Oooo minkä löydön sattumalta teinkään Korresilla maanantaina..! Kuten kerroin, ostin sieltä myös hiusvärin. Mikä tahansa muukin merkki olisi käynyt, en ole hiusväreissä mitenkään merkkiuskollinen, mutta kun huomasin Korresilla edullisen hiusvärin (samassa hintaluokassa kuin Suomessa markettihiusvärit), päätin spontaanisti kokeilla.

Ja nyt voin vain todeta, että harmi ettei näitä myydä Suomessa. (Pikaisella googlauksella en löytänyt näitä edes mistään Korresia myyvästä nettikaupastakaan - liekö tuote vain Kreikan markkinoilla?) Edit. Kiitos lukijalleni vinkistä; Pharmazon.gr'stä voi tilata Korresin hiusvärejä. :)

Ostamani väri on nimeltään Argan Oil Advanced Colorant. Huomasin hyllyssä myös toisen värin, 50 senttiä edullisemman, mutta myyjä neuvoi minua ottamaan uudemman Argan Oilin koska se on hoitavampi ja sopii erityisesti huonokuntoisille hiuksille. (Aijaa - onko tukkani kunto niin selvästi havaittavissa...?)

...autenttinen "just-heräsin" kuva silmäpusseilla ja tyynyn viiruilla... ^_^

Ja onko hoitava...? No on todellakin! Enpähän ole kuunaan tämän tuntuista väriä päähäni lyönyt! Voiko joku teistä sanoa joskus huuhtoneensa kestoväriä hiuksistaan niin, että hiukset ovat tuntuneet silkkisen sileiltä värin jäljiltä...? Siis ennen hoitoainetta? Minä en ole tällaista kokenut ennen kuin nyt. Jestas, tukka oli niin sileä että hoitoaine tuntui täysin turhalta.

Värin mukana tuleva Sunflower & Mountain Tea -hoitoaine on muuten silikoniton - tämäkin erittäin poikkeavaa. "Perinteisten merkkien" hiusvärien mukana tulevat hoitoaineethaan ovat silikonimömmöjen parasta A-luokkaa.

...myönnän että olisi tehnyt mieli laittaa pussiton versio... :p

En usko että hiusfiilis johtuu yksinomaan arganöljystä, mutta en voi sanoa tuntevani hiusvärien reseptiikkaa niin hyvin että osaisin incin perusteella veikkailla mistä sileys johtuu. Löytyyhän sieltä kaurauutetta, soija- ja viljaproteiineja ja kvattia joilla on pehmentäviä ja kalvoa muodostavia ominaisuuksia, mutta nuo ovat kuitenkin tosi yleisiä ainesosia ja kai niitä käytetään muissakin hiusväreissä lieventämään värjäysprosessin  aikaansaamaa karheuden tunnetta..? Silti mikään muu hoitavana itseään mainostava hiusväri ei ole tuntunut tältä. Kyllä Korresilla on nyt onnistuttu kokkailemaan poikkeuksellisen onnistunut väriaine..! :)

Pakkauksessa muuten lukee "Made in Italy for Korres Natural Products". Nyt heräsi uteliaisuus. Korres valmistaa kaikki muut tuotteensa Kreikassa - miksi ei hiusväriä..? Taidanpa laittaa asiasta kyselyä Korresille, ja kysyä samalla onko värit tuotettu vain Kreikan markkinoille.

Uudemmille lukijoille muuten lukuvinkki: vierailin kaksi vuotta sitten Ateenassa Korresin tehtaalla, jutun voi lukea täältä.

Väriaineen inci (kampaajat varmaan ainakin ymmärtää koostumuksesta jotain):

Mukana tullut hoitoainekin oli tosi hyvää. Tämä oli muuten ensimmäinen Korresin hoitis jota kokeilin, voisi joskus ostaa täyden pullonkin.

Verrattuna esimerkiksi Garnierin Olian sävyyn 10, jolla olen viimeksi värjännyt, Korresin Kymppi on selvästi kirkkaamman vaalea. Tykkään!

Kyllä Sporadeille pääseminen Ateenasta on näköjään hankalaa.

Helpoin ja hermoja säästävin tapa lienee oikeasti lentää suoraan charter-lennolla kotimaastaan. :p

Olin selvittänyt netistä, että Sporadeille pääsee kolmesta eri satamasta; Voloksesta, Agios Konstantinoksesta tai Kymin kautta Evian saarelta (Evia on yhteydessä mantereeseen sillan kautta).

Seuraavaksi pitäisi siis vain valita, mitä kautta lähteä. Jos matka olisi tapahtumassa Suomessa, olisin jo selvittänyt lippujen hinnat ja aikataulutkin netistä, tai kävellyt lähimpään matkatoimistoon jossa virkailija olisi selvittänyt vaihtoehtojen aikataulut ja kulut.

Kreikassa tämä ei onnistu. Maan kansallinen bussiyhtiö KTEL ei enää julkaise aikataulujaan saati hintojaan netissä, ja asiakkaiden on joko soitettava maksulliseen palvelunumeroon tai hakeuduttava KTELin toimistoon. Matkatoimistot myyvät vain laiva- ja lentoyhtiöiden lippuja (eivät kaikkien - pienempien saarten väliset yhteydet selviävät vasta paikan päällä saarella) tai omia pakettiratkaisujaan. Kreikassa ei ole yhtä paikkaa, mistä saisit varattua kaiken kerralla.

Niinpä. Eilinen kuluikin eri paikoissa juoksemiseen.

Kuva islandsailing.gr

Aloitin KTELin toimistolta. Oman alustavan suunnitelmani mukaan ottaisin bussin Ateenasta Volokseen ja sieltä laivan Skiathokselle. KTELillä on Ateenan keskustassa yksi ainoa toimisto jonka löytäminen ei ole ihan helppoa osoitteenkaan kanssa. En edelliselläkään kerralla pari vuotta sitten meinannut löytää paikkaa ja nytkin jouduin kysymään apua. Toimiston ovessa tai ikkunoissa ei ole minkäänlaisia tekstejä ilmoittamassa, että kyseessä on KTEL.

Sanni: "Hyvää päivää, puhutteko englantia?"

Mies: "Kyllä, vähän".

Sanni: "Haluaisin päästä Volokseen, mihin aikaan sinne lähtee busseja?"

Mies, epäröiden: "Ehmmmm, Volos... ei, sinne ei ole bussia. Tai on, on sinne mutta - - Odotatko hetkisen."

Mies soitti puhelun.

Mies: "Noniin, annan sinulle osoitteen. Volokseen on bussi, mutta minä en voi myydä sinne lippua. Sinun täytyy mennä B-terminaaliin KTELin Liosionin toimistoon."

Mies ojensi minulle osoitelapun. Liosionin terminaali on minulle tuttu neljän vuoden takaa, jolloin otin sieltä bussin Eviaan. Terminaali ei suinkaan ole keskustassa eikä myöskään suorien julkisten liikenneyhteyksien päässä, ja viimeksi päädyimmekin ottamaan taksin.

Sanni: "Siis, KTELillä on bussi Volokseen mutta sinä et voi myydä lippua?"

Mies: "En, sinun täytyy mennä Liosionin toimistoon."

Oookei. Sama siis kuin menisit Matkahuollon toimistoon, ja he kertoisivat että juuri tämä Matkahuollon piste ei myy sinulle lippua tiettyyn bussiin. Huokaus.

En todellakaan jaksanut lähteä Liosionin toimistolle ja otin seuraavaksi kohteeksi OSEn, Kreikan junayhtiön. Olen aiemmin törmännyt OSElla häkellyttävän töykeään palveluasenteeseen, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.

Astuin toimistoon, jossa ei ollut yhtäkään asiakasta. Vuoronumerolaite ei toiminut. Tiskin takana istui luukuissaan kaksi naisvirkailijaa. Lähestyin toista heistä.

Sanni: "Anteeksi, oletkohan vapaa?"

Nainen: "Riippuu siitä mitä olet vailla. Mitä haluat?

Sanni (päässään) "Mitä helkkaria, mitä asiakkaat nyt yleensä haluavat rautatieyhtiön lipputoimistosta? Souvlakia??"

Sanni (ääneen): Olen menossa Volokseen ja kysyisin onko sinne junayhteyttä.

Nainen, innottomasti: "Mmmjaa, onhan sinne."

Saadakseni selville vielä aikataulut ja hinnat, jouduin esittämään ainakin 10 lisäkysymystä. Pelkkä "Mihinkähän aikaan sinne lähtee junia?" ei riitä täällä päin. Oma-aloitteisesti ei kerrota mitään mahdollisesti asiakasta hyödyttävää lisäinformaatiota.

Tulos: junamatka kestää kaksi kertaa bussia pidempään enkä ehdi aamujunalla laivaan. Selvä. Unohdetaan juna.

Seuraavaksi suuntasin matkatoimistoon.

Sanni: "Hyvää päivää, voisittekohan auttaa minua? Haluaisin päästä Sporadeille, mikä olisi helpoin tapa?"

(Vähän niinkuin toivoin että matkatoimistovirkailijalla olisi hihassaan jokin ässä jota netin erinäiset sivustot eivät olleet paljastaneet.)

Nainen: "Sporadit... Hmm, sinun kannattaa lähteä Agios Konstantinoksesta. Mutta minä voin myydä vain laivalipun, en bussilippua. Sinun on mentävä yhteen toiseen toimistoon, Alkyon Traveliin, he järjestävät Agios Konstantinoksen laivojen aikatauluihin synkronisoituja bussikuljetuksia Ateenasta."

Kysyin KTEListä ja Voloksen vaihtoehdosta. Nainen ravisti päätään. "Ei, Agios Konstantinos on parempi vaihtoehto. KTEListä en osaa sanoa mitään, sinun on mentävä KTELin toimistoon."

"Entä Evia? Jos menisin Kymin kautta ensin Skyrokselle..?"

Nainen puisti päätään. "Skyrokselle on huonot yhteydet, ei kannata mennä sitä kautta. Et pääse Skyrokselta muille Sporadeille." En vai..? Netissä kerrotaan ihan muuta.

"Jos siis haluan Skyrokselle, minun on palattava mantereen kautta?" Matkatoimistovirkailijan mukaan kyllä. Huokaus.

Sain lapulle Alkyon Travelin osoitteen, joka on samassa suunnassa Omonia-aukion lähellä josta juuri tulin. Palasin samaa reittiä. Toimiston pitäisi sijaita Kanigos-aukiolla. Aukio on pieni. Kiersin sen kahteen kertaan. En löytänyt toimistoa. Hermostuin enkä enää kysynyt apua toimiston löytämiseksi. Sen sijaan marssin seuraavaan matkatoimistoon, itsepintaisesti toivoen että joku paikka osaisi tarjota muunkin ratkaisun kuin KTELin tai Alkyonin.

Tämäkään toimisto ei kuitenkaan tuntenut parempaa vaihtoehtoa kuin Alkyonin järjestämän kuljetuksen. He eivät myöskään suositelleet Evian kautta menoa, mitä en ymmärrä. Evia on suuri saari ja sinne menee päivittääin busseja tasatunnein. Virkailija sentään löysi yhteyden Skyroksen ja muiden Sporadien välillä. Hänen mukaansa Skyrokselta on yhteys Alonissokselle kolmesti viikossa. Se riittää minulle, eipähän tarvitse kiertää mantereen kautta.

Kello oli jo paljon. Minun oli nälkä enkä enää jaksanut ruokailun jälkeen lähteä takaisin Kanigos-aukiolle etsimään Alkyonia. Se olkoon seuraavan päivän asia.

Lähdin kävelylle Akropolille ja Anafiotikaan. Postauksen kuvitus kävelyltä.

 Keskustan parhaat kattoterassibaarit Akropolis-näkymillä (kuva Akropolilta päin)

P.S. Melkein aloin jo harkita koko Sporadien hylkäämistä - Pireuksesta pääsee lähes kaikille muille Kreikan saarille päivittäin, ja Pireus taas on lyhyen metromatkan päässä Ateenan keskustasta. Mutta ei. Sporadeille mennään kun se oli päätetty.

P.S. 2. Löysin sen hemmetin Alkyonin tänään. Skiathoksen lippu on hallussani. :) Ajoitus oli kohdallaan - sesongin viimeinen laivayhteys Agios Konstantinoksesta Sporadeille lähtee sunnuntaina...

Kävin eilen täydentämässä matkakosmetiikkani niillä tuotteilla, jotka eivät mahtuneet litran pussiin matkalaukkuun. (Matkustan siis vain käsimatkatavaralla.)

Kipitin aamulla auringon noustessa ystävieni asunnon katolle kuvaamaan tuotteet. Aina voi yrittää keksiä jonkun mielikuvituksellisemman ympäristön tuotekuville kuin sen pöydän kulman. :P

Ystäväni Milton ja Saiva asuvat Ilioupolin kaupunginosassa Imittos-vuoren juurella, ja täältä on kauniit, joskin rakennusten rajoittamat näkymät aina Pireuksen satamaan saakka.

Miltonin ja Saivan koti on minulle todella rakas, tänne on aina yhtä mukavaa palata ja saan asua täällä kuin kotonani. Katto"terassi" on tämän kesän uutuus. :D Kreikassa kerrostalojen katot ovat vapaata aluetta jota talon asukkaat saavat käyttää jos haluavat, ja Saiva oli tänä kesänä ottanut katon haltuunsa. Nyt siellä kasvaa pieni city-kasvimaa. Minä puolestani olen ottanut katon aamujumppakäyttöön. :)

Matkatavaroista jäivät uupumaan:

* Suihkugeeli

* Vartalovoide

* Aurinkovoide

* Käsivoide

* Jalkavoide (....joo, voiteissa riittää..)

* Kynsilakanpoistoaine

Ateenassa ykköskohteeni oli - - mikäpä muukaan kuin Korres Shop. :) Korresia saa toki joka apteekistakin, mutta hinnat ovat samat kaikkialla ja minä tykkään Korresin omista myymälöistä joissa voi hipelöidä koko valikoimaa.

Kreikassa Korresin hinnat ovat alle puolet Suomen hinnoista. Esimerkiksi 250 ml suihkugeeli maksaa täällä 4,95€ ja Suomessa 12,50€, 200 ml body lotion on täällä 7€ ja Suomessa 15,90€. Kyllä, vieläkin halvemmalla saisin suihkut ja vartalon kosteutukset hoidettua, mutta täällä haluan hemmotella itseäni Korresilla. Merkki kuuluu suosikeihini ja onhan se nyt kivempi käyttää Kreikassa kreikkalaista kuin jotain Niveaa...! :D Korresin pakkaukset ja tuoksumaailmat ovat todella mieleeni, tämä on juuri sitä kosmetiikan elämyksellisyyttä.

(...ja kyllä, ostin Korresilta myös hiusvärin...! En nimittäin ehtinytkään hoitaa tyvikasvua Suomessa ennen lähtöä.)

Kynsilakanpoistoaineella ei muuten olisi ollut väliä, en yleensä lakkaile kynsiäni reissussa, mutta kun on se Trindin kuuri...

Erillinen jalkavoide on ihan pakollinen, en enää halua joutua viime syksyn tilanteeseen jossa kantapään iho oli lopulta ihan rikki (eikä Nivea Creme auttanut). Hansaplastilta löysin edullisimman, runsaasti ureaa sisältävän kantapäävoiteen.

Olen käyttänyt viime vuodet uskollisesti Nivean aurinkovoiteita, mutta tällä kertaa päätin palata vanhaan vakkariini Piz Buiniin. Ei niillä varmasti ole juuri mitään käytännön eroa. Piz Buinin pullo vain on mun silmään virtaviivaisemman näköinen... :D

Korresilla oli niiiin vaikea päättää minkä tuoksuiset vartalotuotteet ottaisi... Pyörittelin pitkään käsissäni Sitruuna-Basilikaa ja tämän kesän uutuutta Santorini Vine -vartalovoidetta, mutta päädyin lopulta raikkaampaan Sitruuna-Basilikaan.

Suihkugeeliksi valikoitui Citrus. Eilisen suihkutuokion perusteella totesin, että se oli miedompi mitä odotin, mutta jätti ihon tosi hyvän tuntuiseksi. Ei niin kuivattavaa kuin viime syksyn reissu-suihkugeeli, joka oli budjetin niukkuuden vuoksi käsisaippuaa. ;)

(Kirjoittelen muuten taas oman postauksensa tämän reissun budjetista, mä tykkään ruotia näitä "miten saa pennin riittämään" -juttuja. :))

Käsivoiteen suhteen olen todella nirso, koostumuksen täytyy olla "just eikä melkein". Voiteen on oltava tarpeeksi rasvaista jotta se pehmentää riittävästi, ja pieni kalvon tunnekin on toivottavaa, mutta toisaalta koostumuksen täytyy imeytyä kunnolla jättämättä ihoa tahmeaksi.

Korresin Almond Oil & Calendula -käsivoide täytti nuo kriteerit. Se on vesinen - rasvainen -asteikolla keskitäyteläistä, ja voidetta hieroessa tuntuu miellyttävä kalvomaisuus. Tahmeaksi iho ei jää, vaan kalvo asettuu iholle voiteen imeytyessä huomaamattomaksi, suojaavaksi pinnaksi. Erinomainen "semi-kuiville" käsille. :)

Ja lopuksi: höylät.

En ole enää koskaan nähnyt höyliä samalla tavalla blogissa käydyn viime syyskuisen höyläkeskustelun jälkeen. Kaikkea sitä oppiikin päälle 3-kymppisenä...! Miksi ottaa kalliimpi 3-teräinen kun voi valita halvemman 2-teräisen... No, kiitos teidän se selvisi. ;)

Tällä kertaa otin itsekin 3-teräisen, hehheh...

.

P.S. Tajusin sitten eilen kaikki ostokset suoritettuani, että no helkkari, puolella tästä summasta olisin maksanut laukun ruumamaksun lentokoneessa ja saanut kaiken kaman mukaan jo Suomesta. Hohhoijaa. :D No, toisaalta: kiitos blogin kautta saamani kosmetiikan määrän, en kotioloissa ole enää juuri koskaan varsinaisesti pakotettu ostamaan kosmetiikkaa. Kun käsimatkatavaralla matkustus asettaa minut tilanteeseen, jossa on perusteltu syy ostaa kosmetiikkaa, niin sehän on itse asiassa... kivaa. ^_^

Ja onhan käsimatkatavaralla matkustaminen aina vaivattomampaa.... Seliseli.... ;)

Ensin: Esprit-huivin voitti nimimerkki Marjo K, random.orgin luotettavalla avustuksella! :) Onnittelut Marjolle, toivottavasti huivista on iloa syksyyn.

Olin siis muutama viikko sitten Tampereen Sokoksella muuttumisleikissä jossa perustyyliäni päivitettiin kuuden eri stailauksen muodossa.

Laitan tähän vielä detaljikuvia asusteista, muutamista niistä tuli kysymyksiäkin. Itsehän en osaa asustaa pukeutumistani lainkaan, ja sain stailauksesta muutamia ideoita joita aion ainakin kovasti yrittää ujuttaa mukaan maustamaan varsin korutonta ja arkista tyyliäni. :) Hankintojakin tuli tehtyä, ja osa on jo ollut ahkerassa käytössäkin.

Koru - Noa Noa

Laukku - Esprit

Kengät -Vagabond

Laukku - Bulaggi

Kengät - Vagabond

Koru - Korukolmio

Koru - Snö Of Sweden

Vyö - Veniz

Laukku - Esprit

Vyö - Veniz

Rannekoru - Aarikka

Laukku - Esprit

Laukku - Laukkuasema

Asun 5 laukusta ei valitettavasti ollut selkeämpää kuvaa.

Laukku - Esprit

Bootsit - Ten Points

Tässä muuten vaihtoehtoinen versio asusta 5 - bootsit vaihdettiin ballerinoihin ja laukku eri malliseksi.

Vyö - Esprit

Laukku - David Jones

Kengät - Vagabond

. . .

Ja mitäs sitten tuli hankittua....?

Kyllä, edc:n mekko oli yksi ilmiselvimmistä kotiutettavista! :) (Pahoitteluni teille jotka ette voi sietää tätä blogimaailmaan pesiytynyttä ilmaisua... :) Olen saanut palautetta piste-piste-piste -intoni lisäksi myös tämän sanan käytöstä! :D)

Espritin sudenkorento-huivi oli myös erittäin mieluinen, ja erittäin kaukana mun omasta tyylistä. Taitaa olla ensimmäinen omistamani huivi jossa on joku kuvio.

Korukolmion koruun ihastuin myös heti. Se onkin ollut ahkerimmassa käytössä stailauksen jälkeen! Kohta mulle alkaa varmaan kaverit nauraa kun ilmestyn kaikkiin tilanteisiin lehtikorun kanssa... :D Ehkä voisi rohkaistua ostamaan jonkun toisenkin? ;)

Uskokaa tai älkää, mutta nämä simppelit paidat ovat minun silmiini tosi naisellisia (omaan tyyliini verrattuna). Tykkäsin niistä kovasti, sillä ne edustavat sitä tyyliä johon haluaisin oppia pukeutumaan kun tilaisuus vaatii siistimpää habitusta. Valkoisen kohdalla vähän emmin kun jotenkin mä niin arvaan että tulee olemaan tosi vaikeaa käyttää sitä (en osaa pukeutua valkoiseen), mutta halusin sen sitten kuitenkin. Kun tarkoitus oli oikeasti löytää vaatteita jotka poikkeavat perustyylistäni.

Kummatkin paidat ovat Mexxin. Pukeutumisneuvoja Eeva Aspelin vinkkasi, että Mexxin leikkaukset sopivat minun vartalon mallilleni ja sieltä löytyy myös tarpeeksi pieniä kokoja.

Tämän saatoitte *ehkä* arvata... :) Niin kaunis ja toimiva perusneule - mutta hitusen siistimpi ja ehdottomasti laadukkaamman vaikutelman antava kuin vaatekaappini henkkamaukka-neuleet. Tykkäsin kovasti leikkauksesta sivusaumassa - pieni mutta kivan extran tuova detalji. :)

Neule on Kaiio-merkkinen.

....ja... kuka yllättyi? :D

Ehkä olisin voinut jättää tämän hankkimatta kun trikoopaidat nyt kuitenkin ovat, köhöm, aikas hyvin edustettuina vaatekaapissani. Mutta en voinut vastustaa... Niin ihana..! Nämä ovat niin minua, ei siitä mihinkään pääse. Eikä ole tarviskaan.

Pusero on Espritin. Melkein ostin oranssiraidallisenkin kappaleen...! :D Sitten sain hillittyä itseni ja vein sen takaisin rekkiin.

.

Stailauksista edc-mekko yhdistettynä vyöhön oli suosikkinne, ja itsekin tykkäsin siitä. Ehkäpä moni siis kysyykin, "Miksi et ostanut sitä vyötä...?"

Kyllä minä sitä mietin. Mutta lopulta käytännöllisyyden tajuni voitti. Vyö näytti stailauksessa tosi kivalta, mutta mä tiedän etten tulisi sitä "tosielämässä" käyttämään. Se on omaan tyyliini liian erilainen, liian... kiiltävä, koristeellinen, jotain.... Aion opetella käyttämään vöitä eri tavalla, mutta tuo vyö oli liian erikoinen.

Loppuun vielä pari kuvaa uusien hankintojen yhdistelystä vanhoihin vaatteisiini.

Tämä superhalpis pilkkumekko on niitä harvoja mekkoja joita olen käyttänyt vuosien varrella aika paljonkin, se on tarpeeksi simppeli - ja suoraan sanottuna tarpeeksi halvan :D näköinen jotta olen kokenut oloni kotoisaksi siinä. Se päällä ei ole yhtään "hieno olo". (Anteeksi Seppälä.) Mekko näkyy päälläni tässä postauksessa.

Pilkkumekon käyttö on rajoittunut vain kesäaikaan, mutta nyt mietin, että voisin kokeilla käyttää sitä myös syksyllä neuletakin ja huivin kanssa. Ja ehkäpä uskaltaisin liittää siihen vielä punaisen vyönkin väriä tuomaan..!

Tämä musta silkkimekko on ollut minulle sellainen "parempien tilaisuuksien" mekko, mutta ilman asusteita se näyttää aika tylsältä. Aiemmin ei olisi tullut mieleenkään laittaa sen kanssa jotain pitkää ja roikkuvaa korua, mutta uusi kaverini lehtikoru näyttää sopivan sen kanssa aivan mainiosti! :) Nyt oikein odotan seuraavaa tilaisuutta päästä pukeutumaan tähän! :)

.

Tällaisia vaatteita ja ideoita tarttui mukaan Sokoksen stailauksesta. :) Voisin ehdottomasti mennä joskus uudestaankin. Ammattilaisen silmän kautta saa niitä omia silmälappujaan vähän auki ja näkee muitakin mahdollisuuksia kuin ne joihin on tottunut. Olen katsellut vaatekauppojen ikkunoita ihan uudella inspiraatiolla stailauksen jälkeen..! :)

Lumenen syysmeikkikokoelma on nimeltään Nude & Matt ja se tarjoilee huurteisia ja mattaisia roosan ja beigen sävyjä.

Ennen kesäisemmille leveysasteille lähtöä ehdin tehdä kokoelman tuotteilla syksyisen lookin. Tuotteet on saatu Lumenelta, ja ne tulevat myyntiin syyskuussa.

Meikissä käytetty aurinkopuuteri ja poskipuna kuuluvat Lumenen perusvalikoimaan.

Kokoelmaan kuuluu neljä kynsilakkaa, kaksi huulipunaa ja kaksi luomiväriduoa. Tuotepaketissani oli luomivärisävy 8, Tunturimaisema.

Lakkoja on kahdella koostumuksella; Frosted Pearl ja Frosted Matt. Pearl jättää himmeän hohtavan helmiäispinnan, Matt taas mattaisen cremen. (Odotin huurretumpaa jälkeä mutta Frosted Matt -sävyt ovat minun kynsilläni käytännössä kuin normi-cremet.)

Suosikkini ja matkallekin mukaan päässyt sävy on #33 Utuharso, aika täyydellinen nude-beige.

Kuvassa Utuharso-lakkapullo.

...ja piti vielä ottaa toinen kuva jossa näkyy peukalon kynnessä Aamuinen sade. :)

Tunturimaisema-luomiväriduo yhdistää silkkisen, himmeästi hohtavan beigeroosan ja tumman mattaruskean. Välillä kuulee kritisoitavan Lumenen pigmenttiä, mutta tämä duo ainakin on erittäin pigmenttinen. Tummanruskeaa ei tarvinnut kuin hipaista siveltimellä ja luomelle ilmestyi kunnolla väriä.

Roosan sävyn koostumus on silkkinen ja kauniisti levittyvä, ei yhtään pölyinen ja variseva. Lumenelle 10 pistettä ja papukaijamerkki tämän luomivärin laadusta!

Meikin tein klassisella avoimella banaanivarjostuksella (avoin = luomen ulkonurkkaa ei varjosteta), tosin tein banskusta tällä kertaa graafisemman ja tiukemman, vähemmän häivytetyn. Kuvissa meikin vaikutelma ei valitettavasti tule oikein esiin, mutta silmäni näyttävät tosi erilaisille ja paljon suuremmille tällaisella banskulla.

Koko luomella Tunturimaisema-duon roosaa, luomivaossa duon tummanruskeaa.

Rajauksen tein kynällä ja siveltimellä.

Huulipunissa on tummempi marjanpunainen ja klassinen vaalea nude.

.

Ei ole kynnet juuri vielä ehtineet kasvaa Trind-kuurin myötä, takana vasta kaksi viikkoa...

Tässä vielä punahuuliversio silmälaseilla.

Olen saapunut Ateenaan.

<3

Vietin päivän ystävieni Mariannan ja Vassiliksen talolla auringosta, hyvästä ruoasta ja mitä parhaasta seurasta nauttien.

Tänään ei sen kummempaa postausta kuin auringon ja oliiviöljyn makuiset kuvaterveiset...!

Marianna oli kattanut pöytään kreikkalaisia lempiherkkujani. Voitte arvata että sieltä löytyi klassinen horiatiki (eli kreikkalainen salaatti), joka ei missään muualla maistu yhtä hyvältä kuin täällä. Mikä ihme siinä onkaan... Vaikka kuinka ostaisi kreikkalaista oliiviöljyäkin, ei salaatti maistu kotona samalta. Mysteeri :)

Juustoaddiktin unelmalounas...! Marianna oli koonnut lautaselle kreikkalaisia lempijuustojaan, jälkkäriksi oli vielä suussa sulavaa anthotiroa, hieman ricotan tyylistä tuorejuustoa.

Tuo manouri on sellaista herkkua että oijjoi... Suosittelen todellakin maistamaan kun olette Kreikassa! Näyttää pehmeältä fetalta mutta maistuu ihan erilaiselle, se on kermaista eikä juuri lainkaan suolaista.

Katiki on pehmeää ja lusikoitavaa ja muistuttaa rahkaa, mutta on happamampaa, vähän kuin ranskalaisten fromage frais.

Pääruokana oli Briamia... Mmmm...! Ilman perunaa ;)

Rakastan kreikkalaisia ladera-ruokia, joihin Briam kuuluu. Ladera on perinteistä kreikkalaista maalaisruokaa, runsaassa oliiviöljyssä pitkään haudutettuja, lähes poikkeuksetta pelkistä kasviksista valmistettuja uunipaistoksia. Oliiviöljy on tämän ruokalajin salaisuus - sitä täytyy uskaltaa käyttää paljon. ;)

.

Illalla saavuin toisen ystäväpariskuntani Miltonin ja Saivan luokse. Ovella tervehti heidän Izabel-tyttärensä.

Izabel oli tehnyt minulle paperiveneen. Siinä lukee kreikaksi Sanni.

<3

Voi Kreikka, ystäväni. Ihanaa nähdä taas!

Kaksi toisiinsa mitenkään liittymätöntä asiaa. :)

Juttuvinkki: Indiedaysin etusivulla ilmestyi tänään mun kirjoittama juttu meikkisivellinten hoidosta ja puhdistuksesta. Minulta aina aika ajoin kysellään tuosta aiheesta, ja tänään tuollaisen jutun voi siis käydä lukemassa täältä. :) Te keitä kiinnostaa.

Asia 2: tämä saattaa kiinnostaa vielä harvempia kuin sivellinten pesu, mutta en malta olla jakamatta ilostustani mun ensimmäisistä kaalikääryleistä! ^_^

Olen tänä vuonna tehnyt keittiössä moniakin "ekoja", ja tällä viikolla tuli kaalikääryleiden vuoro. Kyllähän näin klassinen ruoka täytyy joskus kokeilla tehdä. :) Tosin en etsinyt mitään reseptiä käsiini eikä nämä rullat varmaan ole lähelläkään sitä klassista reseptiä (tiedän että normaalit kaalikääryleet valellaan ainakin siirapilla), mutta hyviä tuli päästä vetäistyllä ohjeellakin! :)

Tein kääryleet savoy- eli savoijinkaaliin, joka minusta on maukkaampaa kuin valkokaali. Ja onhan siinä nätimpi, "pitsinen" pinta! :)

Aloitin höyryttämällä kaalinlehdet. En tiedä kuuluisiko ne "oikeasti" keittää, mutta sama kai se lopulta on millä ne pehmentää.

Täyte valmistui quornista, sipulista, kesäkurpitsasta, paprikasta ja chilistä. Pilkoin kasvikset ja kuullottelin öljyssä kunnes pehmenivät ja lisäsin sitten quorn-rouheen ja mausteet. Sambal Oelek -tahna kuuluu niihin käteviin "kädettömien" keittiöpelastuksiin joilla saa ruokaan makua helposti - vajaa teelusikallinen 400 g quorn-rouhesatsiin ja johan tulee mukavan pehmeä ja makeahko tulisuus. Sambal Oelekia käyttäessä ei välttämättä tarvitse chilipalkoa mukaan lainkaan.

Sidoin täytettä lorauttamalla joukkoon hitusen kermaa, unohtui tuosta ohjeesta. Tuorejuustokin olisi käynyt oikein hyvin, tai juustoraaste.

Lusikoin täytteen höyrytetyille kaalinlehdille ja taittelin rulliksi.

Sirottelin kääryleiden pinnalle parmesan-juustoa. Paistoin 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tulipa niistä söpöjä..! (Tässä siis vielä ennen uuniin menoa.)

Olen lapsellisen innoissani tällaisista jutuista. :) Kaalikääryleet kuuluu sarjassamme niihin ruokiin, joiden kuvittelin entisessä "lisää-vain-vesi -elämässäni" olevan niin vaikeita valmistaa että en kuunaan olisi kuvitellut niitä joskus tekeväni.

Ruoanlaitto on niin yksinkertaista kun siihen pääsee jyvälle että ihan naurattaa oma entinen kädetön itseni. Miten sitä ei osannut soveltaa yhtään mitään.... :)

Mä en lapsena itse asiassa edes tykännyt kaalikääryleistä. Niinkuin en juuri mistään liharuoista. (Siksi lopetinkin lihansyönnin 14-vuotiaana....)

Mutta nyt maistuu. :) Ei liha vaan kaalikääryleet, siis. Kääryleisiin voi laittaa vaikka mitä täytettä, miksipä sen tarvitsisi juuri lihaa tai lihankorviketta olla. Inspiroiduin yhdessä ravintolassa ihan hulluna punajuuri-vuohenjuustotäytteisistä kaalikääryleistä, niitä täytyy kokeilla seuraavaksi. :)

Tänään vaihteeksi erilaista sisältöä Karkkipäivässä. :)

Te tiedätte mun tyylin. Sen ikuisesti trikoopaitoihin, farkkuihin ja hyväksi havaitun kaavan toistoon luottavan.

Näytän joka päivä samalta, ja olen siihen tyytyväinenkin. Koen oloni turvalliseksi tutussa lookissani.

Ei vaatteissani mielestäni mitään vikaa ole.

Aina välillä kuitenkin herään toivomaan, että edes joissain tilanteissa osaisin pukeutua eri lailla. Perusvaatetukseni kun on ehkä liiankin rento ja arkinen. Minulla on ollut työpaikkojeni puolesta aina se etu, että työvaatetus on työnantajan sanelema eikä töihinkään siis ole tarvinnut keksiä tai hankkia erikseen mitään "toimistokokonaisuutta". Niinpä trikoo-lookkiin on ollut helppo jumittua.

Perustyylini kulmakivet; farkut, farkkutakki & perustrikoo. Olen myös hulluna neuleisiin, joihin hautaudun talvisin. Kun on tarve näyttää astetta huolitellummalta, valitsen satiini- tai puuvillatopin ja jakun. Omistan tasan kaksi jakkua ja alle viisi siistimmän pukeutumisen kategoriaan luokittelemaani toppia.

Olen superhuono ostamaan uusia vaatteita, ja suosikkivaatteeni ovatkin vuosia vanhoja. Tuo Ateenasta ostettu rotsi alkaa olla niin kulunut että pari kesää kun vielä mennään niin alan jo varmaan herättää sääliä. :D

Nyt sain hauskan tilaisuuden päästä kokeilemaan tyylin päivitystä ammattilaisen avustuksella. Pääsin yhteistyössä Tampereen Sokoksen ja Hyvä Olo -hoitolan kanssa stailattavaksi syksyn vaatteilla ja asusteilla.

Pukeutumisneuvoja Eeva Aspelin stailasi minulle kuusi erilaista asukokonaisuutta teemoilla Työtapaaminen ja Vapaa-aika. Haussa oli siis astetta omaa tyyliäni "aikuismaisempi" ja huolitellumpi look.

Aamupäivällä Sokokselle saapui hieman jännittynyt Sanni. Mahtavaa päästä tällaiseen "muuttumisleikkiin" - mutta miten mä osaan poseerata asukuvissa..? :D Muoti- ja tyyliblogien pitäjille tämä on arkea - minulle jotain ihan muuta. :)

Päivä alkoi hiusten laitolla. Hyvä Olo -kampaamossa minulle tehtiin tosi kaunis ponnarikampaus.

Seuraavaksi lähdettiin katselemaan vaatteita. Vaaterekkejä kierrellessä minua vetivät odotetusti puoleensa mieluisat ja kotoisat neuleet...  Kuvassa halaan Filippa K:n ihanaa pörröneuletta. :)

Mutta löytyihän sieltä jotain minulle epätyypillisempääkin, sehän stailauksessa oli ideana.

Koin yllätyksen, kun Eeva Aspelin määritteli minut värianalyysin perusteella talveksi. Mitä ihmettä... Minäkö kylmäsävyinen talvi..? Eeva neuvoi minua valitsemaan viileitä sävyjä kuten marjaista liilaa, viininpunaista, laivaston sinistä ja harmaata. Korjaus. Sama pää kesät talvet, ja nyt oli nimenomaan menneet kesät ja talvet sekaisin, eli KESÄ oli se jonka sävymaailman Eeva näki sopivan minulle. Kylmä sävy siis kuitenkin. Lisäksi valitsin sanani hieman huonosti; Eevan näkemys pohjautuu värianalyysin ideaan mutta varsinaista analyysia minulle ei tehty, eikä värianalyysi tällä hetkellä kuulu Sokoksen palveluihin.

En ole suoraan sanottuna koskaan itse kummemmin miettinyt sävyjä vaatevalinnoissani. Lempivärini on violetti, mutta toisaalta viihdyn myös maanläheisissä väreissä kuten ruskeassa ja oliivinvihreässä. Automaattisesti tulee yleensä valittua jotain hillittyä ja huomaamatonta.

Lähdetään sitten katsomaan mitä Eevan silmä minulle löysi. :) Oli hurjan mielenkiintoista nähdä, miten toinen, normaalia tyyliäni tai persoonaani tuntematon henkilö minut puki.

Työ. Tämä kokonaisuus oli asuista eniten omaa tyyliäni - miinus koru ja lakku. Koruja en käytä juuri koskaan ja laukkutyylini on hyvin riisuttu, en osaa käyttää mitään logollisia, kuvioituja tai koristeyksityiskohdin varustettuja laukkuja.

FARKUT - Kaiio

NEULETAKKI - Kaiio

PUSERO - Mexx

KAULAKORU - Noa Noa

KENGÄT - Vagabond

LAUKKU - Esprit

Työ. Tässä oli jo heti aikuisempaa tyyliä kuin perus-neulepaita/trikoosetissäni.

FARKUT - Kaiio

JAKKU - Noa Noa

PUSERO - Mexx

KAULAKORU - Korukolmio

KENGÄT - Vagabond

LAUKKU - Bulaggi

Työ. Tykkäsin neulepaidan graafisesta ilmeestä ja kontrastista punaisen laukun kanssa. Itse en osaisi pitää vyötä tuolla lailla neuleen päällä, ehkä voisi opetella..? Minun pukeutumisessani vyöllä on aina ollut vain rooli housujen paikoillaan pitäjänä. :D

FARKUT - Kaiio

NEULETAKKI - Rils

PUSERO - Mexx

VYÖ - Veniz

KENGÄT - Unisa

KAULAKORU - Snö Of Sweden

LAUKKU - Esprit

Vapaa-aika. Mekot ovat minulle vaikeinta aluetta. Haluaisin kovasti oppia niitä käyttämään ja ostankin mekkoja aika ajoin roikkumaan kaappiin. Sinne ne useimmiten jäävätkin. Mekko merkitsee minulle naisellisuutta, ja juuri naisellisesti pukeutumisen koen vaikeana ja minulle epäominaisena.

Tästä mekosta tykkäsin heti, se on tarpeeksi rento ja materiaali arkinen.

Eeva halusi näyttää, miten eri asusteilla voi muuttaa asun ilmettä. Mekko asustettiin kolmella eri tavalla, tässä versiossa vyöllä. (Sopiiko ehkä vähän hyvin mun silmälaseihin..! ;)

MEKKO - edc

VYÖ - Veniz

RANNEKORU - Aarikka

LAUKKU - Esprit

KENGÄT - Vagabond

Versio 2: asusteena koru.

MEKKO - edc

KAULAKORU - Korukolmio

RANNEKORU - Kaiio

KENGÄT - Unisa

Versio 3: asusteena huivi.

MEKKO - edc

HUIVI - Esprit

LAUKKU - Laukkuasema

KENGÄT - Vagabond

Millä asusteella mekko toimii mielestänne parhaiten..? Minä tykkäsin tuosta vyöstä... Mutta olen ehkä kuitenkin liian arka käyttämään sellaista mekon päällä.

Vapaa-aika. Tämä kokonaisuus on samalla minua, ja samalla ei ollenkaan. Minua on asun maanläheinen värimaailma (hameesta tykkään kovasti!), minulle vierasta taas printtikuvio paidassa ja biker-bootsit. En ole käyttänyt tämän tyylisiä saappaita sitten 7-luokan... Mitä te tykkäätte bootsi-lookista? Eeva olisi mieluusti yhdistänyt nämä kengät vaikka kuinka moneen asuun. :)

HAME - Esprit

PAITA - Mexx

NEULETAKKI - Esprit

BOOTSIT - Ten Points

LAUKKU - Esprit

Vapaa-aika. Tämä oli niin nappi! No ihmekös tuo kun päällä on trikoopaita..! ^_^ Tästä asusta tykkäsin tosi paljon ja se tuntui minulta. Normaalityylissäni en käyttäisi hameen kanssa vyötä ja pukisin puseron niin, että se peittää hameen vyötärön, mutta Eevan tyylillä asu näyttää heti asteen "aikuisemmalta".

Hehheh, on se hupaisaa kun pitää vielä kolmevitosenakin hakea aikuisempaa särmää pukeutumiseensa..! :D

HAME - Esprit

PUSERO - Esprit

VYÖ - Esprit

LAUKKU - David Jones

KENGÄT - Vagabond

Stailaus-kokemus oli todella hauska ja sain Eevalta paljon toteutuskelpoisia ideoita. Siistin ja "siistin" välinen ero voi olla hyvin pienestä kiinni... :) Puhkikuluneilla hihoilla ei juuri tee vaikutusta työtapaamisessa - vaikka takki olisi kuinka rakas ja "niin minua".

Sokoksen stailaus-palvelu on muuten täysin ilmainen, eikä palveluun tarvitse tehdä ajanvarausta. Sen kuin tupsahtaa pukeutumisosastolle ja ilmaisee halukkuutensa stailaus-apuun. :) Stailaus-tilanteessa on käytössä erillinen, iso sovitushuone, ei tarvitse patsastella sovituskopeilla muiden asiakkaiden joukossa. Korjaus. Pahoitteluni, pieni väärinymmärrys - tuohon omassa sovitustilassaan tapahtuvaan pukeutumisneuvontaan tulee varata aika, mutta henkilökunta antaa toki ideoita ja stailausapua muutoinkin ilman ajanvarausta.

Mutta senpä vain sanon että asukuvissa poseeraaminen on ihan oma taitolajinsa...! Huhhuh miten kipsissä olin ensimmäisissä kuvissa... Muotiblogien kuvia katsellessa ei tule ajatelleeksikaan, että päivä asu -kuvassa töröttämisessä olisi jotain ihmeellistä. Mutta onhan siinä..! Ainakin toisille ;) Hatunnosto teille jotka teette tätä päivittäin.

Sessiosta päätyi ostoskoriinkin muutama vaate ja asuste. Mitäs luulette mun valkanneen..? ;) Teen näistä hankinnoista oman postauksensa, tällä kun on jo tarpeeksi pituutta.

.

Nyt haluan tietenkin kuulla teidän mielipiteenne - miten stailaus onnistui? Mikä asu oli eniten mieleenne? Tai vähiten?

Kommenttien jättäneiden kesken arvon Espritin huivin - josta voin jo paljastaa että se oli yksi ostamistani tuotteista. :) (Omaani en kuitenkaan arvo, arvontavoiton tarjoaa Sokos.) En itse osaa käyttää huiveja muuten kuin lämmittäjän ominaisuudessa, mutta tähän sudenkorento-huiviin ihastuin sen verran että aion opetella käyttämään sitä - muulloinkin kuin kylmällä. :)

Kommentteja voi jättää sunnuntaihin 31.8. saakka, suoritan arvonnan maanantaina.

* * Klo 16.53. Ehdin vastata vasta pariin kommenttiin, huomasin että siellä vilahteli kysymyksiä ja aion palata niihin mutta nyt on saatava pakkaus suoritettua loppuun! :) Saatte vastauksia kysymyksiin illalla.  Klo 21.42 - no voihan, ei tämä nyt onnistu... :/ Vastailen kysymyksiin huomenna. Anteeksi, ei vain aika riitä millään. Mutta pakkaus sentään saatettu loppuun, jess! * *

Meneillään on kuumeinen matkaan valmistautumisviikko. Olen hirveä lähtöstressaaja ja saan tosiaan täytettyä kokonaisen viikon asioilla joita pitää muistaa tehdä ennen matkalle lähtöä. Tänään olen aloittanut pakkaamisen.

Ennen matkaa täytyy vielä....

* Käydä jalkahoidossa - mikä onkaan ihanampaa kuin katsella rantahietikolla kauniisti hoidettuja jalkoja ja siististi lakattuja varpaankynsiä...? (Minulla on siis omasta takaa jalkapohjat luokkaa sarvikuononnahka)

* Kestovärjätä kulmakarvat ja ripset

* Värjätä tyvikasvu

* Harkita elämäni ensimmäisen brasilialaisen ottamista

* Valita matkakosmetiikka - vihaan pakkaamista, ja onneksi voinkin luntata suoraan viime syksyn matkakosmetiikkapostauksesta mitä ja minkä verran ottaa mukaan :D Matkustan pelkällä käsimatkatavaralla ja kahden kuukauden kosmetiikan ahtaminen litran pussiin ei ole ihan helppo juttu. Tällä kertaa jätän kylläkin osan tuotteista paikan päällä ostettaviksi, kuten aurinko- ja kosteusvoiteet vartalolle joita kuluu tuhottomasti.

* Kuvata hulluna materiaalia matkan aikaisia kosmetiikkapostauksia varten. On siinä hommaa..! :D Yritän ajatella myös kosmetiikkalukijoitani ja että minulla olisi tarjota jotain kosmetiikkahöpinöitä matkalla edes kerran viikossa. Paikan päältäkin tuntuu kyllä usein luonnostaan löytyvän kosmeettista ihmeteltävää... :)

Godiva vai Provence...?

Tällä hetkellä yritän päättää kumpi "saippua" lähtee mukaan tukanpesuvälineeksi. Olin jo aiemmin päättänyt ottaa Lushin Godivan, mutta ensimmäinen testipesukerta ei täysin vakuuttanut. Tukka ei tuntunut puhdistuvan ihan perusteellisesti ja takkuakin tuli jonkun verran. Toisaalta minulla oli aika paljon kuivashampoota hiuksissa, sen poistaminen on välillä haasteellista tavalliselle nestemäisellekin shampoolle.

Viime talvena testaamani Ma Provencen palashampoo taas on aivan älyttömän hyvä ja kun se kerran toimii, niin olisi tyhmää ottaa joku potentiaalisesti vähemmän hyvä. En myöskään ole adaptoitunut Godivan tuoksuun, eikä se ole juurikaan vaimentunut parvekekäsittelyistä huolimatta. Pelkään sen hajustavan koko matkalaukun ja sitten on päänsärky seurana saarelta toiselle......

Joku normaalimpi ihminen valitsisi tietysti Ma Provencen saamatta aikaan minkäänlaista ongelmaa asian suhteen. Mä nyt kuitenkin onnistun kehittämään triviaaleja pulmia milloin mistäkin, ja kun olin jo mielessäni valinnut Godivan matkakaveriksi ja matkatestattavaksi, niin en haluaisi, köh, pettää sitä... Ehdin pestä sillä vielä toisen kerran ennen matkaan lähtöä ja jos pesutulos on nyt parempi, niin se saa paikan matkalaukussa.

Mutta tätä ei tarvitse arpoa...! Nivea lähtee! :) Se on varmaa. Muistattehan, kuinka se pelasti mun silmänympärykset viime syksynä.

Jalkapohjia Nivea ei kuitenkaan pelastanut, niitä varten ostettava oma tökötti matkan aikana. Ei mahdu mukaan matkatavaraan. Voi tätä mieletöntä erilaisten voiteiden tarvetta.... Reissussa jos missä sen todella huomaa. Huokaus.