Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Hirveän vaikea keksiä jotain tiettyä joulumuistoa, vaikka niitä onki paljon! Lähinnä mieleen tulee mummon kanssa vietetyt joulut kun niitä vielä oli :-)
Oi, olisipa ihana kalenteri.
Olin varmaan 4-5vuotias ja sain joululahjaksi punaiset nukenvaunut. Mikään muu joululahja ei ole jäänyt yhtä vahvasti mieleen. Muistan kun ukki paikkasi vaunuja joskus vuosien käytön jälkeen. Ovatkohan ne jossakin mummolan jemmassa vieläkin?
Jokajouluinen perinne on Lumiukko-ohjelman ja Samu Sirkan joulutervehdyksen katsominen! Ne musiikit vaan kuuluu jouluun. :)
Hieman erilaisena nuorena lähdin mökillämme 25 asteen pakkasella ulos takkapuu hommiin. Äiti laittoi samaan aikaan kinkun uuniin. Ähersin ja puhersin jäisten halkojen kanssa. Urakoinnin päätteeksi makasin hangessa ja katselin pimenevää taivasta ja nousevia revontulia. Äiti huusi sitten sisälle, että "Sanna tuu jo sisälle. Oot ollu yhtä kauan ulkona, kun kinkku uunissa"
Se tunne oli jotain sanoin kuvailematonta ja mieli puhdistu. Onneksi oli pappa vainaan lämmin pilkkihaalari.
Joulumuistot ovat hankalassa perhetilanteessa varttuneelle vähän vaaran paikka, mutta onnekseni voin sanoa, että viimeiset vuodet ovat kääntäneet vaakakuppia pikkuhiljaa sinne hyvän puolelle ^_^ Muutama vuosi sitten esimerkiksi vietimme pitkästä aikaa joulua lapsuuteni kodissa, jossa paikalla olimme me kaikki perheen lapset, äitini miehineen ja oma avomieheni. Tämän jälkeisenä keväänä tuo talo myytiin, joten kyseinen ilta on jäänyt erityisen lämpimänä ja samalla kauniilla tavalla haikeana mieleen. Tänä jouluna olemme taas piiiitkästä aikaa samalla kokoonpanolla viettämässä joulua ihan toisessa maassa, enkä malttaisi odottaa! ♥
Rakas joulumuisto on muutaman vuoden takaa, kun ympäri maailmaa asuva perhe oli koolla yhdessä aattona, nauttien kaikesta rauhassa ja sovussa :)
Yksi ikimuistoisimmista jouluista oli vuonna 2010. Olin sisarusteni ja vanhempieni kanssa Hurghadassa. Tarkoitus oli lentää jouluaattona takaisin Suomeen hyvissä ajoin, jotta ehtisimme ajaa Helsinki-Vantaalta Kuopioon kotiin mummon ja ukin luokse joulua viettämään.
Noh, liekö kansannousun karma vaikuttanut kyytiimme, mutta lentokone oli jostain syystä hajonnut ja uutta konetta odoteltiin semmoiset 7-8 tuntia. Söimme lentokentällä Burger Kingin ateriat joululounaaksi. Varalle saadun lentokoneen nimitimme liettualaiseksi sillipurkiksi, sillä se oli saatu Liettuasta, liettualaisella miehistöllä ja oli vähän arveluttavassa kunnossa. Selkänojani oli rikki ja jouduin koko matkan istumaan 90 asteen kulmassa, jotta noja ei olisi kaatunut takanani istuvan naisen syliin (joka kuvitteli penkin hajoamisen olevan minun vikani ja valitti koko ajan, että hänellä ei ole ollenkaan tilaa, vaikka jouduin itsekin istumaan polvet suussa). Isokokoinen isäni tunsi, kuinka etenkin nousun aikana hänen penkkinsä lähti liikkumaan taaksepäin.
Lopulta saavuimme Helsinki-Vantaalle joulupäivän yönä ja ajoimme kauheassa räntäsateessa kotiin aamuksi, jonne saavuttuamme isäni ja veljeni totesivat BK:n majoneesin tekevän kummia heidän vatsalleen. Kyllä, ruokamyrkytys. Onneksi kotonamme on kaksi vessaa.
Kaiken huipuksi mummo jaksaa edelleen muistuttaa hänen ja ukin kurjasta joulusta, "kun ei edes saunaa lämmitetty". Siitä lähtien ollaan pysytty visusti kotona eikä riskeerattu mitään reissujen vuoksi :D
Asuttiin teineinä erään ystäväni kanssa todella lähekkäin ja meillä oli perinteenä jouluaaton aamulenkki! Sieltä olikin sitten mukava tulla höyryävän puurolautasen ääreen katsomaan joulupukin kuumaa linjaa :D
Pienenä sain joululahjaksi sukset jotka olivat kääritty lahjapaperiin.. olin kuullut tarinoita tuhmista lapsista jotka saivat joululahjaksi risuja. Melkein itkua vääntäen avasin lahjapakettia kun pelkäsin sen sisältävän risuja. Helpotus oli suuri kun paketista paljastuikin sukset :D nyt aikuisena naurattaa, mutta oli aika totinen paikka joskus :)
Meillä oli monta vuotta perinteenä, että ennen joulusaunaa (joka on ennen illallista, tietenkin) lähdimme koko perheen kanssa kävelylle talomme lähellä olevaan metsään. Mukaan pakkasimme porkkanoita, kynttilälyhdyt ja glögiä termariin. Porkkanat oli varattu metsän eläimille ja heidän jouluillallistaan varten. Siellä me sitten kävelimme tuttua reittiä ja valitsimme mielestämme hyviä paikkoja, joihin jättää porkkanat. Jossain vaiheessa istuimme alas juomaan glögit. Sen jälkeen olikin sitten hyvä suunnata kotiin joulusaunaan.
Tämän perinteen aion toteuttaa omien lapsienikin kohdalla. :')
Joulumuisto lapsuudesta: Joulupukin ilmestyminen sen jälkeen kun setä oli lähtenyt käymään ulkoilemassa. Epäilyttävää? Ei ollenkaan...
Kyllä oliskin mahtava joulukalenteri! Ihanaa, kun nykyään löytyy vaihtoehtoja niille iänikusille pahasuklaakalentereille. :P Joulusta ylipäänsä tulee mieleen ihana hämyinen ja lämmin sohva + takkatuli, viikko ilman velvollisuuksia ja vain aikaa olla ja lukea. Haaveeksi jää tänä(kin) vuonna mutta ehkä taas joskus. :)
Parhaita muistoja on kyllä ihan lapsuudesta, isot paketit joita jännitettin oikein huolella. Kuka saa mantelin sekä kuusen koristelu!
Olisipa ihana saada kyseinen kalenteri joulumieltä tuomaan!
Lapsena joulupukki tuli aina autolla naapurista. Oudointa oli, että se myös ajoi sinne meiltä lähdettyään. Mietin aina, että mahtaa siellä olla kilttiä porukkaa, kun pukki oikein kaksi kertaa samana iltana siellä poikkeaa.
Olen aina rakastanut joulua. Sen tunnelmaa, tuoksuja, ruokia, yhdessä oloa. Ainoan kerran kun muistan olleeni vähän pahalla päällä jouluna, oli se kerta kun itse olin kuullut totuuden joulupukin aitoudesta, mutta pikkusiskon takia jouduin laulaa joulupukille.
Paras joulumuistoni on se, kun pienenä leivoimme siskon ja äidin kanssa pipareita ja joulutorttuja. Myös kuusen hakeminen ja sen koristeleminen on yksi joulun kohokohdista! :)
Iloista joulunodotusta!
Mieleenjäävin joulumuistoni on kun sain alle kouluikäisenä lahjaksi Barbie - pähkinänsärkijä baletissa -VHS:sän. Katsoin sen samana iltana 3 kertaa peräkkäin ja tanssin olohuoneessa sen tahtiin :D
Joulumuisto lapsiudesta... joulupukki tuli kerran pjnaisella ferrarilla kun oli lumeton joulu :)
Muistan kun siskoni toivoi lapsena lahjaksi kävelevää lelukoiraa ja voi sitä pettymystä kun koiran kävelyvauhti oli etanaakin hitaampi Muös serkkupojan pettymys oli suuri yhtenä jouluna kun spiderman-hanskoilla ei pystynytkään oikeasti kiipeilemään esimerkiksi katossa! Nyt jo molemmat aikuisia, pettymysten koulumia;)
Tässä eräs muisto, joka on jäänyt mieleen. Olen perheeni vanhin lapsi (nuoremmat sisarukset 4-5 vuotta nuorempia) ja muistan, kuinka "joulupukki" kävi koputtamassa ovea ja jättämässä lahjat sen taa, jonka jälkeen hän heilutteli punaista tonttulakkia talon nurkalta :).
2010 olin juuri kotiutunut 3kk opiskelijavaihdosta jouluksi; lumessa, porkkanalaatikossa ja takkatulessa oli ihan poikkeuksellista hohtoa tuolloin :)
Yksi joulu sain oman satulan joululahjaksi (heppatyttö kun oon). Muistan sen aina, kun löysin yläkerrasta joulusäkin, jossa satula oli, itku siinä tuli, koska olin niin onnellinen. :)
Ihana joulumuisto jo viime joululta. Oltiin piiiiitkästä aikaa kaikki (vanhemmat ja sisarukset perheineen) yhdessä jouluna! Paljon hyvää ruokaa, juomaa, seurustelua, pelejä, rauhottumista, ulkoilua ja ennen kaikkea yhdessä oloa! Toivottavasti jälleen tänä jouluna saadaan yhtä onnistunut joulu.
Eräs hauska joulumuisto on kun vietimme joulua sukulaisten luona Saksassa. Oli hauskaa viettää joulu saksalaisten perinteiden mukaan :)
Piparkakkutalon teko, joka oli jokajouluinen perinne. Ensin leivottiin ja koottiin piparkakkutalon osat, sitten päästiin vihdoin koristelemaan. :)
Paras joulumuisto on lapsuuden joulusta, jolloin vietimme jouluaattoa suvun kesken. Joulunaattona lunta oli satanut paljon ja muistan kuinka serkkuni ja tätini kanssa koristelimme pipareita ja lauloimme joululauluja siskojeni kanssa. Voi sitä iloa ja tunnelmaa jota lapsuuden jouluna lapsena koin<3
Ihana arvonta! Parhaat joulumuistot on lapsuudesta, kun käytiin joka joulu perheen kanssa kävelyllä. Joulut olivat silloin lähes poikkeuksetta valkoisia ja äiti veti minua ja veljeäni pulkassa :)
Lapsuuden joulumuistoista on jäänyt ehdottomasti selkeiten mieleen se, kun veljeni kanssa ymmärsimme joulupukin olevankin naapurin setä. Pettymys oli valtaisa, mutta laantui onneksi, kun valepukki aloitti lahjojen jakamisen :D
Hupsista, edellisestä viestistä taisi unohtua sähköpostiosoite. No tässä se on ainakin varmasti mukana
hienoja muistoja on syntynyt viime jouluina kun on saanut seurata veljentyttöjen jouluiloa, vielä muutama vuosi sitten kiikuttivat pakettinsa minulle avattavaksi :)
Ah tää olis ihana voittaa!
Mulla ei mitään erityistä, tiettyä joulumuistoa ole, mutta olen niin jouluihminen kuin ihminen vaan voi olla! Rakastan joulun tunnelmaa ja kaikkea siihen liittyvää. Olen monena jouluna tehnyt piparkakkutaloja myyjäisiin ja lahjoiksi, taas tänä vuonna olisi ainakin 6kpl tilauksessa. Tosin ihan myyjäisiin en tällä kertaa ole menossa. Piparkakkutalot on mun juttu ja ne ovatkin olleet aina tosi suosittuja ja menneet myyjäisissä tosi nopsaa kaupaksi. Niiden väkertäminen on mulle ehkä tärkein osa joulunodotusta. :)
Hmmm joulumuistoista mielessä se, kun poikaystävä on tullut mukaan Kuopioon viettämään joulua kahtena edellisenä vuonna! Ja tänä vuonna suuntaamme sinne taas :)
Muistan pienempänä joulupukkia odotellessa kuulleeni eteisestä kolinaa, jota pelästyin niin kovasti että juoksin piiloon. Ei siellä ollutkaan ketään ja odottelu jatkui. Lopulta pukki tuli mutta olin niin ujo, etten saanut sanottua mitään. Kaikki sujui lopulta hyvin.
Olen aina viettänyt rauhallisia ja mukavia perhejouluja, mutta yhden kerran oltiin miehen kanssa jouluaatto ihan kaksistaan kotona. Ajateltiin sitten, että vietetään kerrankin joulu ihan omalla tyylillä. Teimme sushia, avasimme lahjat ja nautiskelimme viinistä ja hiljaisuudesta. Ilta päättyi siihen, että laatikkoviiniä oli kulunut vahingossa vähän liikaakin, nimittäin mieheni sammui sohvalle ja minä heitin laattaa vessassa, ja toisella kädellä pesin sohvanpäällysteistä miehen niille kaatamia punaviinejä. Aamulla löysin miehen nukkumasta vessan lattialta. Joulupäivänä molemmilla oli kaamein olo ikinä. Olemme yleensä ihan kohtuukäyttäjiä ja nykyään tuo kyseinen "joulu" vain naurattaa, mutta silloin oli kyllä joulufiilis kaukana!
Muistoissa helpot joulut ruotsinlaivoilla. Ihanat joulubuffetit kuului hintaan, ohjelmaa oli tosi paljon, etenkin lapsille ja tietenkin myös se odotetuin aattovieras eli joulupukki oli tavattavissa. Ihan parasta lasten kanssa :)
Hyvä muisto on se, kun vietimme mummoni ja äitini kanssa kolmestaan joulua, oli 29 asteen pakkanen ja lähdin jäälle kävelemään. Maisema oli uskomattoman kaunis ja metsä oli jonkun oudon pakkasusvan peitossa, ja muistan että kenkäni olivat täynnä lunta mutta oli niin kylmä ettei se sulanut sinne.
Kaikista ihanimmat ja rakkaimmat joulumuistot on siitä, kun koko perhe on koossa ja nautitaan yhdessä ihanasta tunnelmasta ja herkullisesta ruuasta ja lopuksi avataan yhdessä lahjat. <3
Joulumuistoista ensimmäisenä mieleen tulevat lapsuudessa vietetyt joulut yhdessä perheen kanssa :)
Onpa ihana joulukalenteriarvonta! Ihanin joulumuisto on lapsuudesta oikeasta pienestä joulukuusesta omassa huoneessa, asianmukaisesti värivaloin koristeltuna. Illan pimeässä pienen prinsessan sydän meinasi pakahtua siitä joulun kauneudesta. Liekö äiti ollut samaa mieltä koristeluista.
Ei vitsi haluun tällasen! Mun joulumuisto liittyy myös joulukalentereihin. Pienenä meillä oli kotona "tontuntossut", eli pienistä huopatöppösisttä tehty kalenteri, johon tonttu toi joka päivä jotain pientä. Joskus kun oltiin viikonloppu jossain reissussa, oltiin jätetty seuraavan päivän tossuun viesti "hyvä tontu olemme pois älä tuo lahjoja" :D
Yksi lämpimimmistä joulumuistoista liittyy viime jouluun. Olin töissä kotihoidossa. Se oli ensimmäinen jouluni 20 vuoteen kun jäi joulupukin kuuma linja näkemättä, sillä työt alkoi 6.30. Mutta kyllä sitä tuli itselle mukava olo kun pystyi auttamaan ja ilahduttamaan vanhuksia jouluna. Joulu meni siis töissä, mutta olen ei olen tyytyväinen että näin kävi :)
Muistan kun pienenä tyttönä halusin antaa lahjoja perheelleni mutta minulla ei ollut rahaa eikä oikein mahdollisuuksiakaan päästä kauppaan/ostaa aivan sellaista mitä olisin halunnut joten paketoin kirjahyllystä nyt jo edesmenneen isäni rakastamia kirjoja isälle, äidille patalaput (joiden katoamista hän kyllä vähän ihmetteli ääneen) ja sisaruksista siskolle huulipunaa, veljelle vasara jne :) varsinaisia "kierrätys lahjoja" siis :)
Ihanaa, rakastan joulua! Mulle ihanin yllätys oli kun mies ensimmäisen kerran yllätti mut tuomalla mun pieneen kämppisasuntoon täyskokoisen joulukuusen :D huoneeseeni mahtui silloin sänky ja kaksi lipastoa.. ja näköjään joulukuusi! Siitä lähtien joka vuosi olen saanut joulukuusen ;)
Parhaimpia joulumuistoja on kuusenhakuretket vanhempien kanssa. Ensin valittiin kuusi omasta metsästä, kuljetettiin kotiin ja lopuksi koristeltiin yhdessä. Näin aikuisena sitä on ruvennut arvostamaan ruokaa ja yhdessäoloa ja lahjojen merkitys on pienentynyt. Silti, kyllä jouluun kuuluu pienet yllätykset ja tällainen joulukalenteri olisikin ihana jouluyllätys :)
Joulumuistoni on koirastani kun se oli parin kuukauden ikäinen. Onnille ei kelvannus vesikupin vesi vaan vettä juotiin kuusen alustasta :) välillä räksytettiin ja leikittiin pistelevien havunoksien kanssa :)
Yksi iloinen joulumuisto on se, kun teini-ikäisenä ratsastustallilla käydessäni teimme joka aatto-aamu ratsastusretken läheiseen vammaisten hoitokotiin ilahduttamaan sen asukkaita. Hevoset ja ratsastajat olivat tietysti koristeltu asianmukaisesti tonttulakein, kulkusin, punaisin pintelein ja satulahuovin. Määränpäässä laulettiin joululaujuja ja nautittiin glögi- ja piparitarjoilusta. Hyvä joulumieli oli taattu kaikille :).
Oonki himoinnut tota kalenteria! Mun muisto onkin vähän hassu, mutta muistan ku lapsina lähdettiin vanhempien ja mummin ja ukin kanssa viettämään joulua Teneriffalle! Ei saatu mitään lahjoja oikeastaan, vaan sovittiin että kaikki ostaa vaan yhden 5 euron lahjan jotka vaihetaan sitten. Sain ite pienen rasian jossa oli kilpikonnan kuva ja se taitaa vieläkin olla tallessa ja täynnä simpukankuoria tuolta reissulta. Oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ja vaikka joulu ei ihan perinteinen ollut, niin on jäänyt silti mieleen. (:
Muistan, kun vielä joku vajaa kymmenen vuotta sitten meidän piti aina jouluna laulaa mummoille ja ukeille. Se tehtiin aina vähän vasten omaa tahtoa, mutta kyllä ne joululaulut kivojakin oli. Nykyään tehdään aina joulusoittolista spotifyihin, eikä kenenkään tarvitse laulaa ;)
Potkurilla joulukirkkoon meno mummoni kanssa. Olin ehkä 6-vuotias ja on jäänyt mieleen pikkukaupungin lumiset maisemat, pakkanen, jalasten ääni pakkaslumella, kirkon kynttiläkruunut ja virrenveisuu. Olin innokas laulamaan mukana.
Voi kun kiva arvonta ja YR-kosmetiikka on tuttua jo vuosia.
Lapsena vietin yhden joulun sairaalassa. Muistan katselleeni ikkunasta ulos harmaata maailmaa ja vettä satoi. Se oli tylsä joulu se. Onneksi on tullut paljon parempia jouluja sen jälkeen. Valkoisia ja pakkasen puremia.