Mr. Karkkipäivä tuli perjantaina kotiin silmä mustana.
Ei, hän ei ollut joutunut tappeluun vaan saanut polvesta painitreenissä.
Innostuin! Tuohon kyllä testaisin Dermablendin tehoja. Ja mainio tilaisuus ylipäänsä verrata eri peiteaineita! :) (Enkö ole mahtava avovaimo kun innostun toisen ruhjeesta... ;))
Ja ei kun sivellin töihin.
Testasin viittä eri peiteainetta sekä Dermablendin Body Corrective -meikkivoidetta ja stickkiä.
Dermablendit jäivät ryhmäkuvasta kun tein testaukset ja otin kuvat eri päivinä.
Alla olevan kuvan saa klikattua suuremmaksi. Osa peiteaineista oli misterille liian vaaleita, jolloin tulos ei tietenkään ole ihanteellinen.
"Tavallisista" peiteaineista parhaiten suoriutui Make Up For Everin HD Concealer, tosin Estee Lauderin Double Wear oli hyvin lähellä.
Mikään niistä ei kuitenkaan tehnyt yhtä tehokasta jälkeä kuin Dermablend.
Käytin kahta Dermablendin peittävimmistä tuotteista, Total Body Corrective -meikkivoidetta (sävyssä Medium) ja sen päälle sipaisin vielä Corrective-stickkiä (sävyssä Opal).
Tulos oli paras varmasti siksikin, että Medium-sävy tummempana sopi misterille paremmin eikä jäänyt näkyviin luonnottoman vaaleana rinkulana. Jälki oli toki selvästi meikatun näköinen, olin kerrostanut tuotteita todella voimakkaasti.
Laitoin kaikkia testin peiteaineita noin viisi kerrosta. Toisten kohdalla kerrostus onnistui huonommin kuin toisten.
Lavera Natural Concealer
* Kaikkein läpikuultavin tulos
* Ei kestä kerrostamista kovinkaan hyvin, alemmat kerrokset alkavat irrota uudempien mukana ja muuttua läikikkäiksi
Lily Lolo Eyelid Primer (keltainen puoli joka tarkoitettu silmänalusille)
* Tulos toiseksi miedoin Laveran jälkeen
* Ei neutraloinut sinisyyttä sen paremmin kuin muutkaan peiteaineet, vaikka keltaisen pitäisi olla erityisen hyvä sinertäville/violeteille alueille
* Jätti kaikkein luonnollisimman pinnan, ei alkanut näyttää meikatulta vaikka kuinka kerrosti.
Benefit Boi-ing Industrial-Strength Concealer
* Testipeiteaineista paksuinta ja "jäykintä"
* Alkaa herkästi näyttää paksulta pakkelilta kerrostaessa
* Peittää tehokkaasti mutta sävy tässä tapauksessa aivan liian vaalea mikä vaikutti tulokseen heikentävästi
Make Up For Ever High Definition Concealer
* Testatuista toiseksi paras peittävyys/suoritus Dermablendin jälkeen
* Koostumus voidemainen mutta silti jämäkähkö, kerrostaessa alkaa herkästi tulla meikatun näköinen pinta
* Kiinnittyy hyvin = nappaa kiinni ihon pintaan
Estee Lauder Double Wear Concealer
* Laveran ohella ohuin koostumus testatuista
* Peittää tehokkaasti mutta sävy tässä tapauksessa liian vaalea
* Jää suhteellisen huomaamattoman, ei-meikatun näköiseksi
. . .
* * Jutun tuotteista olen saanut Dermablendin, Laveran, Lily Lolon ja Make Up For Everin tuotteet blogin kautta. * *
Dermablendin Body Corrective -meikkivoiteesta kerron vielä, että olen käyttänyt sitä itse viime päivät silmänalusilla peiteaineena ja luomilla pohjusteena. Pidän siitä enemmän peiteainekäytössä kuin stickistä, niin koostumuksensa kuin sävynsä puolesta. Body Correctivea ei tarvitse puuteroida ja pysyy jumpatkin viiruuntumatta silmänalusjuonteisiin! :)
Shakshuka! :)
Tällaista ruokaa haluaa tehdä jo pelkän nimen vuoksi! :)
Sain vinkin tähän israelilaiseen (ilmeisesti alkuperä onkin Tunisiassa) munaruokaan lukijalta viime kesän munaviikolla. Ja vasta nyt sain aikaiseksi kokeilla sitä.
Shakshuka - makean-tulisessa tomaattikastikkeessa kypsennettyjä kananmunia. Niin helppoa, niin maukasta, ja perusraaka-aineista. Kiitos sinulle lukija, tästä tulee meidän talouteen vakiopöperöä!
Käyttämäni resepti tarkkoine raaka-ainemäärineen löytyy täältä (5-6 hengelle). Itse en tykkää laittaa määriä kun aineita voi kuitenkin laittaa sen mukaan montako syöjää tai kuinka suuri nälkä on kyseessä. :)
Tähän paistinpannulliseen käytin yhden keskikokoisen sipulin, pari valkosipulinkynttä, neljä keskikokoista tomaattia, yhden punaisen paprikan, pari ruokalusikallista tomaattipyrettä, hyppysellisen verran mausteita (oma maku kertoo mistä määrästä tykkää) ja viisi kananmunaa.
Pilko sipuli, paprika ja tomaatit. Pehmennä sipulit öljyssä paistinpannulla ja lisää murskattu valkosipuli. Lisää paprikapalat ja freesaa kunnes pehmentyneet. Lisää tomaatti tai tomaattimurska sekä tomaattipyree ja sekoittele. Lisää mausteet.
Kun seos on keittynyt kasaan, riko pinnalle kananmunat. Peitä kannella ja anna munien kypsyä haluttuun kiinteysasteeseen. Minä olisin halunnut keltuaisistani vähän juoksevampia. :)
Lisää päälle tuoretta persiljaa (tai muita yrttejä). Ja ei kun ääntä kohti! Minulla ei ollut tuoreita joten laitoin kuivattua rakuunaa. Rakuunahan toimii hyvin munaruokien kanssa! Nam!
Andrew Scrivani / New York Times
Tässä kauniimpi kuva shakshuka-annoksesta.
Oli niin hyvää että söin kerralla puoli pannullista! :)
Seuraavana päivänä tuunasin jämäannosta smetana-majoneesi-valkosipuli-seoksella. Ja oli jos mahdollista vielä parempaa..!
Ei voi taas muuta sanoa kuin että kyllä munaruoat rules! Tai rule. Tai johtaa. :)
Sain joku aika sitten hauskan toiveen, jossa lukija ehdotti että meikkaisin vanhimmilla meikeilläni siihen tyyliin, miten olen joskus muinoin meikannut. Eilinen postaus vanhoine luomiväreineen inspiroi minut toteuttamaan tämän toiveen! :) Joten jatketaan tänään vielä nostalgian merkeissä.
Tässä lisää vanhimpia meikkejäni. Voi havainnoida, että olen menneisyydessäni ollut mieltynyt sangen tunkkaiseen sävymaailmaan. Tuon Lumenen Ritariperho -duon sävykombo on aivan käsittämätön... "Hei, yhdistetäänpä samaan duoon luumuinen taupe ja haalistuneen tiilen sävy..!"
En kyllä koskaan tykännyt Ritariperhosta 90-luvullakaan. (Ja voin vain ihmetellä miksi sitten ostin sen..?) Käytin duosta lähinnä tuota taupen sävyä varjostuksena.
Tässä ovat ensimmäiset selektiiviset luomivärini. Eivät ole minun mittapuullani mitään älyttömän vanhoja, ostettu vuonna 2006. Eivät siis sinällään liity postauksen aiheeseen, mutta halusin ne mukaan kun niillä kuitenkin on tärkeä asema meikkikokoelmassani - ja ovathan ne vanhimmat selektiiviseni. ^_^
Ostin paletit laivalta, ja muistan kuinka en moneen päivään saanut silmiäni irti tuosta Guerlainin rasiasta. Se oli minusta kultareunoineen niiii-in kaunis...! (Heh, eräs lukija saa taas slaagin noista pisteistä... ^_^) Ja painava..! --> Tuntui heti arvokkaammalta. Mutta laatu... Kuinka petyinkään. Guerlainin Touche de Beige on yksi heikkolaatuisimmista meikkihankinnoista mitä olen koskaan tehnyt. Ilmeisesti Guerlainin luomivärien laatu on sittemmin parantunut huimasti.
Mutta nyt itse asiaan.
Tähän tyyliin meikkasin eilen esitellyllä Gemeyn Duo Ocre -paletilla. Tämä oli meikkityylini melkein 10 vuotta, toistin sen uskollisesti joka aamu kuin robotti. Vaaleaa koko luomelle, tumma varjostus ulkonurkkaan - naps paikoilleen vaahtomuoviapplikaattorilla. Ei siveltimiä, ei häivytystä.
En myöskään ulottanut meikkiä kulmaluulle saakka, vaan se jäi paljaaksi. En huolitellut varjostuksen rajaa millään lailla. Se sai olla sen näköinen miten vaahtomuoviapplikaattori sen luomelle jätti. En edes tullut ajatelleeksi että silmämeikki voisi jatkua luomivaon yläpuolellakin.
Vaihtoehto luonnonvaalealle ja ruskealle oli toteuttaa sama meikki valkoisella ja luumulla tai muulla violettiin vivahtavalla sävyllä. Kunnon värikästä violettia en tokikaan käyttänyt, vaan sävyt olivat aina murrettuja luumuisia tai kanervaisia. Kuvan meikki toteutettu Rimmelin Lynx-paletin valkoisella ja Lumenen Ritariperhon luumu-taupella sekä Yves Rocherin luumun sävyisellä rajauskynällä.
Lukioiässä älysin jostain että liikkuvan luomen vaalean sävyn voi ulottaa myös kulmaluulle. Mutta varjostuksia en edelleenkään häivyttänyt. Rajaukset tein aina samalla tavalla, luomen muotoa mukaillen ja ulkonurkassa alaluomen rajaukseen yhdistyen. En koskaan tehnyt siipivarjostuksia - en osaanut.
Minulla oli 14-vuotiaasta jonnekin 25-26-vuotiaaksi saakka käytössä vain ja ainoastaan kahden sävyisiä rajauskyniä; ruskeita ja luumuisia. Mustaa en käyttänyt.
Nyt tuntuu ihan uskomattomalta että olen jaksanut meikata niin monotonisesti niin pitkään..! :-0 On se ollut helppoa ja *elevetin tylsää; joka aamu on herännyt ja miettinyt, "hmm, onko tänään luumu- vai ruskeapäivä?"
Joskus päälle parikymppisenä hurahdin yhtäkkiä koko silmän kiertävään rajaukseen. Käytin sitä varmaan 2-3 vuotta putkeen. Yht'äkkiä tuntui ihan "laimealta" jättää rajaus alaluomen puoleen väliin.
Mutta siipeä en edelleenkään tehnyt.
Jossain vaiheessa kynärajaus vaihtui kokonaan pehmeisiin luomivärirajauksiin. Taisi itse asiassa olla H&M:ltä ostamani ohuenohuen pikkusiveltimen ansiota. Miellyin luonnolllisempaan, utuiseen rajaustyyliin. Väreinä säilyivät edelleen ne ruskeat, vaaleat ja luumut tai kanervat.
Tässä vaiheessa aloin tehdä silmän ulkonurkkaan pientä häntää. Huomaan, että olen tuohon kuvaan tehnyt sen nykytottumuksestani pidempänä. (Käsi on nykyisellään niin rutinoitunut siipeen että se tulee automaattisesti :D))
Joskus 25-vuotiaana aloin myös lisätä silmämeikkiin vaalean, hohtavan korostuksen alaluomen sisänurkkaan. Inspiroiduin jostain Björkin promokuvasta jossa hänellä oli pienet helmet silmän sisänurkissa. Yritin imitoida Björkin meikkiä tekemällä korostukset voidemaisella, valkoisella superhelmiäisellä voideluomivärillä. Kokeilu jalostui hienovaraisemmaksi vaaleaksi sipaisuksi arkimeikkiin.
.
...ja sitten saapui mineraalien ja netin kauneuspalstojen aikakausi. En ikinä unohda sitä hetkeä kun näin ensimmäisiä kertoja mineraaliluomiväreillä tehtyjä meikkejä. Se eloisa hohtavuus..! Meikit olivat aivan totaalisen eri universumista kuin omat rutiiniviritykseni. En ole ikinä kokenut vastaavaa inspiraatiota...!
Tuijotin netissä meikkikuvia aivan haltioituneena. Tilasin omat mineraalit ja aloin opetella. Luomelle voi laittaa enemmänkin kuin kaksi sävyä... Ja niitä kannattaa levittää siveltimellä...!
Tällä tiellä ollaan edelleen.
Räikeimmät sateenkaari/karnevaali/papukaijameikki-kaudet on käyty läpi ja jätetty taakse, mutta kaksiväri-kynärajaus-maailma on yhtä lailla menneisyyttä. Nykytyylissäni käytän perusmeikkiinkin aina 3-4 sävyä ja teen rajaukset 99-prosenttisesti geelimäisellä tai nestemäisellä rajaustuotteella. Ja ulkonurkkaan ilmestyy siipi kuin itsestään. :)
Photobucketin ihanasta kuva-arkistosta voi seurata meikkaustaitojeni liikuttavaa edistymistä. Voi että olen iloinen että olen sinne näitä kuvia tallentanut, muualla niitä ei olekaan.
Näillä kuvilla on ikää jotain 8 vuotta. Ensimmäinen vihreä luomivärini (ylärivi vasemmalla, L'oreal Golden Green), ensimmäiset pinkit meikkini (Pure Luxe, L'Oreal), ensimmäiset smokey-kokeilut.... Awww. Suhruisia rajauksia, viimeistelemättömiä varjostuksia...
Kyllä minä edelleenkin joka päivä katson meikkiäni kriittisin silmin ja arvostelen rajausten symmetrisyyttä tai varjostuksen utuisuutta. Mutta sitten kun katson näitä vanhoja kuvia niin ymmärrän, että olen kuitenkin jotain oppinut ja kehittynyt vuosien varrella. - Ja onko sillä lopulta väliäkään? :) Pääasia että meikeistä saa iloa ja kokee toteuttavansa itseään.
Meikit. <3 Ritariperhosta Touche de Beigeen ja Mystic Jadesta Nakediin. Ollaan me aikamoinen taival yhdessä kuljettu..!
Karmein meikkikuva ever? ^_^
Välillä ei pysty käsittämään miten jotkut tavarat voivat kulkea mukana niin monta vuotta.
Vaikka heitän joka muuton yhteydessä tavaraa menemään, teen silti aika ajoin löytöjä jotka vetävät kevyesti ilmaistuna mietteliääksi...
En kai oikeasti ole kuvitellut käyttäväni vielä jonain päivänä....
...esimerkiksi 20 vuotta sitten ostettuja The Body Shopin jalkatuotteita..?
Hyvänen aika, minullahan on varmasti lukijoita jotka eivät olleet syntyneet silloin kun ostin nämä..! Tsiisus..! Teistä monikaan ei varmaan ole edes nähnyt TBS:n tuotteita näin vanhalla logolla...
Viilentävää jalkageeliä on käytetty muinaisessa historiassa ehkä 2-3 kertaa. Sen jälkeen olen näköjään katsonut tarpeelliseksi raahata sitä mukanani läpi elämäni paikkakunnalta toiselle ja pakata sen aina uudelleen ja uudelleen muuttokuormaan. Miksi, Sanni, miksi..?? Entäs sitten lähes loppuun käytetty jalkasuihke? Se on melkein lopussa - olenko todella kokenut tärkeäksi säästää jämää kaikki nämä vuodet?
Tai milloin olin ajatellut käyttää pois tämän antiikkisen Kérastasen aurinkosuihkeen..? Muistan ostaneeni sen kesän 1994 Portugalin matkaa varten. 20 vuotta ja yhä mukana. Ei tälle oikein keksi edes sanoja.
Vanhimmat luomivärini ovat nekin 90-luvulta. Näiden säästön tosin ehkä jotenkin ymmärrän, kun olen aktiivisesti käyttänyt niitä vielä 2000-luvullakin. Ja sittemmin niitä ei enää hennonut heittää pois nostalgia-arvon vuoksi.
Gemeyn Duo Ocre -luomiväri on ostettu kun olin kahdeksannella luokalla.
Duo Ocreen liittyen minulle on jäänyt täysin merkityksetön mutta vahva muisto kesältä 1994. Meikkasin itseäni ystäväni tädin kylppärissä Helsingissä ja ajattelin, "Tämä tummanruskea sävy ei tule koskaan loppumaan." Aina kun katson luomiväriä minulle palautuu mieleen tuo hetki helsinkiläisessä kylppärissä. Ihmisen mieleen tarttuu mitä omituisimpia hetkiä...!
Eikä tummanruskea sävy tosiaankaan koskaan loppunut - ei kyllä vaaleakaan. En ole koko elämäni aikana saanut yhtäkään varjostussävyä loppuun.
Rimmelin Lynx-paletin olen saanut ystävältäni, veikkaan että joskus lukioaikoina, ehkä 1995-1996. Mili, vieläkö muistat paletin..? :)
...ai niin, eiväthän nämä muuten olekaan kaikkein vanhimmat luomivärini..! Se titteli menee Lumenen pinkki-violetille duolle vuodelta 1992. Esitelty A Trip Down Cosmetic Memory Lane -postauksessa jossa oli paljon muitakin museo-osaston kosmetiikkatuotteitani (tuo on muuten yksi omia lempparipostauksiani Karkkipäivän historiassa :)).
Mutta nuo The Body Shopin putelit... Tiedän että olen aika hassu ihminen eikä toimintani aina ole millään lailla loogista, mutta nuo jalkatuotteet..? En mä edes koskaan käytä mitään jalanviilentäjiä..!
No. Nythän ne täytyy säästää edelleen ihan vain siitä syystä että on niin järjetöntä että ne ovat vielä olemassa. Voin ihmetellä niitä toivon mukaan vielä 7-kymppisenäkin.
Löytyykö keltään näin vanhoja kosmetiikkatuotteita...? Ja jos kukaan kehtaa tunnustaa, niin mikä on ollut teidän syynne säästää niitä..?
Olen tehnyt paluun painoharjoittelun pariin. Ja lihassärky on sen mukainen.
Aiheena siis liikuntakuulumiset vol. 2.
Miten on sujunut edellisen päivityksen jälkeen? Olen...
* Käynyt ensimmäistä kertaa kahvakuulatunnilla - ja jäänyt tunneille :)
* Käynyt testaamassa Grit Strength -tunnin - ja läkähtynyt
* Käynyt Bodypump-tunneilla - ja todennut että askelkyykyt on samanlaista kuolemaa kuin aina ennenkin
* Käynyt treenitreffeillä kavereiden kanssa saadakseni heiltä inspiraatiota ja myönteisiä ajatuksia
* Yrittänyt löytää tsemppiä haastattelemalla terveyspedagogia
* ..ja palannut tällä viikolla vihdoin salitreenaamaan
KAHVAKUULA - tykkään..! Tämä on jumppa minunlaisilleni! :) Nopea (treeni 30 min), helpot ja tehokkaan tuntuiset liikkeet. Salitreeniin verrattuna on mukavaa vaihtelua kun syke nousee. Kahvakuula tuli ja jäi.
- Mutta ei, en minä tästäkään mitään endorfiinipöllyjä saa. Tunneille ei kuitenkaan ole yhtään vastenmielistä mennä. Treenin jälkeen on hyvä ja tyytyväinen olo.
GRIT STRENGTH - Tästäkin voisin tykätä. Kuten "kahvis", tämäkin on 30-minuuttinen, helppo ja tehokas treeni. Mutta Gritissä mennään paljon kuulaa korkeammilla sykkeillä. Olo oli puolituntisen jälkeen kuin olisi ollut jossain armeijan alokasleirillä. :D Voisin käydä Gritissä silloin tällöin, mutta minun salillani näitä on vain iltaisin - ja minulla päiväjäsenyys. (Pyysin luvan päästä kerran testaamaan uteliaisuudesta.)
BODYPUMP - Vanha tuttu neljän vuoden takaa. Vähän jännitti mennä tunnille pitkän tauon jälkeen mutta kropan motorinen muisti toimi ja liikkeet palautuivat heti mieleen. Ja helppojahan ne ovat joka tapauksessa. Pumppi on ihan kivaa, vaikka askelkyykkyä en pysty ikimaailmassa tekemään niin pitkinä sarjoina.
Mutta tiedättekö mikä noille jumpille on yhteistä tehokkuudestaan huolimatta? En tunne seuraavana päivänä että olisin treenannut. Minä tykkään että kropassa tuntuu että on liikkunut. Ilmeisesti pitäisi nostaa painoja - mutta painavammalla ei taas jaksaisi tehdä kyseisten tuntien vaatimia pitkiä sarjoja.
Jututin Maarianhaminan salillani Avanciassa työskentelevää terveyspedagogia ja personal traineria Emelie Westerlundia.
"Emelie, kerro mulle, onko mahdollista että joku ihminen on oikeasti immuuni liikunnan ilolle?"
Kysymykseni on niin outo että Emelietä alkaa naurattaa. Selitän, että olen käynyt salilla 9 vuotta tuntematta mitään suurempaa riemua tai liikunnan koukuttavuutta. Emelie toteaa, että endorfiinit purskahtelevat lähinnä pulssia nostattavan liikuntaharjoituksen yhteydessä, rautaa pumpatessa sitä kokee vähemmän. Hmm. En ole tuntenut iloa crossarissakaan vaikka varmasti syke nousee.... Ei, taidan oikeasti olla harvinaisen vaikea tapaus. :D
"No mitä mä voisin tehdä että saan entisen fiiliksen takaisin ja treeni alkaisi taas luistaa? Vaihdan lajia? Muutan ruokavaliota? Jatkan taukoa?"
Emelien mielestä tauko ei ole ratkaisu eikä välttämättä lajin vaihtokaan. Hän sanoo, että tuskin olisin jaksanut painoharjoittelua yhdeksän vuotta jos se oikeasti olisi minulle täysin väärä laji. "Vaikka treeni kuinka tökkisi, en neuvo jäämään kotiin. Tee treeni pienemmällä teholla; pudota painoja ja tee vähemmän toistoja."
"Ja vaihda hyvä ihminen ohjelmaa jos se viimeisin ei tunnu kivalta." (Aivan. Sangen itsestäänselvä neuvo, jonka osa teistäkin antoi kun kerroin *itutuksestani.)
Ruokavalioasioiden kohdalla Emelie huokaa syvään. Hän kuuluu oman pt:ni tavoin siihen ryhmään, jonka mielestä jokaisen kannattaa löytää omaan elämäntyyliin sopiva tapa syödä, eikä kuvitella jonkun ulkopuolisen osaavan sanoa millä pöperöillä voit paremmin. Tietenkin on itsestäänselviä seikkoja kuten karkin ja pullamössöruoan epäedullisuus terveydelle, mutta Emelien mielestä ei ole mitään "tämä-ruokavalio-sopii-ja-tämä-taas-ei-liikunnan-harrastajalle" -sabluunoita.
Yritän kuitenkin saada Emeliestä puristettua kannanottoa siihen, että vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaisi epäedullisesti liikunnassa jaksamiseen, mutta Emelie puistelee päätään. "Niin ei vain voi sanoa." Emelien mielestä on pääasia, että ylipäänsä syö ja pitää huolen energiansaannista ennen ja jälkeen urheilun. Tietysti on suotavaa, että nautittu ravinto olisi mahdollisimman luonnollista ja vähän käsiteltyä, muu on toissijaista. "Ei ole olemassa mitään yleispätevää tapaa syödä, mikä toimii yhdellä ei toimi toisella".
Kerron Emelielle, että olen tykästynyt kahvakuulaan ja mietin myös jonkun toisen ryhmäliikuntatunnin lisäämistä liikunta"lukkariini". Kysyn, miten saisin treenit mahtumaan viikkoon kun kuitenkin haluaisin edelleen jatkaa myös painoharjoittelua, mutta en ole valmis lisäämään liikuntakertoja yli neljään viikossa. Emelie ehdottaa, että kävisin yhtenä päivänä ryhmäliikunnassa, tekisin kahtena päivänä salitreenin ja yhdistäisin neljäntenä päivänä lyhyemmän ryhmäliikuntatunnin lyhennettyyn painoharjoittelutreeniin.
Ideaa...
Nyt, kuuden viikon tauon jälkeen, palasin siis painojen pariin. Kaivoin esiin kahden vuoden takaisen ohjelman josta tykkäsin. Ei vituttanut. (Miten minusta tuntuu niin vaikealta kirjoittaa blogiin kirosanaa vaikka todellisuudessa käytän aika paljonkin voimasanoja... :D)
Lihakset on kipeinä joka puolelta.
Jess. Se on hyvä tunne.
Hei te alkoholin karttajat! Ja nyt ei siis puhuta mojitoista ja viinilasillisista! ;)
Aamuisen postauksen jälkeen jäin jälleen pohtimaan tätä "alkoholi kosmetiikassa" -asiaa. Ja sitten tuli se hetki aamusta kun laitetaan Päivän Tuoksu. Hajuvesipullo pysähtyi käteeni. Niin.....! Hajuvedet...!
Monet siis välttävät alkoholipitoista kosmetiikkaa niin pitkälle kuin mahdollista. "Se kuivattaa", on monen ensiajatus ja osalle ainoa argumentti alkoholilla "terästettyä" kosmetiikkaa vastaan. Mutta alkoholi tekee tutkimusten mukaan iholle muutakin. Kaikkien meidän "kosmetiikkapoliisien" ylikomisario Paula Begoun tiimeineen kertoo sivuillaan perusteellisesti (ja saanen lisätä, viihdyttävästikin) alkoholin vaikutuksista ihoon. Kannattaa käydä lukaisemassa vaikkapa vain uteliaisuuttaan tämä artikkeli, jos enklanti on hallussa ja on ylimääräinen 5-minuuttinen aikaa.
Lyhyesti, Paulan mukaan alkoholi ei ainoastaan kuivata ja hajota ihon suojavaippaa, vaan - ja tämä on karua kuultavaa - kirjaimellisesti tappaa ihosoluja ja ajaa niitä itsetuhoon (tutkimuslähde). Jo 3% alkoholipitoisuus tuotteessa kiihdytti laboratoriotutkimuksissa ihosolujen kuolemaa."The research is clear: alcohol harms your skin's protective barrier, triggers free-radical damage, makes oily skin and redness worse, and is best described as 'pro-aging'." Oliko tarpeeksi pelottavaa? :) Yksinkertaisesti ihoa vaurioittava ja ikäännyttävä eliksiiri parhaimmillaan, mikäli Paulan lähteisiin on uskominen.
Kuva täältä.
Kuitenkin artikkelissa puhutaan kauttaaltaan alkoholiin pohjautuvien tuotteiden välttämisestä, ei tuotteista, joissa alkoholi on koostumuksessa vain pienessä roolissa. Me tavikset (lue: kaikki muut jotka eivät ole olleet mukana jonkun tuotteen kehitystiimissä) emme kuitenkaan voi koskaan tietää montako prosenttia tuotteessa lopulta on alkoholia. Jos alkoholi listataan kolmen ensimmäisen raaka-aineen joukossa, sitä on aika suurella todennäköisyydellä ainakin se 3%, joo. Mutta jos bongaat alkoholin incin keskivaiheilta tai lopusta..? Et voi tietää onko sitä 3, 0,3 vai 0,03%.
Paulan sanoissa voi hyvinkin olla perää eikä alkoholia välttämällä varmasti ainakaan tee hallaa iholle. Kenenkään iho siis tuskin varsinaisesti halajaa alkoholia voidakseen hyvin. (Jos teillä on päinvastaisia kokemuksia, jakakaa ihmeessä :)) Jos suosikkivoiteessasi kuitenkin on vaikka 0,05% alkoholia, on ehkä liioittelua heittää se roskiin ja turhaa luopua lempparin käytöstä kokonaan.
Itse en siis edelleenkään ole muodostanut alkoholista kosmetiikassa "lopullista" käsitystä, enkä ole toistaiseksi luopunut alkoholipitoisista tuotteista.
Kuva täältä.
Mutta siihen otsikon kysymykseen: mitä te alkoholin välttelijät teette hajuvesien suhteen? Niissähän "riemulientä" piisaa, yhdessä suihkauksessa on varmasti 10-kertainen määrä 'holia alkoholipitoisen kasvoveden tai luonnonkosmetiikan päivävoiteen kerta-annokseen verrattuna. Jos alkoholi tuhoaa soluja kasvoillasi, se varmasti tekee saman myös dekolteellasi tai missä päin tahansa kroppaa. Useimmat tykkäävät suihkauttaa hajuvettä juuri kaulalle ja dekolteelle. Enkä tunne yhtäkään naista joka mielellään buustaisi dekolteensa vanhentumista.
Ehkä alkoholin välttelijät ovat luopuneet hajuvesistä kokonaan..? Tai käyttävät tuoksuöljyjä..?
EDIT. Serafia nosti kommenttilaatikossa hyvän pointin - KAIKKI alkoholit kosmetiikassa eivät suinkaan ole pahoja. En tajunnut tätä mainita tekstissä kun tämä on näitä itselle niin itsestäänselviä asioita - anteeksi kaikille jotka ehtivät jo mahdollisesti tehdä säikähtäneitä tulkintoja voiteistaan. Sen kuivattavan alkoholin lisäksi kosmetiikassa käytetään runsaasti myös pehmentäviä rasva-alkoholeja jotka ovat hyviä iholle. Yleisimpiin näistä kuuluvat CETYL ALCOHOL, CETEARYL ALCOHOL, STEARYL ALCOHOL ja BEHENYL ALCOHOL.
Sen "pahan" alkoholin tunnistaa incistä kaikkein yleisimmin nimillä ALCOHOL, ALCOHOL DENAT., SD ALCOHOL, ETHYL ALCOHOL ja ISOPROPYL ALCOHOL.
* * *
Ai niin, sain vihdoin Weledan öljytkin arvottua! ^_^ Voittajiin on otettu yhteyttä.
Koivu: Jenni,
Granaattiomena: Tuija
Ruusu: Aurinkoinen
Arnikki: Tiia
Sitrus: Minfit
Laventeli: Sis
Tyrni: Mirka
Kehäkukka: Katja
Jotkut tuotteet vain ovat niin hyviä, että ansaitsevat tulla nostetuiksi uudelleen. Ja uudelleen.
Kaksi niistä on tässä kuvassa.
Korresin Aloe & Dittany -shampoo normaaleille hiuksille ja Sanctumin luomuhoitoaine normaaleille hiuksille.
Testasin viime syksynä niin monet uudet shampoot ja hoitoaineet ja tammi-helmikuun vielä erilaisia palashampoita, että sitä ehti jo erkaantua kauas vanhemmista lempparituotteistaan. Vähän niin kuin unohtaa sen fiiliksen, että miltäs ne aiemmin hehkuttamani tuotteet ylipäänsä tuntuikaan..? Nyt kun aloin tässä laskea niin käytin yhteensä viisi kuukautta putkeen erilaisten shampoo/hoitis-testipöniköiden ja saippuoiden kokeiluun…!
Saippuaoopperan tauottua palasin pitkästä, pitkästä aikaa kahden lempparini pariin. Ja tiedättekö, nämä tuntuvat edelleen ihan tajuttoman hyviltä.
On kivaa vahvistaa muistikuvansa vielä vuodenkin kuluttua ja päästä toteamaan, että kyllä, tämä shampoo oikeasti ON harvinaisen hyvää, se ei tuntunut siltä vain ”silloin taannoin”. En vieläkään tajua mikä tekee Korresin Aloe Dittanysta niin eri tuntuisen lukuisiin muihin shampoisiin verrattuna (inci ei sitä minulle suoraan paljasta), mutta ei kai minun kuulukaan tajuta. Jätetään sen tason tajuamiset kemisteille. :) Aloe Dittanyssa vain hämmästyttää eniten se, että se on normaalien hiusten shampoo, mutta tuntuu silti hoitavammalta kuin valtaosa elämäni aikana käyttämistä kuivien ja vaurioituneiden hiusten shampoista.
Ja samoin olin iloinen voidessani todeta, että kyllä, Sanctumin hoitoaine (jota en ole käyttänyt yli vuoteen) on ihan yhtä loistavaa kuin muistinkin. Ja hei – tässä hoitoaineessahan ei tosiaan ole mitään synteettistä ja raaka-aineista peräti 95% on luomua..! (Luomu ja ”luonnosta lähtöisin olevahan” ovat eri asioita, vaikka moni vetää mutkat suoriksi ja kutsuu luonnonkosmetiikkaa luomukosmetiikaksi. Monikaan luonnonkosmen tuote ei lopulta sisällä kuin jonkun prosentin LUOMU-tuotettuja ainesosia.) Sanctum tekee niin silkkiset kutrit että ei voi kuin ihmetellä miten tällaisen reseptin kehitys on toisille luonnonkosmetiikan valmistajille mahdotonta ilman synteettisiä apuaineita.
Sanctumin hoitiksessa tai Korresin shampoossa ei myöskään ole alkoholia ;) (Viime aikoina minulle on tullut kommenttien perusteella tunne, että on hyvä aina mainita onko tuotteessa alkoholia kun se on monelle ratkaiseva tekijä.)
Sanctumiahan ei enää saa Suomesta, mutta esimerkiksi iHerbistä sitä voi tilata suhteellisen halvalla. Hoitoaine kustantaa $8,85.
Mun hiukset on muuten olleet nyt saippuaepisodin päätyttyä niin kiitolliset, että ne eivät ole edes rasvoittuneet samaan tahtiin kuin normaalisti..! :) Tälläkin hetkellä edellisestä pesusta on jo kolme vai liekö neljäkin päivää, eikä tyvi vieläkään huuda pesun tarvetta. (Kuva on vanha, jos ihmettelette tyvikasvua kun justhan hiukset värjättiin :))
.
Alkuperäiset Korres & Sanctum -tuote-esittelyni löydät täältä:
Joo. En mä sitten olekaan 80A.
Olitte siis oikeassa.
Kirjoitin syyskuussa rintsikkaostosten vaikeudesta ja sain teiltä paljon kommentteja. Moni teistä sanoi, että käytän todennäköisesti aivan väärää kokoa eikä ympärysmittani voi kuvien perusteella olla 80. Intin vastaan. ”Kun ne kapeammat puristaa.”
Puhuttiin myös rinnakkaiskoko-asiasta, joka on minulle ollut vähän hämärä vaikka yhdet 75B:n liivit on minulle elämäni aikana onnistuneesti myytykin. Olen vain sokeasti takertunut kirjaimiin ja siihen, mitä olen kuvitellut niiden edustavan. A on pieni kuppi. Minulla on pienet rinnat. Käytän siis A:ta.
Lähdin tällä viikolla vihdoin uusille rintsikkaostoksille misteriltä joululahjaksi saadun lahjakortin siivin.
Monttu levähti kun minulle Changessa kiikutettiin sovituskoppiin 65C:n liivit. Olin ihan että ”Et varmaan tarkoittanut ihan C:tä tuoda”, mutta myyjä nyökkäili. ”Sinä olet 65C tai 70C tai 70B” hän sanoi. Liivin mallista ja merkistä riippuen.
Kävi ilmi, ettei Changessa A:n kuppeja juuri olekaan. Sille ei kuulemma ole tarvetta koska heidän liiviensä kuppikoot ovat ylipäänsä pienempiä kuin muissa liikkeissä. (Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun olen Changessa asioinut.)
Hämmentyneenä sovitin 65C:tä vain joutuakseni toteamaan, että helkkari, niiden kuppihan oli ihan minulle sopiva. Pienempikin kuin monissa käyttämissäni 80A:n liiveissä. Ympärysmitasta en ollut myyjän kanssa ihan samaa mieltä. Se puristi ihan vimmatusti.
”Niin pitääkin”, sain kuulla.
Lähdin seuraavaksi Sokokselle. Täällä myyjä otti ympärysmittani kahden puseron päältä ja arvioi minut 70B:ksi. Kun kerroin käyttäneeni koko ikäni 80:n ympärysmittaa hän katsoi minua vähän kummissaan ja naurahti, ”Et sinä kyllä 80 ole missään nimessä.”
Okei, alan luovuttaa.
Sokokselta ei kuitenkaan löytynyt minulle sopivia liivejä. Ei auta vaikka oikea koko on selvillä, istuvien liivien kohdalle osuminen on yhtä haasteellista kuin aina ennenkin. Changestakaan ei löytynyt kuin kahdet liivit jotka istuivat hyvin rinnan kohdalta, mutta jäivät ostamatta kun ympärysmitta suunnilleen ritsahteli tiukkuuttaan eikä liivien koristeellinen tyyli ollut minua.
Sokoksella minulle tuotiin voimakkaasti topattuja ”tyynypanssari”–tyylisiä liivejä vaikka kuinka ohjeistin, että en halua paksuja toppauksia. Monissa liiveistä toppauksia ei voinut edes irrottaa. Ei, en halua ylimääräistä superlon-rintaa omani ympärille.
Myyjän mukaan Calvin Klein olisi heidän merkeistään paras pienirintaiselle, mutta kaikki tarjotuista Calvineista olivat megatopattuja ja kupit liian korkeita minun pikkutisseilleni. Mietin miten myyjällä pysyi pokka kun hän kerta toisensa jälkeen joutui toteamaan, että eihän tuon asiakkaan rintavarustus tosiaan riitä täyttämään mitään heidän liivejään.
Luovutus #2.
Kolmas kohteeni oli pieni liivien erikoisliike. Laitoin uskoni siihen. Merkkejä oli paljon vähemmän kuin isossa tavaratalossa, mutta voisiko täältä kuitenkin löytyä pienipoviselle muutakin kuin tyynyhirvityksiä?
Selitin samat taustatiedot kuin aiemmissa liikkeissä. Täällä myyjä ei mitannut minua lainkaan vaan totesi vain silmäarviolla; ”Olet 75A tai 70B”. Aaa! Vihdoin tuttu A..! Mutta ei, 80 ei ole ympärysmittani.
Ensimmäiset tarjokkaat olivat makuuni jälleen liian pehmustetut. Katsoin myyjään vetoavasti ja sanoin, ”Minä ihan oikeasti haluaisin että rintani saavat näyttää liiveissä juuri niin pieniltä kuin ne ovat .”
Ohut, huomaamaton toppaus on ok, kahden sentin ”kanansiipi” ehdoton ei-ei.
Ja johan alkoi löytyä! Ihmettelin, miten erilaisilta täällä sovitetut liivit tuntuivat. Kyllä merkeillä on hurjasti eroa. 70:n ympärysmitta ei kiristänyt kuin yhden valmistajan liiveissä, muut tuntuivat oikein mukavilta. Toki paljon napakammilta kuin 80, mutta eivät epämukavilta.
Lopulta olin löytänyt niin monet sopivat ja kivat liivit että vinguin miehelleni voisiko lahjakortin alusasu-setin tulkita myös rintsikka-rintsikka-settinä… Luulen, että kuka tahansa äijä haluaa vain mahdollisimman nopeasti ulos naisten alusasuliikkeistä joten mies suostui ja maksoi kiltisti. Hän epäili, että kieltävä vastaus olisi johtanut 40 minuutin lisäsovitteluun sen Kaikkein Parhaimman löytämiseksi… (No, en saanut häneltä synttärilahjaakaan joten tässä tuli nyt sitten joulu ja synttäri hoidettua samalla ;))
.
Mitä opin? Ainakin vihdoin viimein sen, ettei kirjaimeen todellakaan pidä takertua. Minulla on hyvin pienet rinnat, mutta kokoni voi silti olla jopa C. Niin hullua kuin se onkin. Pelkkä kirjain ei kerro mitään kupin koosta. Saman valmistajan 80A voi näyttää minulla liian suurelta 70B:n istuessa kuin valettu.
Kiitokset lukijoilleni, jotka kannustivat minua mittauttamaan itseni ja kääntymään kunnon liiviliikkeen puoleen! Nyt jaan saman toivotuksen eteenpäin muille, joille kirjaimet ja ympärysmitat ovat yhtä lailla olleet epäselviä. Ettei tarvitse 20 vuotta käyttää väärää kokoa niin kuin eräät... ^_^
* * *
Yöllinen P.S. ~ Ihan kamalasti pahoitteluja kun en ole pariin päivään ehtinyt kunnolla vastaamaan kommentteihin enkä itse asiassa edes suorittamaan Weleda-arvontaa tai sopimaan Dermablend-mallien kanssa aikatauluista (terkut siis teillekin ja varmaan olette ihmetelleet kun minusta ei ole kuulunut). Olen ollut tosi kiireinen ja tämäkin päivä meni yhtä tilausjuttua tehdessä. Lupaan vastailla kommentteihin ja sähköposteihin maanantain aikana...! :)
