Välillä on hauska tsekkailla tilastoja ja katsoa, mitä blogissa luetaan eniten. Yhteen aikaan tein vuosittaisen yhteenvedonkin luetuimmista postauksista, mutta nyt se on jäänyt parina viime vuonna.
Innostuin tänään kurkkaamaan tilastoja pitkästä aikaa. Mitä Karkkipäivässä on tänä vuonna luettu eniten?
Jos blogini kiinnostavin sisältö pitäisi päätellä käytetyimpien asiasanojen ja teemojen perusteella, ne olisivat Kreikka, luonnonkosmetiikka, ruoka ja hiukset (!!).
Viimeinen kyllä ihmetyttää minua enkä itse ihan ymmärrä miksi hiusjutut vuodesta toiseen sijoittuvat blogissani suositumpien aiheiden joukkoon. Kuitenkin kyseessä on hainhammasklipsillä ja kuivashampoolla hiuksiaan muotoileva hiusnörtti joka on sitten vuoden 1994 pitänyt tupeeraustakin liian vaivalloisena suorituksena. Toki tylsän hiustyylin takana on erittäin intohimoinen hiustenhoitaja, ja liekö se sitten se mikä jutuissani kiinnostaa. Shampoot, hoitoaineet ja latvansilottelijat inceineen ovat alkuperäinen kosmetiikan kiinnostusalueeni numero yksi, ja hiustenpesu on minulle aina Tapahtuma isolla T:llä. :) <3
Suomalaisten suosituin matkakohde Kreikka hurmaa
Laitoin listauksessa viereen myös viime vuoden Top-kympin, josta näkee että ihan samat aihealueet ovat kiinnostaneet silloinkin. Viime vuoden kärkiaiheista Lumene ja Matkalla ovat tänä vuonna jääneet Top 10:n ulkopuolelle korvautuen Ahvenanmaalla ja listan yllättäjällä Dermosililla.
1 Kreikka-jutut / (Kreikka-jutut)
2 Luonnonkosmetiikka / (Hiusjutut)
3 Dermosil / (Lily Lolo )
5 Lidl-kosmetiikka / (Luonnonkosmetiikka)
6 Ahvenanmaa / (Lumene)
7 Hiusjutut / (Estelle & Thild)
8 Ruoka / (Ruokavaliokokeilu 2016)
9 Lily Lolo / (Lidl-kosmetiikka)
10 Ruokavaliokokeilu 2016 / (Matkalla)
Kreikka ja luonnonkosmetiikka ovat blogini suosituimmat asiasanat. Todellinen yllättäjä on Dermosil, joka ei jää klikkaussuosiossa kauaksi kärkikaksikon jälkeen. Edellisenä vuonna se sijoittui sijalle 12, ja sitä edellisinä se ei ollut lainkaan top-kympissä. Iloinen asia tietysti että kotimainen brändi sijoittuu kiinnostavimpien juttujen joukkoon, mutta pidän tätä silti yllättävänä. Viime vuonna Lumene sijoittui Dermosilia ylemmäs, mutta on tänä vuonna top-kympin ulkopuolella. Voi tietysti olla, että olen kirjoittanut Lumenesta tänä vuonna vähemmän.
Myös Estelle & Thildin läsnäolo listalla on minulle pieni mysteeri. Vaikka itse tykkään E&T:stä tosi paljon, olen siinä käsityksessä ettei merkki ole mitenkään hurjan haipattu Suomen luonnonkosmetiikkapiireissä, ja esimerkiksi Mádara hakkaa sen varmasti suosiossa. Minäkin kirjoitan Mádarasta paljon enemmän kuin Estellestä. Onkohan niin, että Estelle & Thildistä kirjoitetaan suomalaisissa blogeissa sen verran vähän, että "kilpailua" tämän aiheen ympärillä on vähemmän minkä vuoksi E & T:stä tietoa hakevat päätyvät helposti minun blogiini. En tiedä, mutta mielenkiintoisia juttuja nämä.
Ruoka-jutut sijoittuvat vuodesta toiseen korkealle. Tänä vuonna induktio-vinkkien lisäksi on kiinnostanut vuoden 2016 Fitfarm-valmennuskokeiluni.
Kuvassa yksi Fitfarm-ruokavalioni aamiaisversioista, josta kirjoitin "Enää ei kiukuta" -postauksessa: "Aamiaisen suurentamisella oli välitön myönteinen vaikutus: kun päivä starttaa ilman vajaakylläisyyttä (ei ilmeisesti pidä käyttää poliittisesti epäkorrektia ilmaisua nälkä, opin viime postauksen kommenteista), se vaikuttaa koko loppupäivän energiatasoon. Aamiaiseni on edelleen kalorimäärältään pienempi kuin vhh-aamiaiseni, mutta täysin riittävä." :) Tuo kokeilu oli kyllä mielenkiintoinen, mutta en enää ikinä jaksaisi vastaavaa ruokien punnitsemista, edes väliaikaisesti. Huh!
Silmäpussien poishuijaaminen kiinnostaa
1 Käytännön vinkkejä ja ruoka-ainelista induktiojaksolle
4 Oslo Skin Lab ja anti-ryppykuurin tulos
6 Tämän vuoksi en käytä misellivettä meikin poistoon
8 Kuukauden ruokakauppaostokset - mihin menee eniten rahaa?
9 Vuoden 2017 parhaat tuotteet
10 L'Oreal Colorista-hiusvärit
Luetuimpien postausten joukko kertoo, että silmäpussit, rypyt ja hampaanvalkaisu kiinnostavat. Myös kuukauden ruokaostokset ovat vetäneet lukijoita. Miselliveden "neroutta" hämmästelee moni muukin kuin minä, ja tämän aiheen sijoittumista en ihmettele.
1 Dermosil
3 Lidl
5 Mádara
6 Lumene
8 Lavera
9 Urtekram
10 Lierac
Haetuimpien/klikatuimpien merkkien listalla on tuttuja merkkejä, mutta jos olisin itse saanut arvata merkkien järjestyksen, olisin heittänyt top-vitoseen jotain tällaista: Lily Lolo, Lavera, Lumene, Mádara, Urban Decay - tai jopa Avril. Lieracin sijoitus on yllätys, ja oikeastaan kyllä Lidlinkin.
Jos joku jaksaa kirjoittaa kommenttilaatikkoon, niin kertokaas, minkä tyyppisiä lukijoita olette: haetteko Karkkipäivästä tietoa joistain tietyistä tuotemerkeistä tai aihealueista vai luetteko suunnilleen kaikki postaukset aiheeseen katsomatta?
Muutamia ajatuksia viime vuosien meikkaustyylistäni, kohteena erityisesti tämä kesä.
Tyypillinen tämän kesän look
Minusta on varmaankin kauneusblogin näkökulmasta tullut tylsä meikkaaja. Omasta puolestani taas iloitsen. Miksi, siitä lisää tuolla alempana, mutta ensin muuta höpöttelyä aiheeseen liittyen. Kivaa vähän jutustella värikosmetiikasta pitkästä aikaa :)
Kokeilullinen sateenkaarimeikkivaihe on jäänyt taakse eikä blogissa enää nähdä meikki-ilotteluja - hyvä jos mitään meikkikuvia. Toisaalta, tosivärikkäät meikit jäivät jo vuoden 2012 tienoilla, jolloin olin palannut sirkusmeikkien maailmasta beigeen turvameikkiini.
Useamman vuoden jumitin noissa tutuissa ja turvallisissa ruskean, kullan ja persikan sävyissä, ne ovat niin helppoja ja sopivathan ne tietysti loistavasti hunajaisiin hiuksiini ja ihonsävyyni. Siirryin experiment-alueelta comzort-zonelle.
Tässä on muuten ihan hauska postaus jossa lukijoiden toiveesta meikkasin vanhimmilla meikeilläni - jep, niillä jemmatuilla ikivanhoilla - Toivepostaus: vanha meikkityylini.
Mutta - vaikka beige saattaa sopia sävyihini, se ei sovi persoonaani. Lopulta tunnen oloni kaikkein omimmaksi kun meikissäni on jotain värikästä, off-ruskeaa. Olin jo ennen hiusvärin muutosta palannut hieman värikkäämpiin meikkeihin, mutta uusi violetti ponitukka lukitsi minut yhteen sävyyn. Olen nyt kaksi vuotta käyttänyt 90% ajasta pelkästään violetteja luomivärejä ja rajauskyniä. Kuulostaa tylsältä, mutta on aivan ihanaa.
Enkä ole pelkästään jumahtanut käyttämään vain violettia väriä, vaan hyvin pientä, noin 10 luomivärin sekä viiden rajauskynän ja eyelinerin valittua joukkoa. "Asustettuna" silloin tällöin efektituotteilla kuten glitter-eyelinerilla.
Tiedättekö mikä tässä on mahtavaa?
Se, että keskittämällä käytön näihin muutamiin tuotteisiin, saan meikkejä jopa loppuun ja pannun pohjan paistamaan luomiväreissä..! Harva voi ehkä tämän tunteen sisältämää iloa ymmärtää, mutta minusta se on aivan mahtavaa!
Nuoruusvuosien beigeaikoina perusbeigejä ja neutraaleita vaaleita kului loppuun kaiken aikaa, mutta tämä ilmiö muuttui lähes tuntemattomaksi meikkifriikkiyteni räjähdettyä täyteen laajuutensa 27-vuotiaana. (Jep, vasta sen ikäisenä.) Sen jälkeen - voi kuulostaa uskomattomalta - olen saanut loppuun alle viisi luomiväriä. Ehkä vain kaksi..! (Muistan konkreettisesti vain kaksi.)
Nyt minulla paistaa pannun pohja jo useammassa violetissa luomivärissä ja olen kuluttanut violetteja rajauskyniä ja -eyelinereitakin loppuun useampia. <3 Voi tätä absurdia riemua...! :-*
Kesän meikkipöytäni - keittiön ruokapöytä - näyttää tältä.
Tässä on kaikki mitä olen käyttänyt viimeiset kolme kuukautta. Vain meikkipohja on vaihdellut, välillä olen käyttänyt CC- ja BB-voiteita, välillä mineraalipohjaa, välillä meikkivoidetta. Ja näiden sävyä on tietysti päivitetty syventyneen rusketuksen myötä.
Käytössä on ollut tämä kuuden luomivärin kopla - ja satunnaisesti liiloja sävyjä Urban Decayn XX Vice -paletista. Soolonapit vievät keittiön pöydällä vähemmän tilaa kuin iso paletti joten Vice on saanut jäädä (selvästi hieman itseensä ottaneena) makuuhuoneen kosmetiikkahyllyyn.
Minulla ei ole Ahvenanmaan asunnossani erillistä meikkauspöytää, ja täällä sorrun kiireaamuina meikkaamaan kylppärin kamalassa valossa. Rauhallisempina aamuina tartun peiliin aamukahvin äärellä ja meikkaan aamupalan lomassa luonnon valossa.
Suosikkiluomivärini ovat Yves Rocherin vanha Lilas Violette, Urban Decayn Tonic sekä Make Up For Everin I-918. Pääsääntöisesti teen vain yhden sävyn monomeikkejä (wash-sävy + highlighter), ja silloin harvoin kun jaksan tehdä varjostuksia vedän luomivakoon klassisen banaanin Sephoran Place To Be -sävyllä.
Niin tylsä, ihana meikkailija olen ollut tänä kesänä :)
Yves Rocherin ja Urban Decayn luomivärit ilahduttavat "rei'illään" :)
- Ja viime syksyn USAn reissulta ostamani Buxomin La-La Lavish -sävy (oikeanpuoleisin nappi) osoittautui UD:n Tonicin aavistuksen vaaleammaksi dupeksi - ei haittaa koska sävy on upeinta mitä olen luomivärien tiellä kohdannut <3
Sephoran Purple Stilettos -rajauskynä on paras, paras, PARAS rajauskynä koskaan ja nyt minulla on neljäs sellainen menossa. Tässä mattaisessa violetissa kynässä on erittäin syvä, peittävä ja intensiivinen sävy joka näyttää reilusti violetilta.
Maybellinen Masterprecise INK Metallic Liquid Liner sävyssä Cosmic Purple oli löytö toissa vuoden USAn matkalta ja nyt on toinen kappale menossa. Näitä ei harmillisesti myydä Suomessa, kuten ei Sephorankaan kynää.
Poskillani ovat viihtyneet nämä kaksi poskipunaa eikä mitään muita: Kicks English Rose ja Lily Lolon Naked Pink -duo.
English Rosen sävy on lähes yksi yhteen Lily Lolon Naked Pinkin tummemman sävyn kanssa, sillä erolla että English Rosessa on paljon voimakkaampi pigmentti. Valitsen fiiliksen mukaan haluanko näkyvämmän vai läpikuultavamman roosan :)
Ripsien parhaat ystävät ovat olleet nämä: Avril Volume-mascara ja Essencen Lashes Of The Day. Haluan saada meikin aamulla naamaan mahdollisimman nopeasti että ehdin töihin kello 8.30 - siinä voi jopa muutama ylimääräinen maskaranveto olla ratkaiseva :D :D ^_^ Nopea kerrostuvuus ja ripsiin tarrautuvuus on minulle erottelevan harjan ohella ripsarin tärkein ominaisuus, ja nämä kaksi kerrostuvat suorastaan röyhkeän hyvin.
Huomio maskaran kestosta ja laadusta: tammikuussa ostamani IsaDoran ja Max Factorin maskarat olivat kökköytyneet kesään mennessä, kun taas nämä kaksi vanhempaa kaveria toimivat yhä vain, ilman mitään rapinaa ja klimppejä. En todellakaan kannusta ketään käyttämään vuosi sitten avattua maskaraa (korkkasin Avrilin viime kesänä), mutta minä käytän ja tuleepahan samalla todettua miten hämmentävän hyvin se on kestänyt kuivahtamatta näin pitkään - vieläpä luonnonkosmetiikkaa..!
Loppukaneetti:
Vaikka olenkin tällä hetkellä kenties tylsä meikkaaja, niin olen kuitenkin Meikkaaja <3 Meikitön Sanni on Sanni sekin, ja viihtyy hyvin mm. metsävaelluksilla ja mökillä, mutta kaupunki-Sanni tarttuu joka aamu meikkisiveltimeen. On erilaisia Sanneja - mutta tätä violetilla luomivärillä ja NYXin suosikki-butterglossilla viimeisteltyä lajia tapaa useammin ;)
Mitenkäs se nostalginen "sanonta" erään blogin alkutaipaleelta menikään; jokainen päivä on karkkipäivä kun sen voi aloittaa meikillä <3
P.S.
Vielä toinen loppukaneetti: Talvi-liila vs. kesäliila. Toki valokin vaikuttaa mutta lämmin, auringon suutelema kesäiho on kyllä pirun paljon paremman näköinen :)
Tänään jotain viihteellistä.
Tartuin taas muutaman kuukauden tauon jälkeen kiinni elämän mittaiseen - siltä ainakin tuntuu - jemmojen vähennysprojektiini. Tällä kertaa kohteena on Ahvenanmaan asuntoni kellarivarasto. Talvellahan sain hyvin "konmaritettua" itse asuntoa, mutta olen tietoisesti vältellyt varastoon menemistä koska tiesin miten suuri urakka siellä odottaa.
Kun bloggaajakollegani Virve kirjoittelee blogissaan minimalismi-projektistaan, minä voisin kirjoittaa aina uusilla tuotantokausilla jatkuvaa sarjaa jemmaajan elämästä.
Älkää ymmärtäkö väärin, en enää osta uutta jemmattavaa vaan olen saanut impulsiivi-ostokäyttäytymiseni hallintaan, mutta tulen silti aina olemaan luonteeltani anti-minimalistinen, rakastan tavaroita ja niistä luopuminen on äärimmäisen vaikeaa. Niistä turhistakin. Jos minimalismissa on Virven mukaan kyse siitä, että säilytetään vain ne tavarat jotka tuovat onnea (eli minimalismi ei ole yhtä kuin askeettisuus), niin ehkäpä minäkin jossain vaiheessa saavutan minimalismin tason - kaikkien laatikoideni keskellä. Sillä moni tavara ja paperipino jota säilytän tekee minut onnelliseksi - muistojensa kautta :)
Säästetty: Strawberrynet-tilauksen laatikko vuodelta 2006, ehkä...?
Jemmaus-geeni ei kuitenkaan ole kiva juttu. Kun tähän geeniin ja siihen liittyviin ongelmiin havahtui vasta yli 35-vuotiaana, voitte uskoa kuinka paljon damagea oli jo ehtinyt tapahtua säilytetyn tavaran muodossa. En ollut siis noin 35-vuotiaaksi saakka koskaan kunnolla miettinyt, että jotain voisi heittää poiskin vaan olin päin vastoin aktiivisesti säästänyt lähes kaiken mahdollisen (!) ikivanhoista vaatteista lomamatkoilta tarttuneisiin esitteisiin. Osa tästä tavarasta on sitä muistoihin liittyvää onnitavaraa, mutta yli puolet on jotain jonka säilyttämistä ei voi perustella millään järki- tai tunnesyylläkään. Vai mitä sanotte esimerkiksi hajonneista talvisaappaista tai muovikassillisesta tyhjiä kosmetiikkapakkauksia?
Jemmaajaksi tunnustauduttuani ja ongelman myönnettyäni olen tietoisesti lopettanut kaikenlaisen krääsän säästämisen ja hankkimisen ja jokaisen uuden tavaran kohdalla punnitsen, onko sille tarvetta ja mihin se mahtuu - ja voinko heittää jotain vanhaa pois jotta uusi saa paikan. Suurin työsarka on 35 vuoden aikana kertyneen tavaran läpikäymisessä ja siitä irtautumisessa - yhtä raskasta niin tunnetasolla kuin fyysisesti. Olen vähentänyt tavaraa hitaasti mutta varmasti viimeiset neljä vuotta, ja vielä on paljon työtä jäljellä.
On ihan uskomatonta miten paljon tavaraa olen säästänyt - ja millaista tavaraa.
Maarianhaminan asunnon varastossa minulla oli neljä isoa muuttopahvilaatikollista tavaraa sekä lukuisia muovi- ja kangaskasseja täyteen ahdettuina.
Olen löytänyt laatikoista:
Yksi laatikoista oli erityisen kiinnostava, sillä sen sisältä löysin pienempiä laatikoita, kirjekuoria ja mappeja, jotka olen tuonut mukanani kun vuonna 2003 muutin Kuopiosta Ahvenanmaalle. Laatikko on siirtynyt avaamattomana varastokopista toiseen 15 Ahvenanmaan vuoteni aikana enkä ole aiemmin avannut sitä.
Laatikosta löytyi mm. yläasteen luokkakronikka, tehty vuonna 1995 kun pääsin ysiluokalta. Aarre...! ^_^
Minut oli kuvattu "Eija Vilppaaksi, luokan spiritiksi ja luokan kolmanneksi blondiksi". :) Taisin tosiaan olla aikamoinen "Vilpas" yhdessä yhtä puheliaan ja äänekkään ystäväni Johannan kanssa, joka pitää mikrofonia yllä olevassa kuvassa. Kirjevihkonikin on huomioitu :)
"Koriste-esineitä" -tekstillä varustetusta laatikosta löytyi tämä vekotin, joka sai minut repeämään. WTF? :D Hatara muistikuva kertoo, että olen valmistanut tämän taideteoksen joskus yläasteen kuviksen tunnilla. Antenneihin kiinnitettyyn lappuun on kirjoitettu arvoituksellisesti: "Korkealla sinulle, matalalla minulle".
Samaisessa laatikossa oli myös tämä kirjava jengi - kukin tyyppi huolellisesti talouspaperiin käärittynä. :)
Muovinen dinosaurus tuntuu kenties erikoisimmalta jäseneltä tässä porukassa, mutta se on ainoa jonka olen näistä tiettävästi itse ostanut, muut ovat lahjoja. Plesiosaurus on matkamuisto Lontoon Natural History Museumista, todennäköisesti vuoden 1995 reissulta. Olen aina tuntenut suurta kiinnostusta ja viehätystä dinosauruksiin. :)
Odotetusti laatikoista löytyi myös aivan valtavasti kirjeitä ja kortteja. Niitä oli varmasti sadoittain. Lajittelin kaikki ja heitin yli puolet menemään. Loput jäävät.
Voisin kuvitella että joulukortit, onnittelukortit ja postikortit ovat sen sortin osastoa jota moni ei vuositolkulla säästele, mutta minulle tämä on hyvin vaikeaa. Monissa korteissa on pitkiä henkilökohtaisia viestejä ja osa on ihmisiltä, joihin olen myöhemmin kadottanut yhteyden. Voinko heittää heidän äänensä pois..? Kysyn itseltäni, miksi tämä ääni pitäisi säilyttää, ihmisiä tulee ja menee elämässä, ja voinhan muistaa heidät pääni sisällä. Aivan totta. Silti - en pysty heittämään tällaisia viestejä pois. En ainakaan vielä.
Kirjeet säilytän ilman muuta. Ilahduin kun huomasin, miten paljon äitinikin on minulle vuosien varrella kirjoittanut. Äidin kirjeissä on hänen kissojensa kuvista tehtyjä postimerkkejä <3
Yhdessä laatikossa oli My Little Pony -leikkisetin osia. Target-ketjun Limited Edition MLP Spring Basket jonka amerikkalainen ystäväni on lähettänyt minulle joskus 2000-luvun puolivälissä.
Nämä nyt ainakin voi heittää menemään, eikö? Mutta - en heittänyt.
Olin parikymppisenä hillitön villapaitaihminen. Se oli aikaa ennen trikoopaitoja :D ^_^ Osa näistä puseroista on niinkin vanhoja kuin 90-luvulta.
Pesin kolme koneellista vanhoja vaatteitani ja tuuletin ulkona pari päivää. Nämä lähtevät kaikki Emmaukseen.
Yhdestä kansiosta löysin paperitaskuja joiden sisältä paljastui eri teemaisia lehtileikkeitä. Yhdessä taskussa oli Julia Vuoren Sika-sarjakuvia ja Jänis-piirroksia, yhdessä Beastie Boys -juttuja ja yhdessä kirjava kokoelma kuvia muusikoista, näyttelijöistä, söpöistä eläimistä ja hyvännäköisistä miehistä (kuten Hugo -tuoksun mainoksessa ollut..!) Edustettuina mm. Björk, Seinfeld, Dale Cooper, Harrison Ford, Damon Albarn, Eddie Vedder ja Dallasin hahmoja...
Leikkeet ovat lukioajoiltani, olin tehnyt näistä huoneeni seinälle jonkinlaisen kollaasin.
Tämän sarjakuvan muistan hyvin, tosin enää tällainen huumori ei ihan iske.
Monet omituiset jutut viehättivät minua teininä, ehkä tämä kuului siihen lajiin..?
Julia Vuoren piirrokset saavat minut edelleen ihan löllöksi hellyttävyydessään. Pöllö sopii hyvin joukkoon. <3
Näitä kuvia olen etsinyt ties kuinka pitkään...! Kävimme amerikkalaisten ystävieni kanssa Portlandin Old Tyme -valokuvaamossa ottamassa sarjan kuvia joihin kaikki pukeutuivat vanhan ajan lännen tyyliin. Kuva on vuodelta 2003.
...ja vähän toisenlainen kuva, tämä vuodelta 2006. :) Olin Ahvenanmaan Postin omakuvapostimerkki-mainoksessa ^_^
Ahvenanmaasta puheen ollen, löysin myös vihkon johon kirjoitin uusia oppimiani ilmaisuja kun tulin tänne ensi kertaa kesätöihin. Mihinkähän kummaan lastenhoitaja on tarvinnut sanastoa kuten "hakata, antaa turpiin" ja "saada turpiin"... ^_^ :D
Entä kuka heittäisi tällaisen pois...? Hoitolapseni Emman minulle tekemä piirros jossa lukee, "Du är en ros", Sinä olet ruusu.
Samainen Emma (punaisessa topissa) viime viikonloppuna sisarensa valmistujaisjuhlissa <3
Toki laatikoista löytyi paljon myös tuttuja kosmetiikkalistojani. Näistä olen joskus teille kertonutkin. Nyt olen lopettanut kaikkien kosmetiikkalistojen pitämisen.
Tästä vihosta löytyi paljon kiinnostavia kosmetiikka-arvosteluja joita olin kirjoittanut omaksi ilokseni. Nämä ovat siis ajoilta ennen blogia. MOP C-System Hydrating-shampoosta olen mm. kirjoittanut: "Ihana appelsiinin tuoksu, liru koostumus ja saa laittaa runsaammin kuin muita kampaamoshampoita. Hiukset huuhdeltaessa mykistävän hoidetun ja selvän tuntuiset...! Valitettavasti hoitavuudesta seurauksena lievä likaisuuden tuntu päänahassa hiusten kuivuttua. * * * * (*)"
^_^ Hahah - mykistävän hoidettu...! Pitääköhän ottaa tuo ilmaisu taas käyttöön :D
Olen myös ollut näköjään shoppaamassa L'Orealin meikkejä sävylle "lämmin vaalea". Kertokaa - miksi ihminen säästää tällaisenkin paperin..?
Kauneusalan säästettyjen joukossa on myös pino Make Up Storen lehtiä. Nämä olivat kyllä upeita...!! Sain näitä töistä ja säästin inspiraatioksi.
Onkohan MUSilla enää tätä lehteä..? Ei todellakaan mikään halpa tuotanto, jaksoin aina ihmetellä miten maailmanlaajuisesti niin vähän tunnettu sarja kuten Make Up Store panostaa näin mielettömään omaan lehteen. Ennemmin odottaisin MACiltä tällaista.
Entä kuka muistaa kotimaisen MSCHIC-sarjan..? Piti googlata ja ihan hämmästyin kun sarja näköjään edelleen on olemassa, kukaan ei puhu tästä mitään..! Ei näitä kyllä juuri missään myydäkään, jännä että sarja on kuitenkin vielä hengissä.
Hämmästyin kun yhdestä pussista löytyi Conan O'Brien -muki..! (- ja kahvitahroista päätellen erittäin huonosti tiskattu..!) Olen ostanut mukin NBC:n studiolta kun tammikuussa 2007 olimme Late Night -sarjan yleisössä. Miten hemmetissä Conan-muki on kellariin päätynyt? Olenko jossain vaiheessa kokenut mukin jotenkin noloksi ja kätkenyt pois silmistä..? Eähmm, kun katsoo ikivanhoja Hobby Hallista tilaamiani oranssikukallisia halpismukeja Maarianhaminan keittiössäni, en nyt sanoisi tätä mukia mitenkään noloksi. 
Laatikoiden läpikäynti jatkuu edelleen ja tavoitteena on saada kaikki lukio/yläaste/varhaisen 2000-luvun ajan muistot mahtumaan yhteen muuttolaatikkoon. Näyttää siltä ettei se ole edes haasteellista.
En tee näillä tavaroilla mitään - ajattelinko esimerkiksi koota kollaasin Damon Albarnista, Dale Cooperista ja kumppaneista uudelleen kotini seinälle? Tai laittaa muovisen dinosauruksen kirjahyllyyn esiin? En. Mutta haluan että ne ovat olemassa, jotta voin halutessani palata niiden välittämiin hetkiin. Ehkä nämä esineet itsessään eivät tee minua onnelliseksi mutta niiden sisältämät muistot tekevät. On kivaa joskus, vaikka vain 10 vuoden välein, palata teini-ikäisen Sannin huoneeseen. Että on mahdollisuus siihen.
Yksi laatikko jää - kolme muuta ja viisi kassillista lähtee. Aika hyvä saldo ja yhdestä jemmasta on jälleen selvitty. Hyvä Sanni :)
P.S. Höh - joku muu kuin minä sai ysiluokan kronikassa creditit kynsistään - oli siis joku jolla oli vielä pidemmät sapelit kuin minulla siihen aikaan :)
Arvioitavana tänään Biozellin uusi Cool Violet Color Mask.
Biozell'han meni ja lopetti aiemmin tänä vuonna vain runsaan vuoden markkinoilla viihtyneen INK-suoravärisarjansa, josta löytyi meikäläisen holy grail -väriksi muodostunut Mystic Violet. Kiitos lukijoideni avun, minulla on nyt onneksi ainakin pariksi vuodeksi riittävä jemma Mystic Violet -värejä <3
Samoihin aikoihin kun viimeiset INK-sarjan purkit hiipuivat kauppojen hyllyiltä, Biozell lanseerasi uuden violetin värin hoitavien sävytteiden Color Mask -sarjaansa: Cool Violet.
Sain pullon tätä uutuutta testiin, ja avaan tänään sanaista arkkuani sen tiimoilta.
Lyhyt versio: Cool Violet on tosi hyvä sävy ja korvaa erinomaisen hyvin Mystic Violetin. Se on aavistuksen viileämpi kuin Mystic Violet mutta kuitenkin selvästi enemmän luumuinen kuin laventelinen. Kämmenten värjääntymisestä vähintään voi päätellä, että sävy on yhtä pigmenttinen kuin Mystic.
Pitkä versio: lue loppupostaus :)
Cool Violet -hiukset
Ensikokeilulla ajattelin, että näinköhän Cool Violet on vain Mystic Violet uudelleen purkitettuna, niin samanlaiselta se tuntui. Sävy on yhtä pigmenttinen ja tulos hiuksissakin käytännössä ihan samanlainen.
Nökäreiden vertaus vierekkäin ja kurkkaus inci-istoihin osoittaa kuitenkin, että värit eivät ole samaa tavaraa. Cool Violet'iin on käytetty vain kahta pigmenttiä, HC Blue No.15 ja Basic Violet 16:a, kun taas Mysticissä on sinisen lisäksi myös punaista, keltaista ja oranssiakin.
Koostumukset ovat hyvin samantuntuiset, vaikka Mystic oli suoravärin nimellä ja Cool Violet "hoitavan sävytteen" nimellä. Kummassakin on samoja hoitavia ainesosia ja väriaineen tuntuma on samankaltainen; paksua geelivoidetta.
Cool Violetin etu on ilman muuta tuubipakkaus, tätä on paljon helpompi annostella.
Cool Violet + hoitoaine -sekoitus
Olen löytänyt Biozellin värien kautta uuden tavan ylläpitää hiusteni väriä, en muista olenko jo kertonut tästä aiemmissa hiusväripostauksissani...? Kun aikaisemmin miksasin oman värinaamion jonka annoin muhia hiuksissa, olen tänä vuonna löytänyt paljon nopeamman ja kätevämmän tavan.
Eräänä kiireaamuna viime talvena minulle ei jäänyt aikaa hoitoaineelle, joten päädyin lyömään laimentamatonta Mystic Violet -väriä shampoovaahdotettuihin hiuksiin. Ajattelin, että a) shampoo oletettavasti laimentaa Violet-värin vahvan pigmentin ja b) erittäin lyhyt vaikutusaika estää myös värin tarttumisen liian tummana. (Puhdasta Mystic Violet -tyyppistä syvää luumun väriä en hiuksiini tavoittele.)
Hiukset huuhdottuani katsoin peiliin, ja kappas, väri oli tarttunut hiuksiin erittäin hyvin ja juuri sillä asteella mitä toivoin. Tulos oli pastellinen. Sekoittamalla shampoovaahdotettuihin hiuksiin voimakasta luumuliilaa, joka yksinään pyyhekuiviin hiuksiin laitettuna toisi aivan väärän tuloksen, sain ihan täydellisen ponipastellin hiusvärin. <3
Siitä lähtien olen aina käyttänyt Biozellia tähän tyyliin. Cool Violet toimii aivan yhtä hyvin kuin Mystic. Vaahdotan hiukset kahdesti, ja lisään 1-2 teelusikallista väriä suoraan tyveen kakkosvaahdotuksen yhteydessä. Vaahdon mukana väri leviää yllättävän tasaisesti ympäri päätä. Väri tarttuu shampootekniikalla myös takaraivon väriä "hylkivälle" alueelle paljon paremmin kuin hoitoaineeseen sekoitettuna.
Sekoitan väriä vähän myös hoitoaineeseen, mutta paljon vähemmän kuin ennen ja annan hoitiksen vaikuttaa vain pari minuuttia. Teen pidemmän kaavan värinaamiomuhitteluja enää parin viikon välein, tai kerran kuussa. Hiukset pysyvät oikein hyvin värissä ilman perusteellisempaa muhitteluakin :)
Heikompipigmenttisellä värillä shampootekniikka ei onnistu, mutta Biozellin violettien kanssa se toimii juuri siksi kun värit ovat niin superpigmenttisiä ja yksinään, ilman laimennusta "väärän" värisiä.
Tekee mieli sanoa että sen täydellisen violetin värin etsintäaikani ovat nyt lopussa, tai ainakin tauolla tällä haavaa. Biozell on supertaloudellinen tapa ylläpitää ponitukkaa. :) Kuten todettua, pärjään Mystic Violet -jemmallani varmaan parisen vuotta ja jos Biozell sillä välin keksii lopettaa Cool Violetin, voin ostaa sitä jemmaan taas seuraaviksi vuosiksi :D
Ihannetavoitteeni on tämä Lemon Drop -ponin violetti harjan väri.
Ja Biozell-tukka on niin lähellä sitä kuin olla voi:
(Tämä kuva on hauska kun tuuli heitti hiukset kasvoilleni juuri kun olin ottamassa kuvaa :))
Biozellin Color Mask -sävytteet maksavat noin 8€ / 150 ml. Ne ovat kotimaisia Avainlipputuotteita. Jutun kuvissa hiuksissa Cool Violet -sävy (shampoo-laimennettuna).
Kun Suomesta saa jotain näin hyvää ja näin mahtavaan hintaan, ei voi kuin sanoa:
Sanni loves.
Tänään jutellaan kasvovesistä. Big time. Kuten olen kertonut, olen viimeisen parin vuoden aikana hurahtanut kasvovesiin aivan uudella tavalla.
Tässä postauksessa "kasvovedet"-ryhmään kuuluvat myös misellivedet sekä kosteuttavat kasvosuihkeet.
ENNEN
Käytin kasvovettä vain puhdistuksen viimeistelyyn ja varmistukseen, suhteellisen niukasti annosteltuna vanulapun kautta. Useimmiten käytin kasvovettä vain iltaisin. (En ”kauhukseni” muista puhdistinko kasvoja aamuisin ollenkaan ennen meikin levittämistä… siitä on tullut tapa vasta viimeisen 10 vuoden aikana. Hah – tajuaa olevansa vanhempaa liigaa kun ”10 vuotta” tuntuu ”viime ajoilta” :D
Käytin kasvovettä säännöllisesti ikävuosina 14- noin 24, kunnes kasvovesi jäi joiksikin vuosiksi kokonaan pois, minun laiskistuttua ja kokiessa, että ”kyllähän iho puhdistuu ilmankin”. En millään lailla liittänyt kasvovettä ihon kosteutukseen, kuten ei monikaan meillä länsimaissa. Kasvovesi, usein alkoholipitoinen, oli vain osa puhdistusta ja sen kuului jättää iho mielellään sen tuntuiseksi kuin sille ei mitään kasvovettä olisi laitettukaan.
NYT
Käytän kasvovettä runsaasti annosteltuna aamuin illoin sekä puhdistuksen viimeistelyyn että kosteutukseen. Silloin tällöin käytän kasvovettä myös ihon pH:n laskemiseen ennen tietyn pH-alueen vaativaa aktiiviainetta, kuten c-vitamiinia.
Annostelen kasvoveden kahdella tapaa: ensin puhdistuksen päätteeksi vanulapulla jolloin näen ovatko putsarit tehneet tehtävänsä ja vanulappu jää puhtaaksi, ja sen jälkeen joko suihkuttelen tai levitän kasvovettä iholle kämmenten kautta seerumin tapaan. Sitten odotan että kasvovesi imeytyy ja ”märkyyden” tunne katoaa, ja ihon ollessa vielä kostea levitän päälle seerumin.
Myös käyttämäni kasvovesi vaihtelee fiiliksen ja tarpeen mukaan, joskus käytän samalla hoitokerralla kahta eri kasvovettä.
PH-ARVOSTA
Kasvoveden tehtäviin kuuluu ihon pH-arvon tasapainotus vesipesun jälkeen, joten kaikki kasvovedet ovat happamia. Mittasin uteliaisuuttani kaikkien kasvovesieni pH-arvot, ja tulokset näkyvät kuvassa. Arvot vaihtelevat kolmesta seitsemään, useimpien sijoittuessa tyypilliselle 5-5,5:n alueelle joka on terveen ihon pH.
(Olen mitannut pH-arvot itse apteekista ostamillani liuskoilla joten arvo ei ole täysin luotettava, mutta tuloksista näkee hyvin mitkä kasvovedet poikkeavat ns. normaalista ja yleisestä.)
Happamimman arvon kasvovesi, Lovely Day, erottuu liuskoista punaisena (pH 3), toiseksi happamimmat ovat L300 ja Estelle & Thild (pH 4). Jutellaan niistä kohta lisää tuolla alempana.
SUOSIKIT: FLOW, HERBINA ja EVOLVE
Tässä on kolme viime vuosien suosikkikasvovettäni.
Flow’n Ruusuvesi on kokoonpanoltaan näennäisesti kaikkein yksinkertaisin, siinä on vain ruusuvettä jota saadaan sivutuotteena tislatessa ruusun eteeristä öljyä.
Kukkaisvedet ovat vähän mystinen osa-alue, sillä niiden kemialliset komponentit ovat ”piilossa”. Kukkaisvesissä on pieninä pitoisuuksina samoja yhdisteitä kuin kasvin eteerisessä öljyssä, ja eteeriset öljyt koostuvat jopa sadoista eri yhdisteistä. Millä mekanismilla nämä yhdisteet hoitavat ihoa, jätetään se johonkin tulevaisuuden Karkkipäivä-artikkeliin (oikeasti kiinnostaa ;)), mutta tässä jutussa riittää kun kerron että Ruusuvesi kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa ja sillä on tuoksunsa kautta myös mieltä hellivä vaikutus. Olen käyttänyt Flow’n Ruusuvettä jo kuusi vuotta ja yksinkertaisesti rakastan sitä. Se ei jätä iholle mitään tuotetuntua vaan on täysin vesimäinen.
Herbinan Ruusu-kasvovesi sisältää sekin ruusuvettä, tosin veteen ”laimennettuna”. Muita hoitavia ainesosia ovat mm. glyseroli ja rauhoittava allantoiini. Tämä kasvovesi on monen suosikki. Se tuoksuu aivan ihanalta, tosin ruusuntuoksua on luotu myös hajusteilla, se ei tule pelkästään ruusuvedestä kuten Flow'n tuotteessa.
Evolven kasvoveden pH on kasvovesistä korkein, jolloin se ei toimi ihanteellisesti pH:n tasapainotukseen. (Ihon pH laskee toki itsestäänkin noin tunnissa tai parissa vesipesun jälkeen, kasvovedet vain vauhdittavat sitä.) Elvolve on kuitenkin ainesosiltaan suosikkikolmikostani monipuolisin ja hoitavin: se silminnähden rauhoittaa ihoa, vähentää punoitusta, kosteuttaa ja suojaa ihoa antioksidanteilla. Evolvesta lisää täällä.
HOITOVEDET: ”Esiseerumit”
Hoitovesi-nimellä kulkeva tuote sisältää periaatteessa samoja ainesosia kuin kasvovesi, mutta tiivistetymmässä muodossa ja usein korkeampina pitoisuuksina. Hoitovettä ei kannata käyttää puhdistuksen viimeistelyyn – varmaan sitä voisi, mutta siinä ei oikein ole järkeä koska hoitovedet ovat kalliimpia ja arvokkaammat pisarat kannattaa ennemmin käyttää seerumin tavoin.
Hoitovedet ovat koostumukseltaan hieman paksumpia kuin kasvovedet ja ne voi levittää kasvoille sormin vanulapun sijaan.
Lumenen Valo-hoitovesi kosteuttaa ja kirkastaa ihoa koivunmahlan, lakansiemenuutteen ja c-vitamiinin voimin. Whamisan fermentoituun teknologiaan perustuva, täyteläinen Deep Rich Toner sopii erityisesti kuivalle ja ikääntyvälle iholle ja sisältää mm. avokado- ja arganöljyä sekä korealaisen ihonhoidon tähtiainesosaa, galactomyces-hiivan uutetta.
KOSTEUTTAVAT SUIHKEET
Kosteuttava suihke sijoittuu hoitavuudessaan kasvoveden ja hoitoveden väliin ja kirvoittaa kenties ansaitustikin kysymyksen: tarvitseeko näitä nyt oikeasti niin monilla eri nimillä? Niinpä.
Kosteuttavissa kasvosuihkeissa on yleensä korkeampi pitoisuus humektantteja ja hieman sofistikoituneempi ainesosaprofiili kuin perus-kasvovesissä, mutta suihkepulloon pakattu laadukas kosteuttava kasvovesi (unohdetaan tosiaan ne alkoholipitoiset ja kuivattavat) ajaa käytännössä saman asian. Mutta kun nyt ollaan veden täyteisen kosteutustrendin keskellä, annetaan tilaa näille kaikille eri versioille. Ainakin jokainen löytää varmasti itselleen meluisimman! :)
Voisiko näitäkin käyttää puhdistuksen viimeistelyyn? Kyllä, mutta kuten hoitonesteen kanssa, se on taloudellisesti tyhmää sillä kosteussuihkeet maksavat kasvovesiä enemmän.
Olen ihastunut täysin näihin kolmeen Lumenen kosteussuihkeeseen ja niiden todella hienojakoiseen, usvamaiseen suihkeeseen. Ihastuminen tapahtui kuin varkain mutta viimeistään tänä kesänä saamani Valo-sarjan oranssi suihke lukitsi rakkauden.
Kaikki kolme tuoksuvat hyvältä ja jättävät ihon ihanan tuntuiseksi, mutta etenkin tuo Valo-sarjan Glow Refresh -suihke on ihotuntumaltaan, suihketyypiltään ja tuoksultaan erityisen onnistunut. Lumenelle näistä iso peukalo!
MISELLIVEDET
Misellivedestä avauduinkin juuri hetki sitten, tuote, jota en todellakaan näe lupaustensa mukaisena kaiken meikin ja lian poistajana vaan hieman pinta-aktiivisempana eli likaa irrottavampana kasvovetenä.
Tuotteesta riippuen osa on formuloitu erittäin hoitaviksi ja kosteuttaviksi, niin ettei niitä ainesosiensa puolesta edes erottaisi hyvästä kasvovedestä. Tällaisia ovat mm. L300- ja Estelle & Thildin misellivedet.
Katsotaan nopeasti erilaisten misellivesien koostumusten eroja.
GARNIER ja L300
Garnierin täysin synteettisessä, seitsemän ainesosan simppelissä misellivedessä on hoitavana aineena glyserolia ja loput aineet vastaavat tuotteen koostumuksesta, puhdistustehosta ja säilyvyydestä. Mukana myös kyseenalainen säilöntäaine, pari vuotta sitten paljon uutisissa näkynyt polyaminopropyl biguanide.
L300-misellivedessä on superkosteuttava kokoonpano sokeriyhdisteitä, ureaa (karbamidi) ja aminohappoja. Puhdistavana aineena mieto heksyleeniglykoli. SUOSIKKINI.
LV ja ESTELLE & THILD
LV:n misellivesi koostuu synteettisistä emulgaattoreista, estereistä, pinta-aktiivisista aineista ja säilöntäaineista. LV lupaa kosteutusta ja iho saa sitä humektanttisen glyserolin sekä pehmentävien esterien kautta. Hoitavampi kuin Garnier mutta ei yhtä kosteuttava kuin L300. Yksinkertainen, edulliselta näyttävä koostumus.
ESTELLE & THILDin luonnollisessa misellivedessä on hoitavina aineina aloe veraa, glyserolia sekä - ylläripylläri - PHA-happoa. PHA selittääkin varmasti sen alhaisen pään pH-arvoa. Tämän voi siis olettaa myös hyvin kevyesti kuorivan ihoa. Puhdistavana aineena cocamidopropyl betaine. TOINEN SUOSIKKINI.
LOVELY DAY - C-vitamiiniseerumin hyvä kaveri :)
Lovely Day -kasvovesi poikkeaa muista jutun kasvovesistä pH-arvollaan. Selvästi hapan pH 3 yhdistettynä glukonolaktoniin (PHA-happo) tekee siitä kevyesti kuorivan (glukonolaktonin pitoisuus on pidetty alhaisena koska kasvovesi on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön) - JA, se sopii erinomaisesti myös laskemaan ihon pH:n optimitasolle mikäli käytät askorbiinihappoon pohjautuvaa C-vitamiiniseerumia :) Askorbiinihappohan vaatii alle 3,5 pH:n ympäristön imeytyäkseen ja vaikuttaakseen optimaalisesti (lisää aiheesta tässä postauksessa).
Mikäli haluan madaltaa ihon pH:n ennen AHA-happokuorintani käyttöä, käsittelen ihon Estelle & Thildin misellivedellä, jonka pH (4) vastaa hydroksihappojen vaikutusaluetta. Todellisuudessa en kuitenkaan usein tee tätä askelta, mutta jos haluaisin hifistellä... ;) L300-misellivesi sopisi sekin hommaan pH:nsa puolesta, mutta koostumus on sen verran hoitava että ihon pintaan jäävät humektantit saattavat miedontaa happokuorinnan vaikututusta.
Joko tuli tarpeeksi nörtteilyä? ^_^
Loppuun vielä poimintani kaikille teille jotka eivät hifistele vaan etsivät yksinkertaisesti hyvää, halpaa ja mukavasti kosteuttavaa kasvovettä jonka löytää helposti tavallisesta päivittäistavarakaupasta tai apteekista. Kaikki sattuvat myös olemaan kotimaisia! :) Mikään näistä ei jätä ihoklähmää vaan ovat raikkaita ja vesimäisiä.
SANNIN TÄRPIT
HERBINA Ruusu-kasvovesi. 5,90€ / 200 ml. Esitelty ylempänä.
ERISAN -kasvovesi. 5,50€ / 200 ml. Tämän yksinkertaisemmaksi ei kasvoveden resepti juuri mene: kaikille ihotyypeille sopivassa viiden ainesosan superhellävaraisessa kasvovedessä on kosteuttavaa pantenolia ja hyaluronihappoa sekä rauhoittavaa allantoiinia. Plus vesi ja kaksi säilöntäainetta, joista toinen myös pehmentää. Hajusteeton.
Toinen hyvin samankaltainen, edullinen ja hajusteeton kasvovesi on LACTO LINEN. Siinä on samat ainesosat kuin Erisanissa + aloe veraa ja maitohappoa.
YA NATURAE kasvovesi. 10€ / 150 ml. Raikas, kevyesti puhdistava ja kosteuttava ekosertifioitu kasvovesi sisältää koivunmahlaa ja mustaherukan siemen- ja ruusunmarjaöljyä. Mieto, miellyttävä tuoksu. Saatavuus Yliopiston Apteekit.
Jos sinulla on kotona tyhjä suihkepullo, kannattaa laittaa korkillisessa purkissa myyty kasvovesi sinne ja käyttää suihkutellen. Muista: kasvoveden kanssa ei pidä kitsastella - suihkuttele naama ihan reilusti märäksi, taputtele pisarat ihoon ja levitä hoitotuote päälle kun iho on vielä kostea (ei märkä). Jo tämä tekniikka on kuin "köyhän miehen" seerumi, kasvovedellä saa lisättyä ihon kosteuspitoisuutta ihan maagisesti kun ei hinnaile :) Kokeile ^_^
Muita kasvoveden suurkuluttajia? :)
Kertokaa lemppareitanne!
Lisää korealaisia brändejä rynnistää Suomen markkinoille kun yksi tunnetuimmista K-Beauty merkeistä, söpöistä eläin- ja hedelmäpakkauksistaan tunnettu Tony Moly lanseerataan Suomessa elokuun lopussa.
Tony Moly tulee myyntiin aluksi ainakin Sokos- ja Stockmann -tavarataloihin.
Nyt meillä on Suomessa kivijalkakaupoissa myynnissä jo Missha (Citymarketit), Whamisa (melkein kaikkialla, siltä tuntuu :D), It's Skin (Hehku), Kocostar, Mizon ja The Skin House (Stockmann, Yliopiston Apteekin ego-myymälät).
Tuleeko jollekin mieleen jokin K-Beauty-merkki jonka unohdin…? Citymarketeissa on muistaakseni myynnissä myös jokin sheet mask -merkki.
Jos minulta kysytään, haluaisin nähdä korealaisista merkeistä Suomessa ehdottomasti Innisfreen ja Skinfoodin, niistä muodostui minulle kaikkein houkuttavin ja kiinnostavin kuva Korean matkallani ja olen myös tykännyt tuotteista tosi paljon. Ja tietysti COSRX...!! <3 <3
Värikosmetiikan puolelta Too Cool For School olisi aika huikea nähdä meilläkin, samoin Amore Pacificin brändejä kuten Iope ja Laneige.
Mitä korealaisia merkkejä te toivoisitte Suomeen? Vai tilaakohan suuri osa K-Beauty-faneista kosmetiikkansa joka tapauksessa netistä..? Onko teistä hyvä juttu että korealaista kosmetiikkaa saa meillä myös ihan ”normikaupoista”?
Kuvat: Tonymoly.us
Nyt on vihdoin kokeiltu kuorintasukkia! Kauanhan tässä meni, keräsin "uskallusta" melkein vuoden päivät ja lopulta päädyin aloittamaan "kiltimmästä" versiosta, kotimaisen Dermosilin sukista. Jänistin Etelä-Koreasta ostamieni sukkien kokeilusta kun jotkut teistä jakoivat vähän pelottavia kokemuksia niistä. Taidan olla vähän nolo... No, nyt tie on kuitenkin avattu ja ehkä seuraavaksi vedän Koreasukat jalkaan.
VAROITUS: Postaus sisältää potentiaalisesti ällöttäviä lähikuvia kuoriutuvista ihosuikaleista ja hilseilevistä jalkapohjista, jos olet herkkä tällaiselle kuvamateriaalille jätä lukematta.
Kuorintasukat ovat varmasti monelle tuttu konsepti. Sukka itsessään ei kuori, vaan sen sisällä oleva kemiallinen kuorinta-aine kuten hydroksihapot. Glykoli- ja maitohappo ovat yleisimpiä kuorintasukkien vaikuttavia aineita. Muovisten sukkien annetaan vaikuttaa jalassa x määrä aikaa sukista ja valmistajasta riippuen. Tämän jälkeen jalkojen iho alkaa kuoriutua muutamien päivien sisällä, paljastaen pehmeän, sileän uuden ihon.
Kokeilin Dermosilin sukkia, joissa on glykoli- ja salisyylihappoa.
Sukkien annetaan vaikuttaa 90 minuuttia, minkä aikana ei saisi mielellään kävellä. Minun on vaikea löytää päivistäni puolentoista tunnin hetkeä jolloin olisin aloillani, mikä myös vaikutti kuorintakokeilun viipymiseen. Tälläkään kertaa en kyllä pystynyt olemaan liikkumatta.
Käyttöohjeissa sukkien suuaukko neuvotaan kiinnittämään pakkauksen mukana tulevalla teipillä. Tämä teippi oli yhtä tyhjän kanssa eikä pysynyt kiinni ensinkään, ja oli lisäksi niin pieni etten tiedä miten sillä oli ajateltu saada iso repsottava sukan suu kiinni. Onneksi on muutakin teippiä, ja käännyin maalarinteipin puoleen. Sitä vain nilkan ympäri ja hyvin pysyi sukat, kuorintanestettä ei valunut ulos edes kävellessä. (Piti mm. kävellä keittämään lisää kahvia...)
Vedin muovisukkien päälle myös tavalliset sukat ja villatöppöset, joita aina pidän kotona.
Kuorintaneste ei tuntunut ensin miltään, ja alkoi kihelmöidä kevyesti noin 20-30 minuutin vaikutusajan kohdalla. Tunne hiipui aika nopeasti ja loppuajan mietin, lakkasivatko hapot jo vaikuttamasta vai "miksei tunnu miltään". Ehkä ei kuulukaan tuntua? Millaisia kokemuksia muilla kuorintasukkien käyttäjillä on ollut?
Lähtötilanne
Valitettavasti unohdin ottaa "ennen"-kuvan jalkapohjista, mutta heti kuorinnan jälkeen otettu kuva toimii käytännössä yhtä hyvin, sillä iholle ei tapahdu ulkoisesti mitään 90 minuutin vaikutusajan aikana. Ainakaan minun iholleni. Se näytti ihan samalta kuin vetäessäni kuorintasukat jalkaan.
Lähtötilanne, päivä 1 kuorinnan jälkeen
Kantapääni ja päkiäni ovat kroonisesti erittäin kuivat ja kovettumaiset ja hoidan niitä rutiininomaisesti karbamidipitoisilla voiteilla ja raspauksella. Nyt olin tarkoituksella jättänyt karbamidin käytön muutamiksi viikoiksi ennen sukkien kokeilua jotta näkisin sukkien vaikutuksen selvemmin. Kuitenkin tilanne oli kaukana pahimmasta - ehkä ihan hyvä teidän kannalta niin säästytte vielä inhottavammilta kuvilta.
Ensin vaikutti, että iholle ei tapahtunut mitään. Kuolleen ihosolukon pitäisi alkaa irrota 3-5 päivän sisällä. Tein kuorinnan sunnuntaina, ja vielä torstaina töistä tullessa jalat näyttivät siltä kuin "eivät olisi hätkähtäneetkään". Ajattelin, että ehkä Dermosilin kuorinta oli minulle liian mieto.
Mutta sitten - torstai-iltana ehkä kymmenen aikaan katsoessani elokuvaa, silmäni osuivat yhtäkkiä kuvan näkyyn. Yääääk...!! Mitä h*mmettiä, miten se voi alkaa noin yhtäkkiä ja voimakkaasti...?
Kuollut solukko oli päättänyt alkaa irrota juuri siinä ja silloin. Olisi muuten kiinnostavaa tietää mistä viive johtuu..? Miksi menee 3-5 päivää siihen että ihon hilseily käynnistyy?
Irtoavaa nahkaa ei saisi repiä, mutta.... kun katsoo tällaista jalkaa aurinkoa ottaessaan, voiko nahan riekaleet muka jättää rauhaan? Ei oikein.
Olin odottanut, että iho menisi voimakkaasta happokäsittelystä jotenkin vähän araksi, mutta en tuntenut mitään sellaista vaikutusta. Muistelen, että sen kaltaisia sivuvaikutuksia oli niissä horror-stooreissa joita jotkut teistä kertoivat, olikohan jonkun iho mennyt ihan haavoillekin ja sukat olivat johtaneet lääkärireissuun. Tietysti kuorintojen vahvuudet vaihtelevat tosi paljon, ja oletettavasti Dermosilin kuorinta on sieltä turvallisemmasta päästä.
Viikon kuluttua kuorintasessiosta jalkojen iho oli pahimmillaan.
Voin kertoa että pikkuisen hävetti kulkea avonaisilla sandaaleilla ulkona, mutta siinä helteessä ei paljon umpinaiset kengät houkuttaneet. Edes vaatteet eivät houkuttaneet sen viikonlopun lämpötiloissa...
Viime perjantaina jalat näyttivät tältä. Nyt aletaan jo olla voiton puolella :)
Nyt jalat näyttävät tältä. Tulos ei ole ihan niin "baby feet" kuin odotin, mutta toisaalta kuitenkin yhtä hyvä kuin raspaamalla - ja tämä on ehdottomasti iholle hellävaraisempi menetelmä kuin mekaaninen "raastaminen". (Itse tosin tykkään käyttää Schollin elektronista rullapääraspia joka on hellempi kuin manuaalinen raspi.)
Parhaiten silottuivat "aina-rispaantuneet" kantapäät, jotka ovat nyt kuin uudet. Päkiät, joissa minulla on paljon kovettumia, ovat sileät nekin ja kovettumat hieman lieventyneet. Kovettumat näkyvät tuollaisena vähän kellertävänä alueena (ylemmässä kuvassa). Ei minun jaloistani mitään "Hollywood-kuntoisia" saa millään aineella, se on selvää. Mutta ei ole tarviskaan, en ole hakemassa jalkamallin hommia :)
Nyt kun jatkan ylläpitohoitoa karbamidivoiteella niin saa nähdä miten kauan kantapäät pysyvät tämän näköisenä - onko kemiallisen kuorinnan tulos kestävämpi kuin raspauksen.
Afterthought
Ihan mielenkiintoinen kokemus, ja voisihan tällaisen käsittelyn suorittaa aina vuodenajan vaihteessa - kun sitä ei tarvitse tehdä useammin. Uutta käsittelyä suositellaan 3-4 kk välein, tiheämmin en oikein jaksaisi tätä hilseilyvaihetta käydä läpikään. Kuorintasukat houkuttavat jatkossakin jos vaikuttaa siltä, että iho pysyy tällä käsittelyllä pidempään ohuempana ja sileämpänä kuin raspauksella.
Minulla on jalat jotka vaativat herkeämätöntä hoitoa, olen siinä mielessä vähän kuin atoopikko. Tätä osaa ihostani en voi jättää hoitamatta missään vaiheessa vuotta ja kuorinta on silkka välttämättömyys - oli se sitten purkin, raspin tai sukkien muodossa.
Harmi ettei jalkojen hoito ole yhtä antoisaa puuhaa kuin kasvojen ihon - en esimerkiksi voisi kuvitellakaan tekeväni jaloilleni joka ilta vaikkapa kymmenen askeleen kerrostavaa korealaista rutiinia...! ^_^ Miten olisi; kaksoispuhdistus, kosteuttava jalkasuihke, maitohappo-kuorinta päkiöille, BHA-kuorinta kantapäille, keramideilla ladattu hoitovesi, NMF-seerumi, propolis-ampulli, heleyttävä sheet mask ja koko komeus kuorrutettuna täyteläisellä karbamidi-sheavoi-jalkayövoiteella....
* Sis. mainoslinkkejä
Nyt vuorossa kahden kovan luonnonkosmetiikan matta-primerin vertailua.
Tämä mieletön kaksikko ei käytännössä eroa ihotuntumaltaan synteettisen kosmetiikan blurraavista, silikonipohjaisista primereista, mutta ovat ainesosiltaan täysin luonnollisia. Fantastinen vaihtoehto synteettiselle primerille: Alima Pure Smooth + Prime ja 100% Pure Mattifying Primer.
Olen saanut pohjustajat testiin House Of Organic -verkkokaupalta.
49€ / 30 ml - tarjoushinta 41,65€
Aliman kehuja saanut primer luo iholle erittäin mattaisen pinnan ja sopii näistä kahdesta paremmin rasvoittuvalle, helposti kiiltelevälle ja epäpuhtaalle iholle. Se sisältää antibakteerista muskatellisalviaa joka rauhoittaa ihoa, vähentää tulehdusta ja punoitusta ja tasapainottaa öljyn tuotantoa.
Mattaisesta efektistä vastaa silica. Lisäksi primerissa on mm. kosteuttavaa skvalaania ja glyserolia. Koostumus on hienostuneen tuntuinen eikä sitä käytännössä erottaisi synteettisen primerin ihofiiliksestä. Toki silikonien tietynlainen liukkaus ja kalvomaisuus puuttuu.
Kuivalle iholle en Alimaa suosittelisi sillä se tosiaan jättää ihon pintaan selvästi kuivan pinnan, ja Alima itsekin puhuu tuotetiedoissa vain rasvoittuvasta ja sekaihosta. Rasvoittuvalle iholle Alima suosittelee hieman runsaampaa annostelua, noin 10-senttisen kolikon kokoista nokaretta koko kasvoille levitettynä ja sekaiholle herneen kokoista nokaretta vain rasvoittuville alueille, kuten T-alueelle, levitetynä.
Ennen - jälkeen Aliman primerin
Ihoni ei kiiltele herkästi joten primerin mattaisuusefektiä oli vaikea kuvata ennen/jälkeen-kuviin. Näen kuitenkin itse ihollani selvän eron Aliman jälkeen; iho on hyvin mattainen ja sen sävy aavistuksen tasoittunut.
Kutsuisin Aliman primeria mattaiseksi "kaunistusvoiteeksi", joka näkymättömasti fiksaa ihon pinnasta paremman näköisen. Ikäänkuin matta-versio yleisistä kuultoa tuovista, valoaheijastavia pigmenttejä sisältävistä pikakaunistajista. Heille, jotka eivät halua mitään kuultojuttuja iholleen. Olen testannut Alimaa pariin otteeseen yksinään, niin että en laittanut päälle mineraalipohjaa. Iho pysyi päivän ajan kiitettävän mattaisena.
Hinta tässä hienossa luonnonmukaisessa pohjustajassa kyllä vähän kirpaisee, hintaa on kuin jonkin selektiivisen sarjan luksusprimerilla.
44,90€ / 30 ml - tällä hetkellä tarjouksessa hintaan 38,70€
100% Puren mattaprimeri on näistä kahdesta kosteuttavamman ja hoitavamman tuntuinen. Tätä vahvistaa myös ainesosaluettelo, 100% Puren primerissa mattaisuutta tuovat ainesosat (silica ja riisitärkkelys) eivät ole yhtä ylhäällä kuin silica Aliman primerissa.
100% Pure blurraa mielestäni paremmin kuin Alima ja muodostaa "täyteläisemmän" pinnan iholle. Se ei jätä lainkaan kuivaa tunnetta kuten Alima, ja sopii siis myös kuivemmalle iholle.
Huokosten blurrausefekti ei ole niin tehokas kuin synteettisissä primereissa, mutta kuitenkin havaittava. Blurraavat tuotteet ovat luonnonkosmetiikassa ylipäänsä poikkeuksellisia, sillä efektiä on vaikea saavuttaa luonnonkosmetiikan keinoin. En tunne toista vastaavaa tuotetta.
100% Puren primer on kirkasta, pehmeäntäyteläistä geeliä, Alima on vaaleaa ja ohuempaa. Alima kuivuu todella nopeasti, 100% Purella menee hetki asettua iholle. 100% Puren ainesosaluettelo on niin hoitava, että periaatteessa sitä voisi käyttää ainakin kesäisin jopa yksinään hoitavana pohjustajan ja seerumin yhdistelmänä.
PRIMERIT PÄHKINÄNKUORESSA:
ALIMA
100% PURE
Löydät Aliman primerin täältä * ja 100% Puren primerin täältä *.
House Of Organic tarjoaa kaikista Aliman tuotteista * 15% alennuksen 15.8. saakka koodilla ALIMA18. Esittelin Aliman upeat mineraalimeikkipuuterit aiemmin täällä. 100% Puren tuotteista kirjoittelin tammikuussa.
.
P.S. Jos synteettiset pohjustajat ovat enemmän sinun juttusi, katso suosikkini täältä:
Halpa ja hyvä primer rasvoittuvalle, suurihuokoiselle iholle: NYX Pore Filler
Kosteuttava blur-primer normaalista kuivalle iholle: IsaDora Undercover
Kosteuttava ja silottava primer ennakkoluulottomille: Nivea After-Shave Balm !
Viime viikonloppuna kävimme pienellä minilomalla ei-niin-kaukana kotoa, Eckerössä. "Hemester", kuten tällaista lomaa kuulema ruotsiksi kutsutaan.
Björnhofvda Gård on entuudestaan tuttu, olimme siellä nyt vieraina kolmatta kertaa. Olen matkustellut paljon ja käynyt upeissa kohteissa ympäri maailmaa, mutta yksi ihan parhaista paikoista ja lomaelämyksistä löytyy läheltä, täältä koti-Suomesta. Ja se on Björnhofvda.
Osa teistä saattaa muistaa kun esittelin tämän viehättävän majatalon kolme vuotta sitten, silloin sen nimi oli vielä Björnhufvud Bed & Breakfast. Hyvän elämän tyyssija, niin otsikoin jutun silloin. Ja sitä tämä paikka todella on, maalaisromanttisen nautiskelun paratiisi. Tänne ei periaatteessa tulla tekemään muuta kuin vain olemaan. Istu terassille, sulje puhelin, ota kirja käteen ja lasi kylmää toiseen. Unohda urbaanit kiireet ja kuuntele hiljaisuutta.
Jackie ja Hans Lindmarkin pyörittämä kotoisa majatalo on tuon kolmen vuoden vierailun jälkeen kasvanut uudella rakennuksella, ja halusin käydä katsomassa miltä maalaisparatiisissa nyt näyttää.
Viimeksi käydessäni (vietimme täällä sisareni 3-kymppisiä) Hans ja Jackie kertoivat laajennussunnitelmistaan. Ajatuksissa oli uusi rakennus jossa olisi tilaa pienelle kokoushuoneelle ja suuremmalle ravintolatilalle. Toivoin, ettei konsepti olisi kasvanut liiaksi, sillä pienimuotoisuus ja tunnelmallisuus kotoisilla yksityiskohdilla ovat juuri Björnhofvdan valtteja. Onneksi kotoisuus on säilynyt ja kokoustilakin on kuin vanhan ajan maalaistalon sali antiikkisine huonekaluineen. Tunnelmasta ja viehättävistä, rustiikkisista yksityiskohdista ei ole tingitty. Vieraita Björnhofdaan mahtuu 17, eikä kapasiteettia haluta enää kasvattaa.
Uusi rakennus kunnioittaa majatalon vanhanaikaista tyyliä. Terassi on Björnhofvdan vieraiden kohtauspaikka.
Uuden rakennuksen takkahuone on ihastuttava oleskelutila. Miten ihanaa täällä olisi istuskella talvella lumen tuivertaessa ulkopuolella...
Hans ja Jackie matkustelevat talvisin ja viimeisimmän matkakohteen, Intian, vaikutteet näkyvät majatalon pienissä yksityiskohdissa.
Ravintolasalin kaunis kaappi henkii sekin Intiaa
Björnhofvdassa uutta on lauantaisin katettava brunssi ja sunnuntaisin tarjottava perinteinen British Afternoon Tea.
Lisäksi majatalon ravintolassa tarjoillaan joka ilta päivittäin vaihtuva illallismenu. Tekee mieli laittaa "ravintola" lainausmerkkeihin, sillä ravintola on yhtä kuin pieni maalaistalon ruokasalin tyyppinen tila jonne mahtuu alle 20 ruokailijaa. Suurin ero vanhan rakennuksen ruokailutilaan on keittiön koossa.
Ruokasali 
Illallisen jälkeen oli mukava asettua viettämään iltaa hieman viilentyneelle terassille.
Ihana Björnhofdva on mansikkapaikka vailla vertaa. Tänne haluan tulla uudestaan ja uudestaan. <3 Talvivierailu siintää seuraavana haaveissa.
Mitään ihan halpaa hupia "Karhunpää"-elämys ei ole, ja meidän yhden yön vierailu illallisineen ja viineineen maksoi melkein 400 euroa. (Vettä juomalla säästää tietysti... ;)) Huonehinnat ovat nousseet uuden rakennuksen ja palkatun henkilökunnan seurauksena, minkä ymmärrän erittäin hyvin. Mutta on paikka kyllä hintansa arvoinenkin, Hans ja Jackie ovat tehneet majatalon kanssa aivan fantastista työtä. Viikkoon ei täällä olisi varaa mutta yhden yön hemmotteluviikonloppu toimii oikeastaan vielä paremmin - "hemester"-hengähdystauko työviikon päätteeksi.
Onko teillä omia erityisiä (kotimaan) mansikkapaikkoja joissa käytte lomalla?
P.S. Tein kotimaan matkailulle oman täginsä. :)
