Viime viikolla tuli voimakas flashback vanhoihin aikoihin... Pullahiiriaikoihin.
Pulla. Perinteinen vehnään leivottu pulla. Suomalaisten rakkaimpia herkkuja - minunkin entisiä.
Olen aina ollut pullahiiri.
Puustit, pitkot, rahkapullat, ne olivat minulle "mässy of choice". Karkin syöminen muuten kuin satunnaisesti jäi murrosiässä, sen jälkeen tie vei makeanhimon iskiessä Makuunin karkkilaarien sijaan lähimmän leipomon tai ruokakaupan pullatiskille. ^_^
Vehnän, kuten sokerinkin (ja monen muun nopean hiilarin) on todettu koukuttavan koska ne stimuloivat aivojen palkitsemisjärjestelmää joka tuottaa mielihyvän tunteita. Tiettyihin ruoka-aineisiin tai ruokiin tulee poikkeuksellisen voimakas himo, ja pelkkä tuoksu voi laukaista järjettömän halun saada tuota ruokaa nyt heti, sekä fyysisiä reaktioita kuten suun vettyminen. "Ihan kuola valuu" ei ole pelkästään kuvaannollinen ilmaisu ;D kuten tiedämme ^_^
Pullan tuoksu saa minulla kuolan valumaan. En ole haistanut tuoreen, vastaleivotun pullan tuoksua pitkiin aikoihin, ehkä vuosikausiin. En vain ole sattunut kenenkään luokse leipomisaikaan. Viime viikolla satuin, kun olin anoppilassa.
Kirjoittelin siinä koneellani ja pikkuhiljaa tupaan alkoi tihkua paistuvan vehnäisen tuoksu. Aluksi se oli ihan neutraalin miellyttävä ja pysyi "taka-alalla" mutta levisi pian vastustamattomaksi tuoksuviettelykseksi joka teki mahdottomaksi keskittyä mihinkään. Ruskistuvan kuoren, sokerin, kanelin ja voin tuoksun häpeämättömän luokseenkutsuva yhdistelmä, johon liittyi vielä rusinan makea nuotti - ja minä en edes tykkää rusinoista. Mutta pullassa niiden tuoksu... eih, olin pian ihan pökerryksissä tuoksuiskusta.
Kun pullat nousivat uunista jäähtymään ja houkutus oli konkreettisesti siinä edessäni, saatoin kuitenkin katsella herkkumöykkysiä ilman raastavaa halua iskeä kynteni niiden pehmeään pintaan. Tiedän että ne maistuvat ihan sairaan hyvälle mutta ei minun kuitenkaan tehnyt mieli syödä niitä. Minun teki vain mieli vain, hmh, jotenkin ihailla niitä ja mietiskellä niiden vaikutusta aivoissani.
Oikeastaan pullien himottavuus ei sinällään vaadi mitään syväanalyysejä niiden koukuttavuuden mekanismin ollessa jo selvillä (sokeri + vehnä (+rasva) = palkitseva tunne, nopeaa mielihyvää), mutta minulle tyypilliseen tapaan tykkään ylimiettiä asioita. Miksi yhden ihmisen koukuttaa suklaa, toisen addiktio on perunalastut ja kolmas ei voi vastustaa korvapuusteja? Mistä se johtuu? Aivokuoren välittäjäaineiden ja reseptorien toiminnasta..? Hormoneista..?
Tällaiset vähän tummemmat, lähes palaneet pullat olivat mun suosikkeja :)
Minäkin tykkään suklaasta mutta se ei ole koskaan aiheuttanut hervottomia "pakkosaada"-kohtauksia. Suklaan tuoma nautinnon tunne ei ole lähellekään niin voimakas kuin leivonnaisten. Pulla aiheuttaa minulle sen klassisen "ei-voi-lopettaa" -efektin minkä sipsit ja irtokarkkipussi saavat aikaan toiselle.
Se mielihyvän tunne kun söi oikeaan voihin leivottua, lämmintä ja kosteaa, sopivasti sokerisen tahmeaa korvapuustia... se tuntui siltä kuin joku konkreettisesti vääntäisi vivusta euforiasuihkun päälle kehossa. Toinen vastaava mielihyvän tunne tuli yhdistelmästä kylmä maitokaakao + vastapaistettu, itseleivottu sämpylä jonka välissä oli pari siivua juustoa. Monikin ruoka on hyvää ja olinhan minä valtavassa spaghettikoukussakin, mutta mikään pastaruokakaan ei tuonut yhtä palkitsevaa tunnetta kuin pullat ja sämpylät. Vehnäiset leivonnaiset.
Nykyään himoitsen juustoa, mutta sitäkään tunnetta ei voi verrata vehnäisen aikaansaamaan kuola-valuu-efektiin. Juusto tuo minulle myös mielihyvää, mutta sen aikaansaamat fyysiset reaktiot eivät ole yhtä vahvoja kuin vehnäherkkujen. Eikä juuston syömättömyys saa aikaan vieroitusoireita niinkuin leivästä ja leivonnaisista luopuminen aikoinaan.
Sokerin ja vehnän yhdistelmässä on jotain joka vaikuttaa minuun kemiallisesti eri tavalla kuin juusto (jonka koukuttavuus piilee kaseiinissa).
Anoppi katseli kun kuvasin pullia ja kerroin tuoksun aikaansaamasta tunnereaktiosta. "Etkö muka koskaan enää voisi syödä pullaa?" anoppi kysyi. Kerroin että totta kai voisin, olenhan syönyt vuosien varrella muitakin ruokavaliooni sopimattomia hiilariherkkuja. Homman pointti on siinä, että syön sopimattoman hiilariherkun kun se tuntuu sen arvoiselta. Kuten viimeksi ystäväni häissä Ranskassa.
Kaikki kunnia anoppini herkullisille vehnäisille, mutta kanelipuustin syöminen tuona nimenomaisena iltapäivänä anoppilan tuvassa ei olisi tuonut hetkeen mitään lisäarvoa tai tuonut minulle hyvää mieltä ja oloa. Yhden pullan maistaminen olisi todennäköisesti johtanut vain haluun syödä toinen ja vielä kolmaskin. Joku kysyy siellä että "So what jos olisitkin syönyt kolme tai vaikka viisi?" Jep, ei se maailmaa kaada. Mutta se ei olisi tuonut minulle hyvää mieltä, toisin kuin ranskalaisen hääkakun maistaminen Normandiassa. Tai spanakopitan syöminen Kreikassa.
.
Aiheen innostamana :D tein pienen listan erilaisista lempparihiilariruoistani ennen ja nyt. Hiilihydraattiahan on kaikessa ruoassa puhdasta lihaa, kalaa ja useimpia kypsytettyjä juustoja lukuunottamatta, mutta "hiilaruoilla" tarkoitan ns. korkeahiilihydraattisia ruokia.
Todella monet leivonnaisherkut voi valmistaa vähähiilihydraattisestikin, eli sinällään leivästä ja leivonnaisista ei tarvitse luopua vhh:lla. Pullaa tosin on hyvin vaikea valmistaa siihen olennaisesti kuuluvan sitkon takia, gluteenijauhon sekoittaminen esim. mantelijauhoon ei tuo samaa tulosta kuin vehnäjauho.
Vhh:n kiinnostavia lieveilmiöitä on ennen minulle täysin yhdentekevän kaurapuuron muuttuminen Himottavaksi. Ennen en syönyt sitä juuri koskaan mutta nyt se on bataatin ohella ykköslempparini hiilarin lähteistä. Kaurapuuro on niin hyvää. <3
.
Ja lopuksi, parhaat ruokavaliovaihdoksen jälkeen nautitut "väärän puolen" hiilariherkut:
Kirkkaasti ykkössijan vie kreikkalainen pinaattipiiras eli spanakopita. Yhden tällaisen olen useimmilla Kreikka-reissuilla ostanut ja nauttinut hitaasti ja ilolla ^_^ Mättö on niin raskas ettei toista pystyisi syömään perään, joten tämän herkun kohdalla homma ei helposti lähde lapasesta. Piiras kun on vehnäisyytensä lisäksi myös erittäin rasvainen.
Kuva: Elena Paravantes / Olivetomato.com
Spanakopitasta näkee vähän erilaisia variaatioita ohuemmilla ja paksummilla täytteillä, ja fetalla ja ilman, mutta aito spanakopita tehdää aina filotaikinaan ja isoon vuokaan (pyöreään tai neliönmalliseen) josta leikataan viipaleita.
Hampaiden upotus rasvaa tihkuvaan spanakopitaan jonka lehtevät filokerrokset rapisevat hampaissa ah-niin-tyydyttävästi tuo saman endorfiiniryöpyn kuin kotoisat korvapuustit ja vastapaistettu sämpylä juustoviipaleella. :)
Toinen ikimuistoinen hiilariherkku tulee Britanniasta; Cotswoldsin Mickletonissa sijaitsevassa The Pudding Clubissa maistettu kasa imelää, todella epämääräisen näköistä suklaalla, banaanilla ja toffeella maustettua höyrytettyä vehnämössöä. Englantilainen "vanukas" eli pudding. Kaikessa epäkutsuvuudessaan ja ällöimelyydessään se oli silti ihan mielettömän hyvää ja tämän mössön kohdalla sai todella testata itsehillintäänsä ettei olisi vetänyt vatsanpuruihin saakka :)
*
Ja nyt jokainen arvaa mikä kysymys seuraa:
Mikä on teidän hiilariherkkunne #1? ^_^
.
P.S. Toivoisin ettei minun ei tarvitsisi tätä erikseen alleviivata mutta teen sen kuitenkin varmuuden vuoksi kun ruoan kategorisoinneista hermostujia välillä ilmoittautuu kommenteissa: vaikka olen itse halunnut jättää vehnä- ja sokeriruoat pois ja ne ovat nykyisen ruokavalioni kannalta minulle "vääriä", en halua viestittää että ne olisivat vääriä myös muille. Mikään ruoka ei ole väärää tai huonoa ruokaa niin kauan kuin se tuo syöjälleen hyvää mieltä ja tukee terveyttä :)
Jos parsakaali saa sinut surulliseksi niin se ei ole silloin hyvää ruokaa kaikista terveysväittämistään huolimatta ;)
131 comments on “Pullahiiren puheenvuoro”
Mulla myös korvapuusti suurherkku, mutta ehdottomasti ei tummakuorinen, vaan vaalea, sisältä sitkeä, jossa välissä rutkasti voita. Toinen rakkaus on ystävän reseptillä tehty herkullinen pannari. Syön pääosin vhh, mutta silloin tällöin syön näitä herkkuja. En toki mitä vaan, vaan näiden täytyy olla juuri oikeita ja tietyn henkilön tekemiä, muuten voin olla ilmankin. Kuivaa, pahaa pullaa tai lötköä pannaria ei tee edes mieli. Ja kesällä syön uusia perunoita. Talvella sekin jää pois..
Joo hyi kaupan kuiva, höttöinen pulla... Eijjei, sitä ei pystynyt syömään "pullahiirikään". Pullan pitää olla kosteaa ja just vähän sitkeää :)
Hmm, olen valitettavan kaikkiruokainen hiilareiden kanssa. Mutta kyllä sen suosikkiherkun on pakko olla joko uunituore korvapuusti tai tuore piirakka (omena ja mustikka ovat lempparini...) Mummuni teki parhaat leivonnaiset, ja nyt yritän saada aikaan yhtä hyvää, mutta ovat vain kalpeita kopioita. Kesällä onnistuin leipomaan juhannuskakun, joka on siis eräänlainen kuivakakku, niin että se maistui mummun tekemältä. Rakastan leipomista, ja saan lopulta suurempaa mielihyvää tuoksuista ja tunnusta sekä lopputuloksesta, joten harvemmin sitä tulee vedettyä pullaa niin että napa ruskaa. Ja se tunne, kun muut nauttivat tekeleistäni on tyydyttävämpi kuin itse syöminen, ainakin vähän. :D
Tämän postauksen kuvat saivat veden kielelle. Taidankin pistää pullat uuniin huomenna.
Mun heikkous on selkeästi irtokarkit. Mutta joo.. kyllä se pullakin uppoaa. Ja joo, sämpylät ja maitokaakao.. voi luoja :D
Tuosta sun vanhalta listalta jälkiuunileipä erityisesti iski silmään. Se on mulle sellanen, että voisin ahmia sitä vaikka kuinka paljon. Se ei tarvi päälle muuta kuin aitoa voita ja se on siinä. Itsekin olen pääsääntöisesti VHH:lla, mutta mulla on nytkin pakastimessa jälkiuunileipää. Kaiken varalta :D
Ps. Heitin sua maililla. En saanut jostain syystä enää kommentoitua edelliseen viestiketjuun. Siitä puuttui kokonaan se "vastaa" nappula :D
Kiitos meilistä, tsekkasin ja vastasin juuri :) Ihanat kuvat :)
Jälkiuunileivästä täsmälleen samaa mieltä - se on ruisleivistä IHAN parhautta eikä tosiaan muuta päälle kaipaa kuin voita :) Jälkiuunileipää olen vetänyt monet kerrat niin että vatsaan on koskenut kun sitä ei vain voinut mitenkään syödä kohtuudella.
Huhhuh, alkoi tehdä mieli pullaa
Heippa! Kiva kirjoitus... Itselleni ei tuo pulla ole niinkaan tarkea, mutta SIPSIT! Ah! Voisin oikeasti elaa sipseilla ja valilla leikin mielikuvitusleikkia, jossa suunnittelen paivan ateriat sipseina tyyliin: aamupalaksi sipsia X valmistajalta X, lounaaksi... jne.
En halua nillittaa turhasta, mutta tuli mieleen tuosta viimeisesta "pudding" jutusta, etta pudding on sama kuin dessert tietyissa asiayhteyksissa. Eli jalkiruoka, ei valttamatta vain vanukas.
Nuo erilaiset steamed puddingit ovat suosittuja esimerkiksi jouluna (Christmas pudding). Tolkeissakin myydaan steamed puddingeja: tolkki vaan veteen kiehumaan ja avataan tietyn ajan kuluttua... nam. Koostumus vastaa siis nailla steamed puddingeilla lahinna jotain kosteaa ja tahmeaa kuivakakkua. Hyvia ovat kylla! :)
Aa, okei, en tiennytkään tuota. Eli samaan tapaan kuin "tea" ei tarkoita pelkästään teetä vaan myös iltapäiväruokaa tai välipalaa? :)
Mä opiskelin netistä noita steamed puddingeja silloin kun oltiin misterin kanssa tuolla Englannin matkalla, jotenkin tosi kiehtova ruokalaji :) Tavallaan kuin tahmea ja kostea kakku niinkuin sanoit, mutta kuitenkin ihan oma juttunsa :) Eikä oikeaoppinen valmistus ole ollenkaan niin helppoa kuin tavallisen kakun :) Mulle tuli sen The Pudding Club -kokemuksen jälkeen kauhea himo kehittää oma vhh-steamed pudding mutta vieläkin on tekemättä..! :D Uskon että voisi olla ihan mahdollista sopivalla kombolla vhh-jauhoja kuten kookosta ja mantelia kun nuo puddingit ei erityisesti vaadi sitkoa.
Hih! Taas niin mielenkiintoinen ja hauska postaus :) tähän aikaan illasta on kyllä vähän huono hetki alkaa potemaan pullanhimoa..harvoin enää "antaudun" vehnäherkuille, mutta joskus itseleivottu korvapuusti tai croissantti vadelmahillolla ja juustolla on todellakin sen arvoista.
Kaikista koukuttavin hiilariherkku on kuitenkin riisipuuro. Vatsani vetää sitä loputtomasti, en tunne mitään kylläisyyden tunnetta riisipuuroa syödessäni. Ainoastaan vatsapistos kertoo milloin olisi syytä lopettaa santsaus. Riisipuuroa siis on hauduteltava muutaman kerran vuodessa. Kermainen ja täyteläinen, kylmänä jopa vielä herkullisempi!
Joo siis riisipuuro... Se oli yksi vaikeimpia asioita luopua (joulupuuro!) kun vaihdoin vhh:lle. Nykyisellään, kun elimistö on jo niin tottunut pois vanhoista hiilariherkuista, kookos"riisi"puuro kelpaa loistavasti jouluisin :) Tiedän että moni ajattelisi, "Miksei nyt kerran vuodessa voi syödä riisipuuroa?" mutta kun mä niin tykkään tuosta kookospuurostakin... :D Se ajaa asiansa täysin uutena riisipuurona :)
Hei Sanni!
Miten valmistat kookosriisipuuron? Rakastan kookosta ihan kaikissa muodoissa Kiitos parhaasta suomalaisesta blogista ja hauskaa Kreikan matkaa!
Kas tässä resepti :
https://karkkipaivablogi.com/2013/09/15/viimeisin-aamiaisvillitykseni-kookospuuro/
:)
On kyllä ihan käsittämättömän paljon oikean riisipuuron näköistä :D
Mun suurta herkkua on vehnäpohjaiset pullat, piirakat ja leivokset, sekä suolaiset että makeat <3
Suklaasta en ole ikinä tykännyt kovin paljoa ja karkitkin yleensä tuoksuu paremmilta miltä maistuu.
Pakko mainita, että anoppisi leipoo ihan todella kauniita pullia! :-) Huomaa, että on pyöritellyt taikinaa kerran, jos toisenkin.
Täytyy sanoa anopille terveisiä ^_^ :D Tosiaan, ihan muutaman pullan on tainnut elämässään leipoa... :)
Hassua, juuri viikonloppuna haaveilin korvapuustista :)
Harkitsin jopa tekeväni minikokoisen pullataikinan että saisin muutaman, mutta mieliteko meni ohi. Monesta hiilariherkusta pidän, mutta ehkä intohimoja aiheuttaa eniten jäätelö. Tosin kun ruokavalio (erityisesti aamiainen) on kunnossa, ei mulla ole minkäänlaisia "pakko saada" -mielitekoja.
Kielletyistä hiilariherkuista valitsisin ensin Mars-suklaapatukan, ja vielä maidon kanssa. Lapsena se oli paras yhdistelmä.
Minä söin lapsena tummaa, kiinteää suklaa-Jacky-makupalaa aina maidon kanssa :)
parasta on tuore korvapuusti voi-fariinisokeritäytteellä. ja nimenomaan niin, että on jätetty vähän vaaleaksi. ja äitin tekemä revitty ruisleipä. harvinaista, vaikkei niin vatsaystävällistä, herkkua
Vehnäpohjainen, hyvin tehty pitsapohja nyt on sellainen, mitä ei voi ainakaan korvata. Omar-munkit on uusi viettelijä kaupassa, jota ON vaikea ohittaa.
Entisten riippuvuuksien rajoittamiseen pystyminen tuo tietenkin myös nautintoa... Onko sellainen "nautinto" loppuelämän pituisen täyskieltäytymisen arvoista? En tiedä. Mutta jos aikoo repsahtaa asiassa kuin asiassa, kannattaa se tehdä etukäteen tietoisesti harkiten ja punniten, koska tietenkin muulla tavalla siitä tulee vain kamala morkkis. Ei spontaanisti kannata repsahtaa itselle tärkeässä asiassa toisten avittamana, kuten tässä tapauksessasi anoppilassa pullien äärellä :)... Vehnäpullien poisjättäminen on varmasti ollut juuri sinulle vaikea asia ja ei kannata kyllä toisten arvostella mukamas vähäpätöiseltä kuulostavaa asiaa, kuin että "syökö pullaa vai ei". sori! Tuli muutakin kuin vastaus kysymykseen! :/
En tiedä viittasitko tällä minuun, mutta et todennäköisesti kun mun kohdalla ei ole kyse ihan "totaalikieltäytymisestä". Tosin, käytännössä noita "entisen elämän" hiilariherkkuja tulee maistettua niin harvoin (= tekee mieli niin harvoin) että ne ei tavallaan ole mulle enää olemassa siinä mielessä että pitäisi jotenkin aktiivisesti miettiä ja tehdä toimenpiteitä pystyäkseen "kieltäytymään" niistä ^_^ :D En siis osaa enää nähdä asiaa niin vakavan kuuloisena kuin "täyskieltäytymisenä" jossa on negatiivinen sävy. Syön niin paljon mieluummin muita herkkuja että vanhoihin herkkuihin voi suhtautua juurikin tällä lailla mietiskellen, että mikä niissä nyt oikein niin koukuttikaan, ilman että tulee olo että "Hemmetti kun en voi syödä noita". Mulla on kaiken kaikkiaan pulliin, leipään ja pastaan nyt hyvin neutraali suhtautuminen. Kun koukku on katkennut eikä niihin enää ole entisenlaista riippuvuussuhdetta ei ole mitään ongelmaa maistaa joskus jos tekee mieli. Ja näitä mielitekojakin tulee niin harvoin ettei ole "pelkoa" että lipsahtaisi vaivihkaa takaisin entiseen.
Joo, yleisellä tasolla lähinnä mietin(en tarkottanu sua), että onko kieltäytyminen jostakin lähinnä kieltäytymisestä saatavan mielihyvän takia tms, niin sanotusti "lopullinen ratkaisu". Asioista vapautuu vasta oikeasti, kun niitä ei ajattele tai fiilistele minkään kautta, vaan pysyy neutraalina. Vaikea selittää.
Kuolattavan ihania kuvia...
Hiilariherkuista tuore ruisleipä ehdoton ykkönen, sitä voisi vetää vaikka kuinka paljon. Varsinkin Peltolan leipomon ruislimppua... Frödingen pakastemutakakku kakkosen, aivan liian hyvää... :)
Älä pyytele anteeksi, pulla ei ole terveellistä. Kenellekään. Vaikea kuvitella, että joku vetäisi herneen nenään ilmiselvän asian toteamisesta. Mutta, varmasti sellaisiakin ihmisiä on.
Mielestäni pulla tai karkki tai mikään muukaan herkku ei ole varsinaisesti epäterveellistäkään kun niitä syö kohtuudella ja osana muuten monipuolista ja ravintorikasta ruokavaliota. Mikään ei ole terveydelle haitallista kohtuullisesti nautittuna kun elämäntavat ovat muuten kunnossa. Jeps, pulla ei ravitsemustasolla edistä terveyttä, mutta useimmat ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että kokonaisvaltainen hyvä olo ja ilon tunteet edistävät terveyttä. Jos jollekulle pari kertaa viikossa nautittu kahvipulla tuo hyvää mieltä, ja pullasta luopuminen taas merkittävästi verottaisi elämänlaatua, ei se pulla ainakaan huonoksikaan voi olla :) Tätä mieltä minä olen.
Olen kyllä samaa mieltä! Joo, ei herkut ole kropalle terveellisiä, mutta mielelle ne ovat silloin tällöin. Kohtuullisesti nautittuna herkut tuo elämään iloa ja nautintoa, se tekee mielelle hyvää eikä niitä kannata jättää täysin pois, jos ei halua.
KAIKKI hiilarit. Karkki, sipsit, peruna, pulla, leipä, kuivakakut, piirakat, mikä tahansa. Mutta tunnistan etenkin tuon kuvauksen pullasta tai juustosämpylästä kylmän kaakaon kanssa... ONNEKSI on pieni hiivansietämisongelma, joka nykyään hillitsee pullan- ja sämpylänmussutusta. Ei tule enää kuskattua kaupasta mitään vaaleita höttösämpylöitä, vaan itseleivotuissa on hiivaa vain murto-osa ohjeiden hiivamäärästä, ja jauhot ovat ruista, kauraa, leseitä jne... Eikä sitä pullaakaan vain itselle enää kehtaa leipoa, niin ei enää niitä "söinpä 8 pullaa" -leivontapäiviä enää ole. :D
Mulla kans samaan tapaan ei karkit, suklaa tai sipsit ole niinkään rakkaita, mutta mulla on ihan geeniperimässä suotu pullahiiren ominaisuudet. Voi kun pullalla vois elää! Tuo sitko herkku herättää mussa vähän samanlaisia tunteita kuin ihastuminen: ei voi olla miettimättä. Mun ihan suurinta heikkoutta on kaikenlaiset kreemipullat, vähän jotain vaniljakreemiä ja hilloa, parasta. Sillon kun asuin vielä kotona, joka kauppareissulta tuli kotiin aina kaksi pullaa, jotka minä, veli ja iskä sitten ahmittiin kolmeen pekkaan silleen kuka kehtaa ja ehtii syödä eniten-meiningillä.
Kyllä mulle suklaa, karkki ja sipsitkin tietysti maistuu, mutta jos pitäis valita niistä tai pullasta, niin ei tartte kysyä. Sipseistä vain juuressipsit ja juustonaksut aiheuttaa mussa mitään intohimoja ja muut on vähän semmosta että no ne nyt on tarjolla, niin tulee napsittua välillä.
Ilman että mistään mitään oikeasti tiedän, niin voiskohan noissa eri asioiden himoitsemisessa olla kyse jonkinlaisesta "puutoksesta"? Että sipsifanit haluaa suolaa, suklaafanit kaipaa endorfiinejä ja pullafanit ihan vaan sokeria ja rasvaa?
Siis kaksi pullaa kolmelle hengelle? ^_^ Mun kerta-annos kaupasta itselle oli kaksi tai kolme pullaa...! ^_^ Vähemmästä olisi tullut suunnilleen vain paha mieli..! :D
Endorfiineja taitaa vapautua kaikista nautinnon lähteistä :) Mulla pitäisi suolan perusteella olla varmaan suurin himo sipseihin koska olen aina syönyt tosi vähäsuolaisesti ja etenkin viime vuodet saanut ravinnosta aivan liian vähän suolaa tarpeeseen nähden, mutta jostain syystä sipsit ei ole koskaan koukuttaneet.
Niin siis pullapitkoa! :D Ne on mun "pullia".
Ja taidat olla oikeassa tuosta mun teoriasta. Makustelin muuten asiaa vähän enemmän ja tajusin, etten tykkää sipseistä kun yhdistän ne finneihin! Jotenkin se on niin voimakas mieliyhtymä, että ne maistuukin sitten mun suuhun ihan turhalta.
No se selittääkin...! :D Mä vähän ajattelin että teillä ainakin on osattu herkutella kohtuudella jos kaksi pullaa on jaettu kolmeen pekkaan..! :D
Tän postauksen luettuani totesin itselleni, että enpä mistään muusta blogista olisi jaksanut lukea kokonaista postausta vehnäpullista :D Mutta joo, mulle himotusherkku on aina ollut suklaa - nykyään osaan hillitä homman kahteen riviin kerrallaan, mut ei se suklaa silti kaappeihin jää homehtumaan, jos sitä ostan :D
*ottaa suurena kohteliaisuutena* :D
Mä komppaan tätä :D
Mulla on nykyään semmonen ongelma, että "petyn" oikeastaan kaikkiin herkkuihin.
Tykkään oikeasti terveellisestä ja simppelistä ruuasta, mutta en vain aina jaksa valmistaa sitä. Jos aina olisi valmiina tarjolla terveellistä ruokaa, söisin tosi vähän mitään "turhaa".
Mutta tosissaan tää mun terveellistynyt makuaisti on aiheuttanut sen, että herkut ei enää oikein tuota mitään mielihyvää. Saatan niitä silti syödä, mutta se tuntuu vähän typerältä.
Musta on tullut jotenkin vaativa herkkuelämysten suhteen, en tiiä mistä löytäisin tarpeeksi hyviä herkkuja :D
Viimeisimpänä tulin immuuniksi jäätelöille. Ihan hyvää joo, mutta ei aiheuta enää samanlaisia fiiliksiä...
Tämä on tosiaan vhh:nkin "ongelma" - jos sen nyt ongelmana haluaa nähdä ^_^ (Nyt en muista onko sunkin ruokavalio vhh-linjaa...) Kun makuaisti "terveellistyy" eli tottuu pois sokerista niin ei ne sokeriset herkut vain enää tuo mielihyvää.
Niinkuin tuossa yhdelle toiselle kommentoin, makean mielitekojen lähes totaalinen sammuminen on toisaalta ollut tylsääkin kun ei enää tule esim. leivottua joka oli ennen yksi mun rakkaimpia harrastuksia. Ei viitsi kuitenkaan koristeeksikaan leipoa...
Ei ole vhh, mutta esim. leipä ei kuulu ruokavalioon juurikaan. Muutenkin syön "hiilaritietoisesti" :D ns. höttöhiilareita välttelen, mutta kyllä mä varmaan joinain päivinä nautin aika paljonkin hiilareita.
Huonot hiilarit koukuttaa edelleen, mutta harvoin ne maistuu erityisen hyvälle. Ihastelen sun tilannetta, pitäis pyrkiä ja päästä samaan :)
Tuore korvapuusti ja voisilmäpulla. Kuohkea maalaisleipä jossa rapsakka kuori. Porkkanakakku. Kostea sitruunakakku tai muffinssi. Vasta paistettu vaniljaviineri. Sourcream sipsit ja ruissipsit. Mehevä omenapannukakku. Onhan noita. Onneksi olen melko nirso noiden suhteen, että haluun että ne on tuoreita ja meheviä, useamman päivän vanha ei ole syömisen arvoinen, paitsi leipä paahdettuna.
Korvapuusti! Omnomnom. Mulla nyt on ollu pari viikkoo himotus niihin. Ja porkkanakakku. Ja karjalanpiirakka!
Ja porukoille mentäessä mulla on semmonen oma herkkukombo, jota en siis koskaan syö omassa kodissani: vaaleeta paahtoleipää ja kylmää maitokaakaoo! Se on jotain niin parasta, eikä maistu samalta missään muualla. 6 vuotta sit kotoa pois muuttamisen jälkeen oon ostanut ihan muutaman pussin vaaleeta leipää (ruisleipää sit senkin eestä) ja yhen purkin ostin heti ekan muuton jälkeen kaakaojuomajauhetta, joka kesti kaapissa varmaankin vuoden ellei ylikin, kun niin harvoin tuli sitä juotua.
Nyt joudun ikävä kyllä luopumaan gluteenista terveydellisistä syistä, mitä ihmettä mä teen noitten korvapuustien ja karjalanpiirakoitten kanssa?
Mä olen kerran kokeillut tehdä puusteja tällä vhh-reseptillä, ja vaikka ne etäisesti pullia muistuttivatkin niin koostumus on silti aika superpallomainen ja verottaa elämystä :D Gluteenijauho kun sekoittuu niin huonosti muihin jauhoihin. Tai sekoittuuhan se kuivana mutta kun lisää nesteen, sitko haluaa kovasti vetäytyä omaksi pallerokseen ja "hylkii" muita jauhoja jotka eivät sekoitu sitkon sekaan kunnolla.
Karjalanpiirakoita ei korvaa mikään.. ^_^
Ymmärrän tuon karjalanpiirakka-huolen, mä rakastan karjalanpiirakoita :) En ole näistä kumpaakaan maistanut, mutta Moilasella on gluteeniton karjalanpiirakka, samoin Pirkka-sarjaan sellainen kuuluu, joten jos vaatimuksena on vain gluteenittomuus, ei vvh, niin näitä kannattanee testata :)
Ainiin joo, kun Copperilla olikin kyseessä gluteenittomuus, ei ylipäänsä viljattomuus :) Eli karjiksista ei kenties tarvitsekaan luopua..? Voiko ruisjauhosta muuten poistaa gluteenin, vai mitenkähän nuo gluteenittomat piirakat on tehty..? (Joo, senhän voi tosiaan googlata ;) Hetkinen..)
Okei, niissä ei ole ruisjauhoa ollenkaan. Moilasessa tattari-ja riisijauhosta tehty kuori ja Pirkassa maissi-ja riisijauhosta.
Se mainitsemasi entinen herkku: suklismanna <3 <3 <3 Sillai, että siihen tulee paksu kuori ja sitten nautin sen kuoren ensimmäisenä, ah, niin parasta! Loppu menee hyvin esim. banaanin ja maidon kanssa. Ja kyllä myös välillä tekee mieli ihan toisenlaista herkkua. Esim. parsakaaliin tulee välillä himo: just keitettynä voin ja suolan kanssa <3 Sitä tosin ei sinänsä ajattele herkkuna, herkuiksi tulee yleensä miellettyä suklaat ja leipomukset yms. Mulla on kyllä aika paljon lemppariherkkuja: vohvelit (siis raudalla paistetut), jogurttipäällysteiset cashewt, mutakakku, juustokakut jne. jne. jne. Vaikea nimetä yhtä yli muiden ja tuo suklaamannapuurokin taisi tulla mieleen ekana just siksi, että mainitsit sen. Mut herkkua se kyllä on!
Hyrrrr, *vilunpuistatukset* :D Mä taas en voinut sietää sitä kuorta ja puuroa pitikin hämmennellä rivakasti ettei kuorta vaan pääsisi syntymään :D
Allekirjoittaa!!! :) Parsakaali on vähän niinkuin mun uusi "pasta", sitä tekee mieli melkein joka päivä ja se on vain jotain ihan tajuttoman hyvää :) Plussana se ettei siitä tule vatsa kipeäksi ja turpeaksi niinkuin pastasta :) Kreikassa ei syyskaudella oikein saa parsakaalia (muuten kuin pakasteena) kun ei ole sen kausi ja siellä aina huomaan kuinka paljon sitä on ikävä :D
Toisen herkku, toisen kauhistus :)
Eikä parsakaalista tule vatsa kipeäksi niinku (ainakin mulla) tavallisesta kaalista. Huippua herkkua siis :)
Suomessa ei oikein nykyään kunnolla saa tuntumaa satokausista. Kyllä toki huomaa esim. kotimaisten juuresten sesonkikaudet, mutta silti lähes kaikkea saa lähes aina. Ainakin itse huomaan eron Israelissa asumiseen. Siellä tiettyjä hedelmiä sai vain satokauden ajan ja sitten piti joidenkin kohdalla lähes vuosi odotella uutta kautta. Aluksi se tuntui oudolta, että yhtäkkiä mistään ei enää saanutkaan vaikka nektariineja ja persikoita. Mutta lopulta kyllä tykkäsin siitä paljon. Hyvää kannatti innolla odottaa ja jotenkin se rytmitti vuotta. Ehkä korvasi osaltaan selkeiden vuodenaikojen puuttumisen.
Suklismannaa vastaava herkku on chia-kaakaopuuro :) tosi maukasta banaanin kera..
Jäätelö. Aina ja ikuisesti! Mikään niin lämmitä sydäntä, kuin hyvä jäätelö. <3 Suklaa, karkit, sipsit, mikään ei vedä vertoja jäätelölle.
Minulle ei nykyään tule mitään himotuksia paitsi jos on nälkä. Minulla ei edes ole mitään lempparia, leivon ja ostan herkkuja satunnaisesti sen mukaan mitä tekee sillä hetkellä mieli. Välillä se on suolaista, välillä makeaa, välillä punaviiniä. ;)
Karkkeja en aikuisena enää juurikaan syö ja muutenkin makuaisti on muuttunut. Lapsena kaakao/maito ja pulla/sämpylä oli herkkua, mutta nykyään se maistuu ehkä hiihtolenkin jälkeen hyvältä; tosin maitoa en ole juonut sitten yläasteen.
Näitä ruokahimopostauksia lukiessa mietin aina mitä minulle on tapahtunut, kun lapsena ja nuorena kyllä koin samanlaista mutta enää en ellei ole nälkä, mutta ehkä vastaus on vain se, että nykyään on rahaa ostaa mitä haluaa ja toisaalta mikään ei ole kiellettyä, vaikka olisikin epäterveellistä ja lihottavaa. Ja kun ajattelen näin niin ei sitä tule esim. ahmittua ja sen jälkeen koettua morkkiksia.
Ja samalla herkkuja tulee syötyä paljon harvemmin eikä niitä tavallisesti edes ajattele. Ja toisaalta myös terveelliset ruoat saattavat olla suurta herkkua kuten kaurapuuro, joku monipuolinen salaatti jne. :)
Niinpä :) Mulle kaurapuuro luokittautuu nykyään nimenomaan herkuksi :D
Suklaa, mutta on myös pakko sanoa tuoreet korvapuustit ja pullat, koska tämän postauksen luettuani alkoi harmittaa, etten kauppareissulla ostanut tuoretta pullaa. Sen sijaan ostin kaalikeittoainekset. :)
Nyt en jaksa googlata, mutta mistä tuo filotaikina on tehty? Aikoinaan Painonvartijoissa suositeltiin filotaikinaa voitaikinan sijaan.
Filotaikina tehdään vehnäjauhosta, vedestä ja öljystä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Filo-taikina
Siinä on vähemmän rasvaa kuin voitaikinassa.
Kauppojen valmis filotaikina on yleensä tehty margariiniin tai sitten johonkin muuhun teolliseen rasvaan, johon en halua koskea... Voitaikinaa sentään saa aidolla voilla valmistettuna, jos ei itse jaksa koko ruljanssia läpi.
Voin kuvitella. Mutta kreikkalaisten leipomoiden filotaikinat on the real thing :) No, ainakin haluan niin uskoa ^_^ :D
Mitä öljyä Kreikassa leivontaan käytetään, en tiedä. oliiviöljyn lisäksi kai on käytössä muitakin, mm maissiöljy.. onnistuiskohan filotaikinan tekeminen itse..?
Kreikkalaiset tekee filotaikinan itse, no ainakin ne jotka leipovat "tosissaan" :) En tiedä mitä muita öljyjä käytetään kuin oliivia mutta sitä kirkkaasti eniten.
Hetken mietittyäni päädyin mutakakkuun :D mikään muu ei ole yhtä hyvää kuin sopivan kostea ja tummasuklainen mutakakku kahvin kanssa <3 ai kamala kun rupesi tekemään mieli!
Korvapuustit tulee suklaakeksien (sellaisten oikein isojen cookieiden) kanssa kakkossijalla :)
Jälkiuunileipä voilla ja juustolla. Sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon :) ehkä on onni että en asu Suomessa niin ei tule syötyä liikaa. :D karjalanpiirakat on toinen suuri herkku ja en kyllä kiellä itseltäni näitä silloin kun Suomessa käyn vasn syön hyvällä omallatunnolla aamupalaksi jälkiuunileipää, lounaaksi karjalanpiirakoita ja illalliseksi taas leipää :D
Olisi muuten mielenkiintoista lukea, kuinka siirtyminen vhh ruokavalioon sinulla sujui. Kuinka vahvoja hiilari-himot olivat ja kuinka kauan kesti ennen kuin pääsit tähän nykyiseen "olotilaan", jossa suhtaudut niihin jo neutraalisti? Vai oletko kenties tästä jo kirjoittanut? :)
Hahah ^_^ :D "Suomidieetti" :D
Olen kirjoittanut aiheesta paljonkin, laitan alle linkkejä :) Siirtyminen sujui lopulta yllättävän kivuttomasti ottaen huomioon lähtötilanteeni (elin pastalla, leivällä ja eineksillä enkä osannut tehdä ruokaa) ja vaikka ensimmäiset kuukaudet vaativat ponnisteluja, olin lopulta yllättynyt miten helposti pääsin eroon entisistä riippuvuuksista - ja opin tekemään oikeaa ruokaa :D Olin joskus aiemminkin yrittänyt vähentää leivän syöntiä ja homma sujui samalla menestyksellä kuin ketjutupakoijalla joka yrittää lopettaa tupakointia :D Ei vain onnistunut koska leivänhimo oli ylitsepääsemätön.
Aloitin heinäkuun lopulla 2011 ja syyskuussa raportoin päässeeni täysin eroon mm. päivittäisestä makeanhimosta:
https://karkkipaivablogi.com/2011/09/06/hyva-ruoka-parempi-mieli/
Leivän- ja pastankorvikkeet olivat kuitenkin aika pitkään mukana, etenkin mantelileipää meni melkein päivittäin. Meni ehkä 2 tai 3 vuotta kunnes leivänhimo katosi kokonaan ja nyt minun ei tee sitä mieli oikeastaan koskaan. Paitsi siemennäkkäriä, mutta se on niin eri juttu kuin pehmeä leipä :) Pastanhimo hävisi jo paljon aikaisemmin. Syön kyllä silloin tällöin edelleenkin pastaa (pavuista tehtyä), mutta tunne pastaruokia kohtaan on täysin neutraali enkä jaksa syödä kerralla paljonkaan koska pasta on tavallaan niin tylsän makuista :D Täytteet ja kastike tekevät pasta-annoksen :)
Makean mielitekojen lähes totaalinen sammuminen vei pisimpään, tosin mielestäni sen ei olisi välttämättä edes tarvinnut sammua niin kokonaisvaltaisesti kuin mitä se on tehnyt :D Ennen söin tummaa prosenttisuklaatakin viikoittain tai ainakin pari kertaa kuussa ja vhh:n ensimmäisinä vuosina leivoin parin viikon välein jotain kivoja vhh-leivonnaisia kuten muffineita, mikrosuklaakakkua tai marjapiirakkaa. Nyt mieliteot leivonnaisia ja suklaata kohtaan ovat nipistyneet niin harvinaisiksi että suklaat homehtuvat kaappiin. Suklaamieliteko voi tulla kerran viidessä kuukaudessa. Vhh-leivonnaista en ole tainnut syödä tänä vuonna kertaakaan, enkä ole myöskään leiponut. Vähän tylsää mutta toisaalta en tietenkään ole pahoillani sokerista vieroittumisesta.
Tässä juttuja vhh-"matkani" varrelta:
https://karkkipaivablogi.com/2013/01/03/nain-mina-syon/
https://karkkipaivablogi.com/2014/01/11/ajatuksia-ruokaremontista/
https://karkkipaivablogi.com/2015/08/02/mina-ja-herkut/
Tunnistan niin tuon kuvailemasi pastan 'tylsän maun'. Pasta yksinään ei maistu miltään, vaan kastikkeet ja päälliset antavat sen maun. En ole ikinä päässyt jyvälle pastan ihanuudesta juurikin tämän seikan vuoksi. Jotenkin en miellä pastaa oikeana ruokana kun se on jotenkin niin hajutonta ja mautonta. :D
Mielenkiintoista kuinka nopeasti pääsit eroon mieliteoista ottaen huomioon aiemman ruokavaliosi! :)
Joo, nyt en pysty saamaan enää kiinni siitä tunteesta mikä pastassa muka on niin maistunut... Leivän himon ymmärrän edelleen erinomaisesti koska leipä itsessään maistuu törkeän hyvälle, mutta pasta..? Täytteet tuovat maun, joten on lopulta ihan sama mistä aineesta pasta-annoksen pastaosuus on tehty, oli se sitten pavuista, kesäkurpitsasta tai vaikka konjac-kuidusta. Mä saan kaikista ihan samanlaisen makuelämyksen :)
Mutta mistä sinä etukäteen tiedät olisiko se pulla ollut hyvää ja johtanut usean pullan syömiseen?! Jos et siis vehnäpullaa ole aikoihin edes syönyt.
Minä usein esim. ravintolassa ja kahvilassa tilaan jotakin ja tilanteesta riippuen ruoka on sellaista kuin odotin, ei niin hyvää kuin odotin tai paljon parempaa kuin odotin ja sitä ei oikein voi etukäteen tietää. Siksi yleensä tilaan myös sellaista, jota en tavallisesti syö, koska usein ne yllättävät positiivisesti.
Aika simppelisti jo siitä, ettei minun tehnyt mieli syödä sitä pullaa :) Tuoksu oli houkuttava mutta kuten jutussakin kirjoitin, minulle ei tullut himoa syödä tuoksun lähdettä. Ruokavalion (ja suorastaan vakaumuksen, josta mun kohdalla voi puhua koska oikeasti olen "sokerinatsi") vastaisesti syöminen vain sillä perusteella että "kun mä tiedän että nää maistuu hyvälle jos laitan näitä suuhun" ei johda hyvään mieleen ainakaan mun kohdalla. Koska koen, että vehnän ja sokerin syöminen on aina huonoksi mun elimistölle, altistan kroppani sille vain hetkinä jolloin koko mieli on jutussa mukana ja koen tilanteen sellaisena että "väärin syöminen" on sen arvoista. Käsitän etteivät kaikki tällaista ajattelutapaa ja suhtautumista ymmärrä, eikä kaikkien tarvitsekaan :)
olen ollut vvh-ruokavaliolla nyt 2,5vuotta. Minulla on tasan kolme hiilari-hirmua, joita haluaisin: ykkönen on mäkkärin omenapiirakka, nammm... toinen on vaalea, juuri paistettu korvapuusti kylmän maidon kera ja kolmas on arnoldsin donitsi, ihanalla kuorutteella.VIELÄ en ole himoilleni antanut valtaa, mutta jos yksi suuri haaveeni toteutuu, niin sitten sen kunniaksi voisin yhden kerran noita kaikkia ottaa.
Oon aina ollut ennemmin makean kuin suolaisen perään..suklaa, lakritsi, porkkanakakku, tuore korvapuusti ja britakakku ovat herkkuja, joista pidän. Tosin yllättäen viime aikoina mun on tehnyt välillä mieli juustonaksuja, sellaisia Taffelin Bacon&Cheese makuisia, vaikka yleensä en siedä niiden hajua.
Kommentoin poikkeuksellisesti muuhun kuin kosmetiikkapostaukseen :D
Mäkin pidän vehnäisistä asioista, mutta mun kohdalla pullan pitää olla todella kostea/täytteinen ja siinä ei saa olla liikaa sitä "pelkkää pullaa". Eli esim. sellainen sokeripulla, mikä on käytännössä vaan vehnäpallo, ei ole musta hyvää eikä herätä himoa. Sama pätee useimpiin korvapuusteihin, mutta jos sattuu sellainen, missä on todella paljon täytettä ja rapea reuna, sitten sekin on musta tosi hyvää. Tunnustan myös syöväni voisilmäpullasta vain voisilmän ja sitä lähimpänä olevan osan :D
Olen vanhemmiten huomannut, että suolaiset asiat himottavat nykyään enemmän kuin makeat. Mulla on sellaisia kausia, että syön joka päivä sipsejä, mutta pystyn pitämään sen parissa kourallisessa päivässä. Onneksi, koska sipseistä tulee tosi huono olo jos syö paljon.
Nuorempana mulla oli ihan mieletön himo muromysliin ja yleisestikin muroihin. Jos ostin muromysliä paketin niin saatoin syödä koko paketin tyhjäksi parissa päivässä. Nykyään murot eivät herätä erityisiä tuntemuksia, mutta varmaan jos alkaisin taas ostaa niitä niin olisin samassa tilanteessa.
Suklaa on jännästi mun kirjoissa vähän kuin peruselintarvike. Syön sitä joka päivä vähän, mutta en pidä sitä minään mielettömänä herkkuna, vaan se tuntuu musta jopa jotenkin ravitsevalta.
Apua mä kirjoitin tähän pitkän vastauksen ja onnistuin painamaan itseni edelliselle sivulle ja kaikki katosi... :( En jaksa kirjoittaa enää uusiksi, mutta kirjoitin laskiaispullista (jotka unohtui ex-lempparihiilarilistalta) ja Weetos-suklaamuroista joita söin teininä ja jotka olivat pahimmasta sokerihelvetistä. Söin niitä addiktin lailla 2-3 lautasellista kerralla ja kitalaki oli aina rikki niiden jäljiltä... kovat rinkulat rikkoivat ihon.... Kommenttini sisälsi myös "saarnausta" järkyttävistä sokeripommiaamu/välipalaruoista (kuten murot) joita lapsille on tarjolla.
En oikeasti osaa edes päättää mikä herkku on mulle yli muiden. Olen niin kaikkiruokainen - tai paremminkin kaikkiherkkuinen - että valinnanvaikeus tulee.
Kotitekoiset leivonnaiset ovat niiin hyviä ja houkuttelevia, mutta ehkä irtokarkit ja suklaa vievät voiton - niitä on liian helppo syödä paljon kerralla.
No, nykyään on pakko rajoittaa herkuttelua, koska sokerista on vaan helpompaa pysytellä erossa kuin käyttää kohtuullisesti. Muiden tarjotessa yleensä kyllä syön, sillä "valvovan silmän" alla en voi yksin vetää kaikkia herkkuja holtittomasti sokeriähkyyn saakka :D
Olen miettinyt, että on kyllä oikeastaan siunaus, etten ole rikas, kun jos olisin miljonääri, ostaisin varmaan joka kauppareissulla makeaa parilla kympillä (kääretorttuja/suklaata/hedelmäkarkkiä/porkkanapiirakkaa/herkkujäätelöjä/mitä tahansa). Ja kyllä minua ihan puistattaa tämä oma heikkouteni, kun täällä ihmiset pitävät ruisleipää kamalana hiilariherkkuna, vaikka se on noihin omiin kiusauksiini nähden suoranaista terveysruokaa!
Joka päivä palaa aika paljon rahaa makeaan, ja tämä himo ei siis tunne mitään rajoja karkkien ja leivosten välillä. Uusin löytöni on Lidlin upeat kuorrutetut & täytetyt donitsit/munkit. En ole donitsien ystävä normaalisti, mutta nuo ovat ylenhyviä! Iik.
Miten mä muistelen että sä kerroit joku aika sitten saaneesi makeanhimon jotenkuten hallintaan tai että ainakin syöt vähemmän makeaa kuin ennen..?
Joo, vähän aikaa sitten meni makeiden kanssa paremmin, nyt taas on vähän surullisempi vaihe elämässä, niin karkit ynnä muut terveydenpilaajat ovat saaneet taas niskaotteen.
No voi että :/ Lähetän täältä energiahalit.
Kiitos.
Vaikeaksi koen erään tilanteen eräällä erittäin vanhalla ja huonokuntoisella ystävällä vieraillessani: yksin kotona vääriä juttuja syödessäni olen yleensä syönyt alle jotakin kunnon ruokaa, mutta hänellä kylässä ollessani joudun syömään suuren määrän pelkkää makeaa. Hän on viimeisillä voimillaan laittanut jotakin makeaa uunissa, jota hän haluaa sitten tarjota minulle. Hänelle se "kahvittelu" on erittäin tärkeä hetki, kun on niin paljon yksin. Usein tuo juttu vain menee hieman yli, kun hän on vanhan ajan ihmisiä, ja kaikki herkut koostuvat vehnäjauhosta + voista + kermasta, ja jos itselläni olisi sellainen kausi menossa, että haluaisi elää terveellisesti, on se tuollaisen kyläreissun aikana aivan mahdotonta. Hän kaataa lasiin minulle Valion Maitojuomaa (kamalan makuista :)) ja sitten täyttää laitaseni uudestaan ja uudestaa jollakin tarjottavalla (sanoo, että nyt syömme loppuun tämän). Ei siinä auta, jo pelkästään kunnioituksesta vanhaa ihmistä kohtaan... Mutta kyllä on aina maha ihan kipeä, kun yhtäkkiä joutuu syömään suuren määrän herkkua + tuota maitoa (en edes käytä maitoa kotonani). Minulle nuo ovat vaikeita tilanteita.
Varmasti vaikeita. :/ Itse en tietäisi mitä tehdä vastaavassa tilanteessa... Se, että kohteliaisuudesta ja toisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi pitäisi tehdä jotain joka taas verottaa omaa hyvinvointia, ei ole tosiaan helppo alue...
Minun on vain laitettava oma fyysinen vointi hetkellisesti tuossa asiassa taka-alalle ihan vain kunnioituksesta häntä kohtaan (hän on vanhin koskaan tapaamani ihminen, ikä pian kolminumeroinen, ja hän näkee suuren vaivan tehdessään minulle herkkuja, jotka ovat siis hänen ajan naisten silmissä oikein kelpo herkkuja). Syömättä jättäminen olisi älyttömän suuri loukkaus häntä kohtaan. Olen monesti yrittänyt sanoa, että älä minun vuokseni tee herkkuja, mutta hän haluaa osoittaa ystävyyttään niillä. Joskus on vain pakko käyttää tunneälyä ja tehdä kompromisseja. Tuossa asiassa intuitioni sanoo, että minun on luovuttava omista ruokailutoiveistani.
Mistähän tuollaisia kahden viimeisimmän kuvan mukaisia herkkuja muuten saisi maistaa Suomessa? Aivan yli-ihanan näköisiä molemmat, voin oikein kuvitella, miten ihanilta maistuvat (siis tuo pudding ja tuo piirakka).
Ymmärrän oikein hyvin, varmasti kuka tahansa ymmärtää.
Puddingista ja spanakopitasta, en ole törmännyt kumpaankaan Suomessa mutta voisin olettaa että niitä ihan varmasti jostain saa, puddingia brittiherkkuihin erikoistuneesta paikasta ja spanakopitaa kreikkalaisiin leipomotuotteisiin erikoistuneesta. Voisi kuvitella että joku Suomeen muuttanut kreikkalaismamma saattaisi pitää kotipaikkakunnallaan pientä kreikkalais-deliä... :) Tai että jonkun kreikkalaisen ravintolan alkupalalistalla olisi pitakia-versio, eli pikkupiiraita. (Pita = iso piiras josta leikataan paloja, pitakia = pikkuisia yksittäin leivottuja piirakoita, suosittuja Kreikassa alkupaloina.) Hassua kyllä, monia Kreikassa superyleisiä ruokia ei juuri koskaan näe kreikkalaisten ravintoloiden listoilla Kreikan ulkopuolella. Mm. horta ja nuo piiraat kuuluvat sellaisiin.
Jännä muuten, miten esim. brittiläinen ruoka ei ole mitenkään trendikästä ja sitä on aika vaikea löytää. Kunnon puddingit voisivat olla ihan hyvä liikeidea, kun ovat niin harvinaisia Suomessa.
Joo, kreikkalaisesta ravintolasta voisi yrittää jotakin tuollaista piirakkaa saada. Oletko muuten törmännyt missään päin Suomessa brittiläiseen ravintolaan? :)
Tuli tässä sellainenkin sivuseikka mieleen, että olisikohan niin, että Kreikasta Suomeen muuttaneita on vähemmän kuin Suomesta Kreikkaan muuttaneita. :) Sattuneesta syystä.
Mä taas en ihmettele tuota, kun brittikeittiö tunnetaan maailmalla lähinnä fish & chipseistä ^_^ Tottakai Briteissäkin saa aivan fantastista kunnon ruokaa, mutta se ei ole käsite kuten italialainen, ranskalainen tai vaikka kreikkalainen ruoka. Jos ravintola mainostaisi "Englantilaista ruokaa", tulisi monelle vain assosiaatio fish & chipsiin. Juuri tästä syystä en usko, että brittiläisiä ravintoloita juuri Suomesta löytyy. Itse en ole koskaan törmännyt sellaiseen.
Aivan varmasti :)
Sitten kysymys aiheen ulkopuolelta: tykkäätkö Miyaken Pleats please -tuoksusta? Itse tykkäilen paljon. :)
Olen ehkä kerran haistanut sitä mutta en voi sanoa tuoksun jääneen mieleeni :)
Tuota juuri hain, että eipä taida Suomessa tulla vastaan yhtään brittiläistä ravintolaa tai siis että se nimi ei löisi itseään mitenkään läpi ainakaan kovin helposti. Minullekin tuli juurikin tuo Fish and chips mieleen kieltämättä. Mutta olisi upeaa kyllä käydä syömässä hyvässä brittiläisessä ravintolassa, jossa olisi suolaiseltakin puolelta tuota puddingia vastaavaa perinteistä laaturuokaa.
Itse olen omalta kohdaltani mässyttelyn suhteen huolissani ehkä eniten transrasvojen suuresta määrästä (keksit ja suklaat ja teolliset leivonnaiset) sekä myös hammasraukkojen kunnosta, kun eivät nekään kestä nyt ihan mitä tahansa sokerilla liottelua joka päivä. Koen myös huonoa omaatuntoa siitä, että himoitsen aika paljon kaupan epäterveellisiä herkkuja ja kotona tehdyt leivokset unohtuvat helposti kimaltavien karkkipussien loisteessa. Tähän on varmaan syynä ensinnäkin se, että kotileivonnaiset eivät millään ehtisi tyydyttämään makeanhimoani HETI, siis mihin kaupan tuotteet kyllä pystyvät, kun niiden kanssa ei tarvitse odotella paistoaikaa. Ja sitten onhan tässä sekin, että kotikutoiset herkut mieltää vain jotenkin sallitummiksi, koska niitä tehdessään tulee leivottua, mitä pidetään tai on pidetty hyvän emännän mittarina; kaupasta karkin kotiin kantaminen ei ole kyllä millään mittarilla mitattuna hyvä teko (paitsi ehkä jos ostaa jotain Fair tradea, mutta ajattelin tässä lähinnä terveysaspekteja).
En ole vhh-ruokavaliolla ja syön mitä sattuu :D Mutta suurimmat himotukset on just vaalea leipä, irtokarkit ja sitte voisin vetää just jotain juustokakkua yksin vaikka kuinka monta palaa. Etenkin paistettua versiota. Ruisleipä, äidin tekemä tai muuten ylä-savolainen yhden tietyn leipomon riihiruisleipä on herkkua, mutta sitä ei maha kestä kyllä montaa päivää vetää. Olin 1,5 vkoa lomalla kotikotona Savossa ja maha oli kyllä jäätävässä kuosissa sen loman jälkeen :D Tuli vähä ruikkaria vedettyä ja muutakin höttöö.
Olin viime syksynä vähemmillä hiilareilla ja voin tosi hyvin, sitten ku oon tällänen tunnesyöppö ni vähänkin raffimpi putki töissä niin alkohan taas hiilarit maistua...liikaakin. Pitäis taas ottaa itseään niskasta kiinni, muistella sitä hyvää oloaan.
Tää tutkimus oli muuten mielenkiintoinen:
http://www.hs.fi/m/ruoka/a1470364969519 - Tutkimus vatsaoireista viljatuotteita syötyä ilman keliakiaa.
Ja nyt sitte on soppa365 Fantastisen leivän ohjeella sämpylät väännetty ja kohta herkutellaan. Mitenhän se nyt näin kävi :D
:) :)
Joo mä luinkin tuon Hesarin jutun silloin kuin se ilmestyi :)
Antti Heikkilähän mm. on sitä mieltä että viljat aiheuttavat aina (siis kaikilla) elimistöön tulehdustilan. En sitten tiedä mihin hän tuon uskomuksen perustaa.
https://www.facebook.com/DavidPerlmutterMd/?hc_ref=NEWSFEED
David Perlmutterin live-video 31.8.2016. Asiaa gluteeniviljoista ja siitä mitä gluteeni uusimman Harvardissa tehdyn tutkimuksen mukaan aiheuttaa JOKAISEN kehossa.
Tosi mielenkiintoista asiaa. Pitää lukea tuo Brain Grain -kirja, se on näemmä suomennettukin.
Ihanasti tiivistetty tuo loppuhuomautus. Osui ja upposi, sillä parsakaali aiheuttaa kylmiä väreitä ja kakomisrefleksin, vaikka muutoin olenkin pahimmasta nirsoudestani päässyt opettelemaan pois :D
Kaurakeksit ja kylmä maito on mun mielestä ihaninta ikinä. Hyvänä kakkosena tulevat korvapuustit ja maito. Kolmantena tuore ruisleipä voilla, ruohosipulilla ja kylkeen kypsä banaani. Nam. Oma ruokavalioni on hyvin salliva, vaikka olenkin ryhtynyt hiukan rajoittamaan nopeita hiilihydraatteja. Kyllä kuukauteen silti aina yksi keksipäivä mahtuu <3
Joo, minäkin tykkäsin just tuosta yhdistelmästä :) Itse asiassa kaurakeksit ilman maitoa maistui musta pahalle... :D Maito kohotti makuelämyksen omaan sfääriinsä ^_^
Joo, ei kaurakeksit ilman maitoa mitään herkkua ole ja mehut yms vasta saavatkin keksit maistumaan pahalta :D
Ihan ylitse muiden on ah niin IHANAN sitkeä jälkiuuniruisleipä, pelkällä voilla päällystettynä...slurps. :)
Todellakin, jälkiuunileipä on (oli) PARAS ruisleipä! Sen maussa ja kunnon hammastyöskentelyä vaativassa koostumuksessa oli jotain aivan erityisen addiktoivaa :)
Oletko törmännyt jo L'Oréalin Magic Retouch -juurikasvusprayhin? Itse huomasin kaupassa tämän tuotteen (juuri kun itsellä olisi tarvetta tummana puskevan juurikasvun peittämiseen). Jäin vielä miettimään, että ostaisinko tätä vaiko sitten testaisinko Color Maskia.
Viime viikolla oli tullut Postissa. Tänään avasin paketin ja näin tuotteet ekaa kertaa. En pääse testailemaan kun vaalea sävy on tummanvaaleille hiuksille, kirkkaanvaaleille ei ole sävyä.
Tällä hetkellä en pysty nimeämään mikä se olisi. Vaihtoehtoina pyörii vastaleivottu siemenleipä, äitin uunituoreet sämpylät, ohrapiirakka ruiskuorella tai saaristolaisleipä. Nämä mielihalut johtuvat kyllä pitkälti siitä, että kaikki ne ovat tällä hetkellä kiellettyjen ruokien listalla. Se kielletty hedelmä - eikä edes oma valinta.
Normaalisti hiilariherkut, jotka tähän listaisin, olisivat makeita. Joku täyteläinen suklaa kakku tai maukas leivos. Niihin vaan ei nyt ole himoa, kun eivät ole kiellettyjen listalla (tää on hauska lista, koska on ehdottoman suositeltavaa syödä mm. ranskanleipää yms ravitsemusterapeutin kauhistuksia)
Uteliaisuus herää tuollaisesta kiellettyjen/sallittujen listasta.... :)
Kiellettyä ovat kaikki siemenet, täysjyväviljat ja muut kuitupitoiset kuten hedelmien kuoret. Onneksi on vain pari viikkoa, mutta silti saa aikaan hyviä himoja.
Aa, okei.
Minun herkkuani ovat aina olleet kaikki suolaiset: popcorn, sipsit, salmiakki, pizza jne. Sokeriset herkut eivät ole koskaan houkuttaneet sen suuremmin. Sairastuin ihan vauvana diabetekseen ja olen aina juonut mehut ja limsat sokerittomina ja herkkujenkin saamista rajoitettiin, joten luulen sen olleen iso tekijä herkkutottumuksissani. Ja kun keliakiankin sain, niin viljatuotteet ovat jääneet pois kokonaan.
Aivan varmasti.
Ehkäpä mun lempparihiilarit tulee kekseistä ja täytetyistä voileivistä, juurikin sen takia että niitä voi nautiskella aromikkaan teen kanssa. <3 high tea, anyone? Ja Itseleivotut on aina parempia, koska niistä saa tehtyä juuri omaan makuun.
Pullaan tai puuroon tai muihin suomalaisiin vakkareihin en vaan ole lämmennyt. Niissä vaan ei ole makua eikä rikkautta. Ei syvyyttä. Vain ilmavaa vehnää joka kuivahtaa helposti - korvapuustit saattaa vielä mennä jos ne on kosteita, mutta ei ne ole voittaneet mun sydäntä. Mikähän se siinä on, kun on niin erilaiset mieltymykset? (^.^)
Kikherneet on siis sullakin lemppareita? En aiemmin liiemmin välittänyt niistä kunnes tutustuin tähän reseptiin, ja voi kamala kuinka hyvää ☆ http://loepsie.com/2016/07/roasted-chickpeas-recipe/ korvaan näillä sipsit ja krutongit nykyään.
Mulla on yksi kasvisruokakirja jossa on noiden paahdettujen kikherneiden resepti ja mun on pitänyt kokeilla niitä niiiin kauan :) Olisivat varmasti tosi hyviä salaatissa :)
Suklaakeksit, tai tarkemmin Kinuskikissan pehmeät suklaakeksit. Ja sen taikina :D
Leivon nykyään harvoin, mutta noita keksejä tulee leivottua kaikkiin perhepiirin juhliin. Mulla on makeiden herkkujen suhteen omasta mielestäni hyvin maltillinen suhtautuminen, mutta keksitaikinaa menee reippaasti useampi lusikallinen ennen kuin ensimmäinen pelti on uunissa.
Mun ainoa taikinaheikkous on ollut piparitaikina - ja tulipahan muuten viime jouluna syötyä kivasti vhh-piparitaikinaakin :D ^_^
Hassua kuinka erilaisia me kaikki ollaan mielitekoinemme :) Mä en ole koskaan niin kamalasti Himoinnut pullaa, vaikka se hyvää onkin. Mulle juuri ne suklaa ja sipsit ovat pahempi houkutus :D Mutta sitten on yksi tosi paha: hapankorput! Joihin reilusti Oivariinia päälle, ehkä myös juustoviipale, mmmm... En voi ostaa niitä kovin usein, koska oikeasti syön niitä siihen asti että tulee huono olo, en vain malta lopettaa aiemmin :D Ja kiitos tän postauksen, mun on varmaan pakko leipoa iltapalaksi jotain sämpylää ja sen kaveriksi kylmää kaakaota...
ps. Tuo spanakopita näyttää niin herkulta!
Hapankorput oli mulle sellainen jännä juttu johon tuli kausittaisia addiktioita, mutta välillä en taas tykännyt niistä ollenkaan. Outoa :)
^_^ Hihi :)
Korvapuustit on kyllä nam, mutta eipähän ole mustikkakukon voittanutta! :)
Oijoi mustikkakukko...!! Se on kyllä niin hyvää :) Onneksi sitä voi valmistaa myös oikein maukkaana vhh-versionakin :)
Juu, mantelijauholla :) Kookosjauhokin ehkä käy, en ole kokeillut..
Itselläni on melko samat hiilarihimon kohteet kuin sullakin; kaikenlaiset mehevät pullat ja myöskin kreikkalainen filotaikinapiiras, mutta Tiropita on mulla se, joka on pakko saada Kreikan matkalla :D Lisäksi voin joskus vetäistä yhdeltä istumalta pussillisen Kartanon valkosipuliperunalastuja (todella harvoin kuitenkin, koska mies kiertää minut ja valkosipulihengitykseni pari päivää sen jälkeen hyvin kaukaa :D )...
Tiropita on kyllä myös sairaan hyvää, etenkin kourou :) Mutta jos on pakko valita tiron ja spanakon välillä niin valinta osuu pinaattiin ^_^
Olenpahan muuten kerran kokeillut tehdä vhh-tiropitankin :D
https://karkkipaivablogi.com/2014/05/23/vhh-kokeilukeittio-kreikkalainen-juustopiiras/
(...täytteestä tosin tuli kamalan harmaan värinen kiitos psylliumin... mutta tosi hyvää oli!)
berliininmunkki! :)
Voileipäkakku! Aiemmin sitä tuli tehtyä vaan isompiin juhliin, mutta nykyään keksin kerran vuoteen jonkin hyvän syyn tehdä sitä ja vaikka itse sanonkin niin mä teen ihan parasta voilepäkakkua ;) Pitäisi varmaan kehittää hyvä vhh-resepti tähänkin herkkuun, mutta sitä kuitenkin syö niin harvoin...
Tässäpä sulle ohje lämpimään vhh-voileipäkakkuun :)
https://karkkipaivablogi.com/2014/06/22/lenitan-paras-voileipakakku/
Hei kiitos, kokeiluun menee :)
Olipas hyvin kon marimainen toteamus lopuksi. Eat joy?
Mä en juuri koskaa osta herkkuja. Siis karkkia. Voin olla suömättä suklaata vaikka sitä olisi nenän edessä. Pullaa en syö ollenkaan. Mutta sipsit.. ah hampurilaiset. Pekoni juusto. Kaikki suolainen rasvainen menee. Leivonnaisista suosikki on mazzariinit ja kuorrutetut donitsit.
Korvapuusti on minunkin herkkuani, reilusti voita ja kaardemummaa. Oululaisen jälkiuunileipä on parasta ruisleipää. Lidlin paistopisteen 100% kauraiset, sydänleivät, luomua vielä...nam!!!
Siinäpä kärkikolmikko :).
Jäi vähän paha mieli anoppisi puolesta tästä pullaepisodista. Oikeasti, olette kylässä, toinen leipoo herkullisia pullia, joita voisit aivan hyvin syödä, jopa kuolaat niitä, mutta ei. Mitä se kertoo sinusta? Että olet tiukka ja tarkka ruokavaliostasi jopa epäkohteliaisuuteen saakka. Toivottavasti et sentään kertonut anopillesi, että vehnäherkun syöminen Ranskassa tai Kreikassa on toki sen arvoista, mutta että anoppilassa? Ei todellakaan. Huh.
Voi jessus ^_^ Anoppini tuntee minut ja ruokavalioni 12 vuoden jälkeen aika hyvin, paremmin kuin oma äitini :D :D Anoppila on minulle kuin toinen koti ja vietän siellä enemmän aikaa kuin omassa kotikodissani Kuopiossa. Älä turhaan huolestu, anoppini ei yritäkään tarjota minulle pullaa tai muita leivonnaisia :) Se että hän leipoo niitä ei tarkoita että hän tarjoaisi niitä minulle tai odottaisi minun syövän niitä, kyseessä ei ole mikään kohteliaisuuteen liittyvä asia. Hän varmaan nauraa jos sattuu lukemaan tämän :) (Ja hän kyllä lukeekin blogiani, tosin ei varmaan kommentteja.)
En yhtään samaistu tuohon pullahimoon ja vaikka sokerihiiri olenkin niin oli tosi vaikea keksiä mikä laukaisisi varsinaisen himon ja kuolanvalumisefektin :D Pitkään asiaa pohdittuani, kyllä sen täytyy olla tuoreen leivän tuoksu!
aaaaah juuri tuo korvapuusti on suurin herkkuni! Melkein koko listasi sopisi minullekkin, mutta suurimmat hiilarihimon kohteet ovat korvapuusti, kovakuorinen mutta sisältä pehmeä tuore leipä, perunalastut ja spaghetti. Nykyinen vatsa on valitettavasti hiilareilla kasvatettu, ja nyt syksyn tullen taas pitäisi vähän tsempata syömisen kanssa, eli nimenomaan hiilariherkuista eroon.. Kaurapuuroa nautin edelleen lähes joka aamu, sen sallin itselleni (mukaan sitten marjoja ja raejuustoa) :)
Ainoa varsinainen himo taitaa olla lakritsi.. mikään muu 'herkku' ei saa minua himoitsemaan samalla tavalla käsittämättömällä voimalla. Suklaata (tummaa) saan alas pienen palan, syön sitä terveysvaikutusten takia :) ei tulisi mieleen ahmia sitä kilokaupalla..
Lakussa on salattu voima, jonka tuntien pidättäydyn täysin. Kotimainen 'luomu'laku on kuin heroiinia addiktille .. olen kerran kieltäytynyt lahjaksi saadusta lakupussista, etten söisi sitä yhdeltä istumalta ..!! Kyseessä oli ystävä, jolle kehtasin kieltäytyä.. Outo juttu, mikä siinä lakritsissa koukuttaa, makea sinänsä ei ole vastustamatonta.
Onkohan salmiakkihimossa takana sama kuin lakritsihimossa..? Mulla ei ole ollut koskaan kumpaakaan mutta laku kuului kyllä lempparikarkkeihin lapsena kun vielä söin karkkia. Siinä miellyttää myös korkeampi luonnollisuusaste kuin useimmissa makeisissa jotka ovat pelkkää sokerin, väri- ja lisäaineiden sekoituksia (vaikkei ne luonnollisen lakun siirappi ja vehnäjauhokaan tietenkään sen terveellisempiä ole... :))
Saisiko muuten esittää postaustoiveen: keräisit yhteen kaikki sellaiset aurinkosuojatuotteet + erikoishoitovoiteet, joita olet käyttänyt/käytät pigmenttihäiriöön. Nyt kun itselläni yllättäen puhkesi pigmenttiläiskiä parikin kappaletta näkyvälle paikalle kasvoja, on tullut etsittyä blogistasi, mitkä olivatkaan ne tuotteet, joihin olet turvautunut. Tietoa kyllä blogissasi on (ensimmäisenä mielessä vilkkui heti Cliniquen pelastava pullo korkealla suojakertoimella), mutta tämän asian suhteen tuotteet ovat vähän hajallaan (eli eri postauksissa). Voisiko sellaiselle pienelle kokoomapostaukselle olla aihetta - ehkä kommentteihin tulisi hyviä tuotesuosituksia muiltakin läikikkäiltä?
Näistä ei syntyisi pitkää listaa, olen käyttänyt huulten ympärillä vain MUFEn UV Primea ja Cliniquen Dark Spot Defenseä. Koska käyttöalue on niin pieni, voidepurkki kestää todella pitkään. Ja koska Cliniquen Dark Spot Defensessä on 100% fysikaalinen UV-filtteri, voide myös säilyttää tehonsa pidempään kuin kemiallisen filtterin sisältämä suojavoide. :) Eli ei tarvetta ostaa uutta purkkia joka kesä. Kun fysikaalisen filtterin UV-suoja perustuu auringonsäteiden poisheijastamiseen, niin ei se (eli mineraalipartikkelien heijastuskyky) muutu ajan myötä, toisin kuin kemiallisten ainesosien.
Pitsireunaiset letut, mieluiten muurinpohja, mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Ja vohvelit! Niiiin hyvää! <3 Juuri uunista tullut korvapuusti ja lasillinen kylmää maitoa on myös ykköshetkkujen joukossa.:)