Tuli tuohon aiemmin päivällä kirjoittamaani liittyen mieleen, että olisi mielettömän kivaa kuulla taas esittelyjä teistä lukijoista :)
Tein kuusi vuotta sitten blogiin kyselyn otsikolla "Keitä te olette?". Postaukseen on vielä silloin tällöin tipahdellut satunnaisia vastauksia viimekin vuosina, mutta nyt voisi olla erittäin hyvä aika uusintakierrokselle. :) Kuuden vuoden aikana lukijakunta on varmaankin elänyt vaikka kuinka ja olisi tosi kiva kuulla millaisia ihmisiä siellä ruudun takana tätä nykyä nököttelee :)
Missä elämäntilanteessa olette? Onko enemmistö teistä opiskelijoita, työssäkäyviä, perheellisiä? Eläkkeellä? Alle 2-kymppisiä, yli 2-kymppisiä?
Olen saanut kommenttien kautta sen käsityksen, että lukijakuntani jakautuu yllättävän laajalle ikähaarukalle nuorimpien ollessa 12-13-vuotiaita ja varttuneimpien yli 60-vuotiaita. Se on kyllä mahtavaa :) Jos bloggaajana tai blogina voi olla iätön ja vedota monen ikäisiin, sehän on tosi hyvä juttu ^_^
Karkkipäivän lukijoita Tallinnan matkalla
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan nuorempien lukijoiden kommentteja lukiessa miettiväni, että olen jotenkin hurjan otettu siitä että 20-vuotiaskin voi samaistua juttuihini tai olla kiinnostunut siitä mitä sanottavaa täti-ihmisellä on. (En mä mielestäni ole täti mutta 2-kymppisen näkökulmasta ikäni puolesta kyllä ;))
Oikeasti ihan kipeää että voisin olla joidenkin lukijoideni äiti, vaikka sellaisten joiden kommentteja lukiessa tuntuu että luen jonkun oman ikäiseni ajatuksia. :) Kai me kaikki ollaan tosiaan lopulta iättömiä... ehkäpä ainakin sellaiset ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta jääneet Karkkipäivän lukijoiksi. <3
Karkkipäivän lukijoita Sokosen ja Karkkipäivän kauneusillassa
Hei, olisitteko niin kivoja että haluaisitte esittäytyä? Kertoa muutamalla rivillä itsestänne, jotain mitä vain tulee mieleen :)
Olisi hurjan mielenkiintoista saada päivitetty käsitys lukijakunnastani. Ja vaikka tänään päivemmällä kerroin, että suren sitä kuinka en pysty tai ehdi vastaamaan kaikkiin kommentteihin, niin joka ikisen kommentin luen, aina. Siksi kommenttien julkaisu välillä laahaa perässä, koska julkaisen aina sitä mukaa kun ehdin lukemaan. Vastaus ja reaktio jokaiseen kommenttiin on itse asiassa olemassa, mutta ne eivät näy teille koska ne ovat reaktioita pääni sisällä ja sydämessä. (Aargh miten imelän kuuloista mutta ymmärrätte mitä haluan sanoa...) Ihan niinkuin joku mun kirjoitus huulipunamokasta tähtiravintolassa voi naurattaa jotakuta teistä vielä seuraavanakin päivänä vaikka ette olisi kommentoineet juttuun mitään, samalla lailla monet teidän kommentit ja kertomanne jäävät mun mieleen ja vaikuttavat minuun, vaikka en blogissa mitään vastakommenttia jättäisikään.
Että niin :)
Karkkipäivän lukijoita Jyväskylän Ekolo-miitissä
Lukijat - osalla on kasvot, osalla ääni, osalla ei kumpaakaan. Osalla kuvittelemani kasvot ^_^ Suurimmasta osasta en tiedä mitään.
Keitä siellä on? :)
P.S. TÄHÄN postaukseen tulleisiin kommentteihin mä haluan ja aion vastata ihan jokaiseen :) Julkaisen esittelyjä ja vastailen hiljalleen tässä viikon aikana, työpäivät (ja muuan äiti-statuksinen kesävieras) valitettavasti entisestään hidastavat mun vastaustahtia. Ihana lukea mitä olette kertoneet itsestänne, hauskoja ja kiinnostavia minielämäkertoja ^_^ Symppiksiä tyyppejä siellä ruudun takana :) Näihin on kiva palata myöhemminkin, ihan niinkuin siihen kuuden vuoden takaiseenkin esittelypostaukseen.
30.6. Tällä hetkellä 166 julkaisua odottavaa komenttia :)
5.8. Vieläkin kesken, pidin heinäkuun lomaviikot taukoa. Kerron kun saan kaikki luettua ja vastattua. :)
649 comments on “Keitä te olette 2?”
Olen 27-vuotias kosmetologi. Avioliitossa maailman ihanimman miehen kanssa. Meidän kesä menee uuden tulokkaan pienen koiranpennun ja ennestään 4-vuotiaan koiran kanssa. Elämäni koostuu töistä siitä ihanasta maailmasta ja kotona taas odottaa ihan erilainen maailma jossa ulkonäöllä ei ole väliä. Rakastan <3.
<3
Täällä blogiasi lueskelee pian 25-vuotta täyttävä pääkaupunkiseudulle miehen työn perässä juuri muuttanut poliisiksi havitteleva. Blogiisi eksyin jo vuosia sitten erilaisten meikkiohjeiden ja -tuotteiden takia. Huomasin, että googlailut vievät yhä usemmin tänne ja niin jäin seurailemaan :-) Kaikki jutut luen ja nykyään suosikkeja ovatkin ei-meikkijutut. Täällä on hyviä keskusteluita ja tunnelma on leppoisa :-) Tiedän myös aina, että suosittelet tuotetta/palvelua yms. vain jos oikeasti olet sitä mieltä. Aurinkoista kesää! :-)
Jes, sen tekevät mun mahtavat lukijat :) Välillä kommenttilaatikkokin on kuin "bloggaus" itsessään ja mä saan lukea kiinnostavia ja avartavia keskusteluja oppien uutta :)
Oletko muuten tällä välin lähestynyt yhtään poliisihaaveitasi...? :)
Haave on jäissä tällä hetkellä mielenkiintoisen työn takia. Mutta ei se ole mihinkään unohtunut :-)
Ehkä sen aika on myöhemmin :) Minäkin olen toteuttanut haaveita vuosien kypsyttelyn jälkeen. Kaikkien aika ei tietenkään tule koskaan, mutta aina kannattaa unelmoida :)
Olen 50 -vuotias nainen n. 120 km päästä kotipaikkakunnaltasi. Olen rakastanut 30 vuotta samaa "kala-Eemeliä", joka on nyttemmin hurahtanut pyöräilyyn. Terveys, ihonhoito ja liikunta (hiihto/pyöräily/kävely) ovat minulle tärkeitä asioita kuten myös kesämökkeily ja koti. Sinun Kreikan matkakertomuksesi ovat kyllä sytyttänyt minussa matkakärpäsen, ehkä joskus sinne :) Pidän blogistasi, koska olet niin aito ihminen ja annat sen näkyä.
"Kala-Eemeli" <3
Kiitos Aurinkoinen, olet mulle yksi erityisiä lukijoita koska laitoit minulle vuosia sitten henkilökohtaisen viestin aikana, jolloin olin tuen tarpeessa ja jokainen pieni sana lämmitti ja oli tärkeä. <3
Kaunista lopputalvea ja aurinkoa päiviisi :)
Kiitos kauniista sanoistasi, mukavaa tulevaa kevättä :)
:) <3
Hei moi Sanni! :)
Oon 23-vuotias vasta valmistunut ja pääkaupunkseudulle muuttanut sairaanhoitaja. Aikoinaan löysin sun blogin kun etin vanhojen tansseihin sopivaa meikkiä, ja sisko käski mennä kattomaan mitä karkkipäivä-blogista löytyy. Muistaakseni silloin tein meikin sun ohjeiden mukaan:) Jossain vaiheessa epäsäännöllinen lukeminen vaihtui tähän säännölliseen lukemiseen.
En kuvaisi itseäni mitenkään kosmetiikkafriikiksi, luen sun blogia koska uskallat kirjottaa eri asioista rehellisesti, kuten talous ja vaikka toi sokerointi. Harvoin saa näin rehellisiä blogeja lukea :) Mutta luen kaikki kosmetiikkajututkin, jotka kiinnostaa ja täältä ekana katon vinkin ja haaveilen luonnonkosmetiikkaan siirtymistä. Ja ihailen aina sun tukkaa,se on niin valtavan kaunis, niinkuin sinäkin! :)
Iiik, yksi mun poikaystävä vuosien takaa aloitti tekstarit aina näin..! Flashback...
Aaww, kiitos <3
Kiitos palautteestasi, toivottavasti päädyit muuton myötä myös tänne uuteen blogikotiini. :)
Olen 30-vuotias nainen ja asustelen pääkaupunkiseudulla, olen lähtöisin ihan Lapin käsivarresta. Teen tällä hetkellä töitä markkinoinnin parissa. Olen tainut lukea blogiasi melkein alusta asti. Muistan, kun minuun teki vaikutuksen ihanan värikkäät meikit ja sen innoittamana tilasin itselleni Manly-paletin ja yritin kopioida sinun tekemiä meikkejä. :) Aluksi en tainut kommentoida oikein mitään juttuihisi, mutta olen yrittänyt viime aikoina skarpata sen kanssa. Minusta sinulla on ihana, maanläheinen ote tähän blogiin jasen takia olenkin pysynyt lukijana koko ajan :) Juuri pikaiset hehkutuspostaukset uusista pinkeistä lenkkareista ja syvemmät pohdiskelut elämästä ovat juuri niitä juttuja, jotka tekevästä tästä ainutlaatuisen :)
Ah, Manly... Voi niitä aikoja. :) Myönnän, että enää en osaisi sen värisissä meikeissä lähteä ulos, olen muuttunut meikkityyliltäni tosi paljon noista ajoista. No, värit seuraavat kyllä edelleen mukana mutta erilaisissa, maltillisemmissa harmonioissa. :)
Kiitos lämpimästä palautteestasi, se ilahduttaa :) Värikkäät lenkkarit ja vaikka sairaan hyvä munakas ovat ehdottomasti asioita joita pitää jakaa ^_^ Ainakin mun maailmassa :)
Hei! Mää oon Oulusta Tampereelle opintojen perässä jo pari vuotta sitten muuttanu parikymppinen tuore koiranomistaja. (Mun koira Kovu on neljä kuukautta ja aaaa pissaa ja kakkaa kaikkialla, mutta onhan tuo ihana!) Mun kosmetiikka ja meikkausinnostukset menee vähän aallottain, ja useimmin en jaksa tehä naamalle yhtään mitään mutta eipä tuo haittaa! Matkustus on myös lähellä sydäntä ja sun postaukset antaa inspiraatiota matkasuunnitteluun, ja tietenki hyviä vinkkejä! :) Ite oon pääsääntöisesti matkustellu vanhempien mukana vuosittaisella Kanarian matkalla ja kotimaassa, ja nyt vähän vanhempana kavereitten kanssa Tukholmassa ja Lontoossa. Sun blogia oon seuranu vähän pätkissä riippuen mikä on kiinnostanu millonki, mutta aina tänne jotenki vaan takasin päätyy. :'D Kiitos myös kaikista ruokavinkeistä! :)
Hei Annika! Terkut Kovulle, mitä sille kuuluu? Koirat <3 <3 Meillä oli täällä just viikonloppuna koirasäikähdys kun siskoni chihuahua (ja mun hoitokoira) Totti meni syömään vaarallisen määrän maitosuklaata eikä sitä saatu oksennettua edes eläinlääkärillä ja oltiin kauhean huolissaan... Onneksi tilanne on pysynyt vakaana eikä pikkuinen ilmeisesti saanut myrkytystä <3 Koirat on mun lapsia <3
Moi Sanni!
Täällä kirjoittaa 35 -vuotias fysioterapeutti Tampereen lähitietämiltä. Olen seurannut blogiasi jo vuosia - väittäisin, että vuosien 2009/2010 vaihteessa taisin aloitella. Sen jälkeen olenkin lukenut juttujasi päivittäin.
Parasta blogissasi on aitous ja aihe-alueiden vaihtelevuus. Matkailulla ja erityisesti vaelluksella sekä erä-elämällä on erityinen sija sydämessäni, joten luenkin näitä tarinoita erityisen mielelläni. Kevo - need I say more?
No you don't <3
Vaellus ja luontoelämykset on mulle yksi henkireikä, (arki)elämä on viime vuosina ollut niin staattista koneen ääressä ja sisätiloissa ynnöttämistä että eräily tuo sille todella tarpeellisen vastapainon. Kun pääsen metsään, mieli ja ikäänkuin koko keho kevenee, ryhti kohenee ja kasvoille leviää kiitollinen hymy... No, sä tiedät varmasti täsmälleen mistä puhun <3 Saamme täällä Suomessa elää valtavan luonninkauneuden keskellä, se on mieletön voimavara.
Jep, mä tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Just tänään katselin työhuoneen ikkunasta, että vitsit kun on kaunis päivä tuolla ulkona...
Jos joskus kaipaat eräilyseuraa tänne lähimetsiin, niin mä olen aina valmis.
Kiitos :) :)
Olen turkulainen 27-vuotias sairaanhoitaja. Löysin blogisi muistaakseni vuonna -09, kun piti lähteä johonkin opiskelijabileisiin ja etsin meikkivinkkejä googlen kautta. Sen jälkeen olenkin aktiivisesti seuraillut blogiasi, kommentoinut en ole paljon. Alkuaikoina olin meikki- ja kosmetiikkafriikki ja ne postaukset kiinnosti enemmän. Nyt iän myötä nuo "lifestyle"-jutut ovat olleet minulle se blogin suola. :) Omassa elämässä kosmetiikka on jäänyt tosi vähälle, osittain varmasti valmistumisen myötä, sairaalassa kun ei voi mitään hajustettua kosmetiikkaa käyttää ja mielestäni meikinkään ei kannata olla tosi vahva.
Taidat olla suunnilleen saman ikäinen kuin 10 vuotta vanhempi isosiskoni (-79 syntynyt) ja näen teissä paljon samaa, jotenkin tämän vuoksi olet alusta asti tuntunut tietyllä tavalla "tutulta".
:) <3 Jep, '79 minäkin :)
Kivaa että olet jäänyt lukijaksi :) Palautteesta päätellen monikin on siirtynyt mun meikkijutuista enemmän lifestyle-sisällön lukijaksi, tosin onhan omakin tyylini kirjoittaa ja blogin painotusalue muuttunut vuosien varrella. En olisi jaksanut kirjoittaa pelkkää meikkiblogia, niin inspiroiva aihe kuin sekin on. On kivaa saada kirjoittaa ihan mistä vain ilman paineita mistään blogisabluunasta. Mukavaa että Karkkipäivän tyyppisellekin sillisalaatille on lukijoita :)
Heippa!
Vakkarilukija ollut jo useamman vuoden, muutaman kerran kommentoinutkin. Puhelimella se on vaan jotenkin niin vaivaalloista, että useimmiten jätän kommentoimatta vaikka ajatuksia lentäisikin.
Olen 28-vuotias nainen Joensuun seudulta, muutin vajaa 3 vuotta sitten Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja valmistuin toukokuussa MBA-tutkinnon kera. Tällä hetkellä työskentelen rahanvaihdossa, ja tykkään hommastani todella paljon. Rakastan matkustelua (ja USA on nyt kolmas maa missä asun) mutta niukan rahatilanteen vuoksi se on jäänyt taustalle, mutta asiakkaitteni kautta pääsen nautiskelemaan matkustustarinoista.
Kosmetiikka ja kauneus ovat kiinnostaneet pitkään, ja sitä kautta tähänkin blogiin tieni löysin. Muita intohimojani ovat kahvi, valkoviinit, miekkavalaat ja delfiinit sekä jääkiekko (penkkiurheilijana). :)
Sen uskon, nimimerkillä "Vuosi-älypuhelin-omistajuutta-ja-vihaan-kirjoittaa-sillä-mitään-viestejä"... :D
Kuulostaa hyvältä, tällä setillä ei voi olla huono elämä ^_^ <3
Iloa ja valoa päiviisi, missä ikinä asutkin tällä hetkellä :)
Olin ihan varma, että olisin osallistunut edelliseenkin postaukseen - olenhan lueskellut sinua Inkivääri-ajoista lähtien - mutta ehkä olen silloin ollut vielä niin "kuoressa" etten ole uskaltautunut :) Nytkin mietin monta päivää, kirjoittaisinko jotain itsestäni. Hassua, mutta that's me. Pyörittelen pääni puhki että mitä uskallan anonyyminä netissä paljastaa ettei anonyymius raotu liikaa. :D
Olen (toivottavasti) pian valmistuva 27-vuotias, työpaikkaa juuri vaihtava (kääk!), hieman anarkistinen runotyttö, jonka kotipaikka (avomiehellä ja kissoilla varustettuna) on tällä hetkellä Tampere, vaikken täältä olekaan kotoisin. :) Opiskelut ovat humanistista puolta, mutta työ vie it-alalle, josta olen kyllä ollutkin kiinnostunut muksusta saakka. Vapaa-aika kuluu esim. tanssiessa, kirjoja lukiessa tai videopelien parissa. ^_^ Ihailen ihmisissä niitä hetkiä, kun jotain maagista ja samalla niin luonnollista nousee pintaan - vaikkapa äitini juttelemassa kevätsateen raikastamassa aamussa vanhaa tammea kiertävän köynnöskasvinsa haaromille: "Älä mene sinne ettei peura sinua syö, annas kun asetan sut paremmalle polulle." Ehkä ymmärrät mitä haen takaa? :) Jokin sellainen pilkehtii toisinaan myös sinun taidokkaasti ja huolellisesti laadituista jutuistasi. <3 Luin myös tämän oman kommenttini n. 8 kertaa ennen kuin painoin "Lähetä", ja todennäköisesti löydän siitä silti jonkun kohdan, jossa olisin (muka) voinut ilmaista itseäni paremmin. Olen monella tavalla vähän tunteellinen siili. :')
Ihanaa, täältä löytyi sinunkin esittely :) Oletkohan monta kertaa puolen vuoden aikana ehtinyt miettiä mitä tälle tapahtui... No, onneksi et ainakaan ole kadonnut Karkkipäivästä, kun sinua näkee kommenteissa edelleen ja joulukuussa pääsit kalenteriluukun voittajaksikin :)
Tosi mukava esittely, Meu, ja saan kyllä kiinni tuosta mitä hait takaa "äiti juttelemassa köynnöskasville" -esimerkillä. :) Ihanaa jos minunkin teksteistä välillä välittyy jotain tuollaista... <3
Voisin allekirjoittaa tämän melkein jokaisen postaukseni kohdalla... Usein korjailenkin typoja ja kömpelöiksi kokemiani lauserakenteita vielä seuraavana päivänäkin julkaisusta. :P
Täällä myös toinen tunteellinen siili. Liiankin tunteellinen, elämä joskus osoittaa. Tuntuu, että monet asiat olisivat helpompia vähemmällä tunnesuhtautumisella, mutta minkäs teet... Se on rikkaus mutta myös heikkous.
Mutta mieluummin olen tunteellinen kuin tunneköyhä. :)
<3 :) Toivotan nyt (bloggaus)jaksamisia tätä kautta, kun halusin samalla kertoa että käväisin tämän vastauksesi lukemassa. Mukana pysytään vaikka postaustahti olisi mikä vain!
:) <3
Olen alle kolmekymppinen humanisti. Kohtalon oikusta olen jälleen opiskelija. Olen aina ollut kiinnostunut kosmetiikasta, ja etsin jatkuvasti tehokkaampia, mielenkiintoisempia ja monikäyttöisempiä tuotteita. Kosmetiikka on minulle hauskaa ajanvietettä. Käytän pääasiallisesti luonnonkosmetiikka. Normikosmetiikkaa käytän vain mikäli en löydä yhtä tehokasta tai budjettiin sopivaa tuotetta luonnonkosmen puolelta. Minulla on muutamia ruokarajoitteita, joiden kanssa elämiseen olen saanut paljon helpotusta ruokajutuistasi. Blogistasi ahmin yleensä kaikki jutut :)
Hii, RipRap'kin löytyi täältä :) Toivottavasti joulukalenterijuttu Biodellyn kanssa on muuten vihdoin selvinnyt ja saat voittosi. :)
? sain voittoni. Kiitos vielä ?
Hyvähyvä :)
33- vuotias (poistan kaiken :) ) , bioanalyytikko , Keski-Suomesta. Kasvissyöjä, naimissa- ei lapsia. RRRakastan kosmetiikkaa ja muotia.. ja rrrakastan myös sun blogia :D Ihanaa viihdykettä ja kasvisreseptejä mielläni lukisin enemmän.
Hahah ^_^
Toivottavasti tykkäsit lokakuun kasvisruokateemasta :)
Täällä on pian 36-vuotias satunnainen lukija. Erityisesti rakastan sun kirjoituksia Kreikan saarista. Olemme taas lähdössä Kreetalle koko nelihenkinen perhe, ja nyt kun lapset alkaa olla teinejä, ollaan miehen kanssa suunniteltu kahdenkeskistä saarihyppelyä, ja innostuksen siihen sain täältä sun blogista. Palaan niihin kirjoituksiin aina uudelleen ja uudelleen. Myös sun hiilaritietoisuus on mahtavaa, ja otinkin paljon vinkkejä käyttöön ruokaremonttia tehdessä. Lisäksi Tallinnasta on kiva lukea, sillä se on mulle vieras kaupunki. Työskentelen lastenkodissa ohjaajana ja erityisesti pitkissä yövuoroissa on ihanaa uppoutua sun maailmaan. :) Olet ihanan avoin ja huumoria kirjoituksista löytyy paljon! Osaat nauraa itsellesi juuri oikealla tavalla, hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet ja näytät sen muille rohkeasti. Tiedän että olet saanut myös kritiikkiä, mutta isäni sanoin: "nosta sinä vaan noukka pystyyn ja kattele maailmaa ku omaas" :D
Voi miten ihanaa palautetta jälleen, kiitos Satu :) Toivottavasti pääsette miehesi kanssa toteuttamaan saarihyppelyä :)
Moikka! Olen 30-vuotias neitokainen Tampereelta. Löysin blogisi vuonna 2012 jonkun make-up for dummies-postauksen kautta kun googlailin :) Samoihin aikoihin olin alottanut ensimmäiset mineraalipohjakokeiluni ja päädyin sitten lopulta lolon käyttäjäksi osin sinun ja osin erään ystäväni suosituksesta ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Kaikki kosmetiikka, ruoka ja matkustus -aiheiset postaukset kiinnostaa, mutta kieltämättä luonnokosmetiikkajutut tulee ohitettua varsin nopeasti silmäillen :)
Ostolakossa ja Karkkipäivä ovat ne blogit, joita säännöllisesti luen. Monia muita olen silmäillyt, mutta ne eivät ole herättäneet samanlaista mielenkiintoa ja halua jäädä säännöllisesti seuraamaan uusia postauksia. Sun blogissa juuri tykästyin kirjoitustyyliisi ja siihen kuinka rehellisesti ja avoimesti asioista puhut, oli aiheena sitten köyhyys tai inci-pahis du jour. On jotenkin mukavampi lukea blogia, jonka takana on oikea ihminen omine arjen haasteineen, joita meillä kaikilla on, eikä kiiltokuva, jolla on joka viikko esittelyssä uusi kallis laukku tai selektiivistä kosmetiikkaa.
Kiitos, että jaksat meitä lukijoita muistaa, etenkin kun itse olen ns. kummituslukija, joka jättää kommentin ehkä kerran kahdessa vuodessa :D
Moi kummituslukija Kia :) Kummituksetkin ovat yhtä rakkaita lukijoita, kyllä mä tiedän että tekin olette siellä <3
Kiitos kommentistasi ja palautteesta. Tulen iloiseksi kun luen että blogistani välittyy tällainen fiilis. :)
Heips! Mä oon kohta 32-vuotias nainen. Asun Tampereella avomiehen ja kahden 4-vuotiaan marsun kanssa :) Valmistuin vuonna 2005 pukuompelijaksi, mutta töitä en oo tehnyt, koska terveys rupesi reistailemaan :( työkyvyttömyyseläkkeellä siis olen. Mulla on ollut jo noin 10 vuotta parantumaton neurologinen sairaus, mutta diagnoosin sain vasta tänä keväänä. Se oli helpotus, koska epätietoisuus on raskasta, mutta myös järkytys, koska eihän tolla diagnoosilla saa Suomessa juuri minkäänlaista apua tai hoitoa ellei ole varaa mennä yksityiselle. Oireistoni on laaja ja vaikeuttaa jokaista elämänaluetta.
Olen lukenut sun blogia tästä postauksesta lähtien: https://karkkipaivablogi.com/2011/03/17/huulikiiltoinvaasio-meikkipussissa/ Eniten kiinnostaa meikki/kosmetiikkajutut (etenkin luonnonkosmetiikka) ja ruokajutut, mutta kaikki muutkin tulee aina luettua :) Kommentoimaan olen vähän arka, koska mut on opetettu siihen, että jos ei ole mitään tärkeää sanottavaa, on parempi olla hiljaa :P Mutta... mistäs mä sen voisin etukäteen tietää, onko mun asia jonkun muun mielestä tärkeä vai ei? :D Eli voinen kertoa asiani ja sen jälkeen se on lukijan/kuulijan asia, onko se hänestä tärkeä vai ei.
Just näin :) Ja sitä paitsi ihan kaikki blogikommentit ovat tärkeitä oli niissä sitten kaksi sanaa tai 20, sillä ne ovat osallistumista. Ja mun mielestä osallistuminen on mukava asia ja kertoo että kirjoutukseni herätti reaktioita. Reaktio voi olla vaikka vain "En oo samaa mieltä" tai "Just hyvä!". :) En itsekään ehdi kirjoittaa pidempiä, pohdiskelevia kommentteja seuraamiini blogiin mutta ajattelen (ja bloggaajana tiedän) että se lyhytkin terveinen tai heitto koetaan tervetulleeksi :)
Olipa ikävä kuulla sairaudestasi, voin vain toivottaa positiivista energiaa päiviisi. Diagnoosi oli varmasti helpotus mutta ymmärrän hoidon problematiikan, voin itsekin tietyssä määrin samastua tilanteeseen jossa ei pysty taloudellisista syistä hankkimaan sitä apua mikä olisi tarpeen. Toivon että löydät hoitomuodon joka jotenkin kuitenkin helpottaa oireita, sairaudesta enempää tietämättä, ehkä se voisi olla joku vaihtoehtoinen hoitokin...
Halauksin!
Olen anti age -ikäinen, traktorilla heinäkuorman pellolta kotilatoon ajanut, yliopiston käynyt, varmaan lopun ikäni helsinkiläinen, tiettävästi pidetty työkaveri ammatissa, johon en varsinaisesti ole saanut koulutusta.
Asun väljästi kahden kesken. Viihdyn kotona, pidän samat verhot kesät talvet enkä vie mattoja ulos. Ja kun sisustus on valmis, se on valmis eikä sitä ole tarpeen muuttaa.
En pidä persiljasta, kiisselistä, hutaisten tehdystä enkä siitä kun toista ei oteta huomioon. Pidän ilmaisusta "hymyillä kuin kaimaani". Puhun itsekseni, joten viihdyn yksikseni. Usein mietiskelen mitä kaikkea voisin tehdä mutta harvoin mitään toteutan. Viljelen vanhoja sanontoja, joita äiti usein käyttää. Viimeksi opin: "Saretta tuloo, kunon rastahanrintaa taivahalla."
Tällä hetkellä haaveilen vaatekaappini raivaamisesta. Joko kohta luopuisin niistä "ihan hyvistä", jotka säästyivät muutossa mutta ovat pysyneet kaapissa reilut viisi vuotta? Ja ehkä Dermosilin tosi hyviä laatikoitakin on tallessa muutama liikaa...
Pulssini on aina ollut Ferrarin paitsi viime vuoden lopulla, minkä seurauksena dddr. Perimmäinen syy koko juttuun ei selvinnyt.
Kiitos hiittivinkistä. Harrastettuani hyvän aikaa liikkumattomuutta pääsin muutama viikko sitten lopultakin liikkeelle. Hiitillä voisin nyt kohottaa kuntoa ennen kuin joko palaan lajini pariin tai pääsen pitkään odottamaani operaatioon.
En someta ja tällainen avautuminen on epätavallista. Minut tunnistaa tästä tekstistä, mikä ei sinänsä haittaa, koska tutut tietävät nämä asiat muutenkin :) Halusin kuitenkin kerrankin suoltaa, koska sinäkin annat itsestäsi niin paljon. Niin kauan kuin sinä kirjoitat tätä blogia, minä luen :)
Mainio esittely, Teija! :) Olet selvästikin Hyvä Tyyppi ^_^
Voin vain hymyillä kuin kaimaani kun mulla on näin mahtavia lukijapersoonallisuuksia :) Onneksi olet pysynyt kyydissä vaikka tämän postauksen absurdiksi venähtänyt kommenttien julkaisu saattoi saada jonkun lukijan ehkä jopa pahoittamaan mielensä ja poistumaan. Sinut olen kuitenkin vielä nähnyt kommenttilaatikossa, kiitos siitä :) <3
Minä olen lukenut blogiasi aika kauan, mutta aktiivisesti olen seurannut n. pari vuotta :) Eniten pidän kosmetiikka aiheisista postauksista, mutta kaikki muutkin tulee luettua. Kirjoitat niin mukaansa tempaavasti!
Olen kohta 24 vuotias ja pidän kovasti kosmetiikasta, eniten tulee käytettyä suomalaisia tuotteita ja luonnonkosmetiikka kiinnostaa kovasti. Pääasiassa olen kuitenkin kynsifriikki ja omistankin n. 300 kynsilakkaa :D Muutin juuri kihlattuni kanssa Ouluun Rovaniemeltä, jossa mieheni opiskeli ja minä olin töissä ohjaajana alakoulussa. Nyt syksyllä pitäisi alkaa opiskelemaan opettajaksi! Jännittää kovasti, kun en ole moneen vuoteen opiskellut :D
Moi Suvinen! 300 lakkaa on asia johon minäkin voin samastua...! ^_^ En ole kaikkia lakkojani edes koskaan avannut, ja ihan siis sellaisiakin jotka olen itse ostanut, en tarkoita blogin kautta saatuja. Ihan hulluutta, mutta sitä kai friikkeys on :D En yhteen aikaan pystynyt millään hillitsemään lakkojenostohimoa...
Toivottavasti opettajan opinnot ovat tuntuneet omilta ja viihdyt Oulussa :) Terkut pohjoiseen :) Minäkin pääsen sinne taas ensi kuussa :)
Moro! :) Oon parikymppinen, tällä hetkelle työssäkäyvä, mutta syksyllä taas opiskeleva nainen. Olen toisaalta se hevosen p#skalta ja hieltä haiseva heppatyttö, mutta minulta löytyy kavereille, äidille, siskoille ne parhaat meikki-, hius- ja muut kosmetiikkavinkit! ;) En kuitenkaan meikkaa läheskään joka päivä, mutta silloin, kun meikkaan, panostan siihen.
Blogiasi olen seuraillut melko epäsäännöllisen säännöllisesti jo muutaman vuoden ajan. Ja joka kerta, kun satun tänne eksymään, elävä kirjoitustapasi tuo piristystä päivääni! :)
Asiaa :) :)
33-vuotias kotiäiti, jonka seurassa pyörii 3v ja 8kk ikäiset pojat, sekä 7-vuotias corgi herra (koira). Parturi-kampaaja taustaisena kosmetiikasta aina ollut jonkin verran kiinnostunut, tosin välissä oli vuosia, jolloin mielenkiinto oli loppu, mutta viime vuosina taas herännyt. Kynsilakka friikki yli 500 lakan kokoelmalla, ja herättelen haaveita, että jonain päivänä osaisin taas meikata (nuorempana osasin, mutta nyt on taidot ruosteessa ja liian vähän aikaa harjoitella). Tykkään erityisesti tuote-esittelyistäsi.
Kotioloissa rapakuntoon päässeenä minua kiinnostaa, myös liikunta ja ruokajuttusi ja samalla yritän patistaa itseäni edes pieniin elämäntapa muutoksiin :)
Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa, ja luenkin blogia säännöllisesti, vaikka en kerkeäkkään kommentoimaan :)
Whoa, sullahan oli vielä suurempi kokoelma kuin Suvisella... ^_^
Terveiset pojille ja koiralle ja tsemppiä elämäntapamuutoksiin :) Nautitaan päivistä värikkäin kynsin ^_^
Olen lukenut monia vuosia, olen 30-v ja rakastan luonnonkosmetiikkaa, viime vuonna tuli se iso hurahdus. Sen jälkeen siitä on jo tullut ehkä pieni harrastus, mutta nyt kun oma yritykseni vie minulta aikaa niin olen vähän himmannut himojeni kannsa :) en ole kommentoinut kuin pari kertaa.. en tiedä miksi! Eka kertaa kun tulin blogiin niin olin, että vau miten kaunis nainen! Sittemmin sinuun "tutustuneena" on alkanut tulla kuva hyvin lämminhenkisestä, avoimesta ja maanläheisestä naisesta, ulkonäkökin jää jo taka-alalle kun kirjoitat niin Sannina siellä. Sinussa ei tunnu olevan tippaakaan sellaista ylpeyttä, vaan kohtaat lukijasi jotenkin tasaveroisena. Ehkä joistakin bloggaajista sitten kumpuaa jotain erilaista kohtaamista? En tiedä, mutta minusta se on yksi parhaimmista piirteistä sinussa. Monesti ajatellut, että olisi hauska tavata tuo ihminen!
Aaaww, kiitos, niin kauniisti sanottu :) <3
Tasaveroisuutta nimenomaan koen lukijoiden kanssa, en pidä ajatuksesta että bloggaajana muka olisin millään lailla jollain, eh, eri tasolla jalustoista puhumattakaan. En myöskään pidä guruajatuksesta joita moniin suosittuihin bloggaajiin liitetään, että he elämäntavoillaan ja esimerkillään edustaisivat jotain johon muidenkin pitäisi pyrkiä. Mä en halua näyttäytyä minkäänlaisena "tiedän ja osaan nämä jutut paremmin" -tyyppinä vaan henkilönä, joka innostuu asioista ja jakaa innostustaan vinkkeinä "pirkolta pirkolle" :)
Hei Sanni. Oon koittanut kirjottaa tätä esittelyä jo monta kertaa! Jotenkin se päättyy aina niin, että en osaa sanoa muuta kuin että hei Sanni, oon Maria kolkyt vee ja oon insinööri-koodari. Koitetaas nyt kunnolla...
Oon asunut rannikolla koko ikäni ja mulle tärkeitä ja rakkaita asioita on meri, vaeltaminen ja hiljaisuus. Juoksen, pyöräilen ja välillä kirjoitan ja valokuvaan. Silloin tällöin, kun haluan elämään extrakivaa, käyn larppaamassa. Innostun ihan kaikesta uudesta, mutta samalla oon oudon flegmaattinen, niin etten saa yksin aikaiseksi osallistua mihinkään. Nyt oon jo pari vuotta miettinyt että lähtis johonkin helppoon paikkaan matkailemaan, mutta eeeei, ei tapahdu.
Kun aloin lukea Karkkipäivää, olin aika kriittinen, mutta sitten sun aito tyyli puhua asioista ja peilaamiskyky voitti minut ihan täysin puolelleen! Tietysti sekään ei haittaa, että jutut on mielenkiintoisia.
Moi maria, "insinööri-koodari" :) Vihdoin pääsin sinunkin esittelyysi ^_^ Olet niin "vanhoja tuttuja" kommenttilaatikossa että tavallaan on jo syntynyt jonkinlainen mielikuva sinusta, vaikka oikeasti en tietenkään ole tiennyt sinusta mitään :) Se on jäänyt mieleen kun halusin lähettää sulle pari vuotta sitten meikkivoiteen yhden kommenttisi perusteella ja pelästyin, että olin onnistunut loukkaamaan sinua viestilläni kun vastausta ei kuulunut, vaikka sinulla ei vain ollut ollut aikaa lukea sähköposteja. Onneksi juttu päättyi hyvin ^_^ Hihih, mä olen niin herkkä vetämään "nyt jotain ikävää tapahtui" -johtopäätöksiä.
Sun kommentit tuo usein kiinnostavaa dialogia kommenttilaatikon keskusteluihin, olet just niitä lukijoita jotka ottaa osaa ja jakaa kokemuksiaan. Se on mahtavaa, kiitos kun osallistut ja annat itsestäsi :)
Heippa! Ihan tylsästi omalla etunimellä kommentoiva 33-vuotias "uusioteini" Oulusta. Olin se "kaikista kauimpaa, eli Oulusta" lukijamatkalle lähtenyt sivukaljuilla varustettu tyyppi :) Vuosia toimistöissä viruttuani päätin alkaa toteuttaa unelmaani ja olen viimeiset puoli vuotta opiskellut eläintenhoitajaksi. Perheeseeni kuuluu parasta uhmaikäänsä elävä 3-vuotias peikkotyttö, aviomies ja 2 karvaista herrasmiestä (kissoja). Kommentoin suhteellisen harvoin, mutta olen roikkunut lukijana vuosikausia.
Moi Riikka! :) Jes, muistan sinut totta kai Tallinnan reissulta :) Et kyllä tosiaan näyttänyt 3-kymppiseltä, sitä en olisi arvannut..!
Peukutukset unelman toteuttamiselle, toimistotyössä puutuminen saa varmasti välillä yhden jos toisenkin haaveilemaan vaihtelusta... Tuttuun ja turvalliseen on kuitenkin helppo jäädä. Millaiseen työympäristöön toivot päätyväsi kun valmistut? Eläinklinikan tai hoitolan kaltaiseen paikkaan vai enemmän tuotantoeläinten pariin..? Kiinnostava ammatti joka varmasti antaa paljon :)
Tuttuun ja turvalliseen on todellakin jäädä jumiin (se kuukausipalkka!). Opinnoissa suuntaudun pieneläimiin, vaikka olen kyllä pitänyt tuotantoeläintyöstäkin kovasti (traktorinkoppiin on vähän ikävä ?). Lopullisena haaveena on päästä klinikkaeläinhoitajaksi ja mahdollisimman paljon leikkaussaliin, koska kirurgia on ihan mielettömän mielenkiintoista. Mutta aika näyttää, kuinka käy, koska alan työllisyystilanne on aika haastava. Pieksee toimistotyöt kyllä 100-0 ?
Toivottavasti päädyt toiveidesi työhön ja just sinne leikkaussaliin, pidän peukkuja :) Kiva kun kävit tähän vielä vastaamassa :) Voin vain kuvitella sen palkitsevuuden tunteen kun on töissä hoiva/terveydenhuoltoalalla, oli se sitten ihmisten tai eläinten parissa. Kun voi omalla työllään vaikuttaa jonkun vointiin ja jopa ehkä pelastaa henkiä... Voi sitä tunnetta kun vaikkapa lemmikki palaa omistajalleen onnistuneen leikkauksen jälkeen... <3 <3 Sellaisessa energiaympäristössä on varmasti niin upeaa olla töissä.
Moi! Eksyin blogiisi jokunen vuosi sitten jonkun toisen blogin kautta kun luin, että olit voittanut palkinnon Blogigaalassa. Siitä saakka olen jäänyt seurailemaan ja tällaisena Kreikan rakastajana erityisesti perusteelliset Kreikka-juttusi ovat mieleen. :) Ja oikeastaan Ahvenanmaakin on yksi rakkauksistani.
Olen 22-vuotias ja tällä hetkellä asustelen Australiassa. Olisin mielelläni osallistunut lukijamatkallesi, mutta täällä ollessa tollaiset jää aina välistä! Ehkäpä osallistun jollekin tulevalle, jos sattuisi olemaan joskus Suomessa.
En kauhean usein blogeihin kommentoi, mutta nyt halusin jättää jonkinlaiset terkut, koska blogisi kuuluu ehdottomasti lemppareihini. Terkut täältä Australian talvesta kaimaltasi! :)
Hyvin myöhässä tulevat terkut takaisin Ausseihin :) Vieläkö vaikutat siellä?
Tämä tulee ihan supermyöhässä!
Olen lukenut blogia jo tosi pitkään, en edes muista miten alun perin päädyin Karkkipäivän pariin. Tämä on ainoa blogi, jota käyn lukemassa. Olen 28-vuotias DI pääkaupunkiseudulta ja asustelen avomieheni kanssa.
Minulla on ollut melkein puoli vuotta taukoa blogin lukemisesta, kun elämässä oli kovin hektinen vaihe ja kärsin lievästä burn outista. Nyt sitten puolen vuoden edestä postauksia lukematta, pikku hiljaa lähestyn nykyhetkeä. Tulee kahlattua myös useimmat kommentit, niin urakassa voi hetki mennä :D
Tunnistan sinussa paljon samoja piirteitä kuin itsessä, kuten (turha) huolehtiminen, perfektionismi, listamania ym. :D Olen saanut hurjan määrän ideoita ja hyvää mieltä blogisi kautta. Suosikkituotteiksi on päätynyt mm. Lily lolon meikkipohja, Idun Strandgyllen peitevoide, NYX Satin Taupe, Niiskuneidin selvityssuihke, Schwarzkopfin joku latvasuoja-aine, Lacto Linen puhdistusvaahto, useampi Estelle&Thild voide plus varmasti muitakin, jotka unohdin mainita :) Olen kova hurahtamaan milloin mihinkin ja olisin mielelläni kokeillut paljon enemmänkin, mutta olen herkistynyt monille varsinkin hiuksiin ja silmien alueelle käytettäviin tuotteisiin, enkä voi sooloilla, jos en halua hirveää ihottumareaktiota. Niiden osalta pitää tyytyä mahdollisimman neutraaleihin tuotteisiin. Toinen ongelma on, että ahdistun ylimääräisestä tavarasta ja täytyy aina käyttää yksi tuote kerrallaan loppuun ennen kuin luonne antaa periksi ostaa toisen. Siis huonotkin pitää kuluttaa hammasta purren loppuun, koska hukka ja roskiin heittäminen ei sovi luonteelleni :D
Pidän aivan kaikenlaisista postauksista ja tunnut ystävältä, vaikka eihän me oikeasti tunneta :D Vähän kuin vanhan kaverin kuulumisia kävisi lukemassa. Siihen nähden kommentoin tosi harvoin, kun tuntuu, että muut ovat jo niin hienosti ilmaisseet sen, mitä itsekin olisin voinut jostakin postauksesta sanoa. Viime keväänä olit Sokoksen kiertueella ja piipahdin siellä. Lopulta alkoi ujostuttaa, enkä kehdannut tulla moikkaamaan :D Oli kuitenkin mukava nähdä sinut livenä edes vilaukselta :)
Kiitos esittäytymisestä Cadoe :) Nyt tunnetaan siis puolin ja toisin vähän paremmin :) <3
...ja mäkin käytän huonoja tuotteita (itse ostamia) loppuun hammasta purren koska roskiin heittäminen on vain jotain niin kamalaa ^_^ Huonot voiteet käytän aina jalkavoiteina ja huonot putsarit käsisaippuana :D
(Muuten: wow että luet kommentitkin..! Voi tosiaan mennä tovi ^_^ Mutta onpa ihana kuulla että haluat lukea tauonkin aikaiset postaukseni... <3 Ikävä kuulla burnoutista mutta olet ilmeisesti voiton puolella..? Halit täältä!)