Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Muistan erityisesti lapsuuden joulut ja miten joulupukkia odotettiin suurella innolla. Ja kaikki huiput lelulahjat yms
Joulu alkoi aamulla riisipuurosta, onnellinen mantelinlöytäjä sai laittaa tähden kuuseen. Mantelin toivossa puuroa syötiin urakalla.
Meillä kanssa mantelin löytäminen oli aina iso juttu :)
Tosi kiva arvonta! No, viime joulu oli aika mieleenpainuva: veljeni söi (taas) liikaa jouluruokaa, vietti sitten loppuillan huonovointisena ja oksentaen :D
Lapsuudesta tulee mieleen meidän kissat, jotka eivät enää suostuneet juomaan omasta kupistaan vettä, kun joulukuusi tuotiin sisälle. Kissat pitivät enemmän kuusen vedestä! Ja sitten kuuselle sai lisätä vettä useita kertoja päivässä kun kissat joivat sen :D
:D :D
Meilläkin äidin kissat juo kuusen vettä. Ja syövät tietysti neulasia joita sitten oksentavat.
Yksi mieleenpainuvimmista jouluista on neljän vuoden takainen joulu, jota vietin ensi kertaa äitinä. Olimme joulunvietossa vanhempieni luona, ja mieleeni on jäänyt kun väsyneenä tuoreena äitinä nukuin monen tunnin päiväunet tyttäreni kanssa ja missasin osan jouluaatosta. Mutta se ei haitannut yhtään, sillä ei ole mitään niin ihanaa kuin nukkua pieni tuhisija kainalossa. Tänä jouluna tuo tuhisija onkin jo neljävuotias määrätietoinen neiti :)
Kaikki joulut on yhtä muistoja. Kaikista eniten mieleen on jäänyt ne joulut kun on ollut isovanhemmatkin syömässä :)
Ei mitään ylsittäistä muistoa. Parasta joulussa suklaa ja perhe. :)
Muutimme aikoinaan uuteen kotiimme jouluaattona. Olin muistaakseni 5-vuotias tuolloin. Mulla ja siskolla ei ollut hajuakaan, että se olisi jo valmis ja kun isä mummolassa saunomisen jälkeen ehdotti, että käydä vielä raksalla, niin emme tietenkään halunneet. Yllätys oli melkoinen ,kun siellä olikin kaikki valmista.
Suurin huoleni on äidin kertoman mukaan ollut se, että miten joulupukki löytää nyt uuteen kotiin. Mutta tiesihän se pukki, että missä asutaan ;)
Muistan kun olin arviolta neljän vanha, muistan kuinka harmittelin että veljeni joutuu olemaan töissä koko jouluaaton. Ei pienellä Evellä käynyt mielessäkään ihmetellä mitä veli tekee aattona työkseen, ei edes siinä vaiheessa kun huomasi että joulupukilla on samanlainen kello ranteessaan kuin veljellä.. :D
Siskonpoikien ilo ja jännitys joulupukin saapuessa vierailulle
Esikoisemme taisi saada alkunsa jouluna 2007 :)
Olin jo vähän yli joulupukki-iän, mutta pikkuveljelle piti vielä tilata joulupukki kotiin kun siihen oli totuttu. Ja se pukki tuli sinisellä Minillä! Se oli jotenkin hirveän riemukasta, kun me lapset roikuttiin ikkunassa odottamassa ja tuiskusta kaartaa esiin sininen Mini, josta änkeää ulos isovatsainen joulupukki. Veljen mielestä se oli paljon parempaa kuin poroilla saapuminen. :D
Muistan kun pelasimme videopeliä yhdessä avopuolisoni kanssa, söimme itsetekemiä pipareita ja piparkakkujäähdykettä glökin kera. Se oli mukavaa.:3
Kyllä jouluista näin ensimmäisenä tulee mieleen viime joulu, meidän pienen pojan ensimmäinen joulu. :)
Äiti unohti tillin joulupöydästä. Sinä vuonna oli viimeinen jouluevankeliumin lukeminen ennen ruokaa. Sain lukea sen yhden kerran.
Joulumuistoista ikimuistoisin hetki on aina Lumiukko ohjelma telkkarista. Sen tunnelma on niin lumoava. Kyyneleet silmissä joka kerta!
Allekirjoittaa!
Paras joulumuisto on joka vuosi perheen kanssa pidetyt pipareiden leipomis- ja koristeluiltamat :)
Ihania joulumuistoja on monia, mutta tämä on yksi parhaista. Äitini paistoi kinkun aina edellisenä iltana valmiiksi ja joskus se oli todella myöhään vasta valmis. Äitini ja siskoni kanssa aina istuttiin uunin edessä keskellä yötä ja odotettiin että kinkku on valmis ja syötiin sitä hurmiossa pari palaa :)
Varhaisin joulumuisto on lapsuudesta, taisin olla silloin kolme tai neljä. Se oli ensimmäinen joulu, jolloin joulupukki tuli meille kylään ja voi, olin niin peloissani! Itkin täyttä huutoa koko illan! Vanhempieni mielestä se oli vain hauskaa, mutta ilmeisesti minua pelotti kamalasti. Nyt tuo muisto lähinnä naurattaa :D
Paras joulumuisto on kun vietin sen ystäväni sukulaisten luona Itävallassa. Joulu tuntui niin kauniilta "keskiaikaisessa" pikkukaupungissa!
Oi, voin niin kuvitella :)
Ah äidin laittama jouluruoka ja glögi!! Ja piparit <3 ne pysyy samana, kuten myös jouluaaton ohjelma sukulaisineen, joulurauhan julustuksineen ja hautuumaakierroksineen, saunaa, ruokailua ja lahjojen avaamista unohtamatta!
Paras joulumuisto näin äkkiseltään oli kun sain kauantoivomani kirjan lahjaksi ja sai käpertyä viltin alle lukemaan loppuillaksi! Glögimukin ja piparikadan kera tietenkin!
Mä muistan kun sain pienenä lahjaksi ison Ransu Karvakuono pehmolelun ja vähän pelästyin sitä ja vein heti äitille sanoen "tää olikin sulle". :D
XD
Pari joulua sitten olin taas mummolassa joulun vietossa. Pakkasta oli runsaasti ja lunta tuli tavallista enemmän. Sen verran, että sähköt katkesivat jouluaaton ja -päivän ajaksi. No, siinäpähän tuli vietetty joulu kynttilän valossa ja vanhan uunin pankon lämmössä sitten. :)
Ainakin todella tunnelmallista :)
Paras joulumuisto lapsuudesta on ehdottomasti äitini tekemä joulukalenteri. Minulla oli harvoin perinteistä suklaakalenteria, enkä edes kaivannut sitä, minulla oli jotain paljon parempaa. Äitini täytti kalenterin mitä ihanimmilla yllätyksillä, joskus löytyi lappu, jossa luki esimerkiksi että kurkista sängyn alle. Sieltä löytyi isompi juttu, joka ei olisi pieneen luukkuun mahtunut. Kalenteri oli tehty tulitikkuaskeista, jotka oli päällystetty. Jossain vaiheessa saimme uuden idean tehdä tulitikkuaskeista joulukuusen. Siitä tuli täydellinen! <3 Päällystimme askit vihreällä lahjapaperilla, kiinnitimme jokaiseen askiin pienen tähden, johon kirjoitimme luukun numeron ja kokosimme maalattujen välivanerien avulla upean kuusen, päälle vielä joulutähti kruunaamaan koko komeuden! Se oli ihanaa, kuinka äitini näki vaivaa ja järkkäsi kaikille perheemme lapsille ikimuistoisen joulukalenterin vuodesta toiseen.
Aivan ihana kalenteri ja ihana äiti! <3
Joulumuisto, öiset hiippailut herkkuja pursuavaan kylmäkomeroon :)
Elämästäni n.25 vuotta joulutraditioni oli olla äidin kyydissä jouluaattona 350 km matka mummon ja papan haudalle viemään kynttilät ja takaisin kotiin. Arja korisevan joulukasetti, hiljalleen satava lumi ja ohikiitävien kotien jouluvalot. Mieheni hämmästeli ekalla reissulla,että ootko tosissasi tästä 700 km kynttilän vientireissusta. En oikein ymmärtänyt mitä kummallista tavassa oli,koska se oli vuotuinen juttu. Kaiholla muistelen tunnelmaa.
<3
Aivan ihana arvonta! :)
Kaikki joulut ovat erityisiä, mutta vuosi 2008 on jäänyt erityisesti mieleen. Esikoiseni syntyi 12.12. ja kyllä se joulu oli aivan erilainen, kun ihmetteli uuden elämän alkua. <3
Varmasti :) Ja sama kaikille muillekin esikoiseensa liittyneen joulumuiston jakaneille <3
Jouluista paras tähän mennessä oli se, kun sain veljeltäni ihanan käsin askarrellun lahjakortin, jossa hän lupasi viedä minut shoppailemaan ja toimia maksumiehenä :)
lahjojen avaaminen on meillä yhteinen tilanne, jossa vuorotellen avataan lahjat; hauska tilanne, aina mukavaa nähdä toisten reaktiot ja nähdä, mitä kaikki on hankkinut kaikille :)
Meillä on vähän sama perinne :)
Parasta jouluna oli katsoa piirrettyjä pikkuveljen kanssa. Lahjojen odottaminen oli tuskallista ja niin sai ajan kulumaan edes vähän nopeammin.
Kuusen koristelu ja lahjojen laitto kuusen alle muutamaa päivää ennen joulua on jo monia vuosia kuulunut perinteisiin. Näin joulutunnelmasta saa nauttia mahdollisimman pitkään:-)
Ihana arvonta! <3 yksi parhaita aattoaamun traditioita on hetki, kun minä kahden veljeni kanssa herään katsomaan Joulupukin kuumalinjaa edelleen, vaikka kaikilla on ikää jo 24 ja enemmän. Siitä on kauniit muistot aina lapsuudesta saakka. <3
Täällä katsotaan myös Pukin kuumaa linjaa joka aatto, vaikka ikää on kaikilla 30+ ^_^ (Tai nuorimmalla ensi vuonna :))
Ei ehkä se paras joulumuisto, mutta näin myöhemmällä iällä jaksaa naurattaa: joulupukiksi paljastuikin oma mummi, jolla ei pukin roolissa pitänytkään pokka. Oltiin siskoni kanssa asiasta kovin pöyristyneitä :D
Ihana arvonta, tästä kalenterista olen samaa haaveillut!
Voin kuvitella :D Mummo joulupukkina, eihän nyt sellainen vetele..! ^_^
Oi, katselinkin YR:n joulukalenteria sivuillaan, mutta vielä oli hintaa... Jospa nyt tärppäis! :) Lapsuuden jouluihin liittyy ihania muistoja, kun mummini asui muutamia vuosia Lapissa Enontekiöllä, ja vietin siellä monet joulut. Siellä korkealla lapin ihme-maassa oli ihan omanlaisensa joulun taika. <3
Parhaimpia joulumuistoja on erityisesti kuusen koristelu, teimme sen aina veljeni kanssa (teemme vieläkin) aattona ja samalla kirjoitettiin jouluvalojen laatikkoon päivän sää (pakkaslukemat, lumitilanne). Juoluvalolaatikkoa on niin kiva vuosien jälkeen lukea ja muistella edellisien joulujen säitä :)
Onpas hauska traditio :)
Paras joulumuistoni liittyy lapsuuteen ja nuorimpiin sisaruksiini. Askartelin ennen joulua kahdelle pikkuveljelleni ja pikkusiskolleni pienet jouluaiheiset laatikot, jotka toimivat joulukalenterina. "Tonttu", eli minä, piilotti laatikoihin joka ilta milloin mitäkin pientä, mitä omasta viikkorahoistani olin saanut ostettua. Lämmöllä muistan vieläkin sen lapsenriemun, kun pienet laatikot avattiin: kuinka suuren ilon aikaiseksi sai rusinat, tarrat, suklaakonvehti ja kiiltokuvat. :) lapsuudenkodissa en ole asunut useampaan vuoteen ja nuoremmat sisaruksetkin ovat jo lähes aikuisia. Silti laatikot ovat vielä tallessa, ja "tontun" tuomiset ilahduttavat yhä, vaikkei tonttu joka päivä laatikkoon yllätystä jätäkään :)
Oi miten sympaattista <3
Jotenkin tuo antamisen vilpitön ilo jouluisin on niin... ihanaa. Siinä on jotain taianomaista. Vaikka toisia voi ja pitäisikin muistaa ympäri vuoden, niin jouluisin siinä on vielä aivan erityinen aura... Kai se on se lähimmäisenrakkaus jota joulu juhlistaa (ainakin minulle), ja lahjat ovat tämän rakkauden ilmentymä, vaikka siihen ei tietenkään mitään materiaa (tai materiattomiakaan) lahjoja tarvita. Mutta sanokoon kuka mitä sanoo, minusta kerran vuodessa saa olla juhla jolloin annetaan lahjoja, paketoidaan ja nähdään vähän extravaivaa toisen ilahduttamiseksi :)
Joululahjalistallani vuonna 1987 oli vain yksi asia, Timanttibarbi. Heti 24:n päivän hämärryttyä istuin olohuoneemme ikkunan eteen kuin tatti, siitä näkyi tielle jota kautta joulupukin auto tulisi. Meille pukki tuli aina punaisella ladalla niin kuin joka vuosi! Muistan istuneeni ikkunan edessä ikuisuudet ennen kuin tuo tuttu, punainen lada ilmestyi jolloin melkein pissin pöksyihini jännityksestä.
En uskaltanut mennä avaamaan ovea vaikka tiesin että pukki oli tullut kiireistään huolimatta vain minun vuokseni vaan menin keittiön pöydän ja sen pitkän, lattiaan asti ulottuvan pöytäliinan alle piiloon. Sieltä äärimmäisen hermostuneena kuulin pukin tulevan sisälle ja kysyvän missä olin.
Kuulin miten pukki asteli keppinsä kanssa sisälle ja seuraavaksi kuului kuisketta ja rapinaa. Pöytäliinan alle työnnettiin lahjapaketti!
Paketista tuli esille Timanttibarbie ja vaikka en muista mitä tuon hetken jälkeen tapahtui, en muista edes tapasinko pukkia silmästä silmään mutta muistan ikuisesti jännityksen, odotuksen ja lopulta onnen kun siellä pöydän alla paketista kuoriutui kauan odotettu lahja.
Nykyään ko. timanttibarbi on kirjahyllyssäni, kovasti leikittynä mutta edelleen ehjänä muistuttaen minua lapsuudestani.
Aivan mahtava! :) Ja niin ihanasti kerrottu! ^_^ "Pöytäliinan alle työnnettiin lahjapaketti"...! <3
Lapsuuden joulut olivat täynnä jännitystä ja joulupukin odotusta. Eräs joulu 90-luvulla jäi erityisesti mieleen, kun valtavasta pahvilaatikosta paljastui veljen ja minun pitkään ja hartaasti toivoma tietokone :D Myös joulun tunnelma on minulle tärkeä vuodesta toiseen, joulu on perheen yhdessäolon aikaa :)
Mun paras joulumuisto on viimeinen joulu koko suvun kanssa :)
Parasta joulussa oli viimein kuusivuotiaana selvä joulu huostaanoton jälkeen sijaisperheessä :) lämmin, ja ennenkaikkea 'tavallinen' joulutunnelma.
<3
Vahvin joulumuistoni on lapsuudesta, kun olin noin neljän vanha.. Silloin meille tuli ensimmäistä kertaa joulupukki kylään, ja sain aivan hirveän itkukohtauksen. Pelkäsin joulupukkia niiiiin paljon ja sain näköjään ikuiset traumat siitä, kun jouduin pukin syliin istumaan. Ja sitten vielä laulettiin ja tanssittiin piirissä, hui kamala. En pidä edelleenkään joulupukeista... :D
Mulle ei ole koskaan uskoteltu että joulupukki olisi olemassa enkä myöskään siis koskaan ole joulupukkiin uskonut. Muistan kuitenkin erään joulun lapsuudessani, kun sain lahjaksi nuken jota olin toivonut. Paketti ei ollut kuitenkaan vanhemmilta (eli ilmeisimmin joltain muulta sukulaiselta), mutta hetken verran mietin, että voisiko olla että tonttuja ja pukki olisikin olemassa :)
^_^
Paras joulumuisto on, kun joulupukki soitti ukilleni ja kertoi jättäneensä helikopterilla lahjapussit mökin laiturin nokkaan. Yhdessä lähdimme sinne suvun lasten kesken pulkilla ja potkukelkoilla niitä hakemaan :)
Ooh mikä arvonta! Joulu on ehdottomasti lempijuhlani, ja menneet joulut ovat täynnä ihania muistoja. Ehkä kuitenkin vahvimpana on eräs lapsuuden joulu mummolassa. Setäni lähti mukamas ruokkimaan hevosia ja juuri samaan aikaan pukki ilmestyi paikalle jalassaan tasan samanlaiset kengät kuin sedälläni. Itselläni oli jo sen verran ikää, että tilanteen tajusin, mutta en sitä pienemmille paljastanut. Myöhemmin taisin jotain sedälleni asiasta kuittailla :D
Toinen, ei niin mukava muisto, on eräänä jouluaattoaamuna alkanut elämäni ensimmäinen migreeni. Jäi Lumiukko näkemättä ja sekös vasta ärsytti! Onneksi olo koheni ennen iltaa :)
Lapset tuntuu usein tajuavan pukkihuijauksen juuri kengistä... ;) Fiksuja ja tarkkaavaisia :D
Yksi parhaista joulumuistoista on varmasti lahjaksi saatu ykspyöräinen! Heti jouluaattona alkoi armoton harjoittelu seinästä tukea ottaen. Joulunpyhinä naapurin ukkokin tuli testailemaan ykspyöräistä! Ei ollut ensimmäinen ykspyöräinen meidän kylällä eikä viimeinen, sillä jo samana vuonna hankittiin toinenkin ykspyöräinen :D
Viimeinen joulu poisnukkuneiden isovanhempien kanssa. <3
Lapsuuden jouluista muistan sen vatsanpohjaa kutkuttavan jännityksen aattoaamuna herätessä. Nyt tuota samaa jänskätystä on ihana seurata omien lasten joulun odotuksessa.
Oi, ihana arvonta! Yleensä en blogeihin kauheasti kommentoi tai osallistu arvontoihin mutta nyt on niin mieleinen palkinto että on pakko ottaa osaa. Mikäs sen parempaa kuin joulukalenteri ja vielä täynnä kosmetiikkaa.
Ehdottomasti paras joulumuisto oli viime joulu, siskoni odotti lasta ja laskettu päivä oli mennyt melkein kaksi viikkoa yli jouluaattona ja sai jännittää koska tulisi lähtö. 30.12. syntyi ihana terve tyttövauva. :-)
Lapsuuden jouluthan ne pukin vierailuineen (ja arvailuineen, kuka sukulainen siellä pukin parran alla tällä kertaa on) ja lahjojen availuineen on jääneet mieleen. Ensin avattiin kovat paketit ja viimeisenä tylsät pehmeät paketit, joku aluskerrastohan sieltä aina tuppasi tulemaan. Nyt aikuisena parasta on joulukoristeiden ja -lahjojen väkertäminen, sekä se, että kerrankin saa vetää suklaata niin paljon, kun sielu tai siis tässä tapauksessa maha sietää.
Paras joulumuisto liittyy lapsuuden jouluihin, jolloin mummola oli täynnä sukulaisia ja perhetuttuja. :)