Joo, ei tämä mun, vaan Saaran! :)

Moni teistä lukeekin Saara Sarvaksen blogia, mutta ne jotka eivät, ja jos purkinkylki-tekstien syynäys yhtään kiinnostaa, niin mars lukemaan tämä oivallinen postaus:

(oli pakko käydä heti heittämässä tää tänne kun sain vihiä tästä, pahoitteluni etten ole vielä tänään edes ehtinyt vastata omiin päivän kommentteihini joista jo bongailinkin monia kysymyksiä)

INCI-LISTOJEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Joku saattaa siellä ajatella, että mitäs se nyt tolleen linkkaa "kilpailijan" blogiin ihan oman postauksen muodossa, mutta minun mielestäni tämä informaatio on kosmetiikasta ja etenkin sen ainesosista kiinnostuneille niin tärkeää, että haluan saattaa sen mahdollisimman monen silmien eteen. Enpä ole aiemmin törmännyt postaukseen, jossa incilukutaidon hyödyt ja rajallisuudet olisi esitetty noin selkeästi ja helppotajuisesti. :)

Minua pyydetään usein avaamaan joku inci, tai sanomaan jotain tuotteen laadusta ainesosalistan perusteella, mutta enhän minä osaa sitä tehdä. Laatu ylipäänsä on hyvin subjektiivinen asia. Minulle henkilökohtaisesti, esimerkiksi, luonnolliset raaka-aineet ovat laatua. Mutta eivät välttämättä jollekulle toiselle.

Kyllä, pystyn näkemään incistä asioita. Esimerkiksi sen, kuinka paljon tuotteessa on luonnollisia raaka-aineita suhteessa synteettisiin (tosin en aina, sillä samanniminen ainesosa voi olla sekä luonnosta tai synteettisesti valmistettu) tai sisältääkö se tiettyjä tyypillisesti välteltyjä tai allergisoiviksi tunnettuja ainesosia. Tuotteen koostumuksestakin pystyn usein sanomaan jotain, kuten onko jonkun voiteen koostumus vetinen vai rasvainen, onko tietty kuivashampoo enemmän muotoileva vai ainoastaan rasvaa imevä, tai onko joku hoitoaine silottava vai ei  - ja JOS se on silottava, niin mihin se perustuu.

Olen oppinut poimimaan inceistä niitä ainesosia, joista oma ihoni tai hiukseni eivät niin innostu, ja niitä, joista ne taas tykkäävät. Näen inceistä paljonkin, ja koen siis olevani incilukutaitoinen.

Mutta kysymykseen siitä, "Onko tämä tuote mielestäsi hyvä vai huono", pelkän incin perusteella, on mahdoton vastata. Onko tuote  laadukas vai ei, tehokas vai "yks-hailee" - sen kertoo lopulta vain oma kokemus ja mieltymys.

P.S. Vastailen noihin vanulappu-postauksen kommentteihin huomenna ;)

Eilen tuli taas juteltua tästä kaverin kanssa.

Mitä iholla tapahtuu yön aikana?

Jotain siellä todella tapahtuu, enkä nyt puhu soluaineenvaihdunnasta. Vaan ihan konkreettisesti siitä, että ihon pintaan nousee likaa syvältä huokosista. Miten iho sen tekee - mikä siellä oikein puskee tätä likaa pintaan - en tiedä, mutta aamut kertovat aina tarinaansa.

Luulitko ihosi olevan puhdas nukkumaan mennessä?

Minun ihoni ei ainakaan ole. Kaikesta päätellen.

Päätän puhdistuksen aina kasvoveteen. Jos kasvovedellä kostutettu vanu jää vielä likaiseksi, suoritan puhdistuksen uudelleen. Useimmiten se ei jää. Tältä se näyttää yleensä iltapuhdistuksen jälkeen.

Sitä siis kuvittelee menevänsä nukkumaan puhtaalla iholla.

Mutta aamulla..

Kas, iho olikin likainen.

Tämä vanulappu tältä aamulta on itse asiassa poikkeuksellisen puhtaan näköinen, yleensä se on vielä paljon, öhm, ruskeampi.

Hikihän ei ole minkään väristä, eikä käsittääkseni talikaan, eli pelkistä ihon omista eritteistä väri ei tule.

Ymmärrän "aamulian" silloin, kun meikkaa paljon ja oleskelee jossain suuremmassa kaupungissa jossa ihoon kertyy päivän mittaan myös saasteita, ja putsarilla saa todella tehdä töitä että saa kaiken lian irtoamaan. Mutta ihan sama ilmiö oli seuranani myös Kreikan saarilla - joilla on meikannut lainkaan. Kuinka paljon voisi kuvitella jossain 300 ihmisen autottomassa kylässä olevan saasteita? Sellaisissakin aikaani vietin. Ja silti sama homma. Aamulla sai pyyhkiä likaa kasvoilta.

Kiinnostavaa.

En nyt tässä väitä, että on joku elämää suurempi asia jos huokosiin jää päivän jäljiltä likaa. Mutta ihan noin niinkuin ihon fysiologisena (voiko näin sanoa..?) ilmiönä kiinnostavaa.

Mitä ihossa oikein tapahtuu kun lika nousee unen aikana pintaan? Mikä siellä käynnistää tämän tapahtuman? Nouseeko lika vain simppelisti pintaan hien ja talin mukana? Varmaankin. En usko ihon olevan niin älykäs että se itse lähtisi "tietoisesti" puhdistamaan itseään likahiukkasista. Hiki ja talihan ovat normaalia aineenvaihduntaa.

Jotain ajateltavaa niille, jotka eivät koskaan huuhdo kasvojaan aamuisin. ;)

On se vain mahtavaa päästä välillä metsään. Niin ihanaa kuin kosmetiikka onkin, välillä on ihan hemmetin rentouttavaa päästä ympäristöön ja seuraan jossa kosmetiikka on ehkä viimeinen mieleen tuleva keskustelunaihe. Tällä kertaa en muuten katsonut peiliin kertaakaan. ;)

Mun ei pitänyt tänään postata ollenkaan, mutta yhtäkkiä teki mieli tehdä tällainen pieni tunnelmapostaus... ja kiilasi sinne sitten kosmetiikkaakin. ;) Oli mukavaa viettää vuorokausi kaukana puteleista - mutta oli se vain antoisaa päästä kotiin päästyä tuoksuttelemaan uutta joulun tuoksuista suihkugeeliä...!

Eräilimme tällä kertaa Isojärven kansallispuistossa.

Mulle tuli ihan joulufiilikset kun oli vähän luntakin...! ^_^

Havaitsimme, että juustofondue ei sovi näin viileisiin olosuhteisiin. Juusto ehti jähmettyä klimpiksi lautasen matkatessa fonduepadalta penkille. :P - Minä dippailin selleriä, tofua ja kesäkurppaa muiden luottaessa pottuun, patonkiin ja maustekurkkuun. ;)

Tänä aamuna.

*

Kotiin päästyä piiitkästä aikaa saunaan ja testaamaan Lushin lähettämää pikkujoululahjaa - Hot Toddy -joulusuihkugeeliä.

(Saunan lauteet vapautettiin sisareni ja minun toimesta kosmetiikkavarastoista viikko sitten... Mutta tilanne on vain väliaikainen. Röykkiöt saavat pian palata lauteille. Valitettavasti Hemnes ei kykene nielemään kaikkia kosmevarastoja ja osa pulloista ja purkeista joutuu edelleen majoittumaan saunassa. :/)

Hot Toddy tuoksuu coca colan ja joulumausteiden sekoitukselta :) Jotenkin hyvin amerikkalainen joulutuoksu. Naminami.

Täytyy sanoa että tykkään kovasti, näin niinkuin kausiluonteisesti käytettynä. :)

Ilokseni huomasin, että suihkugeelin joulun tuoksu tulee - ainakin osittain - ihan aidoista mausteöljyistä. :)

Ja kun nyt oltiin joulun tunnelmaan jo päästy niin.... minun alkoi ihan tautisesti tehdä mieli joulupuuroa...! Isoa lautasellista höyryävän kuumaa riisipuuroa kanelilla, sokerilla ja maidolla...! Paitsi että ei sitä versiota. ;) Tiedätte, mikä versio Sannin keittiössä valmistui.

Kookospuuro. <3

Kanelilla, erytritolilla ja mantelimaidolla.

Jos joku vhh-mielinen lukija on missannut tämän törkeän hyvän riisipuuron korvikkeen ohjeen, niin se löytyy täältä. Puuroon tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan kermaa, kookosjauhoa ja kananmunaa. That's it.

Tein tupla-annoksen (2 rkl kookosjauhoa, 2 dl soijakermaa, neljä munaa) ja kokeilin tällä kertaa tehdä niin, että laitoin kolmesta munasta vain valkuaiset. Halusin testata, vähentääkö tämä puuron lievää munan makua ja kellertävää väriä (joka tosin itseäni ei haittaa). No sehän toimi! Puuron koostumus oli aivan samanlainen kuin keltuaisillakin, mutta nyt väri oli puhtaan vaalea ja munaa en maistanut juuri lainkaan! Munan tyypillinen makuhan tulee ennenkaikkea keltuaisesta.

Puuron voisi varmaan tehdä ihan kokonaan valkuaisista. :)

Joulukuu se vain lähestyy... Aijjai, jouluihminen kehrää tyytyväisenä.... Ei aikaakaan kun Michael Bublé pääsee taas valloilleen..! ^_^

Tonnikalapullat taipuvat moneksi!

En tiedä kuinka monta eri lailla maustettua variaatiota olen pullista jo valmistanut, mutta viime viikolla keksin sattumalta niin onnistuneen version että jaan sen nyt tässä - tiedä vaikka joku saisi näistä tarjoiluinspiraatiota viikonlopun illanistujaisiin! :)

Ja joo - finglish. ;)  Ei saa hermostua.

Perustonnikalapullataikina:

2 purkkia tonnikalaa

2 -3 kananmunaa (koosta riippuen)

1 dl korppujauhoa tai vhh-versioon Pofiber-jauhetta

1 - 2 dl juustoraastetta

Tulinen lisä:

pikkuisen Sambal Oelek -chilikastiketta (minä laitoin alle teelusikallisen, mun makuun jo se on tosi tulinen)

tuore punainen chilipalko pilkottuna

(loraus soijaa)

.

Muovailin taikinasta pullien tai pihvien sijaan puikkoja.

Tarjoilin sitruuna-limedipin ja naposteluvihannesten kanssa.

Dippi:

kermaviiliä (tai vhh-versioon puolet soijajogurttia ja puolet kermaviiliä)

loraus sitruunamehua (tuoreesta puristettua)

ripaus cayenne-pippuria

pari rouhaisua lime-pippurimyllystä (Santa Marialla on hyvä jossa on limeä, korianteria ja sitruunaruohoa)

ripaus suolaa

ripaus steviaa

Sama tuttu tonnaripulla - mutta ihan erilainen makuelämys...!

Toivottavasti maistuu! :)

Tuna-fingersit maistuvat myös kylmänä snackkina jääkaapista - tuli huomattua ;)

.

Ja hei - hyvää viikonloppua kaikille!

Minä lähden tästä taas vähän metsään patikoimaan. Olen ruudun äärellä jälleen huomenna iltapäivällä/illalla.

Tänään se sitten koitti, ennenaikainen jouluaatto. :)

En saanut ainoastaan Amerikan tuliaisia mieheltä.

IsaDoralta tuli myös postia. - Uudet joulusesongin paletit.

Ah ja huokaus...!

Kaunokaiset kiilasivat jopa USA-herkkujen ohi. Hetiheti kokeilemaan...!

Arvoin pitkään kummalla paletilla meikkaisin. Valinta päätyi "taika-mauveihin".

Tänään muuten alkoi myös Lancômen Grandiôsen testikausi. Ensimmäinen huomio: älä kerrosta tätä kesken päivän. Laitoin aamulla pelkkää ripsaria salimeikiksi, ja vedin sitten uuden kerroksen päälle tehtyäni iltapäivällä Magic Mauves -meikin. Hirrrveä klimppi.

Joitain maskaroita, kuten Lancômen perus-Hypnôsea, voi mainiosti lisätä päivän mittaan. Kerrostusmahdollisuus liityy koostumukseen, toiset maskarat jättävät ripset pehmeämmiksi ja joustavammiksi. Grandiôsella ei toiminut, se jättää vähän tönkömmät ripset. Mutta jo yhdellä vedolla tuli volyymia.

Yläluomen rajaus Indeliblen geelilainerilla sävy Scuba Dive, alaluomen sisärajaus samaisen tuotesarjan sävyllä Venomous.

Tein tarkoituksella vähän överimeikin. Tuollainen dramaattisempi alaluomen rajaus ei ihan kuulu perusmeikkiini, harvemmin edes juhlameikkiin.

Magic Mauves -paletin sävyt ovat kauttaaltaan hohtavia, kolme vaaleaa sävyä jopa huomattavan hohtavia, tummien violettien ollessa hieman maltillisempia.

Käytin meikissä kaikkia paletin sävyjä vaaleinta (vaalea hopea) lukuunottamatta.

Vaivattomasti häivyttyviä, upean pigmenttisiä sävyjä. Ehkä liian hohtavia jonkun makuun, eikä ihan arkimeikkimatskua, mutta tämähän onkin juhlakauden kokoelma. :)

Kuka on jo käynyt kaupoissa hipelöimässä IsaDoran joulukokoelmaa?

Kumpi paletti? :D

Hei kaikki vanhojen maskaroiden jemmailijat! :) Kerrankin meikkipussin pohjalle pyörimään jääneestä vanhasta ripsarista on hyötyä..!

Löysin sähköpostistani juuri seuraavanlaisen infon:

Jos hallussasi on vanha LANCÔME-maskara, EDIT - siis hetkinen - ilmeisesti MIKÄ TAHANSA maskara käy (!!!) - ja asut Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa, Porissa, Lahdessa tai Jyväskylässä, voit käydä huomenna perjantaina 14.11. vaihtamassa Sokos-tavaratalossa vanhan ripsarisi uuteen Lancôme Grandiôse-maskaraan veloituksetta!

Luit oikein: vie Sokokselle vanha kulahtanut Lancôme-ripsarisi ja saat tilalle uunituoreen Grandiôsen!

Juuri kun puhuin täällä siitä, miten tyhmää on jemmailla vanhoja maskaroita... ;) No, nyt jemmailusta palkitaan :D

...tokihan voit vaihtaa myös aivan tuoreen, vaikka viime viikolla ostamasi Lancôme-maskaran..! ;) Ihan miten vain ^_^

*

Edit. Mä olen nyt häkeltynyt tuosta Sokoksen myyjän kommentteihin jättämästä korjauksesta, mutta tosiaan, vastaanottamassani sähköposti-infossa lukee:

"Tuo vanha, normaalikokoinen maskarasi Lancôme-pisteeseen niin saat vaihdossa Grandiôse-maskaran veloituksetta". Siinä ei siis puhuta nimenomaan Lancôme-maskarasta. Täytyy sanoa, että tuntuu kyllä hullun höveliltä kampanjalta jos minkä tahansa kolmen euron markettimaskaran saa vaihtaa Lancômeen, mutta niin kai sitten...! :) *megapeukku*

Ei muuta kuin jonottamaan sitten vain Sokoksille huomenna...!

Latvialainen Mádara on yksi viime vuosien huomattavimpia vihreän aallon menestyjiä. Pitkään luonnonkosmetiikkamarkkinoilla hallitsivat, ainakin Suomessa, genren ”dinosaurukset” Weleda ja Dr. Hauschka, saaden pikkuhiljaa seuraa 70-, 80- ja 90-luvulla kehitetyistä, etablisoituneista merkeistä kuten Sante, Logona ja Lavera.

Logo: Liene Drazniece / Mádara Cosmetics

2000-luvulla alkoi luonnonkosmetiikan uusi buumi, ja vanhukset alkoivat nopeasti saada kilpailijoita tuoreista, nuorekkaista brändeistä. Nämä merkit valitsivat uutta aikakautta vastaavan, trendikkäämmän imagon. Pian ”vihreä kosmetiikka” siirtyi valikoidun kohderyhmän luontaistuotekaupoista kosmetiikkaliikkeisiin, tavarataloihin ja elegantteihin kivijalkamyymälöihin.

Uuden aallon luonnonkosmetiikka on raikasta, tyylikästä ja innovatiivista. Vanhat markkinajohtajat ovat edelleen voimissaan uskollisen käyttäjäkuntansa keskuudessa, mutta tuoreet brändit ovat onnistuneet voittamaan puolelleen täysin uutta kohderyhmää, joka ei aiemmin ollut juurikaan kiinnostunut ”ituhippeihin” assosioidusta luontaiskosmetiikasta.

Mádara on yksi niistä.

Sain tilaisuuden vierailla Mádaran tuotantotiloissa Riikassa lokakuun lopulla. Pääsin haastattelemaan merkin perustajaa, Lotte Tisenkopfa-Iltnereä ja tutustumaan tehtaaseen ja laboratorioon. Sain vierailusta paljon kiinnostavaa materiaalia, jonka jaan muutamaan erilliseen postaukseen jotta jutut säilyvät mielekkään pituisina annoksina.

Mádaran sielu: Paula, Lotte, Zane ja Liene

Vuonna 2006 perustetun Mádaran tarina kuulostaa yritysmaailman sadulta. Neljän nuoren naisen luoma merkki onnistui lyömään itsensä läpi lähes saman tien, vaikka kellään naisista ei ollut kosmetiikan tuotekehityksen tai kemian alaan liittyvää taustaa. Sen sijaan heillä oli usko luonnon raaka-aineisiin sekä vahva visio ja idea - konsepti, joka johti menestykseen.

Kasvu on ollut perustamisestaan saakka 25-30% luokkaa joka vuosi, ja Mádaraa myydään tätä nykyä 20 maassa. Suomi on vientimaista tärkeimpien joukossa. Maamme erityisasema näkyy mm. Mádaran ja Noora Shinglerin yhteistyön muodossa, Suomi on toistaiseksi ainoa maa jossa Mádara on lanseerannut omia, targetoituja tuotteita.

Miten kaikki sai alkunsa?

Kuten lähes kaikkien uudempien vihreiden merkkien tarinaan, myös Mádaran syntyyn liittyy kosmetiikka-allergia ja siitä kummunnut kiinnostus kosmetiikan raaka-aineisiin.

Lotte Tisenkopfa-Iltnere

Parikymppinen yliopisto-opiskelija Lotte Tisenkopfa alkoi kirjoitella netin keskustelupalstalla kosmetiikasta ja sen ainesosista. Elettiin vuotta 2004. Lotte oli alkanut iho-oireiden seurauksena etsimään ratkaisuja luonnollisempien ainesosien maailmasta, ja kokkaili kotonaan omia voideseoksia. Hän jakoi kokemuksiaan internetissä, ja pian Loten seikkaperäiset kirjoitukset saivat innokkaan lukijakunnan.

Zane, yksi lukijoista, otti Lotteen yhteyttä. He tapasivat ja naisten kemiat kohtasivat välittömästi. Pian naiset alkoivat suunnitella luonnollisen kosmetiikan maahantuontia Latviaan, mikä lopulta johti ideaan oman merkin kehittämisestä.

Joukkoon liittyivät Zanen kollega Liene ja Loten sisko Paula. Naiset alkoivat kerätä ympärilleen kosmetiikan valmistuksen ja tuotekehittelyn asiantuntijajoukkoa, Lotte vastasi labrapuolen kehityksestä Zanen ja Lienen keskittyessä markkinointipuoleen. Idean synnystä merkin lanseeraukseen meni kaksi vuotta – Mádara näki päivänvalon vuonna 2006.

Ensimmäiset tuotteet olivat neljä vartaloemulsiota, joista kaksi on edelleen Mádaran valikoimassa. Seuraavaksi kehitettiin kasvotuotteet, ja siitä valikoima on vuosien mittaan kasvanut hiustuotteisiin, vartalotuotteisiin ja erikoistuneempiin kasvotuotteisiin, kuten anti-age-voiteisiin. Värikosmetiikkaa merkin valikoimaan ei kuulu, eikä se ole suunnitelmissakaan.

Nimi 'mádara' tulee baltialaisesta niittykasvista, matarasta. Se on yksi Mádaran tuotteissaan käyttämistä ainesosista.

Suomeen Mádaraa alettiin tuoda vuonna 2010.

Tuotelinjan kasvu on harkitun hidasta. Lotte kertoo, että tuotekehitys vie kaksi vuotta, erikoistuotteille kolme. Luonnonkosmetiikkamerkeille markkinanäkyvyys uuslanseerausten myötä ei ole samassa mielessä elinehto kuin perinteisille merkeille, jotka pukkaavat ulos uusia tuotteita monta kertaa vuodessa ja vanhoja siivotaan tieltä samaan tahtiin.

Mádara käyttää tuotteissaan pohjoismaisia yrttejä ja muita kasviainesosia, joista ei aikaisemmin ollut saatavilla paljon tutkimustietoa kosmetiikan alalta. Niinpä Mádara suorittaa omia tutkimuksia. Tutkimusten tuloksena on löytynyt mm. koivunmahlan kyky vaikuttaa ihon ikääntymisen merkkeihin. Kerron koivunmahlasta lisää Time Miracle –tuote-esittelyn yhteydessä.

Mádaran käyttämistä aktiiviraaka-aineista valtaosa tulee Latviasta. Suomestakin ostetaan joitain ainesosia, mm. koivua ja marjoja.

Mádara-tuotteilla on Ecocert-sertifikaatti

Minulle jäi vierailun jäljiltä Mádarasta kuva enemmän ”high-tech”-yrityksenä mitä olen oikeastaan koskaan luonnonkosmetiikkamerkeistä ajatellut. Mádara satsaa paljon tutkimuksiin ja tekniikkaan, ja tuo tuotteiden aktiiviaineiden taustalla vaikuttavaa tiedepuolta esiin myös kuluttajille – seikka, jota en ollut aikaisemmin huomannut. Mádaran kotisivulta löytyy informaatiota Latvian yliopiston ja Riga Stradins –yliopiston kanssa toteutetusta tutkimuksesta koskien kasvien bioaktiivisten aineiden anti-age-ominaisuuksia.

Seuraavassa jutussa kerron enemmän Mádaran tuotekehittelystä ja merkin näkemyksestä luonnonkosmetiikasta parhaana valintana iholle. Lotella oli tarjota tälle puhtaasti tieteeseen pohjautuva selitys. ;)

Testauksessa tuote, jota vasta harkitaan Suomen markkinoille.

Sain Laveralta kokeiltavaksi sarjan uuden silmämeikinpohjustajan, joka on jo myynnissä Saksassa. Maahantuoja pohtii, olisiko tällä mahdollisesti menekkiä Suomessa ja onko tämä ylipäänsä toimiva tuote. Luonnonkosmetiikan puolella pohjustustuotteet ovat harvinaisia, sillä hyviä sellaisia on haastavaa valmistaa luonnonkosmetiikan sallimilla raaka-aineilla. Kuten lähes kaikki tiedämme, silikoni on perinteisen pohjustajan pääasiallinen raaka-aine.

No mutta d'oh! Tajusin juuri, että eihän mulla ole tämän pohjustajan inciä nyt käsillä että olisin sen voinut tähän naputella. Tuubi on parhaillaan eri osoitteessa kuin minä.

Lisään sen tähän myöhemmin.

Edit. Tässä:

Inci: aqua, aloe barbadensis leaf juice, alcohol, glycerin, lauroyl lysine, dehydroxanthan gum, parfum, hippophae rhamnoides fruit extract, argania spinosa kernel oil, shea butter, coconut oil, cocoa seed butter, olive fruit oil, rosa centifolia flower extract, tilia cordata flower extract, mallow flower extract, chicory root extract, xylitylglucoside, anhydroxylitol, xylitol, sodium hyaluronate, camelina sativa seed oil, olus oil, algae, magnesium gluconate, maltose, tocopherol, sunflower seed oil, hydrogenated lecithin, mica, titanium dioxide, tin oxide, ascorbyl palmitate, limonene, benzyl salicate, linalool, geraniol, citral, citronellol, benzyl alcohol.

Tuotteen koostumus on erikoinen - ollakseen pohjustaja. Se on hyvin ohutta, vetistä geeliä. Lähes nestemäistä. Väriltään vaaleahkon läpikuultavaa. Tuotetta on hassua annostella iholle, kun se on niin märkää. Pienen pieni pisara kostuttaa koko silmäluomen. Geeli kuivuu kuitenkin hetkessä.

Inci-ihmettely: noin pitkä raaka-aineluettelo vesimäiseen tuotteeseen...! Noita kaikkia öljyjä täytyy olla tuotteessa ihan vain prosentin murto-osa..! Pakko miettiä onko noilla kaikilla uutteilla ja öljyillä oikeasti merkitystä tuotteen koostumuksessa? Ja onko noin mittava hajustecocktail todella tarpeen luomenpohjustustuotteessa..? Itse haju on erittäin mieto, käytännössä huomaamaton.

Minulla on sen verran kirjavat luomet, että arvostan pohjustajassa aina pigmenttiä ja tasoittavuutta. Laveran Eye Shadow Base saa siis siitä miinuspisteen. Toki on varmasti käyttäjiä, joille peitto-ominaisuudella ei ole merkitystä.

Lähdetään liikkeelle. Tässä ovat luomeni luonnontilassa.

On suhteellisen selvää, miksi kaipaan omilta pohjustajiltani kykyä tasoittaa ihon sävyä. ;)

Ennen näitä varsinaisia kuvattuja testipäiviä olin jo kokeillut pohjustajaa muutamaan otteeseen. Täytyy sanoa että tulos yllätti - näinkin vetisen ja olemattoman tuntuinen pohjustaja näytti toimivan - meikki pysyi koko päivän viiruuntumatta.

Kunnes kuvauspäivät alkoivat.

Ensimmäiseksi otin vertailuun Laveran voidemaisen peiteaineen, jota olen aiemmin menestyksekkäästi käyttänyt luomen pohjustustuotteena.

Testipäivä sisälsi 65 minuutin session kuntosalin juoksumatolla. En tiedä oliko juuri sillä vaikutusta, mutta tällä kertaa meikki ei pysynyt. Muistaakseni pyrähdin vähän vesisateessakin ilman sateenvarjoa.

Seuraavana päivänä taputtelin Eye Shadow Basen päälle Laveran peitepuikkoa saadakseni luomen kirjavuuden tasoittumaan.

Peitepuikko on pysynyt silmänalusilla erinomaisesti sulamatta lainkaan juonteisiin, joten minulla oli toiveita sen kestosta myös luomilla.

No ei.... Ei pysynyt. Luomet kävivät jälleen läpi juoksumattorääkin, ja joutuivat myös ulkona räntäsateen koettelemiksi.

Kuntosaliolosuhteet ovat muuten mitä erinomaisin tapa hoocee-testata meikkien kestävyyttä... ;) Siihen kun lisää vielä vesi- tai räntäsateen niin saadaan aika ultimaattinen testitilanne... :)

Kolmantena päivänä vertasin Laveran silmämeikinpohjustajaa synteettiseen pohjustajaan, Make Up For Everin Eye Primeen joka on mielestäni yhtä hyvä kuin Urban Decayn Primer Potion. (Tuote esitelty alkujaan täällä.)

Tämä testipäivä päättyi saunailtaan. Jätin tarkoituksella meikit silmiin löylyjen ajaksi.

Ja mitäs ihmettä. MUFEn Eye Primen odotin - ja tiesinkin - kestävän, mutta tällä kertaa pysyi Laverakin moitteettomasti..!

Hämmentävää. Samaan päivään kuului muuten jälleen myös juoksumattoa ja salitreeniä. Tältä päivältä siis täydet pisteet.

.

Mitä Laveran Eye Shadow Basesta voi sitten sanoa?

Ottaen huomioon tuotteen todella olemattoman tuntuisen koostumuksen (oikeasti melkeinpä katoaa ihoon, tekee mieli laittaa toinen tai kolmaskin kerros kun aine vain... häviää...), tuote toimii yllättävän hyvin. Olen testannut pohjustajaa yhteensä noin kymmenenä päivänä, ja näistä valtaosan meikki pysyi viiruuntumatta.

Tietenkään tuotteeseen ei voi luottaa samalla lailla kuin vaikka UDPP:hen.

Kannattaisiko se ottaa Suomen valikoimaan? No mikä ettei. Onhan se erikoistuote jota ei monelta muulta luonnonkosmetiikamerkiltä löydy. Eikä tuote näytä toimivuudeltaan olevan ihan susi. Ehkäpä kuitenkin itse tykkään Laveran peiteaineesta pohjustajana vieläkin enemmän sen tasoittavuuden ansiosta. Yhdistelmä Base + Concealer olisi kenties paras..?

Olen aiemmin testannut luonnollisista pohjustajista Benecosin Natural Eyeshadow Basen (joka on enemmänkin sävytetty, voidemainen luomiväri) sekä Lily Lolon Eyelid Primerin.

Mies on parhaillaan Jenkeissä ja hänellä oli eilen shoppailupäivä. "Mitä mun pitää tuoda sulle täältä?" kuului kysymys.

Amerikan Yhdysvallat. Tuo kiistaton kosmetiikkaparatiisi. Kuka tahansa meikkifriikki innostuu, kun tulee tilaisuus saada Ameriikan tuliaisia.

Paitsi että mulla löi eilen ihan tyhjää.

Kuvat: Benefit

Olinhan tiennyt jo pitkään että äijä on menossa Jenkkilään, mutta jotenkin kosmetiikkatilauksen laadinta vain siirtyi ja siirtyi... kunnes eilen koitti deadline.

Mun päässä raksutti tyhjää. Tiesin vain, että haluan Diorin Cuir Cannagen. Nyt loppui sen edullisimman mahdollisen tarjouksen metsästys, Mykonos-välikohtauksesta jäi niin suuri, excuse my French, *itutus, että nyt se Dior tulisi mun luo. Viimein.

"Mä lähden tunnin kuluttua, onko lista valmiina?"

Tällainen viesti pälähti iMessagen ikkunaan eilen illalla juorutessani puhelimessa siskoni kanssa.

Puhelu poikki ja koneen ääreen. Tarvitsenko mä jotain? No en tietenkään. Haluanko mä jotain? Muuta kuin sen Diorin...? No joo, joo! Mutta mitä?!!

Taustatietona kerrottakoon, että nukuin edellisenä yönä kello kahdesta kello viiteen. Sekin saattoi selittää puuroutunutta päätä.

Mitä tehdään kosmetiikkainspiraatio-emergency-tilanteessa?

"Kilautetaan kaverille!" Eli näinä sosiaalisen median aikoina, kysytään apua kollegoilta. Kosmetiikkabloggaajakollegoilta. Kiitos Mark Zuckerbergin, he ovat tavoitettavissani yhdellä klikkauksella.

Ei muuta kuin Naamakirjaryhmään ja avunhuuto eetteriin.

Mies ehti tällä välillä jo lähteä ostosreissulleen. Puhelin piippasi tasaisesti väliaikatietoja.

"Hintavertailut tehty Macyllä ja Sephorassa. Dior kummassakin 60 dollaria. Menen nyt vaatekauppoihin ja teen sitten sun ostokset".

"Et sitten lähde Sephorasta ennen kuin mun tilaus on valmis...!!" mun sormet kiljuivat näppiksellä.

Noin kahta tuntia ja kuuttakymmentäyhtä Facebook-"helpdesk" viestiä myöhemmin mies poistui Atlantin toisella puolen Sephoran kassalta parin sadan dollarin ostosten kera.

Tuli ehkä ihan 4 sekunnin minimorkkis - mitämänytmenintekemään - emmä noita tarvii... Ne on ihania mutta mulla on jo kaikkea...

No herranjestas Sanni, et sinä voi noin ajatella. Skärp dig! niinkuin ahvenanmaalainen ystäväni sanoisi. Totuus on, että omistat niin paljon kosmetiikkaa, ettet saisi kaikkea kulumaan edes kahden elämän aikana. Ei tällaisessa tilanteessa ole enää vuosiin voinut ajatella kosmetiikkaostoksia jotenkin järkevinä.

Ei niissä ole järkeä. Ne ovat harrastus. Intohimo. Ja nyt sallit itsellesi nuo tuliaiset! Ne ON turhia mutta ihania!

Niin joo - mieshän ei siis noita minulle omasta pussistaan tuo. Lasku seuraa herkkukassien myötä. ;)

Tällainen jouluaatto minulla on parin päivän päästä tiedossa:

Benefit Feelin' Dandy Kit.

Pakkaus sisältää muutaman Benefitin kulttituotteen kuten Dandelion-poskipunan, nestemäisen Posie Tint- huuli- ja poskipunan sekä High Beam -korostusvoiteen.

Kat Von D Chrysalis -paletti.

Olen jo pitkään kuolannut Kat Von D -meikkejä Charming Nailsin blogissa, ja nyt koitti vihdoin mun aika päästä Kat-kinkereille.

Siispä, yksi paletti ei riittänyt, vaan ostoskoriin sujahti myös lämpimänsävyinen....

Monarch.

Kummatkin paletit ovat saaneet netissä tosi hyviä arvosteluja ja swatch- & meikkikuvat olivat vähintäänkin vakuuttavia.

Viimeistään huipputaitavan Ilonan Chrysalis/Monarch -hehkutukset saivat mut lankeamaan.

Hylsytkin ovat makeat.

Tuo violetti.... <3 Värien psykologia on oikeasti mielenkiintoista. Olin jo päättänyt ottavani vain Monarchin, mutta kun näin tuon Chrysaliksen hylsyn.... Se vain allekirjoitti tiensä luokseni.

Kuva: Tarte

Tarte Amazonian Clay 12-Hour Blush. Blogikollegat vakuuttivat minut siitä, että tähän merkkiin kannattaa tutustua.

Ja seuraanko nyt helkkari edes aikaani, kun en ole jo tutustunut.

Yritin henkihieverissä valita sävyä kellon juostessa kilpaa kanssani, ja päädyin lopulta 15 herkun sävyn joukosta kaikkein neutraaleimpaan, nudepinkkiin Exposed'iin.

Kiitos Mustaa Kajalia -Heidin. ;)

Tarten poskipuna oli viimeinen tuote jonka sain lisättyä tekstariin. Mies oli tässä vaiheessa jo Sephorassa Cuir Cannage kourassaan ja matkalla kassalle.

Niin. Tämä upeus.

It will be mine at last. Oh yes, you will be mine. :)

Kuva: AllCosmeticsWholesale

Ostoslistalle löysi tiensä vielä MACin Dipdown-geelirajaus. Indeliblen samansävyinen Chocolate Mousse -geelirajaukseni on jo aika kuivahtanut ja minun on pitkään pitänyt hankkia uusi. MACin versio USAsta ostettuna ei ole niin paljon kalliimpi kuin Indeliblen purkki netistä tilattuna.

Yhtä en saanut.....

Katsokaa tätä kaunotarta..! Ihan mieletön...!

Make Up For Ever limited edition Artist Palette.

Loppuunmyyty.

Siamese Lipstickin Kaisuli ehti shopata omansa syksyn Jenkki-reissullaan.

Yritän unohtaa, että koskaan edes näin tämän paletin. Ehkä houkuttavin meikki-herkku vuosikausiin.... JUST mun sävyt.

*

Tällaista pre-joulun odotusta täällä. :)

Tänään vastasin muuten kaikkiin eilisen postauksen kommentteihin. ^_^ No - melkein kaikkiin. Nyt vastaan niihin loppuihin.

Benefit Feelin' Dandy, Kat Von D ja Tarten poskipuna -kuvat: Sephora.com.