Voisin kirjoitella kokemuksia Bare Mineralsin Ready-meikkipohjasta käytettyäni sitä nyt parisen viikkoa.
Kyseessä on siis muutama vuosi sitten lanseerattu kiinteä versio Bare Mineralsin suositusta mineraalimeikkipohjasta.
Ready ei ole 100-prosenttinen mineraalituote, niinkuin mikään kiinteäksi pressattu ei voi olla. Kiinteäksi puristettu muoto vaatii aina muitakin ainesosia.
Moni on kommentoinut Readyn olevan peittävämpi kuin alkuperäinen, jauhemainen BM-pohja. Olen osittain samaa mieltä. Readylla saa peittävyyttä nopeammin, jo yksi kevyt sipaisu jättää iholle runsaahkosti puuteria. Itse asiassa tuotetta piti oikein opetella käyttämään kevyemmin kuin miten olen tottunut kiinteitä puutereita annostelemaan, Readyn pintaa kannattaa todellakin vain koskettaa siveltimellä, ei painaa ja pyyhkäistä.
Mitenkäs meillä on mennyt?
Kovista odotuksistani ja innostani huolimatta on todettava, että Ready ei ole mun juttu. Ensinnäkin pinta jää makuuni liian hohtavaksi ja meikatun näköiseksi (ei siis tee niin luonnollista "bare skin" -pintaa kuin jauhemainen, puhdas mineraalipohja), mutta suurin ongelma on pysyvyys. Ready sulaa iholla päivän aikana ja muuttuu "mössöiseksi"; puuteripartikkelit kasautuvat huokosiin ja juonteisiin ja muodostavat iholle yhteenkasautuneita länttejä. Readylla ei tosiaan voi korjailla tilannetta päivän mittaan, se muuttuu vain pahemmaksi ja iho vain jauhoisemman ja meikatumman näköiseksi.
Harmi. Aluksi olin tuotteesta tosi vakuuttunut, ja ensimmäisten päivien aikana ajattelin, että pinnan liejuuntuminen johtui vain Berliinin kuumasta säätilasta ja hikisestä pyöräilystäni. ;) Täällä kotioloissa tuote kuitenkin osoitti, että se käyttäytyy ihollani aina näin.
Ennen/jälkeen -kuvaparista näkee hyvin Readyn peittävyyden ja miltä meikkipohja näyttää aamulla.
Sävy R170 (vastaa Fairly Lightia) ei muuten tee ihoani noin vaaleaksi miltä kuvassa näyttää, vaan vaaleus johtuu meikin valoaheijastavuudesta. Mineraalimeikki ja valoaheijastavia partikkeleita sisältävät meikkipohjat ylipäänsä saavat ihon näyttämään kuvissa todellista kalpeammalta. Todellisuudessa R170 on hieman kellertävä, iholleni erinomaisesti sulautuva sävy.
Illalla samainen meikkipohja näyttää tältä:
Aivan hirveän näköinen pinta, ei juuri muistuta aamun tilannetta.
Arvaan, että joku siellä varmaan kommentoi, niinkuin Zuii-meikkipuuterijutunkin yhteydessä, että "Mulla tilanne on päivän lopussa aina tuo, eihän tuossa mitään erityistä..!" Mutta minulla tällainen on poikkeuksellista. Meikkipohja, etenkin puhdas mineraalipohja, kestää ihollani moitteettomasti aamusta iltaan ja Readyn kaltainen sulaminen ja kasautuminen ihohuokosiin on hyvin epätavallista.
Joo. Ei tule ostettua toiste.
Mutta tulipa kokeiltua.
Katsotaan vielä, mitä tällainen puristettu mineraalipohja on syönyt:
Vaikuttavat ainesosat (Jenkeissä inceihin merkitään aina vaikuttavat ja ei-vaikuttavat aineet):
Minulla on takana 19 vuoden kokemus Kreikan matkailusta ja kymmenittäin laivamatkoja maan kauniissa saaristossa.
Kolme viimeistä syksyä olen omistanut yksinomaan Kreikan saarihyppelylle, ja taskuun on kertynyt mukavasti jakamisen arvoisia vinkkejä.
Jos haaveilet matkasta Kreikan kauniille saarille, tai olet jo päättänyt lähteä ja reissu on konkreettisessa suunnitteluvaiheessa, tästä postauksesta voi olla sinulle hyötyä :)
MILLOIN MENNÄ?
Jos sinulla on vapaus valita mihin aikaan lähteä, ovat syksy, kevät ja alkukesä suositeltavimpia sesonkeja. Heinä-elokuussa Kreikassa on tukalan kuuma, hinnat korkeimmillaan ja suosituimmat laivayhteydetkin usein pitkälle ennakkoon loppuunvarattuja. Tietysti saat myös ”taistella” majapaikoista kymmenien tuhansien muiden turistien kanssa.
Loman ajankohdan valinta ei tietenkään aina ole mahdollista, ja jos lähdet Kreikkaan vilkkaimmalla sesongilla, voi olla hyvä varata ainakin joitain suosituimpia laivareittejä kuten Pireus-Santorini jo ennalta Suomesta käsin. Liput voi helposti varata netissä. Vaikka suositut reitit ovat monesti täynnä, on kesäkauden etuna vuorojen tiheys. Toisin kuin syksyllä ja talvella, ovat pienemmätkin saaret kesäkaudella linkitettyinä päivittäin.
Keväällä merivesi on vielä viileää mutta maa vehreimmillään ja kukkaloisto tietysti upeimmillaan. Huhtikuusta kesäkuun alkupuoliskolle on erittäin miellyttävä ajankohta matkustaa Kreikkaan, etenkin heille jotka eivät viihdy hellesäissä.
Syksy on parasta aikaa meille, jotka rakastavat lämpöä, aurinkoa ja linnunmaitoista merivettä. Merivesi on lämpimimmillään mutta pahimmat helteet jo takana. Hinnat ovat keväällä ja syksyllä samaa tasoa, majoitusta voi saada jopa puoleen hintaan kesäsesongin hinnoista. Lämpötilat syys-lokakuussa ovat kauttaaltaan vielä 30 asteessa, Dodekanesian saaristossa ja Kreetalla kesä voi jatkua pitkälle marraskuuhunkin.
MITEN MENNÄ?
Jos haluat lentää edullisesti, parhaat vaihtoehdot tällä hetkellä ovat Norwegian ja Ryanair. Norwegian on ainoa halpalentoyhtiö joka lentää Kreikkaan (Ateenaan) suoraan Helsingistä. Liput alkaen noin 79€ suuntaansa. Edit. Kappas - kreikkalainen Aegean on myös alkanut lentää Helsinki-Ateena-väliä! Norskin lisäksi täältä pääsee siis myös toisella edullisella lentoyhtiöllä suoraan Ateenaan. Liput alkaen 80 € / suunta.
Ryanairilta saa usein vieläkin edullisempia lippuja, mutta matka on aloitettava Ruotsista Skavstan kentältä, joka on noin 90 minuutin bussimatkan päässä Tukholman City-terminaalista. Ryanair lentää Skavstasta kolmeen eri kohteeseen Kreikassa (kesäkauden 2015 tilanne).
Kolmas tapa lentää edullisesti (ja suoraan) on viime hetken lomalennot. Välillä voi löytää ihan superhalpoja diilejä; viime keväänä bonasin meno-paluun Santorinille hintaan 59€. Viime hetken lähtöjä voi kytätä vaikkapa Napsusta.
Kreikkaan pääsee toki myös junalla, mutta tämä tulee kiistatta kalliimmaksi kuin lentäminen, ja vie nopeimmillaan noin kolme päivää Suomesta.
Useimmat aloittavat saarihyppelyn Ateenan satamakaupungista Pireuksesta (aikatauluissa kirjoitetaan muotoon PIRAEUS, hyvä muistaa), mutta reissun voi yhtä hyvin aloittaa miltä tahansa saareltakin. Pireuksesta yhteydet ovat laajimmat, valtavalta satama-alueelta lähtee päivittäin jopa 3-numeroinen luku laivoja.
.
MISTÄ LÖYDÄN TIETOA LAIVAYHTEYKSISTÄ?
Aikataulusivustoja Kreikan saaristoon on netissä pilvin pimein, osa parempia, osa huonompia. Jaan tässä kolme omaa luotettavaa suosikkiani, joita käytän aina.
Selkein layout ja nopein ja miellyttävin käyttää. Toisin kuin useimmat muut aikataulusivustot, Danae näyttää samalla hakutuloksella myös reittien hinnat.
Miinukset:
Ei ole ns. älykäs sivu eli ei osaa etsiä mahdollisia olemassa olevia yhteyksiä lähtösataman perusteella. Yhteyksien olemassaolo selviää vain kokeilemalla; syötät esimerkiksi from Samos to Zakynthos, ja sivu vastaa, ettei tällaista yhteyttä ole.
Myös valittu päivämäärä vaikuttaa, sivu näyttää tiedot vain haetulle päivämäärälle. Jos torstain tulos on ”not found”, niin vaihtamalla perjantaihin yhteys voikin löytyä.
Hakee aikataulut vain alkaen viisi päivää eteenpäin.
Etu:
Selkeys ja hintatiedot. Paras ja nopein työkalu silloin, kun hakee aikatauluja reitille, jonka tietää olevan olemassa (esimerkiksi itsestään selvät Pireus – Kreeta/Santorini/Rhodos jne).
Selkeä ja älykäs sivu joka näyttää aikataulut laajemmalla aikavälillä kuin Danae.
Miinuksena Danaeen verrattuna hintatietojen puute. Hinnat saa selville vasta klikkaamalla hakutuloksista eteenpäin, jolloin ohjaudut matkatoimiston sivulle.
Openseasin paras ominaisuus on ehdottomasti sen älykäs hakukenttä, joka hakee from-kentän eli lähtösataman perusteella kaikki olemassa olevat yhteydet. Jos siis kirjoitat esimerkiksi Milos, hakukone näyttää to-kentässä mihin satamiin Milokselta ylipäänsä on mahdollista päästä. Käytännöllistä! Toiminto ei kuitenkaan ole aukoton, sillä ohjelman tietokanta näyttää kaikki vuoden ympäri olemassa olevat yhteydet. Osa yhteyksistä kuitenkin on tauolla syksy- ja talvikaudella.
Näin ollen, vaikka hakukenttä ensin näyttää sinulle että esimerkiksi Folegandrokselta on yhteys Kimolokselle, niin hakiessasi yhteyttä lokakuussa millä tahansa päivämäärällä, tulos on ”no results”. Tämä johtuu siitä, että yhteys on olemassa kesäkaudella mutta lakkaa syksyllä.
Todella hyödyllinen kohta Openseasin hakuohjelmassa on ”All”-vaihtoehto. (Näkyy ylimmässä Openseas-kuvassa To-kentässä). Sen valitsemalla näet kerralla kaikki saman päivän yhteydet tietyltä saarelta.
Olet vaikkapa Tinoksella, etkä osaa päättää mihin lähtisit seuraavaksi. Tiedät vain, että haluat lähteä perjantaina. Valitset päivämäärän ja from Tinos to All, ja saat ruudulle kaikki Tinokselta perjantaina lähtevät yhteydet. Sitten vain valitsemaan mihin paattiin hypätä.
GTP.GR (eli Greek Travel Pages)
Kaikkein informatiivisin ja yksityiskohtaisin aikataulusivustoista. Parhaana ominaisuutena se, että sivusto näyttää yhdellä hakutuloksella suoraan minä viikonpäivinä yhteys toteutuu, ei tarvitse erikseen hakea useilla päivämäärillä jotta yhteyden tiheys selviää. GTP:kään ei kuitenkaan näytä reittien hintoja.
Layout on hieman puiseva Danaeen ja Openseasiin verrattuna eikä sivu myöskään toimi älykkäästi, eli se ei tarjoa sinulle mahdollisia yhteyssatamia valitessasi lähtösataman. Sen sijaan sivu näyttää aina tarkasti minä päivämäärinä viimeisin aikataulu on voimassa (aikataulut päivitetään muutaman viikon välein) ja milloin uusi aikataulu astuu voimaan.
GTP:stä voi myös hakea pelkästään satamakoodeilla saarten nimien sijaan, jolloin saat hakutuloksista yhä vain yksilöllisemmät. Joillain saarilla on useita satamia, ja ehkäpä haluat lähteä juuri siitä satamasta jota lähimpänä asut? Muut hakusivustot näyttävät tulokset vain saaren nimellä erittelemättä, mikä satama on kyseessä, jos saarella on useita sellaisia.
.
Käytän usein kaikkia näitä kolmea hakusivustoa yhdessä. Ensin tarkistan Openseasista mille saarille paikasta X ylipäänsä on yhteys, sitten katson GTP:stä minä päivinä yhteys totetutuu ja Danaesta sen, paljonko matka maksaa. Olisihan se loistavaa, jos joku taho jonain päivänä kehittäisi sivuston, jossa yhdistyisivät kaikki nuo hakuominaisuudet.... :)
MAJOITUSVINKKEJÄ
Oma suosikkimuotoni majoittua Kreikassa on ehdottomasti yksityisen vuokraama huone eli domatia. Olen esitellyt domatia-systeemiä perusteellisemmin omassa postauksessaan.
Siistin, tilavan vuokrahuoneen omalla keittonurkkauksella saa syyskaudella jopa alkaen 15 euroa yö, keskihinta pyörii 20 eurossa. Erona edullisemman tason hotellimajoitukseen ei käytännössä ole kuin vastaanottotilojen ja aamiaishuoneen puute, ja tietysti hinta - hotellit ovat aina kalliimpia. Huoneen taso domatiassa ja yksinkertaisessa hotellissa voi olla ihan sama, usein jopa domatian eduksi. Kolmella-neljälläkymmenellä eurolla voi odottaa saavansa jo erityisen hyvätasoisen vuokrahuoneen (puhun nyt off-season –hinnoista, heinä-elokuussa hinnat voivat olla tuplat.)
Domatiani Androksella
Vuokrahuoneiden tarjoajat ovat satamissa laivoja vastassa, ja kun jalkaudut laivasta, kohtaat pian joukon ”Rooms To Let” / ”Domatia” / ”Studios For Rent” –kylteillä varustettuja isäntiä ja emäntiä. Vuokraajat huutelevat kilvan hintojaan turisteille, ja siitä voi sitten napata kiinnostavimman tarjouksen. Usein vuokraajilla on myös kuvia huoneistaan, ja he järjestävät kyydin majapaikkaan.
Jos domatian tarjoajia ei jostain syystä olisi vastassa satamassa, voi huoneen vuokrata domatia-välityksen kautta. Useimmissa satamissa on pieni domatia-yhdistyksen pömpeli jonka henkilökunta auttaa löytämään vuokrahuoneen. Jos tällaistakaan luukkua ei ole näkyvillä, hakeudu turisti-infoon tai paikalliseen matkatoimistoon. Saarilla kaikki matkailun parissa työskentelevät ovat tavalla tai toisella tekemisissä domatiavuokrauksen kanssa.
Domatiani Skopeloksella
Nykyään osa domatioista on varattavissa myös netin kautta. Ainakin booking.comista löytää paljon vuokrahuoneita. Tunnistat domatiat hakutuloksista hinnan (alhaisimpia) ja nimen (yleensä aina ”Rooms/Studios”) perusteella.
Netin kautta varattavat domatiat ovat yhtä halpoja kuin satamassa saatu diili. Voit myös kokeilla tehdä niin, että varaat netin kautta domatiaan vain 1-2 ensimmäistä yötä ja neuvottelet sitten paikan päällä edullisemman hinnan lopuille päiville. Tämä on käytännössä onnistunut kohdallani aina – syyskauden etuja.
TURVALLISUUDESTA
Olen hypellyt Kreikan saarilla suurimmaksi osaksi yksin, enkä ole koskaan kokenut oloani turvattomaksi. Perääni ei huudella eivätkä vieraat ihmiset lähesty minua, eivät edes vaikka istun yksin illalla ravintolan pöydässä. Vuokrahuoneiden isännät eivät ole ehdotelleet sopimattomia eikä vuokraukseen ole muutenkaan liittynyt koskaan mitään ongelmia.
Sanon aina kaikille, että koen Kreikan turvalliseksi yksinäiselle naismatkaajalle, mutta se tuttu maalaisjärki kannattaa tietysti aina pitää mukana. Omalla tyylillä ja olemuksella voi myös olla paljon vaikutusta siihen, missä määrin paikalliset ottavat kontaktia.
BUDJETISTA
Kreikka on suomalaiselle edullinen maa matkustaa, syödä ravintolassa ja majoittua, mutta ei juurikaan shoppailla. Kosmetiikka ja vaatteet ovat Suomen hinnoissa, samoin kauppojen elintarvikkeet tuoreita kasviksia lukuun ottamatta. Maitotuotteet ovat jopa kalliimpia kuin Suomessa. Usein simppelissä tavernassa saattaa syödä halvemmalla kuin jos ostaisi illallistarvikkeet kaupasta. Horiatiki eli perinteinen kreikkalainen kyläsalaatti on hinta-laatusuhteeltaan parhaimpia budjettiluokan nälän sammuttajia; etenkin vähemmän turistillisissa paikoissa horiatiki-annokset ovat valtavia (ne on tarkoitettu jaettavaksi) ja ison kimpaleen fetaa kera kulhollisen mehukkaita tomaatteja, sipulia, paprikaa ja oliiveja saa alle viidellä eurolla.
Itse olen pärjännyt Kreikassa niinkin alhaisella päiväbudjetilla kuin 38 euroa, joka piti sisällään kaiken laivamatkoista ruokaan ja majoitukseen. Tällöin söin kuitenkin pääasiassa tölkkitonnikalaa ja kasviksia. Viiden kympin päiväbudjetilla elää jo totutusta tasosta riippuen herroiksi ja saa vuokrahuoneen lisäksi kaksi taverna-ateriaakin joka päivä.
Toivon, että vinkeistäni oli hyötyä tai jopa inspiraatiota kaikille Kreikka-kuumeisille! :)
Itse lasken jo viikkoja syyskuuhun. Uudet saaret odottavat löytämistään, ja ne vanhat rakkaat jälleennäkemisen riemua...!
KATSO MYÖS:
- hakemisto kaikkiin juttuihini yli 40 Kreikan saaresta ja mantereen kohteista joilla olen käynyt.
Uskalsin vihdoin tehdä sen! Minä, ikuinen hunajablondi, rohkaistuin kokeilemaan viileää sävyä!
Pahoittelen pälliarmeijaa, olen vain niin innoissani uudesta väristä. :)
Tykkään!
Olen aina, aina ollut lämmin blondi. Tuhkan sävy on ollut jotain mitä en ole voinut kuvitellakaan itselleni, vaikka oma luonnollinen sävyni (joka tosin koskaan ei ehdi tyveä pidemmälle auringon aina vaalentaessa pituudet olkisiksi vaikka en niitä itse värjäisikään) on viileä 7.
Vasta viimeisen vuoden aikana, kiitos parin kampaajan kannustuksen, aloin miettiä viileän sävyn kokeilemista.
Olen niin jumiutunut näkemään itseni voimakkaan lämpimänä ja hunajaisena, että muutaman kauneuden ammattilaisen (IsaDoran meikkitaiteilija, Sokoksen pukeutumisneuvoja ja nämä pari kampaajaa), näkemykset minusta viileänä ovat tuntuneet vaikeilta sisäistää.
En edelleenkään allekirjoita sitä että olisin täysin viileä, mutta pakko myöntää, ettei viileä sävy hiuksissa näytä lainkaan hullummalta. :)
Ihan kaikkea kellertävyyttä ei hiuksista saatu yhdellä käsittelyllä, ja etenkin päälaella näkyy edelleen jonkun verran lämmintä sävyä, mutta en odottanutkaan että pehko olisi tuhka yhdellä värjäyskerralla.
Nyt vain hopeashampoot kehiin! :) Kaapissa odonkin odottanut Lushin Daddy-O viime kesästä. :)
Hieronko nyt taas suolaa haavoihin kun kerron, että lookissa on poskilla sitä ihanaa Yvesin kesäkokoelman hohdeposkipunaa joka myytiin saman tien loppuun... Pakko sanoa, että kerrassaan harmillisen huonoa ennakointia Suomen YR:ltä. Ihan mahtavimpia kausituotteita naismuistiin ja sitten ne eivät edes riitä kesään.
Puuteriin liittyvä hauska tarina:
Muistatteko, kun tapasin Pariisissa lukijani Noran? Hänellä oli aivan ihastuttava kuulas, viileä "Lumikki-meikki" täydellisen vienolla, huurretun pinkillä poskipunalla viimeisteltynä. Sitä tovin katseltuani totesin, "Hmmm, sun poskipunan sävy on ihan kuin se Yvesin hohdepuuteri, josta just kirjoitin."
Nora nauroi ja tunnusti, että oli postaukseni luettuaan käynyt samantien ostamassa kyseisen puuterin. :) Ja kasvoilla oli juuri sitä ^_^
Jos reissailette kesällä Euroopassa niin suosittelen käymään Rocherin liikkeessä nappaamassa talteen tuon upeuden, kun niitä muissa maissa vielä on saatavilla.
Huulilla Lumenen kesähuulipunasetin kaunein, numero 50 Horsmien Meri. <3 Punat saatu Lumenelta - ja kohta varmaan joku teistä saa nuo loput ;)
.
Mutta mitäs sanotte tukasta? Hunaja vai "harmaa" - kumpi parempi?
Iloisia uutisia kaikille Make Up For Ever -diggaajille: Suomen MUFE on laskenut kaikkien tuotteiden hintoja 1. toukokuuta alkaen.
Esimerkiksi mun suosikkituote, UV Prime SK 50, maksaa nyt 33,50€ / 30 ml entisen 51,65€ sijaan...!! Aika hyvä hinnan muutos, jos multa kysytään! :)
Lisäksi Suomen Make Up For Ever on avannut nettiin Outlet-myymälän, jossa myy poistuvia tuotteita alennettuun hintaan. Outlettiin pääsee tästä. Sieltä löytyy mm. luomivärejä ja vedenkestäviä silmämeikkikyniä hintaan 15€. (Nuo jälkimmäiset ovat samanlaisia kuin se jumbokynä jollaisen juuri ostin Sephorasta ja jolla tiistain meikkini alarajaus oli tehty.)
Mitään superhalpojahan nuo hinnat eivät ole, mutta MUFE ei ole halpa merkki.
MUFEn koko valikoimaa saa Suomessa vain Helsingistä, mutta muualla Suomessa asuvat voivat tilata maahantuojalta kaikkia tuotteita sähköpostitse. Yhteystiedot löytyvät täältä.
Koko tämän hetkinen MUFE-valikoiman digitaalinen katalogi täällä.
*
Aihetta liipaten, eilinen meikkini (leikin täällä päivät pitkät uusilla reissuostoksillani ^_^):
Tein aamulla pelkän yksivärisen rajauksen Sephoran metallisen tummanvihreällä kynällä. Kuntosalimeikki. ;)
Myöhemmin illalla vedettiin blingiksi. :) Taloyhtiön kokoukseen! ^_^ (No, ei varsinaisesti sitä varten, mutta sinne olin menossa meikkauksen jälkeen...)
Essencen Rosy Rush ja Blue Heaven. Varmasti vuoden parhaimpia ostoksia, hands down...!
MUFEn eyelinerit maksavat Ranskan Sephorassa 20,90€, Suomen hinta (uusi, alennettu) 23,90€
Vedin tummanvihreän rajauksen päälle Make Up For Everin nestemäisen Aqua Linerin sävyssä 18 (kimaltava kirkkaansininen). MUFEn sinisen päälle vedin efektejä Lumenen White Crystal -eyelinerilla ja Essencen iki-ihanilla pinkkikultaan ja siniliilaturkoosiin shiftaavilla hohde-eyelinereilla jotka löysin kiitos "junanaisen". :) Kohtaaminen, jolla oli mitä ilahduttavin seuraus! ^_^
Alaluomen sisärajaus Alverden Pearly White -kajalilla ja alaripsien tyvessä Essencen Rosy Rush.
Räps räps, bling bling. Ihan joka päivä en näin kimaltavassa meikissä viihdy, mutta välillä on kiva vetää kunnon glitteriksi. :)
Tämä sopii luontevasti jatkoksi eiliselle tuoksupostaukselle, kuvat ovat samalta illalta Pariisista. :)
Päät pyörällä ihanista tuoksuista jatkoimme iltaa Sofién luona juustojen ja kuohuvan merkeissä.
Sofie ja Mr. Sofié tietävät että olen hulluna juustoihin, ja veivät minut ensin lähijuustopuotiinsa valitsemaan herkkuja. Ranskan juustotiskit ovat minulle kuin Willy Wonkan makeistehdas lapsille konsanaan... :)
Juustolautaselle valikoitui mm. ranskalaisia klassikoita kuten comtéa ja pehmeää vuohenjuustoa, pitkään kypsytettyä cheddaria sekä manchegoa Espanjasta. (Kaikkien nimiä ja laatua en muista, olisi pitänyt tehdä muistiinpanot :D) Itse odotin suurimmalla kiinnostuksella sinihomejuustoja, joita lautasella oli sekä lehmän- että vuohenmaitoversiona. Vuohenmaitosinihomejuustoa en ole ennen maistanutkaan.
Kävi ilmi, että isäntäni ja emäntäni eivät itse edes pidä sinihomejuustosta, sitä oli tarjolla vain minua varten. :)
Sofién keittiöstä löytyi kaunein oliiviöljypullo mitä olen kuunaan nähnyt.
Illan suosikkijuusto? Minun mielestäni vuohenmaitosinihome, ehdottomasti! Just sopivasti asennetta, muttei liian suolainen. Sofié ja miehensä julistivat samaisen juuston tarjottimen pahimmaksi ^_^
Comté on myös aina hyvää, mukavan elegantti juusto. Kolmas suosikki oli oikeassa reunassa näkyvä tuorevuohenmaitojuusto. Koostumus ja maku olivat kuin jotain ricotan ja kreikkalaisen manourin väliltä.
Mieli lämmin ja olo mitä parhain hyvästä seurasta,ruoasta ja juomasta.
Luulin illan kohokohdan jo olleen juustolautasessa ja shampanjassa, mutta hämärän laskeutuessa keittiöstä kannettiin pöytään vielä yllätys....
Sokeroimaton, viljaton marjamarenkikakku...! Siis mikä unelma!
Minä joka en yleensä niin välitä makeista herkuista, en voinut tässä vaiheessa estää veden herahtamista kielelle. Jos nyt yhden palan ottaisi...
Olin super-otettu Sofién eleestä - tehdä nyt vhh-kakku minun takiani..!
Ja ei - pala ei tosiaan jäänyt yhteen...! :D Sen verran hyvää tavaraa oli edessä. Kakku oli täysin erilainen kuin omat perinteiset vhh-leipomukseni, vastustamattoman mehukas täydellisellä makeuden ja hapokkuuden tasapainolla - ja ihanan "fluffy"" rakenne. En olekaan itse koskaan tehnyt marenkipohjaista kakkua, mitä voi ihmetellä. Sehän on mitä vähähiilihydraattisin kakkupohja :)
Sofié olisi normaalisti tehnyt kakun kermavaahdolla, mutta vaihtoi sen jogurttiin jotta kakusta tulisi raikkaampi. Hyvä valinta! :) Rasvaisten juustojen jälkeen kermainen jälkiruoka olisi ollut kenties turhan raskas.
Ohje: lämmitä uuni 180 asteeseen. Vatkaa vakuaiset vaahdoksi ja lisää makeutus vähitellen. (Sukrin = brändinimi stevia/erytritol-sekoitukselle, nopeampi käyttää kuin tuo sanahirviö ;)) Vatkaa seosta kunnes se on kuohkeaa ja jäykkää. Lisää maissitärkkelys ja etikka. (Aion itse kokeilla korvata maizenan mantelijauholla = ei tärkkelystä. Tärkkelys varmaankin vaikuttaa marengin rakenteeseen mutta kokeilukeittiö testaa mielellään manteliversionkin :)).
Voitele kakkupohjavuoka. Kaada marenkitaikina vuokaan ja paista noin tunti uunin alatasolla. Anna kovettuneen kakun jäähtyä.
Sekoita yhteen jogurtti, kerma ja sokeroimaton hillo (Sofié käytti St. Dalfouria). Levitä seos viilenneen marenkipohjan päälle.
Marmorointimehu: lohko kirskat ja poista niistä kivet. Purista kirsikoista mehu ja sivilöi kuoret. Lisää joukkoon muutama ruokalusikallinen sokeroimatonta vadelmahilloa ja sekoita.
Koristele kakku tuoreilla marjoilla (ja halutessasi mintun lehdillä) ja tee pintaan marmorointi kirsikkamehulla.
Tätä iltaa muistelen vielä pitkään, kiitos ihanasta pariisilaiskokemuksesta Sofiélle ja misterille! <3
Minä rakastan tuoksuja. Se ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, vaikka tuoksut ovatkin lopulta saaneet Karkkipäivässä harmillisen vähän tilaa. Ihan hämmästyttää, että tuoksu-tunnisteen alle on kuuden vuoden aikana kertynyt vain 31 postausta.
Tuoksut ovat yhdessä hiustuotteiden kanssa muodostaneet sen alkuperäisen kivijalan kosmetiikkafriikkeydelleni teini-iässä. Värikosmetiikka tuli mukaan vasta paljon myöhemmin, ja ihonhoitotuotteet ovat aina olleet kosmekiinnostuslistallani vasta nelosena.
Näillä saatesanoilla voi ymmärtää, miksi Pariisissa sijaitseva hajuvesien erikoisliike Nose oli yksi koko matkani kiinnostavimpia vierailukohteita.
Ilman Sofiéta en olisi paikasta kuullutkaan. Kiitos Sofié kun veit minut tänne! <3 Voin suositella kenelle tahansa parfyymifriikille visiittiä Nosen liikkeeseen, osoite on Rue Bachaumont 20. Rue Bachaumont päättyy suosittuun "torikatuun" Rue Montorgueiliin, joten sinne voi poiketa vaikka Montorgueil-kävelyltä. :)
Liikkeessä ei saanut ottaa kuvia, mutta minä räpsin muutaman salaa. Kauneimmat pullot sijaitsivat myyjien katseen alaisuudessa ja näin ollen sain tyytyä kuvaamaan piilommassa sijaitsevia hyllyjä ^_^
Nosen valikoima koostuu ns. niche-merkeistä. Niche-tuoksut ovat parfyymimaailman aatelia, arvostetuimpien parfyyminenien ja -talojen luomuksia joiden hintalappukin on useimmiten sitä luokkaa.
Niche-tuoksut ovat myös koostumukseltaan, tai voisiko sanoa tuoksuprofiililtaan erilaisia kuin ns. mainstream-tuoksut. Mainstream-tuoksuja kehitellään pääsääntöisesti kaupallisuus mielessä. Niche-tuoksujen kehitystä ohjaa "nenän" eli tuoksun luojan taiteellinen näkemys, ne ovat kuin klassisen musiikin sävellyksiä tai gourmet-ruokaa, tarkoin harkittuja ja tähtäävät luojansa näkemyksen toteuttamiseen. Niitä valmistetaan huomattavasti pienempiä eriä kuin mainstream-tuoksuja ja niitä myydään omissa erikoisliikkeissään tai boutiqueissa.
Toki niche-tuoksujen joukossa voi olla hyvinkin helppoja ja valtavirta-asiakkaallekin sopivia tuoksuja, ja onkin, mutta yhtä lailla sieltä löytyy hyvin erikoisia tuoksukeitoksia jotka eivät löydä asiakaskuntaa Sokoksen tai Åhlensin kemppariosastolta. Niche-tuoksun ostaja valitsee tuoksun usein juuri sillä perusteella, että haluaa persoonallisen, erilaisen tuoksun.
Tunnettuja niche-tuoksumerkkejä ovat mm. Annick Goutal, diptyque ja Keiko Mercheri.
Nosessa on myös kunnioitettava valikoima kynttilöitä. Niidenkin hintalaput voitte vain arvata... Diptyquen kynttilän taitaa saada kotiin peräti viidellä kympillä, se on jo aika huokea. ;)
Sofié kertoi, että Ranskassa (tai ainakin Pariisissa) kynttilöihin satsataan aivan eri tavalla kuin meillä. Pariisilaisten kotona tunnelmaa luovat laadukkaat kynttilät joihin ihmiset todella sijoittavat rahaa, kauniit kynttilät ovat samanlainen itsestäänselvyys kuin patongit ja aamuinen café au lait. Sofién ranskalaistunut avopuoliso on hänkin hurahtanut kynttilöihin - kuvitelkaa mies, joka silmää räpäyttämättä ostaa sadan euron kynttilän..! <3 <3
Meiltä kysyttiin, olisimmeko kiinnostuneita olfaktorisesta analyysista. No totta kai! :) Analyysissa selvitetään, mihin tuoksunuotteihin oma tuoksumieltymys perustuu ja suositellaan sen pohjalta tuoksuja.
Analyysin voi tehdä niukempana versiona myös Nosen nettisivulla, sivut ovat myös englanniksi.
Pohjatiedoissa pyydettiin nimeämään kolme suosikkihajuvettä. Vain kolme...! Apua, oli niin vaikeaa.
Valitsin lopulta Diorin Hypnotic Poisonin, Guerlainin Aqua Allegoria Pamplelunen ja Lancômen Ô de L'Orangerien.
Kokosin tähän kuvaan muitakin lemppareitani, kuvan tuoksut edustavat tyypillistä tuoksuprofiiliani. Minulla on kaksi aika lailla vastakkaista lempparituoksusuuntausta; mausteiset ja puisen vaniljaiset sekä raikkaat sitrustuoksut.
Tässä on Nose-analyysin ensimmäisen vaiheen tulos. Nämä valinnat pohjautuvat ainoastaan koneelle syöttämiini tietoihin.
Tässä ensimmäisen vaiheen tuoksunuottiprofiilini. Näyttää hyvin minulta :)
Lopullinen diagnoosini muiden vaiheiden jälkeen oli tällainen:
alkutuoksu: appelsiininkukka, greippi, yuzu, sitrushedelmä
sydäntuoksu: neilikka, petit-grain, ylang-ylang, datura (datura-kukasta en ole ennen kuullutkaan)
pohjatuoksu: tonka, oakmoss (tätä tuoksunuottia ei käsittääkseni voi suomentaa..?), santeli, vanilja
Analyysi koostui koneelle täytettyjen tietojen jälkeen kahdesta vaiheesta.
Nosen tuoksuasiantuntija toi meille sokkotuoksutettavaksi analyysiohjelman antamat viisi tuoksusuositusta. Tuoksut laitettiin tikuille joista emme nähneet tuoksujen nimiä. Saimme sijoittaa tuoksutikut miellyttävyyden perusteella puulaudalle, jossa oli astekko miinus viidestä nollan kautta plus viiteen.
Tämän sijoittelun perusteella Nosen henkilökunta etsi meille viisi uutta tuoksua. Myös nämä tuoksut saimme sijoittaa puulaudan arvoasteikolle.
Ja mitä tuoksuja...! Todellakin aivan erilaisia kuin mihin esimerkiksi entisessä työpaikassani olen tottunut. Älkää ymmärtäkö väärin, arvostan myös mainstream-tuoksuja ja niiden joukosta löytyy yhtä lailla aivan ihania helmiä, mutta nämä tuoksut olivat vain.... ihan eri maailmaa. Ahh, miten kiehtovaa! Ja miten äärettömän kiinnostavaa oli seurata Nosen tuoksueksperttien työskentelyä. Liikkeessä on satoja tuoksuja ja he tuntevat niistä jokaisen. Meidän tikkusijoittelumme perusteella he pystyivät hetkessä päättelemään, minkä tyyppistä tuoksua lähteä hakemaan.
Sofién Top 5 -tuoksujen ykkösenä (ja kaikki sokkotuoksuteltuina), oli Maison Martin Margielan Lazy Sunday Morning - tuoksu, jota Sofié on käynyt tuoksuttelemassa liikkeessä aiemminkin ja harkinnut pitkään sen ostoa...! Aika osuva analyysin tulos! ^_^
Minun tuloksessani neljä tuoksua jakoivat ykkössijan. Ne vastasivat tuoksuprofiililtaan täydellisesti suosikkityyppejäni, eli sitrusta ja mausteisen makeaa.
Ne ovat tässä:
Atelier Colognen Pomeló Paradis on kuin kevyempi ja hienostuneempi versio Guerlainin Aqua Allegoria Pamplelunesta, diptyquen Oyédo on ihanan mehukas cocktail mandariinia ja sitruunaa Lancômen Ô de L'Orangerien tyyliin ja Keiko Mecherin Datura Blanche on kuin Hypnotic Poison goes David Lynch - mystisempi ja aavistuksen raskaampi.
Liitän tähän vielä Top 3:n tarkemmat tiedot uteliaille :) Analyysin tiedot tallentuvat kätevästi omaan Nose-profiiliin, ei tarvitse kirjoitella mitään ylös.
Tuoksun kuvaus ei voisi olla lähempänä makuani; mustaherukkaa, limeä, mandariinia, greippiä, minttua, ambraa, vetiveriä.... Voi slurps!
30 ml:n pullo tätä herkkua maksaa 60€.
Tätä tuoksua on saatavilla vain 75-millisenä, hintaa 140€.
Vaikka tuoksuhullu olenkin, Nosen ihanuudet jäivät hyllyyn. Kotona kun on jo se, hmmmh.... 30+ tuoksua...? Joista moni korkkaamattomiakin.
Tuoksujen ostoni on sentään vähän hiljentynyt lopetettuani työt kosmetiikkaliikkeessä, hyvä niin :) Töissä tuoksuja oli aivan mahdoton vastustaa kun ne olivat siinä edessä joka päivä.... Voitte varmasti kuvitella. Jostain syystä tuoksuja on aina ollut vielä hurjan paljon vaikeampi vastustaa kuin meikkejä... Se on se tuoksuaistin voima.
En kyllä voi luvata ettenkö jonain pävänä saattaisi ajautua klikkaamaan jonkun noista Nosen suosituksista ostoskoriin..... :P
Aiheeseen liittyen, Sannin hajuvesikokoelma vuodelta 2010, Mr. Karkkipäivän sokkotuoksukommentein varustettuna:
.
Ovatko niche-parfyymit teille tuttuja? Suosikkeja? :)
Kuka muu vihaa rajauskynien muovituksen irroittamista?
Siis aargh...
Tottakai arvostan sitä, että kynät muovitetaan hygieenisesti niin ettei niitä saa räplättyä kaupassa auki. Mutta kun niitä ei saamari meinaa saada kotonakaan irti millään...!
Sakset, veitsi... Hiki päässä repimistä ja kynsimistä. Onnistuin tällä kertaa katkaisemaan yhden kynän kärjenkin taistellessani muovikondomin kanssa.
Ei ole eka kerta kun homma päättyy haavaan.
Huokaus.
No, nyt ne on kaikki auki.
Saksassa muuten lähes kaikki meikkituotteet jotka vain suinkin saa auki on testattu. Tämä tuli havaittua ainakin DM:n ja Rossmannin kosmetiikkahyllyillä. Monista tuotteista ei ole testeriä joten asiakkaat kokeilevat tuotteita kylmän viileästi myyntikappaleista. Siinä mielessä muovikuoret ovat erittäin hyvä juttu. Karstadt-tavaratalossakin, joka sentään on vähän hienompi liike, näin naisen aivan julkisesti lakkaavan kynsiään myyntikappalekynsilakalla.
Reissun saalis. :) Mukana myös Lilianalta saadut tuliaiset.
Tässä välissä ajattelin testata Tallinnasta tuodut Natura Sibericat ja Puhas Loodukset, Saksan tuomisista suuri osa jää odottamaan korkkaamistaan loppukesään ja syksyyn. Jonossa on myös merkkejä kuten The Organic Pharmacy, Arctic Arbutin, Kicks ja uutuuksia Laveralta, sekä yksittäisiä tuotteita Korresilta, Mádaralta, Estelle & Thildiltä ja Lumenelta.
Kiinnostaako joku merkki näistä teitä erityisesti? Otetaanko ihan kronologisessa järjestyksessä vai siirretäänkö joku merkki testikärkeen..? :)
Jos joku ihmettelee mitä järkeä on ostaa lisää kun laatikot on jo ihan täynnä, niin tämä on vähän niinkuin työtäni: testaan kosmetiikkaa. Tutustun mielelläni uusiin merkkeihin ja kirjoitan niistä. En kuvittele että monikaan Saksan tuomisista jää lopulta omaan käyttööni, siskoni odottavat niitä varmasti jo kieli pitkällä kun olen saanut niitä testattua riittävästi :)
Rajauskynät kyllä jää mulle! ^_^
Jotta saan testituotelaatikoihin tilaa, on edessä pian taas arvontoja teillekin. Ai samperi, munhan piti arpoa Exuvianceakin...
Päivän meikissä yläluomella Sephoran kynät sävyissä Sun Tan (pronssi) ja Purple Stilettos (violetti) ja alaluomella jumbokynä sävyssä Stayin' Alive.
Pysyy muuten ihan sairaan hyvin sisäluomellakin :)
Nyt sitten niitä Exuviance-käyttökokemuksia.
Lyhyestä virsi kaunis, tai mennään suoraan asiaan: sarjan tuotteet eivät oikein toimineet yksiin ihoni kanssa. Itse asiassa ihoni ei ole aikoihin reagoinut näin huonosti mihinkään testituotteisiin. Eikä missään muussa sarjassa ole osunut kohdalle yhtä monta epämiellyttävän tuntuista tuotetta. Jos Exuviance ja minä olisimme pari, olisin pannut poikki.
Osa tuotteista tuntui niin ikäville (ennen kaikkea tahmeille), että halusin varmistaa maahantuojalta, kuuluuko tuotteiden oikeasti tuntua tältä vai onko minulle sattunut joku pilalle mennyt erä.
Sain sarjan edustajalta tällaisen vastauksen:
"Exuviancen koostumukset ovat tosiaan täysin erilaisia kuin muiden sarjojen. Tuotteiden koostumukset tuntuvat täyteläisiltä, sillä klassisten kosmeettisten raaka-aineiden sekaan on laitettu koko kosmetiikkateollisuuden kosteuttavimpaa ainesosaa nimeltä laktobioninen happo. Tämä raaka-aine saattaa tuntua käytössä hieman tahmealta, sillä kyseessä on moniarvoinen polyhydroksihappo, joka on luonnon oma sokeriyhdiste. Tämän vuoksi on tärkeää, että Exuviance-tuotteita käytetään iholla mahdollisimman pieni määrä."
Maahantuoja otti palautteeni kuitenkin tosissaan ja halusi lähettää minulle toisen setin testituotteita, jotka sopivat paremmin normaalille ja sekaiholle. Ensimmäinen setti sisälsi enemmän tuotteita kuivalle iholle.
Kokemuksia ensimmäisestä tuotesetistä:
Gentle Cleansing Creme
Rasvainen, täyteläinen puhdistusvoide. Puhdistusteho tavallinen, sellainen mihin olen emulsioputsareissa tottunut. Jättää iholle rasvaisen tunteen huuhtelun jälkeen. Joutuu annostelemaan paljon ja aina vain irtoaa lisää meikkiä. Myöhemmin tajusin kosteuttaa ihon ensin ja meikki irtosi helpommin. Jotkut emulsioputsarit suositellaan levitettävän kuivalle, toiset kostealle iholle, Exuviancen Cleansing Creme kuuluu jälkimmäisiin. Emulsioputsarit eivät kuitenkaan ole minun juttuni. Makuasioita.
Soothing Toning Lotion
Jättää ihon hyvin nahkeaksi ja "tuotetuntuiseksi". Ihoa ei ala yhtään kiristää kasvoveden jälkeen joten selvästi tuote sitoo ihoon kosteutta. Tahmea tunne ei kuitenkaan ole kiva juttu, eikä katoa puolessa tunnissakaan. Toisaalta, ei tunnu tarvetta laittaa kosteusvoidetta. Kokeilin levittää mineraalipohjan suoraan kasvovesipinnan päälle, eikä ihoon jäänyt yhtään kuivia länttejä.
Nämä samat voiteet olivat sekä ykkössetissä että kakkossetissä. Exuviancella ei ole (ainakaan Suomen markkinoilla) kuin neljä eri päivävoidetta, ja kaikki lienevät täyteläisiä.
Sheer Refining Fluid SPF 35
Voiteen kerrotaan olevan kevyttä ja "ei-rasvaista" ja sopivan rasvoittuvalle iholle. Verrattuna siihen voidetyyppiin, jota mieluiten käytän (ohut, raikas fluidi), Exuviancen Sheer Refining tuntuu täyteläisemmältä. Paksua ja rasvaista se ei ole, mutta tyypillisen silikonisen tuntuista.
Tässä voiteessa ei muuten olekaan AHA/PHA:ta, vaikka luulin sitä olevan kaikissa Exun tuotteissa. Sen sijaan voiteessa on sarjan kolmatta "avainteknologia-ainesosaa"; neoglukosamiinia. Myös tämä ainesosa kuorii ihoa kevyesti. Tuote jää iholle tahmeaksi, mutta ilmeisesti ei ainakaan PHA:n vuoksi koska sitä ei tässä ole. Syy lienee perinteisempi: korkea suojakerroin. UV-suojafiltterit tekevät koostumuksesta usein tahmeahkon.
Evening Restorative Complex
Yövoide. Täyteläisehkö, silikonisen liukas koostumus. Hyvin synteettisen tuntuinen. Setin miellyttävimpiä tuotteita koostumuksensa puolesta vaikka onkin silikoninen, iho ei jää tästä tahmaiseksi vaan pehmeäksi ja mukavan tuntuiseksi. Rasvapitoisuus on kuitenkin hiukan liian täyteläinen iholleni, tämän huomaa etenkin aamuisin ihon pinnasta ja tunteesta.
Rejuvenating Bionic Scrub
Tiheärakeinen mikrokuorinta, todella tehokas. Tätä kun levittää kasvoille niin todella tuntee kuorivansa, ei kannata hieroa kovinkaan suurella voimalla. Iho jää pehmeäksi kuin se kuuluisa vauvan peppu, eikä tuote jätä iholle mitään tuotetuntua. Tämä oli yksi kokeilun parempia tuotteita. Rakeet tuntuvat iholla hieman liian ärtsyiltä jotta tästä voisi muodostua ihan suosikkikuorintaa, vaikka iho kieltämättä jää niin siloiseksi että se on kuin hiottu.
Naamioita en saanut aikaiseksi kokeilla. *nolo* Olen todella huono kokeilemaan naamioita, ne kun eivät kuulu säännölliseen ihonhoitorutiiniini niin en meinaa yksinkertaisesti muistaa niiden olemassaoloa ^_^
Sitten, setin kamalin tuotekokemus. Joka osoittautui sitten Exuviancen tähtituotteeksi ja koko valikoiman kalleimmaksi...!
(Alla suoraan fiilikseni tuotteen ensimmäisestä kokeilukerrasta, lähetin tämän tekstin sellaisenaan maahantuojalle. Edustaja oli todellakin hämmentynyt. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli kuullut tuotteista näin huonoa palautetta.)
Vespera Bionic Serum
Koostumus on niin epämiellyttävä, että mietin onko näyte kenties mennyt pilalle. Se ei kuitenkaan ainakaan tuoksu omituiselle ja koostumus on notkea eikä mitenkään kuivettuneen oloinen. Epämiellyttävyys liittyy tuotteen ihofiilikseen. Seerumi jättää ihon pinnan uskomattoman tahmeaksi ja kalvotetuksi. Iho suorastaan kiiltää tahmasta, eikä kiilto todellakaan katoa imeytymisen myötä. Jään miettimään, imeytyykö seerumi ylipäänsä - niin selkeän, jopa hieman kiristävän kalvon se jättää iholle. Tunne on selkein silmien ympärillä. Kun aamulla herään, kalvo on edelleen aistittavissa. Pesen sen pois.
Seuraavat kokemukset: kun ihon puhdistaa ensin vaahtoavalla tuotteella (eikä Exuviancen Gentle Cremellä) jolloin ihon pintaan ei jää rasvaista kalvoa, iho ei jää seerumin jäljiltä kiiltäväksi. Tunne on silti kalvomainen eikä mitenkään miellyttävä.
On kyllä hassua. :) Tämä on tosiaan Exuviancen "ihmetippa", ja lupaa antaa iholle "parantaa solujen aineenvaihduntaa, tehdä ihosta täyteläisemmän, tasoittaa ihon rakennetta, lieventää juonteita ja ryppyjä, tasoittaa ihon väriä sekä kosteuttaa tehokkaasti".
Hydrating Hand & Body Lotion
Makuuni hyvin epämiellyttävän tuntuinen. Ohut, mutta samalla erittäin tahmeaksi ihon jättävä koostumus. Todella synteettisen tuntuinen, voide tuntuu siltä että se vain pyörii ihon päällä imeytymättä.
Kädet jäävät mahdottoman tahmeiksi tuntumatta silti järin ravituilta, en voi käyttää voidetta käsillä päiväsaikaan tahmeuden vuoksi. Tahmapinta ei katoa vaikka kuinka odottaa, lopulta kädet on pestävä. Tuoksu ja koostumus jotenkin halvan tuntuiset.
Heel Repair
Tämä on testisetin paras tuote! Ihanan pehmeä, todella suojaava voide. Juuri sellainen kuin koppurajalkojen hoitovoiteen mielestäni kuuluu olla. Minun sarvikuononnahkaiset päkiäni ja kantapääni vaativat todella runsaita, rasvaisia ja pehmentäviä koostumuksia. Exuviancen Heel Repair täyttää kaikki vaatimukset. Tälle peukku!
*
Toinen tuotesetti:
Clarifying Facial Cleanser
Tuote on tarkoitettu rasvoittuvalle ja akneiholle. Väritön, hajusteeton, ohut fluidi. Hyvin apteekkimainen. Vaahtoaa vain miedosti. Käyttöelämys jotain muuta kuin ylellinen, mutta tuloksena todella miellyttävän ja pehmeän tuntuinen iho jota ei kiristä. Kuin Sebamed, mutta litkumaisemmalla koostumuksella. Tämä on testituotteista kolmossuosikkini jalkavoiteen ja kasvokuorinnan jälkeen.
Moisture Balance Toner
Tässä kasvovedessä on alkoholia, mutta iho jää edelleen tahmeaksi. Tahma imeytyy ihoon hieman paremmin kuin Soothing-kasvovedessä, mutta iholle jää silti selkeä tuotetuntu. Etuja? No, ihoa ei tosiaan ainakaan kiristä, eli Exuviancen kasvovedet enemmänkin jättävät iholle kosteutta kuin vievät sitä iholta. Mutta sitten on minun tyyppiseni kuluttajaryhmä, joka ei voi sietää tahmeaa tuotetuntua iholla, vaikka se kuinka olisi yhtä kosteutta sitovien aineiden kanssa. Ei voi mitään.
Hydrating Eye Complex
(inci yllä, laitoin tästä tuotteesta niin näette vähän suuntaa Exuviancen incien tyylistä)
Tämä voide olisi sitten nelossuosikki. Miellyttävä, vaikkakin perinteiselle kosmetiikalle tyypillisesti silikonisen ja synteettisen tuntuinen (ihoni on niin tottunut luonnonkosmetiikkaan että synteettisen kosmetiikan erottaa heti vaikka sokkotestissä - haa, pitäisikin oikeasti haastaa itsensä testiin ;)). Jos minulla olisi tätä koko tuubi niin voisin vaikka kuvitella käyttäväni sen kokonaan, tämä on niin hyvän tuntuista. Juuri sopivasti iholle asettuva, napakka koostumus joka kosteuttaa hyvin. Koen silmänympärysvoiteiden koostumukset useinkin hankalina - joko ne ovat liian vetisiä ja pieni pisara leviää ohimoon saakka ja itse sy-iho jää vajaakosteutetun tuntuiseksi, tai sitten ne ovat liian paksuja ja iho jää kiiltämään.
Hydrating Eye Complexin koostumus on juuri sopivan viskoosi ja imeytyy ihoon jäämättä kiiltämään. Tällekin peukkunen!
*
Käytin Exuviancen tuotteita yhteensä noin kuusi viikkoa. Ihoni meni tänä aikana näpyille, jotka eivät poistuneet koko kokeilun aikana. Sain myös megalaajan mustapään ensimmäistä kertaa vuosikausiin - siis oikeasti :) Minulta katosivat mustapäät (niinkuin muutkin ihon pikku röhelmät) käytännössä kokonaan siirryttyäni käyttämään mineraalimeikkipohjaa.
Koskaan ei tietenkään voi lukea mitään iho-oireita täydellä varmuudella minkään yksittäisen asian, kuten vaikka kosmetiikan, piikkiin. Voi vain tehdä olettamuksia. Minun ihoni palasi normaalikuntoonsa lopetettuani Exuviance-kokeilujakson.
Reissun päätöspäivään sopii interrail-tarina, jonka sain kuulla eilen kun yövyin tädilläni Tukholmassa. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tätä kertomusta - samalla reissulla tätini tapasi elämänsä miehen ja koki elämänsä tähän mennessä ainoan yliluonnollisen tapauksen.
Kuvitus perjantai-illalta huippusympaattisen uuden Couchsurfing-ystäväni Meiken luota. Yövyin Meikellä sekä meno- että paluumatkalla Hampurissa. Joistain Couchsurfing-housteista tulee ystäviä. Meikestä ja minusta tuli heti, niinkuin minusta ja Luisista.
Tiedän että Luis lukee blogiani kääntäjän avulla - Luis, tämä tarina kiinnostaa varmaan sinuakin, se kun sijoittuu Espanjaan. :)
(Kun saapuu väsyneenä ja hiestä märkänä kuumasta junasta, voi vain iloita kun kohteessa odottaa kotoisa illallinen hyvässä seurassa parvekkeen vilpoisuudessa...)
*
Kesä 1987. Tätini Aila on 23-vuotias ja interrail-matkalla ystävänsä Hannan kanssa Espanjassa. Tytöt ovat olleet San Sebastianissa ja suuntaavat seuraavaksi Pamplonaan joka on tunnettu joka heinäkuu järjestettävästä San Ferminin festivaalista ja siihen liittyvästä härkäjuoksusta.
Tytöt ovat ostaneet paikkaliput junaan, jonka oli väitetty olevan ihan täynnä. Junavaunu jossa tyttöjen paikat ovat on aivan tyhjä. Siellä ei ole ketään muita kuin Aila ja hänen ystävänsä. Tytöt ovat kummissaan. Onko tämä oikea juna...? Muut vaunut näyttävät olevan täpötäynnä. Juuri ennen junan lähtöä vaunuun nousee kuitenkin kolmas matkustaja, noin kuusissakymmenissä oleva mies. Hän istuu Ailaa ja Hannaa vastapäätä.
Mies esittäytyy Vittorioksi ja alkaa matkan aikana jutella tytöille, jotka ymmärtävät espanjaa verraten huonosti. Aila on ennen matkaa opiskellut kotona espanjan alkeita ja ymmärtää puheesta jonkun verran, mutta miehen puhe on hyvin outoa. Mies sanoo tytöille, että he ovat menossa Madridiin. Tytöt kieltävät, Madrid ei ole heidän suunnitelmissaan. Tytöt kokevat pääkaupungin liian turvattomana kohteena kahdelle keskenään matkustavalle naisturistille. Mies toteaa, että tytöt tulevat joka tapauksessa menemään Madridiin.
"Kun olette Madridissa, tulette kuulemaan uutisen onnettomuudesta. Traffic accident".
Mies toistaa tämän useasti, myös englanniksi.
Tyttöjä alkaa pelottaa. Omituinen mies, mitä se tuollaisia puhuu. Miten niin he menevät Madridiin? Mikä ihmeen onnettomuus?
Kun tytöt puistelevat päätään ja sanovat etteivät he ymmärrä mistä mies oikein puhuu, hän ottaa kynän ja paperia ja kirjoittaa paperille sanan. Hän ojentaa paperin tytöille.
Lapulla lukee: "Liicgenneonnettomuus". Juuri noin. K:n sijaan mies on käyttänyt c:tä ja g:tä. Mutta suomea se on. Liikenneonnettomuus.
Tytöt ovat kauhuissaan. Mitä ihmettä oli oikein tapahtumassa? Mies osaa yhtäkkiä suomea?
Ailan muistikuvat keskustelun tarkasta kulusta ovat hatarat, mutta hän muistelee miehen todenneen, että hän on matkustellut ja osaa useita kieliä. Se ei mitenkään vähentänyt tilanteen aavemaisuutta. Tyhjä vaunu muuten täydessä junassa Pohjois-Espanjassa. Arvoituksellinen mies joka puhuu pelottavia. Ja kirjoittaa yhtäkkiä paperille suomea.
"Don't worry, don't worry", mies sanoo tytöille kun nämä silminnähden ovat peloissaan.
Ennenkuin juna saapuu Pamplonaan, mies puhuu tytöille vielä paljon muutakin, josta suuresta osasta Aila ja Hanna eivät ymmärä mitään. Mutta yksi asia jää Ailalle mieleen: mies sanoo, että tulevaisuudessa espanja tulee olemaan Ailalle tärkeä kieli.
Tytöt jäävät pois Pamplonassa ja mies katoaa junalaiturilla.
San Ferminin festivaalin jälkeen kokemus omituisen Vittorion kohtaamisesta on jo haalistunut. Tytöillä on ollut Pamplonassa hauskaa ja seuraavaksi he suuntaavat Malagaan. He haluavat mennä rannikkoreittiä, ja vaihtavat junaa Barcelonassa.
Barcelonassa junaan nousee tumma ja pitkä mies, joka Vittorion tavoin istuu tyttöjä vastapäätä. Hän on nuori, ei paljon tyttöjä vanhempi.
Mies näyttää espanjalaiselta, ja tytöt yllättyvätkin, kun mies yhtäkkiä kesken matkan kysyy selvällä ruotsin kielellä, puhuvatko tytöt ruotsia. Hän on tunnistanut Ailan ja Hannan puhuvan suomea, ja kertoo itse olevansa Chilestä ja opiskelevansa parhaillaan Tukholmassa. Tytöt osaavat jonkun verran ruotsia, ja keskustelu jatkuu ruotsiksi.
Maailma osoittautuu jälleen kerran pieneksi. Käy ilmi, että mies on Ailan Tukholmassa asuvan serkun hyvä ystävä ja kurssikaveri. Mies, kutsutaan häntä vaikka Juaniksi, ja tytöt ystävystyvät junamatkan aikana ja päättävät jatkaa reissua Malagassa kolmestaan. Juan on 26-vuotias ja lähtenyt interraillle Tukholmasta yksinään, tajutessaan että tämä on viimeinen vuosi kun hän voi reilata edullisella nuorten lipulla.
Saatuaan seuraansa miehen, tytöt muuttavat Malagassa matkasuunnitelmaansa ja rohkaistuvat lähtemään Juanin kanssa Madridiin.
Madrid, marraskuu 2013
Kolmikon saapuessa Madridiin, he kuulevat uutisissa, että San Sebastianista Pamplonaan matkalla ollut juna on suistunut raiteilta ja useita kymmeniä ihmisiä on kuollut. Vittorion viesti. Onnettomuus. Tytöt järkyttyvät. Mies oli tiennyt onnettomuudesta. Miksi hän oli halunnut kertoa siitä Ailalle ja Hannalle? He eivät ymmärrä. Mutta tapahtui juuri niinkuin Vittorio kertoi.
Kertoessaan tarinaa minulle Aila sanoi, että hänelle tuli tunne, että Vittorio ehkä matkusti itse onnettomuusjunassa. Että hän tiesi kuolevansa viikon kuluttua onnettomuudessa ja halusi jostain syystä kertoa siitä. Onnettomuus ei liittynyt tyttöihin mitenkään, muuten kuin että he itse matkustivat samalla junavuorolla viikkoa aiemmin.
Mitä sitten tapahtui?
Aila rakastui matkan aikana Juaniin ja muutti interrail-matkan jälkeen Oulusta Tukholmaan. Aila ja Juan seurustelivat hetken mutta suhde kariutui vuoden sisällä. Aila jäi Ruotsiin, löysi uuden miehen ja sai lapsen. Myös Juan meni tahollaan naimisiin ja sai lapsia.
20 vuotta myöhemmin he kohtasivat uudestaan, ja ovat siitä päivästä saakka olleet taas yhdessä. Siitä on nyt 10 vuotta. Olen tavannut Juanin useita kertoja tietämättä lainkaan miten tätini hänet tapasi. Eilen illalla vasta sain kuulla tarinan heidän kohtaamisestaan.
Aikamoinen tarina.
Interrail. Espanja 1987. Juna Barcelonasta Malagaan.
Ja kaiken yllä arvoituksellinen Vittorio joka ennusti San Sebastianin junaonnettomuuden.
Ja espanjan kielestä todellakin tuli tärkeä osa Ailan elämää.
Matkoja. Ihmisiä.
Koskaan ei tiedä mihin matka johtaa.
