Sää ei ehkä ole tänä vuonna parhain, mutta seura ja oma mieli tekevät juhlan :) Tai seurattomuus. Miten kullekin sopii.
Postauksen kuvat ovat aiempien vuosien juhannuksilta. Tänään näkyy vain sadepisaroita. Kyllä nekin voivat olla kauniita. :)
Kirjoitin aiemmin tällä viikolla laivalla istuessani tekstin onnellisuudesta. Liitän sen nyt tähän.
Onnellisuuden ja ilon tunteista
Olen ihminen joka tulee helposti iloiseksi pienistä asioista tavallisessa arkielämässä. Tätä kirjoittaessani olen älyttömän hyvällä mielellä siitä, että näen ikkunasta rauhallisesti aaltoilevan meren ja sen yllä hitaasti laskevan auringon. Olen seurannut tätä kahden elementin "spektaakkelia" viimeiset kaksi tuntia ja ollut hurjan iloinen siitä että sain merimatkalle seuraksi näin kauniin sään lähdettyäni tummapilvisestä Helsingistä.
Yksi ihan suosikkiasioitani arjessa on aamukahvi. Se on minusta niin mukava hetki päivässä että odotan sitä jo edellisenä iltana. Se ei ole vain hyvänmakuinen juoma vaan kokonainen hyvän olon saareke päivässä. Keitän veden, mittaan kahvinpurut pressopannuun, ja kun kahvikello soi painan männän alas. Lämmitän soijamaidon ja vaahdotan sen. Kaadan kahvin maidon päälle ja lisään usein tilkan kermaa. Istun mukin kanssa keittiön pöydän ääreen ja täytyn lämmöstä maistaessani höyryävää juomaani. Rakastan näitä aamuhetkiä. Ja saan kokea sen jokainen päivä.
Olen myös älyttömän onnellinen siitä että on olemassa koiria. Muitakin eläimiä, mutta erityisesti koiria. Perheeni koirat ovat minulle maailman rakkaimpia mutta tulen onnelliseksi myös muista koirista. Hymyilen niille kadulla ja luen aina koirista kertovia hyviä uutisia ja tarinoita ja minulle tulee lämmin olo. Luin juuri Suomen Kuvalehdestä Seppo-nimisestä shetlanninlammankoirasta joka on osakkaana viestintätoimistossa ja sitten menin Sepon kotisivulle ja minulle tuli vielä parempi mieli.
Ilahdun kun läheiseni lähettää minulle iMessagella koiran kuvan ja lähetän niitä itsekin. Iltaisin ennen nukahtamista katson usein Instagramissa @Harlowandsagen kuvavirtaa.
Kauniit rakennukset tuovat minulle hyvää mieltä. Tulen kamalan onnelliseksi kun pääsen paikkaan jossa on viehättäviä rakennuksia ja tunnelmallisia katuja ja aukioita. Mutta etenkin taloja. Voin katsella monta tuntia rivistöä auringon haalistamia, värikkäiksi maalattuja puutaloja tai vanhan kaupungin muurin kupeessa seisovaa vanhaa kirkkoa.
Tulen iloiseksi lasillisesta hyvää viiniä. Ei siksi että päihtyisin, vaikka sitäkin saattaa tapahtua, vaan koska olen oppinut arvostamaan viiniä ja makuaistini on kehittynyt erottamaan viineissä nyansseja joista en tiennyt 18-vuotiaana mitään.
Hyvä viini on kuin lauantain karkkipussi lapsena. Lasillisen sellaista voi välillä nauttia vaikka keskiviikkoiltana Yle Areenan äärellä.
Minulle tulee hyvä mieli kun näen hyväntuulisia ihmisiä. Ihmisiä jotka hymyilevät ja katsovat toisia silmiin.
Hymy on maailman helpoin positiivinen käyntikortti. Yritän itsekin muistaa hymyillä enemmän.
Olen iloinen kun syön hyvää ruokaa. Se voi olla yksinkertainen ja halpa kotiruoka tyyppiä paistettuja sieniä, parsakaalia, fetaa ja tonnikalaa tai rapeat bataattiranskalaiset ketjuravintolassa tai huolellisesti koottu taideannos gastropubissa.
Värikäs ruoka tekee minut erityisen iloiseksi :)
Kun mietin, millaisista asioista iloitsin ja millaisia asioita odotin teini-ikäisenä tai parikymppisenä, ne olivat monessa mielessä hyvin eri laatuisia kuin nyt. Toki moni sama asia ilostuttaa 39-vuotiaana yhtä paljon kuin 15-kesäisenäkin, kuten ystävien tapaaminen, hyvä kirja, kiinnostava taidenäyttely tai koskettava musiikkiesitys. Mutta 15-vuotiaana tavallinen perusarki tavallisine rutiineineen oli tylsää. En huomannut tai arvostanut pieniä asioita samalla tavalla kuin nyt.
Koulu, läksyt, Rice Krispies -lautasellinen aamulla, ne eivät olleet asioita joihin olisi liittynyt erityisen tunteellista iloa ja onnea. Arkipäivän asiat hampaan harjaamisineen ja ystävineen olivat itsestäänselvyyksiä, tasaista virtaa. Ei arkea odotettu, ei siihen liittynyt erityisiä kiitollisuuden tunteita. Auringonlaskun kuuluu olla kaunis, miksi sitä pitäisi erikseen huomioida tai mietiskellä.
(Kiitollisuuskin alkaa nyt olla vähän puhkikulunut termi kun joka paikassa neuvotaan pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta miten totta se onkaan - kyllä aamukahvistakin voi olla kiitollinen.)
Nuorempana tavallisten asioiden hienous jäi minulta piiloon. Jännittävät elämykset, "se oikea elämä", olivat koko ajan jossain edessä päin, sitten-kun, asioita joita tavoitella. Tavaroita joita ostaa. Nykyhetki oli jotain joka johtaisi siihen millaista elämää oikeasti halusi elää. Sitten kun jonain päivänä asun Helsingissä tai Tampereella niin kyllä sitten..! Onni tuntui enimmäkseen liittyvän sellaiseen, mitä minulla ei (vielä) ollut.
Nyt onni on tässä hetkessä. Tässä kahvikupillisessa joka on kädessäni, tässä sadepisarassa ikkunalasissa, tässä mahdollisuudessa kävellä rantaan ja katsoa kun laivat suuntaavat meren selälle.
Hyvää juhannusta kaikille.
19 comments on “Näistä asioista tulen iloiseksi”
♡
Hyvää Juhannusta :) Täällä on toinen koiraihminen, jolle naapuriston koirakaverit tuottavat iloa. Suosittelen sinulle lämpimästi Fb:ssa sivua: Veikko The Spaniel. Se, jos joku, saa hyvälle mielelle. Veikko on ennen aikaisella eläkkeellä oleva tullikoira, jonka parhaat kaverit ovat Majava pehmolelu ja emännän uusi työpari Labraattori (Roihu).
Liityin Veikon tykkääjiin :) <3
Kaunis, pohdiskeleva kirjoitus. Hienoa, että sinulla on taito pysähtyä nauttimaan pieneltäkin vaikuttavista asioista - niistähän se kokonaisvaltainen onnellisuuden kokemus lopulta rakentuu. :) Uskoisin, että tällaisista asioista kumpuava onni ja ilo on myös helpompi pitää yllä, kuin "painoarvoltaan" suuriin juttuihin nojaava onni. Olet blogissa avannut myös omia kipukohtiasi ja epävarmuuksiasi, joten tuli lämmin mieli lukiessa tällaista toivoa ja rauhaa huokuvaa tekstiä. <3
Olin itse hieman yli kuukausi sitten aivoleikkauksessa, ja tuo operaatio kaikkine sivuvaikutuksineen ja ketjuseurauksineen laittoi kyllä ajatusmaailmaa taas remonttiin. Moni itsestäänselvyytenä pidetty asia ei olekaan muuttumaton, esimerkiksi kävelemään ilman tukea piti ihan opetella uudestaan. Nyt tosin voin jo iloita, että se sujuu - hitaasti ja horjuen, mutta askel kerrallaan eteenpäin. :) Toisaalta onnea koin jo kun mies kävelytti minut sairaalassa kahvilaan pehmikselle. Tämän kesän (jo nyt) rakkaimpia muistoja <3
Ihanaa juhannusta! :)
Huih, aivan varmasti..! Tähän ei pysty sanomaan että "voin kyllä kuvitella", vaikka tavallaan voi, mutta ei kuitenkaan koska kokemus on sen laatuinen ettei siihen ihan jokainen pysty samastumaan. Hurjaa, ja samalla tällainen kokemus voi kuitenkin johtaa myös johonkin myönteiseen kasvun ja jalostuneen elämänasenteen ja -arvojen kautta. (Ei sillä etteikö henkilöllä voisi olla positiivinen elämänasenne jo ennen vakavaa sairautta tai muuta suurta elämänmullistusta, mutta ymmärrät ehkä mitä tarkoitan :))
Toivon että toipumisesi edistyy hyvin, ja kuulostaa siltä että se on jo alkanut niin <3 Pehmismuisto toi hymyn huulille. :) Oikein ihanaa kesää sinulle Meu :) <3 <3
♡
Olen varma että se menee niin päin, että kun on sisäistä mielenrauhaa, niin huomaa pienet asiat, joista ilahtuu. Jos on kuormittavia ongelmia, ei kaunis maisema niitä paranna, jolloin se on vain kauniiksi rekisteröity maisema. Onni ei siis tule kiinnittämällä huomiota kukkiin ja pilviin, vaan kun on onnellinen, jaksaa pienetkin asiat ilahduttaa.
Hyvin sanottu <3
Hyvää juhannusta!
Voi Sanni! Ihanasti kiteytetty! Olet onnekas kun näet nuo kaikki asiat ja jaksat ihailla ja tuntea ne arjessa!
Minäkin olen todella onnellinen juuri tuollaisista asioista ja voi kuinka se on saanut minut jaksamaan ja pysymään polullani kaikki nämä vuodet, en luovu siitä taidosta koskaan.
Harmikseni olen yhdessä miehen kanssa joka ei ole oikeastaan koskaan tyytyväinen mihinkään, ei näe asioita noin eikä ole onnellinen. Se on raastavaa.
Mutta, minä näen ja uskon että se johdattaa minut eteenpäin edelleen.
Tänäänkin ajattelin että olen varmasti hullu, kun en voinut kävellä metsässä haavanlehdellä kimmeltävien sadepisaroiden ohitse ihailematta niitä surun kyynelteni läpi.
Sanoinkin sinulle kun kohdattiin messuilla Helsingissä kevättalvella kuinka ihailen mietteitäsi ja kirjoituksiasi.
Hyvää juhannusta sinulle! ja lämpimät terveiset koirille <3
T. Se tummahuulinen :-)
Hei Nimetön <3 (Poistin nimesi toiveesi mukaan)
Minä koen ihan samanlaista "hulluutta". Välillä mietin että tällainen herkkyys ei ole pelkästään myönteinen asia vaan se tuo myös paljon kipua koska yhtä lailla kuin iloitsen, myös suren ja elän (myös toisten) surua samalla herkkyydellä. Se on välillä hyvin raskasta. Joskus kipeimpinä hetkinä mietin, että olisi helpompaa olla "kovempi", olla välittämättä niin paljon. Mutta tällainen olen ja lopulta olen mieluummin ihminen joka tulee onnelliseksi pienistä asioista ja hetkessä elämisestä kuin sellainen, jonka onni liittyy jatkuvaan odotukseen jostain tulevasta.
Hyvää kesää sinulle ja myös kumppanillesi <3 Jokin teidät on tuonut yhteen ja saanut pysymään yhdessä joten hänessä on varmasti myös paljon hyvää.
Hyvää juhannusta! Se tuo kyllä arkeen ihan erilaista fiilistä, kun voi iloita pienistä asioista. Just nyt vietän viikon lomaa ja oon ollut monessa kohtaa vaan niin kiitollinen pienistä asioista, kuten hyvästä kirjasta tai juoksulenkistä. Monesti keskellä arjen askareita, ihan vaikka vaan ruokakaupassa, sydämen täyttää syvä ilo ja tyytyväisyys. Ihanaa saada elää!
<3
Hieno kirjoitus 👍
Positiivinen ja lämminhenkinen sekä myös ajatuksia herättävä siitä, miten monet arjen pikku asiat ovat itse asiassa aika mukavia, vaikka ne liian helposti tulee kuitattua itsestäänselvyyksinä.
Kiitos Sanni 😊
(Yritämme perheeni kanssa juuri totutella taas tähän kotimaan vilpoisaan raikkauteen palattuamme muutama tunti sitten Välimeren lämmöstä 😅)
Tsemppiä sopeutumiseen ^_^ :) On Suomen vilpoisessa kesässäkin puolensa :) <3
(Täällä Ahvenanmaalla oli juhannusaattona niin tuulinen ja sateinen sää että Maarianhaminan juhannussalkoakaan ei saatu pystytettyä... mutta nyt on taas kaunista :))
Tässä ehkä syy miksi oon sua lukenu monta vuotta. On ihanaa olla onnellinen pienistä asioista.
❤️
Ihana♡ Täälläkin on kovasti yritetty opettella kiinnittämään huomiota just niihin pieniin, mut niin arvokkaisiin asioihin.
<3