Päivän meikki:
Ai että mä saan kicksejä näistä ennen-jälkeen -kuvapareista... Kyllä vaan meikillä saa niin paljon aikaan.
Mutta en sano, että jälkeen-tilanne on aina välttämättä parempi... ;)
Meikin avaintuotteita.
Silmämeikkiin käytetty:
(tässä kuvassa olin unohtanut lisätä ripsaria - ripsissä jäljellä huomaamaton "kuntosalimaskara" aamun salikäynnin jäljiltä)
* Maybelline Color Tattoo -voidemainen luomiväri, sävy On And On Bronze (pohjustus) #
* Urban Decay Hustle (ulkonurkan varjostus, alaluomi)
* MAC Satin Taupe (luomivaon varjostus, alaluomi)
* MAC Deep Fixation (häivähdys luomen keskellä ripsirajan tuntumassa) #
* MAC Brule (kulmaluu, "pohjustus")
* Urban Decay Virgin (kulmaluu, toin aavistuksen valoa)
* Indelible Gel Eyeliner, sävy Chocolate Mousse (yläluomen rajaus ja alaluomen sisärajaus)
* Lavera Soft Eyeliner, sävy Golden Brown (alaluomen rajaus ripsien alta) #
* Urban Decay Sidecar (alaluomen sisänurkka)
* IsaDora Precision Mascara (ei vielä tässä kuvassa :D)
* Dermosil-kulmakynä, sävy Medium #
# = tuote saatu blogin kautta
IsaDora Precision Mascara <3
Kasvo- ja huulimeikkiin käytetty:
* Lavera Natural Liquid Foundation (se uudistunut), sävy 03 Honey Sand #
* Estee Lauder Double Wear -peiteaine, sävy Light Medium (silmien alla)
* Benecosin irtopuuteri, sävy Sand #
* Dr. Hauschkan poskipuna vuoden 2009 Natural Pastels -kokoelmasta #
* Poskipäillä kevyesti Lily Lolon Ivory Tower -luomiväriä #
* Dr. Hauschka Natural Pastels -huulipuna, sävy Soft Rose #
* Lavera Glossy Lips -huulikiilto, sävy Rosy Sorbet #
# = tuote saatu blogin kautta
Kuvasta jäi näköjään MAC Satin Taupe (luomivaossa) merkitsemättä...
Testasin tänään ensimmäistä kertaa Laveran uudistunutta meikkivoidetta. Tummin minulle lähetetty sävy on 03 Honey Sand, ja peilin edessä näytti siltä, kuin se sulautuisi oikein hyvin ihoni tämänhetkiseen päivettyneeseen sävyyn. Normaalistihan minulle sopii Laveralta se ihan vaalein meikkivoidesävy. Kuvat kuitenkin paljastavat eron kaulaan ja rintaan... Tai sitten tuo kasvojen vaaleus johtuu vain salaman + meikkivoiteen sisältämän titaanidioksidin yhteisvaikutuksesta. (Olen lukenut jostain että titaanidioksidi tuo iholle kalpean sävyn salaman vaikutuksesta, johtuu jostain heijastuksesta.)
Uudistunut Natural Liquid Foundation tuntui juuri niin hyvältä kuin vanhakin! :) Jess! Levittyy todella vaivattomasti, sulautuu ihoon kauniisti ja jättää ihastuttavan, kuulaan kasteisen pinnan. Lavera säilyy siis koostumukseltaan parhaana luonnonkosmetiikan meikkivoiteena jonka tunnen!
.
Entäs tuo otsikko...? Joo, päivän pääohjelmanumero tänään oli Lidlissä käynti. (Ja mun pitää kertoa teille kohta Lidlin raejuustosta..! :D) Meikki kenties näyttää johonkin toisenlaiseen tilaisuuteen sopivalta. ;)
Heräsin tänä aamuna suuressa kynsi-inspiraatiossa.
Bongasin eilen Saaran blogista ihanat metallikynnet, ja heti tuli minäkin-minäkin! –olo.
Kiitos kollegan, tiedän nyt myös millaiset ovat syksyn trendikynnet. ;)
Ei muuta kuin lakat esiin ja puuhaamaan.
Valitsin pohjasävyksi hopean ja tein päälle viiruja kullan, kuparin, ja liilaan taittavan tummanhopean sävyillä. Lisäsin lopuksi bling-efektiä kimallelakalla, josta noukin erikseen noita pikku-paljetteja ja asettelin kynnelle.
.
Snow Crystal Sparkling Champagne, Color Club Wild And Willing, IsaDora Gold Sparkles, Lumene Hiekkamyrsky, Viva La Diva # 84 (jännästi vihertävä hopea) ja Depend Art Liner Kulta.
Tuo Color Clubin Wild And Willing on muuten aivan ihana!
Käytin viirujen tekoon Dependin Art Liner –koristelakan sivellintä. Pyyhkäisin sen puhtaaksi joka lakan välillä. Art Linerin kultainen sävy oli minusta liian keltainen muiden sävyjen rinnalle, ja valitsin kultaiseksi lakaksi mieluummin IsaDoran vähemmän keltaisen Gold Sparksin.
.
Varmasti tyylikkäämpiäkin versioita on nähty, mutta minusta lakkauksesta tuli oikein hauska :)
…mutta melkeinpä vieläkin hauskempaa oli meikata tänä aamuna..! Oikeasti – nyt saattaa hyvinkin olla niin, että viimeiset seitsemän viikkoa ovat elämäni pisin aika ilman luomiväriä sitten ikävuoden 14..! En liioittele! :D
Minulla ei ollut koko Kreikan matkan aikana kertaakaan luomiväriä. Aloin käyttää luomiväriä säännöllisesti 7. luokalla, ja sen jälkeen se on kuulunut vakiorutiiniini läpi elämän. Kesäisin meikkaan vähemmän, enkä laita luomiväriä joka päivä, mutta seitsemän viikkoa täysin luomiväritöntä aikaa on varmasti ennätys.
Tänään oli siis varsinainen nautinto kaivaa paletti-muruset esiin. :)
Paluu kosmetiikkafriikin arkeen konkretisoitui viimeistään, kun puhelin alkoi hälyttää kello 9. Olin ihan että ”Mitä mä oon nyt unohtanut…?” Ei tullut yhtään mieleen mitä tänä aamuna muka olisi pitänyt muistaa – muuta kuin tapaaminen josta en tarvinnut erikseen muistutusta.
No:
Haha..! Olin laittanut puhelimeen muistutuksen viikkoja sitten Kreikassa yhden lukijan ehdottaessa minulle hiustenpesua kananmunalla..! Minun on pitänyt kokeilla tätä jo vaikka kuinka pitkään ja se on asia joka näköjään vaatii muistutuksen. Aamulla en kuitenkaan ehtinyt munapesua suorittamaan, oli sen verran kiire bussiin, mutta huomenna..! (Täytyy laittaa uusi hälytys ;))
.
Ja vielä yksi juttu! Ensi maanantaina pääsen jälleen tutustumaan kosmetiikkatehtaaseen. :) :) Minut on kutsuttu vierailulle Riikaan, Mádaran tuotantotiloihin! Asiaa! :)
Kosmetiikkabloggaaja-Sanni on palannut.
Lempeä lasku arkeen. Eilinen meni melkein nukkuessa, olin niin väsynyt lentokentältä tullessa että melkein nukahdin haarukka suussa ruokapöytään.
Tänään teille kirjoittelee hyvin tyytyväinen, vaikkakin edelleen hurjan väsynyt bloggaaja. Vaikka ulkona tervehtii sadesää - enkä eilen saanut kentältä sitä Diorin palettiakaan - voitteko kuvitella että juuri Cuir Cannage ei kuulu niin Ateenan kuin Helsinginkään lentokentän valikoimaan? - niin sisällä paistaa hyvä olo. Vatsa on juuri täytetty suomalaisella raejuustolla ja vadelmilla ja kahvilla tutusta mukista. Kotona.
On aika alkaa pikkuhiljaa päivittäytyä Suomen tapahtumiin. Ja blogimaailman tapahtumiin. Edessä on taas vuotuinen Inspiration Blog Awards.
Kreikassa kaikki normaaliin blogiarkeeni kuuluvat asiat tuntuivat niin kaukaisilta, että Awards-pöhinät ovat menneet kutakuinkin ohi.
Olen ehdolla. :) Tiedätte, että en ole palkintogaalaihmisiä, eikä itsensä esiinnostaminen tämän tyyppisissä tapahtumissa ole minulle luontevaa. En ylipäänsä pidä "kuka/mikä on paras" -asettelusta, vaikka hauskaa viihdettähän tämän on tarkoitus olla eikä sitä pidä ottaa vakavasti.
Myönnettäköön, että juuri tällä hetkellä kategoria "Inspiroivin Kauneusblogi" tuntuu sekin hyvin kaukaiselta. Olen silti, tai ehkä juuri siksi kuitenkin hyvin otettu siitä, että joku tai jotkut teistä ovat minut tähän kategoriaan ehdolle esittäneet. Kaikesta muusta sisällöstä huolimatta Karkkipäivä on monen silmissä edelleen kauneusblogi. Se ilahduttaa minua vilpittömästi. :) Kiitos siis teille.
Indiedays Blog Awards -gaala järjestetään lauantaina 25.10. ja vielä tänään (19.10.) voi käydä jättämässä äänensä.
Kauneusblogi-kategoriassa on 10 ehdokasta, ja äänen omalle ehdokkaalleen voi käydä antamassa täällä.
Kymmenen ehdokkaan joukossa on tuttuja naamoja :)
Henkeäsalpaavan taidokkaasta meikkitaiteesta inspiroituville vinkkaan Roseshock-blogiin tutustumista, siis wow...! Ei arkimeikkailijoille, mutta näyttävistä fantasiameikeistä innostuvat löytävät täältä kerrassaan upeita kuvia. Tällainen violetti-fani on ihan heikkona etenkin viimeisimpiin meikkeihin. ;)
Itse annan ääneni kuitenkin pitkän linjan idolilleni Saara Sarvakselle, joka on ansaitusti vienyt kotiin kaikki Suomen blogigaaloissa tähän saakka jaetut Paras Kauneusblogi -tittelit. Olen seurannut Saaran kaikkia blogeja Tiptoesista lähtien, ja jos johonkin bloggaajaan voi liittää termin 'inspiroiva', niin se on Saara.
Itse kun olen vielä henkisesti osittain Kreikassa, niin laitetaan tähän sopivasti Kreikassa otetut kuvat. :)
Lokakuussa 2012 tein ystävälleni Mariannalle smokey eye -meikin kynän avulla, juttu + tutorial täällä.
Mariannan Baby Lips -juttu oli muuten Karkkipäivän kirkkaasti suosituin blogipostaus syyskuussa...! :) Kyllä vauvahuulet jaksavat kiinnostaa... ^_^ Hauskaa, että kreikkalaiset ystävänikin ovat lipuneet osaksi blogin "sivuhahmogalleriaa". :)
.
Ai niin... hehheh, olin viime syksynä kaukaa viisas :D
Muistatteko, kun pähkäilin marraskuussa Barcelonassa mekko-ongelman kanssa, yrittäen löytää jonkun koltun ensimmäiseen Indiedays Blog Awards -gaalaan? Sekin postaus oli täysin odottamatta älyttömän suosittu, välillä tulee ihan puun takaa mitkä jutut teitä kiinnostaa..! :-0 Yli 100 henkeä "äänesti" mikä mekko minun tulisi valita..! :)
Päädyin sitten ostamaan kaksi mekkoa, joista tuo mustavalkoinen, paikallisen suunnittelijan käsin tekemä, päätyi Blog Awardseihin.
Numeroa 1, French Connectionin pitsiyksityiskohdalla varustettua, en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Sen vuoro taitaa sitten olla nyt. :)
Eipähän tarvitse enää tällä kertaa stressata mekon etsinnästä...! ;)
Kiitos tästä syksystä, Kreikka :)
Vielä tänään sain liihotella katuja kesähameessa ja lyhythihaisessa paidassa, huomenna vedetään syystakki niskaan Helsinki-Vantaalla.
Mutta en vaivu synkkyyteen - toivotan syksyn oikein lämpimästi tervetulleeksi. Onhan tässä jo kesää vietetty kohta viisi kuukautta :) Juuri nyt odotan kovasti kirpeitä iltoja mökillä kynttilän valossa.
Tämän päivän olemme viettäneet Ateenassa, jossa anoppi luonnollisestikin vietiin katsomaan Akropolista. Itselläni oli vielä tärkeänä ohjelmanumerona muuan liikkeessä vierailu... ;)
Kyllllä!
Se Mahtava Hiusväri lähtee mukaan Suomeen kahtena kappaleena, kiitos Mr. Karkkipäivän matkalaukun. :)
Jes! :)
(...en lähde arvailemaan mitä Korresin henkilökunta ajatteli asiakkaastaan, joka kyykistyi liikkeen eteen, asetteli ostoksensa kadulle ja alkoi kuvaamaan...)
Hei sitten, rakas talomeri..!
Hotellillakin oli sattumalta Korresia.... Mahtuisikohan nämä vielä äijän laukkuun...? :) Mä niin vien nää kaikki... :D
.
Taas ensi syksyyn, Egeanmeri..?
.
Hyvää yötä, nähdään huomenna, Suomi!
Kreikan reissuni viimeiselle viikolle halusin jotain erityistä. Ennen kaikkea siksi, että seuraani liittyivät avomieheni ja hänen äitinsä, joille halusin ikimuistoisen Kreikka-elämyksen. Tiedättehän - kun pääsee näyttämään ja esittelemään toisille jotain itselle oikein rakasta ja tärkeää...! Haluaa järjestää kaikkein parasta. :)
Vuoden 2012 Santorinin vierailullani katselin haikeana calderan rinteeseen rakennettuja, laavakiveen koverrettuja luolataloja. Miten viehättäviä ja persoonallisia..! Edessä levittäytyvistä näkymistä puhumattakaan… Tuollaisessa minäkin haluan jollain tulevalla Santorinin visiitillä asua, edes muutaman päivän..!
Alkuperäiset luolatalot ovat nykyään lähes kaikki majoituskäytössä (eipä ihme – sijainti on saaren halutuin), ja kauempaa calderan reunalta löytyy myös uudempia, luolatalojen muotoja mukaillen rakennettuja hotellikomplekseja.
Minä halusin nimenomaan alkuperäiseen.
Löysin meidän talomme netistä (ihan tylsästi) Booking.comin kautta. Siellä välitetään hotellien lisäksi myös "luolia". :)
Systeemi talojen kanssa menee niin, että luolatalojen omistajat ovat luovuttaneet asuntonsa eri majoitusbisneksille, ”managementeille”, jotka vuokraavat niitä heidän puolestaan. Kyseessä ei siis ole hotelli.
Meidän vuokraamassamme talossa oli iso olohuone, kaksi makuuhuonetta, iso kylpyhuone ja keittiö. Katto muodosti viihtyisän terassin, jonne johti niin kapeat portaat että minua vähän jänskätti joka kerta anopin kavutessa niitä...
Talot ovat kirjaimellisesti tulivuoren kraaterin rinteeseeseen koverrettuja, ja jatkuvat luolamaisina pitkälle rinteen sisään. Taloissa on vain muutama hassu ikkuna. Talon sisällä niukan valon leviämistä on pyritty auttamaan rakentamalla huoneiden välille ikkunoita. Olohuoneeseen astuessa näyttää siltä, kuin edessä olisi uusi talon fasaadi ovineen ja ikkunoineen – seinä, jonka takana on makuuhuone.
Meidän talomme on rakennettu 1799.
Luolatalot eivät ole majoitusmuoto halvimmasta päästä – niin kuin ei mikään majapaikka calderan reunalla, mutta kolmen tai useamman hengen majoittuessa samaan taloon hinta jää mahdollisen rajoihin kengännauhabudjettilaisellekin – muutamaksi yöksi.
Kyllä kannatti. Tätä maisemaa ja aamuhetkiä kattoterassilla en unohda koskaan.
<3
Olohuone.
Makuuhuone.
Olohuone.
Makuuhuoneesta olohuoneeseen.
Ikkuna toisesta makuuhuoneesta olohuoneeseen.
Toisesta makuuhuoneesta keittiöön.
Toinen makuuhuone.
Olohuoneen katto.
Kylpyhuoneesta toiseen makuuhuoneeseen.
[vimeo 109093833 w=680 h=383]
Kuvasin kämpässä läpi-talon videon.
.
Santorinin luolataloja on Oian ja Firan kylissä. Niitä voi etsiä netistä hakusanalla 'Santorini cave houses' tai 'Santorini yposkafo' (kreikaksi).
On aamukahveja, ja on aamukahveja.
Domatia-ajat tältä matkalta ovat nyt takana.
Asumme Santorinilla vuonna 1799 rakennetussa, kalderan rinteeseen koverretussa luolatalossa.
Tässä on "työhuoneeni". Kirjoitan teille juuri tässä sohvalla.
Aika hyvä huomen. :)
Katsokaas mitä Mr. Karkkipäivän matkalaukusta putkahti...!
Ohhhhhhuojennus!
Ette uskokaan.... <3 <3 <3
Ostin apteekista hätäapuna Cera di Cupra -huulirasvan, joka on itse asiassa ihan ok, mutta eihän se mikään Blistex/Carmex kuitenkaan ole.... Mutta ehdottomasti parempi kuin mikään puikkorasva.
*
Meitä ei muuten olekaan täällä nyt kaksi, vaan kolme.
Mukana on myös Anoppi Karkkipäivä. :) Elämänsä ensimmäisellä Välimeren vierailulla.
Siinä vaiheessa kun mies alkoi suunnitella liittyvänsä reissuni viimeiselle viikolle oman lomaviikkonsa aikaan, sanoin, "Pakkaat äitisi mukaan".
Mies on aina puhunut siitä, kuinka Anoppini haluaisi vielä jonain päivänä nähdä syvänsinisen ja turkoosin meren. No, mitäs sitä odottelemaan kun sopiva tilaisuus tarjoutuu, ei tässä kukaan nuorru. :) Äiteelle lentolippu kouraan ja menoksi. :)
Minä suunnittelin tietysti lomaviikon ohjelman. ^_^ Ette usko miten iloinen olin, kun tuuli Kykladeilla hellitti sunnuntaina, ja kohtasimme Naxoksella mitä parhaimmassa säässä. Joka vuosi ei ole mitenkään itsestäänselvää, että Kreikassa on lokakuussa vielä uimarantasäät (lukuunottamatta Kreetaa ja Dodekanesiaa, joilla vallitsee erilainen ilmasto ja siellä kesä jatkuu pidempään).
Anopin pitkäaikainen unelma päästä sinistäkin sinisempään mereen toteutui vihdoin...
Ja rantasäitä on luvattu koko loppuviikoksi..! :) Kiitos Kreikka!
Kuvat Naxokselta.
Seurantapäivitys Trind Nail Repair -kynsikuurista. Hyvin menee edelleen liuskoittumisen suhteen, yhdestäkään kynnestä ei ole erottunut liuskan liuskaa alettuani käyttää hoitolakka. Siinä mielessä Nail Repair siis toimii kuin unelma.
Mutta se formaldehydin kuivattavuus.... muistatte, kun puhuin "kuiva oksa" -efektistä...
Se on valitettavasti käynyt toteen, ahkerasta kynsibalsamin käytöstä huolimatta.
Kynnet eivät jousta yhtään.
Ja kolme niistä on katkennut. :( Napsahtanut poikki juuri niin kuin kuiva puunoksa. Vasen nimetön, oikea peukalo ja oikea etusormi. Nimettömän ja etusormen kynnet napsahtivat ihan juuresta, peukalo keskeltä.
Nyyh. :´-(
Kuiva kynsi ei jousta, jolloin ne katkeavat helposti pienestäkin kolauksesta. Kosteutettu kynsi kestää kolhut paljon paremmin.
Pelkäänpä, että Benecosin Nail Care -balsamin koostumus on liian paksua imeytyäkseen kynteen kunnolla. Sehän ei ole öljyä, vaan koostumukseltaan balmimaista. Mitä ohuempi öljy, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on imeytyä. Veikkaan, että tuo Benecosin tuote on tarkoitettu enemmänkin hoitamaan kynsinauhoja kuin kynttä, vaikka nimessä ei 'cuticlesta' puhutakaan.
Voih.. Olisi pitänyt ottaa kunnon öljy mukaan. :/
Tietysti on enemmän kuin mahdollista, että formaldehydi vain on kuivattavuudeltaan niin stydiä kamaa, ettei mikään öljy auta kynsiä pysymään joustavina. Ainakaan minun tapauksessani, tulos varmasti vaihtelee yksilöittäin.
Huokaus.
Ja nyt Benecosin balmikin on loppunut.
Mitenkäs muilla Trind-kuurilaisilla menee?
*
Taaskaan en malta olla laittamatta loppukevennystä... :)
Haamusormiteatteria?
Ei, vaan operaatio "glitterkynsilakan irroitus". :)
Foliota minulla ei täällä ole, mutta irtoaa ne glitterit ihan mukavasti pelkällä vanutuppohaudutuksellakin. Mun hermot ei riitä glitterlakan irtihinkkaukseen niin mieluummin jätän sormenpäät hautumaan lakkakylpyyn, vaikkei se varmasti iholle kovin hyvää tee.
Sanni, (3)5 vee....
Yksin matkustaminen. Toiset ihmettelevät, toiset ymmärtävät täysin.
Joku kokee, että siihen tarvitsee rohkeutta jota itsestä ei löydy. Toinen tylsistyisi ilman seuraa.
Minä rakastan yksin matkustamista.
Silloin kokee asiat kaikkein vahvimmin. Kukaan tai mikään muu ei jaa huomiotasi - voit keskittää kaikki aistisi ympäristöön. Kuulet, näet, haistat, tunnet eri tavalla kuin jos seurassasi olisi muita. Huomaat asioita, joita et huomaisi toisen seurassa. Jäät pohdiskelemaan näkemääsi, tunnustelemaan sen herättämiä ajatuksia. Miten hyvältä villi timjami tuoksuukaan tässä tien pientareella. Miten kiinnostavat kasvot tuolla vanhalla naisella on. Miten sininen meri on tänään... ja miten sen katseluun ei koskaan kyllästy.
Ilman seuralaista voit pysähtyä hetkeen koska vain. Aivan rauhassa. Kukaan ei odota, tylsisty, kyseenalaista. Olet vapaa vain olemaan ja jäämään. Tai menemään, kun siltä tuntuu.
Tietenkään tämä ei sovi kaikkien tyyliin eikä siihen, millaisia kokemuksia matkalta toivoo.
Minun luonteelleni se sopii mitä parhaiten.
Yksin matkustaessa pääsen tilaan, jossa olen kaikkein rennoimmillani, seesteisimmilläni. Irtaannun täysin arkielämän langoista.
Olen helposti stressiin ja huoleen taipuvainen ihminen, ja vasta yksin ollessa tunnen, että vapaudun näistä tunteista kokonaan.
Arjessa minua stressaavat odotukset. Olen vihdoin onnistunut tiivistämään stressin lähteen tähän sanaan; odotukset.
Kun minulta odotetaan jotain... se muodostaa jännitteen, joka kietoo minut selittämättömän peruslevottomuuden verkkoon. Oli se sitten oma odotukseni kuntosalille menosta tai miehen odotus siitä, että laitan koneen kiinni ja tulen nukkumaan. Ystävän odotus että soitan ja sovin tapaamisen. Vastausta odottavat sähköpostit. Palauttamista odottavat kirjaston kirjat.
En oleta että kukaan ymmärtää tätä.
Matkalla kukaan ei odota minulta mitään. Ei ole mitään valmiin kaavan mukaan kudottua verkkoa, jossa suoriutua ja suorittaa. Herään vain joka aamu ja päivä on ikuinen.
.
Mitä rohkeuteen tulee - kuten hiljattain kirjoitin eräälle lukijalleni, maailma on lopulta hurjan lämmin ja ystävällinen paikka. Uutisissa kerrotaan vain onnettomuuksista ja psykopaateista. Oikeassa elämässä on paljon enemmän hyvyyttä kuin pahuutta. Älä pelkää eksymistä, - vaan toivo sitä. :) Kohtaat ihmisiä ja tilanteita, jotka kertovat, että lopulta et koskaan ole yksin. Vilpittömiä sydämiä on kaikkialla.
Ja se matkalaukku voidaan varastaa koti-Suomessakin, matkalla Turusta Toijalaan. ;) Nimimerkillä "kokemusta on".
Onko yksin matkustamisessa mitään ikävää?
Tietysti.
Laivalla, bussiasemilla tai lentokentillä kukaan ei katso tavaroitasi tai varaa sinulle paikkaa. Joudut raahaamaan kaiken kaman mukanasi kahvilan tiskille, vessaan, - laivan ulkokannelle kun haluat katsoa maisemia.
Yksin syöminen ravintolassa on joskus vähän kurjaa.
Ja välillä on hetkiä, jolloin meinaa pakahtua siihen, että haluaa jakaa tunteen rakkaansa kanssa.
.
Tätä lukiessanne matkani yksin on juuri päättymässä.
Lähden kohta taas uuteen laivaan.
Se vie minut Naxokselle, jossa minua odottaa Mr. Karkkipäivä. <3
.
Viimeisen reissuviikon kuulumiset tulevat monikossa. :)
