Saan hurjan paljon kysymyksiä perusihonhoitoon liittyen niin blogin kommenttilaatikkoon kuin sähköpostiinkin, ja ajattelinkin, että voisi olla syytä tehdä aiheesta tällainen ”For Dummies” –tyyppinen postaus. Monet minulle itsestään selvät asiat eivät ole itsestään selviä kaikille muille ja tällaiselle jutulle on selvästi tilausta. :)

En siis pidä ketään tyhmänä, haluan vain kirjoittaa ikäänkuin jatkona "Make-Up For Dummies" -sarjalle vastaavanlaisen kokonaisuuden myös ihonhoidosta.

Jutusta tuli kokonaista 8 sivua pitkä, joten lienee järkevää jakaa se osiin. Ensimmäisen osan alaotsikkona voisi olla "Asiantuntijuudesta, perusihonhoidosta ja ihotyypeistä". ^_^

Minua välillä mietityttää ja hitusen huvittaakin, kun minua pidetään ”ihonhoidon ammattilaisena”. Mikä tekee ammattilaisen tällä saralla? Itse pidän ihonhoidon todellisina ammattilaisina ja asiantuntijoina kosmetologeja ja ihotautilääkäreitä, ja jossain mielessä farmaseuttejakin, ainakin mitä tulee lääkevoiteisiin. Mutta toki ihonhoidon perustiedot ovat hallussa useimmilla perusjaanoilla ja tiinoillakin, etenkin jos omaa ylimääräistä kiinnostusta ja harrastuneisuutta kosmetiikan suuntaan. Myös kosmetiikkaosastojen ja –liikkeiden myyjiä pidetään ihonhoidon asiantuntijoina, vaikka useilla heistä ei ole kosmetologin – dermatologiasta puhumattakaan – koulutusta. Amattitaito on tällöin kertynyt työn, tuotekoulutusten, oman kiinnostuksen ja asiakaskokemusten kautta. Minä kuulun tähän porukkaan.

Kyllä, pidän itseäni kosmetiikan ammattilaisena. Mutta ihonhoidon varsinainen asiantuntija en ole, ja sitä haluan aina korostaa. Mielestäni kaikkein paras tuntemus ihon käyttäytymisestä on kosmetologeilla jotka seuraavat asiakkaidensa ihoa jopa vuosien hoitosuhteen ajan ja pystyvät havainnoimaan mitä vaikutuksia eri käsittelyillä, tuotteilla ja aktiiviainesosilla on eri ihotyyppeihin.

Siksi haluankin aina ohjata etenkin ongelmaihoisia kääntymään kosmetologien tai ihotautilääkärien puoleen. ”Surullinen” tosiasia on, että jos ihosi on oikein kenkku ja oireilee jos milläkin tavalla, et saa parasta mahdollista apua kosmetiikkaosaston myyjältä. Heidän tietonsa ja suosituksensa perustuvat valtaosin maahantuojien tuotekoulutuksiin ja omiin kokemuksiin. (Harmillisen harva myyjä ymmärtää edes kosmetiikan inci-listojen päälle.) Ja tällä en halua teilata myyjäkollegoitani tai väheksyä kenenkään omien kokemusten kautta hankittuja tietoja, kertoa vain miten asian laita on.

Pelkistetyimmillään se on sitä, että ylläpidetään ihon terveyttä. Terve iho on puhdas, sarveiskerroksen suojamuuri on ehjä ja sitä suojaava hydrolipidikalvo on tasapainossa.

Perusihonhoidossa pyritään siis pitämään iho mahdollisimman hyvässä tasapainossa niin, että suojamuuri on ehjä ja iho pysyy kosteutettuna, pehmeänä ja suojattuna.

Joillain ihmisillä ihon suojamuuri ja happovaippa pysyvät kunnossa ihan itsestäänkin ilman kosmeettisia apuaineita. Tällöin ihonhoito voi olla pelkästään ihon pesemistä – itsestään puhdistuvaa ihoa ei tietääkseni toistaiseksi tunneta. ;) Aikuisista kuitenkin vain 10 prosentilla on lapsuuden jälkeen normaali iho, ja puhdistusaineen lisäksi kosteusvoiteella on perusteltu paikka osana ihonhoitorutiinia.

Mikä sitten on ”normaali iho”? Katsotaanpa eri ihotyypit ja niiden määritelmät (vapaasti tiivistettynä ja muokattuna Una Nuotion Kerro, kerro kuvastin –kirjan mukaan.)

* Tali- ja hikirauhaset toimivat normaalisti, iho ei ole kuiva tai rasvainen

* Ihossa ei esiinny epäpuhtauksia, tai niitä on vain satunnaisesti

* Kosteuspitoisuus on normaali

* Verenkierto on hyvä ja ihon väri ruusuinen

* Ihon pinta on pehmeä ja sileä, huokosia ei juuri näy

– tähän ihotyyppiin luetaan sekä kosteuden että rasvan puutteesta kärsivät ihot, todella kuivassa ihossa rasvan puute on oleellisinta. Kuivassa ihossa erotetaan kolme eri tyyppiä; patologinen (ihosairauksista kuten atopiasta johtuva), fysiologinen (perinnöllinen, ikään liittyvä) ja hankittu (ihon kuivuus johtuu ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta kuten ilmastosta, vääristä hoitotavoista, kuivasta huoneilmasta ja liiallisesta auringonotosta.)

* Ulkonäöltään ohut, pergamenttimainen ja jopa hilseilevä

* Huokoset ovat pienet ja supussa, lähes näkymättömät

* Ihon pinta on hoitamattomana karhea, ärtyessään helposti punatäpläinen

* Iholla tuntuu usein kiristävä tunne

* Iho kutiaa varsinkin pakkasella

– tässä ihotyypissä talirauhaset erittävät liikaa sebumia ja talin laatu on myös erilaista kuin normaalissa ihossa. Rasvaista ihoa on kahta eri tyyppiä; öljyisen rasvaista ja kuivarasvaista.

* Iho kiiltelee

* Huokoset ovat laajentuneet ja usein selvästi näkyvillä

* Iho on paksuhko

* Ihoon muodostuu helposti epäpuhtauksia

* Ihoa ei juuri koskaan kiristä, se ei tunnu kuivalta edes pesun jälkeen

(suomalaisten yleisin ihotyyppi)

* Ihossa on sekä rasvaisia että kuivia kohtia, yleisesti T-alue rasvoittuu poskien ihon ollessa normaali tai kuiva

* Ihossa voi myös olla epäpuhtauksia

HERKKÄ IHO ei ole ihotyyppi, vaan lisäominaisuus jota voi esiintyä millä ihotyypillä tahansa. Myös couperosaa voi esiintyä kaikilla ihotyypeillä, mutta yleisin se on kuivalla ja ohuella iholla.

Osassa 2 lähdetään katsomaan tarkemmin millaisia tuotteita perusihonhoitoon kuuluu ja mikä vaikuttaa niiden valintaan.

Älkää nirhatko mua!

Aloin tänään kirjoittaa yhtä ihonhoitojuttua mutta sitten vain ajauduin keittiöön ja.... No se ihonhoitojuttu on niin pitkä että en muutenkaan olisi saanut sitä tänään loppuun ^_^ Tulee huomenna sitten!

Mutta tänään...

Suklaa-myslipatukka.

Mun siskon seura on vaarallista. Sillä on lähdössä tämä koko vhh-juttu ihan pelkän herkuttelun puolelle. Patikkaretkellä se alkoi suunnitella oman vhh-myslipatukan kehittämistä... Ja minun täytyi laittaa idea saman tien toteutukseen! :) (Hähä, kerkesin ensin ^_^)

Eikä niistä mitenkään kehnoja tullut!

Idea lähti siitä, kun kerroin siskolle kokeilleeni ensimmäistä kertaa raakasuklaan valmistusta. (Tein Antti Heikkilän kahden raaka-aineen ohjeella - (raaka)kaakaojauhetta + kookosöljyä. Valaistuminen! Ai näinkö helppoa oman suklaan teko on? ^_^) Sisko puolestaan myhäili oman retkieväs-pähkinämyslinsä kanssa (vinkki tietysti minulta ;)), ja siinä Atkins-patukoiden loputonta ainesosalistaa tavaillessamme idea oli yhtäkkiä ilmiselvänä edessämme.

Kuinka vaikeaa tällaisen herkkupatukan kotivalmistus lopulta on? No ihan superhelppoa. :)

Tässä minulla on välipalapatukka josta ainakin tiedän täsmälleen mitä se sisältää! :)

Ainekset:

* (Kylmäpuristettua) kookosöljyä

* Tummaa kaakaojauhetta (raakakaakao on tietysti parasta ravintoainedensa puolesta mutta minulla loppui juuri raakaversio joten käytin tänään Pirkan kaakaojauhetta - siinä on muuten vähiten hiilareita kauppojen "normi"kaakaojauhoissa)

* Omatekoista pähkinämysliä (viljatonta)

* Omatekoista vaniljasoijakrispiä (= soijarouhetta + tippa kookosöljyä + steviaa + Bourbon-vaniljajauhetta)

* Kookosöljyllä pehmitettyä makeuttamatonta maapähkinävoita

* Kookoshiutaleita

Ensin valmistetaan suklaapohja. Kahteen patukkaan tein 60 gramman suklaamassan eli sekoitin 1 dl (35 g) kaakaojauhetta ja 25 g kookosöljyä. Makeutin ripauksella steviaa. Valutin massan itseväkertämieni foliomuottien pohjalle ja käytin jääkaapissa pari minuuttia jähmettymässä.

Sitten vain kerrokset päälle. Tykkään maapähkinävoista joten laitoin kerroksen sitä (kun siihen sekoittaa kookosöljyä niin sekin jähmettyy jääkaapissa eikä ole niin vuotavaa kun haukkaat patukkaa). Seuraavaksi kerros mysliä (teen vhh-mysliä useilla eri kokoonpanoilla, tämänkertaisessa on Fibrex-hiutaleita, pellavansiemenrouhetta, manteleita, saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä ja kookoshiutaleita).

Kolmanneksi kerros soijakrispiä, jolla saa patukkaan riisimuromaisen raksu-efektin. Minusta kaikenlaiset erilaiset tekstuurit ruoissa ovat kivoja. Sekoita pienessä kulhossa soijarouhetta, pikkuisen kookosöljyä ja makeutusta + haluttuja mausteita, esim. kanelia. Itse laitoin jauhettua vaniljaa.

Päällimmäiseksi laitoin toiseen patukkaan kookosöljyyn sekoitettuja kookoshiutaleita (jälleen kookosöljyä että pinta jähmettyy), toiseen patukkaan ohuen kerroksen pohjan suklaamassaa. Sitten vain jääkaappiin tekeytymään. Jähmettyvät noin vartissa riippuen kaapin kylmyydestä.

Jättämällä pois maapähkinävoin ja soijakrispin ja/tai korvaamalla ne vaikkapa hasselpähkinävoilla ja kaakaonibseillä (niilläkin saa pätevää raksuntaa!) saa vielä vähähiilihydraattisemman patukan.

Hei anteeksi kun nää ruokajutut on riistäytyneet mulla käsistä! :) Vaikka ei kai bloggailujaan pidä anteeksi pyydellä. Omista intohimoistahan on blogit tehty. :)

Huomenna jaaritellaan sitten ihonhoidosta oikein pitkän kaavan mukaan. ^_^

Peili.

Peilaus. Tarve nähdä kuvansa.

Mm. näitä asioita mietiskelin metsäretkellämme Seitsemisellä.

Oletteko koskaan miettineet asiaa? Kuinka usein katsotte itseänne peiliin päivän aikana?

Edellisellä vaellusretkellämme en ottanut peiliä lainkaan mukaan. Unohdin. Mihin metsässä edes peiliä tarvitsisi? Jos menee roska silmään, on selitykseni. Ja ihan pätevä sellainen. Mutta jossain alitajunnassa on vahvana tunne, että eihän minnekään voi mennä ilman peiliä. Tällä kertaa peili oli mukana. En saanut roskaa silmääni, enkä kaivanut peiliä esiin montaakaan kertaa kolmen päivän aikana. Oikeastaan vain levittäessäni aurinkovoidetta ja illalla puhdistaessani kasvot. Ei peiliä siihenkään olisi tarvinnut.

Peilittömyys tuntui hurjan vapauttavalta. Keskustelin aiheesta myös reissun miespuolisten kanssa. Näkyykö heillä peilejä? Eip. He kokevat tätä "vapautta" ilmeisesti kaiken aikaa.

Jäin miettimään asiaa. Miksi me naiset koemme jatkuvaa tarvetta nähdä peilikuvamme? Haluamme ikäänkuin varmistua siitä, että kaikki ulkoisessa olemuksessamme on kunnossa, niinkö? "Näytänkö samalta kuin 15 minuuttia sitten?"

Kotona peilaan itseäni tuon tuostakin vaikka olisin yksin. Töissä peilaus oli kroonista. Eihän ole roskaa hampaan välissä tai kuivuneita huulipunanriekaileita huulilla? Eihän meikki ole levinnyt? Julkisilla paikoillakin tuntee jatkuvaa pakonomaista tarvetta vilkuilla peilaaviin pintoihin. Tunnistatteko tämän itsessänne? Voitteko kulkea vaikkapa vaateosastolla kokovartalopeilin ohi katsomatta siihen?

Metsässä unohdin koko peilin.

Mutta miksi..? Enkö ole telttaretkellä yhtä oma maskiton itseni kuin kotona omassa seurassani? Töissä, kaverien keskuudessa ja muissa julkisissa, "edustavuutta" vaativissa tilanteissa ymmärrän "itsensä varmistamisen" tarpeen, mutta miksi myös kotona?

Päädyin tulokseen, että kotonakin selvästi noudatan jotain näkymätöntä roolia. "Urbaanin ympäristön Sanni" -roolia. Olen sivistyksen keskellä, en kai voi näyttää ihan räjähtäneeltä? Ja jos näytän, saan tuhahdella peilikuvalleni ja jopa paheksua sitä. Metsässä olen ilmeisesti luonnollisimmassa roolissani. Olen siellä ihan niiden samojen kaverien seurassa kuin kaupungissakin, mutta tietyt maneerit rapisevat pois. Ulkoisen olemuksen merkitys muuttuu... vähemmän merkittäväksi. Naamani on vähän noessa, entäs sitten. Kas, leukaan on tullut finni. Jahaja. Antaa olla. En ole harjannut hiuksiani kahteen päivään. Ei kukaan muukaan.

Vapauttavaa.

Laskekaapa huviksenne jonain päivänä montako kertaa tulette päivän aikana katsoneeksi peiliin. Itse aion tehdä sen huomenna.

Retki-tiramisu.....

P.S. Alan nyt julkaista ja käydä läpi reissun aikana tulleita kommentteja. :)

Olen aivan ihastunut Lumenelta saamiini uusiin eyelinereihin. Ne ovat myös vedenkestäviä, mikä on tarpeellinen ominaisuus itselleni näin keväisin kun silmäni vuotavat valoisuuden lisääntyessä. (Tämä on jännä ilmiö joka toistuu joka kevät - silmäni eivät normaalisti vuoda juuri lainkaan mutta aina keväisin kyyneltä tulee niin maan penteleesti. Ulos ei auta mennä vesiliukoisessa rajauksessa. Ripsariin vuoto ei vaikuta.)

Lumene laittoi tänä talvena ja keväänä tuulemaan eyeliner-osastollaan. Vuosikaudet valikoimiin yksinään kuulunut perinteinen nestemäinen Blueberry Eyeliner sai lauman uusia kavereita kun Lumene lanseerasi ensin Raspberry Miracle -tussit ja nyt keväällä Intense Linerit.

Intense Lineria on neljässä sävyssä joista White Crystal on sesonkisävy ja myynnissä rajoitetun ajan. Alun perin kaikki kolme hohtavaa Crystal -sävyä olivat kausisävyjä ja vain mustan piti jäädä valikoimaan, mutta Lumenelta kerrotaan että Intense Linerit ovat olleet niin suosittuja että Khaki ja Grey'kin jäävät pysyvään valikoimaan.

Hyvä juttu, sillä juuri Crystalit ovat näistä suosikkejani. :)

Linerissa on joustava, ohutkärkinen huopapää.

* Grey Crystal *

Grey Crystal on näistä ehkä suurin lempparini. En saanut sen upeutta tallennettua kuviin kaikessa realismissaan :D mutta kyseessä on tumma metallinharmaa joka hohtelee hieman sinertävänä. Todella kaunis!

(Mun ripset on taas ihan kauheassa "kato-kunnossa"...)

* Grey Crystal *

Grey Crystal ja pinkkiä luomiväriä.

* Grey Crystal + White Crystal *

White Crystal-sävy on läpikuultava ja erittäin kimalteinen. Käytän sitä efektisävynä muiden rajausten kanssa, sillä saa upean sokerihuurretun bling-kimallelisän meikkiin kuin meikkiin. Tykkään laittaa White Crystalia rajauksen alkupäähän niin se tuo sisänurkkaan kaivattua valoa. Sävy toimii myös alaluomella.

* Khaki Crystal *

Khaki Crystal on vähemmän kimaltava kuin White ja Grey, ja pinta on enemmänkin kostean kiiltävän näköinen. Kerrassaan ihastuttava sävy tämäkin - ja toimii erinomaisesti myös alaluomella. Normaalisti en koskaan käyttäisi nestemäistä rajausta alaluomella sillä jälki on siihen käyttöön liian jyrkkää ja "graafista" (alaluomelle haluaa yleensä pehmeämmän rajauksen kuin yläluomelle), mutta valoaheijastavuutensa ansiosta Intense Liner Khaki Crystal sopii oikein hyvin alaluomellekin.

* Khaki Crystal *

Khaki Crystal -rajaus taannoisessa Zuii Radiance -meikissä.

* Grey Crystal + White Crystal + Khaki Crystal *

Tässä meikissä olen laittanut kaikkia kolmea Crystalia - alimmaisena Grey, sen päällä Khaki ja alaluomella Khaki & White.

Khaki Crystal näyttää ihan märältä mutta kuivaa se on :) Jälki on noin vesimäisen hohtava tummemman sävyn päälle laitettuna.

Ehkä näin hohtavat ja kimaltavat rajaukset eivät ole jokaisen makuun arkimeikissä, mutta mulle menee nämä ihan salimeikkinäkin. :) Eivätpähän irtoa hikoillessakaan.

Ahh, värikästä. Old-skool-Karkkipäivää.

Kyllä. Kynteni ovat (taas) lyhyet. Olen luovuttanut. Syön edelleen keratiinia, käytän OPIn Nail Envyä, öljyän kynsiäni, olen ostanut lasiviilan. Teen kaiken minkä tehdä voi jotta kynnet voisivat hyvin mutta ei. Ne vain murtuvat ja hyvät kaudet ovat vain satunnaisia.

Mutta ei haittaa. Niillä mennään mitkä olen saanut. :)

Minusta on ihana ottaa tällaisia kuvia ihan vain värien takia! Rakastan värikkyyttä. Vaikka en enää sateenkaarimeikeissä juuri viihdykään.

Vappukynsissä joka sormella oma sävy ja muutaman kynnen päälle laitettu kerros Goshin ihanaa Rainbow-lastulakkaa.

Blogin kautta saadut tuotteethan pitää aina mainita vaikka ne olisi jo kertaalleen aiemmin mainittu saaduiksi, mutta joudun tunnustamaan että en muista varmuudella kuin että kuvan lakoista IsaDoran Scuba Blue ja Bella Vita sekä Natural Coden Rebel Royal on saatu blogin kautta. Ostan itse niin paljon lakkoja että ei pysty painamaan mieleen mitkä kaikki on itse hankittuja ja mitkä saatuja.

Goshin Rainbow'n olen ostanut vuonna 2009 ja sitä ei harmillisesti enää saa. Se saa minkä tahansa lakkauksen näyttämään ihanalta (ainakin tällaiselle peruskynsilakkailijalle joka ei niin innostu perusteellisemmista koristeluista) ja ostaisin mieluusti uuden pullon, mutta nou can do. :/

Vasen käsi.

Lakat peukusta pikkurilliin: SnowCrystal Coral Pink, IsaDora Poseidon, IsaDora Bella Vita + Gosh Rainbow, Gosh Flamingo + Gosh Rainbow, IsaDora Scuba Blue.

Oikea käsi.

Lakat pikkurillistä peukkuun: Natural Code Rebel Royal, IsaDora Atlantis, Essie Shorty Pants + Gosh Rainbow, Trind CC166, IsaDora Lilac Bikini.

.

Kynsiin mitenkään liittymättä, olin eilen siskoni kanssa tallilla seuraamassa hänen tuntiaan.

Copycat :D En malttanut olla tekemättä "mr-karkkipäiviä". :p

Pääsin itsekin kiertämään yhden kierroksen hepalla. Rakastan eläimiä mutta hevoset vähän pelottavat minua. Sisko talutti niin pysyin rauhallisena... ^_^

Hyvää - vaikkakin harmaanpuoleista, näemmä - vappua kaikille! :)

Itse lähden kohta metsään. Huomiselle on yksi postaus ajastettuna. Palaamme lauantaina tai sunnuntaina, katsotaan kumpana päivänä olen siis taas koneen äärellä.