Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Mukana arvonnassa! Mutta hauska joulumuisto on se, kun silloinen koirani söi salaa juhlapöydän konvehti -rasian yläkerran. Toiset olivat eri huoneessa, kun koira hiippaili olohuoneeseen herkuttelemaan :)
Vuosi 87 tai 88. Jouluaatto vesirokossa. Muistan viettäneeni sen joulun peiton kanssa sohvalla. (Se ei tosin ole ainutkertaista, viettäisin joka joulun peiton kanssa sohvalla, toinen käsi konvehtilaatikossa ja toinen kiinni kirjassa ;) )
Parhaita joulumuistoja on ne kun aattoiltana syömisten ja pakettien avausten jälkeen korkataan uudet lahjaksi saadut lautapelit. Tämä tapahtuu siis lähes poikkeuksetta joka vuosi.
Lautapelit rules :)
Tästä kalenterista tuli mieleen, että äitini teki minulle kerran itse tehdyn joulukalenterin filmipurkeista. Hän koristeli purkit ja kiinnitti ne alustaan ja täytti sitten pientavaralla. Sitä oli mukava availla. :)
Olipa kiva idea :)
Parhaat joulut olivat tietysti lapsena vietetyt joulut mummilassa! Mummin tekemät herkut ja tietysti lastenohjelmat. Meillä kuuluu edelleen jouluperinteeseem katsoa koko perheen kanssa ihana piirretty Lumiukko :)
Lumiukko on tosiaan ehdoton ^_^ <3
Se hetki on jäänyt mieleen, kun koira karkasi jouluvieraiden tullessa sisälle, eihän siinä auttanu muukuin lähteä hankeen perään - silloin kun jouluna oli vielä paljon lunta ;)
Ehdottomasti ensimmäinen joulu äitinä ja omassa kodissa järjestellä omanlaista joulua :)
Viime jouluna perheemme vietti joulua vasta pyhien jälkeen, jolloin kaikilla oli aikaa kokoontua samaan paikkaan. Matkalla kävi niinkin mukavasti, että rengas puhkesi ja mikä paikka nyt olisi auki Tapaninpäivänä. Noh, apu löytyi onneksi läheltä, mutta kalliiksi tuli. Nyt lähinnä naurattaa.
Voi eih :)
Juuri tänään ensimmäisiä joulukoristeita laittaessani muistelin lapsuuden jouluja, kun aina joulukuun alussa askarreltiin äidin kanssa tontut ikkunoihin.
Itselläni parhaiten lapsuuden jouluista on jäänyt mieleen, kun yötöistä kotiin tullut isäni oli alkanut lämmittää kinkkurasvaa yö/aamupalaksi, mutta olikin nukahtanut kesken kaiken ja sitten herättiin kaikki palovaroittimen huutoon ja kinkkurasvat oli liekeissä :D Ei siinä onneksi mitään vahinkoa ehtinyt käydä lukuunottamatta rasvan käryä koko talossa, sillä äiti reagoi nopsaan herättyään ja viskasi kattilan lumihankeen.
Lapsuuden jouluista tulee mieleen meidän koira, joka sekin odotti joulupukkia aina innolla :) Merkkinä oli joulukuusi, se kun kannettiin aattona sisään, niin siitä koirakin tiesi alkaa katsella ikkunasta sillä silmällä. Karvakaveri sai aina omia lahjoja, mutta tykkäsi avata myös muiden paketteja.
Paras ^_^ :D
Minua naurattaa aina vain se, kun isä lähti joka joulu kävelylle iltasella ja joulupukki kävi AINA sillä välin tuomassa lahjat. Ja me lapsetkin tiesimme mikä homman nimi oli, mutta leikki oli hauska.
Joulumuistoihin kuuluu tietenkin jouluruuat; tai lähinnä se että olen vasta viime vuosina oppinut syömään jouluherkkuja. Lapsena aina pärjäsin joulun ajan pelkillä mandariineilla kun en muusta ruuasta välittänyt! :D Ei tullut joulukiloja silloin!
Eikäh :D
Yksi parhaista lapsuuden jouluista oli varmaankin sukulaisilla vietetty ehkä perinteisin joulu ikinä - jouluruokien jälkeen ulos kävelylle ja mukaan tuli poni jonka perässä oli pulkka, jonka kyytiin pääsi :D Kävelyltä palattua pukki olikin tuonut olohuoneeseen kasan lahjoja joita oli ihana sitten avata.
En itse tilannetta muista, mutta olin kuulemma tyynesti joskus n. nelivuotiaana todennut lahjojen avaamisen lomassa, joulupukin jo lähdettyä, että "se oli muuten [kaverin nimi tähän] isä". Aika monena jouluna saanut tuon tarinan kuulla, eräänlainen jouluperinne sekin :D
Muistan lapsuudesta erilaisia joulupukkeja. Kerran joulupukki haisi samalle kuin mamma, toisen kerran joulupukilla oli karamelleista tehty vyö. :)
Paras joulumuisto on se kun piilotin joulukuusen alle pikkuveljelleni tonttulakin jonka sisällä oli kaikkea kivaa. Muistan kuinka oksat pistelivät, kun hän konttaili pikkuisena hakemaan pussukkaa. Sama rutiini meillä on jatkunut kohta kahdeksantoista vuotta. <3
:D
En ole mitenkään jouluihminen, joten yleensä toivon jouluksi töitä. Tässä vähän ikävämpiä joulumuistoja viime joululta: Heräsin aattona jo n klo 12 (olin siis nukkunut vainn 4tuntia), kun pikkuveljeni soitti minulle. Jotenkin sain torkuttua ehkä max kahteen asti. Kävin äidin luona syömässä ja muutenkin hengailemassa veljien kanssa. Ajoin illemmalla äidin autolla kotiin ja ajatuksena oli nukkua pienet päiväunet ennen töitä. No, joku naapurin jouluvieraista oli jättänyt autonsa minun autopaikallani (ja pakkasta oli siis noin 20 astetta). Siinä kiukuissani selvittelin rekisterinumeron perusteella, kenen urpon auto on, ja lopulta selvisikin. Puhelinlaskua tuli tästä n 10e ylimääräistä ja tämä rouva ei edes pyytänyt anteeksi. No, en sitten siinä kiukussa saanut nukuttua ollenkaan. Töihin tultuani huomasin, että minut oli siirretty yöksi työpaikkani epämieluisimpaan työhommaan. Valikoin nopeasti itselleni osan potilaista ja raporttia lukiessani huomasin, että heistä kaikki oli sekavia tai muulla tavalla todella hoitajaa työllistäviä. Mutta muuten oli yllättävän mukava joulu :D Naurattaa ihan, kun kirjoittaa tätä tähän.
Voi ei mikä joulu..! Onneksi sentään nauratta nyt jälkeenpäin ^_^
Pikkusiskoni odotti joulua kovasti, ihan kuten kaikki pienet. Aatto koitti vihdoin ja alkoi loputtoman pitkä jouluillallinen. Kaikilla oli kivaa, paitsi siskorukalla, jonka vatsa kääntyi varmaan jännityksestä ympäri ja alkoi oksentaa. Raukkapieni, seuraava joulu meni kuumeisena sohvanpohjalla. Nyt olemme aikuisia ja itsekin äitejä. Vietämme jouluja yhdessä, mutta ilman liikaa jännitystä :) jos voitan niin voittoni jaan K:n kanssa. Jouluiloa, Sanni!
Lapsuuden yksi pahimmista joulupukkitapauksista: laulava joulupukki ja joulumuori, ne olivat todella pelottavia! Jotenkin se joulupukki oli todella kylmä, lauloi ja soitti kitaraa vaan ja sitten loppujen lopuksi pakotti istumaan vielä sylissä hetken kun jakoi lahjoja... itkin loppuillan vaan :''D
Kun siskoni kertoi odottavansa kaksosia jouluna vuonna 2011 :)
Tuli mieleen muisto, jonka jälkeen tajusin että joulupukkia ei ole olemassa :D
Olin muistaakseni n. 5-vuotias. Oli aattoilta ja pukkia oltiin odoteltu jo tovi. Isosiskoni ja isoveljeni sanoivat että menevät ulos kadun varteen katsomaan, josko pukkia näkyisi. Jonkin ajan kuluttua soi ovikello jonka takana on kaksi tonttua lahjasäkkien kanssa. Kertoivat, että pukki ei valitettavasti päässyt paikalle. Huomasin heti, että toisella tontuista oli jalassa äidin kuomat ja toisella päässä "isin hassuttelulasit" (lasit joissa iso nenä ja viikset). Sisko ja veli tietysti palasivat vasta kun tontut olivat jo lähteneet.
Vielä monta vuotta tämän jälkeenkin he väittivät kiven kovaa monta vuotta, että olivat tietämättömiä koko tontuista :D Ei mennyt mulle läpi.
Joulu töissä lastensuojelussa lapsen kanssa jolla ei paikkaa minne mennä. Ihana rento joulu, koira mukana ja herkkuja ja rentoa olemista. Jospa tuleva joulu töissä olisi samanlainen <3
Lapsena joulukuusen ihana tuoksu ja kuse koristelu. Lahjat odottivat aattona kuusen juuressa ja koko päivä oli silkkaa tuskaa odotella että pääsee lahjoja avaamaan:)
Abivuonna äiti oli iltavuorossa aattoiltana joten hyödynsin joulun lukemalla reaaliin :)
Minulla on taipumusta olla jouluna kipeänä. Yhtenä jouluna ala-asteikäisenä oli kuitenkin kaikista karmein vointi, yhtäaikaa silmä- ja korvatlehdus sekä korkea kuume. Olin viikko tolkulla katkera pikkuveljelle, joka oli vanhempien huomaamatta kerennyt aukomaan myös minun joululahjani:D
:D :D
Ihmettelin pienenä, minne pappa katosi ja miksi sen jälkeen tulleella pukilla oli niin tutun näköiset silmät. Päättelin, että sen täytyi olla papan veli!
Hmm. Tykkään joulusta älyttömästi niin parasta on kyllä vaikea sanoa. Jos nyt kuitenkin joku muisto, niin ehkä pienenä se kun heräsi aamulla riisipuuron tuoksuun ja juoksi katsomaan joulupukin kuumalinjaa ja koristelemaan kuusta älyttömän aikaisin aamulla.
Ehkä parhaat muistot jouluista on tullut nyt kun on oma lapsi. On ihanaa nähdä se ihmetys ja riemu toisen kasvoilla :) Olisi kyllä ihanaa voittaa tuollainen kalenteri!
Hih! Joulua odotettiin kun kuuta nousevaa mutta aina aattoillan koittaessa ja ovikellon soidessa, juoksin vanhempien sängyn alle piiloon. Pelottavan ihana joulupukki oli tulossa! Muistan edelleen miltä vanhempien makuuhuoneen vaaleanpunainen kokolattianmatto tuoksui kun painoin pääni sitä vasten. Silmät kiinni ja kädet korvilla kuulin kuinka raskaat askeleet tulivat käytävää pitkin. Nämä hetket ovat jääneet mieleeni. Eikä mitenkään ikävällä tavalla vaan kuinka jännittää se kaikki oli. Yli kolmekymmentä vuotta sitten! :D
Meillä ei kotona harrastettu joulupukki satuilua, itse olisin tykännyt pienestä tarinoinnista. No päättipä sisko sitten kerran alkaa pukiksi, parraksi laitettiin puinen puurokauha ja päähän lakki. Paras fiilis vaan kyllä aina perinteestä laulaa yhdessä ennen lahjojen jakoa. Kun ei vielä ollut sähkökynttilöitä kuusessa, vaan poltettiin oikeita. Niistä tosiaan osasi nauttia ja ihailla, kun piti kuusen vieressä istua tapittaa paloturvallisuudenkin vuoksi.
Joulun perinteet ylipäänsä. Kuusen koristelu. Joulurauhan julistus. Yhdessäolo. Äidin tekemän jouluruuan syönti saman pöydän ääressä.
Veljeni koira oli kova avaamaan joululahjapaketteja, olisi halunnut avata muidenkin paketit kuin omansa :)
Koirilla näyttää olevan tuollaista persoutta joululahjoille :D
Kai mä jaan ensimmäisen muiston joka tuli mieleen Laskettiin mökillä pulkalla mäkeä ja menin vahingossa jostain kiven tms päältä ja sain kunnon iskun takapuoleen. Häntäluu murtui ja en istunut koko jouluna kun sattui niin paljon... On mulla myös hyviä muistoja mutta tää tuli tosiaan ekana mieleen
Voi eiii...! ^_^
Kesken jouluruokailun äiti avasi ikkunaverhot ja sai slaagkun ikkunan takana olikin pukki!
Viimeiset viisi vuotta olen lähtenyt jouluaatto iltana töihin yöksi. Ajatus sellaisena iltana jättävänsä ne läheiset on joskus äärettömän raskas, mutta toisaalta se ns. "Toinen"perhe odottaa siellä töissä :)
Ja jouluyön tunnelmassa on jotain sanoin kuvaamattoman kaunista ja rauhallista <3
<3
Mukaviin joulumuistoihin kuuluvat lasten jännitys joulupukin saapumista odoteltaessa sekä riemu lahjoja avattaessa.
Lapsuudenkoti myytiin ja joulun viettopaikka muuttui samalla. Ensin suretti, mutta ihana oli huomata, että joulutunnelman tekee ihmiset, ei paikka!
Joulumuisto: ihanin lapsuuden joululahja oli leikkikeittiö.
parhaita hetkiä on perheen kanssa yhdessä vietetyt. pelejä pelaten ja muuten jutskaten :)
Muistan kun saimme elämämme ensimmäisen tietokoneen, olisikohan vuosi ollut 1988 tai jotain.... Giana Sisters oli kova sana :)
Paras joulumuisto on ehdottomasti se hetki, kun yhdessä perheen ja sukulaisten kanssa istutaan yhteiseen pöytään vieri vieressä syömään itse tehtyjä jouluruokia. Mummin ja ukin tekemät laatikot sekä äidin paistama kinkku ovat joka joulun "must" :D toinen ehkä meidän perheen juttu on joulupukki, joka sitkeästi piipahtaa vaikka me "lapsetkin" ollaan jo vähintään kahtakymmentä :D tällä mukana arvonnassa!
Vieläkin hymyilyttää muisto yhdestä joulusta muutama vuosi sitten, jolloin olimme molemmat tuon toisen puoliskon kanssa hirmuisessa flunssassa ja katselimme Tohtori Sykeröä telkkarista. Laatuaikaa, vaikkei ehkä ihan sitä perinteisintä! :D
Ihana muisto on se kun oli ollut koko syksyn pimeää, mutta yllättäen toiveeni toteutui ja aattona oli maa valkeana :)
Yritin miettiä kaikkia kivoja joulumuistoja mutta jostain syystä päällimmäisenä oli ajatuksissa vähän kivuliaampi joulumuisto. Teimme avokkini kanssa joulutorttuja ekaa kertaa uudessa yhteisessä kodissamme muutettuamme kumpikin pois kotoamme yhteen asumaan. Nostelimme torttuja yhdessä kuumalta pelliltä tarjottimelle jäähtymään, kun yksi torttu lipesi lastasta, kääntyi 180 astetta ja torttuhillo läjähti parisataa asteisena suoraan kädenselkääni. Nahka lähti torttuhillon mukana kädestä ja kipu oli ihan messevä. Ikimuistoinen joulu pysyvine palovammoineen :). Tämä tuli ehkä mieleen siitä syystä, että tällä hetkellä tekisi kovasti mieleni joulutorttuja ja glögiä ja pipareita jajaja <3.
Aissaaamperi..!! Voin kuvitella kivun!
En ollut viel ees asteel kun tää sattu. Saatoin ehkä rohmuta tai jotenkin jännästi mun lahjakasaan oli ilmaantunut myös meiän koiran semmonn kenkäpuruluu. Avasin lahjan ja totesin onnellisesti "minäkin sain luun" tilanteen huvittavuutta lisäs et olin aatonaattona törmännyt traktorin peräkärryjen laitoihin ja menettään molemmat etuhampaat.hampaaton lapsi ei saanuy pitää puruluuta vaikka ois kovasti halunnut.jännä juttu :D
:D ^_^ :D
Joulussa oli aina tunnelmaa. Tehtiin äitin kanssa pipareita pari satsia ennen joulua, koska ne oli kaikien herkkua. Kinkkua paistettiin uunissa yön yli ja tuoksu levisi kaikkialle. Ei ole yksittäistä muistoa juuri nyt mielessä, mutta perinteet ja rutiinit mitkä liittyvät jouluun. Aikuisena pidän joulusta myös hyvin paljon.
Onhan noita muistoja mut mieleen tuli nyt kuinka lapsuudessa kissat joi aina joulukuusen jalasta kaikki vedet ja repivät koristeita yöllä ja leikkivät pitkin lattiaa
Mulla tuli ihan heti mieleen, että jouluna olen sina saanut kosmetiikkaa lahjaksi. Muistan kun sain joskus noin 12-vuotiaana kreppiraudan, kreppasin tukkani sillä heti ja krepit pysyivät koko joulun. Muistan, kuinka kauniina pidin hiuksiani tuolloin. Krepit olivat hienointa ikinä! :)
Mä rakastin kanssa krepata! :)
Täällä on paljon kivoja muistoja joten rikotaampas hieman kaavaa. Tää on vähän ällö joulumuisto:
En ole koskaan välittänyt joululaatikoista, mutta yläasteella kaverini sitten ylipuhuivat minut maistamaan lanttulaatikkoa, koska se oli muka niin hyvää.. Ei ollut ei ja sain samana päivänä migreenin ja oksensin lanttumönjää ulos.
Vuosia myöhemmin ajattelin kokeilla uudestaan. Tällä kertaa oksensin sitten noroviruksen takia.
Että näin. Ei enää lanttulaatikkoa ikinä :D
Voi eiii..! Mä rakastan lanttulaatikkoa ^_^