydässä ilmiön seurauksena henkilö päätyy varmuuden vuoksi valitsemaan kaikkia vaihtoehtoja, toisissa yhteyksissä, kuten vaikka kiinnostavan kulttuuritarjonnan keskellä (oma kokemukseni), henkilö ei valitse lopulta yhtään mitään ja jättää kokonaan menemättä.
Mediassa käydyssä keskustelussa kiinnostavaa ovat olleet kannanotot vastuusta. Kummalla on asiassa painavampi vastuu; hotelleilla jotka kilpailevat asiakkaista pröystäilevän suurilla noutopöydillään jotka oikein kerjäävät ylikulutukseen, vai yksilöillä, jotka eivät osaa ottaa ruokaa sen verran kuin jaksavat syödä?
Mielenkiintoinen kysymys. Loppukädessä vastuu on tietysti yksilön.
Me voimme myös käytöksellämme ja valinnoillamme ohjata palveluntarjoajien toimintaa. Jos kuluttajina vähennämme aamumässäilyn tärkeyttä osana majoituspalvelukokemusta, ohjaamme hotelli- ja ravintola-alan yrityksiä myös järkevöittämään aamiaistarjoilua.
Tätä kirjoittaessani söin Ateenan hotellissani aamiaisen, joka tilataan listalta.
Onneksi kaikissa majoituspaikoissa ei harrasteta sadan lajin aamupaloja, ja pienmpi, harkittu valikoima voi olla elämyksenä aivan yhtä hieno tai fiinimpikin kuin notkuva noutopöytä.
Onko runsas aamiaispöytä kymmenillä eri vaihtoehdoilla olennainen osa kokemusta?
Ja se viimeinen:
P.S. Vedetäänpä takaisin, etten enää "koskaan" jättäisi ruokaa lautaselle. Kyllä minä välillä jätän. Tänään jäi tämän verran. Jogurtti kera rusinoiden, hunajan ja granolan oli minulle liian makea.
Vähän hiuskuulumisia. (Mun hiukset tuntuu välillä ihan omalta "sidekickiltä" blogissa :D, nekin ovat niin puheliaat ja niillä tuntuu olevan paljon asiaa ja erikoinen persoona...)
Viimeisimmät:
-> Elokuun lopussa hiuksistani poistettiin violetti väri ja tilalle laitettiin pastellipinkki.
-> Seuraus: hiusten omistaja tykästyi muutokseen kovasti, hiusten kunto taas sukelsi miinukselle pyyhkien mukanaan edelliskuukausien huolellisen hoidon tulokset.
- > Olen jatkanut Curly Girl -linjalla pyrkien palauttamaan hiusten kunnon ja saavutetut jäntevät kiharat
Curly Girlin noudattaminen vaatii olosuhteet, joissa on aikaa tehdä "kiharapesuja" niiden vaatimalla tavalla, eikä minulla viime kuukausina ole ollut joka viikko aikaa tähän aikaavievään rutiiniin. Silloin kun olen pystynyt tekemään CG-pesun kaikkien "taiteen sääntöjen" mukaan, hiukset ovat näyttäneet mukavan kiharaisilta.
Muutoin ne ovat näyttäneet tältä:
Hiukset lokakuun alussa Kreikassa.
VAHVISTUNUT OIVALLUS: Curly Girlin onnistumisessa on (ainakin omalla kohdallani) ratkaisevaa juuri oikeanlainen pesu- ja hoitotapa, eivät ehdottoman "oikeat" tuotteet.
Kreikan matkalla pesin hiukset Curly Girliin sopivilla tuotteilla, mutta en Curly Girl -tekniikalla. Tuloksena yllä olevassa kuvassa näkyvä tukka.
Curly Girl -tekniikasta voit lukea lisää täältä, mutta pähkinänkuoressa: kaikkein tärkeintä on puristella hoitoainetta hiuksiin runsaasti, pitkään ja huolellisesti, ja huuhtoa hoitoaine pois eeee-rit-täin hitaasti kämmenvedellä ja lisätä kosteuttavaa leave-in-hoitoainetta. Mielellään myös hyvää geeliä. JA KUIVATA HIUKSET PLOPPAAMALLA. Ehdottomasti.
Silloin tulos on tällainen:
Tältä hiukseni näyttivät eilen aamulla, kun pesin hiukset Curly Girlin mukaisesti.
Pesin hiukset L'Oreal Botanicalsin Rose & Geranium -tuotteilla, jotka eivät kaikilta osin täytä hardcore-Curly Girlin kriteerejä. Kiharahomman ydin ei ole ainesosien puritistisessa kyttäyksessä vaan tuotteiden oikeanlaisessa käytössä omaan hiustyyppiin sopien.
Palataanpa vielä hiusteni romahtaneeseen kuntoon.
Hiukseni ottivat värinpoistossa sen verran damagea, että kampaajanikin ehdotti suoraan, josko vaalennettaisiin mun tyvikasvu vasta parin kuukauden kuluttua - kun toissa viikolla menin kampaajalle aikeissa värjäyttää tyvikasvu piiloon.
Tyven käsittelyn sijaan otin hiuksiin kosteuttavan tehohoidon (Goldin vegaaninen Vitamin Miracle) ja sävynfreesauksen.
Nyt kun hiukseni ovat näin vaaleat, on kontrasti juurikasvuun näinkin "paha", mutta eipä auta kuin olla tyven kanssa. Ja, joo - - eipä tämä nyt lopulta mitään suurta mielen lujuutta vaadi :D Ainakin voi täsmällisesti seurata miten paljon hiukset kasvavat.
TUOTTEISTA
Sävyttävä shampoo, jolla minun oli tarkoitus alkaa ylläpitää hiusteni uutta pastellipinkkiä sävyä, on ollut maahantuojalta lopussa kaksi kuukautta ja sillä välin ostin hätäapuna Cutrinin pastellipinkin Aurora-hiusnaamion. Tulos ei ole lähelläkään Celeb Luxuryn shampoon intensiteettiä. Hiukseni ehtivätkin haalistua lähes valkoisiksi ennen kuin kävin kampaajalla värin freesauksessa.
Onneksi Celeb Luxuryn shampoota saatiin viime viikolla viimein Suomeen, ja nyt sävy onkin pysynyt helposti hyvänä. Tämä shampoo on aika miracle worker; hiusten sävyn ylläpitoon riittää 10 kertaa pienempi määrä kuin mitä sävyttävää hoitoainetta tarvitsisi. My choice, definitely! Shampoo on jopa niin intensiivisesti sävyttävää, että stä tarvitsee käyttää vain joka toinen pesukerta.
Mistä puheen ollen (siis pesusta): hiustenpesuvälini on venynyt jo melkein viikkoon. Ihan uskomatonta. Hiuspohjani ei vain enää tunnu rasvoittuvan. En tiedä onko kiittäminen sulfaatittomia shampoita, kehon yksilöllisiä hormonaalisia muutoksia, kuun asentoa vai kaikkia, mutta hiuspohjani on kokenut totaalimuutoksen. Freesailen kiharoita pesujen välillä kosteuttavilla suihkeilla, mutta shampoopesua kaipaan enää harvoin.
Ja silloin kun pesen shampoolla, pesen melkein aina Yves Rocherilla. Vaahtoamaton Low Poo on ihan ykkönen, sitä ei tarvinne enää jankuttaa, mutta myös sulfaatiton, vaahtoava Reparation-shampoo on älyttömän hyvä. <3
Geelin suhteen Ekopharman Mintulla on yhtä vankkumaton asema kuin Rocherin Low Poo'lla shampoiden puolella.
Sain vihdoin käsiini myös L'Orealin Curly Girl -suosikkia, alkoholitonta Mineral & Control -geeliä - sitä löytyi Maarianhaminan kävelykadun kempparista. Geeli teki oikein napakat, kivat kiharat - mutta jätti hiukset lähmäisiksi. Sitä Ekopharman Minttu-geeli ei tee.
Tulipahan kokeiltua monikansallinen kilpailijakin. Kelpaa hätäapuna paremman puutteessa.
Lopuksi: hiusten harjaamisesta. Tämä on myös jännä muutos, jota en olisi koskaan odottanut kokevani. Olen rrrrakastanut hiusten perusteellista harjaamista, kuulun siihen ikivanhaan "sata vetoa päivässä tekee hiuksille hyvää" -koulukuntaan. Minun ei ole tarvinnut harjata hiuksia takkujen vuoksi, sillä niitä hiuksiini tulee vain harvoin. Olen harjannut koska se tuntuu niin ihanalta.
Nyt en enää harjaa.
Kampaan hiukset kevyesti ja pintapuolisesti ehkä joka toinen päivä. Siinä se.
Hiusharjalle on käynyt kuin pastalle - hädin tuskin muistan entistä tottumusta ja intohimoa.
Olen sellainen luonne, joka herkästi jumahtaa uskollisesti noudattamaan hyväksi havaittua asiaa.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio.
Kreikassa käyminen.
Vaikka se osittain vaatisi vähän epämukavuusalueen ulkopuolelle menoa ja aikaavievän asian änkeämistä hetkiin jolloin olisi nk. "parempaakin tekemistä.
Kuten:
Puntin nostaminen.
Lenkkeily.
Ja
Curly Girl -metodi.
Lähdin kokeilemaan "kiharametodia" silkasta yllytyksestä ja uteliaisuudesta viime keväänä. Ja vielä edelleen tuntuu, että tämä on nyt se juttu jolla jatkan. Ilman muuta.
Ainiin! :) Jos joku muukin teistä jaksaa jauhaa kiharoista tai ylipäänsä tavasta kohentaa hiusten kuntoa merkittävästi, olen marraskuussa Tampereen ja Helsingin Kampin Ruohonjuuressa antamassa aiheesta vinkkejä. Ehkä törmätään siellä? Laitan asiasta vielä myöhemmin muistutuksen. :)
Olen varaamaisillani matkan Kiotoon vain kiitos Mia Kankimäen kirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Olen aivan tautisen ihastunut Kankimäen kirjoihin. Sain syntymäpäivälahjaksi Naiset joita ajattelen öisin ja sen ahmittuani latasin Bookbeattiin saman tien Kankimäen esikoisromaanin, joka nyt on siivittämässä minua ensimmäiselle matkalleni Japaniin.
En tiedä kumpiko on ihanampaa; se, että olen taas monen vuoden jälkeen hurmioitunut kirjoista, vai se, että olen yhtäkkiä saanut syyn innostua Japanista. Ja erityisesti Kiotosta.
Tunnustus: Tokio ahdistaa minua jo ajatuksena. Melkein pelottaa. En tiedä Tokiosta muuta kuin mitä populaarikulttuuri ja elokuvat ovat kertoneet, mutta pelkään että hengästyisin ihan lukkoon siellä.
Mutta Kioto. Mia Kankimäki saa Kioton kuulostamaan paikalta, johon todellakin haluan.
"Ajattelen Pariisin syndroomaa, johon japanilaisnaiset sairastuvat Euroopassa, ja luulen nyt tietäväni oman kehoni todistuksella, mikä Kioton-syndrooma on. Se on se, kun tuntuu, että on pakahtua tähän kauneuden määrään. Tätä kauneutta ei voi ilmaista sanoin, sitä ei voi vangita valokuviin, sitä ei voi lakata katsomasta ja samalla tuntuu, ettei sitä pysty katsomaan enää hetkeäkään."
Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kertoo 900-luvulla eläneestä Sei Shōnagonista, japanilaisesta hovinaisesta ja Tyynynaluskirja-teoksen kirjoittajasta, jota Kankimäki lähtee tutkimaan Kiotoon. Samalla kirja kertoo myös kirjailijasta itsestään.
Kankimäen tavoin en voi välttyä pitämästä Shōnagonia valtavan kiehtovana.
Tyynynaluskirja on "päiväkirjamainen kokoelma listoja, juoruja, runoja, esteettisiä arvostelmia ja sekalaisia huomioita ihmissuhteista ja luonnosta." Kuulostaa hyvinkin tutulta. Listat, sekalaiset havainnot, arvostelut, pohdinnat estetiikasta... Ennenkuin ehdin muodostaa päässäni assosiaation loppuun, Kankimäki kirjoittaa, että Shōnagonin edustama kirjallisuudenlaji (zuihitsu) tuntuu modernissa henkilökohtaisuudessaan jopa "jonkinlaiselta blogin esiäidiltä".
Kirjassa Kankimäki siteeraa monia Shōnagonin listoja.
Miellyttäviä asioita
Kiusallisia asioita
Inhottavia asioita
Harvinaisia asioita
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Tällaisia listoja minullakin on. <3
Kuuntelin tänään kuntosalilla äänikirjasta luvun 11. Piti painaa pausea, kun kuulin kuvauksen jollekin, jota en ole koskaan kuullut kuvailtavan, mutta jota tunnen kaiken aikaa.
Mono no aware.
Kaihoisa tunne, joka syntyy kauniiden asioiden katoavaisuudesta ja hetkellisyydestä.
Mia Kankimäki on huhtikuisessa Kiotossa kirsikankukkien aikaan ja joutuu mono no awaren valtaan.
"Käsitteelle ei ole kunnollista englanninkielistä saati suomenkielistä käännöstä, vaan sen kuvailemiseen tarvitaan pitkä jono sanoja, jotka kiertävät täsmällistä ydintä sitä koskaan tavoittamatta.
Yksinkertaistettuna mono no aware tarkoittaa maailman kauneuden ja sen katoavuuden aiheuttamaa liikuttavuuden tunnetta, asioiden määrittelemätöntä mutta pakahduttavaa surullisuutta."
Pystyn niin samaistumaan tähän. Tunnen usein kauniiden asioiden synnyttämää onnea, jota kuitenkin sävyttää tietty haikeus. Vaikka erityisen kauniiden asioiden taika on juuri niiden hetkellisyydessä, sitä kuitenkin jotenkin haluaisi niiden jatkuvan, haluaisi tarrata lujasti, ei päästää menemään.
Ehkä tämänkin vuoksi rakastan niin paljon palata vanhoihin paikkoihin ja maisemiin. Ikäänkuin "jatkan" muinoin kokemaani kauneuden, ilon ja onnen tunnetta.
Kankimäki on Kiotossa lähellä vetää mono no aware -överit ja ymmärrän häntä. Luulen olleeni lähellä vastaavaa kauneuden kokemusta Sveitsin Alpeilla.
Kankimäki kirjoittaa:
"Iltaisin on niin humaltunut näkemästään ettei pysty nukkumaan. Se on kuin huumetta, jota haluaa imeä sisäänsä, vaikka oikeastaan on jo saanut yliannostuksen. Jos tätä kestäisi yhdenkään minuutin viikkoa kauemmin, olisi hautauduttava peiton alle pimeään, nukuttava hikisenä ja tärisevänä ylimääräinen kauneus elimistöstä pois.
Ja koska juuri melkein ei enää jaksaisi, on silti jaksettava. Se - kirsikankukat, elämä - on aivan pian ohi. Ja sitä ennen siitä on otettava kaikki irti."
En tiedä haluanko minäkin juuri tämän vuoksi matkustaa, nähdä ja oppia niin paljon.
Ehkä.
Katsotaan olenko ensi keväänä Japanissa kokemassa kauneutta kirsikankukkien aikaan - tai ehkä luumunkukkien - yhtä kaunista, kuulema, mutta vähemmän turisteja. :)
Tänään jatkoa murustelulle arvonnan merkeissä!
Saan arpoa teille suosikkituotteeni Murumuru-sarjasta. Ne ovat:
C-VITAMIINISEERUMI
Tehokas ja koostumukseltaan supermiellyttävä, liukkaasti levittyvä ja hedelmäisen tuoksuinen seerumi joka kosteuttaa ja kirkastaa ihoa ja ehkäisee sekä häivyttää ikääntymisen merkkejä.
SILMÄNYMPÄRYSVOIDE
Napakka, ihanan sileän tuntuinen ja riittävän ravitseva silmänympärysvoide joka kosteuttaa ja hoitaa ihoa murumuru-voilla, hyaluronihapolla, ruiskukan uutteella, betaiinilla ja c- ja e-vitamiineilla.
Lisäpiste purkin pastelliliilasta sävystä 💜
HOITOVOIDE
Ohut ja helposti levittyvä mutta yllättävän ravitseva vartalovoide joka hoitaa pehmeiksi niin kuivat sääret kuin kädetkin. Sopii erityisesti kuivalle iholle.
*
Osallistut arvontaan kertomalla, onko Murumuru sinulle ennestään tuttu ja käytätkö kotimaista luonnonkosmetiikkaa.
Osallistuneiden kesken arvotaan tuotepaketti, jossa ylläolevat tuotteet, plus yksi vapaavalintainen Murumuru-tuote! Tutustu koko Murumuru-valikoimaan täällä: murumuru.fi
Arvonta suoritettu. Voitto osui nimimerkille Oona. Paljon onnea :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
ARVONNAN SÄÄNNÖT:
