...nimimerkeille Jazza, Kikka ja Julia!

Onnittelut! :) Voittajiin on otettu yhteyttä.

P.S. Tänään hiustenpesuohjelmassa uusi haastaja..... nestemäinen saippua. 

Vähän niin kuin jatkona eiliselle savustettu tonnari -vinkille ja "budjettiruokaa" -sarjalle. :)

Joku siellä voi taas nauraa että miten kukaan viitsii jakaa noin yksinkertaisia ruokaohjeita mutta naurakaa pois! Itselläni tulee helposti jumituttua käyttämään tonnikalaa vain salaatissa tai sitten tietysti kalapullissa, tonnari kun ei juuri ole se kaikkein mielikuvituksellisin raaka-aine. Nyt kolmanneksi suosikiksi on löytynyt maukas Tonnikalapaistos.

Tuttuun tapaan ruoka syntyy muutamasta halvasta perusraaka-aineesta ja on valmista 15 minuutissa :)

Idea paistokseen syntyi eräänä iltana kun piti saada ruokaa pöytään miehelle ja minulle, eikä kotona ollut muuta kuin yksi tonnikalapurkki, pari kananmunaa, pakastevihanneksia ja juustoraastetta.

Ei muuta kuin yhdistämään kaikki ainekset uunivuoassa. Heitin vuokaan pakasteruusukaalia ja -kukkakaalia, lusikoin joukkoon tonnikalan, keitin kaksi kananmunaa ja mursin nekin sekaan, rouhin päälle yrttisuolaa ja pippuria ja kuorrutin komeuden juustoraasteella. Uuniin 225 asteeseen ja ulos kun juusto oli saanut kauniin värin. Jos pakastevihannekset sulattaa ennen uuniin laittoa ruoka valmistuu max. vartissa.

Ruokaisa mättö! :) Ja uunista tullut kauniisti ruskistunut paistos näyttää ihan oikealta ruoalta eikä siltä että heitit juuri epätoivoissasi kasaan ne ainoat ruoka-aineet mitä kaapista sattui löytymään.

Teen tätä parina eri versiona, tomaattimurskalla ja ilman. Sekaan sopivat loistavasti myös kikherneet. Ja JOS kotona sattuu olemaan fetaa, käytä sitä!! :) Feta maustaa minkä tahansa epämääräisen uuni/pata/pannuruoan supermaukkaaksi.

Valkosipuli on toinen. "Miksi mun ruoka ei maistu miltään.."? Lisää pari valkosipulinkynttä, jo pieni määrä valkosipulia tekee ruoasta paljon rikkaamman makuista.

Eilen tein paistoksen savustetusta tonnikalasta. Tämä on niin loistava ruoka kun voi käyttää ihan mitä vain kotoa löytyy.

Kasasin pikkuvuokiin ruusukaalia, sipulia, tölkkiherkkusientä ja parvekkeella savustamaani tonnikalaa. Murskasin päälle yhden valkosipulinkynnen. Kuorrutin parmesaanijuustolla ja bulkkijuustolla ja ei kun uuniin.

Oi mitkä aromit keittiössä leijui vain 10 minuuttia myöhemmin. Miten yksi valkosipulinkynsi voikaan tuoda niin hyvän tuoksun..! :)

Ei näytä hääppöiseltä mutta kyllä on kuulkaa hyvää! Ja annoksella jälleen hintaa jotakuinkin 2 euroa.

Uusille lukijoille on tietysti pakko heittää myös linkki blogini suosituimpaan reseptiin kautta aikojen. Kokeile Tonnikalapullia, helpoin tie tonnari-onneen...! <3

Kokeile tuunata pullareseptiä myös kasviksilla kuten porkkana- tai kesäkurpitsaraasteella tai kapriksilla. Minä sekoitan omaan tonnaripullataikinaani nykyään aina osan porkkanaraastetta - nami!

Muita tapoja käyttää tuota tölkkiruoan supersankaria otetaan kiinnostuksella vastaan! :)

Hyvää ystävänpäivää! :)

Estelle & Thildin PR muisti minua varsin ihanalla ystävänpäivätervehdyksellä; sain Estelle & Thildin huulirasvat kaikissa neljässä sävyssä.

No, ystävänpäivänähän lahjat ovat jaettaviksi (tämä on vähän niin kuin suklaakonvehtirasia kosmetiikan muodossa ^_^), joten päätin että tervehdys ulotetaan myös teille lukijoille. :)

Arvon tänään osallistuneiden kesken sävytetyt huulirasvat sävyissä Precious Pearl,Very Berry ja Ruby Red.

Kyseessä on 100-prosenttisesti luonnon raaka-aineista valmistettu, ihanan rasvainen huulibalmi johon on lisätty sävyä mineraalipigmenteillä.

Pidän itse sävyttämättömän version! Kiitos Estelle & Thild! :)

En vain saa tarpeekseni....

....merkin kauniista pakkauksista... <3 <3

Aina näitä E&T:n pakkauksia katsellessa ajattelen, että onpa harmi kun pakkaus pitää heittää menemään...! ^_^

*

Osallistut arvontaan hihkaisemalla kommenttiboksissa ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville. Arvon huulirasvat erikseen, eli kolmea lykästää.

Osallistumisaikaa on 14.2. klo 00.00 saakka.

Olen Couchsurfingin kautta tutustunut muutamiin aivan erityisen mahtaviin tyyppeihin. Yksi heistä on Idan Israelista.

Ja minun teki kovasti mieli kirjoittaa hänestä! :) Mies on nimittäin aivan hulluna meidän Suomeen.

Idanin ihastus maahamme sai alkunsa varsin erikoisella tavalla - videopelien kautta. Törmätessään kerran vahingossa kielivalikossa suomeen, Idan kiinnostui omituisesta kielestä ja alkoi ottamaan selvää tästä pohjoisesta, "maailman oudointa kieltä" puhuvasta maasta. Kiinnostus johti ensimmäiseen Suomen matkaan vuonna 2009, jonka jälkeen Idan oli "Suomi-koukussa". Idan on myös opiskellut suomea omatoimisesti ja yllättää aina välillä huolellisesti äännetyillä fraaseillaan. :) (Esimerkiksi 'Turmion Kätilöt' tulee suusta oikein mallikkaasti...! :D)

Toisen, pidemmän Suomen matkansa Idan teki viime kesänä. Idan päätyi tuolla vierailulla myös Ahvenanmaalle, jossa tapasimme. Meistä tuli välittömästi ystävät. :)

Viime kohtaamisemme jälkeen Idan on ehtinyt koluta keski-Eurooppaa, Brittejä ja Etelä-Amerikkaa aina Antarktista myöten. Mutta ei ole Suomen voittanutta...! "Kun viime viikolla palasin Suomeen, olin vain aivan mielettömän onnellinen. This is the best place!" Idan kertoo kun tapaamme bussiasemalla.

Me suomalaiset ollaan niin vaatimattomia että aina tuntuu hullulta ja odottamattomalta törmätä ulkomaalaisiin jotka ovat rakastuneet Suomeen..! Ainakin minusta tuntuu siltä. Vaikka mahtavaahan se on. :)

Idan pysähtyi eilen Tampereella matkallaan Rovaniemelle, ja vietimme yhdessä hauskan päivän klassisine Tampere-momentteineen. Minnekäs vieras ensimmäisenä viedään Tampereella ellei Pyynikin näkötorniin munkille? :)

Kyllä sitä muutkin kuvaa ruokiaan kuin bloggarit, hehheh! :)

Ei-tamperelaisille taustatiedoksi: Pyynikin Näkötornin kahvilan munkit ovat aivan käsittämättömän suosittuja, ja kesäisin siellä on useimmiten jonoa pitkälle ulos asti. Kahvila on auki joka ikinen päivä vuoden ympäri.

Kyseessä on ihan perinteisiä kardemummalla maustettuja, sokeroituja munkkirinkilöitä. Jokin taika näissä vissiin on kun ovat niin legendaarisiksi muodostuneet...!

Idanille munkki maistui, vaikkei hän ole kardemumman ylin ystävä. "Ai tämä on sitä samaa maustetta kuin Ahvenanmaan pannukakussa..."

Parta sai munkista kivan sokerihuurteen... :)

Höpöttelimme kahvilassa niin pitkään että vatsassa alkoi murista ja kello näytti lounasaikaa. Kuunnellessa toisen 6 kk:n seikkailuista aika kyllä katoaa... Suuntasimme harmaankalsean kaupungin läpi Kauppahalliin, jossa Idanille olisi tarjolla....

...mustaa makkaraa! Eihän Tamperetta voi kokea ilman Mustaa - jos on kaikkiruokainen :D Olin kertonut Idanille "blood sausagesta" jo aiemmin päivällä, ja hän kuulosti innostuneelta. Saapuessamme Kauppahalliin miehen ilme kuitenkin muuttui. Ei näitä nyt tosiaan ihan hurjan houkuttelevan näköisiksi voi väittää...!

Kokonaisen makkaralounaan sijaan Idan päätyi ottamaan pienet maistiaiset kahdesta eri mustasta; ruispohjaisesta ja ohraisesta.

Minua alkoi jo harmittaa että olin edes ehdottanut koko makkaraa, ettei ystäväni vain kokenut että hänen piti kohteliaisuudesta maistaa jotain joka selvästi vaikutti vastenmieliseltä.

Mites lukijat, kuka tykkää mustasta...?

Minä en ole koskaan sitä itse maistanut; kun 14-vuotiaana lopetin lihan syönnin eivät mustan makkaran ja minun tiet vielä olleet kohdanneet.

Lopulta Idan kuitenkin söi lautasen tyhjäksi, ja totesi että pötkylät olivatkin yllättävän maukkaita. "Definitely taste better than what they look like..!" :)

Lounasvatsaa ei kuitenkaan täytetty makkaralla, vaan Idanin suosikki-suomalaisella:

Riisipiirakalla. Mies osti tyytyväisenä kasan piirakoita ja mutusteli niitä onnen hymy kasvoillaan. Pystyin samaistumaan tunteeseen... Sanni Kreikassa.... ja tiropitat....

Illan ohjelmassa oli avantouintia. Avantouintitreffit olimme sopineet jo viime kesänä Ahvenanmaalla, tämä oli Tampereen vierailun "the thing". Idan oli kuitenkin tässä välissä pulahtanut mereen Antarktiksellakin, ja ajattelin että eihän järviavanto enää sen jälkeen ole mitään.

Mutta olihan se...! Kummasti kaveria alkoi jännittää avannolle saapuessamme ja mies keräsi saunan lauteilla rohkeutta puoli tuntia ennen kuin uskaltautui veteen.

You can do it...! :)

...ja sinnehän se sälli lopulta molskahti. :) Lauteilla käytiin pitkää analyysiä jäisen dipin aiheuttamista tuntemuksista kehossa. Oli myös jännä kuulla miten vaikeaa saunaan tottumattoman on hengittää löylyssä, ilma polttaa pahasti ja Idanin täytyi hengittää hitaasti ja keskittyen että pystyi olemaan ylimmillä lauteilla.

Avannon jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa iltapalalle ja saunakaljalle/siiderille ennen kuin Idanin juna lähtisi viemään miestä Rovaniemelle.

Valmistimme true-budjettireissailijan tyyliin purkkitonnikalaa. :) Ja nyt jaankin teille Idanin mainion kikan tonnikalan helppoon upgreidaamiseen - savusta tonnariisi syvä, herkullinen aromi!

Ehkä joku on kuullut tästä tavasta aiemminkin, mutta minä en. Nerokasta!

Tarvitset: tonnikalaa öljyssä, tulitikut/sytyttimen ja palan vessapaperia.

Mielellään myös parvekkeen, terassin tai muun ulkotilan ettei vain palovaroitin ala mahdollisesti huutaa. :)

Valuta pois osa öljystä. Aseta vessapaperinpala purkin päälle ja painele se kiinni tonnikalaan niin että se öljyyntyy. Jätä paperin reunat puhtaiksi.

Sytytä paperi kaikista kulmistaan. Jätä palamaan. Paloaika riippuu siitä kuinka paljon purkissa on öljyä. Jos haluat oikein savuisen ja rapean tuloksen, jätä purkkiin paljon öljyä. Tällöin paloaika kestää tietysti pidempään. Jo 10 minuutin paloajallakin saa kuitenkin selvästi savuisen aromin.

Kun tuli on sammunut (tai olet sen itse sammuttanut jos alkaa jo olla nälkä), saa paperinpalan nostettua pois helposti yhtenä kappaleena. Se ei murene tonnikalaan.

Voilà! Sinulla on nyt tylsän perustonnarin sijaan erittäin herkullista, savustettua tonnikalaa! Haarukoi suoraan purkista suuhun tai käytä salaattiin, laatikkoruokaan, tonnaripulliin tai mihin nyt ikinä tonnaria käytätkään! :)

Kiitos Idan! Ja oikein hyvää Rovaniemeä! :)

Onpas taas kökkö otsikko, välillä on hankala saada jutun pointti tiivistettyä muutamaan sanaan! :)

Blogiani säännöllisesti lukevat tietävätkin, että rakastan kuivashampoita ja olen niiden suurkuluttaja. Kuivashampoita on kahden tyyppisiä; selkeästi karheaa tekstuuria tuovia jotka kohottavat hiusta ja tuovat volyymia, ja sellaisia, jotka lähinnä vain imevät rasvaisuuden hiuksista jättämättä tukkaan karheaa, tahmeaa tunnetta. Tuotteeseen valittu tärkkelyslaji (tai lajit) sekä sen pitoisuus vaikuttaa tulokseen. Aiemmin olen havainnoinut, että perunatärkkelykseen pohjautuvat kuivikset tuovat karheamman jäljen kuin toiset yleiset, riisi- ja maissitärkkelys"shampoot".

Itse olen lättähiuksisena ollut tekstuuria tuovien kuivashampoiden ylin ystävä. Totta, ne eivät jätä hiusta millään lailla mukavan tuntuiseksi, mutta imevät rasvan pois ja kohottavat ilman tupeerausta. Olen kokeillut myös muutamia ei-karheuttavia kuivashampoita (Batiste, Kicks Refreshing) mutta ne ovat jättäneet meikäläisen aika välinpitämättömäksi. Tahtoo tekstuuria!

Sain lokakuussa blogin kautta testiin Goldwellin Dualsenses Ultra Volume Touch-Up Sprayn (ei hitto näitä kilometrinimiä..! :D)). "Ultra Volume, aaah, kuulostaa hyvältä!" ajattelin. Tärkkelyksenä tuotteessa on tapioka, minulle uusi ainesosatuttavuus kuivashampoiden maailmassa.

Mutta - ei Dualsenses tuokaan ultravolyymia. Ei edes minivolyymia, jos minun hiuksiltani kysytään. Mutta sen jättämä tunne...! Siis wow! Hiukset jäävät silkkisen sileiksi ja todellakin puhtaan tuntuisiksi. Hiukset eivät tunnu yhtään jauhoisilta tai lähmäisiltä. Ne vain puhdistuvat ja silottuvat. Tapiokatärkkelys on yhdistetty silikoniin (polymethylsilsesquioxane), ja veikkaan että juuri tuo ainesosa tuo silkkisyyden.

Tuoksu on neutraali ja raikas.

Verrattuna esimerkiksi Batisten riisitärkkelykseen pohjautuvaan kuivashampooseen (puhun normiversiosta, en XXL:stä), Dualsenses jättää "olemattomamman" jälkifiiliksen ja on lähes näkymätöntä. (Tummista hiuksista en osaa sanoa mutta minun vaaleaan tukkaani tämä ei jää lainkaan näkyviin.) Batistesta jää hiukseen selvästi jauhoisuutta - ihan silminhavaittavaa. Kicksin hopeinen Refreshing taas jätti hiukset jotenkin kostean ja epämääräisen tuntuisiksi, se ei oikein tuntunut tekevän yhtään mitään.

Batisten jälkeen hiukset piti aina harjata ettei jauhoa jäänyt näkyviin (tämä tosin pitää paikkansa monen muunkin kuivashampoon kohdalla, ei vain Batisten), Goldwellin möyhin vain tyveen ja valmis.

Tunnustan käyttäneeni Dualsensesiä pari kertaa palashampooprojektinkin aikana (vaikka ei pitänyt käyttää mitään muotoilutuotteita), ja saippua on saanut sen irti. Kaikkein stydeimpiä kuivashampoitahan edes normishampoo ei irrota yhdellä pesulla.

Haha, ei liity kuivashampooseen mitenkään mutta nuo pullokuvat on aika tylsiä :) Päivän kynnet.

Kenelle siis? Sinulle, joka kaipaat kuivashampooltasi nimenomaan PUHDASTA TUNNETTA, raikkautta ja miellyttävää silkkisyyttä hiuksiin, et karheutta, mattaisuutta ja volyymia.

Pullonkylkiteksti lupaa; "Jättää hiukset luonnollisen hoidetuiksi ja antaa tervettä kiiltoa." Kerrankin lupaus joka pitää paikkansa! Tosiaan, tämähän on melkein kuin "2-in-1" -kuivashampoo ja kuivahoitis yhdessä...!

 Tuotteella on hintaa n. 20 euroa.

Kummastako tuloksesta te pidätte enemmän kuivashampoossa - tuuheasta/karheasta vai sileästä/puhtaan tuntuisesta?

Kuka arvaa mitä kuvassa on?

Rättejä. Kyllä. :)

Postauksen työnimi olikin "rättien taisto" :D No, ei ne nyt lopulta kuitenkaan mitään taistelleet. Ensimmäinen nimittäin menetti pelin aika nopeasti toisen ilmestyessä tontille.

Minne matka, toveri..?

Kuvassa on Sensain Sponge Chief -puhdistusliina, jota Virve kutsui muinoin osuvasti kummitukseksi. Liina kuivuu täysin koppuraksi ja jos sen sattuu jättämään vaikka käsisuihkun päälle niinkuin minä, saa tällaisen sympaattisen haamuhahmon.

Sponge Chief on osa Sensain puhdistusrituaalia. Sen sijaan että huuhtelisit puhdistusaineen (tai kuorinta-aineen tai naamion) kasvoiltasi vedellä, käytätkin kostutettua pyyhettä eli "sienipomoa" (hassu nimi tällä). Sponge Chiefin koostumus on kosteana paksuhko, hyvin pehmeä ja sienimäinen.

Monet ovat kuvailleet koukuttuneensa Sensain kasvopyyhkeen käyttöön niin, etteivät suunnilleen osaa olla ilman kun ovat kerran Sponge Chief -tielle lähteneet. Minulle ei ole käynyt niin. Ostin pyyhkeen syksyllä, ja sen käyttökerrat ovat itse asiassa jääneet aika vähäisiksi. Pyyhe tuntuu kyllä tehokkaalta ja "kasvovesivanulapputestin" perusteella kasvot puhdistuvat selvästi perusteellisemmin kuin ilman pyyhettä, mutta mitään "ooooh!" -tunnetta Sponge Chiefin käyttöelämys ei ole minulle tuonut. Sarjassamme "ihan kiva" tuote, mutta ei mitenkään mullistanut ihonpesurituaaliani.

Alkuvuodesta tutustuin toiseen kummitukseen.

Veikkaanpa, ettei suurin osa teistä ole varmasti koskaan kuullutkaan tästä rätistä! :) Syy on siinä, ettei sitä itse asiassa vielä edes myydä Suomessa. Mutta kohta myydään.

Varsin nukkavierulta ressukalta näyttävä pyyhe on vienyt sydämeni...! Enpä olisi uskonut, että näin yksinkertaisella asialla voi saada niin merkittävän eron puhdistuksen jälkeiseen ihofiilikseen.

Kyseessä on brittiläisen Liz Earle -merkin rakastetun Cleanse & Polish Hot Cloth -duon musliinikankainen kasvopyyhe. Se toimii samalla idealla kuin Sensain Sponge Chief, eli vedellä huuhtelun sijaan puhdistustuote pyyhitään kasvoilta tällä kankaalla. Se suositellaan kostutettavaksi mahdollisimman kuumalla vedellä.

Sain Liz Earle -tuotteita testiin merkin PR:ltä, ja kerron sarjasta lisää myöhemmin tässä kuussa. "Kummitus" on suosikkini enkä malttanut olla esittelemättä sitä jo nyt...! :)

Liz Earlen kasvopyyhkeen juju on sen materiaalissa. Musliinikankaan kevyesti karhea pinta kuorii ihoa samalla kun sillä pyyhitään puhdistustuote pois. Pyyhettä on tarkoitus käyttää päivittäin, jopa aamuin illoin. En osaa sanoa miten hyvin tämä sopii oikein herkälle iholle jolle pyyhkeen tuoma mekaaninen rasitus saattaa olla liikaa, mutta minun ihoni on vallan ihastunut..!

Pyyhe ei tosiaankaan tunnu tai näytä ylelliseltä niinkuin Sensain Sponge Chief, mutta sen jättämä tunne voittaa Sienipomon pitkällä kaulalla. Ihon pinta on todella sileä ja kertakaikkiaan vain tosi hyvän tuntuinen. Ei tähän mitään erikoisia superlatiiveja tarvita - tunnen eron ja todellakin tykkään siitä.

Erityisen hyvältä iho tuntuu Liz Earlen putsarin jälkeen, mutta siitä kerron enemmän varsinaisessa Liz-jutussa.

Sensain Sponge Chief kustantaa Suomessa n. 12 euroa, Lizin Hot Clothin hinnasta minulla ei vielä ole tietoa mutta oletan että hinta on paljon edullisempi sillä merkkikin on huomattavasti edullisempi. Edit. Hot Clothit tulevat maksamaan 5€/2kpl pakkaus ja 12,50€/6kpl pakkaus.

Muita "rätteilijöitä"? :)

Edellisen jakson jälkeen on tapahtunut seuraavaa:

* Otin käyttöön Flow Kosmetiikan Nokkoshuuhtelun ja passitin Kehäkukka-hoitoaineen vaihtoaitioon

* Kokeilin latvojen anti-huovuttumistoimenpiteenä pre-shampoo-öljyhoitoa

* Jätin vaahdotukset yhteen kertaan

Pesuun olen edelleen käyttänyt Kehäkukka-palaa.

En uskonut pääseväni enää raportoimaan tällaista, mutta hiusten tilanteessa on tapahtunut käänne..!

Ja siitä käänteestä on mitä ilmeisimmin kiittäminen Nokkos-hiushuuhtelua! Voin raportoida, että hiusten tahmaisuus on lievittynyt huomattavasti..!

Olen oikeasti aivan ihmeissäni. Myönnän avoimesti olleeni erittäin skeptinen hiushuuhtelua kohtaan, sillä se koostuu suurimmaksi osaksi omenaviinietikasta, eikä etikka vaikuttanut tahmaisuuteen Kreikassakaan juuri mitenkään - päin vastoin hiuksista tuli lähmäisten lisäksi vielä öljyisetkin..!

Flow'n Nokkos-huuhtelu sisältää omenaviinietikkaa, nokkosuutetta, rosmariinivettä, ruisalkoholia ja piparmintun eteeristä öljyä. Liekö piparminttu mukana vain tuoksuelämyksen tuojana, mutta kannattaa varoa ettei huuhdetta mene silmiin sillä silloin kirvelee. Olen sekoittanut huuhdetta ohjeen mukaan 10 ml 2,5 desiin vettä.

Suojellakseni hiuksia saippuan aikaansaaman huopaefektin tuomalta takkuvaaralta, suoritan pesun nyt seuraavalla tavalla: vaahdotan saippuaa hiuspohjaan + huuhtelen vain kerran, enkä huuhteluvaiheessa vie sormia hiusten pituuksiin lainkaan. Minimoin myös sormien liikuttelun tyvessä. Hiusten ollessa vielä täysin märät kaadan päähän noin desin Nokkos-huuhtelua jolloin huopaisuus helpottaa heti ja voin suorittaa pesutoimenpiteen loppuun ilman väkivaltaista sormien repimistä hiusvyyhdissä.

Huuhtelen hiukset vedellä, pyyhekuivaan ja valelen hiuksiin sitten loput 1,5 dl Nokkos-huuhtelua. Annan sen vaikuttaa pienen hetken ja huuhdon sitten. Hiukset ovat sileät ja takuttomat.

Tulos: hiukset ovat kuivuttuaan sileät ja mukavan tuntuiset, eivät tyvestä täysin puhtaan tuntuiset mutta eivät tahmeatkaan. Se lähmäisyys, jonka esimerkiksi Blondi-saippua + Kehäkukka-hoitoaine -yhdistelmä jätti, on kauuuukana tästä. Siihen fiilikseen verrattuna hiukset tuntuvat nyt... normaaleilta.

Koska etikkahuuhtelu ei kuitenkaan ratkaise hiusten huovuttumisongelmaa saippuointi- & huuhteluvaiheessa (mikä on oikeasti hirveimmän tuntuinen olotila mihin olen koskaan hiuksiani saattanut), päätin kokeilla pituuksien käsittelyä öljyllä ennen pesua.

Kokeilin hoitona NHS:lta saamaani Born To Bion Monoi-kuivaöljyä (tämä on muuten toinen niistä öljyistä jotka esittelin joulukuussa bittiavaruuteen lennähtäneessä kuivaöljypostauksessani, en ole vieläkään saanut aikaiseksi kirjoittaa sitä uudelleen). Tämä on aika ihana, jännä öljy. Käyttäytyy hiuksissa hyvin eri tavalla kuin "normi"öljy. No, suihkuttelin tätä pituuksiin ja suoritin sitten saippuoinnin. Tulos: pituudet eivät tosiaankaan huovuttuneet - mutta eivät puhdistuneetkaan. Saippua on pesuteholtaan liian mietoa jotta se kykenisi irrottamaan öljyn hiuksista.

Öljyhiukset - ja hiukset seuraavan pesun jälkeen

Hiukset jäivät siis pesun jälkeen öljyisiksi, mutta mikä jännää, eivät mitenkään raskaiksi tai samalla lailla ällön tuntuisiksi kuin Kreikassa etikan jäljiltä. Tyvi jopa jaksoi nousta (siellähän öljyä ei siis ollutkaan). Hiukset olivat samaan aikaan pituuksista rasvaiset, mutta kokonaisuudessaan aika kuohkeat... Hyvin erikoinen tunne. Minkä arvelen johtuvan kuivaöljystä, normiöljyllä tulos olisi todennäköisesti toinen (aion kyllä kokeilla).

Öljyn vaikutus tuntui latvoissa seuraavankin pesun aikana, ja hiusten kuivuttua saatoin havainnoida suurimman osan öljystä liuenneen. Kaikki öljyisyys katosi vasta kolmannen pesun yhteydessä.

Nyt olen siis löytänyt kaksi asetta hiusten huopaisuuden ja tahmaisuuden kontrollointiin. Mutta kysymys kuuluu: onko saippuapesuissa silti mitään mieltä..? Saanko niistä jotain erityishyötyä normishampooseen verrattuna..? Tavoittelemani hyöty on tietysti kuohkeus ja ilmavuus, mutta vielä se ei ole antanut mitään übervakuuttavia merkkejä itsestään.

Katsellaan vielä tovi eteenpäin, kun nyt on kuitenkin jotain kehitystä tapahtunut. Ajattelin jatkaa projektia kuun loppuun, eiköhän saippuajutut ole sitten käsitelty tässä blogissa :)

Hups, unohdin eilen laittaa maininnan valituista seerumitestaajista!

Louis Widmerin Pigmacare-seerumin testaajaksi valikoitui Maria, La Roche-Posayn Rosaliac-seerumin testaaja Jonna löytyi sähköpostihakemusten joukosta. (Jonna, laitoin sinulle eilen meiliä, katsothan myös sähköpostisi roskapostifiltterin :))

Loppukeväästä/alkukesästä päästään sitten katselemaan saivatko Maria ja Jonna seerumeillaan tuloksia aikaan. :) Kiitokset kaikille kiinnostuksensa osoittaneille.

Ahhh miten tylsä otsikko, voin vain kuvitella kuinka moni skippaa tämän jutun huokaisten syvään, "Ei saamari nyt tuokin alkaa tehdä jotain reenipostauksia...."

En mä ala, lupaan sen :) (vaikka öhm, niinhän mä "lupasin" aikoinaan ruoastakin.... mutta vaikea nähdä että liikunnasta tulisi minulle koskaan sellaista intohimoa josta tekisi mieli kirjoittaa säännöllisesti). Kun nyt kuitenkin tein tuon Suuren Itutuspostauksen niin saatetaan se stoori loppuun muutamien lyhyiden liikuntapäivitysten muodossa tässä kevään aikana.

(Minä en ole kuvassa :))

Pidin liikuntataukoa puolitoista viikkoa. Pitkään asiaa mietittyäni, lievästi vastahakoisesti, päätin myös tehdä niin kuin osa teistä lukijoista ehdotti - lisätä hiilihydraattien osuutta ruokavaliossani. Mitäpä minä tässä menetän? On joskus hankalaa olla niin "ehdoton" luonne mitä minä olen, sitä vain pitää hulluna kiinni jostain päättämästään vain sillä perusteella että kiinnipitäminen sopii omaan mentaliteettiin. Ei tekisi pahaa oppia relaamaan joissain asioissa. Niin kuin joku teistä kirjoittikin - eihän ruokavaliossa joustaminen sitä tarkoita että tarvitsee lähteä pullaa ja ranskalaisia vetämään, muutoksia voi tehdä ihan siellä terveellisellä puolella pysyen.

Puolentoista viikon tauon jälkeen palasin salille, mutta en punttitreenin pariin. Tein pehmeän laskun cross trainerin muodossa - koko viime viikon tein vain 50-minuuttista cross trainerilla. Tuohan on jotain ihan käsittämättömän tylsää puuhaa, mutta keksin alkaa seuraamaan treenin ajan iPadilta Australian Masterchefiä (hehheh, kiitos siitäkin vinkistä lukijalle :D)) niin 50-minuuttinen sujuu siedettävästi.

Tänään tein lajikokeilun nro 1: CrossFit. Käytiin mieheni ja siskon kanssa paikallisen salin avoimissa ovissa. Treeni oli tietysti vain pintaraapaisu lajiin, mutta tämänpäiväisen perusteella kyllä tykkäsin siitä. Yksinkertaisia mutta tehokkaita liikkeitä korkealla intensiteetillä.

Teimme etunojapunnerruksista, kahvakuulaheilautuksista ja laatikon päälle hyppelystä koostuvan WODin eli workout of the dayn (CrossFitissä näköjään kaikki termit on englanniksi, liikkeistäkin puhuttiin englanninkielisillä nimillä...). Tyytyväisenä panin merkille, että jaksan ainakin kirkkaasti paremmin tehdä punnerruksia kuin  kovassa tikissä oleva, erittäin monipuolisesti liikuntaa harrastava sisareni...! Muahhahhah... Nojoo, mutta siihen se paremmuus jääkin. :D

Ensi viikolla on tarkoitus jatkaa kiltin crossailun (ja Masterchefin, hehe) parissa, ja kokeilla taas yhtä uutta tuntia: kahvakuulaa. Tällä kuviolla mennään toistaiseksi, pysyn edelleen kaukana perinteisestä salitreenista että saan *itutukseen kunnon välimatkan ja voin sitten palata painojen luokse neutraalilla pohjalla.

Ruoasta. Olen lisännyt hiilihydraattia lähinnä juuresten, suuremman marjamäärän ja omenan muodossa. Papuja ja kikherneitäkin olen syönyt joillain aterioilla. Kun perusaamiaiseni munakkaan ohella on ollut rahkaa ja jogurttia muutamalla marjalla, olen kääntänyt sen viime viikkoina muotoon "marjaa rahkajogurtilla". Lisäksi olen syönyt enemmän itseleipomaani vhh-leipää. Eihän niissä tokikaan ole samalla lailla hiilihydraattia kuin kokojyväleivässä, mutta ihan kunnon leipälinjalle en halua lähteä. Mieluummin otan kuitenkin hiilihydraatit pääsääntöisesti kasviksista.

Pakastekalapostauksen kommenteissa kysyttiin, teenkö koskaan vegaaniruokaa. Todella harvoin, mutta nyt minulla olisi esittää kuluneelta viikolta vallan mainio vegaaniruokaohje, joka on jälleen sarjassamme erittäin yksinkertaista perusruokaa.

* * Paahdettu punajuurisosekeitto * *

Tämä on punajuuren ja bataatin ansiosta huomattavan korkeahiilihydraattista ruokaa verrattuna normiaterioihini.

Juuresten paahtaminen on jutun juoni. Teen sosekeittoja aika usein, mutta en ole koskaan aiemmin kokeillut paahtaa kasviksia ennen soseutusta. Oi mikä maku keittoon tuleekaan uunin ansiosta, suosittelen tuon vaivan näkemistä!

Ainekset:

Punajuurta (n. puolet kasvisten määrästä)

Porkkanaa

Bataattia

Sipulia ja valkosipulia

Kasvislientä

Kuivattua inkivääriä

Makeutusainetta (mitä nyt käytätkään; sokeria, steviaa, erytritolia...)

(Raastettua appelsiininkuorta)

Ranskankermaa tai vaahtoutuvaa soijakermaa (vegaaniversio)

Pilko kasviksia sen verran kuin on syöjiä. Minä pilkoin suuren pellillisen verran ja tuli kivasti pakastimeen täytettä, ainakin viisi-kuusi annosta. Pyörittele pilkotut kasvikset oliiviöljyssä ja sheikkaa sekaan inkiväärijauhetta. Pyörittele punajuuret omassa kulhossaan sillä ne menevät uuniin ennen muita kasviksia pidemmän kypsymisajan takia.

Sekoita ranskankermaan tai vaahdotettuun soijakermaan inkiväärijauhetta ja ripaus makeutusainetta. Määristä en osaa sanoa kun laitan itse kaikki maun mukaan - maistele milloin on omassa suussa nam. :) Laita seos jääkaappiin maustumaan siksi aikaa kun paahdat juurekset.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista punajuuria 30 minuuttia. Lisää pellille loput kasvikset ja paista vielä toiset 30 minuuttia. Keitä kasvisliemi.

Kumoa paahdetut kasvikset blenderiin tai monitoimikoneeseen ja kaada joukkoon kasvislientä noin puolet kasvisten määrästä. Soseuta. Lisää kasvislientä jos haluat löysempää keittoa. (Jos teet isoa satsia joudut mahdollisesti soseuttamaan kasvikset erissä.) Halutessaan seokseen voi blendausvaiheessa vielä lisätä ripauksen raastettua appelsiininkuorta. Tai inkivääriä, jos tuntuu ettei se maistu tarpeeksi.

Kaada keitto kattilaan ja lämmitä ennen tarjoilua. Tarjoile inkivääriranskankerman/soijakerman kanssa.

En ole ikinä ennen maustanut juureksia inkiväärillä, aivan tajuttoman hyvää! Paahdetuissa juureksissa oli niin paljon makua ettei keitto kaivannut edes suolaa ja pippuria..! :)

Proteiinilisän keittoon saa laittamalla blenderiin mukaan raejuustoa tai pehmeää tofua. Raejuustossa on enemmän proteiinia. ;) (Hämmästyin kun tajusin pehmeän tofun ravintoarvoja lukiessa miten vähän siinä on proteiinia kiinteään tofuun verrattuna.)

*

Tällaisia juttuja ruoka/liikuntaosastolla. Korkeamman hiilaripitoisuuden muuten huomaa kyllä - minulla on melkein koko ajan nälkä. :/ Se inhottava, jatkuva "voisin napostella jotain..." -tunne, josta eroonpääsystä olin niin iloinen vaihtaessani vhh:lle. No, yritetään sinnitellä...