Terveisiä joogaretriitistä.
Viimeiset neljä päivää ovat olleet todella intensiivisiä, ohjelmaa on aamuseitsemästä iltakymmeneen. Olen herännyt aamuisin kuudelta ja ihmetellyt illallisen jälkeen, vetäytyessäni huoneeseeni kymmenen jälkeen, miten toiset jaksavat valvoa yömyöhään ja osallistua aamutunneille... Toiset ovat superihmisiä. :)
Tänään on retriitin viimeinen päivä ja otin aamupäivän "vapaata" ohjelmasta koska tunsin tarvitsevani hetken verran omaa tilaa ja aikaa. Ja kyllä, tunsin halua jakaa teille tunnelmia vaikka nopeankin, vähätekstisen julkaisun muodossa.
Yksi asioista joita olen täällä miettinyt erityisen paljon on tämä valtavan voimakas tarpeeni jakaa. Sehän on yksi blogin pitämisenkin kulmakiviä, ilman halua jakaa, mitä olisi blogi? Jollekulle ehkä kaupallinen markkinointiväline? Minulla on aina ollut todella voimakas tarve jakaa kokemuksia ja ajatuksia; nuorempana satujen ja tarinoiden muodossa, teini-ikäisenä kirjeystävyyden kautta ja nyt viimeiset vuodet julkisen blogin muodossa. Jakaminen monistaa tunteet ja kokemukset, tekee niistä vahvempia, intensiivisempiä. Ikäänkuin... merkityksellisempiä. Rakastan välittää. Vuorovaikuttaa.
Mutta olen alkanut miettiä, onko tämä tunne ottanut jo liikaakin tilaa minussa..? Tunteesta on tullut niin voimakas, että huomaan olevani sen vallassa oikeastaan jatkuvasti. En ikäänkuin pysty olemaan tilanteissa läsnä sataprosenttisesti itsenäni, pelkästään omasta havaintokulmastani, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Havainnoin, jäsentelen, analysoin jatkuvasti - miettien samalla koko ajan kuinka välitän nämä havainnot muille. Yritän ymmärtää, miksi tunnen näin. Olenko onnistunut koukuttamaan itseni sosiaaliseen vuorovaikutukseen niin, että olen jollain tapaa jopa menettänyt kykyni nauttia asioista täysin yksin, niin että kokijana olen vain minä itse, Sanni?
Olemme ihmisiä ja sosiaalisia olentoja. Halu jakaa on tietysti myös täysin luonnollinen asia, se sitoo meitä yhteen ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Mutta jossain menee varmasti raja sille, milloin jakamisesta ehkä tulee.... apua, en pidä tästä sanasta yhtään mutta pakko se on sanoa.... pakkomielle? Tai vähintään addiktio..? Näitä asioita, monen muun elämänvaiheeseeni liittyvän kysymyksen joukossa, olen mietiskellyt viime päivinä.
Voisinpa sanoa, että joogaretriitti olisi auttanut minua saamaan takaisin fokustani, kirkastanut ajatuksiani ja helpottanut asettamaan prioriteetteja. Se on antanut tilaa ajatuksille, mutta taidan tarvita pidemmän retriitin jotta löytäisin sen langan joka on vierinyt syvälle sohvan alle. Kadonnut mieleni pinoihin ja jemmoihin ja konstruktioihin.
("Mistä se nyt puhuu...?")
Tämäkin on jännä juttu. Että jaan tällaistakin itsestäni, ihan tarpeettomasti. Vaikka blogini ei ole päiväkirjamainen julkaisu jossa kerron itsestäni ja elämästäni, olen tottunut kirjoittamaan avoimesti kun mielessäni on ahdistusta tai ikävää. En pysty tai ehkä haluakaan täysin kätkeä sitä, jos elämässäni tapahtuu jotain vähemmän mukavaa. Tuntuisi feikiltä kirjoittaa pelkästään vaaleanpunaisista ponijutuista ja hyväntuoksuisista shampoista silloin kun mielessä on surua. Jotenkin koen, että haluan olla rehellinen tuntemuksistani, vaikkei kaikkien tunteiden tarvitsekaan näkyä lukijoilleni.
Ei filttereitä.
Mutta Karkkipäivä on hyvän mielen blogi eikä täällä vellota huolissa, vaikka ne tiedostetaankin. Moni teistä saa blogistani hyvää mieltä, niin myös minä itse. Kirjoitan ehkä harvemmin työstäessäni harmaita juttuja, mutta palaan tänne saamaan iloa ja energiaa.
Palaillaan siis pian jonkun värikkään, hyväntuoksuisen tai maukkaan aiheen merkeissä :)
Välillä kohtaamiset matkoillani voivat johtaa hyvinkin odottamattomiin juttuihin. Kuten tänä keväänä siihen, että palaan Amorgoksen saarelle viime syyskuussa tapaamani Mat’in kutsumana.
Muistatteko Mat’in, Amorgoksen Egialissa luksushotellissa työskentelevän britin?
Tapasimme niin sattumalta kuin vain kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä voi pienellä kreikkalaisella saarella tavata, ja tuntui, että olimme ystäviä saman tien. Matin tarina siitä, kuinka puuseppätaustainen mies saapui hotelliin korjausmieheksi ja ylennettiin parissa kuukaudessa vieraiden viihtyvyysvastaavaksi, oli kerta kaikkiaan inspiroiva. Tällaiset kohtaamiset ovat yksi matkustelun parasta gourmet-suolaa, päästä osalliseksi erilaisten ihmisten mitä mielettömimpiin elämäntarinoihin. Kyllä elämä on ihmeellistä.
Kävin tutustumassa Matin työpaikkaan ja esittelin ihastuttavan wellness-hotellin myös blogissani. Kiitoksena tästä, sain tammikuussa Matilta kutsun hotellin järjestämään joogatapahtumaan – ja sinne olen nyt saapunut. Laiva jätti minut ja satakunta muuta hotellin vierasta Egialin satamaan viime yönä kello 01.30.
Viisi päivää joogaa, mindfulnessia ja yleistä rentoutumista ja rauhoittumista Egialin kaltaisessa ympäristössä..? Kyllä, kiitos. Tulee tarpeeseen.
Matin ja tiiminsä ideoima Elysia Convention järjestetään nyt ensimmäistä kertaa ja siitä toivotaan jokavuotista perinnettä.
Elysia kokoaa Amorgokselle jooga- ja wellness-guruja ja aiheesta kiinnostuneita harrastajia ympäri maailmaa. Joogan lisäksi viikko-ohjelman workshopeissa ja luennoilla käsitellään myös ayurvedaa, aromaterapiaa ja niinkin kiinnostavia aiheita kuin Alignment through Greek Sculpture and Philosophy ja Explore and Experience the Benefits of Shamanic Sound.
Tämän iltapäivän ohjelmassa on mm. norjalais-brittiläisen Katarina Gellinin luento aiheesta Getting The Scandinavian Work & Life Balance.
Jooga liittyy olennaisesti Aegialis Hotel & Spa’han, sillä hotelli on erikoistunut jooga- ja hyvinvointiteemaan - sitä ympäröivä maisema on kuin luotu rauhoittumiseen ja meditaatioon. (Ja jos maisema sattuisi kyllästyttämään, hotellin kylpylä luo aika kivat puitteet rentoutumiseen sekin.)
Yksi hotellin joogatiloista sijaitsee rakennuksen katolla (kuvassa), voin kuvitella millainen elämys on joogata siellä kesä- tai syysiltaisin auringon laskiessa. Harmi että se taitaa jäädä minulta kokematta, nyt huhtikuussa taitaa olla vielä liian viileät säät ulkojoogaan, ainakin iltaisin.
Amorgoksen kyliä
Amorgoksesta jäi syksyllä se fiilis, että tämä on niitä saaria joille palaan vielä. Enpä vain tiennyt, että jälleennäkeminen koittaisi näin pian.
Upeaa olla täällä taas. The Island of the Big Blue.
(Luc Bessonin filmi Suuri Sininen kuvattiin täällä, saaren lempinimi tulee siitä.)
Korppujalat? Halkeilevat kantapäät?
Nyt olisi tilaisuus päästä fiksaamaan jalat kesäkuntoon kotimaisen Lemon Juice & Glycerinen tuotteilla.
Olen mukana Lemon Juice & Glycerinen Kesävarpaat-kampanjassa, jossa testataan sarjan jalkavoidetta, kantapäiden hoitovoidetta ja uutuustuotetta jalkakuorintaa. Kauneus & Terveys -lehti kokoaa kampanjan tiimoilta testiryhmän, johon kuka tahansa teistäkin voi hakea mukaan.
Testiryhmään valitaan yhteensä noin sata henkilöä ja mukaan voit hakea täältä.
Olen itse osa testiryhmää bloggaajan ominaisuudessa.
Testituotteista tehokas kantapäiden hoitovoide onkin minulle jo ennalta tuttu, tutustuin siihen viime kesänä Livboxin kautta ja ihastuin.
Olen kantapäävoiteiden heavy user -tyyppiä, näitä kuluu useampi tuubi vuodessa. Lemon Juice & Glycerine -kantapäävoide sisältää 20% karbamidia, ja juuri tuo on se "taika-ainesosa" jota tarvitsen jotta herkästi halkeileva kantapäiden iho pysyy kunnossa. Karbamidi eli urea on luonnollinen, erittäin tehokas kosteudensitoja ja suurempina pitoisuuksina myös keratolyytti eli ihoa kuoriva ainesosa; se liuottaa paksua, parkkiintunutta ihoa.
Ilman karbamidia sisältävää voidetta kantapääni halkeilevat jatkuvasti, niiden kunto on täysin riippuvainen hoitovoiteista. Myös päkiäni ovat kovat ja "sarvikuononnahkaiset". Säännöllinen karbamidipitoisen voiteen käyttö hillitsee ihon paksua sarveistumista ja vähentää raspauksen tarvetta.
Ja kyllä, karbamidivoidetta on täällä Kreikassakin mukana pienessä purkissa. :) En enää koskaan halua kokea sitä mihin kuntoon jalkaressuni päätyivät vuoden 2013 Kreikan reissulla jolloin laiminlöin jalkojen rasvauksen...
Muut Lemon Juice & Glycerine Kesävarpaat (tai mun kohdalla varmaan kesäkantapäät, hihi) -kampanjan tuotteet ovat hoitava jalkavoide joka sisältää 15% sheavoita sekä sarjan uutuustuote, vaahtoava jalkakuorinta. Kuorivina ainesosina tuotteessa on luomuriisirakeita ja laavakiveä. Tarkat tuotetiedot löytyvät täältä.
Lemon Juice & Glycerine -testiryhmän tulokset julkistetaan kauneusjaterveys.fi-sivulla toukokuun lopussa. Palaan asiaan tuolloin ja kerron omat kokemukseni tuotteista. :) Kantapäävoidetta pystyn suosittelemaan mitä lämpimimmin jo nyt ;)
Jos innostuit testausmahdollisuudesta, ei muuta kuin kipin kapin täyttämään ilmoittautumislomake täällä. Ilmoittautua voi 12.4. saakka.
...miten vaikeaa voikaan olla saada ateenalaisista matkatoimistoista tietoa manner-Kreikan kohteista ja eri kylien välisistä liikenneyhteyksistä jos haluaakin reissata sisämaahan saarten sijaan.
...montako viipaletta gravieraa aion vielä syödä tänä iltana (aika monta on jo mennyt...).
Tämän talon vieressä sijaitsee kahden Michelin-tähden ravintola Funky Gourmet...
...miten Airbnb-isäntäni jaksaa vieraidensa erilaisia vuorokausirytmejä ja miten hän voi elää niin askeettisesti kuin asunto antaa ymmärtää... (minut siirrettiin tänään ylibuukkauksen vuoksi isännän omaan huoneeseen ja huoneen tavarat ovat: sänky, pikkuinen pöytä ja vaaterekki jossa roikkuu 9 puseroa... Isäntä itse nukkuu sohvalla.)
...että minun on pakko ostaa latvaseerumia koska en ottanut sellaista mukaan ja hiusten pituudet muistuttavat huovutettua hattaraa.
...että minulla on huolia joita ilman voisin mieluusti olla.
...että paikallisilla ystävillänikin on huolia joita ilman he mieluummin olisivat.
...että tunnen ikävää ja haikeutta joita Kreikan keväinen aurinko ei pysty sulattamaan.
...että pääsen ylihuomenna saarelle jolla on tiedossa lämpimiä jälleennäkemisiä ja ohjelmaa jolle olen asettanut suuret odotukset.
...että en tälläkään kertaa päässyt toteuttamaan haavettani syödä Funky Gourmet -ravintolassa. Ehkä toisessa elämässä..?
Minä ja Kreikka juhlimme viime vuonna 20-vuotistuttavuuttamme. Tein ensimmäisen matkani Kreikkaan elokuussa 1996, kohteena Korfun saari, ja Ateenassa vierailin seuraavan vuoden kesänä. Korfulla käytyäni se oli menoa, Kreikkahyttynen oli purrut ja kunnolla. Siitä saakka olen vieraillut maassa melkein joka vuosi.
Kokosin ennen reissuun lähtöä muutamia vanhoja kuvia ensimmäisiltä Kreikan matkoiltani. Tässä pieni aikamatka 20 vuoden taa.
Sanni ja Ateena kauan sitten.
Taustalla Lykavittoksen kukkula.
Tässä sama maisema vuodelta 2015. <3
Tein ensimmäiset Kreikan matkani yhdessä sisareni kanssa joka on minua neljä vuotta nuorempi. Minä olin Korfun matkalla 17, sisareni 13. Oltiin me aikamoinen parivaljakko... Matkaoppaat ihmettelivät miten kaksi näin "penskaa" on päästetty kaksistaan matkalle... ^_^
Kuvista voi ihailla sen ajan lievästi sanottuna väljää t-paita-muotia... :)
Nuo vuosien 1996 ja 1997 matkat ovat muuten niitä harvoja kertoja, kun olen ollut Kreikassa kesällä. Kuumuus oli jotain lähes sietämätöntä, esimerkiksi Korfulla muistan kuinka iho oli kaksi viikkoa non-stop tahmea ja öisin oli vaikea saada unta kun keho ja lakanat kylpivät hiessä... Halvin mahdollinen hotelli kun oli buukattu, ei meillä tietenkään ollut ilmastointia. Eikä varaa edes pieneen tuulettimeen jonka olisi voinut vuokrata respasta.
Siskolla ja minullahan loppui matkan aikana rahatkin kesken ja äiti joutui lähettämään meille lisää kassaa Fritidresorin (jonka matkalla olimme) toimiston tilin kautta... ^_^ Eihän tuon ikäisillä ole luottokortteja. Muistan kuinka oppaat olivat jotenkin tosi äkäisiä kun joutuivat tällaisen rahajutun järjestämään. Kasvoilta suunnilleen näki että "voi h*lkkarin pennut"... :D
Olin nuorena tosi vakavanaamainen enkä juuri koskaan hymyillyt kuvissa.
Tässä kuvassa ilmeisesti hymyilyttää tuo takana rentoileva setä...
...tsekatkaa käsivarren rusketusraja...! ^_^
En ole enää vuosiin ruskettunut yhtä syvästi kuin nuorempana, mutta toisaalta ihonsävyni on pysyvästi muuttunut tummemmaksi niin että näytän siltä kuin minulla olisi talvellakin ihan kevyt päivetys iholla.
Kuvateksti albumissa kertoi koiran nimen olleen Spiros. :)
Tykkäsin kovasti patikoinnista jo nuorena. Tässä olimme haikkailemassa jossain Korfun luontopolulla.
Huvittaa muuten, kun nuo kuvassa näkyvät kengät ovat näemmä tehneet paluun... Ihan nauratti kun bongasin niitä Sokoksen kenkäosaston kevään uutuksista. So 90's, voi jälleen todeta. Rakastin noita popoja ja kutsuin niitä pohjan muodon perusteella traktorikengiksi. Niiden syviin uurteisiin jäi aina ihan älyttömästi pieniä kiviä. :)
Näitä vakavailmeisiä kuvia katsoessa ehkä ymmärtää, mistä otsaani koristavat "huolirypyt" ovat peräisin. Olen perusilmeeltäni käytännössä "mököttänyt" puolet elämästäni, ei ihme että otsa oli jo parikymppisenä pysyvästi rutussa. :P
...mites nuo mun hirmukynnet muuten..! ;) Nuo olivat niitä vuosia jolloin kippurakynteni olivat pisimmillään...
Nykyään hymyilen kuvissa melkein aina, mutta siitä tuli minulle luontevaa oikeastaan vasta 3-kymppisenä.
Olen monesti miettinyt, että en uskaltanut hymyillä koska minulla oli niin valtavasti epävarmuuksia. Hymy yhdistyy usein itsevarmuuteen, ja minä olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma.
Tässä hymyilen eilen ystäväni Mariannan kanssa Stavros Niarchoksen puistossa Ateenassa.
.
Ateena 3.4.2017: 
Kreikkalaista jogurttia, hortaa ja horiatikia on jo nautiskeltu, tänään on varmasti munakoison aika :)
Vuorossa taas pitkästä aikaa ripsariarvostelu. Ryhmä-sellainen, kuten olen nyt ottanut tavaksi.
Vertailussa Maybelline Lash Sensational Luscious, Essence Forbidden Volume, Maybelline The Falsies Push Up Angel ja The Body Shop Lash Hero. Olen saanut kaikki blogin kautta.
Tarkoitukseni ei ole mitenkään erityisesti nostaa esiin tai suosia Maybellinea, mutta arvostelussa on mukana kaksi ripsaria tältä merkiltä koska koin kiinnostavana esitellä (hyvin erilaisen) Luscious-version viime vuoden suosikkimaskarastani (tästä versiosta ei tullut suosikkia). Push Up Angel taas on mukana itsestäänselvistä syistä jotka käyvät ilmi arvostelusta :)
Kaikissa arvostelun ripsarikuvissa maskaraa on levitetty yksi kerros.
Maybelline Lash Sensational Luscious
9,5 ml / 15,90€
Lupaa "näkyvästi moninkertaistetut ja paksummat ripset" sekä hoitaa ripsiä öljyillä.
Siinä missä kauniisti erottelevasta ja siististi ja tasaisesti volyymia tuovasta perus- Lash Sensationalista tuli toinen viime vuoden suosikkimaskaroistani, on Luscious-sisko pettymys. Lusciousin massa on todella märkää - vielä neljän kuukauden (!!) käytön jälkeenkin. Avasin maskaran joulukuussa ja se on yhä todella kosteaa.
Vaikka hylsyn kauluri tuntuu niistävän maskaraharjaa tehokkaasti, ottaa säiliöharja mukaansa niin paljon massaa että jälki on sotkuista. Märkä, runsas massa liimaa ripsiä yhteen ja vaikka tulos on tosiaankin fuller, en voi puhua "visibly multified" -tuloksesta niinkuin perus- Lash Sensationalissa.
Vaikka Luscious-harjan nystyillä olisikin potentiaalia kammata ripset siisteiksi, liian runsas ja kostea massa tekee erottelevuuden vaikeaksi tai oikeastaan mahdottomaksi - ainakin minun hennoissa ripsissäni. Mitä hennommat ja harvemmat ripset, sitä helpommin runsas ja märkämassainen maskara liimaa niitä yhteen kimpuiksi.
Jos Lash Sensational Luscious jollain erottui ns. edukseen kolmesta muusta vertailun maskarasta, niin sillä saa selvästi tummimman ja paksuimman näköiset ripset. Mutta ei kovin siistejä.
The Body Shop Lash Hero
8,5 ml / en löydä tälle hintaa (- onko maskara poistunut näin nopeasti TBS:n Suomen valikoimasta..? Sain sen joulun alla.)
Ensimmäinen kerta kun kokeilen The Body Shopin maskaraa. "Ripsisankari" lupaa pituutta, volyymia ja hoitavuutta. "Tekee katseesta avaramman ja elvyttää ripsiä".
Lash Heron kuiva, voidemainen massa on täysi vastakohta Lash Sensational Lusciousille. Ei vahvaa kerrostuvuutta, ei paksunna ripsiä. Jälki on hieman nukkaista/hapsuista niinkuin kuivalle massalaadulle on ominaista. Harjan tiheäharjaksinen rakenne yhdistettynä kuivaan massaan luo heikohkon erottelevuuden. Tylpällä harjan päällä on myös vaikea ulottua sisä- ja ulkonurkan ripsiin.
Muutamalla vedolla tulos on siisti mutta vaisu, volyymista ei voi puhua nimeksikään. Kerrostuvuus keskitasoa. Ripsistä saa kyllä selvästi paksummat kun antaa ensimmäisen kerroksen kuivua ja harjaa sen jälkeen lisää massaa, mutta lisäkerroksilla hapsuinen, kuivakan näköinen jälki korostuu.
Lash Hero ei ole maskara minun makuuni. Sopii ehkä henkilöille, jotka haluavat maskaransa vain värjäävän ripset, ei niinkään tuovan runsautta.
Essence Forbidden Volume
3,49€ / 12 ml
Joukon yllättäjä! En ole tosin koskaan epäillytkään, etteikö halpiskosmetiikka voi toimia yhtä hyvin kuin kalliimmatkin merkit.
Essencen Forbidden Volume -maskaran massa on koostumukseltaan vähän nestemäisempää kuin The Body Shopin Lash Hero, mutta ei niin märkää kuin Maybellinen Lash Sensational Luscious. Kuituharja annostelee massaa oikein nätisti ilman paakun paakkua ja harja erottelee ripset kauniisti.
Kerrostuvuus on hyvä. En saa Essencen maskaralla ihan nimen ehdottamaa "kielletyn" tasoista muhkeutta ripsiin mutta tulos ei ole pliisukaan.
Erittäin hyvä perusmaskara, ei oikeastaan mitään huomautettavaa. Jos nyt jotain haluaisi keksiä niin hylsyn kauluri on tosi väljä eikä sen niistoefekti kovin tehokas, mutta se ei ole ongelma kun massa ei ole koostumukseltaan liian runsas. Kaiken kaikkiaan Essencen hylsy tuntuu selvästi halvemmin toteutetulta kuin muissa maskaroissa, mutta mitäs se haittaa kun tuote tekee tehtävänsä hyvin.
Maybelline The Falsies Push Up Angel
17,90€ / 9,5 ml
Maybellinen enkelimaskara lupaa "kohotetun, viuhkamaisen tuloksen".
"Winged look" -ilmaisua en ole koskaan ripsareissa ymmärtänyt, mutta Push Up Angel on aivan loistava ripsiväri, vuoden lempparini tähän mennessä. Ohut täsmäharja (enemmänkin kampa) erottelee ja värjää ripset tyvestä latvaan supertarkasti piirtäen esiin pienimmätkin ripset. Jos Lash Sensational Lusciousin kohdalla ei voinut puhua "multiply"-efektistä niin Push Up Angelin kohdalla voi.
Mitään kaareuttavaa tai nostavaa vaikutusta en ripsissäni havaitse, mutta kaareuttavuus ei ylipäänsä ole ominaisuus jota edes kaipaan maskarassani. Ripseni ovat luonnostaan taipuisat ja minulle kaikkein tärkeintä maskarassa on erottelevuus ja siisti kerrostuvuus. Push Up Angel kerrostuu ihan nätisti, mutta paksuus ei ole tämän maskaran ydinjuttu.
Tämä on maskara, jonka jälkeen voin luottaa; tulos on aina siisti ja paakuton.
Push Up Angel löytyy myös matkameikkipussistani. :)
*
Vertailukuvista näkee, että Push Up Angel ja Essencen Forbidden Volume tekevät yhdellä kerroksella kutakuinkin samantyyppistä jälkeä, mutta pidän Angelin tarkasta kampaharjasta enemmän. Forbidden Volume kerrostuu herkemmin lisäkerroksilla tehden selvästi paksummat ripset, Angel jää hillitymmäksi.
Lash Sensational Lusciousin kohdalla olin armollinen enkä valinnut juttuun mukaan kaikkein sotkuisimpia kuvia, tässä kuvassa tulos näyttää ihan perussiistiltä vaikka kokemus ripsaria levittäessä on joka kerta negatiivinen. Ylipäänsä on muuten vaikea saada kuvissa välittymään sitä tunnetta, minkä ripsari tuo kun sitä käyttää. Lukija näkee vain tuloksen, mutta kuva ei kerro miltä harja tuntui tai miten massa käyttäytyi ripsissä.
Anyways: tämän arvostelun helmet: supertarkka Push Up Angel ja superedullinen Forbidden Volume.
Olen selvästi kehittynyt (pitkien matkojen) käsimatkatavarapakkauksessa. :)
Vaikka useimmat lomailijat - ja varmaan valtaosa tämänkin blogin lukijoista - matkustavat ruumaan tsekattavalla matkalaukulla, niin jostain syystä käsimatkatavarapostaukseni ovat aina suosittuja :) Joten laitetaan taas sellainen.
Kuukauden kosmetiikka- ja muut kauneus/hygieniatavarat mahtuvat kolmeen, tai itse asiassa kahteen litran minigrippiin. Meikkipussi sujahtaa vielä tuon toisen pussin sisään lentokentän turvatarkastuksessa.
Edit. Lisätään tähän selvennys kun kuvan pussien määrä vs. lentoyhtiöiden yhden litran sääntö on nyt aiheuttanut hämmennystä :)
Matkustamoon saa ottaa mukaan yhden litran vetoisen pakkauksen (täytyy olla läpinäkyvä) verran nestemäistä kosmetiikkaa, ja tämän litran pussin sisällä olevien yksittäisten kosmetiikkapakkausten volyymi ei saa ylittää 100 ml. Kiinteitä meikkejä kuten rajauskyniä ei tarvitse laittaa tuonne nestemäisten pussiin, mutta minulla kaikki meikit, niin kiinteät kuin nestemäiset (eli esim. huulikiillot ja maskara) ovat yksinkertaisuuden vuoksi samassa minigripissä koska niitä on niin vähän. Ja tämä meikkejä sisältävä minigrip menee vielä tuon toisen, pelkkiä nestemäisiä tuotteita sisältävän litran minigripin sisään = yksi litran pakkaus. :)
Nestemäiset kosmetiikkatuotteet vievät 2/3 litran pussista.
Näin vajaan näköisellä setillä en ole koskaan lähtenyt matkaan, yleensä pussi pullistelee ääriään myöten täynnä ja saan sen juuri ja juuri nipistettyä kiinni. Aina joudun arpomaan muutamien tuotteiden välillä minkä joudun jättämään pois. Jo muutama pakkausvalinta näköjään vaikuttaa suotuisasti, esimerkiksi se, että otin nyt hiusväriä mukaan kapeassa lieriöpullossa + minigripissä purkin sijaan.
Minulla on vuodesta toiseen käytössä samat vakiintuneet matkakosmetiikkapakkaukset, kuten tuo Cliniquen silmämeikinpoistoainepullo ja Clarinsin minikasvovesipullo, sekä hiusväreistä jääneitä litteitä hoitoainepulloja. Ne alkavat varmasti jo tulla tutuiksi blogin pitkäaikaisille lukijoille ^_^
Pussista löytyy mm. putsari, kasvokuorinta, kasvovoide, pihkavoide (pienten haavojen hoitoon), kynsilakka, voidemainen dödö, aurinkovoide kasvoille, shampoo ja hiusväriä.
Pikkuiset puolen desin minigripit sopivat loistavasti vartalovoiteiden, shampoiden, hoitoaineiden ja vaikka aurinkovoiteiden pakkaukseen silloin, kun litran pussin volyymi taytyy saada hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. Hyödynsin minigrippejä etenkin syksyn 2013 matkalla jolloin budjettini oli alhaisimmillaan ja pystyin ostamaan paikan päältä vain hyvin rajoitetusti kosmetiikkaa. Nykyään ostan Kreikan matkoilla eniten kuluvat kosmetiikkatuotteet kuten suihkugeelin, aurinko- ja vartalovoiteen paikan päällä, en ota niitä mukaan Suomesta.
Kuvassa näkyvä luumun värinen tökötti minigripissä on toinen matkalle mukaan ottamani hiusväri. Sain värin testiin tulevan kampanjan tiimoilta, ja pääsen kirjoittamaan siitä vasta huhtikuun lopussa. Väri on niin pigmenttistä että sitä tarvitsee sekoittaa hoitoaineeseen vain ihan pikkuisen, ja luulen tuon määrän yhdistettynä Star Gazerin pulloon riittävän hiusvärin ylläpitoon kuukaudeksi. Kyseessä on muuten vielä L'Orealin Coloristaakin halvempi suoraväri :) Jonka spray-versiokin tekee näkyvää jälkeä.
Amorgoksen hiusvärisaalis viime syksyltä
Kuten viime syksynä selvisi, shokki- ja pastelliväritrendi ei ole lainkaan pinnalla Kreikassa eikä kaupoista löydä yhtään shokkivärejä. (Johtuu kenties luonnollisesti paikallisten tummasta hiusväristä...) Suoravärin hankintamahdollisuudet rajoittuvat valikoituihin kampaamoihin, joten mukaan on otettava omat värit ellei halua maksaa kalliista salonkiväreistä.
Tällä pohjalla olin ensin harkitsemassa värien ennaltapostitusta ateenalaisen ystäväni Mariannan osoitteeseen, niin hankalaa oli viimeksi löytää reissussa violettia väriä. Mutta todettuani tuon viimeisimmän testivärin niin pigmenttiseksi, luotan siihen että se riittää yhdessä Star Gazerin kanssa. Voin sitten huhtikuun lopussa raportoida, riittivätkö. :)
Meikit.
Olen vihdoin oppinut kunnolla karsimaan matkameikeissä, ja nyt alkaa näyttää oikeasti järkevältä käytön suhteen. Pitkään pakkasin mukaan aina myös luomivärejä, mutta ei niitä vain tule käytettyä reissuolosuhteissa. En tiedä miksi, mutta en jaksa välittää niistä yhtään kun reissaan. Muuten niin itsestäänselvä poskipunakin jää pois matkameikistä. Aurinkoisissa kohteissa päivetys tietysti usein hoitaa värin kasvoille muutenkin :)
Tällä kertaa mukana on ripsiväri, mineraalipohja, peiteaine, silmämeikinpohjustus (jotta luomet eivät kiiltele), kaksi violettia ja yksi sininen rajauskynä, violetti ja sinikimalteinen nestemäinen eyeliner (niitä, eh, juhlavampia meikkipäiviä varten ^_^), kulmageeli, kulmakynä, huulikiilto ja huulipuna (sekin juhlavampien iltojen toivossa ^_^).
Muut sekalaiset kauneus/hygienia (...ja näköjään päänsärky)jutut mahtuivat nekin litran pussiin. Käytän ei-nestemäistenkin juttujen pakkaukseen minigrippejä kun ne vievät vähemmän tilaa kuin nesessäärit. Topseja, hammastahnatabletteja, kynsiviila, pinnejä ja hiuslenksuja, taskupeili, karvahöylä.
Konjac-sieni on parhaita matkatavaraoivalluksiani viime vuosilta. Pitkään matkustin ilman pesusientä, mutta oikeasti - iho ei vain puhdistu kunnolla ilman sientä. (Mun kokemus.) Tavallista pesusientä tehokkaammin puhdistava konjac-kuitusieni vie minimaalisesti tilaa (se on kuivana kutistuneessa tilassa ja laajenee veden vaikutuksesta) ja ihosta saa kunnolla irti kaikki aurinkorasvatöhnät. Nyt huhtikuussa ei kyllä todennäköisesti ole tarvetta muulle kuin kasvoaurinkovoiteelle, kroppa tuskin tulee paljon aurinkoa näkemään.
Huhtikuun säistä puheen ollen, ajattelin että en tällä kertaa pärjäisi lämpimimpien vaatteiden takia pelkällä käsimatkatavaralaukulla. Niin vain sain kuitenkin survottua kaiken uskolliseen oranssiin Samsoniteeni ja painokin jäi hipomaan kymppiä. Koneessa päällä tietysti niin paljon vaatetta kuin mahdollista ^_^
Joku ihmetteli aiemmin olenko tosiaan niin tarkka pennin venyttäjä, että 20 euron matkalaukkumaksun säästäminen on minulle tärkeäkin juttu reissatessa. Ei, ei tosiaan ole, vaikka en kiellä etteikö mahdollisimman halvalla selviäminen aina tuota tyydytystä. ^_^ Suurin syy käsimatkatavaralla matkustukseen on helppous ja vaivattomuus, tykkään siitä ettei tarvitse odotella laukkua lentokentällä ja tokihan mahdollisimman vähäinen matkatavara sopii useita eri kohteita sisältävään "reppureissaukseen". On eri juttu jos menee vain kentältä yhteen hotelliin ja sieltä viikon tai kahden kuluttua takaisin kentälle.
Se vain ärsyttää, ettei mikään rinkka sovi lentoyhtiöiden käsimatkatavaran säädettyyn maksimikokoon. Sen takia matkaan useimmiten pikku-Samsoniten kanssa, vaikka rinkka olisi totta kai vielä mukavampi seuralainen. Kyllähän noita rinkka selässä lennolle tulevia aina välillä näkee, mutta itse en viitsi ottaa riskiä koska mun tuurilla virkailijat eivät varmaan olisi niin suopeita. Kerran oli jo lähellä etten joutunut jättämään Skotlannin reissulla tuliaisia kentälle kun Ryanairin virkailija totesi pienen reppuni olevan liian paksu.
Käsimatkatavarakosmetiikkapakkauksen niksejä:
Jos edellisessä kosmetiikkajutussani liikuttiin sienimäisten kasvituoksujen maailmassa, nyt reissataan ihan toisenlaiseen kauneuden tuoksukohteeseen. Comfort Zone Tranquillity. Ylellinen, mieltä ja kehoa rentouttava, aromaterapeuttinen tuoksurituaali. Nimi kertoo olennaisen; tranquillity - rauha, levollisuus, seesteisyys.
Ajankohta sarjan testaamiselle ei olisi voinut osua paremmin tavoitellessani, tai ehkä paremminkin palautellessani elämääni tänä keväänä rennompaa, vähemmän suorittavaa ja stressi-vapaampaa tapaa olla ja elää.
Comfort Zone on italialainen, ylellinen hoitolasarja joka oli itselleni viime viikon "puolalaisen sienimetsän" tapaan aivan uusi tuttavuus. Comfort Zonen tuotteet ovat ns. normikosmetiikkaa eli sisältävät sekä synteettisiä että luonnollisia ainesosia. Valikoimassa on myös yksi Ecocert-sertifioitu sarja luonnonkosmetiikan ystäville, Sacred Nature.
Myös testaamani Tranquillity-linja on hyvin pitkälle vapaa synteettisistä ainesosista. Comfort Zone uudisti linjan viime vuonna luonnonmukaisemmaksi jättäen pois mm. silikonit, mineraaliöljyt, synteettiset väriaineet ja parabeenit.
Sarjaan kuuluu kahdeksan tuotetta joista sain maahantuojalta kokeiltavaksi kuusi: signature-tuoksuöljyn, vartalo- ja kylpyöljyn, vartalovoiteen ja -emulsion, suihkuvoiteen ja käsivoiteen.
Mutta Tranquillity-konsepti ei ole pelkästään tuotteita. Se on holistinen rentoutusmenetelmä, joka on kulkenut brändin mukana sen perustamisvuodesta 1996 saakka. Menetelmä yhdistää ihonhoitotuotteet ammattilaisen tekemiin spa-hoitoihin sekä ravintosuosituksiin ja vinkkeihin. Hengitysharjoitukset, uneen valmistava hieronta, värityskirja sekä stressiä lievittävät reseptit auttavat rentouden saavuttamisessa kiireisen elämän keskellä.
Tranquillity-kotihoitotuotteiden vaikutuksia kuvaillaan näin:
"Yhdistelmä eteerisiä öljyjä, pääosin seetripuun ja appelsiinin, auttaa tasapainottamaan ja rentouttamaan mieltä ja vartaloa sekä lievittämään stressiä ja jännitystä. Luo välittömän hyvän olon tunteen aromaterapiaa hyödyntäen. Erityisen hyödyllinen modernin elämän kiivastahtisuudesta irrottautumiseen." Siis paketti, joka sopii kevään teemoihini kuin nenä päähän. <3
Sarjan tähtituote on Tranquillity Blend (75€ / 50 ml), hoitomenetelmän tunnustuoksu tiivistetyimmässä muodossaan.
Tranquillityn pehmeän puinen tuoksu on olemukseltaan unisex-tyyppinen. Sitä on ollut kiehtovaa koettaa määritellä... tuoksu viipyilee taidokkaasti jossain feminiinisen ja maskuliinisen välimaastossa, paeten selkeää lokerointia. Latvatuoksun appelsiinia tai sydämen kukkaisuutta en haista kovinkaan selvästi vaan minulle tuoksu on ennen kaikkea puinen.
Virallisen tuoksuvauksen mukaan "intensiivinen seetripuu sekoittuu latvatuoksun kuplivan aldehydiseen appelsiinivivahteeseen sekä sydäntuoksun kukkaisiin ruusun ja pelargonin sävyihin, lämmeten ja sekoittuen pohjatuoksun pehmeään vetiveriin ja santelipuuhun, joihin yhdistyy aavistus vaniljaa."
Tuoksun pääasialliset eteeriset öljyt ovat seetri, appelsiini, ruusu, santeli, pelargoni ja vetiver.
Eteerisiin öljyihin perustuvat tuoksut ovat hyvin eriluonteisia kuin synteettisiin kemikaaleihin pohjautuvat. Niiden sisältämät aromaattiset yhdisteet ovat "elävämpiä", kompleksimpia ja monikerroksisempia. Tuoksuyhdistelmästä riippuen ne voivat avautua ja paljastaa luonteensa hitaammin kuin synteettinen tuoksu.
Tranquillity Blend avautui minulle verraten hitaasti. Rakastan puutuoksuja mutta ensin pidin Blendiä jopa liian tummana, puisena ja "korkeudeltaan" matalana (aistin tuoksuissa värien lisäksi myös "korkeuksia" tai taajuuksia, miten sitä nyt kuvailisi...). Viikko viikolta huomasin pitäväni tuoksusta enemmän ja enemmän. Siinä oli jotain tuttua ja turvallista, se veti minua puoleensa. Lopulta tajusin mikä tuoksusta teki niin tutun; voimakas santeli. Se yhdistyi mielessäni yhteen nuoruusvuosieni lempituoksuista; The Body Shopin Woody Sandalwoodiin.
Toinen, vasta tätä kirjoittaessani mieleen tullut Tranquillityn herättämä tuoksumuisto on Guccin ihana Accenti Edt vuodelta 1995. Tämänkin tuoksun nuoteista löytyy intensiivinen santelipuu. Accenti oli 16-vuotiaan Sannin mielestä upean aikuismainen tuoksu, en olisi varmaan rohjennut ostaa sitä (eikä ollut varaakaan, tuohon aikaan tuoksun ostoa ja sijoitusta harkittiin todella tarkkaan), mutta ihailin sitä lojaalisti Sokoksen kosmetiikkaosastolla. Ahh, tuoksumuistot...
Tranquillity Blend -tuoksuöljyä voi käyttää sellaisenaan laittamalla pisaran ranteisiin tai korvan taakse, tai sekoittamalla tipan muihin ihonhoitotuotteisiin, kuten vartalovoiteeseen. Ainesosista 80% luonnollisia.
Shower Cream 24 € / 200 ml
Kermainen koostumus vaahtoaa kevyesti ja pesee hellävaraisesti. Suihkuvaahdon tuoksu on Tranquillity-linjan tuotteista kaikkein maskuliinisin, käy erittäin hyvin myös miehelle. Ainesosista 88% luonnollista alkuperää.
Body Lotion 35 € / 200 ml
Kevyt, silkkinen vartaloemulsio. Imeytyy nopeasti. Ainesosista 92% luonnollista alkuperää.
Kosteusteholtaan body lotion -vahvuus on ehkä aavistuksen liian kevyt minulle. Purkkiin pakattu cream sen sijaan tuntui paremmalta.
Body Cream 53€ / 180 ml
Täyteläinen, vanukasmainen koostumus joka ei tunnu rasvaiselta tai tahmealta. Erittäin miellyttävän tuntuinen iholla, ja vastaa tuotelinjan ylellistä imagoa. Tämä tuote tuntuisi hienostuneelta jopa sokkona testatessa, olettaisin. Sopii valmistajan mukaan myös hierontaan. Ainesosista 87% luonnollista alkuperää.
Purkista on ihan pakko heittää erityiskommentti, se on nimittäin varmasti painavin kosmetiikkatuote jota olen käyttänyt. Lasinen purkki painaa yli puoli kiloa...!
Tranquillity Bath & Body Oil 71€ / 200 ml
Huomasin pitäväni vartaloöljyn tuoksusta vielä enemmän kuin Blend-tuoksuöljyn. Vaikka koko Tranquillity-linjassa on käytetty samojen eteeristen öljyjen muodostamaa tunnustuoksua, yhdisteiden suhteet toisiinsa vaihtelevat hieman tuotteesta toiseen, ja tietysti myös muut ainesosat kuten öljypohja vaikuttavat tuoksun kokonaisuuteen. Vartalo- ja kylpyöljyssä on käytetty hoitavana pohjana manteli- ja amaranttiöljyjä, Blendissä taas on ihan erityyppinen öljykombo pohjautuen hajuvesissäkin käytettyyn octyldodecanoliin. Vartaloöljyn tuoksu on pehmeämpi, puuterisempi ja lempeämpi Blendin ollessa "kärkevämpi".
Vartaloöljy emulgoituu maitomaiseksi kosketuksissa veden kanssa. Meillä ei ole kylpyammetta joten ihana Tranquillity-kylpy on jäänyt kokematta, mutta vartalonkosteuttajanakin öljy on oikein miellyttävä. Se ei ole koostumukseltaan ihan rasvaisimmasta päästä mutta ei nopeasti imeytyvän ja ihoon katoavan kuivaöljymäinenkään. Olen tykännyt emulgoida öljyn suihkauttamalla vartalolle ensin vettä, näin öljy imeytyy vielä paremmin. Maitomaiseksi muuttuva koostumus on myös jotenkin mukavampi hieroa ihoon.
Ainesosista 89% luonnollista alkuperää.
Käsivoide 20€ / 75 ml
Miellyttävä, kevyt käsivoide silkkisellä koostumuksella. Imeytyy nopeasti.
En ole täysin samaa mieltä pakkaustekstin kanssa siitä, että voide on nourishing and protective, koska miellän itse tällä tavoin kuvaillut voiteet (= ravitsee ja suojaa) selvästi paksummiksi. Tranquillity-käsivoide ei jätä suojaavaa kalvon tunnetta ihoon. Se ei ole mielestäni tarpeeksi rasvainen hoitamaan esimerkiksi kuivia kynsinauhoja, mutta on kuitenkin tarpeeksi täyteläinen että riittää päivähoitona minun käsilleni ja käytän tämän mielelläni loppuun. (En pidä yhtään ohuista lirukäsivoiteista. Vartaloni iho vaatii selvästi täyteläisemmät voiteet kuin kasvojeni, jotka taas ilahtuvat raikkaan vesimäisistä koostumuksista. Eri paria, mun nassu ja kropan iho :))
Käsivoide omaa tuotteista korkeimman pitoisuuden luonnollisen alkuperän ainesosia: 96%.
Pääsin myös testaamaan Tranquillity-menetelmään kuuluvaa Pro-Sleep -hierontaa helsinkiläisessä Feet and Soul -hoitolassa. (Hoidon minulle tarjosi Comfort Zonen maahantuoja.)
Pro-Sleep -hoito yhdistää ylellisen öljypohjan ja rentouttavan Tranquillity-tunnustuoksun erityisesti tarkoitukseen kehitettyyn taustamusiikkiin ja silkkisiä harjoja hyödyntävään hierontatekniikkaan. Hoidon suorittanut kosmetologi Maria Kjellberg kertoi, että tämä syvärentouttava hoito on kehitetty erityisesti avuksi uniongelmiin tai esimerkiksi jet lagista toipumiseen, mutta luonnollisesti se sopii kaikille rentouttavaan hemmotteluun.
Tranquillity Sound -musiikkiin ja muihin Tranquillity-konseptin anti-stress-vinkkeihin hieronnasta ruokaresepteihin voi tutustua Comzort Zonen englanninkielisillä sivuilla täällä.
Tunnin kestävän hoidon jokainen minuutti on täyttä ihanaa rentoutta. Tuntui kuin olisi päässyt pienelle minilomalle jonnekin ihanaan paikkaan jossa mikään huoli ei paina eikä rintakehää kiristä. Hoidossa käytetyt ihoharjat ovat niin pehmeitä että en edes tajunnut että ihoa mikään harja koskeekaan, luulin Kjellbergin käyttävän vain käsiään. Vartalo hierotaan kauttaaltaan joka puolelta, pää mukaanlukien.
Nyt kun lähdin Ahvenanmaalle, huomaan kaipaavani Tranquillityn tuoksua. Siitä oli viime viikkoina muodostunut osa aamuista meditaatiohetkeäni, levitin sitä heti aamulla ranteisiini ja se sävytti miellyttävästi aamun ensitunteja (tuoksu ei pysy iholla koko päivää). Nyt tämä aromaterapeuttinen lisä uupuu aamuistani... Isohkoa öljypulloa ei ole kaikkein kätevin kanniskella matkatavaroissa, mutta olisi pitänyt tajuta laittaa sitä johonkin pieneen pulloon.
Aromaterapeuttiset vaikutukset ovat todella mielenkiintoisia. Ne voivat olla voimakkaita ja intensiivisiä ja karkean "suoraviivaisia" kuten vaikka saunan löylyssä, tai niin hienovaraisia että niiden vaikutuksen mieleen huomaa hiljalleen ajan kanssa - tai viimeistään silloin kun lopettaa tuotteen käytön.
*
Comfort Zonen tuotteita myydään vain hoitoloissa. Lähintä hoitolaa voi tiedustella osoitteesta info@icgroup.fi tai puh. 09 31579233.
Keksin tässä Kreikkainnoissani (pakkaan juuri huhtikuun reissua varten) listata kaikki suomalaisten matkanjärjestäjien järjestämät Kreikan valmismatkat kesälle 2017 kera omien kohdevinkkieni ja -kommenttieni. Olen käynyt omatoimisesti yli 40 saarella ja suurin osa pakettimatkojen kohteista on minulle tuttuja.
Jos tällaisesta listauksesta ja kohde-esittelystä olisi jälleen vaikka jolle kulle hyötyä? Mutta ennen kaikkea, tällaisia on vain niin kivaa tehdä :) <3
Otin mukaan kaikki sellaiset matkanjärjestäjät joiden kohteisiin tiedän Kreikan kuuluvan. Ulkopuolelle jäi varmastikin joitain pieniä paikallisia toimistoja, saa vinkata kommenteissa jos tiedätte sellaisia. Ylipäänsä olen kiinnostunut kuulemaan, onko Suomessa pelkästään Kreikkaan erikoistunutta matkatoimistoa..?
Tänä vuonna Suomesta pääsee järjestetyillä matkoilla runsaaseen 20 Kreikan kohteeseen. (En laske erikseen eri saarten sisäisiä kohteita kuten Kreetan monia eri kyliä.) Kreikan kohdetrendejä on mielenkiintoista seurata, saarten vaihdellessa hieman vuodesta toiseen. Muutamat kestosuosikit säilyvät tietysti vuodesta toiseen, ja näitä ovat Kreeta, Rodos, Kos ja Korfu. Myös Santorini lukeutuu klassisimpiin Kreikan kohteisiin.
Tein taulukon josta näkee yhdellä silmäyksellä mihin kohteisiin pääsee minkäkin matkanjärjestäjän kyydissä. Jos löydätte puutteita (löytyi jo ja korjattu), huikatkaa.
Merkkasin erityiset suosikkini sydämellä. Kohteista Ateena, Halkidiki ja Prevezan alue (Parga, Sivota, Kanali) sijaitsevat manner-Kreikassa, loput ovat saaria.
Matkanjärjestäjistä suurimman Kreikan kohdevalikoiman omaa Apollo 15 kohteellaan (joista muutama tosin on omatoiminen, ei pakettikohde), Tjäreborgin tullessa ihan kannoilla 13 kohteen vahvuudella. Aurinkomatkat ja TUI tarjoavat nekin monipuolisen kimaran Kreikkaa, loppujen jäädessä vain muutaman saaren varaan. Kullakin suurimmista matkanjärjestäjistä on muutama sellainen Kreikan kohde jota kilpailijoilla ei ole.
Eri matkanjärjestäjien valikoimasta muutamalla sanalla:
TUI
- klassiset ja varmat Kreikan peruskohteet. Tänä vuonna ainoa joka vie myös Samokselle. Helmenä yhdistelmämatka Samos-Patmos.
AURINKOMATKAT
- vahva kattaus suosittuja kohteita laajemmalla repertuaarilla. Vahvuuksina Skiathos ja Skopelos jonne ei pääse muiden matkanjärjestäjien kautta.
TJÄREBORG
- erinomainen valikoima suosituimpia kohteita muutamalla persoonallisemmalla lisällä, vahvuutena etenkin iki-ihana ja vähemmän tunnettu helmi Symi.
APOLLO
- laajin valikoima kohteita takuuvarmoista suosikkikohteista pienemmän fanikunnan kohteisiin, omiin ehdottomiin lemppareihini lukeutuu upea Karpathos.
LOMAMATKAT
- vain kolme kohdetta, mukana itsestäänselvät ikisuosikit Kreeta ja Rodos ja bilekansaa vetävä Zakynthos.
DETUR
- ne varmat nakit Kreeta ja Rodos.
FRIMAN RESOR
- pieni hankolainen matkanjärjestäjä joka järjestää tänä vuonna kirjailija Göran Schildtin hengessä muutaman vaellus-, kirjoitus- ja ruokateemaisen matkan Leroksen saarelle (Leros oli Schildtin kotisaari).
TUI (entinen Finnmatkat)
Kos - en ole itse käynyt tällä saarella. Yksi Kreikan saarten Top 5 biletyssaarista (muut ovat Mykonos, Ios, Zakynthos ja ehkä vähän yllättävästi Paros, mutta viimeinen ennen kaikkea paikallisten bilemesta, ei turistien). Edit. Minä ja Kos kohtasimme viimein keväällä 2017 ja saaren pääkaupunki yllätti positiivisesti mielenkiintoisilla nähtävyyksillään, viihtyisällä satama-alueellaan ja kauniilla arkkitehtuurillaan. Koska vierailin saarella huippusesongin ulkopuolella, vältin tyypillisen turismihärdellin ja sain tutustua kaupunkiin sen kreikkalaisemmassa olotilassa, joka miellytti.
Kreeta - Kreikan suurin ja kenties tunnetuin saari, ja yksi maan klassisimpia pakettilomakohteita. Olen käynyt Kreetalla kaksi kertaa vieraillen Haniassa ja pääkaupungissa Heraklionissa. Kreeta on monipuolinen ja ihastuttava saari, ja vaikka siellä on überturistillisia loma-alueita, saarelta löytää myös aitoja kreikkalaiskyliä. Saari tunnetaan myös upeista vaellusmahdollisuuksistaan ja erinomaisesta ruoastaan. Kreeta on niin suuri että sieltä puuttuu pienille saarille ominainen tunnelma, se on enemmänkin kuin pikku-maa Kreikan sisällä.
Korfu - niinikään yksi Kreikan suosituimpia pakettilomakohteita, turismi tällä saarella on todella kehittynyttä ja järjestäytynyttä. Korfulla et myöskään kohtaa sitä ihan autenttisinta pikkusaaren tunnelmaa, mutta saari on erittäin viehättävä ja monipuolinen yhdistelmä kauniita rantakyliä ja kaupunkikohdetta. Korfun italialaistyylinen pääkaupunki Kerkyra on yksi Kreikan kauneimpia. Olen käynyt Korfulla kahdesti, vuoden 2012 tunnelmia täällä.
Rodos - Rodos on Kreikan saarten "pikku-Suomi", siellä törmäät kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä maanmiehiin ja suomenkielisiin ravintoloihin ja kauppoihin. Monipuolinen Rodos tarjoaa Kreetan tapaan kaikkea; kaupunkilomaa, rantalomaa, luontolomaa ja "historialomaa", jos antiikin rauniot kiinnostavat. Henkilökohtaisesti en pidä siitä mitä turismi on tehnyt pääkaupungin uskomattoman kauniille ja hyvin säilyneelle muurien ympäröimälle vanhallekaupungille, mutta sellaisia ovat massaturismin realiteetit. Kreetan Hanian vanhakaupunki on kokenut saman kohtalon.
Zakynthos - Zakynthoksen upearantaisella saarella voi viettää pääsääntöisesti kahdenlaista lomaa: rauhallista rantalomailua perheystävällisissä kohteissa tai 24/7- "Ruotsinlaiva"-lomaa saaren rakennetulla bilekeskusrannikolla. Jälkimmäinen on omalaatuisuudessaan täysin poikkeuksellinen ympäristö mihin tahansa Kreikan muuhun kohteeseen verrattuna. Siitä ei oikein voi puhua aitona Kreikkana, vaan se on pelkästään turisteille viihdetarkoitukseen luotu ympäristö. Täällä tapaat etenkin brittejä. Olen käynyt Zakynthoksella kerran.
Samos - viehättävä, perhelomailuystävällinen saari lähellä Turkin rannikkoa. Olen käynyt Samoksella kerran, mutta se oli ennen blogiaikoja joten en ole kirjoittanut matkasta Karkkipäivään. Kiersimme koko saaren ja ihastuin Samoksen moniin, viehättäviin kyliin. Samoksella on paljon turismia mutta se ei ole saari sieltä ihan turistillisimmasta päästä.
Patmos - sofistikoitunut Patmos hurmaa postikortti-idyllillään. Vierailin saarella syksyllä 2012 ja ihastuin etenkin ylhäällä kukkuloilla sijaitsevaan tunnelmalliseen vanhaankaupunkiin ja Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvaan kauniiseen luostariin. Pikkuinen Patmos ei tarjoile luksustason shoppailua tai ravintoloita kuten vaikka Mykonos tai Santorini, mutta jotain hienostunutta saaren ilmapiirissä on. Täällä et kohtaa turistityyppinä ördääviä juhlijoita etkä toisaalta valtavasti lapsiperheitäkään. Kaunista, rauhallista, seesteistä, sellaisena koin Patmoksen. Aikuiseen makuun.
Kalymnos - esitelty alempana Tjäreborgin kohteiden yhteydessä.
Santorini - esitelty alempana Aurinkomatkojen kohteiden yhteydessä.
Halkidiki - Halkidikin kolmea sormea muistuttava niemimaa manner-Kreikan koillisosassa tarjoaa monia erityyppisiä lomamahdollisuuksia rauhallisista kylistä vilkkaaseen yöelämään. En ole käynyt Halkidikissa joten minulla ei ole alueesta omakohtaisia kokemuksia.
Kos - esitelty ylempänä
Korfu - esitelty ylempänä
Kreeta - esitelty ylempänä
Rodos - esitelty ylempänä
Lefkas (Lefkada) - tämä kahdella nimellä tunnettu Joonian saari tarjoaa kattauksen Kreikan huippurantoja. Lefkaksella saattaa välillä tuntua että on Välimeren sijaan Karibialla, niin eksoottisia ovat saaren huikean pitkät, valkohiekkaiset rannat. Tällä saarella jopa minä, joka en niin viihdy rannoilla, jouduin biitsien pauloihin. Aivan mieletön paikka jos haet nimenomaan rantalomaa. Ihastuin myös saaren epäturistilliseen pääkaupunkiin. Täältä pääsee myös helposti manner-Kreikan helmeen: Pargan kylään.
Parga - jos paikka voi olla kuin postikortti, niin se on Parga. Ai hyvänen aika miten kuvauksellinen kylä..! Kreikan länsirannikolla sijaitseva Parga on suosittu pakettilomakohde, mutta massaturismi ei (vielä..) ole onnistunut täysin huuhtomaan sen autenttista tunnelmaa. Yleensä tosisuositut charterlomakohteet eivät voita varauksetonta rakkauttani, koska massaturismi luo vääjäämättä oman leimansa ja on pois alkuperäisestä tunnelmasta, mutta Pargan kohdalla olin ihan lovena saman tien. Ihana, ihana kohde! Linnoituksella voisi seistä loputtomiin vain uppoutuen ympäröivään kuvankauniiseen idylliin.
Parga on Top-kolmosessani jos pitää suositella mukavaa kohdetta Kreikan ensikertalaiselle. Kaksi muuta ovat Santorini ja Skopelos.
Sivota - pieni kylä Kreikan luoteisrannikolla, lähellä Korfua. Täällä en ole käynyt. Vaikuttaa rauhallista rantalomaa etsivän kohteelta, ei vilkasta yöelämää ja rajalliset ostosmahdollisuudet. Kreikan länsi- ja luoteisrannikon kohteissa plussaa ovat muuten loistavat retkimahdollisuudet kuten upea Meteoran luostari (edelleen must see -listallani). Halutessaan pääsee vierailulle vaikka Albaniaan ( suosittelen..!)
Santorini - monen (myös kreikkalaisen) mielestä Kreikan upein, ainutlaatuisin kohde. Santorinin näkymiä ei voi verrata mihinkään muuhun paikkaan. Caldera eli mereen vajonneen, purkautuneen tulivuoren reuna muodostaa puitteet henkeäsalpaaville, dramaattisille maisemille joille ei löydy vertaisia muilta saarilta. Tunnelman ainutlaatuisuutta korostaa saaren poikkeuksellinen, pehmeän autereinen valo. Jos olet käynyt saarella tiedät mistä puhun.
Santorini on myös yksi Kreikan turistillisimpia saaria ja yksi harvoista, joka vetää vierailijoita ympäri vuoden. Pienten calderanreunakylien väenpaljous ja tungos saattaa ahdistaa joitain vierailijoita. Odotin että se olisi ahdistanut minuakin, mutta ei. Kuten Pargassa, täällä massaturismi ei pilaa kokemustani. Paikan ainutlaatuisuus kumoaa turismin lieveilmiöt, ja nautin saaren kauneudesta ilman että sadat muut auringonlaskua kohden kameraansa osoittavat vierailijat haittaavat lainkaan. Olen käynyt Santorinilla viidesti ja tulen palaamaan sinne uudestaan ja uudestaan. Paikan tunnelma on upeudessaan lähes päihdyttävää.
Olen kirjoittanut Santorinista useita juttuja, poimitaan tähän vaikka vinkkini omatoimiseen budjettilomaan ja kattaus klassisia caldera-maisemia:
Aurinkomatkat järjestää Santorinilta myös island hopping -matkoja, kohteina ihanat Naxos ja Paros.
Skiathos - vehreä saari Sporadien saariryhmässä tunnetaan Lefkaksen ja Kreetan ohella Kreikan upeimmista ja kirkasvetisimmistä rannoista. Nuorekkaalla Skiathoksella on myös vähän bilepaikan mainetta, vaikkakaan täällä meno ei ole lähelläkään muita yllä mainitsemiani bilesaaria. Kolmas the juttu saarella on vaellus.
Tykästyin kovasti Skiathokseen, täällä on minikoossa kaikkea. Pienellä Skiathoksella pääkaupunki on ainoa suurempi asutuskeskus palveluineen ja turismielämä keskittyy pääkaupungin lisäksi rantojen tuntumassa sijaitseviin hotelleihin. Postikorttimaisen kaunis, taskukokoinen Skiathos Town on mielestäni yksi Kreikan mukavimpia saaripääkaupunkeja.
Skopelos - Skiathoksen rauhallisempi ja suurempi naapurisaari, tunnetaan yhtenä Mamma Mia -elokuvan kuvauspaikoista. Täällä on enemmän nähtävää kuin Skiathoksella eikä yhtä paljon turisteja, viehättävässä pääkaupungissa turismin ikävämmät lieveilmiöt kuten ravintoloiden aggressiiviset sisäänheittäjät loistavat poissaolollaan. Olen vieraillut saarella kerran enkä olisi halunnut lähteä, ihastuin paikkaan sydänjuuriani myöten. Skopelos sopii sinulle joka etsit autenttista kreikkalaista saaritunnelmaa, kauniita rantoja ja kuvauksellisia kyliä.
Zakynthos - esitelty ylempänä.
Ateena - ihana, kamala Ateena jakaa mielipiteitä. Rumankaunis, likainen ja ränsistynyt ja samalla täynnä lämmintä, rosoista charmia ja maailmanluokan historiallisia nähtävyyksiä. Maisema Lykavittos-kukkulalta merelle päin, Akropolin ja Parthenonin siluetin kohotessa silmänkantamattomiin jatkuvan talomeren keskellä saa ihon kananlihalle ja sydämen sykkimään kiihkeämmin. Rakastan Ateenaa niin etteivät sanat riitä kertomaan. Sulan onnesta ja kiintymyksestä joka kerta kun astun ulos Syntagman metropysäkillä lentokentältä tullessa. Viikon kuluttua olen siellä taas. <3
Kreeta - esitelty ylempänä.
Korfu - esitelty ylempänä.
Rodos esitelty ylempänä.
Santorini esitelty ylempänä.
Symi - pikkuinen saari lähellä Rodosta tarjoilee Kreikan kauneimmmaksi tituleeratun sataman - ymmärrät mistä on kyse kun laiva lähestyy saaren pääkaupunkia Yialosia (joka on myös saaren ainoa kaupunki). Yialosin pittoreskia kauneutta ei meinaa uskoa todeksi. Jyrkässä kukkulan rinteessä kuin toistensa päällä seisovat uusklassiset rakennukset näyttävät värikkäässä, suloisessa harmoniassaan melkein lavastukselta.
Symi on kohde aikuiseen, estetiikkaa arvostavaan makuun. Saarta ei tunneta erityisesti rannoistaan jotka ovat moniin muihin saariin nähden vaatimattomia, eikä siellä ole kyliä eikä oikein mainittavia luontokohteitakaan. Pääkaupunki Yialoksen lisäksi Symin toinen nähtävyys on Panormitiksen luostari saaren toisella puolella. Lapsiperheillä tai vilkasta yökerhomeininkiä etsivälle täällä olisi varmasti tylsää, mutta niille, joiden sydän hypähtää kauniille, kuvauksellisille kylille, Symi on todellinen helmi Kreikan saarten joukossa. En voi kuin suositella. Symi on myös maustettu keskiverto-Kreikkaa asteen hienostuneemmalla tunnelmalla - täällä käy mm. kuninkaallisia luksusjahdeillaan.
Thassos - Kreikan pohjoisin saari Thassos on monipuolinen paketti. Olen viettänyt täällä muinoin yhden kesän au pairina joten saari on minulle erityisen tuttu. Thassos sopii niin leppoisaan rantalomailuun, kuvauksellisten kylien fiilistelyyn, antiikin raunionähtävyyksien bongailuun kuin antoisaan vaelteluunkin patikkareiteillään. Thassoksella elämä ei keskity vain yhteen tai kahteen asutuskeskukseen tai turisteille luoduille loma-alueille vaan saari on täynnään aitoja, eloisia ja kuvauksellisia kyliä rannoilta vuoristoon klassisine rantatavernoineen ja söpöine aukioineen. Manner-Kreikkaan pääsee lautalla hujauksessa.
Kavala - ei yhtään kavala vaan sympaattinen kaupunkikohde mantereella, Thassosta vastapäätä. Täältä löydät aitoa mukavaa kreikkalaista kaupunkielämää, museoita ja kauppoja. Kävin Kavalassa useasti au pair -kesänäni ja tykästyin.
Kos - esitelty ylempänä.
Kalymnos - erityisesti kalliokiipeilystä tunnettu sporttinen, monipuolinen saari jonka vilkas ja saarten mittakaavassa suuri pääkaupunki on yksi mukavimmista ja aidoimmista joissa olen Kreikan saarihyppelyilläni käynyt.
Kalymnos sopii sinulle joka etsit Kreikan saarta massaturismin tuolla puolen, mutta joka kuitenkin tarjoaa kehittyneet matkailupalvelut. Saari sopii niin perinteiseen rantaoleiluun, vähän kaupunkimaisempaan lomailuun kuin luonto- ja etenkin liikuntalomailuun. Kalymnoksella on laaja tarjonta hyvinvointiin ja liikuntaan liittyviä palveluita ja täällä käy kiipeilijöiden lisäksi myös paljon joogan harrastajia.
Telendos - pienin saari kaikkien matkanjärjestäjien valikoimassa! Telendos on hallinnollisesti osa Kalymnosta mutta on nimetty Tjären valikoimassa omaksi kohteekseen. Saarelle pääsee Kalymnokselta melkein uimallakin, tai 5 minuuttia kestävällä veneylityksellä. Taskukokoisella Telendoksella ei ole liikennettä ja siellä voi todellakin nauttia luonnon rauhasta ja hiljaisuudesta. Tai patikoinnista ja kiipeilystä - täällä on hyviä patikkapolkuja ja hienot kalliokiipeilymahdollisuudet.
Pargan alue (Sivota, Ammoudia) - esitelty ylempänä.
Lefkas - esitelty ylempänä.
Kos - esitelty ylempänä.
Korfu - esitelty ylempänä.
Kreeta - esitelty ylempänä.
Lefkas - esitelty ylempänä.
Parga - esitelty ylempänä.
Rodos - esitelty ylempänä.
Karpathos - vuoristoinen, dramaattisten maisemien Karpathos on yksi rakkaimpia Kreikan saariani. Olen käynyt siellä kahdesti. Skopeloksen, Paroksen ja Santorinin tavoin saari on aina mielessäni kun palaan Kreikkaan ja tänne haluaisin aina tulla uudestaan. Karpathoksen eristynyt sijainti ja muita saaria harvemmat laivayhteydet vain tekevät vaikeaksi yhdistää sen saarihyppelyyn.
Karpathos on hieno esimerkki saaresta, jolla charter-turismi ja aito paikalliskulttuuri elävät sopuisasti rinnakkain ilman että matkailijat ovat merkittävästi leimanneet saaren tunnelmaa. Kreetalta ja Rodokselta tutut turismin ikävämmät lieveilmiöt eivät vaivaa täällä eikä esimerkiksi historiallinen Olympoksen kylä ole peittynyt postikortti- ja matkamuistotelineisiin.
Monien kauniiden kylien Karpathos sopii monenlaiseen matkailuun klassisesta rantalomasta kyläbongailuun, kulinarismiin ja vaellukseen - minulla on vielä saaren upeat patikkapolut testaamatta.
Sivota - esitelty ylempänä.
Santorini - esitelty ylempänä.
Kalymnos - esitelty ylempänä.
Ateena (omatoimikohde, ei valmista lento/hotellipakettia) - esitelty ylempänä.
Ateenan Riviera (omatoimikohde, ei valmista lento/hotellipakettia) - tämän alueen muodostavat Ateenan rantalähiöt Glyfada, Vouliagmeni ja Voula. Glyfada ja Vouliagmeni ovat trendikkäitä nuorison suosimia alueita ja täynnään ravintoloita ja vilkasta yöelämää. Pikkukiviset rannat ovat maksullisia eikä niitä voi pitää erityisen vetovoimaisina Kreikan tunnettuihin rantakohteisiin verrattuna. Alueen etuna onkin ennen kaikkea läheisyys Ateenaan. Siksi majoituin itsekin Voulaan ensimmäisellä Ateenan vierailullani vuonna 1997. :)
Naxos - ihastuttava, todella monipuolinen Naxos on Kykladien vilkkaimpia saaria ja naapurisaari Paroksen ohella Kreikan laivaliikenteen suurimpia keskuksia. Mitä oivallisin paikka saarihyppelyn tukikohdaksi!
Täällä on ihan kaikkea - ja saarelaiset tykkäävät tuoda sen esiin ^_^ On hienoja rantoja vaikka muille jakaa, viehättäviä kyliä, pittoreski pääkaupunki, julmetun hyvä ravintolatarjonta (täällä on niin tolkuttomasti ravintoloita että kulinaristi menee äkkiä sekaisin valinnanvaikeudesta...), Kykladien korkein vuori ja valtavasti patikointireittejä, historiallisia nähtävyyksiä.... Kuin Kreikka pienoiskoossa. Omavarainen Naxos selviäisi omilla viljelyksillään ja lihan, kalan ja oliiviöljyn tuotannollaan, ja saari onkin yksi Kykladien vauraimpia. Antiikin aikoina saari tunnettiin laadukkaasta marmoristaan.
Tilos - sinulle joka etsit pientä, hiljaista, luonnonkaunista saarta massaturismin tuolla puolen. Täällä loma-aktiviteetit keskittyvät päivisin rannoilla löhöilyyn (löydät ehkä ihan oman poukaman itsellesi) ja kauniilla patikkareiteillä vaellukseen, iltaisin kokoonnutaan pienen rantakylän tavernoihin syömään ja jutustelemaan pian tutuksi tulevien paikallisten kanssa. Rauha ja verkkainen elämäntyyli on Tiloksen juttu.
Kanali - minulle tuntematon kohde Prevezan alueella manner-Kreikassa. Vaikuttaa Sivotan kaltaiselta rauhalliselta, ei niin turistilliselta pikkukaupungilta (Kanali on kuitenkin Sivotaa suurempi) jossa rento lomameininki keskittyy kaupunkia reunustavalle rannalle ja rantakadun ja torin tavernoihin.
Kreeta - esitelty ylempänä.
Rhodos - esitelty ylempänä.
Zakynthos - esitelty ylempänä.
Kreeta - esitelty ylempänä.
Rodos - esitelty ylempänä
Leros - kenties vähiten turistillisin saari kaikista esitellyistä. Kuvauksellinen saari on niin pieni että sen läpi voi kävellä (huikeaa maisemareittiä) muutamassa tunnissa. Minulle jäi Leroksesta syksyn 2012 lyhyellä päivävierailullani kaksipiippuinen fiilis, johtuen ennen kaikkea pääkaupunki Lakkin hyvin erikoisesta, lähes aavemaisesta tunnelmasta. Kaupungin poikkeuksellista arkkitehtuurista tyyliä ja tunnelmaa on esitelty hyvin tässä Peter Sommerin kirjoituksessa, linkkaan siihen kun en itse tullut kirjoittaneeksi vierailustani. Leroksen muut kylät edustavat Egeanmeren saarille perinteisempää arkkitehtuuria ja ovat oikein viehättäviä.
*
Onko moni Karkkipäivän lukijoista lähdössä tänä vuonna Kreikan lomalle?
Omatoimisesti Kreikan saarille suuntaavat ensikertalaiset saattavat hyötyä aiemmin kirjoittamastani Oppaasta Kreikan saarihyppelyyn.
Kaikki Kreikan matkojen blogikirjoitukseni saarikohtaisesti jaoteltuna taas löytyvät täältä: Suuri Kreikka-hakemisto.
