Palataan vielä hetkeksi Suomen syksyn koleudesta lämpimämpiin maisemiin. Tämän paikan jos minkä halusin aivan ehdottomasti jakaa kanssanne, aivan mieletön!
Saari on yksi tämän vuoden Kreikan reissuni ehdottomia kohokohtia ja helmipaikkoja. Paikka, joka tunnetaan ällistyttävän kauniista rannoistaan ja niin turkoosinsinisistä vesistään että silmiin sattuu. Täällä asuu alle 400 ihmistä. Saari on niin pieni että sen kävelee ympäri iltapäivän aikana.
Saari on:
Koufonissi kuuluu saariryhmään nimeltä Pikku-Kykladit. Muut ryhmän saaret ovat Donoussa, Iraklia ja Schinoussa, vierailin näistä myös ihastuttavalla Donoussalla josta haluan vielä tehdä oman erillisen postauksen. Ehkä julkaisen sen kylmimmän talven keskellä muistona kesän lämmöstä. :)
Tämä kourallinen miniatyyrisaaria sijaitsee Naxoksen ja Amorgoksen välissä, ja kaikki ovat kuuluja Kreikan upeimpiin kuuluvista rannoista ja häkellyttävän kirkkaista vesistään joiden uskomattoman saturoitunut väri shiftaa kaikissa mahdollisissa vihreän ja sinisen nyansseissa vaalean turkoosista indigonsiniseen. Koufonissi on saarista väkirikkain ja turistillisesti kehittynein, muilla Pikku-Kykladien saarilla asuu kullakin alle 200 ihmistä.
Luulen että näin Koufonissilla sinisen sävyjä joita en tiennyt edes olevan olevassa. Tuntui kuin olisin katsellut ympäristöä vahvojen filtterilasien läpi. Koufonissi sai minut toteamaan vilpittömästi: tänne minäkin haluan tulla pelkästään olemaan rannalla.
Koko saaren tunnelma sen sai aikaan. Kertakaikkiaan hurmaava paikka.
Koufonissi eli Koufonisia (monikko) koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, joista alempi, Kato Koufonissi, on asumaton. Puhuttaessa Koufonissista viitataan asuttuun, pohjoisempaan (Ano) Koufonissiin.
Saarella on vain yksi kylä, Chora. Sieltä kävelee saaren toiseen päähän ja yhdelle sen tunnetuimmista rannoista, Poriin, alle tunnissa. Tosin kiusaus jäädä ihailemaan rantoja jo matkan varrelle on niin suuri että et varmastikaan halua kävellä matkaa niin nopeasti... ^_^ Kannattaa muutenkin ehdottomasti kävellä rantaa myöten eikä päätietä. Reitti Chorasta Poriin on varmastikin kaunein rantapätkä jonka olen missään koskaan kohdannut.
Tänään minulla on vähän sanoja ja paljon kuvia.
Koufonissi, olkaa hyvä.
Koufonissille pääsee joko isolla Blue Star Ferries -yhtiön laivalla Pireuksesta (eli Ateenan satamasta) noin kolmesti viikossa tai pienellä Express Skopelitis -laivalla Naxokselta tai Amorgokselta. Skopelitis on Pikku-Kykladien oma "paikallisbussi" joka liikennöi Naxoksen ja Amorgoksen väliä kuutena päivänä viikossa, pysähtyen kaikilla Pikku-Kykladeilla (kauimpana sijaitsevalla Donoussalla vain kolmesti viikossa).
Skopelitis muuten tunnetaan siitä, että se kulkee säässä kuin säässä... Sen kippari on kuulema huimapää joka lähtee merelle silloinkin kun Beaufortin asteikko (joka mittaa tuulta) jättää isot Blue Staritkin satamaan. Tämän kertoi minulle useampikin pikkukykladilainen.
Enpähän pysty kuvittelemaan kuka hullu menee Skopelitiksen kyytiin myrskysäällä... Itse nimittäin seilasin sillä Amorgokselta suhteellisen tuulisena päivänä, mutta voimakkuus oli vielä kaukana vaarallisesta. Blue Starin kyydissä tuskin olisi edes tuntenut aaltoja, mutta pikkuinen, kevytrakenteinen Skopelitis heilui aalloilla kuin kaarnalaiva ja kokemus oli vähintään rinnastettavissa huvipuiston laitteeseen. Mietin vähän aikaa jaanko näin ällöttävän tarinan Koufonissi-postauksessa, jonka halusin olevan vain kauniiden fiilisten täyttämä, mutta ehkä kuitenkin kerron tämän koska kokemus oli niin, noh, sanalla sanoen ainutlaatuinen.
Olin nimittäin yksi ehkä kolmesta ainoasta matkustajasta, joka ei oksentanut matkan aikana. En ole ikinä, ikinä ollut paikassa jossa on yhtä paljon ja niin voimakkaasti pahoinvoivia ihmisiä. Joka puolelta kuuluva kakominen oli niin äänekästä että peitin välillä korvani ja hyräilin jotta saisin peitettyä äänet ja itse vältettyä pahoinvoinnin. Keskityin vain tuijottamaan yhtä pistettä vastapäisessä seinässä ja hengittelin syvään juoden välillä pitkiä kulauksia vettä. Laiva heilui niin ettei välillä meinannut pysyä tuolilla. Tilanne ääniefekteineen ja ympäri salonkia oksennuspussien kanssa juoksevine henkilökunnan jäsenineen oli aivan kamala mutta samalla myös niin hullun koominen, koska todellakin melkein kaikki oksensivat, että näky olisi voinut olla kuin jostain Monty Python -pätkästä....
Näissä tunnelmissa saavuin satumaisen kauniille Koufonissille. Olen itsekin aika herkkä voimaan pahoin enkä suoraan sanottuna käsitä, miten selvisin tuon 85 minuutin matkan "kuivana"....
Mutta teitä on varoitettu. Jos olette Pikku-Kykladeilla ja jos on tuulista - neuvon harkitsemaan haluatteko nousta Express Skopelitiksen kyytiin ;)
I will be back.
29 comments on “Sellaisia värejä että silmiin koskee”
Piti tulla sanomaan, että olit livenä Jyväskylässä vielä sydämellisempi kuin aattelinkaan:) piristit mun päivää kyllä huimasti!
Ja nämä kuvat..oih! Niin tuli mieleen kroatia& makarskan Rivieran huikeat rannat..turkoosi meri on aina yhtä ihana<33
Aww, kiitos Didgeridoo :) Jyväskylässä oli kyllä niin symppiksiä lukijoita <3 Kiva kun niin moni kävi tervehtimässä <3
P.S. Mäkin haluan joskus Rivieralle ^_^ ...vaikka kyllä noissa Kreikankin maisemissa kelpaa :)
Ahhahaa, kiitos kun jaoit veneretken! Sain tarvitut naurut illan päätteeksi, kun muutoin ei mennyt kuin Strömsössä.
Joo, ei ihan saanut sellaista kultareunaisen täydellistä Koufonissi-vierailua ^_^ Voin kertoa että paluumatkallakin osa oksensi vaikka meri oli vähän rauhallisempi... En oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa (mutta itse selvisin jälleen purjoitta...)
Fun fact: antiikin kreikkalaisilla ei ollut sanaa siniselle värille.
Oho..!! :-0
Ihanat värit ja kuvat! :) Niinkuin kaikki muutkin Kreikka-kuvasi, kiitos näistä. :) Olisi ihana päästä pitkästä aikaa Kreikkaan, jospa ensi vuonna...
Terkut Balilta, täällä myös aika ihana meri. :)
Oletko muuten vastannut kesäkuun Keitä te olette-kommentteihin?
Oi, sä olet Balilla..! Uuuu, voin vain kuvitella mitä värejä sieltä löytyy...!
Noista Keitä Olette -kommenteista. Niitä tuli niin paljon, että jäljellä on edelleen vähän vajaa sata julkaisematta. Kahteen kolmasosaan olen vastannut ja ne on julkaistu. Sinun on vielä siellä julkaisemattomissa, Ulpu. Noihin esittelykommentteihin liittyy sellainen juttu jota en oleta kenenkään tajuavan, mutta olen jotenkin hassusti jäänyt "säästelemään" noita viimeistä sataa ja olen ylipäänsä halunnut lukea niitä vain hetkinä jolloin mulla on sellainen mielentila että ei ole mitään muuta kilpailemassa huomiosta päässä ja voin keskittyä niihin ja nauttia niitä sellaisina pieninä ilostuspaloina. Kreikassa esim. tuntui että melkein kaikki muu unohtui ja mieli oli vain siinä Kreikka-moodissa. Nyt olen kyllä kotiin palattua ajatellut että omistan tässä marraskuun aikana muutaman päivän noiden loppujen lukemiseen ja vastaamiseen, koska onhan tuo nyt hullua että "jemmaan" niitä :D Ne on olleet siellä ikäänkuin mun "karkkipussissa" ja olen annostellut niitä hitaasti... :) Joo, tiedän että kuulostaa ihan oudolta enkä tosiaan oleta kenenkään ymmärtävän tätä. Onhan se hassua että loput ovat jääneet odottamaan jo kuukausiksi. Ja lisääkin on tullut syksyn aikana.... (En ikinä odottanut että niitä tulisi niin valtavasti... vaikka sehän on vain ihan mahtava juttu <3) Mulle niiden lukeminen on ihan eri asia kuin muihin kommentteihin vastaaminen, kun halusin henkilökohtaisesti sanoa jokaiselle jotain. :)
Ajattelin että kerron sitten täällä blogissa kun saan loput vihdoin ulos :) <3
Ymmärrän, tuli vaan tuossa mieleen, että ootkohan saanut kahlattua ne :D Kuinka paljon kommentteja oikein on tullut? Lueskele rauhassa. :)
Kahteen sataan olen nyt vastannut :) Onhan niissä :) <3
Voih, ihanan näköistä..!
Nauroin ääneen tuolle yrjöily-episodille :D Vaikka itse voisikin ihan hyvin, niin kyllä siinä alkaa itseäkin oksettamaan jos muut yökkäilee vieressä :/
Kyllä.... Ne äänet (hajusta puhumattakaan...) kun tekee yhtä pahaa kuin laivan heiluminen....
Ihania eri sinisiä.
Jontusta muuten tuntuu, että on löytänyt etsimänsä ideaalihuulipunasävyn Lumenen Natural Coden Bubble gumista. :) Olen aina ollut heikkona juuri tällaiseen sävyyn, ja nyt sen löysin.
Onpa kiva kuulla :) Se sävy on kyllä nimetty erityisen osuvasti, on nimittäin niin purkkapinkki kuin olla voi :) Mun lemppari-huulipuna NC:lta on myös pinkki, mutta nudempi ja läpikuultavampi sellainen: sävy 8 Sweet Pink.
Ostin myös sen, kun en kaupassa osannut päättää, kumpi näyttäisi paremmilta huulillani. :) Siis minulla on nyt sävyt 8 ja 18. Ei ole kyllä suuren suurta eroa - lopputulokseen huomattavasti tällaisella tummempihuulisella vaikuttaa se, että laittaa jotakin peiteainetta huuliin ennen noiden sävyjen laittoa, että saa ne toimimaan.
Kun nyt on sävy löytynyt, voisi tämän hankkia joskus vielä luonnonkosmetiikkana (toisaalta minun ei ole harvoin meikkaavana järkevää satsata isoja summia luonnonkosmetiikkameikkeihin, kun ei tule vain käytettyä). Mutta toivon kyllä, että huuleni olisi näiden punien sävyiset luonnostaan!
Kaunista!
Ja terveisiä Naxokselta, jossa olemme lomailleet tämän viikon. Paikka on aivan ihana ja sää on suosinut. Olemme kuljeskelleet ympäriinsä sekä nauttineet auringonpaisteesta niin rannalla kuin huoneemme terassilla. Tänään aamupäivällä ajoimme vuokraamallamme autolla saaren sisäosiin, mm. Halkin ja Filotin kyliin.
Seilasimme tänne tiistaina Blue Starilla, ja se oli hurjan tuulinen päivä. Vaikka laiva on iso, se keinui melkoisesti, ja sekä minä että tyttäreni tulimme pahoinvoiviksi niin kuin aika moni Santorinille matkalla ollut japanilainen. Huhhuh. Tällä kertaa laivamatka ei ollut siis kovin idyllinen kokemus. Voin vain kuvitella, miten pienempi alus keinuisi.
Onpas ihana kuulla että siellä on edelleen hyvät säät ja olette viihtyneet :)
Ikävä vain tuo Blue Star -kokemus... Nuo meriolosuhteet on kyllä sellaiset että niitä saa aina jännätä. Itse olen viimeksi oksentanut ihan hulluna matkalla Helsingistä Tukholmaan... tulen laivalla tosi helposti pahoinvoivaksi jos keinuttaa, ja siksi en vieläkään tajua millä onnen kantamoisella pystyin selviämään tuosta Skopelitis-kokemuksesta....
Näin Instagramissasi Laveran uutuuksia. En tiedä, kuuluuko Wild Rose -käsivoide uutuuksiin, mutta ostin tuon eilen (kaksi kappaletta); pakkaus sellainen ihanan vaaleanpunainen. Käsivoiteen tuoksu on aivan ihana, mutta voitelutehon puolesta ei kuitenkaan ehkä riitä sellaisilla talven rasittamille käsille.
Mun mielestä Wild Rose -käsivoide on ollut valikoimassa jo ennenkin... En ole kyllä ihan satavarma. Noissa Laveralta saamissani uutuuksissa odottaisi olevan jo kunnon talvikuivien käsienkin elvyttäjiä, ainakin SOS Help Hand Balm ja Basis Sensitive Intensive Care -kuulostivat lupaavilta.
Noita kuvasta vähän katsoinkin ja luultavasti tulen talvella hankkimaankin, kun kädet kuivuvat niin paljon. Urtekramin ruusu-käsivoide on mielestäni muuten parempaa kuin tuo Laveran vastaava, mutta Laveran pakkaus on ihanampi.
Hei, ihania kuvia , meni aivan kylmät väreet kun katselin... tuo sininen.. eri sävyissään ! AAAHH!! Laivamatkailun vähemmän kivoista puolista voin jakaa oman kokemukseni matkalla Patmokselta Samokselle.. Flying Dolphin oli paatin nimi joka kiidätti meidät "nopeasti".. muistaakseni vain reilu 1h saarelta toiselle mutta istuimme alhaalla, ikkunat melkein meren pinnassa ja meri velloi ja niin velloi monella vatsatkin.. se ykääminen ja kakominen oli todella karmeata! Ja ulos ei tietysti saanut mennä.. ( liian vaarallista) ... ei happea, matalassa putkessa istuttiin ja kiitettiin Luojaa kun päästiin taas Samokselle ja saatiin tukeva maa jalkojen alle ! ;)
Joo nuo Flying Dophinit on ihan pahimpia "oksenaattoreita"... Itsellä on vastaavanlainen kokemus Delfiinillä Pireuksesta Hydralle... En tiedä olenko koskaan voinut yhtä pahoin... Ja just se kun ei pääse edes ulkokannelle raittiiseen ilmaan... jotain ihan kauheaa... Vältän noita hydrofoileja viimeiseen saakka. Onhan ne nopeita mutta jos meri on vähänkään rauhaton...
Ai ai, tuli omat tragikoomiset risteilymuistot Espanjasta mieleen:) Laivan 15:sta matkustajasta 11 oksensi ja matkustajat anoivat henkilökunnan kääntymään takaisin satamaan. Oksensipa joku kanssamatkustajia yläkannelta kummityttöni päälle. Ai kauheaa, mutta kyllä on naurettu ja muisteltu tuota (ylen-) antoisaa matkaa :D Olen sanonut tämän joskus aiemminkin, mutta sanonpa taas, että tämä on persoonallisin, aidoin ja oikeasti mielenkiintoisin blogi, johon olen törmännyt.
Voi eiiih...! Ei hyvänen aika mutta voin kyllä uskoa että tuolle on voinut jälkeenpäin nauraa, niin kauheaa kuin se on silloin itse matkan aikana ollutkin... Huhhuh. :)
Kiitos Inksu <3 Karkkipäivä - arjen kauneutta jossa välillä myös purjo lentää... ^_^
Kuulostaa ihanalta paikalta. Paljonko muuten laivaliput Kreikassa keskimäärin maksaa? :)
Riippuu ihan välimatkasta ja laivatyypistä. :) Hitaat, suuret laivat ovat halvempia kuin nopeat ja vähän pienemmät alukset. Jos otetaan esimerkki Ateenasta Naxokselle: hitaalla Blue Star Ferries -lautalla matka kestää 5 h 15 min ja maksaa 36 euroa. Nopeammalla Sea Jet -katamaraanilla matka kestää 3 h 35 min ja maksaa 59,70€. Kesällä hinnat ovat korkeammat.
Hei Sanni,
Ensiksikin suurkiitos näistä todella hienoista Kreikka -jutuistasi; niitä on todella ilo lukea etenkin näin kaamosaikaan, kun auringon valoa ei paljon muualta kuin valokuvistasi näekään! Tarinoissasi vilisee niin paljon tuttuja paikkoja, joissa on vuosien mittaan itsekin vieraillut, että omatkin Välimeren muistot taas nousevat pintaan tuolta jostain muistilokeroiden sopukoista :-) Noilta Pikku-Kykladeilta tuttuja ovat juuri nuo kolme muuta saarta (Donoussa, Iraklia ja Schinoussa). Koufonissilla ottamiasi upeita valokuvia katsellessa tuntui melkein, kuin nyt olisi käynyt sielläkin.
Sitten pieni vinkki Kreikkaan saarihyppelylle halajaville jos merisairaus/ matkapahoinvointi huolettaa: Ruotsista saa apteekeista reseptivapaasti ostaa matkapahoinvointia ennaltaehkäisevää purkkaa, jolla on varsin hauska nimi: Calma. Esim. seuraavalla Tukholman reissulla tällaista kannattaa hommata matka-apteekkiin jos on laivareissuja tms. tiedossa. Eli kun hyvissä ajoin pureskelee Calmaa niin ei kalmanhiki pukkaa pintaan kuoppaisemmallakaan kelillä. Toimii lähes kaikilla, jotka ovat tätä kokeilleet (itse en onneksi ole tarvinnut).
Ensi kesää odotellen, Jukka
Kiitos Calma-vinkistä, Jukka :) Otetaan ehdottomasti talteen :)