Ymppään tänään samaan postaukseen kolme toisiinsa liittymätöntä asiaa. Mutta haetanneeko tuo mittään, niinkuin savolainen sanoisi. Saippuapäivitykset tuskin joka kerta kaipaavat omaa varsinaista postaustaan.
Olen miettinyt eiliseen postaukseen jättämiänne kommentteja ja tilannettani koko päivän.
Tätä hymyä odotellessa...
Kyllä vain siitä on apua kun tarpeeksi moni ihminen sanoo jotain. En esimerkiksi itse, niin hullulta kuin se kuulostaakin, ollut kertaakaan tullut ajatelleeksi että tauon pitäminen voisi auttaa ja on todennäköisesti se ainoa ja oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Olen vain odottanut ja toivonut että *itutus menisi ohi ja entinen neutraali, "olis-sitä-parempaakin-tekemistä-mutta-sitten-on-ihan-jees-kun-pääsen-salille" -fiilis treeniä kohtaan palaisi.
Koska niin moni kirjoitti samankaltaisia asioita/ehdotuksia/kysymyksiä kommenteissaan, päätin vastata niihin tässä postauksessa koska henkilökohtainen vastaaminen kommenttiboksissa olisi mennyt toistoksi.
* Sali on tylsää ja aivotonta treeniä, miksi et vaihda johonkin muuhun lajiin?
- Minun "liikuntaprofiiliini" sopii aivoton ja rutiininomaiseen toistoon perustuva treeni johon ei liity kiinteitä aikatauluja. Niin kamalalta kuin se kuulostaa, liikunta on minulle suoritus, ei asia jota lähdetään harrastamaan koska se tuo iloa. Tietysti olisi aivan mahtavaa jos jostain löytyisi laji joka toisi myös iloa ja sitä kautta aivan erilaista motivaatiota, mutta toistaiseksi kaikkiin lajeihin on liittynyt jotain ahdistavaa tai muuta mikä on estänyt sen jäämisen osaksi elämääni.
Minulle sopivassa liikunnassa tulisi yhdistyä seuraavat asiat:
1. Liikunnan "luokse" on päästävä nopeasti ja helposti, harrastuspaikan on sijaittava kävelyetäisyydellä --> bussi- tai automatka saa käynnit vääjäämättä hiipumaan. Tämä karsii hyvin suuren osan paikkakuntani liikuntamahdollisuuksista.
2. Sitä on voitava harrastaa omalla aikataululla.
3. Siinä ei saa olla paljon koreografiaa tai koordinaatiota vaativaa sisältöä.
4. Siihen ei saa sisältyä alkulämmittelyä enempää juoksua.
5. Sen on oltava rakenteeltaan helppoa ja nopeasti omaksuttavaa mutta samalla tehokasta niin että kropassa tuntuu.
Salitreeni sopii kaikkiin näihin kohtiin, siksi siitä on muodostunut minulle ihanteellinen liikuntamuoto.
Parhaimmillaan salitreeni ei tunnu lainkaan ikävältä. En suinkaan ole käynyt kaikkia näitä yhdeksää vuotta salilla kiroillen joka kerta kun pukuhuoneen ovi kolahtaa. Silloin kun sujuu hyvin, treeni tuntuu neutraalilta ja "harmittomalta". Toki aina lähtiessä on olo, että mieluummin jäisi kotiin enkä todellakaan voi väittää että oikein odottaisin salille pääsyä. Mutta treenin sujuessa jälkeenpäin on hyvä ja tyytyväinen olo.
* Mikä niissä ryhmäliikuntatunneissa sitten mättää?
- Pelkään kaikkia koreografiajuttuja ja itseni nolaamista. Minun on hirveän vaikea seurata ohjaajan liikkeitä ja "tehdä perässä", tuntuu kiusalliselta seistä ihmisten keskellä ja huitoa käsillä ja jaloilla vain sinne päin. Ryhmäliikuntatunneissa on monia jotka sisältönsä puolesta kiinnostaisivat, kuten tanssilliset jutut, mutta olen niin pelkojeni vanki että en uskalla osallistua. Muutama kokemus totaalisesta "mää en tajua yhtään miten tässä pitäis tehdä" -noloushetkestä on pitänyt huolen, että kynnys mennä tunneille on kasvanut entisestään. Kun joku sali lanseeraa pienryhmät tukiopetuksella minun kaltaisilleni pelkureille ilmoittaudun ensimmäisenä.
* Entäs uinti?
- En osaa uida. :( Muuten laji sopisi minulle aivan älyttömän hyvin. Olen NIIN kateellinen ihmisille jotka osaavat uida.
* Tai lenkkeily? Lähde ulos ihminen!
- Valitettavasti en tiedä mitään niin ikävää liikuntaa kuin lenkkeily. Mieluummin menisin vaikka sinne step-tunnille nolaamaan itseni kuin yrittäisin lenkkeillä.
* Ala syödä enemmän hiilareita niin jaksat taas nostaa punttia.
- Kuulostaisi muuten järkevältä, mutta olen ruokavaliollani treenannut kaksi vuotta ilman ongelmia. Itse asiassa syön tällä hetkellä paljon hiilihydraattipitoisempaa ruokaa kuin ensimmäisen vhh-vuoteni aikana. Tällä pohjalla minun on vaikea nähdä, miten hiilihydraattien lisääminen auttaisi salijumiin.
* Onko järkevää tehdä jotain, jota inhoaa?
- 'Inhoaa' on ehkä kohdallani liian voimakas sana, mutta kyllä, liikunnan kohdalla ON järkevää vaikka pakottaa itsensä treenaamaan jos vaihtoehtona on se, että istuu perseellään eikä koskaan harrasta liikuntaa. Olen kanssanne (tämänpäiväisten pohdiskelujen tuloksena) samaa mieltä siinä, että juuri salitreeniä ei varmastikaan ole tällä hetkellä järkevää yrittää vetää kun se ei vain suju. Se on siis vaihdettava johonkin muuhun, vaikka se "joku muu" vaatii lähtökohtaisesti myös itsensä pakottamista.
.
Päätin nyt pitää ainakin viikon taukoa liikunnasta kokonaan, ja lähteä sitten hitaasti syöttämään erilaisia liikunnallisia virikkeitä. Lenkille minua ei saa, se nyt vain on fakta, joten jäljelle jäävät käytännössä ne pelottavat ryhmäliikuntatunnit. Poimin salini jumppavalikoimasta alhaisimman kynnyksen tunnit joista minulla on aiempaa, ihan positiivistakin kokemusta (bodypump, bodyvive) ja ajattelin uskaltautua myös kahvakuulatunnille. Kahvakuulatreeniin ei kai voi sisältyä mitään kovin monimutkaisia koreografioita... eihän...?
Salitreeniin palaan vasta kun ajatus nilkkaremmistä tai bulgarialaisesta askelkyykystä ei enää saa nyrkkiä puristumaan.
Mutta siis - suuret kiitokset teille pääkoppani tuuletuksesta! Näköjään tarvitaan ulkopuolisen tuki siihen, että pystyn antamaan itselleni "luvan" ottaa lomaa liikunnasta.
Aiheesta toiseen.... PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA.
Todettuani Ma Provencen toimivan kuten tavallinen shampoo (ja HYVÄ sellainen, palaan vielä MP:hen myöhemmin), siirryin tällä viikolla vanhan ystäväni, Flow Kosmetiikan Blondin pariin. Odotin jännittyneenä uudelleenkohtaamistamme. Olen pessyt Blondilla hiukseni nyt kahdesti.
Haluaisitteko kuulla, että fiilis hiuksissa on erilainen kuin Kreikassa..?
Minä olisin.
Vaan ei. Hiukset ovat huuhdellessa ehkäpä jopa Kreikkaa nahkeammat. Niin kauan menee hyvin kun vain vaahdottaa, mutta heti kun lähtee huuhtomaan, hiukset vetävät ihan "huovaksi". Kuvitelkaa miltä kimppu märkää huopalankaa tuntuu. Siltä minun hiukseni tuntuvat. Ei voisi kerta kaikkiaan kuvitellakaan olevansa ilman hoitoainetta.
Laitan pesun jälkeen Flow Kosmetiikan Kehäkukka-hoitoainetta. Se tuoksuu voimakkaasti alkoholilta - ja alkoholia siinä onkin, sekä omenaviinietikkaa sekoitettuna muuten tavalliseen luonnonkosmetiikan hiustenhoitoainepohjaan. Hoitoaine tuntuu tosi hyvältä ja hiusten huopaisuus helpottuu heti. Saippuaisuus kuitenkaan ei. Huuhdellessa tyveen jää tuttu tahmeus. Kuivuttuaan hiukset ihan tuoksuvat saippualta.
Ja vielä aiheeseen numero 3.
Kuva täältä.
Olen vihdoin käynyt mittauttamassa kolesteroliarvoni!
Tätä on moni minulta kysellyt ruokavaliooni liittyen. Ja voin iloisena kertoa, että tällä kermaa ja kananmunaa vetävällä tytsyllä on lääkärin mukaan erinomaiset kolesteroliarvot. Hyvä kolesterolini eli HDL on 3.54 johon lääkäri totesi että hän aniharvoin törmää näin hyvään HDL-arvoon. Huono kolesteroli eli LDL on 2.0, mikä sekin on oikein hyvä arvo.
En ole koskaan aiemmin mitannut kolesteroliani eli en tokikaan tiedä onko vhh-ruokavalio vaikuttanut siihen mitenkään. Voihan olla, että arvoni ovat aina olleet hyvät. Mutta pääasia on se, että runsaasti kovia rasvoja sisältävä ruokavalio ei ole ainakaan muuttanut arvoja huonoiksi.
Jees, hyvällä mielellä vaan kreikkalaista jogurttia naamaan jatkossakin! :)
121 comments on “Päivän kootut eli liikunnasta, saippuasta ja kolesterolista”
Häh, mulla oli samanlaiset kolesteroliarvot, hyvä ja huono samassa suhteessa ja siihen yhteissumnaan sisälty kyllä ne triglyseridit kanssa. hoitaja kun soitti mulle tulokset, oli vakavana ja tiukkana, että nyt kun yhteiskolesteroli on näin suuri, pitäis kolesterolia tarkkailla vuosittain ja harkita LÄÄKITYSTÄ, jos se ei lake. yhteiskolesteroli tosiaan 5,4. ja olen pari vuotta sua nuorempi. Vissiin aika erilaisia näkemyksiä tosta jos on hyvä kolesteroli suhteessa parempi kun huono.
Itse en ole lääkäri, mutta ihmettelen todella hoitajasi väitettä. Ei pelkkää yhteiskolesteroliarvoa voi tuijottaa. Eihän kukaan halua hyvän kolesterolin laskevan..!
Tiedätkö, tämä kolahti muhun tosi kovin. Mä pystyn todella samaistumaan sinuun. Olen hiljattain aloittanut jälleen kuntosalilla käymisen, pakosta kun selkä ei enää yksinkertaisesti kestänyt. Olen odottanut sitä "liikunnan huumaa", sitä kun menee salille tai jumppaan hymyissä suin ja siihen jää koukkuun. Tiedän että näin voi käydä sillä kymmenen vuotta sitten olin sellainen. Mutta ei, ei nappaa niin millään. Jumpat sun muut on kamalia, salitreeni ei kiinnosta yhtään ja joka kerta joutuu pakottamaan itsensä salille. Tiedän miljoona eri asiaa mitä tekisin mieluummin ja salilla käyminen tuntuu häiritsevän muuta elämää, se vie aina aikaa pois mielekkäämmästä tekemisestä.
Ihana kuulla etten ole ainoa. Jos löydät ratkaisun kerro ihmeessä!
Hei! Kahvakuulaa suosittelen, siitä tykkään ite vaikka vihaan kuten sieki lenkkeilyä, jumppia, salia jne. Ja kahvakuulatunnit on monesti vaan 45 minuuttisia :) Silti supertehokkaita, trust me!
Kaveri testas palashampoota ja tukka tuli normaaliksi noin kuukauden käytön jälkeen, joten ole kärsivällinen. Tukan värjäys myös hidastuttaa tätä prosessia!
Voi harmi ettet asu Järvenpäässä. Siellä on erinomainen ryhmäliikunta paikka, jossa tunnit pidetään pienryhmille. Tunnit on myös yksinkertaisia eli ei todellakaan tarvitse pelätä ettei osaisi:)
Vaikka vähän myöhässä oonkin niin mun on ihan pakko kans sanoo tuohon ryhmäliikuntahommaan, että jos erityisesti tanssilliset tunnit kiinnostais, niin ehdottomasti sinne mukaan heilumaan vaan! Pakotat ittes sinne muutamaan kertaan, meet vaikka ihan nurkkaan takariviin, niin ei siellä hämärässä salissa (usein bodyjamissa, sh'bamissa jne. on salissa vain spottivalot ohjaajan kohdalla) kukaan huomaa askeleissa sekoamista tms. :) Ja kun vaan ei luovuta niin sitten kun on tarpeeks monta kertaa käynyt, pääsee aivan takuuvarmasti perille koreografiasta, ja sitten onkin mukava fiilis kun tuntee itsensä jopa hyväksi tanssijaksi siellä uudempien, ekakertalaisten joukossa :D Kaiken tämän sanoo siis entinen maailman huonoimman koordinaatiokyvyn omaava kömpelöistäkin kömpelöin ihminen, joka myös on kokenut mainitsemasi noloushetket useaan otteeseen, ja luuli ettei ikinä tule oppimaan yhtäkään tanssikoreografiaa edes keskinkertaisesti. Mutta niin vain nykyään saan ilon irti sekä noista salin tanssillisista ryhmäliikunnoista että nykytanssitunneista, ja kynnys lähteä kokeilemaan muitakin tansseja on huomattavasti alempi kun on huomannut, että koreografioiden omaksumiskyky ja koordinaatio ovat yhtälailla kehitettäviä ja harjoituksen myötä parantuvia juttuja kuin mikä tahansa muukin :)
Huh että tää venähtikin, eikä se tosiaan ehkä ole niin yksinkertaista vain pakottautua sinne tunnille jos siihen on korkea kynnys muodostunut, mutta halusin tosiaan vaan tarjota oman esimerkkini siitä, miten itselle kaikista kauhistuttavimmasta ja noloimmasta hommasta voikin lopulta tulla yksi parhaista itsetunnon kohotuksen ja hyvän olon lähteistä :D
Kiitos kommentistasi, rararaura! Täytyy myöntää, että niin kielteisesti kuin ryhmäliikuntaan (lähinnä juuri pelkoni takia) suhtaudunkin, niin kyllä nämä teidän kommentit on auttaneet kovasti. Tämänkin luettua tulee väkisin sellainen olo, että no miksi hemmetissä mä en sinne uskaltaisi mennä...! :)
Heippa Sanni! Kuten moni muukin, liputan pumpin puolesta. Mulla on hel.etin pitka bussimatka salille mutta sinne tulee usein mentya. Perus-salitreeni on musta aina maistunut ihan teboil-kakalta mutta pumppiin meno hermostutti enka siksi uskaltanut tunnille kuin vasta viime kesan lopulla. Ahdisti etten osaisi, tajuaisi, kaikki ne painot, levyt...huhhuh. Ihan turhaa angstailua! Mulle lihaskuntotreeni jaisi ilman pumppia. Aina valilla kayn myos zumbassa yms. Peruskavely, lenkkeily pelittaa myos jos keli ok. Ja valilla vaan laiskottaa, eika tee mieli tehda mitaan. Kokonaisuus ratkaisee ja jokainen liikuntakerta on plussaa.
Anna itsellesi aikaa! Raportointi-taulukkoihmisena tietty tarkka treenien tavoitteellisuus voisi tulevaisuudessa olla sulle lisakiksin tuoja..? Anteeksi mun aakkospilkkujen puuttuminen btw. Kaikkea hyvaa sinnepain!