Minä rakastan tuoksuja. Se ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, vaikka tuoksut ovatkin lopulta saaneet Karkkipäivässä harmillisen vähän tilaa. Ihan hämmästyttää, että tuoksu-tunnisteen alle on kuuden vuoden aikana kertynyt vain 31 postausta.
Tuoksut ovat yhdessä hiustuotteiden kanssa muodostaneet sen alkuperäisen kivijalan kosmetiikkafriikkeydelleni teini-iässä. Värikosmetiikka tuli mukaan vasta paljon myöhemmin, ja ihonhoitotuotteet ovat aina olleet kosmekiinnostuslistallani vasta nelosena.
Näillä saatesanoilla voi ymmärtää, miksi Pariisissa sijaitseva hajuvesien erikoisliike Nose oli yksi koko matkani kiinnostavimpia vierailukohteita.
Ilman Sofiéta en olisi paikasta kuullutkaan. Kiitos Sofié kun veit minut tänne! <3 Voin suositella kenelle tahansa parfyymifriikille visiittiä Nosen liikkeeseen, osoite on Rue Bachaumont 20. Rue Bachaumont päättyy suosittuun "torikatuun" Rue Montorgueiliin, joten sinne voi poiketa vaikka Montorgueil-kävelyltä. :)
Liikkeessä ei saanut ottaa kuvia, mutta minä räpsin muutaman salaa. Kauneimmat pullot sijaitsivat myyjien katseen alaisuudessa ja näin ollen sain tyytyä kuvaamaan piilommassa sijaitsevia hyllyjä ^_^
Nosen valikoima koostuu ns. niche-merkeistä. Niche-tuoksut ovat parfyymimaailman aatelia, arvostetuimpien parfyyminenien ja -talojen luomuksia joiden hintalappukin on useimmiten sitä luokkaa.
Niche-tuoksut ovat myös koostumukseltaan, tai voisiko sanoa tuoksuprofiililtaan erilaisia kuin ns. mainstream-tuoksut. Mainstream-tuoksuja kehitellään pääsääntöisesti kaupallisuus mielessä. Niche-tuoksujen kehitystä ohjaa "nenän" eli tuoksun luojan taiteellinen näkemys, ne ovat kuin klassisen musiikin sävellyksiä tai gourmet-ruokaa, tarkoin harkittuja ja tähtäävät luojansa näkemyksen toteuttamiseen. Niitä valmistetaan huomattavasti pienempiä eriä kuin mainstream-tuoksuja ja niitä myydään omissa erikoisliikkeissään tai boutiqueissa.
Toki niche-tuoksujen joukossa voi olla hyvinkin helppoja ja valtavirta-asiakkaallekin sopivia tuoksuja, ja onkin, mutta yhtä lailla sieltä löytyy hyvin erikoisia tuoksukeitoksia jotka eivät löydä asiakaskuntaa Sokoksen tai Åhlensin kemppariosastolta. Niche-tuoksun ostaja valitsee tuoksun usein juuri sillä perusteella, että haluaa persoonallisen, erilaisen tuoksun.
Tunnettuja niche-tuoksumerkkejä ovat mm. Annick Goutal, diptyque ja Keiko Mercheri.
Nosessa on myös kunnioitettava valikoima kynttilöitä. Niidenkin hintalaput voitte vain arvata... Diptyquen kynttilän taitaa saada kotiin peräti viidellä kympillä, se on jo aika huokea. ;)
Sofié kertoi, että Ranskassa (tai ainakin Pariisissa) kynttilöihin satsataan aivan eri tavalla kuin meillä. Pariisilaisten kotona tunnelmaa luovat laadukkaat kynttilät joihin ihmiset todella sijoittavat rahaa, kauniit kynttilät ovat samanlainen itsestäänselvyys kuin patongit ja aamuinen café au lait. Sofién ranskalaistunut avopuoliso on hänkin hurahtanut kynttilöihin - kuvitelkaa mies, joka silmää räpäyttämättä ostaa sadan euron kynttilän..! <3 <3
Meiltä kysyttiin, olisimmeko kiinnostuneita olfaktorisesta analyysista. No totta kai! :) Analyysissa selvitetään, mihin tuoksunuotteihin oma tuoksumieltymys perustuu ja suositellaan sen pohjalta tuoksuja.
Analyysin voi tehdä niukempana versiona myös Nosen nettisivulla, sivut ovat myös englanniksi.
Pohjatiedoissa pyydettiin nimeämään kolme suosikkihajuvettä. Vain kolme...! Apua, oli niin vaikeaa.
Valitsin lopulta Diorin Hypnotic Poisonin, Guerlainin Aqua Allegoria Pamplelunen ja Lancômen Ô de L'Orangerien.
Kokosin tähän kuvaan muitakin lemppareitani, kuvan tuoksut edustavat tyypillistä tuoksuprofiiliani. Minulla on kaksi aika lailla vastakkaista lempparituoksusuuntausta; mausteiset ja puisen vaniljaiset sekä raikkaat sitrustuoksut.
Tässä on Nose-analyysin ensimmäisen vaiheen tulos. Nämä valinnat pohjautuvat ainoastaan koneelle syöttämiini tietoihin.
Tässä ensimmäisen vaiheen tuoksunuottiprofiilini. Näyttää hyvin minulta :)
Lopullinen diagnoosini muiden vaiheiden jälkeen oli tällainen:
alkutuoksu: appelsiininkukka, greippi, yuzu, sitrushedelmä
sydäntuoksu: neilikka, petit-grain, ylang-ylang, datura (datura-kukasta en ole ennen kuullutkaan)
pohjatuoksu: tonka, oakmoss (tätä tuoksunuottia ei käsittääkseni voi suomentaa..?), santeli, vanilja
Analyysi koostui koneelle täytettyjen tietojen jälkeen kahdesta vaiheesta.
Nosen tuoksuasiantuntija toi meille sokkotuoksutettavaksi analyysiohjelman antamat viisi tuoksusuositusta. Tuoksut laitettiin tikuille joista emme nähneet tuoksujen nimiä. Saimme sijoittaa tuoksutikut miellyttävyyden perusteella puulaudalle, jossa oli astekko miinus viidestä nollan kautta plus viiteen.
Tämän sijoittelun perusteella Nosen henkilökunta etsi meille viisi uutta tuoksua. Myös nämä tuoksut saimme sijoittaa puulaudan arvoasteikolle.
Ja mitä tuoksuja...! Todellakin aivan erilaisia kuin mihin esimerkiksi entisessä työpaikassani olen tottunut. Älkää ymmärtäkö väärin, arvostan myös mainstream-tuoksuja ja niiden joukosta löytyy yhtä lailla aivan ihania helmiä, mutta nämä tuoksut olivat vain.... ihan eri maailmaa. Ahh, miten kiehtovaa! Ja miten äärettömän kiinnostavaa oli seurata Nosen tuoksueksperttien työskentelyä. Liikkeessä on satoja tuoksuja ja he tuntevat niistä jokaisen. Meidän tikkusijoittelumme perusteella he pystyivät hetkessä päättelemään, minkä tyyppistä tuoksua lähteä hakemaan.
Sofién Top 5 -tuoksujen ykkösenä (ja kaikki sokkotuoksuteltuina), oli Maison Martin Margielan Lazy Sunday Morning - tuoksu, jota Sofié on käynyt tuoksuttelemassa liikkeessä aiemminkin ja harkinnut pitkään sen ostoa...! Aika osuva analyysin tulos! ^_^
Minun tuloksessani neljä tuoksua jakoivat ykkössijan. Ne vastasivat tuoksuprofiililtaan täydellisesti suosikkityyppejäni, eli sitrusta ja mausteisen makeaa.
Ne ovat tässä:
Atelier Colognen Pomeló Paradis on kuin kevyempi ja hienostuneempi versio Guerlainin Aqua Allegoria Pamplelunesta, diptyquen Oyédo on ihanan mehukas cocktail mandariinia ja sitruunaa Lancômen Ô de L'Orangerien tyyliin ja Keiko Mecherin Datura Blanche on kuin Hypnotic Poison goes David Lynch - mystisempi ja aavistuksen raskaampi.
Liitän tähän vielä Top 3:n tarkemmat tiedot uteliaille :) Analyysin tiedot tallentuvat kätevästi omaan Nose-profiiliin, ei tarvitse kirjoitella mitään ylös.
Tuoksun kuvaus ei voisi olla lähempänä makuani; mustaherukkaa, limeä, mandariinia, greippiä, minttua, ambraa, vetiveriä.... Voi slurps!
30 ml:n pullo tätä herkkua maksaa 60€.
Tätä tuoksua on saatavilla vain 75-millisenä, hintaa 140€.
Vaikka tuoksuhullu olenkin, Nosen ihanuudet jäivät hyllyyn. Kotona kun on jo se, hmmmh.... 30+ tuoksua...? Joista moni korkkaamattomiakin.
Tuoksujen ostoni on sentään vähän hiljentynyt lopetettuani työt kosmetiikkaliikkeessä, hyvä niin :) Töissä tuoksuja oli aivan mahdoton vastustaa kun ne olivat siinä edessä joka päivä.... Voitte varmasti kuvitella. Jostain syystä tuoksuja on aina ollut vielä hurjan paljon vaikeampi vastustaa kuin meikkejä... Se on se tuoksuaistin voima.
En kyllä voi luvata ettenkö jonain pävänä saattaisi ajautua klikkaamaan jonkun noista Nosen suosituksista ostoskoriin..... :P
Aiheeseen liittyen, Sannin hajuvesikokoelma vuodelta 2010, Mr. Karkkipäivän sokkotuoksukommentein varustettuna:
.
Ovatko niche-parfyymit teille tuttuja? Suosikkeja? :)
Kuka muu vihaa rajauskynien muovituksen irroittamista?
Siis aargh...
Tottakai arvostan sitä, että kynät muovitetaan hygieenisesti niin ettei niitä saa räplättyä kaupassa auki. Mutta kun niitä ei saamari meinaa saada kotonakaan irti millään...!
Sakset, veitsi... Hiki päässä repimistä ja kynsimistä. Onnistuin tällä kertaa katkaisemaan yhden kynän kärjenkin taistellessani muovikondomin kanssa.
Ei ole eka kerta kun homma päättyy haavaan.
Huokaus.
No, nyt ne on kaikki auki.
Saksassa muuten lähes kaikki meikkituotteet jotka vain suinkin saa auki on testattu. Tämä tuli havaittua ainakin DM:n ja Rossmannin kosmetiikkahyllyillä. Monista tuotteista ei ole testeriä joten asiakkaat kokeilevat tuotteita kylmän viileästi myyntikappaleista. Siinä mielessä muovikuoret ovat erittäin hyvä juttu. Karstadt-tavaratalossakin, joka sentään on vähän hienompi liike, näin naisen aivan julkisesti lakkaavan kynsiään myyntikappalekynsilakalla.
Reissun saalis. :) Mukana myös Lilianalta saadut tuliaiset.
Tässä välissä ajattelin testata Tallinnasta tuodut Natura Sibericat ja Puhas Loodukset, Saksan tuomisista suuri osa jää odottamaan korkkaamistaan loppukesään ja syksyyn. Jonossa on myös merkkejä kuten The Organic Pharmacy, Arctic Arbutin, Kicks ja uutuuksia Laveralta, sekä yksittäisiä tuotteita Korresilta, Mádaralta, Estelle & Thildiltä ja Lumenelta.
Kiinnostaako joku merkki näistä teitä erityisesti? Otetaanko ihan kronologisessa järjestyksessä vai siirretäänkö joku merkki testikärkeen..? :)
Jos joku ihmettelee mitä järkeä on ostaa lisää kun laatikot on jo ihan täynnä, niin tämä on vähän niinkuin työtäni: testaan kosmetiikkaa. Tutustun mielelläni uusiin merkkeihin ja kirjoitan niistä. En kuvittele että monikaan Saksan tuomisista jää lopulta omaan käyttööni, siskoni odottavat niitä varmasti jo kieli pitkällä kun olen saanut niitä testattua riittävästi :)
Rajauskynät kyllä jää mulle! ^_^
Jotta saan testituotelaatikoihin tilaa, on edessä pian taas arvontoja teillekin. Ai samperi, munhan piti arpoa Exuvianceakin...
Päivän meikissä yläluomella Sephoran kynät sävyissä Sun Tan (pronssi) ja Purple Stilettos (violetti) ja alaluomella jumbokynä sävyssä Stayin' Alive.
Pysyy muuten ihan sairaan hyvin sisäluomellakin :)
Nyt sitten niitä Exuviance-käyttökokemuksia.
Lyhyestä virsi kaunis, tai mennään suoraan asiaan: sarjan tuotteet eivät oikein toimineet yksiin ihoni kanssa. Itse asiassa ihoni ei ole aikoihin reagoinut näin huonosti mihinkään testituotteisiin. Eikä missään muussa sarjassa ole osunut kohdalle yhtä monta epämiellyttävän tuntuista tuotetta. Jos Exuviance ja minä olisimme pari, olisin pannut poikki.
Osa tuotteista tuntui niin ikäville (ennen kaikkea tahmeille), että halusin varmistaa maahantuojalta, kuuluuko tuotteiden oikeasti tuntua tältä vai onko minulle sattunut joku pilalle mennyt erä.
Sain sarjan edustajalta tällaisen vastauksen:
"Exuviancen koostumukset ovat tosiaan täysin erilaisia kuin muiden sarjojen. Tuotteiden koostumukset tuntuvat täyteläisiltä, sillä klassisten kosmeettisten raaka-aineiden sekaan on laitettu koko kosmetiikkateollisuuden kosteuttavimpaa ainesosaa nimeltä laktobioninen happo. Tämä raaka-aine saattaa tuntua käytössä hieman tahmealta, sillä kyseessä on moniarvoinen polyhydroksihappo, joka on luonnon oma sokeriyhdiste. Tämän vuoksi on tärkeää, että Exuviance-tuotteita käytetään iholla mahdollisimman pieni määrä."
Maahantuoja otti palautteeni kuitenkin tosissaan ja halusi lähettää minulle toisen setin testituotteita, jotka sopivat paremmin normaalille ja sekaiholle. Ensimmäinen setti sisälsi enemmän tuotteita kuivalle iholle.
Kokemuksia ensimmäisestä tuotesetistä:
Gentle Cleansing Creme
Rasvainen, täyteläinen puhdistusvoide. Puhdistusteho tavallinen, sellainen mihin olen emulsioputsareissa tottunut. Jättää iholle rasvaisen tunteen huuhtelun jälkeen. Joutuu annostelemaan paljon ja aina vain irtoaa lisää meikkiä. Myöhemmin tajusin kosteuttaa ihon ensin ja meikki irtosi helpommin. Jotkut emulsioputsarit suositellaan levitettävän kuivalle, toiset kostealle iholle, Exuviancen Cleansing Creme kuuluu jälkimmäisiin. Emulsioputsarit eivät kuitenkaan ole minun juttuni. Makuasioita.
Soothing Toning Lotion
Jättää ihon hyvin nahkeaksi ja "tuotetuntuiseksi". Ihoa ei ala yhtään kiristää kasvoveden jälkeen joten selvästi tuote sitoo ihoon kosteutta. Tahmea tunne ei kuitenkaan ole kiva juttu, eikä katoa puolessa tunnissakaan. Toisaalta, ei tunnu tarvetta laittaa kosteusvoidetta. Kokeilin levittää mineraalipohjan suoraan kasvovesipinnan päälle, eikä ihoon jäänyt yhtään kuivia länttejä.
Nämä samat voiteet olivat sekä ykkössetissä että kakkossetissä. Exuviancella ei ole (ainakaan Suomen markkinoilla) kuin neljä eri päivävoidetta, ja kaikki lienevät täyteläisiä.
Sheer Refining Fluid SPF 35
Voiteen kerrotaan olevan kevyttä ja "ei-rasvaista" ja sopivan rasvoittuvalle iholle. Verrattuna siihen voidetyyppiin, jota mieluiten käytän (ohut, raikas fluidi), Exuviancen Sheer Refining tuntuu täyteläisemmältä. Paksua ja rasvaista se ei ole, mutta tyypillisen silikonisen tuntuista.
Tässä voiteessa ei muuten olekaan AHA/PHA:ta, vaikka luulin sitä olevan kaikissa Exun tuotteissa. Sen sijaan voiteessa on sarjan kolmatta "avainteknologia-ainesosaa"; neoglukosamiinia. Myös tämä ainesosa kuorii ihoa kevyesti. Tuote jää iholle tahmeaksi, mutta ilmeisesti ei ainakaan PHA:n vuoksi koska sitä ei tässä ole. Syy lienee perinteisempi: korkea suojakerroin. UV-suojafiltterit tekevät koostumuksesta usein tahmeahkon.
Evening Restorative Complex
Yövoide. Täyteläisehkö, silikonisen liukas koostumus. Hyvin synteettisen tuntuinen. Setin miellyttävimpiä tuotteita koostumuksensa puolesta vaikka onkin silikoninen, iho ei jää tästä tahmaiseksi vaan pehmeäksi ja mukavan tuntuiseksi. Rasvapitoisuus on kuitenkin hiukan liian täyteläinen iholleni, tämän huomaa etenkin aamuisin ihon pinnasta ja tunteesta.
Rejuvenating Bionic Scrub
Tiheärakeinen mikrokuorinta, todella tehokas. Tätä kun levittää kasvoille niin todella tuntee kuorivansa, ei kannata hieroa kovinkaan suurella voimalla. Iho jää pehmeäksi kuin se kuuluisa vauvan peppu, eikä tuote jätä iholle mitään tuotetuntua. Tämä oli yksi kokeilun parempia tuotteita. Rakeet tuntuvat iholla hieman liian ärtsyiltä jotta tästä voisi muodostua ihan suosikkikuorintaa, vaikka iho kieltämättä jää niin siloiseksi että se on kuin hiottu.
Naamioita en saanut aikaiseksi kokeilla. *nolo* Olen todella huono kokeilemaan naamioita, ne kun eivät kuulu säännölliseen ihonhoitorutiiniini niin en meinaa yksinkertaisesti muistaa niiden olemassaoloa ^_^
Sitten, setin kamalin tuotekokemus. Joka osoittautui sitten Exuviancen tähtituotteeksi ja koko valikoiman kalleimmaksi...!
(Alla suoraan fiilikseni tuotteen ensimmäisestä kokeilukerrasta, lähetin tämän tekstin sellaisenaan maahantuojalle. Edustaja oli todellakin hämmentynyt. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli kuullut tuotteista näin huonoa palautetta.)
Vespera Bionic Serum
Koostumus on niin epämiellyttävä, että mietin onko näyte kenties mennyt pilalle. Se ei kuitenkaan ainakaan tuoksu omituiselle ja koostumus on notkea eikä mitenkään kuivettuneen oloinen. Epämiellyttävyys liittyy tuotteen ihofiilikseen. Seerumi jättää ihon pinnan uskomattoman tahmeaksi ja kalvotetuksi. Iho suorastaan kiiltää tahmasta, eikä kiilto todellakaan katoa imeytymisen myötä. Jään miettimään, imeytyykö seerumi ylipäänsä - niin selkeän, jopa hieman kiristävän kalvon se jättää iholle. Tunne on selkein silmien ympärillä. Kun aamulla herään, kalvo on edelleen aistittavissa. Pesen sen pois.
Seuraavat kokemukset: kun ihon puhdistaa ensin vaahtoavalla tuotteella (eikä Exuviancen Gentle Cremellä) jolloin ihon pintaan ei jää rasvaista kalvoa, iho ei jää seerumin jäljiltä kiiltäväksi. Tunne on silti kalvomainen eikä mitenkään miellyttävä.
On kyllä hassua. :) Tämä on tosiaan Exuviancen "ihmetippa", ja lupaa antaa iholle "parantaa solujen aineenvaihduntaa, tehdä ihosta täyteläisemmän, tasoittaa ihon rakennetta, lieventää juonteita ja ryppyjä, tasoittaa ihon väriä sekä kosteuttaa tehokkaasti".
Hydrating Hand & Body Lotion
Makuuni hyvin epämiellyttävän tuntuinen. Ohut, mutta samalla erittäin tahmeaksi ihon jättävä koostumus. Todella synteettisen tuntuinen, voide tuntuu siltä että se vain pyörii ihon päällä imeytymättä.
Kädet jäävät mahdottoman tahmeiksi tuntumatta silti järin ravituilta, en voi käyttää voidetta käsillä päiväsaikaan tahmeuden vuoksi. Tahmapinta ei katoa vaikka kuinka odottaa, lopulta kädet on pestävä. Tuoksu ja koostumus jotenkin halvan tuntuiset.
Heel Repair
Tämä on testisetin paras tuote! Ihanan pehmeä, todella suojaava voide. Juuri sellainen kuin koppurajalkojen hoitovoiteen mielestäni kuuluu olla. Minun sarvikuononnahkaiset päkiäni ja kantapääni vaativat todella runsaita, rasvaisia ja pehmentäviä koostumuksia. Exuviancen Heel Repair täyttää kaikki vaatimukset. Tälle peukku!
*
Toinen tuotesetti:
Clarifying Facial Cleanser
Tuote on tarkoitettu rasvoittuvalle ja akneiholle. Väritön, hajusteeton, ohut fluidi. Hyvin apteekkimainen. Vaahtoaa vain miedosti. Käyttöelämys jotain muuta kuin ylellinen, mutta tuloksena todella miellyttävän ja pehmeän tuntuinen iho jota ei kiristä. Kuin Sebamed, mutta litkumaisemmalla koostumuksella. Tämä on testituotteista kolmossuosikkini jalkavoiteen ja kasvokuorinnan jälkeen.
Moisture Balance Toner
Tässä kasvovedessä on alkoholia, mutta iho jää edelleen tahmeaksi. Tahma imeytyy ihoon hieman paremmin kuin Soothing-kasvovedessä, mutta iholle jää silti selkeä tuotetuntu. Etuja? No, ihoa ei tosiaan ainakaan kiristä, eli Exuviancen kasvovedet enemmänkin jättävät iholle kosteutta kuin vievät sitä iholta. Mutta sitten on minun tyyppiseni kuluttajaryhmä, joka ei voi sietää tahmeaa tuotetuntua iholla, vaikka se kuinka olisi yhtä kosteutta sitovien aineiden kanssa. Ei voi mitään.
Hydrating Eye Complex
(inci yllä, laitoin tästä tuotteesta niin näette vähän suuntaa Exuviancen incien tyylistä)
Tämä voide olisi sitten nelossuosikki. Miellyttävä, vaikkakin perinteiselle kosmetiikalle tyypillisesti silikonisen ja synteettisen tuntuinen (ihoni on niin tottunut luonnonkosmetiikkaan että synteettisen kosmetiikan erottaa heti vaikka sokkotestissä - haa, pitäisikin oikeasti haastaa itsensä testiin ;)). Jos minulla olisi tätä koko tuubi niin voisin vaikka kuvitella käyttäväni sen kokonaan, tämä on niin hyvän tuntuista. Juuri sopivasti iholle asettuva, napakka koostumus joka kosteuttaa hyvin. Koen silmänympärysvoiteiden koostumukset useinkin hankalina - joko ne ovat liian vetisiä ja pieni pisara leviää ohimoon saakka ja itse sy-iho jää vajaakosteutetun tuntuiseksi, tai sitten ne ovat liian paksuja ja iho jää kiiltämään.
Hydrating Eye Complexin koostumus on juuri sopivan viskoosi ja imeytyy ihoon jäämättä kiiltämään. Tällekin peukkunen!
*
Käytin Exuviancen tuotteita yhteensä noin kuusi viikkoa. Ihoni meni tänä aikana näpyille, jotka eivät poistuneet koko kokeilun aikana. Sain myös megalaajan mustapään ensimmäistä kertaa vuosikausiin - siis oikeasti :) Minulta katosivat mustapäät (niinkuin muutkin ihon pikku röhelmät) käytännössä kokonaan siirryttyäni käyttämään mineraalimeikkipohjaa.
Koskaan ei tietenkään voi lukea mitään iho-oireita täydellä varmuudella minkään yksittäisen asian, kuten vaikka kosmetiikan, piikkiin. Voi vain tehdä olettamuksia. Minun ihoni palasi normaalikuntoonsa lopetettuani Exuviance-kokeilujakson.
Reissun päätöspäivään sopii interrail-tarina, jonka sain kuulla eilen kun yövyin tädilläni Tukholmassa. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tätä kertomusta - samalla reissulla tätini tapasi elämänsä miehen ja koki elämänsä tähän mennessä ainoan yliluonnollisen tapauksen.
Kuvitus perjantai-illalta huippusympaattisen uuden Couchsurfing-ystäväni Meiken luota. Yövyin Meikellä sekä meno- että paluumatkalla Hampurissa. Joistain Couchsurfing-housteista tulee ystäviä. Meikestä ja minusta tuli heti, niinkuin minusta ja Luisista.
Tiedän että Luis lukee blogiani kääntäjän avulla - Luis, tämä tarina kiinnostaa varmaan sinuakin, se kun sijoittuu Espanjaan. :)
(Kun saapuu väsyneenä ja hiestä märkänä kuumasta junasta, voi vain iloita kun kohteessa odottaa kotoisa illallinen hyvässä seurassa parvekkeen vilpoisuudessa...)
*
Kesä 1987. Tätini Aila on 23-vuotias ja interrail-matkalla ystävänsä Hannan kanssa Espanjassa. Tytöt ovat olleet San Sebastianissa ja suuntaavat seuraavaksi Pamplonaan joka on tunnettu joka heinäkuu järjestettävästä San Ferminin festivaalista ja siihen liittyvästä härkäjuoksusta.
Tytöt ovat ostaneet paikkaliput junaan, jonka oli väitetty olevan ihan täynnä. Junavaunu jossa tyttöjen paikat ovat on aivan tyhjä. Siellä ei ole ketään muita kuin Aila ja hänen ystävänsä. Tytöt ovat kummissaan. Onko tämä oikea juna...? Muut vaunut näyttävät olevan täpötäynnä. Juuri ennen junan lähtöä vaunuun nousee kuitenkin kolmas matkustaja, noin kuusissakymmenissä oleva mies. Hän istuu Ailaa ja Hannaa vastapäätä.
Mies esittäytyy Vittorioksi ja alkaa matkan aikana jutella tytöille, jotka ymmärtävät espanjaa verraten huonosti. Aila on ennen matkaa opiskellut kotona espanjan alkeita ja ymmärtää puheesta jonkun verran, mutta miehen puhe on hyvin outoa. Mies sanoo tytöille, että he ovat menossa Madridiin. Tytöt kieltävät, Madrid ei ole heidän suunnitelmissaan. Tytöt kokevat pääkaupungin liian turvattomana kohteena kahdelle keskenään matkustavalle naisturistille. Mies toteaa, että tytöt tulevat joka tapauksessa menemään Madridiin.
"Kun olette Madridissa, tulette kuulemaan uutisen onnettomuudesta. Traffic accident".
Mies toistaa tämän useasti, myös englanniksi.
Tyttöjä alkaa pelottaa. Omituinen mies, mitä se tuollaisia puhuu. Miten niin he menevät Madridiin? Mikä ihmeen onnettomuus?
Kun tytöt puistelevat päätään ja sanovat etteivät he ymmärrä mistä mies oikein puhuu, hän ottaa kynän ja paperia ja kirjoittaa paperille sanan. Hän ojentaa paperin tytöille.
Lapulla lukee: "Liicgenneonnettomuus". Juuri noin. K:n sijaan mies on käyttänyt c:tä ja g:tä. Mutta suomea se on. Liikenneonnettomuus.
Tytöt ovat kauhuissaan. Mitä ihmettä oli oikein tapahtumassa? Mies osaa yhtäkkiä suomea?
Ailan muistikuvat keskustelun tarkasta kulusta ovat hatarat, mutta hän muistelee miehen todenneen, että hän on matkustellut ja osaa useita kieliä. Se ei mitenkään vähentänyt tilanteen aavemaisuutta. Tyhjä vaunu muuten täydessä junassa Pohjois-Espanjassa. Arvoituksellinen mies joka puhuu pelottavia. Ja kirjoittaa yhtäkkiä paperille suomea.
"Don't worry, don't worry", mies sanoo tytöille kun nämä silminnähden ovat peloissaan.
Ennenkuin juna saapuu Pamplonaan, mies puhuu tytöille vielä paljon muutakin, josta suuresta osasta Aila ja Hanna eivät ymmärä mitään. Mutta yksi asia jää Ailalle mieleen: mies sanoo, että tulevaisuudessa espanja tulee olemaan Ailalle tärkeä kieli.
Tytöt jäävät pois Pamplonassa ja mies katoaa junalaiturilla.
San Ferminin festivaalin jälkeen kokemus omituisen Vittorion kohtaamisesta on jo haalistunut. Tytöillä on ollut Pamplonassa hauskaa ja seuraavaksi he suuntaavat Malagaan. He haluavat mennä rannikkoreittiä, ja vaihtavat junaa Barcelonassa.
Barcelonassa junaan nousee tumma ja pitkä mies, joka Vittorion tavoin istuu tyttöjä vastapäätä. Hän on nuori, ei paljon tyttöjä vanhempi.
Mies näyttää espanjalaiselta, ja tytöt yllättyvätkin, kun mies yhtäkkiä kesken matkan kysyy selvällä ruotsin kielellä, puhuvatko tytöt ruotsia. Hän on tunnistanut Ailan ja Hannan puhuvan suomea, ja kertoo itse olevansa Chilestä ja opiskelevansa parhaillaan Tukholmassa. Tytöt osaavat jonkun verran ruotsia, ja keskustelu jatkuu ruotsiksi.
Maailma osoittautuu jälleen kerran pieneksi. Käy ilmi, että mies on Ailan Tukholmassa asuvan serkun hyvä ystävä ja kurssikaveri. Mies, kutsutaan häntä vaikka Juaniksi, ja tytöt ystävystyvät junamatkan aikana ja päättävät jatkaa reissua Malagassa kolmestaan. Juan on 26-vuotias ja lähtenyt interraillle Tukholmasta yksinään, tajutessaan että tämä on viimeinen vuosi kun hän voi reilata edullisella nuorten lipulla.
Saatuaan seuraansa miehen, tytöt muuttavat Malagassa matkasuunnitelmaansa ja rohkaistuvat lähtemään Juanin kanssa Madridiin.
Madrid, marraskuu 2013
Kolmikon saapuessa Madridiin, he kuulevat uutisissa, että San Sebastianista Pamplonaan matkalla ollut juna on suistunut raiteilta ja useita kymmeniä ihmisiä on kuollut. Vittorion viesti. Onnettomuus. Tytöt järkyttyvät. Mies oli tiennyt onnettomuudesta. Miksi hän oli halunnut kertoa siitä Ailalle ja Hannalle? He eivät ymmärrä. Mutta tapahtui juuri niinkuin Vittorio kertoi.
Kertoessaan tarinaa minulle Aila sanoi, että hänelle tuli tunne, että Vittorio ehkä matkusti itse onnettomuusjunassa. Että hän tiesi kuolevansa viikon kuluttua onnettomuudessa ja halusi jostain syystä kertoa siitä. Onnettomuus ei liittynyt tyttöihin mitenkään, muuten kuin että he itse matkustivat samalla junavuorolla viikkoa aiemmin.
Mitä sitten tapahtui?
Aila rakastui matkan aikana Juaniin ja muutti interrail-matkan jälkeen Oulusta Tukholmaan. Aila ja Juan seurustelivat hetken mutta suhde kariutui vuoden sisällä. Aila jäi Ruotsiin, löysi uuden miehen ja sai lapsen. Myös Juan meni tahollaan naimisiin ja sai lapsia.
20 vuotta myöhemmin he kohtasivat uudestaan, ja ovat siitä päivästä saakka olleet taas yhdessä. Siitä on nyt 10 vuotta. Olen tavannut Juanin useita kertoja tietämättä lainkaan miten tätini hänet tapasi. Eilen illalla vasta sain kuulla tarinan heidän kohtaamisestaan.
Aikamoinen tarina.
Interrail. Espanja 1987. Juna Barcelonasta Malagaan.
Ja kaiken yllä arvoituksellinen Vittorio joka ennusti San Sebastianin junaonnettomuuden.
Ja espanjan kielestä todellakin tuli tärkeä osa Ailan elämää.
Matkoja. Ihmisiä.
Koskaan ei tiedä mihin matka johtaa.
Terveiset laivalta. Täällä nökötän hytissäni Viikkarin Gracella ja evästelen. (Grace on muuten paras paatti joka seilaa Ruotsin ja Suomen väliä, ja tämän sanoo laivoilla joka kuukausi kulkeva henkilö. Joten trust me :) Silja voittaa vain Happy Lobsterillaan <3)
Tai evästelin, nettiyhteys on pätkinyt koko matkan ajan niin paljon että kuvien otosta, aamiaisesta ja postauksen aloittamisesta on jo kuusi tuntia. ;)
Minulla on joku kumma viehtymys eväisiin. Minä vain tykkään usein syödä omia eväitä vaikka olisi varaa ravintolaan tai kahvilaankin. Ainakin saa just mitä haluaa ;)
Mitä muuten tykkäätte Pariisista ostamastani eväskassista? Mun mielestä niin söpö! Näitä olisi ollut kylmälaukkuversioinakin mutta ne olivat painavampia ja ostin tämän kolmen euron halvimman version.
Aamiaiseksi meni vielä purkki ihanaa 4-prossaista Kesoa, sitä on aina ostettava Ruotsissa (ja Ahvenanmaalla). Suomessa on vain sitä 1,5-prossaista.
Esitelläänpä saman tien muutakin "matkakalustoa". :)
Minulla on rinkan lisäksi matkalaukku, ja sen sisällä "cityreppu". Otin matkalaukun mukaan koska tiesin tekeväni runsaasti kosmetiikkaostoksia.
Matkalaukku oli reppua ja sen sisältämää kameraa, opaskirjoja ja häälahjaa lukuunottamatta tyhjä menomatkalla. Paluumatkalla laukun sisus täyttyi kosmetiikasta. Se painaakin nyt ihan kiitettävästi... ;)
Näppärän kompakti kamerareppu on uusi hankinta ja ihan täydellinen ratkaisu mun päivälaukuksi matkoille.
Minulla kulkee mukana painava kamera jota on huono kuljettaa missään käsi- tai olkalaukussa, ja lisäksi tykkään pakata päivisin mukaan myös takin ja pitkähihaisen neuleen viileitä iltoja varten. Olen useimmiten liikenteessä koko päivän ilman että käyn välillä kämpillä vaihtamassa vaatteita, joten koko päivän tarpeiden on kuljettava mukava.
Mun vanha kamerareppu on iso klohmo köntys, minkä vuoksi en olekaan käyttänyt sitä vuosikausiin. Se soveltuu paremmin jonnekin kuvauskeikalle kuin päivärepuksi reissukäyttöön.
Uusi reppuni on kevyt, kestävä, kompakti ja tilaihme. :) Pidän objektiiveja repun erillisessä, omavetoketjullisessa pohjaosassa josta ne saa nopeasti esiin ilman suurta kaivelua ja varsinaisessa reppuosassa kulkevat kameraa, vaatteet + muu kama.
.
Seuraava kuva on taas sulle, Jonttu. ;) Jonttu kysyi millaisissa vaatteissa tykkään liikkua matkoilla, tai mitä pidän itselleni mukavana pukeutumistyylinä matkoilla. No, tyylini ei poikkea kotioloista, mutta ehkäpä valitsen mukaan vielä kotiolojakin "rähjäisempiä" vaatteita. Esimerkiksi tälle matkalle ostin mukaan erikseen oman halpistakin, joka sai rauhassa ruttaantua ja nuhjaantua rinkan alla. Olisin mainiosti voinut uhrata jonkun vanhan kulahtaneen farkkurotsini, mutta matkan säätila vaati lämpimämpää päällystakkia.
Kävelykenkinä minulla oli mukana Vagabondin kevyet tossut (kuvassa) ja erinomaiset Legerot jotka ovat Vagabondeja tukevammat ja Goretex-pintaiset joten sopivat sateisiinkin päiviin. Tai no, riippuu sateen volyymista... Amsterdamin sateessa Goretex oli voimaton.
Lämpimämmissä säissä luotan Ecco-sandaaleihini. <3
Palelen herkästi joten tarvitsen paljon kerroksia joita voi tarpeen mukaan lisätä tai vähentää. Perussetti tällä reissulla oli toppi + löysä trikoopaita + kaksi neuletta + takki + huivi. Nämä kulkivat joka päivä mukana. Damissa ja Belgiassa oli niin kylmä että nuokin hädin tuskin riittivät.
Suuri huivi on ihan must. Kirjoitin 'monitoimihuivi', jolla tarkoitan maksikokoista tuubihuivia jonka voi tarvittaessa levittää harteille lisälämmöksi tai kääriä päälleen vaikka rantamekoksi biitsillä. Tällä reissulla huivi oli käytössä lämpiminäkin päivinä kameran takia. Painavaa 6D:tä ei ole miellyttävä roikottaa kaulassa ilman mitään pehmikettä, niskaan alkaa koskea jo tunnissa. Kuvaan niin paljon että kamera roikkuu kaulassa melkein koko päivän.
Loppu"kevennys":
Kynnet kestivät viime päiviin saakka - etusormen kynsi katkesi tänä aamuna vain hetki sen jälkeen kuin mun "spork" eli matka-aterin oli katkennut. Sympatiahajoaminen kynneltä..?
Olin suunnitellut kynsihuollon huonosti ennen matkaa, ja niinpä huoltoväliksi tuli nyt kuusi viikkoa joka on aika maksimi mun kohdalla. Yllättävän hyvin geelipinnat ovat kyllä kestäneet, vain tuo tänään luovuttanut etusormen kynnen pinta oli ottanut ilmaa alleen.
Odotan niin kovasti tulevaa viikkoa jolloin pääsen kampaajalle, kynsihuoltoon ja - - lenkille! ^_^
Aloitin perusteellisemman tutustumisen AHA-happojen maailmaan vuoden vaihteessa Paula’s Choicen tuotteilla. Kevään aikana pääsin syventämään kokemusta ”the” AHA-happomerkin, Exuviancen kautta.
Exuviance on merkkinä tuttu, mutta en tiennyt aikaisemmin, että juuri kyseisen merkin takana olevat tohtorit ovat kehittäneet kosmetiikasta tuntemamme AHA- ja PHA-happoteknologian ylipäänsä. Exuviance luotiin tämän teknologian ympärille, ja on siis ilmeisesti maailman ensimmäinen AHA-happoihin pohjautuva ihonhoitosarja.
Tohtorismiehet ovat nimeltään Eugene Van Scott ja Ruey Yu. He kehittivät ensimmäisen standardoidun glykolihappokuorinnan ja myöhemmin PHA-happoteknologian. Nyt seuraa ensimmäinen ihmettely: saamassani tietolehtisessä kerrotaan, että ”PHA on saatavana vain Exuviancelta”. Myös minulle hoidon suorittanut Exuviance-kosmetologi kertoi, että ”Tätä ainesosaa ei ole muilla merkeillä kuin Exuviancella”.
Asia ei kuitenkaan ole näin. Jokainen vähänkään kosmetiikka-alaa seuraava tai ylipäänsä kosmetiikkaa käyttävä on varmasti bongannut PHA-happoja siellä sun täällä, niitä on mm. Estelle & Thildin ja Paula’s Choicen tuotteissa, muutaman mainitakseni. Eli mikähän on perusteena tälle väittämälle…
Kuulostaa tietysti hienolta markkinointiteksteissä ja vähemmän perehtyneet asiakkaat uskovat varmasti ;) Nämä ovat juuri näitä juttuja jotka ärsyttävät itseäni valtavasti kosmetiikan (tai minkä tahansa asian) markkinoinnissa; tehdään ylimitoitettuja, harhaanjohtavia tai jopa täysin ei-tosia väittämiä luottaen siihen, että ei se tavallinen kuluttaja näistä kuitenkaan mitään tiedä tai ota selvää.
Exuviancen käyttämät PHA-hapot ovat glukonolaktoni ja laktobioninen happo. Glukonolaktonia on esimerkiksi Estelle & Thildin SuperBioactive-voiteissa ja laktobionista happoa Cliniquen Turnaround-seerumissa. Exuviance voi tietysti sanoa, että heidän PHA:nsa on puhtaampaa ja parempaa ja niin poispäin, mutta se ei ole sama asia kuin esittää, että ainesosaa on saatavilla ainoastaan Exuviancelta.
”Exuviancen ihonhoitojärjestelmä on tarkoitettu ihmisille, joiden iho ei vaadi ihotautilääkärin hoitoa, mutta jotka haluavat hyödyntää lääketieteellisen ihonhoidon edistysaskelia”, kerrotaan merkin tietolehtisessä. ”Exuviancen edistykselliset ihonhoitotuotteet perustuvat yli 40 vuoden tutkimustyöhön. Tutkimus on edelleen Exuviancen menestyksen salaisuus. Exuviance on ylpeä kliinisestä historiastaan ja johtavasta asemastaan ammattimaisen ihonhoidon kentällä”.
Vaikuttavan kuuloista tekstiä, ja kuvaa hyvin sarjan imagoa. Exuviance haluaa profiloitua tieteellisenä ja innovatiivisena ihonhoitosarjana, englanniksi tätä kosmetiikan genreä tai ryhmää kutsutaan ”cosmeceuticalsiksi”. Sarjaa myydään vain hoitoloissa.
En ole aiemmin kokeillut Exuviancen tuotteita, mutta olin saanut kuulemani perusteella kuvan korkealle arvostetusta ja luotetusta merkistä - ja kalliista. Itse asiassa hinnat eivät lopulta olleetkaan ihan niin tyyriitä kuin kuvittelin, kallein tuote on noin 80 euroa maksava seerumi puhdistus- ja hoitotuotteiden hintojen liikkuessa 30-50 euron tuntumassa. Aikalailla perushintainen hoitolasarjojen joukossa.
Yksi Exuviance-muisto vuosien varrelta on muuten seuraavanlainen: Ahvenanmaan hoitolapseni, silloin teini-iän iho-ongelmista kärsivä Ronja, laittoi minulle viestiä kysyen, tunnenko Exuviancen ja mitä mieltä olen merkistä, ja voisinko vinkata hänelle mistä sarjaa saisi mahdollisimman halvalla. Ronja oli vakuuttunut siitä, että juuri Exuviance on ratkaisu iho-ongelmiin. En löytänyt hänelle mitään nettikauppaa, josta Exua saa halvalla. ;) En muista löysinkö ylipäänsä mitään nettikauppa joka myy Exuviancea.
Exuviancen ihonhoito-ohjelma perustuu neljään peruspilariin:
1. Puhdistus. Suositellaan suoritettavaksi aamuin illoin.
2. Kuorinta. Kaikilla Exuviancen tuotteilla on AHA/PHA-happojen kautta kevyesti kuoriva vaikutus. Sarjaan kuuluu myös rakeellinen kuorinta.
3. Kosteutus ja korjaus = kosteuttavat hoitovoiteet ja seerumit.
4. Suojaus = UV-suojan sisältävän voiteen käyttöä pidetään ehdottoman tärkeänä. Tämä suositus pätee käytännössä kaikkien AHA-happoa sisältävien tuotesarjojen kohdalla.
Exuviancen kaikissa päivävoiteissa on suojakerroin, lukuun ottamatta erittäin kuivan ihon Ultra Restorative Creamia.
Exuviancen tuotevalikoima on lopulta hyvin yksinkertainen ja kattaa ihotyypit normaalista herkkään (rosacea / atopia) ja kuivaan ihoon. Akneiholle ja ikääntyneelle iholle on omat täsmäsarjansa. Vartalolle on myös muutama erityistuote.
Tuotteet ovat reseptiikaltaan tuttua seka-synteettistä kosmetiikkaa, eli pääsääntöisesti synteettiseen pohjaan on lisätty joitain luonnosta saatuja ainesosia. Esimerkiksi laktobionista happoa saadaan maitosokerista. Tuotteissa on myös silikoniyhdisteitä.
Tuotelehtisessä silmään tarttui kohta mantelihaposta (yksi AHA-hapoista). Esitteen mukaan mantelihappo on rasvaliukoinen. Kaikki aiemmin kuulemani tieto on ollut sillä pohjalla, että AHA-hapot ovat vesiliukoisia ja BHA-hapot rasvaliukoisia. Juuri siksi BHA-happoa pidetään parempana rasvoittuvalle ja herkästi tukkeutuvalle iholle --> se läpäisee talikertymät ja pääsee huokosen sisään syväpuhdistamaan. Myös Wikipedian mukaan mantelihappo on vesiliukoinen. Pääsemme taas tähän ikuiseen, ”Miksi lopulta luottaa mihinkään tietoon kun aina tulee uusi asiantuntija kumoamaan sen”. Tätä mietin viikottain, ja siksi tuntuu välillä hyvin väsyttävältä yrittää välittää mitään ”tietona” pitämäänsä.
Minulle hoidon suorittanut Exuviance-kosmetologi korosti, että tuotteet ovat täysin rasvattomia. Väittämä, jota jouduin jälleen epäilemään, sillä kuiva iho tarvitsee ehdottomasti lipidipitoisia hoitotuotteita enkä ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt täysin rasvatonta kuivan ihon hoitosarjaa. Ja kyllähän tuotteista löytyykin rasvoja laidasta laitaan, mm. sheavoita, triglyseridejä, kasviöljyjä ja rehellisiä mineraaliöljyjäkin.
Kun toin tämän esiin, kosmetologi korjasi lausumaansa; ”No, tuotteet eivät sisällä sellaisia tukkivia rasvoja”.
’Tukkivat’ ja ’ei-tukkivat’ rasvat ovat alue, joka on niin sanotusti ”herran hallussa”. Tietyistä rasvoista voi esittää, että ne ovat potentiaalisempia tukkimaan huokosia kuin toiset rasvat, mutta ei ole mahdollista luokitella rasvoja jotenkin yleispätevästi ”tukkiviksi” ja ”ei-tukkiviksi”. Mineraaliöljy esimerkiksi voi tukkia yhden ihon, mutta toimia toisella mitä parhaana pehmittäjänä ja kosteuden lukitsijana.
Itse olisin hyvin varovainen käyttämään markkinoinnissa ilmaisua ”Tuotteemme eivät tuki ihoa” – miten sellaista voisi luvata?
On todettava, että edessäni on jälleen merkki, joka jättää markkinointimateriaalinsa (ja osittain tuotekokemustenkin) kautta jotenkin hämmentyneen ja ristiriitaisen fiiliksen. On kyllä hyvin mielenkiintoista arvioida, miten eri tavoilla (ja uskottavuudella) erilaiset merkit ovat valinneet markkinoida itseään. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, miten tuotteet asiakkailla toimivat. Moni on aivan varmasti löytänyt Exuviancesta iholleen sen parhaan mahdollisen partnerin.
Miten minun ja Exuviancen kevään mittainen suhde sujui, siitä saatte lukea osassa 2. :)
Kuvat: Exuviance. Estelle & Thild kuva: Estelle & Thild.
Joo, tiedän että sanon monestakin paikasta näin, mutta nyt tarkoitan sitä aivan erityisen suurella sydämellä.
Tänne on palattava. Pian.
Berliini on kuulema kahdeksan kertaa Pariisin kokoinen.
Siitä voi miettiä kuinka paljon ehtii kolmessa päivässä näkemään. ;)
Joten Berliini: tehdäänkö pian uudet treffit?
Ei malttaisi millään lähteä mutta Hampurin juna odottaa. Huomenna on reilipassini viimeinen voimassaolopäivä. Jos tänään ei olisi pakko lähteä eteenpäin niin meikä olisi kyllä NIIN tuolla joenvarsipuistossa chillaamassa.... Hikinen juna ei voisi juuri nyt vähempää innostaa ;)
.
Ostoksiakin tuli suoritettua.
Olisikohan näissä vähäksi aikaa taas testattavaa:
P.S. Edit Hampurista; odottaessani junaa Berliinin asemalla tuli ostettua samanlainen kassillinen Alterraa Rossmannilta... ;D
Nämä on niin halpoja että voi vain suunnilleen kahmia koriin mitä mieli tekee... Yksikään tuote ei maksa yli viittä euroa. :)
Ja....
Hello...!
I haz it!
BareMineralsin Ready-puuteri, joka jäi Colmarissa saamatta Sephoran myyjän pudotettua ja rikottua ostokseni kassalla.
Täältä sain puuterin vielä euron halvemmalla kuin Ranskassa ;)
*
Tällä reissulla oli kyllä kaikenkaikkiaan sellainen olo että "pidot vain paranivat" matkan edetessä. Amsterdamin ja Bruggen kylmyydestä Ranskan ja Slovenian kautta Berliinin 30 asteen helteeseen, ja tuntui kuin asteet olisivat nousseet myös kuvaannollisesti :)
Tunnelmia slovenialaisen ystäväni Natashan ja hänen miehensä Matjazin häistä Ljubljanasta.
Ihanaiset!
Natashan meikki ja puku olivat niin kauniit. Nainen oli hääpäivänään todellakin upeimmillaan. Ja miten suloisen vastarakastuneelta pari vaikuttaa vielä 11 vuoden yhdessäolon jälkeenkin...! <3
Natashan puvusta pyydettiin parempaa kuvaa, kas tässä. :)
Bestman ja morsiusneito Drew ja Katja olivat pariskunta, jonka kanssa olisin mieluusti jatkanut jutustelua vielä juhlien jälkeenkin. Miten inspiroivia ihmisiä!
Drew ja Katja ovat myyneet koko omaisuutensa ja lähteneet tammikuussa vuoden mittaiselle maailmanympärimatkalle mukanaan vain yksi matkalaukku, surffilaudat ja kamerakalusto. "Travellers. Photographers. Storytellers", lukee heidän käyntikortissaan. Ah. Alan niin seuraamaan heidän taivaltaan. Aiivan upeita kuvia. Colmarissa ja Bruggessakin olivat jo ehtineet käymään, ihan hitusen laadukkaampia kuvia kuin meikäläisen ^_^
Perhe <3
Raatihuoneen portailla yhteiskuvaan säntäsi katutaiteilija.
Juhlat jatkuivat pitkälle aamuun saakka.
Taja = Natasha.
Ruokaa oli niin paljon että kannatti tulla tyhjällä vatsalla :D Menu koostui kahdesta alkuruoasta ja "neverending" pääruoasta, tai ainakin erilaisia liharuokia sisältäviä tarjottimia kannettiin pöytiin niin runsaasti ettei ainakaan meidän pöydässä niistä saatu tuhottua kolmasosaakaan :) Näytti todella herkulliselta (en koe lihaa vastenmielisenä vaikken sitä syökään).
"Lihattomille" oli tarjolla vaaleaa kalaa ja mustekalaa. Ihan täysiä vegeilijöitäkin mahtui vieraslistalle, ja heidän pääruokansa oli risottoa.
En tuntenut vieraista ketään mutta pöydässäni istui todella mukavaa ja puheliasta porukkaa. Ilta (ja yö) sujuivat rattoisasti rupatellessa kaikesta mahdollisesta, alkaen slovenialaisesta skuta-raejuustosta Suomen VR:n Veturi-ohjelmaan...!!
Joo - toisella puolellani istuva vaaleapuseroinen mies oli juuri viettänyt puoli vuotta Erasmus-vaihdossa Helsingissä. :) Hän päivitteli Suomen kallista julkista liikennettä ja kertoi, kuinka hänellä oli ollut varaa matkustaa käytännössä vain Veturi-tarjouksilla. Oivoi, miksei kukaan kertonut opiskelijaraukalle Matkahuollon nettilipuista...
Vieraat saivat jättää sormenjälkensä lehdeksi puumaalaukseen. Ihana idea. :)
Olisin kauheasti halunnut esitellä teille tarkan ja hyvän kuvan Natashan häämeikistä ja analysoida sen upeutta, mutta en vain onnistunut saamaan meikistä hyvää lähikuvaa.
Meikin oli tehnyt Natashan ystävä, joka sattuu myös olemaan Slovenian tunnetuimpia meikkitaiteilijoita. Meikki oli tehty MACin ja IsaDoran (!!) meikeillä. Silmissä oli tehokkaasti silmää laajentava ja muotoa pidentävä kaakaonruskea varjostus ja voimakas, metallisen kultainen highlight silmän sisänurkassa. Natashalla on voimakas kulmaluu ja silmät aika syvällä, kuten itsellänikin, ja silmät oli saatu suurennettua upeasti ulospäin tehdyllä varjostuksella ja ulkonurkasta reilusti pidemmillä ripsenpidennyksillä.
Tässä kuvassa on meikin erottuvuuden kannalta mitä parhain valaistus, mutta jouduin ottamaan kuvan kauempaa koska hääpari seisoi virallisessa kuvaussessiossa enkä tosiaan kehdannut mennä väliin keskeyttämään meikkikuvapyynnöilläni... :D
Huulipuna oli tosi mehukas ja kiiltävä pinkki, raikas ja tyttömäinen kontrasti lämpimälle silmämeikille. Puna ei näytä kuvissa niin pinkille kuin mitä se oli luonnossa. Punan sävy oli makeudessaan sitä luokkaa että tämä vieras katseli sitä "Mullekin tuo" -silmällä... ;)
Hääkynnet. Olin yllättynyt siitä, että IsaDora on täällä niin tunnettu merkki.
Ja tässä tämä ihana huulipuna! Max Factorin Colour Intensifying Balm, kosteuttava, huulirasvamainen kiiltopuna. Natasha sanoi ettei mielellään käytä tavallisia huulipunia koska ne tuntuvat liian kuivilta.
Olen yrittänyt etsiä punaa kaupoista, tuloksetta. Onko joku nähnyt tätä Suomessa...?
Tässä Voluptous Pinkin sävy näkyy paremmin. Niin nami, ja ihana kiilto!
*
Natasha ja minä olemme tunteneet toisemme vuodesta 1997 tai 1998, en enää muista tarkalleen milloin kirjeenvaihto alkoi. Olemme tavanneet vuosien mittaan neljästi. Viimeksi näimme syksyllä 2012 kun Natasha ja Matjaz ajoivat Venetsiaan tapaamaan minua ja Mr. Karkkipäivää lounaan merkeissä. Ihanat tyypit - ajoivat kolme tuntia suuntaansa Ljubljanasta Venetsiaan ja takaisin vain nähdäkseen meitä pienen hetken! (Aikataulut eivät antaneet myötä pidempään tapaamiseen.)
Kirjeenvaihto on kyllä iki-ihana harrastus. Sitä oppii tuntemaan toisen niin eri tavalla kuin "tavalliset", välittömän lähipiirin ystävänsä. Vaikkei toista tapaisi koskaan, voi tulla aivan mielettömän läheisiksi.
Ljubljana on kyllä niin ihastuttava paikka että täytyisi ihan senkin takia alkaa treffaamaan Natashaa useammin :) <3
P.S. Minua varoitettiin, että slovenialaisissa häissä sitten juodaan, ja kunnolla.
No, suomalaisena on todettava, että oli aika kilttiä menoa. ;) Ja hyvä niin.
Olen ollut Berliinissä vasta puolikkaan päivän.
Jo nyt tiedän että kemiat kohtasivat. :)
Miten (suur)kaupungit voivatkaan olla erilaisia... Nuorekkaan iloinen Amsterdam, sofistikoituneen chic Pariisi, kotoisan tunnelmallinen Ljubljana, rähjäisen hurmaava Berliini...
Joo, mun piti laittaa niitä häätunnelmia seuraavaksi. Mutta kuten sanottua, fiilis ratkaisee. Tänä aamuna fiilis sanoi; Berliini-postaus. :)
Syy numero 1: täällä vain on hyvä boogie.
Sen tunsi välittömästi.
Aikamoinen kontrasti Pariisin ja Ljubljanan keskustaan.
Syy numero 2: rosoisen rumankaunis kaupunkimiljöö.
Olen sanonut, että en pidä betonilaatikkoarkkitehtuurista.
Ei se toki kilpailekaan kauneudessa keskiaikaisten kaupunkien kanssa. Mutta tunnelma ratkaisee. Betoniseinätkin voivat henkiä erilaista energiaa. Täällä on hyvä energia.
No mutta söpöläiset....! Pitäisikö, pitäisikö....
Syy numero 3: vesi.
Kaikki paikat joissa on vesielementti, oli se sitten järveä, jokea tai merta, ovat aina asteen tunnelmallisempia.
Asun Kreuzbergissä Landwehr-kanaalin vieressä. Aivan ihana alue.
Syy numero 4: maitotuotteet! ^_^
En oleta että kukaan muu ymmärtää tätä, meitä maitotuote-entusiasteja ei liene ihan valtavan suureksi harrastajajoukoksi :D
Rahkoja vaikka millä eri mausteilla ja rasvapitoisuuksilla, erilaisia raejuustoja, loputtomiin tuorejuustoja, kahvikermaa (ahh!! Ei mikään itsestäänselvyys kaikkialla Euroopassa, yritäpä löytää vaikka Ranskasta) ja hei - - turkkilaisten jogurttien mekka...! Saksassahan asuu niin paljon turkkilaisia että täältä löytyy varmasti yhtä laaja kirjo turkkijoguja kuin Turkista konsanaan. Eikö litra riitä? No osta 2,5 kilon ämpäri! :)
Syy numero 5: luonnonkosmetiikka.
Tutustuin eilen antaumuksella DM- ja Rossmann-ketjujen omiin (superhalpoihin) luonnonkosmetiikkasarjoihin, ja etenkin DM:n Alverde yllätti mielettömän pro'lla valikoimallaan. Siis herran jestas - tällainen halpissarja ja valikoimasta löytyy ihan kaikki samat tuotteet kuin synteettisiltäkin meikkisarjoilta - pohjustajat, geelieyelinerit, ripsiseerumit, highlighterit... Siis WHOAH, oikeasti.
Erilaisia peiteaineitakin oli varmaan neljää erilaista ja niissä taittovärejäkin. Siis respekt, Alverde.
Miksei tätä saa Suomesta?
Kokeiluun lähti jo heleyttävä primer ja silmämeikinpohjustaja. Varmasti ostan vielä viimeisenä Saksan päivänä lisää, pää menee ihan pyörälle kun olisi niin paljon kiinnostavaa testattavaa.
Syy numero 6: kotoisuus.
Airbnb-kämppä on jälleen mitä persoonallisin ja mukavin.
Paitsi että huoneet ovat vähän kylmät... juttelin eilen keittiössä paksuissa fleece-takeissaan hytisevien argentiinalaistyttöjen kanssa. Tytöt keittelivät teetä ja sanoivat, etteivät olleet varautuneet siihen että Euroopassa voi vielä kesäkuussakin olla näin kylmä. Pariisissakin olivat jäätyneet.
Berliinissä sentään on ulkona lämmin, mutta sisällä talossa tosi viileää.
Yksinäinen illallinen.
Olisin ihan älyttömästi halunnut eilen mennä ulos syömään kivassa seurassa. Nimenomaan seurassa. Vaikka yksin illastaminen onkin vähän tylsää, ei minulla yleensä ole mitään sitä vastaan. Täällä kuitenkin tuli erityisen vahvasti fiilis, että en halua mennä yksin, täällä "kuuluisi" mennä jollain kivalla kaveriporukalla. Tunnelma on niin vahvasti sosiaalinen.
Kaihoisasti katsoin kanaalin reunalla istuvia iloisia ihmisiä. No, joskus palaan vaikka siskojeni kanssa, oijoi, täällä olisi niin mahtavaa viettää aikaa siskoporukalla. <3 Nuorin sisareni on asunutkin täällä jonkun aikaa, paikka on kyllä selvästi aivan hänen henkisensä. :)
No, olenhan kuitenkin viettänyt matkalla paljon aikaa myös seurassa, tämä on ollut varmaan sosiaalisin yksin tekemäni reissu loppujen lopuksi. Liliana, Sofié, lukijani Nora ja Johanna, Natasha... <3
Ai että on ollutkin taas niin mahtavat pari viikkoa. Vielä on muutama päivä jäljellä, otetaan niistä kaikki irti! :) Minulla on Berliinin majapaikkani tarjoamana käytössä myös polkupyörä, tänään lähden huristelemaan valtavaa Berliiniä ristiin rastiin.
P.S. Ostin eilen taas yhden rajauskynän.... ;)
