Mä olen tänään juonut hieman liikaa kahvia ja niinpä hakkaan jo toista yöllistä postausta sen sijaan että pää olisi tyynyssä. :)

Huomisesta Ekolo-miitistä - laskin että "kyllä"-halukkaita oli 15 kpl ja "ehkä"-halukkaita kolme. Uskaltaisin veikata (vaikken ole Jyväskylän Ekolossa käynytkään), että kaikki teistä varmaan mahtuvat myymälään, eli kaikki ovat tottakai tervetulleita. Superfood-maistiaistarjoiluja pystyn kuitenkin lupaamaan vain kuudelle, kun Ekolon puolelta kuudesta hengestä puhuttiin. (Heillä ei muuten ole enempää tuolejakaan :D) Näin ollen arvoin siis joukostanne kuusi kappaletta maistiaismiittaajia :)

Ja he ovat:

Laitan vielä linkit nimimerkkeihin kun Laurojakin oli kaksi. Anne, Jessi, Sara, laura, Ellinen ja Bella.

Tapaamisiin siis huomenna perjantaina Ekolossa klo 14. :) Jännää :)

Emme puhuneet ekololaisten kanssa "hengailun" kestosta, mutta voisin veikata että varmaan ainakin runsaan tunnin hengaan itse paikalla. :) Eli kolmenkin aikaan voi vielä tulla morjestamaan jos sattuu ohi kulkemaan.

(P.S. Yöllinen postaus #1 aiheesta vhh-proteiinipatukat löytyy tuosta alempaa. Jos nyt patukat kiinnostaa ja silleen. ;))

Lähdin tänään asiakseni Sokoksen 3+1-päiville. Tällä kertaa kohteenani ei ollut Klippoteketin kuivashampoo, jota muutoin tulee aina hankittua tarjouspäiviltä. Kävin ostamassa Atkins-patukoita.

Yleensähän en koskaan osta Atkinseja Suomesta vaan tilaan ne iHerbistä (kappalehinta siellä 1,30€, Suomessa 2,80€), mutta Herbissä ei harmillisesti ole lempparimakuani Chocolate & Orangea. Nyt kun sitä sai huiman (ehm) 80 sentin alennuksella niin päätin pitkästä aikaa maksaa Suomen hinnan. Mukaan lähti myös pari Chocolate Decadencea.

En käytä VHH-patukoita makeisen korvikkeena vaan kannan niitä mukanani pähkinöiden ohella "hätäapuna", jos täytyy saada jotain välipalaa tai pikatankkausta treenin jälkeen. Syön aniharvoin patukan kerralla kokonaan, ja yleensä niitä kulkee laukussa vielä useampia eri makuja. Nytkin on treenikassissa kolme puoliksi syötyä patukkaa minigrip-pussissa. Joo, ehkä ällöä. :)

Atkinsit ovat suosikkejani, mutta viime aikoina olen kokeillut paria muutakin merkkiä.

QuestBareja on hehkutettu vähän siellä sun täällä ja kiitelty patukoiden lyhyttä ja "puhdasta" ainesosalistaa ja erinomaista makua. Siinä missä Atkins-patukka koostuu kymmenistä ainesosista, Questissa on 10.

Questeissä ei ole sokeria tai suklaakuorrutetta ja kaikki (Questin mukaan) turhat lisäaineet on jätetty pois. Patukoissa on ainoastaan proteiinia (20 g per pötkö), kuitua, makeutusaineita (luonnollisista steviaa, lo han guo'ta ja erytritolia, keinotekoisista sukraloosia), ja mausta riippuen pähkinöitä, pähkinävoita, kuivattua marjaa tai hedelmää tai muuta maun lähdettä. Quest ylpeilee sillä, että heidän patukoidensa "ravitsemuksellinen profiili sekä maku ovat markkinoiden parhaat" ja "vaati vuosien työn kehittää näin täydellinen ja terveellinen proteiinipatukkaresepti".

No jo on lupaukset ja hypetykset...!

"We know that once you taste Quest Bars you'll agree that no other protein bar even comes close to matching the combination of amazing flavor and perfect nutrition with absolutely no compromises."

Ooookei. Tällä pohjustuksella odotukset olivat enemmän kuin korkealla haukatessani Questiä ensimmäistä kertaa. Tilaamani maku on Chocolate Brownie.

Öööhöm.

Näin niinkuin kiltisti sanottuna patukka maistui kahdeksi kuukaudeksi keittiön pöydälle unohtuneelta suklaa-brownielta. Näin kuivaa ja sitkeää proteiini - tai mitään muutakaan - patukkaa en ole ikinä maistanut..! Patukkaa on oikeasti vaikea pureskella ilman että leukaa alkaa särkeä. Maku on hyvin kuiva ja mitäänsanomaton.

Amazing flavour...? Satuinko vain tilaamaan sen kaikkein huonoimman Quest-maun?

Quest mainostaa myös, ettei käytä pötkylöissään glyserolia. Tämän tyyppisten elintarvikkeiden raaka-aineisiin perehtymättömänä en ymmärrä, mitä välteltävää juuri glyserolissa on (kosmetiikan muodossa sitä ainakin tulee nautittua runsaasti joka päivä), mutta ilmeisesti Quest näkee siinä jotain pahaa. Glyserolihan säilyttää ja sitoo kosteutta - liekö sitten juuri sen puuttuminen syynä patukoiden huomattavaan kuivuuteen.

Myöhemmin luin, että Questeja suositellaan lämmitettävän mikrossa ennen syömistä koostumuksen parantamiseksi. Hmmh, kuka saa proteiinipatukkansa jossain salilla mikroon?

Atkins-patukoista en ala tässä sen pidempiä jauhaa, mutta ne ovat Questeihin verrattuna "kosteita" ja meheviä. Rakenne on pehmeä ja helposti pureskeltava. Advantage-patukat ovat juuri sopivan miedosti makeutettuja ja maut ovat kautta linjan todella hyviä.

Toinen uusi tuttavuus Questin ohella on suomalaisen Leaderin valmistama So Lo-Carb! Protein. Minttusuklaa-patukassa on imeytyvää hiilihydraattia vain 1 g - vaikka ainesosaluettelosta löytyy niin sokeripitoista maitosuklaata, maissitärkkelystä kuin tomusokeriakin. Ainesosia on lähes yhtä paljon kuin Atkinsin patukoissa, ja proteiininlähde on sama: soija (Quest käyttää maitoproteiinia).

Leaderin Minttusuklaa on makuuni hieman liian makea ja karkkimainen, tämä ei maistu proteiinipatukalta tai ateriankorvikkeelta (vaikka protskuahan tässä piisaa - 24 g). Ihan onnistunut maku kylläkin jos hakee nimenomaan VHH-karkkipatukkaa.

En taida olla ihan heti vaihtamassa pois Atkins-leiristä. Eiväthän nämä tosiaan mitään varsinaista terveysruokaa ole, mutta minun patukka-viikossa-tai-kahdessa -kulutuksellani syön näitä ihan hyvällä omallatunnolla. :)

Questeille tekisi mieli antaa vielä toinen mahdollisuus ihan vain selvittääkseni ovatko muutkin maut noin kuivia ja, no, mauttomia, mutta kaikki Quest Bar'it ovat tällä hetkellä lopussa iHerbistä.

Onko teillä suosikkiproteiinipatukoita?

Sain eilen spontaanin idean raudan alla.

Olen menossa perjantaina Jyväskylään moikkaamaan kaveria, ja kiitos VR:n lipputarjouksen, saavun kaupunkiin jo puolilta päivin (- tottakai "laihialainen" haahuilee vieraassa kaupungissa koko päivän vain säästääkseen matkakuluissa :D). Kaveritreffit ovat vasta illemmalla, ja olen tässä yrittänyt miettiä mitä tekemistä keksisin päivälle. En tunne kaupungista ketään muuta. Kenen kanssa hengata viiteen saakka? Maleksinko kosmetiikkaosastoilla ja testaan jonkun paikallisen kasvisruokamestan? Menen kirjastoon lukemaan lehtiä? Ryystän hitaaaasti monta kupillista kahvia?

Olin tässä joku aika sitten lukenut The Good Morning -blogin Kaisan lukijamiitistä superfood-maisteluteemalla, joka oli minusta tosi hauska idea. Eilen sitten ajatus vain putosi päähäni kun olin tekemässä penkkipunnerrusta ^_^ - Määkin voisin tavata lukijoita tuollaisen kivan maisteluhäppeningin merkeissä - ja miksen vaikka nyt heti perjantaina Jyväskylässä..! (Sorry Kaisa, ihan suoraan nyt pöllin sun idean! :D)

Olen saanut lukijoista seuraa jo Brysselissä, Madridissa ja Pariisissakin, niin voisihan se onnistua myös Jyväskylässä? (Saatan tietysti saada myös näpeilleni eikä ketään kiinnosta... Mutta yrittänyttä ei laiteta.)

Ajatus lähti etenemään. Mitä ekokauppoja Jyväskylässä on..? No ainakin Ekolo..!

Tulin kotiin ja tuumasta toimeen. Ei muuta kuin soittamaan kontakteille ja kysymään keneen voisin Ekolossa ottaa yhteyttä. Tänä aamuna sain vihdoin oikean henkilön kiinni. Esitin ideani ja mietin, että pitääköhän ne minua ihan outona. "Hei, mä oon bloggari ja haluaisin tota-niinku tavata mun lukijoita ja olis kiva jos voitais hengata teidän myymälässä!" "Niinku mä tykkään luonnonkosmetiikasta. Ja terveellisestä kasvispainotteisesta ruoasta."

No en minä ihan noin huonolta kuulostanut..! :D

Ekolossa tykättiin ideasta. :)

Joten hei - jyväskyläläiset lukijani joilla ei ole parempaakaan tekemistä perjantaina 21.3. iltapäivällä -

haluaisitteko tulla mun kanssa "hengaamaan" Ekoloon? :)

Liike sijaitsee Kauppakadulla Jyväskeskuksen ensimmäisessä kerroksessa. Ekolo tarjoaa meille suolaista ja makeaa superfood-syötävää, teetä, kahvia ja virvokkeita. Voidaan hypistellä puteleita (hehheh), testailla eri snackien makuja ja höpötellä kaikkea kivaa luonnonkosmetiikan ja taivaan välillä. :) Voinpahan samalla myös antaa ihonhoito- ja meikkivinkkejä luonnonkosmetiikan saralla, jos joku niitä kaipaa. :) Laveralta luvattiin lähettää pienet tuotenäytesetit tapaamiseen osallistuville, eli saatte jotain kotiin viemisiäkin.

Edit. klo 22.28 - Ohoh, onpas teitä kiinnostuneita! :) Täytyy varmaankin arpoa kiinnostuneiden joukosta kuusi henkeä jotka pääsevät maistiaisiin. Toki paikalle saa tulla useampikin moikkaamaan mutta tuohon "maistiaishengailuun" mahtuu vain kuusi henkeä.

Ekolosta sanottiin, että noin kuusi henkeä mahtuu kivasti heidän "nojatuolinurkkaansa" pöytien ympärille ja maisteltavaa varataan suunnilleen sen kokoiselle porukalle.

Huikkailkaa kommenttiboksiin jos kiinnostuneita löytyy! Ajankohta siis perjantai 21.3. kello 14.00. (Viiteen saakka ei teidän tarvitse sentään minun kanssani  roikkua :))

Ja muuten - hyviä lounaspaikkavinkkejä otetaan vastaan :) Onko Kasvisravintola Katriina mistään kotoisin..?

Mieheni vei minut lauantaina ravintolaillalliselle. Koin, että oli aika vähän tsempata meikin kanssa ja luopua viime viikkojen pelkkää-ripsiväriä-ja-peiteainetta-laiskottelulinjastani. (Kyllä - useimpina päivinä viime viikkoina en ole laittanut edes mineraalipohjaa.)

Iltameikkiin valitsen lähes aina lempiväriäni eli violettia sen eri sävyissä. Tällä kertaa oti mukaan pitkästä aikaa punertavaa luumuakin.

Käytin meikkiin kymmentä eri sävyä.

.

Pohjustin luomen Shiseidon voidemaisella violetilla luomivärillä ja rakensin päälle sini-punavioletin kokonaisuuden MACin, IsaDoran, Revlonin ja Urban Decayn luomiväreillä. Rajauksiin käytin IsaDoran mustaa geelieyelineria (yläluomi) ja IsaDoran valkoista kajalia (alasisärajaus).

Käytetyt sävyt. Ja aina pitää yhden tietysti unohtua kuvasta - tällä kertaa se oli MACin musta Typographic.

Vasemmassa yläkulmassa Shiseidon Violet Visions -voideluomiväri, sen vieressä IsaDoran Blooming Spring -paletti ja sen vieressä vakiovalkoiseni Revlonin Frosty White (mukana menossa jo vuodesta - - ken tietää?).

Alempana Urban Decayn Ammo - ja Deluxe -paletit. Ammon päällä MACin irtonapit Vellum (siniviolettiin shiftaava valkoinen) ja Shale (harmaanliila).

Värikarttojen ystäville....

Levitin Violet Visions -pohjan päälle ensin Blooming Spring -paletin voimakkaasti hohtavaa violettia. Tein sen jälkeen ulkonurkkaan varjostuksen MACin mustalla Typographic-sävyllä. Levitin sen jälkeen luomen puolesta välistä ulkonurkkaan, Typographicin päälle, Urban Decayn hohtavaa siniviolettia Ransom-sävyä.

Levitin luomivakoon pullealla siveltimellä laajassa kaaressa Urban Decayn luumunpunaista (tai viininpunaiseksikin tuota voi melkein kutsua) Last Call -sävyä. Vaalensin sisäkaarta Urban Decayn lämpimän vaaleanpunaisella Scratch-sävyllä - ainoa lämmin sävy koko meikissä mutta ei riitele muiden värien kanssa koska on niin läpikuultava eikä käytännössä jätä kovin näkyvää sävyä. Tein sisänurkkaan kyynelkanavan viereen korostuksen MACin Vellum-sävyllä.

Levitin alaluomelle MACin harmaanliilaa Shale-sävyä ja lisäsin sisänurkkaan kimaltavaa violettia (Urban Decayn Grifter, käytännössä hyvin saman sävyinen kuin Blooming Spring -paletin liila mutta glitterillä).

Sellainen meikki.

Monen mielestä on varmasti turhaa käyttää näin montaa sävyä - etenkin kun ne ovat samaa väriperhettä,  mutta minusta se on hauskaa - ja luo meikkiin nyansseja. :)

Montaako sävyä te yleensä käytätte ilta/juhlameikkiin?

Siipi- eli cat eye -rajaus on pop. Mutta kaikkien silmänmuodoille se ei ole helppo toteuttaa. Aiemmin esittelin yhden tavan tehdä kissansilmärajaus pyöreäsilmäiselle, nyt luupin alle pääsevät raskaat luomet.

Kiitos tästä postauksesta kuuluu lukijalleni Elinalle, jonka luomille sain rajausta harjoitella tällä viikolla! :) Antoipa Elina myös oman vinkkinsä toisenlaiseen cat eye -tekniikkaan.

Ei-raskailla silmäluomilla siipirajaus näyttää tältä. Siiven voi tietysti toteuttaa lukemattomilla tavoilla paksusta ohueen, jyrkästi nousevasta loivaan jne. Mutta tämä on aika lailla sellainen perussiipi.

Raskailla luomilla perussiipirajaus näyttää tältä.

...pidennettynä versiona tältä - symmetrisesti kaartuvan siiven sijaan ulkonurkassa sojottaa mutkalle mennyt kippura. (Kuva on kömpelö-Photoshop-muokkaukseni, mutta pointti varmaan havainnollistui :))

Laskeutuva luomi rikkoo cat eye -rajauksen muodon, ja silmän ollessa auki siipi joko katoaa kokonaan tai katkeaa ja menee hassulle mutkalle. Varmasti tuttua monelle raskasluomiselle?

Viime kevään Make Up For Everin juhlameikkikurssilla opin kikan, jota en ollut toistaiseksi päässyt hyödyntämään - ennen tätä viikkoa siis. :)

MUFEn Julius näytti, miten raskasluomisen siipirajaus syntyy - rajauksen päähän tehdään ikäänkuin pieni hyppyri tai lentokoneen pyrstön muotoinen "koukku".

Tällöin rajaus näyttää silmän kiinni ollessa hassulta, mutta auki ollessa siipilinja kulkee suorassa. Kuva on MUFEn kurssilta.

Mieti siis tätä kun seuraavan kerran meikkaat :)

Kokeilin "lentsikkarajausta" Elinalle ensimmäisen siipiyritelmän mentyä mönkään. Vaikka kuinka vedin perusmallin siipeä pitkälle, se meni aina vain mutkalle. Sitten muistin Juliuksen vinkin ja kappas, niin hullulta kuin se näyttääkin, niin toimii! :)

Rajaus on minusta kuitenkin aika vaativa, ja voisin kuvitella että itselle tehtynä se on vielä haastavampi toteuttaa. Hyppyrin kohta on haettava juuri oikeaan kohtaan jotta efekti toimii. Mutta harjoitus tekee mestarin, niin kuin sanotaan. :)

Googlailin muita esimerkkikuvia ja löysin netistä Project Swatch -blogista jutun samantyyppisestä rajauksesta:

Kuva: Project Swatch

Tässä hyppyri on tehty vieläkin radikaalimmin.

.

Jos lentsikkarajaus tuntuu hieman liian haastavalta, suosittelen kokeilemaan Elinan "Kleopatra"-tapaa. En älynnyt ottaa kuvia kun Elina demonstroi rajaustaan, mutta tässä toisinto omaan silmääni. Kuvitelkaa kuviin laskeutuva luomi..! :)

Elinan siipirajaustyylissä raskas ihopoimu ikäänkuin ohitetaan ja kierretään tekemällä rajaus todella reunaan ja ulos, käytännössä silmäluomen ulkopuolelle.

Aloita rajaus piirtämällä viiva silmän ulkonurkasta alaluomen linjan mukaisesti kohti kulmakarvan loppuosaa. Viivan jyrkkyysaste ja pituus määräytyvät sen mukaan miten alas luomipoimusi laskeutuu - ja tietysti oman makusi ja halutun tuloksen (luonnollisempi/näyttävämpi) mukaan. Ideana piirtää viiva niin ettei se mene ihopoimun päältä lainkaan.

Vedä sitten toinen viiva yläluomen ulkonurkasta ja yhdistä se alempaan viivaan. Väritä syntynyt alue.

Tällä rajaustyylillä silmän muoto pidentyy todella tehokkaasti. Tietyllä tapaa se on näyttävämpi kuin "lentsikkarajaus" jäädessään kokonaan luomen ulkopuolelle, mutta hyvin ohuesti tehtynä sopii myös arkeen.

Kiitokset Elinalle (ja vuoden viiveellä myös Juliukselle :)), toivottavasti vinkeistä on jollekulle hyötyä! :)

Nythän kävi niin, että kun silmiini osui viime viikolla Lunnin puuropostaus, jouduin hurjan puurokuumeen valtaan.

Etenkin uunipuuro jogurttisydämellä kuulosti ja näytti niin hyvältä että pakkohan sitä oli kokeilla. Pitkään haudutetut uunipuurot ovat tuttuja lapsuudestani (äiti teki usein ohra,- hirssi- ja tattaripuuroja), mutta munalla hyydytettyä puuroa en ole aiemmin maistanut.

Nykyiseen ruokavaliooni puuro ei kuulu säännöllisesti nautittuna, mutta olen välillä syönyt pienen raejuustolla ryyditetyn kaurapuuron treenin jälkeen. Tajusin, että edellisestä kaurapuurosta on kuitenkin vierähtänyt jo melkein vuosi... Puurohimon iskiessä olen tehnyt kookospuuroa, joka on loistavasti täyttänyt sen tarpeen.

Eilen sitten hemmottelin itseäni kahvakuularääkin jälkeen Lunnin jogurttiuunipuurolla, ja käväisin pienessä puurotaivaassa. Voiko puuro maistua näin herkulta..? No, tästähän tuli melkein kuin joku jälkkäri, ja silti terveellistä. :)

Tuunasin Lunnin reseptiä lisäämällä omaan puurooni kardemummaa ja saksanpähkinöitä ja jättämällä banaanin pois. Lunnin puuroon oli vielä muusattu puolikas banaani tuomaan makeutta, itse toin makeuden stevialla.

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Mittaa kaurahiutaleet ja neste uuninkestävään kulhoon. Lisää muna ja mausteet, sekoita munan rakenne rikki. Lisää keskelle köntti maustamatonta jogurttia (minä käytin kreikkalaista). Pudottele marjat joukkoon. Paista uunissa n. 25 minuuttia.

Jos ei tykkää makeasta tai mausteisesta puurosta, voi mausteet tietysti jättää pois.

"Normaali"ruokavalioista eivät puuron hiilariarvot varmasti kiinnosta, mutta tässä hh-höpötystä teille keitä aihe kiinnostaa: kauran hiilihydraatti on hitaasti imeytyvää, eli kohtuullisina määrinä se sopii hyvin hiilihydraattitietoiseen ruokailuun. Minulla on Lidlin kaurahiutaleita, jotka painavat 30 g / 1 dl = 16,5 g hh per puuroannos.

Jos haluaa pitää muiden ainesosien tuoman hiilihydraattikuorman mahdollisimman pienenä, kannattaa kiinnittää huomiota nestevalintaan. Vedessä ei tietenkään ole "mitään", mutta vesipuuro nyt maistuu miltä maistuu... ;) Jos haluaa samettisen puuron, on valittava maitotuote. Tavallisesta maidosta tulee puuroannokseen kuitenkin jo melkein 10 grammaa hiilaria, eli se ei ole vhh:laisen ykkösvalinta

Itse käytän esimerkiksi kahvissa kevyttä soijamaitoa, mutta puuroon sopii vieläkin paremmin makeuttamaton mantelimaito. Siinä on hiilihydraattia 0,1 g per desilitra - eli käytännössä hiilaritonta. Kalorinlaskijaakin tämä maito varmasti ilahduttaa - kaloreita vain 13 (!!) per desilitra verrattuna lehmänmaidon 46 kaloriin. Mantelimaidon pähkinäisen pehmeä maku sopii puuroon täydellisesti.

Toinen vinkki on Valio Eila -maitojuoma sekä Pirkan laktoositon maitojuoma. Eilassa hiilareita on 3,1 g ja Pirkan laktoosittomassa 2,9 g per desi.

Minä en rasvaa välttele enkä kaloreita laske, joten korvasin puoli desiä nestettä smetanalla saadakseni vieläkin pehmeämmän puuron. :)  Luonnollisestikin myös kerma käy hyvin.

Aamupala on varmaan teillä useimmilla jo tänään syötynä, mutta maistuisiko samettinen uunipuuro leppoisalla sunnuntaiaamiaisella..? :)

Aamulta.

Mun oli vain ihan pakko laittaa tämä aloituskuvaksi. :)

Minä ja nalle yritettiin tänä aamuna tehdä teille video vastauksena eilisen postauksen kommenteissa esitettyihin kysymyksiin kuten; "Miten noita kaikkia oikein käytetään?" ja "Miten saat meikin näyttämään niin luonnolliselta?"

Kerroin eilisessä jutussa, että aurinkopuuteri, poskipuna ja hohdetuote kuuluvat vakituiseen meikkirutiiniini. Itse en niitä kuitenkaan lääpi naamaani ihan Kapkaupungin MAC-meikkitaiteilijan suorittamalla intensiteetillä, vaan pyrin erittäin luonnolliseen tulokseen.

Näytänkö mielestänne kovinkin meikatulta alla olevassa kuvassa?

Huomenta.

Moni pitäisi kasvoja jopa meikittöminä.

Mutta kun siirrätte katseenne alempaan vasemmanpuoleiseen kuvaan...

...niin ero on selvä. En näytä Miami Beachiltä repäistyltä beibiltä vaikka kasvoillani on kahta eri aurinkopuuteria, oranssinpunaista poskipunaa ja voimakkaasti hohtavaa kuultotuotetta.

Muunkinlaisia tuloksia - ja mieltymyksiä - tiettävästi on.

Olen erittäin huono videoesiintyjä, kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, enkä siksi mielelläni tee videopostauksia. Tänä aamuna päätin kuitenkin pitkästä aikaa yrittää - video kun kuitenkin on kaikkein havainnollisin väline vastaamaan eilisiin kysymyksiinne.

Puuhastelin videon parissa ainakin tunnin. Nalle avusti minua toimimalla tarkennusmallina - kuvasin videon ensimmäistä kertaa kameralla enkä läppärillä ja tarkennus piti saada oikeaan kohtaan.

Kun sitten lähdin lataamaan videota Vimeoon, kävi näin:

[ * * voimasanoja * * ]

Että se siitä sitten. *syvä huokaus* Kiitos vain Canon 6D. Paljon iloa paremmasta kuvanlaadusta kun tiedosto on liian suuri siirrettäväksi. Olisi pitänyt kiltisti pysytellä PhotoBoothin pikselimössölaadussa.

(Jos joku tietää saako videotiedoston pienennettyä niin saa kertoa. :))

No, me yritettiin.

Annanpa  vielä yhden sivellinvinkin. Moni, etenkin vaaleahipiäinen, pelkää aurinkopuuterin käyttöä koska tulos on helposti liian tumma ja tunkkainen. Ja niin se onkin, mikäli tuote, sävy ja ennen kaikkea väline on väärä. Miami Beach -pronssilookin diggailijat ja luonnostaan tummempihipiäiset saavat huoletta sutia aurinkopuutereita melkein millä tahansa siveltimillä. Monet tykkäävät paksuista, tiheistä siveltimistä ja oikein hierovat aurinkopuuterin nassuunsa. Jotkut käyttävät jopa puuterivippaa..!

Mutta niille, jotka haluavat tuloksesta mahdollisimman luonnollisen ja läpikuultavan ilman näkyviä rajoja, suosittelen ehdottomasti ns. tuplakuitusivellintä (englanniksi 'duo fibre brush', en tiedä onko tälle muuta vakiintunutta ilmaisua suomen kielellä kuin "skunkki" :D - nimi tulee siveltimen mustavalkoisesta väristä).

Tuplakuituisessa siveltimessä on sekaisin luonnonharjasta (tumma tyviosa) ja synteettisiä harjaksia (pidemmät valkoiset harjakset). Skunkin valkoiset harjakset nappaavat itseensä aurinkopuuterin (tai poskipunan) pigmenttiä huomattavasti vähemmän kuin "normaali" sivellin, ja tulos on kevyt ja läpikuultava. Luonnonharjastyvi tekee siveltimestä samalla kuitenkin jämäkän ja varmistaa tuotteen tasaisen levittyvyyden - et halua löysää, harvaa sivellintä jonka harjakset nuljuvat mihin sattuu.

Valkoiset harjakset ovat aurinkopuuterin värjäämät ;)

Oma suosikkini on MACin #187, joka ei syyttä ole maailmalla saavuttanut skunkkisivellinten epävirallista kuninkuusasemaa. Sivellin on kallis, mutta se on kertakaikkiaan loistava. Jos tuntuu, että kaikilla muilla siveltimillä aurinkopuuteri näyttää kasvoilla aina liian tummalta tai epätasaiselta, uskallan luvata että tällä saat kauniin tuloksen - olettaen tietysti että aurinkopuuterisi sävy on sinulle sopiva. :)

#187 sopii koko kasvojen "aurinkoistamiseen", pienempi #188 pienemmille alueille eli käytännössä tarkemmin kohdistettuun varjostukseen. TAI, luonnollisestikin samaa sivellintä voi käyttää myös poskipunan tai hohdetuotteen levitykseen, jos niidenkin kohdalla on pelkoa että tulos on liikaa.

Aamuisessa meikissäni levitin vaaleampaa, aavistuksen hohtavaa aurinkopuuteria koko kasvoille (pitäen painopisteen kuitenkin reuna-alueissa) kävin klassisen ohimo-poskiluu-leukaperä -alueen läpi tummemmalla matta-aurinkopuuterilla, pyörittelin poskille raikkaan korallioranssin punan ja lisäsin poskipäille, silmän sisänurkkiin ja kulmaluulle hohdepuuteria (= helmiäisluomiväriä, ikisuosikkini on L'Orealin Golden Beige jota suosittelin eilisen postauksen kommenteissakin). Hohde ei saa naamaa kiiltämään hillittömästi, vaan välähtää kauniisti poskipäällä valon osuessa siihen luoden kuulaan vaikutelman.

HEI..!!

Ei hyvänen aika, nyt mä muistinkin - - minullahan on jo yhdellä videolla esiteltynä koko mun meikkipohjarutiini mineraalipohjan levityksestä aurinkopuuteriin, poskipunaan ja hohteeseen..! Miten olin sen unohtanut? Se oli vielä mun kaikkien aikojen ensimmäinen videopostaus, tai ainakin sellainen jossa esiinnyn itse..! Tuolla videolla näkyy käytössä myös juuri hehkuttamani skunkkisivellinkin.

Noniin, ihan turhaan hilluttiin nallen kanssa aamulla.

Videosta kiinnostuneet voitte siis tsekata tämän postauksen.

Jaksoikohan joku taas lukea näin pitkäksi venyneen postauksen, piti tulla vain lyhyt marmatus epäonnistuneesta videosta. :)

Vähänkö olen muuten tänään ollut videovastoinkäymisestä huolimatta hyvällä tuulella! Itse asiassa koko viikon! Olisi melkein tehnyt mieli vain postata jotain hyvän mielen asioita ja rallatella kun on niin hyvä mieli. :) Ihana kevätviikko kun aurinkokin on paistellut. Tämä viikko oli erityinen siinäkin mielessä että tapasin lukijoitani meikkauksen merkeissä. Oli niin kiva tavata ihmisiä nimimerkkien takaa! :)

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikko!

Nyt kun blogissa on viime päivinä nostalgisoitu, niin eiköhän vielä jatketa..! :)

Aikakone vie meidät vuoteen 2008, itse asiassa aika tarkalleen kuuden vuoden päähän helmi-maaliskuuhun. Olimme herran kanssa lomailemassa Etelä-Afrikassa.

Olen tehnyt blogiin monia makeovereita (yrittäkää nyt kestää tätä finglishiä), mutta yksi onnistuneimmista näkemistäni meikkimuutoksista koskee minua itseäni. Tämä tapahtui Kapkaupungin MAC-liikkeessä. Hetkestä tekee erityisen merkittävän se, että juuri tuolloin ymmärsin todella valon, varjon ja poskipunan merkityksen meikissä.

Katsokaa mikä ero!

Muodottomasta kuukasvosta säteilevän hehkuvaan aurinkotyttöön. Okei, kuvien oton välillä on noin viikko ja rusketus on myös epäilemättä tehnyt tehtävänsä - mutta meikin vaikutus on kiistaton. (Karseat nuo mun vanhat lasit...)

Kyllä hehkuu!

Mies odotteli liikkeen ulkopuolella ja ikuisti onnellisena meikistä saapuvan kosmetiikkafriikin. Voi noita aikoja... Jokainen käynti MACillä oli pieni seikkailu... Eikä liikkeestä käytännössä koskaan selvinnyt ulos ilman ostoksia. <3

Silmiä ei meikattu erityisen taidokkaasti (huomatkaa täysin luonnontilaan jätetyt kulmakarvat...!!), mutta sävyt olivat ne parhaat mahdolliset minun silmilleni. Katsokaapa ylemmästä kuvasta miten silmien sinisyys pomppaa esiin.

Meikin todellinen upeus oli kuitenkin nimenomaan kasvomeikissä. En ollut ikinä aiemmin (oikeasti..!) käyttänyt hohde- tai aurinkopuuteria. Niitä levitettiin MACillä naamaani runsaalla otteella, otsakin on ihan glitterissä. :)

Kyllä on eroa habituksessa... Ihan kuin eri ihminen!

Tämän kokemuksen jälkeen lisäsin aurinkopuuterin ja hohdepuuterin omaan meikkirutiiniini. Ja ostinpa muuten ensimmäisen oranssiin taittavan poskipunanikin, aiemmin ei olisi käynyt mielessäkään.

.

Kokosin  loppuun vielä muutaman ennen-jälkeen -kuvaparin demonstroimaan meikkipohjan - ja meikin ylipäänsä - vaikutusta. Kaikissa on käytetty niin aurinkopuuteria, poskipunaa kuin hohdetuotettakin.

Mitenkäs teidän meikkipohjarutiinit? Kuuluvatko aurinkopuuteri, poskipuna ja hohdepuuteri päivittäiseen meikkiin?

Kävin marraskuussa Sensain järjestämässä kauneusillassa josta sain mukaani setin tuotteita. Nyt vihdoin käyttökokemuksia, osa 1.

Sensain kaksoispuhdistusmenetelmä on monille tuttu kosmetiikkamaailman klassikko, mutta käydään vielä idea läpi pähkinänkuoressa: kasvot puhdistetaan kahdella eri tuotteella, joista ensimmäinen irroittaa rasvaliukoisen lian eli käytännössä meikin ja toinen vesiliukoisen lian. Näin saadaan aikaan perusteellinen mutta samalla hellävarainen puhdistus. Sensai käyttää sanojensa mukaan hyvin hellävaraisia ainesosia.

Monille, etenkin voimakkaan meikin käyttäjille kaksoispuhdistus on tuttu juttu ja vakiorutiini ilman Sensaitakin. Kaksoispuhdistus on siis yksinkertaisimmillaan sitä, että ensin puhdistat kasvot emulsiomaisella ja sitten vaahtoavalla tuotteella.

Vahva meikkipohja ei ole koskaan kuulunut minun kauneusrutiineihini, joten minulle on läpi elämän riittänyt yksi puhdistustuote jolla kasvot ovat puhdistuneet ja kaikki meikki irronnut. Niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa iholle on jäänyt "yksöispuhdistuksen" jälkeen likaa, olen vain puhdistanut kasvot samalla tuotteella uudestaan.

Nämä ovat pitkälle tottumus- ja mieltymysasioita. :)

Mutta kehyshöpinät sikseen ja tuotteisiin.

PUHDISTUS

Sensailla on myös ymmärretty, että mieltymykset vaihtelevat, ja puhdistustuotteita onkin mittava valikoima erilaisilla koostumuksilla ja eri ihotyypeille soveltuvana. Ykkösvaiheen rasvapohjaisia putsareita on balmimaisena, öljymäisenä, voidemaisena ja maitomaisena. Kakkosvaiheen vaahtoavista putsareista löytyy pumppuvaahto-, savisaippua-, kermainen saippua- ja maitosaippuavaihtoehdot.

Minä sain voidemaiset Cleansing Creamin ja Creamy Soapin.

Vaihe 1: Silky Purifying Cleansing Cream

Rasvainen, koostumukseltaan paksu ja hyvin jämäkkä voide. Ei kovin riittoisaa "jäykän" koostumuksensa ansiosta, tätä täytyy annostella reilu rypäleen kokoinen kikkare jotta aineen saa leviämään kauttaaltaan kasvoille. Voide muuttuu ihon lämmön vaikutuksesta hetken kuluttua öljymäiseksi.

Rasvapohjan tuotteessa muodostaa parafiiniöljy. Lisäksi voiteesta löytyy silikoneja ja alkoholiakin incin loppupäästä.

Minä en ole rasvaputsarien ystävä, mutta nyt Dermablend-testikaudella Sensain Cleansing Cream on osoittautunut tarpeelliseksi. :) Dermablendin poistoon suositellaan rasvapohjaista putsaria, ja Sensailla Dermablendit ovat liuenneet oikein mainiosti.

Vaihe 2: Silky Purifying Creamy Soap

Supermegariittoisa, voidemainen kasvosaippua. Tätä ei kertakaikkiaan saa annosteltua tarpeeksi pientä pisaraa! :D Puolikkaan maapähkinän kokoinen nokare tuo sekin jo aivan mielettömän runsaan vaahdon. Vaahto on pehmeää ja liukuu iholla ihanasti, mutta jättää saippualle tyypillisesti ihon nahkeaksi.

Itsehän en ole tällaisen nahkean jälkitunteen ystävä puhdistustuotteissa, mikä varmasti on käynyt blogiani säännöllisesti lukeville harvinaisen selväksi, mutta Sensain Creamy Soap ei kuitenkaan ole sieltä pahimmasta päästä. Iho jää kuivuttuaan oikein miellyttävän tuntuiseksi eikä sitä mitenkään hurjasti kiristä.

KOSTEUTUS

Sensain Saho-filosofian mukaisesti kaksoismenetelmä ulottuu puhdistuksen lisäksi myös kosteutukseen ja aineiden levitystekniikkaan (jälkimmäiseen en tässä postauksessa kuitenkaan paneudu). Sensailla kasvovesi on osa kosteutusta, ei puhdistusta. Kasvovedestä käytetäänkin Sensain maailmassa mieluummin ilmaisua hoitovesi.

Sain testiin Cellular Performance -linjasta Lotion II -hoitoveden ja Emulsion II -kosteusemulsion (kummatkin normaalista kuivalle iholle). Cellular Performance on Sensain lippulaivalinja ja tarkoitettu torjumaan ihon ikääntymisen merkkejä.

Vaihe 1: Cellular Performance Lotion II

Kevyesti geelimäinen koostumus. Hoitovesi suositellaan levitettävän kasvoille käsin, ei vanulapun kautta. Käsien kautta levitettynä Lotion jättää selvän "tuotetunnun" iholle, iho on hieman tahmea (--> iholle jää siis kosteutta, ok). Vanulapun kautta laitettuna tunne on vähemmän tahmea. "Mutta älkää ihmeessä levittäkö pumpulin kautta," sanottiin Sensai-koulutuksessa. "Vanulappuja ei ole tarpeen hoitaa näin arvokkailla aineilla!" :)

Tässä kasvovedessä kummittelee nyt sitten se alkoholi-"mörkö" (kuka sen nyt siten haluaa nähdä) korkealla, sitä on incissä kolmantena. Silti tuote ei jätä alkoholipitoisille kasvovesille tyypillistä kuivahkoa tunnetta iholle, päinvastoin. Inci on todella pitkä ja sieltä löytyy kärjestä "hyvisten" joukkoon kuuluvaa niasiiniamidia eli B3-vitamiinia ja synteettisiä peruskosteuttajia ja silottajia kuten peg-20:tä, dipropyleeniglykolia, glyserolia ja dimetikonijohdannaista. Mukana on myös kasvipohjaisia ainesosia, Sensain inci on selektiivisessä kosmetiikassa tyypillinen yhdistelmä synteettisiä sekä luonnollisia ainesosia.

Vaihe 2: Cellular Performance Emulsion II

Ohut, neutraalin (ehkä hieman kukkaisen..?) tuoksuinen emulsio. Ei aiheuta mitään erityisiä tuntemuksia. Iho jää hyvän ja kosteutetun tuntuiseksi.

Inci ei sisällä suosikkiainesosiani; emulsiosta löytyy niin vaseliinia kuin silikoniakin. Sekä alkoholia, tosin ei lähellä kärkeä. "Hyviksinä" mainitsen skvalaanin, niasiiniamidin ja kolesterolin ja oliiviöljyn, ja tottakai täällä on myös glyserolia. Vaseliini (petrolatum) auttaa lukitsemaan kosteutta tehokkaasti ihoon, joten se on loistava ainesosa kuivalle iholle. Kuivaihoisten ei ylipäänsä ole samalla lailla syytä "pelätä" mineraaliöljyjä kuin epäpuhtauksiin taipuvaisen ihon omistajan. Ihon rakenne ja tukkiutumisherkkyys on niin erilainen näillä ihotyypeillä, todella kuivalla iholla huokoset ovat yleensä pienet eikä epäpuhtauksia juuri synny.

SUMMA SUMMARUM.

Mikä fiilis Sensain ylellisistä tuotteista? (Ne vieläkin ylellisemmät, Ultimate-linjan tuotteet esittelen myöhemmin, niitä en ole vielä testannut.)

Sanotaan näin, että jos olisin testannut näitä sokkona, en olisi ainakaan kosteustuotteiden kohdalla osannut veikata luksustason sarjaa. Puhdistustuotteiden koostumukset taas olivat selvästi "selektiiviset", tuollainen superriittoisa,  supervaahtoava ja silkkisen pehmeä kasvosaippuatyyppi on hyvin yleinen selektiivisten merkkien puolella. (Markettikosmetiikassa siihen törmää aniharvoin, jos koskaan.)

Hoitovesi oli näistä vähiten mieleeni. Kuivaihoinen oletettavasti tykkää tahmeahkosta jälkitunnusta iholla, tai siis ylipäänsä siitä että iholle jää "tuotteen tuntua", mutta minun ihoni ei sitä kaipaa enkä tunteesta tykkää.

Kosteusemulsion voisin käyttää koostumuksena ja ihofiiliksensä puolesta oikein mielelläni, vaikka mieluiten tietysti näen täysin luonnollisiin ainesosiin pohjautuvan ainesosaluettelon. Emulsion II on kuitenkin koostumukseltaan ja kosteusteholtaan erinomainen, tuntuu selvästi lukitsevan ihoon enemmän kosteutta kuin noin ohuet, fluidimaiset tuotteet yleensä.

Hintatietoja: Silky Purifying -puhdistustuotteet: (125-150 ml) 51,50€, Cellular Performance -hoitovedet (125 ml) 70,50€ ja Cellular Performance -kosteusemulsiot (100 ml) 100,50€.