Täytän tänään kolmekymmentäseitsemän vuotta ja minulla on hyvä olo! :)
Ikääntyminen on kiinnostava taival, johon kaikeksi onneksi ei välttämättä liity vanheneminen sanan ikävässä merkityksessä, kuten tuossa joku aika sitten juteltiin. Vuodet karttuvat, sitä ei voi estää, mutta missään ei sanota että mielen täytyisi muuttua tai olemuksen vakavoitua.
Kauneusbloggaajana huomaan seuraavani ikääntymisen merkkejä ihan eri tavalla kuin tekisin ilman blogia. Olen kuvannut itseäni blogiin viikottain viimeiset kohta seitsemän vuotta, ja tämän kautta tulee väkisinkin tarkkailtua itseään tarkemmin kuin ehkä keskivertoihminen. Kuviin dokumentoituvat syvenevät uurteet, oheneva iho, kasvoille piirtyvät läiskät, silmäluomien veltostuminen ja jopa ihon sävyn ympärivuotinen tummuminen.
Olen iässä, jossa kronologisen ikääntymisen merkit kiihtyvät joka vuosi. Jossain vaiheessa ajattelin, että asian seuraaminen olisi masentavaa, mutta nyt yhä lähemmäksi neljän kympin rajapyykkiä lipuessani voin todeta, että ei se olekaan. Ruttuja ja pigmenttiläiskiä enemmän minussa aiheuttaa melankoliaa elämän kuluminen. Elämä on niin hauskaa että täällä viettäisi mielellään vielä 100 vuotta. <3
Minä olen 37-vuotias joka:
* Innostuu helposti vaikka mistä eikä osaa kätkeä sitä
* Ei osaa piilottaa muitakaan tunteitaan
* Ei ole oppinut näin monen vuoden aikana laittamaan hiuksiaan eikä enää piittaa siitä
* On nuorempana samaistunut Daria Morgendorfferiin mutta nykyään enemmän johonkin myönteisempään hahmoon
* Kokee arvot kuten terveys ja läheisten hyvinvointi tärkeämpinä kuin minkään muun
* On iloinen kun ympärillä on iloa
* On vieläkin yhtä hulluna shampoiden ja hoitoaineiden fiilistelyyn kuin 13-vuotiaana
* On todennäköisesti lapsellisempi kuin 16-vuotiaana :)
Kuvitus aiheuttaa varmaankin taas jotain porua. Kroppaansa esittelevä on aina liian laiha, liian läski tai liian omahyväinen. Minä en ole mielestäni mitään noista, vaan tasapainossa itseni ja kaveri kroppani kanssa. Komplekseja ja ahdistuksia liittyy jokaisen naisen ja miehen elämään ja kasvuun, ja jos jossain vaiheessa voi todeta olevansa itsensä kanssa ihan sujut niin se on minusta hyvä juttu ja sen voi näyttää olematta itsetunto-ongelmainen huomion kerjääjä.
.
37-vuotias Sanni on tällä hetkellä matkalla Ahvenanmaalle jossa juhlii viikonloppuna omia ja sisarensa synttäreitä tunnelmallisessa Björnhufvudissa. Tämä Sanni harkitsi pitkään koneen jättämistä Tampereelle.
37-vuotias bloggaaja-Sanni taas on revetä innostavien blogijuttujen keskellä ja haluaisi kirjoittaa vaikka heti jutut Korresin voiteista, Uoga Uogan meikeistä, juureksista, Tallinnan lukijamatkasta, ravinto- ja liikuntavalmennuksen etenemisestä, Idunin persikkaisesta luomiväristä, EkoPharman puhdistusvaahdosta, RMS Beauty -tuotteista, vadelmaetikkahiushuuhtelusta ja jakaa videon sydämen särkevästä koirasta. No, viimeinen ei aikaa vie: Disabled dog given another chance in life. <3
133 comments on “37”
Moi Sanni. Ekaksi; onnea. Toiseksi: Mä haluan vähän esittäytyä ja pyytää neuvoa. Oon 14-vuotias tyttö (kasilta). Mä tunnen oloni hyväksi mun kehossa ja arvostan sitä paljon jne. Mutta muo ärsyttää tää ulkonäkökeskeinen maailma. Kasiluokkalaiset varmaan lasketaan jo teineiksi, muta en haluais olla teini jos se on tälläistä. Puhutaan ihan liikaa takapuolesta, sen koosta ja muodosta, rinnoista ja treenatusta vartalosta. Mun vartalo menee aika hyvin tähän kauneusihanteeseen, mutta treenattu en ole. En kyllä hirveästi haluaisikaan. Varsinaiseksi ongelmaksi muodostuukin ne Victoria Secret's bodymistpilveltä haisevat urheilijatytöt, jotka ilmeisesti saa mun kaverin itsetunnon aika matalaksi. Hän kuulemma vihaa vartaloaan paljon, ja tahtoisi kaiken muuttuvan siinä. Voinko auttaa häntä yhtään vai pitääkö vain odottaa kunnes hänenkin itsetuntonsa kasvaa ja hän on onnellinen? Hänellä on muutenkin kovat paineet (kun tahtoo miellyttää poikia, jotka eivät tosiaan tässä iässä mitään ystävällisimpiä tai fiksuimpia ole). Voisitko neuvoa muo, mitä mä teen? :/
Hei Ohralehti,
Olen otettu että lähestyt minua tällaisen asian kanssa, kiitos luottamuksestasi. <3
Ulkonäköjutut tuossa iässä voivat kyllä olla rankkoja, voin hyvin samaistua kaveriisi. Sen kaiken läpikäyneenä tiedän, että aika ja elämänkokemus auttavat lähes aina - tai ainakin hyvin usein - tämän tyyppisissä ongelmissa. Kuulostan joltain lällyltä terveystiedon opelta kun sanon näin, mutta ihmisen kehitykseen tavallaan myös kuuluu epävarmuus, ja on myös(kin) normaalia kokea jossain vaiheessa ikäviä tunteita kroppaansa kohtaan. Varmasti ne Victoria's Secret -tuoksuiset tytötkin voivat kaiken näennäisen itsevarmuutensa alla surra kotona hiljaisuudessa jotain vartalonsa kohtia. Tiedän ettei se auta kaveriasi, ja tiedän, etteivät vetoomukset ajan voimaan myöskään yleensä tepsi murrosiässä. Kun se ikävä olo on just nyt, ja haluaisi vain tehdä mitä tahansa että se menisi pois.
Kasiluokkalainen on vielä iässä, jossa vartalokin kehittyy. No, toisilla ei (kuten mulla :D, ei ne tissit siitä kasvaneet), mutta monilla kyllä. Kaverisi vartalo saattaa näyttää parin vuoden kuluttua ihan toisenlaiselta. En tosin tiedä onko tuollaisen juttelu mitenkään lohduttavaa.
Tietämättä mikä ystävääsi vartalossaan ahdistaa (onko hän mielestään liian laiha, ylipainoinen, "väärän" muotoinen), neuvoisin ennen kaikkea positiivisen sanoman välittämisessä ystävällesi. Se on tylsä neuvo, mutta konkreettinen, "Hei, mitäs jos aletaan lenkkeillä?" -ehdotus saatettaisiin tulkita loukkaavana ja masentaa vielä entistä enemmän (jos nyt ongelmana olisi esim. ylipaino). Ihmiselle joka vihaa vartaloaan tekee hyvää kuulla myönteisiä asioita itsestään. Ja kerronpahan muuten tähän väliin sellaisenkin jutun, että ylipainoisillekin naisille on diggarinsa, eivät kaikki miehet halua laihoja naisia ;) Minulla on ollut kämppiksenä todellllla rehevä tyttö jolla suosiota riitti :)
Itsetuntoa ja kehonkuvaansa voi aina yrittää kohentaa toimenpiteillä kuten liikunta tai vaikka topatut rintsikat, mutta hedelmällisintä on omaksua se ajatus, että on hyvä juuri sellaisena kuin on. Jos muut kiusaavat, he ovat niitä jotka häpeävät käytöstään vuosien kuluttua. Ihmisen ikäkaareen liittyy käytännössä väkisin tämä kausi, johon kuuluu korostunut ulkonäkökeskeisyys ja sen ikävät lieveilmiöt. Sen läpi olisi vain jaksettava puskea. Voi auttaa, jos yhtään pystyy luottamaan siihen, että tämä kausi todellakin on vain väliaikainen, ja me kaikki muutumme - fiilis omasta itsestä on hyvinkin erilainen viiden tai 10 vuoden päästä. Jos joku on ilkeä, on hyvä tiedostaa, että hänkin tekee sen peitelläkseen omaa epävarmuuttaan. Hyväitsetuntoinen ihminen joka on sinut itsensä kanssa ei kiusaa muita.
Esim. näistä voisit kokeilla jutella ystäväsi kanssa. Konkreettisempia vinkkejä on tosiaan hiukan hankala antaa tuntematta kaverisi tilannetta lähemmin. Olet kyllä ihana ystävä kun haluat häntä tukea ja auttaa <3
Kaunista talvea teille molemmille! :)
Kiitos vastauksestasi :) Voi, hänessä on kuulemma niin paljon vikoja että en vois edes ymmärtää. Haluaisi olla treenatunpi, pyöreämmän takapuolen, olla pidempi, ei niin pienikokoinen, isommat rinnat, aikuisemmat sormet, kapeampi lantio, erilainen nenä, erilainen pää, erilaiset hiukset jne... Suurin ongelma taitaa olla se että hän ei ole kurvikas, eikä myöskään treenattu, hieman poikamainen vartaloltaan. Hän on kuin siltä väliltä, mutta tuntuu ettei hän osaa päättää kummankaan väliltä. Noudatan sinun neuvojasi: Annan hänelle aikaa ja kehun. Ja paljon. Olen yrittänyt sanoa hänelle aiemmin ja on hän aina nätisti kiittänyt kehuista, mutta lisännyt perään kuinka itse on eri mieltä. Toivon ettei minulle tule koskaan tuota aikakautta kun vihaa vartaloaan tai kokee epävarmuutta. Olen enemmän kuin sinut itseni kanssa ja sekin on varmaan osasyy minun suruuni kaverini puolesta. Miksi minä rakastan kroppaani, mutta paras ystäväni vihaa omaansa? Toivottavasti hän tulee järkiinsä. Jos ei, niin aion näyttää sinun vastausviestisi hänelle. Jos se siis sopii sinulle :) Mukavaa ja valoisaa talvea ja kevään alkua sinullekin. Muista rakastaa itseäsi, Sanni. Toivon olevani aikuisena samanlainen kuin sinä, henkisesti :)
<3
Ohralehti, vastaan tähän ajatuksella huomenna, istun parhaillaan autossa matkalla kotiin viikonloppureissusta. Kerron vain, että luin äsken viestisi matkatovereilleni (kerroin, että olin saanut sympaattisen kommentin ystävästään huolehtivalta lukijalta) ja etupenkiltä kuului, "Oi, mikä helmi ihminen". <3
Oi kiitos! :) Piristi päivää :3 *punastuu*
Noniin, nyt enemmän ajatuksella :)
Ystäväsi suhtautuminen itseensä kuulostaa hyvin tutulta, hänellä taitaa olla saman tyyppinen vartalo kuin minulla. Minulla vain ei ollut murrosiässä sellaisia kavereita jotka olisivat sanoneet että olen hyvä sellaisena kuin olen, päinvastoin jopa lähiystävät saattoivat selkäni takana sanoa ilkeästi vartalostani. Sellaista se oli siihen aikaan... Mutta nyt sen ymmärtää kun on vanhempi - ilkeästi sanovat ovat itse yhtä epävarmoja ja peittävät omaa epävarmuuttaan tuomalla esiin toisten "huonoja kohtia".
(Ystäväsi on onnekas kun hänellä on sinun kaltainen kaveri :))
Minua auttoi vinon kehonkuvan oikaisussa lopulta se, kun sai tarpeeksi palautetta siitä, että olen hyvä ja kiva ja viehättäväkin juuri tällaisena. Siksi halusin neuvoa sinuakin ystäväsi tukemisessa myönteisellä palautteella.
Tietysti voi olla, että paras apu on lopulta myönteinen palaute joltain romanttiselta kohteelta, sillä romanttinen hyväksyntä on lopulta se mikä määrittää voimakkaimmin kokemusta omasta kehosta, sosiaalisen hyväksynnän ohella. Sain sen käsityksen, että ystävälläsi kuitenkin on kavereita eikä hän ole kokonaan "ulkopuolelle jätetty". Näin ollen hänen tunteensa kehoaan kohtaan liittynevät vahvasti juuri siihen, että haluaa miellyttää poikia, kuten kirjoitit ystäväsi haluavan tehdä. Jos hän ei saa toivomaansa vastakaikua pojilta = kokee epäonnistumista ja laittaa torjunnan ulkoisten seikkojen piikkiin.
Tässä ystävän antamat kehut eivät välttämättä paljon auta, mutta! Toivoisin ystäväsi ymmärtävän, että poikia ja miehiä on todella, todella monenlaisia, ja jos yksi tai neljä ei ole kiinnostunut, niin jostain aivan varmasti löytyy toiset viisi jotka ovat. Persoonia ja mieltymyksiä on niin monia. Teininä sitä uskoo median välittämän kauneusihanteen perusteella, että pojat tykkää vain tietyn mallisista tytöistä ja tytöt tietyn näköisistä pojista. Todellisuudessa asia ei ole niin. Niin laihoille, pullukoille, hiljaisille, äänekkäille, rentuille, kilteille, komistuksille ja naapurintytöille löytyy omat tykkääjänsä. Sen jos minkä oppii elämän aikana :) Siihen, että joku ihastuu sinuun, tarvitsee lopulta vain oikean kemian ja usein tietysti vähän tuuriakin, että tällaiset toisilleen sopivat tyypit kohtaavat.
Kukaan ei ole väärän näköinen eikä itsessään tarvitse välttämättä lopulta muuttaa muuta kuin asenteen - kun alkaa arvostaa itseään, tykkäävät muutkin :)
Kiitos Sanni neuvoista :) Harmi ettei sinua kehuttu vaan haukuttiin. Onneksi nyt olet kuitenkin sinut itsesi kanssa. Mutta kiitos vielä. :)
Paljon onnea näin pari päivää myöhässä!Kun luin nuo bloggaaja-Sannin listalla olevat intoilun aiheet, minäkin innostuin. Haluan ehdottomasti kuulla Uoga Uogan meikeistä, (eivät ole mulle vielä omakohtaisesti tuttuja), juureksista, (koska mitä sanottavaa niistä voi olla, nyt heräsi mielenkiinto :D), Tallinnan lukijamatkasta, (jonne en sitten päässytkään ja mietin, että käyn täällä sanomassa, mutta unohdin, koska toisaalta et sä ehkä olisi muistanutkaan, että juuri tämä lukija oli puhunut tulevansa), RMS Beautyn tuotteista, (vaikka niistä pari onkin jo mulle tuttuja ja itseltäni on tulossa lähiaikoina vertailupostaus RMS:n ja Kjaer Weisin meikkipohjista) ja ja... no, liikunta- ja ravitsemusasiat kiinnostavat, Idunin luomivärit kiinnostavat, EkoPharman tuotteet kiinnostavat. Joo, oispa sulla aikaa kirjoittaa kaikesta nyt saman tien! (Mutta ei paineita. :P)
Hauskasti hämmennyin, kun sanoit, että tän postauksen kuvitus aiheuttaa varmaan taas jotain porua. Vasta sitten tajusin, että luen nyt tosiaan blogia. Jotenkin tuli ekasta kuvasta sellainen olo, että sieltä sä nyt moikkaat meitä oma joogailusi tai vastaavan keskeltä, vähän niin kuin kyseessä ei edes olisi valokuva vaan melkein live-tervehdys. Ja kuka nyt semmoisesta alkaisi valittamaan, että kroppa näkyy?
Mutta tosiaan, onnea vielä! Ja kiitos blogista!
Hihi ^_^ Uoga Uogan piti tosiaan päästä blogiin jo tällä viikolla mutta nyt olen halunnut pitää vähän enemmän some/tietokone-vapaata aikaa ja moni tälle viikolle kaavailtu juttu siirtyy ensi viikkoon. Viikonloppuna ajattelin jopa ihan oikeasti jättää koneen kämpille kun lähdetään Björnhufvudiin.
Hauskaa :)
Poru kuvista kävi mielessäni muinaisen vastaavantyyppisiä kuvia sisältäneen, osan lukijoista väärin tulkitseman postauksen nostaman polemiikin takia, mutta toisaalta kyseisen postauksen aihe ei ollut iloinen eikä jutun sanoma ja kuvien tarkoitus välittynyt kaikille. Tässä postauksessa sanoma on pelkästään myönteinen, joten ehkä siksi kuvatkaan eivät nyt aiheuttaneet "porua" :)
Ehkä seuraavalle matkalle sitten ;)
Onnea 37-vuotiaalle!! :) Mäkään en ole koskaan osannut laittaa hiuksiani. :D Olen ostanut kaikenlaisia kiharrus- ja suoritusvälineitä ja muita härpäkkeitä, mutta en vaan kertakaikkiaan osaa käyttää mitään niistä. Eli hiukset on aina joko auki tai ponnarilla. Toivotonta! :D
Vaikka sinulla on pitkä listä postausideoista, niin voisitko jossakin vaiheessa hieman testailla nyt Suomestakin saatavaa Everyday Mineralsia? Olisi niin ihanaa tällaiselle haastavaihoiselle saada kuulla kommentteja mineraalisarjasta, jossa on jopa kolme erilaista koostumusta! Ainakin kuulostaa lupaavalta. Biodellystäkin näytti olevan saataville, joten nyt on Lily Lolo saanut kyllä hyvän haastajan. :)
Jep, tarkoitus on :)
Jee jee jee. :D
Myöhäistä onnea, t. lapsellinen -m- 38 v. :-P
Sulla on kauniit rillit! Kiinnitin varmaan asiaan huomiota, koska just tänään hain uudet kiikarit optikolta - ihan erinäköiset kuin yhdetkään entiset ja on varmaan tottumista...
Siksipä tuli mieleen, ootko koskaan tehnyt juttua meikistä silmälasien kanssa? Jos et, teepä!
Mä kun oon viimeiset 8 v. mennyt kehyksettömillä, niin uudet mustat muovisankaiset vaatii kyl ehkä ihan toista lähestymistapaa meikin suhteen. Jännä. Mulla on ilmeisesti joku oma muuntautumisleikki menossa, kun hiuksetkin muuttui sangen radikaalisti vastikään. ^_^
Moi -m-!
Noita silmälasimeikki-postauksia pyydetään usein, mutta mä en koe osaavani tehdä sellaista. :D Johtuen siitä, että itse en muokkaa meikkiäni lasien vuoksi. Voimakkaasti silmiä pienentävät tai suurentavat lasit vaativat erilaisen, omantyyppisensä meikin, mutta mulla on niin "vähävahvuiset" lasit etteivät ne vaikuta silmiin vahvojen lasien tavoin.
Tykkään muuten näistä laseistani ihan sikana... Ja ne on blogin lukijoiden mulle aikoinaan äänestämät :) Olin Instrun kamppiksessa missä sovitin muistaakseni kuudet eri kehykset ja lukijat saivat äänestää parhaat. Nämä punaiset oli lukijoiden ykkössuosikki. En meinannut aluksi rohjeta ottaa näitä kun olivat niiiin erityyliset kuin mun aiemmat, mutta onneksi lopulta uskalsin! Nää on parhaat <3
Onnea Sanni! Aika ihq postaus vanhenemisesta, jonka raakuuden saan työssäni kokea joka päivä sekä iltaisin omassa itsessäni.
Ensinnäkin Ohralehdelle: Kerro kaverillesi, että meillä jokaisella on omanlaisemme keho ja jos sen alla mieli ei opi tulemaan toimeen, niin siitä kärsii vielä minunkin ikäisenä. Omassa nuoruudessani ei ollut nettejä, oli vain Sinä-minä- lehti, josta voitiin opiskella nuorisopsykologin tekstejä itsensä hyväksymisestä. Jos näitä aakkosia ei opettele elämän alkutaipaleella, niin myöhemmällä iällä siitä tulee haastavaa. Harkitsen nimittäin rakastumista reisi selluliitteihin vasta nyt
Sanni, en ole ehtinyt kahlaamaan vielä läpi kaikkia ostauksiasi, muta toiveissa olisi vihjeitä ohenevan ihon hoitoon ja veltostuviin silmäpusseihin... vinkvink... hyvää viikonloppua!
Kiitos sinullekin vastauksesta :) Minä tulen sanomaan hänelle tuon, lupaan sen :)
Mä oon aina aatellu että sä olet joku ehkä 25-30v :D !!!!!!!! Hulluutta saada kuulla tämä ...
Hahah... :D
Tääh?? Miten minä en ole älynnyt ikääsi?? :D ikääntyminen ei enää ahdistakaan niin paljon.
Paljon onnea toivottelen täältä 30-kriisin keskeltä :D
Joo, voin kertoa että ei ole huono homma lainkaan :) Muulta kannalta kuin jos suunnitelmia riittää vielä tuonne vuodelle 2100... ;D
Lämpimät onnittelut kauniille ja hyvinvoivalle 37 vuotiaalle! Perässä tullaan :)
Blogisi on todella inspiroiva ja täältä löytää kaikkeen ( siis oikeasti kaikkeen) meikkaukseen ohjeen! Ihan mahtava blogi! Ja mielestäni kommentoijatkin ovat sisäistäneet mahtavasti blogin hengen ja puhaltavat yhteen hiileen :)
Kiitos Eija <3 Mulla onkin kyllä aivan mahtavat lukijat :) *rutistaa*