Haluatko avukseni testaamaan tuotteita Karkkipäivä-blogiin?
Haen kolmea eri ihotyypin omaavaa henkilöä osaksi testipaneelia jolle tulen aika ajoin lähettämään näytteitä testattavaksi.
Ja:
Testipaneelin jäsenen ei tarvitse näyttää blogissa nassuaan eikä hommassa tarvita ainesosien tuntemusta. Testipanelisteilta toivotaan ainoastaan intoa ja kiinnostusta kosmetiikkatuotteita kohtaan ja kykyä kuvailla tuotteiden ominaisuuksia ja omia kokemuksiaan tiiviissä paketissa. :)
Hae mukaan testipaneeliin lähettämällä sähköpostia osoitteeseen karkkipaiva (at) hotmail.com EDIT 15.12. Hakemuksien vastaanotto on päättynyt, kiitos kaikille kiinnostuneille, valitsen paneelin jäsenet joulukuun aikana ja ilmoitan valinnoista kaikille hakijoille. :)
Viidennessä luukussa ollaan perinteisempien lahjojen linjalla. Tämä on yksi klassisimpia lahjoja etenkin jouluisin, luulen että jokainen on joskus saanut tällaiset. :)
Mutta nämä eivät olekaan mitkä tahansa villasukat. Ne ovat esimieheni kutomat villasukat. Kuinka moni voi sanoa lämmittävänsä jalkojaan esimiehen kutomissa sukissa? :) <3
Sain sukat lahjaksi täyttäessäni 26 vuotta. (Tuntuu hellyttävältä että olen ollut joskus 26..!) Kutsuin juhliin koko työkaveriporukkani, esimieheni mukaanlukien. En tiennyt että hän harrastaa neulomista, ja olin varsin otettu saadessani häneltä nämä sukat. Hyvin ovat palvelleet! :)
Kyseisiin juhliin liittyy muitakin ihania lahjoja ja muistoja joista yksi on niin omaa luokkaansa että myös sille on paikka tässä joulukalenterissa.
Keneltä te olette saaneet tärkeimmät, rakkaimmat tai muuten vain parhaat villasukkanne? :)
Luukun 4 muisto liittyy lahjaan jota minulla ei enää ole.
Eräänä jouluna kauan sitten, ollessani vielä opiskelija, sain perheeni jäseniltä erittäin mielenkiintoisen lahjan. Kukin heistä oli kirjoittanut minulle tarinan, pienen novellin, minusta. Tarinat olivat kaikki hyvin erilaisia ja niille oli yhteistä ainoastaan se että niissä olin päähenkilönä minä, Sanni.
Kuva: Non Vang / Unsplash
Muistan kuinka säästin tarinat joulun yli saadakseni lukea ne yksin rauhassa joululoman jälkeen. Luin ne opiskelija-asuntolani sohvalla. Muistan asuntolan seinät, sohvan allani, sen että olin yksin ja että tarinat vaikuttivat minuun syvästi.
Mutta tarinoiden tarkkaa sisältöä en muista, enkä voi palauttaa niitä mieleeni. Koska kadotin tarinat enkä ole lukenut niitä sen joulun jälkeen, 17 vuotta sitten. Tämä on kenties ainoa näin tärkeä ja muistorikas lahja jonka oikeasti olen onnistunut hävittämään. (Vähemmän tärkeiden lahjojen katoamista ei muista koska itse lahjat ja niiden vastaanottaminenkin ovat haihtuneet mielestä...)
Muistan tarinoista ainoastaan sen, että yhdessä oli Stephen-King'mäinen kauhuteema ja yhdessä jokin filosofisempi kertomus, "kasvutarina". Jokaisessa kuului sen kirjoittaneen perheen jäsenen ääni. Niistä saattoi myös nähdä ja päätellä jotain heidän suhteestaan minuun.
Aina välillä mietin näitä kertomuksia ja toivoisin, että saisin lukea ne uudestaan.
Moniin hienoihin asioihin ja tilanteisiin pätee se, ettei niitä tarvitse tai voikaan konkreettisesti omistaa, riittää että ne ovat muistoissa. Tämän lahjan kohdalla on toisin, olisi niin kiva löytää nämä tarinat vielä joskus.
Lumenen Invisible Illumination -sarja on laajentunut uudella sävyvoiteella. Ihastuin siihen heti.
Instant Glow Fresh Skin Tint -nimeä kantava voide on yhdistelmä hoitavaa kosteutta ja meikkiä - tämän muuten tunsin ihollani jo ennen kuin olin lukenut tuotteen lehdistötiedotteen. (Teen usein niin että uutta tuotetta testatessani en heti lue tuotetiedotetta tai ainesosaluetteloa jotta ne eivät vaikuttaisi ensivaikutelmaani.)
Kyseessä on siis ohut, kosteuttava sävyvoide. Olen saanut tuotteet testiin blogin kautta.
Miten tämä sitten eroaa BB- tai CC-voiteesta? Ei välttämättä mitenkään, paitsi että BB/CC-voiteissa on käytännössä aina myös suojakerroin ja etenkin BB-voiteissa on usein hieman puuterimainen tuntu. Lumene Instant Glow Fresh Skin Tint -voide ei tunnu yhtään puuteriselta vaan päällimäinen tuntuma on raikas kosteus.
Sävyjä on kolme, joista minun iholleni sopii Medium.
Koostumus on "vesimäisen kermainen" - joo, keksin termin ihan juuri ^_^ Voide on täyteläistä mutta raikkaalla tavalla. Virallinen tuotekuvaus puhuu geelimäisestä koostumuksesta, mutta ei tämä kyllä geelimäinen ole. Se on ihanan kuohkea ja - sanoinko jo raikas? :D
Peittävyys on kevyt ja läpikuultava. Tasoittaa ihon sävyä mutta ei peitä isompia värivirheitä. Olen kokeillut levittää tätä sormin ja siveltimellä ja koen sormin levityksen miellyttävämmäksi, ehkä siksi kun koostumus on niin kosteusvoidemainen. En saanut peittävämpää tai tasaisempaa tulosta siveltimellä. Voide on helppo levittää sormin ilman että jää rajoja ja se sulaa ihoon. Tosi ihanan tuntuinen!
Olen laittanut päälle vielä kevyen hunnun mineraalimeikkipohjaa saadakseni haluamani peittävyysasteen.
Fresh Skin Tint on meikkituote BB- ja CC-voiteiden ystäville, jotka eivät kaipaa suojakerrointa. Koostumuksen ohuuden ja kosteuttavuutensa puolesta Fresh Skin Tint sopii myös hieman ikääntyneemmälle iholle. Kosteuttavina ja hoitavina ainesosina Skin Tintissä on mm. koivunmahlauutetta, betaiinia, lakansiemenuutetta sekä levää.
Hintaa sävyvoiteella on 34,90€ / 30 ml.
Instant Glow -sävytuotteet vertailussa:
Kummastako tykkään enemmän?
Täytyy sanoa, että vaikka olen jo ollut ihan megaihastunut Invisible Illumination Beauty-seerumiin, taisi Fresh Skin Tint mennä vielä senkin ohi. Sen hoitava ja raikkaan kosteuttava tunne iholla hakkaa seerumiversion.
Lumenen meikkipohjatuotteet ovat kyllä nostaneet profiiliaan huikeasti viimeisten vuosien aikana. CC-voide, Invisible Illumination tuotteet ja edullisen Nordic Girlin CC-voide, kaikki ihan huippukamaa meikäläisen (ja monen muunkin kirjoissa). Ei muuta kuin peukkua!
P.S. Fresh Skin Tint'in vaalein sävy on mukana Suuressa Joulukalenteripaketissani joka arvotaan jouluaattona.
Luukun 3 muisto tulee Barcelonasta.
Olen reissannut jonkin verran Couchsurfing-periaatteella. Syksyn 2012 matkalla Couchsurfing-isäntänäni toimi Barcelonassa it-alan oravanpyörästä vapaan taiteilijan elämään heittäytynyt mies, Luis.
Luis asuu kattohuoneistossa kissansa kanssa ja maalaa. Ennen kaikkea itselleen ja silloin kun siltä tuntuu. Välillä hän ei maalaa pitkiin aikoihin. Luis on oman tiensä kulkija ja valikoidusti erakko, Couchsurfing on hänen tapansa harrastaa sosiaalisuutta. Luisin valinta jättää entisen it-elämänsä hamsterinpyörä ja toteuttaa sisäistä taidemaalariaan herätti minussa arvostusta, ja hänen persoonansa uteliaisuutta.
Kun tulin Luisin vieraaksi, hän sanoi melkein heti että haluaisi maalata minut. Olin otettu. Kukaan ei ole koskaan tehnyt muotokuvaani.
Kuusi vuotta myöhemmin muotokuva on asuntoni seinällä keraamisen hevosen vieressä. Vakava ja mietteliäs Sanni. Kuva saa minutkin mietteliääksi. Kuvittelen olevani useimmiten ulospäin hymyilevä ja iloinen, mutta Luis on nähnyt vakavan ja surullisenkin puoleni. "Kuvissani on aina melankoliaa", hän sanoi. "Melankolia on kiinnostavampaa kuin hymyilevät kasvot."
Tapasin Luisin jälleen vuotta myöhemmin, ja hän halusi maalata minut uudestaan.
Olin yhä vakava.
Tämän päivän luukku tuntuu ehkä vähemmän iloiselta koska muotokuvani ovat niin vakavia. Mutta ilon vastakohtana on aina toinen puoli. Tämäkin nainen on minä.
Lahja kosketti minua syvästi.
Kiitos Luis.
Hyvät turkulaiset ja turunmieliset :) Minulla on ilo viettää ensi viikko kauniissa kaupungissanne, tarkemmin sanottuna olen työharjoittelussa luonnonkosmetiikkamyymälä-Biodellyssä.
Tulkaahan haastamaan minut ja esittämään kiperiä tuote- ja ihonhoitokysymyksiä :) Tai kokeilemaan vaikka sopivaa meikkipohjaa, ahh, meikkipohjat ovat nykyään suurin värikosmetiikan intohimoni. Nui vai Lily Lolo..? Vai kenties Zuii Organic tai Korento..?
Kosmetiikkamyyjän työ on kyllä jo tuttua, eli sinällään ei puhuta uuden työtehtävän harjoittelusta, mutta Biodelly ja kokonaan luonnonkosmetiikalle omistettu liike on minulle uusi työkenttä :) Aiemmin olen työskennellyt kosmetiikan yleisliikkessä jossa paino on ollut etenkin selektiivisissä tuotteissa.
Ja toki Biodellyllä on vielä joitain sarjoja joihin en ole ehtinyt perehtyä, ensi viikolla tulee sekin aukko viimein paikattua.
Ihanaa päästä myös vähän fiilistelemään joulu-Turkua..! ^_^ Vinkkejä erityisen tunnelmallisista joulu-Turku-kohteista otetaan vastaan :)
Biodellyn liike sijaitsee osoitteessa Rauhankatu 10 ja häärin liikkeessä joka päivä 12-18 (Itsenäisyyspäivää lukuunottamatta, tietysti).
Joulukalenteriluukun 2 muisto liittyy perheenjäseneeni.
Itsenäisyyspäivänä kahdeksan vuotta sitten kirjoitin blogiin tekstin sisarestani. Edessä oli tuolloin ensimmäinen joulu jolloin hän ei tullut kotiin. Sisareni lähti maailmalle heti lukion jälkeen ja matkusteli yli 10 vuotta ennenkuin palasi pysyvästi takaisin Suomeen.
Vuonna 2010 hän oli lähtenyt aivan erityislaatuiselle seikkailulle Etelä-Amerikkaan, kohteena syrjäiset seudut ja viidakkokylät joista osaan oli saatettu vetää sähköt vasta pari vuotta aikaisemmin. Puhelinta sisarellani ei ollut mukana eikä hän soitellut matkalta. Sähköpostia saatoimme saada kuukauden tai parin välein hänen käydessään jossain isossa kaupungissa jossa oli nettikahvila. Minulla oli ihan kamala ikävä häntä ja välillä huolikin, kun kuulimme hänestä niin harvoin.
Lahja sisareltani tämäkin
Joulukuussa kahdeksan vuotta sitten kirjoitin:
"Tiedän, että O on onnellisimmillaan maailmalla, mutta itsekkäästi silti kaipaan häntä tänne ja olen surullinen, etten näe häntä tänä jouluna. Joulu on aina merkinnyt minulle aikaa perheen kanssa. Jouluisin me kaikki olemme kokontuneet ja kertoilleet miten itse kunkin vuosi on mennyt. O:n kertomukset ovat aina olleet aivan erityisen mielenkiintoisia, jänniä ja erikoisia. Näemme O:ta niin harvoin, että tuntuu kuin hänen äänensäkin olisi joka kerta muuttunut erilaiseksi ja kokemusten karhentamaksi. Hän on kuin tuulen tuivertama aavikkopensas joka pyörii sisälle taloon tomuisena ja matkan rispaannuttamana, viipyy hetken ja lähtee taas seuraavan tuulen mukana.
Toivon, ettei minun tarvitse odottaa ensi jouluun ennenkuin kuin kuulen hänen käheän naurunsa taas."
Eikä minun tarvinnutkaan, vaikka jälleennäkemistä piti odottaa vielä kokonaiset kaksi vuotta. Tammikuussa 2011, syntymäpäivänäni, sain sisareltani puhelun. En ollut kuullut hänen ääntään vuoteen.
Olin töissä ja puhelin sattui soimaan juuri tauollani, se oli mieletön ajoitus.
Puhelin soi ja ruudulla luki "Tuntematon numero", niinkuin ei-älypuhelimissa usein tapasi lukea kun joku soitti ulkomaisesta numerosta. En meinannut uskoa todeksi kun linjan toisesta päästä kuului sisareni ääni: "Hyvää syntymäpäivää, Sanni!" Taisin pyllähtää taukohuoneen lattialle, olin niin hämmästynyt ja iloinen ja positiivisella tavalla järkyttynyt täysin odottamattomasta puhelusta. Sisareni soitti puhelinkopista ja hänellä oli varaa muutaman minuutin puheluun. Ne olivat ihan mahtavat minuutit.
Se oli parhaita syntymäpäivälahjoja koskaan.
Sanni ja sisaret
*
Karkkipäivän joulukalenterissa arvotaan jouluaattona paketti kosmetiikkaa. Paketin arvontaan saa osallistua joulukalenterin jokaisena päivänä. Osallistut jättämällä kommentin tähän postaukseen. Arvonnan säännöt ja kosmetiikkapaketin sisällön löydät täältä. Muistathan jättää GDPR:n mukaisen suostumuksen yhteystietojesi käyttöön.
Tämän vuoden blogijoulukalenteri jäi melkein tekemättä. Mietin pitkin vuotta ideaa kalenterille, mutta koin, että viime vuoden hyväntekeväisyysteemainen joulukalenteri oli jotain jota en enää pysty - tai haluakaan "ylittää". Jokapäiväiset arvonnatkin tuntuvat jo (anteeksi kaikille) aikansa eläneiltä. Ajattelin, että ehkä viime vuoden kalenteri sai jäädä Karkkipäivän viimeiseksi.
Mutta en sitten pystynytkään siihen..! Joulukalenteri on perinne, ja ajatus kalenterityhjästä joulukuusta Karkkipäivässä tuntui surulliselta. (...ja missä lukijani Kuorotipu sitten kertoo minulle joka aamu oman luukkunsa sisällön..?)
Lopulta ratkaisin asian näin: kokosin läjän kosmetiikkaa jonka arvon joulukalenterissa, mutta vasta jouluaattona.
Jouluaatto-potin arvontaan saa jättää joka päivä uuden osallistumisen, niin että jokaisella on halutessaan 23 "arpaa" mukana. Jos olet kiinnostunut vain arvontaan osallistumisesta, skrollaa postauksen loppuun.
Kokosin myös toisen kosmetiikkakassin. Sen vein joululahjoituksena Tampereen Tyttöjen talolle.
Blogin joulukalenterin luukuissa on muuta kuin materiaa.
Joulu on antamisen aikaa. Läheisten ja kaukaisempienkin muistamista ja huomioonottamista. Lahjan ei tarvitse olla konkreettinen paketoitu asia, antaa voi myös aikaansa tai ystävällisen sanan. Lahja voi olla koru, Jari Tervon kirja tai tarjous kastella toisen kukat kun hän on matkoilla. Pääasia, että takana on vilpitön halu ilahduttaa toista.
Tämä on kalenterin tämän vuoden teema.
Kalenterin luukuissa on lahjoja joita olen saanut elämäni varrella.
Luukun 1 muisto tulee Venetsiasta.
Olin lähtenyt pitkälle yksinmatkalle kolmeksi kuukaudeksi Europpaan ja Yhdysvaltoihin. Matkan puolessa välissä meillä oli mieheni kanssa treffit Venetsiassa; hän lensi sinne Suomesta, minä Albaniasta.
Ensimmäisenä hotelliaamuna mies kaivoi laukustaan minulle tuliaisen: suomalaista ruisleipää. Vielä kahdenlaista; ruokavalioni mukaista vähähiilihydraattista (silloin oli vielä olemassa Karppinen!) sekä aitoa juureen leivottua ruisleipää Tampereen Kauppahallista.
Olin todella liikuttunut enkä unohda sitä hetkeä. En edes enää siihen aikaan syönyt ruisleipää, mutta mies tiesi että se oli entinen suuri herkkuni - ja olihan se jotain todella suomalaista jota en ollut nähnyt viimeiseen 1,5 kuukauteen.
Totta kai söin tuliaista antaumuksella. :) Valitsin sen Kauppahallin juureen leivotun leivän. <3
P.S. Kalenterin ihanan Poni ja Sanni -kuvan on piirtänyt työkaverini! Kiitos Joonas! <3
