Olen nyt askeleen lähempänä ymmärtämään blogikollegaani Sensaistia. :)
Olin nimittäin eilen illalla tutustumassa Bernerin kutsumana Sensai-sarjaan. Monet selektiiviset sarjat ovat minulle tuttuja kosmetiikkamyyjän työni kautta, mutta meidän liikkeen valikoimaan Sensai ei kuulunut joten tämä aasialainen ylellisyyssarja on jäänyt minulle suhteellisen etäiseksi.
En itse rehellisyyden nimissä ole näistä "normikosmetiikan" sarjoista oman ihonhoitoni kannalta kiinnostunut, sillä minun tieni on luonnonkosmetiikan puolella. Mutta kaikenlaisiin sarjoihin on mielenkiintoista tutustua, ja kieltämättä Sensain (entinen Kanebo, brändinimeksi vaihdettiin muutama vuosi sitten Sensai) ympärillä leijuva japanilaisen ihonhoitorituaalin hienostunut aura on aina jotenkin vetänyt puoleensa. Etenkin merkin paljon hehkutetut kaksoispuhdistustuotteet ovat kutkutelleet, ja jos sarjaa olisi ollut meillä myynnissä, olisin testannut ne jo ajat sitten. :) *putsarifriikki :p *
Ilta alkoi koulutusosuudella jonka veti Sensain kouluttaja Tuija Lindström.
Olin ihan hämilläni kun snack-tarjottimelta löytyi minulle erikseen varattu vhh-annos...! :D Iltaan ilmoittautumisen yhteydessä kysyttiin ruokavaliosta, mutta en todellakaan odota että missään alettaisiin järjestämään minulle jotain erikseen vain "leipä- ja perunavammani" takia. Se on oma ongelmani. Bernerillä oli kuitenkin haluttu ottaa vammani huomioon, ja olin siitä kyllä tosi otettu. Liikuttavaa.
Koulutuksessa paneuduttiin Sensain klassikkotuotteisiin kuten 38-maskaraan, kaksoispuhdistustuotteisiin ja Sponge Chief -puhdistusliinaan. Ehkäpä myyjätaustani ja perusteellisen luonteeni takia jäin kaipaamaan vielä jäsennellympää katsausta Sensain voidepuoleen, mutta kaksituntinen oli varmasti tarpeeksi suurimmalle osalle muuta porukkaa. :)
Ilta jatkui koulutusosuuden jälkeen silkkisellä tanssiesityksellä (tiedättehän sen Sensain tunnetun mainoskuvan silkkiin kääriytyneestä naisesta, ehkä kauneimpia kosmetiikan mainoskuvia minun mielestäni) ja musiikkiesityksillä.
Anteeksi, minua jotenkin osin naurattaa tämä postaus kun kuvat tuovat mieleen monista muoti- ja lifestyleblogeista tutut jutut PR-tilaisuuksista ruokalähikuvineen... :D Oikeasti haluan kertoa teille tästä Sensai-kokemuksesta koska se oli taas jotain ihan uutta minulle ja minusta on muutenkin kiva välillä kertoa muistakin sarjoista kuin niistä joiden tyyppisiä itse käytän. Mutta näistä kuvista tulee sellainen muotiblogi-kokkaritilaisuus-fiilis... ^_^
Nojoo, mutta tässä ruokakuvassa halusin taas esitellä minulle sivuun laitetut vhh-alkupalat. :) Niin söpöä! (Vaikka myönnän, että minusta oli aavistuksen kiusallista että vain yhtä ainutta tyyppiä eli minua varten oli nähty tuollainen vaiva...)
Illan kruunasi illallinen, jonka aikana Tuija vielä kertasi Sensain ihonhoitofilosofian kulmakiviä. Kuinka monelle teistä Sensain "saho-rituaali" muuten on tuttu? Tai Sensai/Kanebo ylipäänsä? Arvelen monen suomalaiskuluttajan edelleen menevän sekaisin siinä mikä ero on Sensailla ja Kanebolla ja moni varmaan ihmettelee minne Kanebo on kadonnut.
Kanebo ei ole kadonnut, vaan firma vain päätti vaihtaa Japanin ulkopuolella myytävän ja markkinoitavan sarjansa brändinimen Sensaiksi.
Sensain "juttu" on silkki. Jokaisessa Sensai-tuotteessa on Koishimaru-silkkiuutetta, ja Kanebon ensimmäinen silkkituote tuli markkinoille jo 1936. Silkin ja ihon aminohappokoostumukset muistuttavat toisiaan ja silkkiuute sitoo iholle kosteutta.
Toinen asia, mistä Sensai tunnetaan, on tietysti ihonhoidon kaksoisrituaali. Tämä rituaali on japaniksi Saho, ja sen muodostavat kaksoispuhdistus ja kaksoiskosteutus. Iho pestään kahdella tuotteella, ja sen jälkeen myös kosteutetaan kahdella tuotteella. Tai kolmella, jos mukaan lisää seerumin. Mutta peruskosteutukseen kuuluu kaksi tuotetta. Kerron näistä myöhemmin Sensai-tuotepostauksessa sitten kun olen testaillut tuotteita ja Sahoa, muuten tämä juttu venyy väsyttävän pitkäksi. :)
Tilaisuudesta saadusta kassista löytyi tuote, jonka kokeilu on ollut "To Do" -listallani aina siitä saakka kun luin siitä neljä vuotta sitten (!!) Virven blogista. Sponge Chief -puhdistusliina. (Ihan käsittämätöntä taas että tähän meni näin kauan, toisaalta hauska sattuma että olin ihan hiljattain juuri itse ostanut ko. liinan. No, nyt minulla on sille jo seuraaja! :))
Tätä kun alkaa käyttää jää kuulema välittömästi koukkuun eikä osaa enää suoriutua puhdistuksesta ilman tätä.
Lahjakassista paljastui myös näytekokoinen setti Sensain ylellisintä sarjaa, Ultimatea. Nyt ollaan kuulkaas kalliin kosmetiikan äärellä! En ole koskaan aiemmin kokeillut mitään yhtä kallista. The Cream -päivävoiteella on hintaa vaatimattomat 756€ (ainakin Sokoksella josta hinnan tarkistin). Tuo 6 millin näytepurkkikin on siis 113€:n arvoinen...! Jessus.
Odotan todella suurella mielenkiinnolla miten hinta näkyy ja tuntuu ihossani. :)
Kassi sisälsi myös kaksoisrituaalin perustuotteet eli 1- ja 2-vaiheen putsarit ja 1- ja 2-vaiheen kosteustuotteet.
.
Palaan asiaan Sensai-tuotekokemusten kanssa vuodenvaihteen jälkeen. Saa nähdä hurahdanko näihin vai saako joku teistä nämä sitten arpajaisissa! :D
Heti alkuun pitää iloita siitä, että eilinen toiveeni lumesta todellakin toteutui...! ^_^ Aamulla heräsin valkoiseen pihamaisemaan. :)
Mutta sitten "pääuutiseen" - lakkasin vihdoin viimein kynteni! Huhhuh, eihän tässä mennytkään kuin... öhm, viimeinen lakkausmuistikuvani on jostain... toukokuulta..? *ihan kamalaa*
Ja katsokaa, kynsissä on jo vähän pituuttakin! Harvinaislaatuisesti ne ovat jopa tasapituiset tällä hetkellä! :D
Alla OPIn kaunis nude Samoan Sand ja päällä Natural Coden Sparkle Burst joka esiintyi tässä postauksessa (ekassa kuvassa keskimmäinen Natural Code -lakka).
Lukiessani Virven Hiekkaa puurossa -lakkapostausta tajusin, että taidan oikeasti olla vihdoin heräämässä kynsimasennuksestani. Katselin Virven kuvia ja olin ihan että OMG, mäkin haluan tuon lakan! Ja mullahan on se kun olin sen Lumenelta saanut :D Seuraavaksi lakkaan sillä! Ja olen ihan innoissani! :) Ei hyvänen aika että mä olen ihan totaalisesti tippunut lakkatrendikärryiltä kun en ole kertaakaan vielä kokeillut noita sokeri/hiekkalakkoja... (Onko ne muuten sama asia...? :p)
Nyt on aika ryhdistäytyä!
Olen jopa muistanut viikon verran ottaa joka aamu biotiinia. Voi että kun toivon että nuo pysyisi nyt jonkinlaisessa pituudessa..!
Jee, näkyy jotain sormenpäiden ylikin! ^_^ Kyllä voi pienet asiat ilostuttaa.
Niinkuin tämä lumikin. Varmaan se on sulanut iltaan mennessä kun ei ole yhtään pakkasta, mutta iloitsen näystä niin kauan kuin se kestää. Jospa se pakkasherrakin pian tulisi vierailulle.
Tänään starttasi myös mun virallinen Michael Bublé Christmas -kausi! ^_^ Voi Mr Karkkipäivä -raukkaa....
Tongin yhtä parven rappusten alla nököttävistä kosmetiikkakasseistani, kun yhtäkkiä mieleeni putkahti; "Hei, en ole pitänyt pitkään aikaan mitään arvontaa!" Piti ihan tarkistaa ja hyvänen aika, edellinen arvonta oli heinäkuussa..!
Joten ei muuta kuin arvonta eetteriin ja joku kiva tuotesetti ilahduttamaan Karkkipäivän lukijaa! :)
Lumenen uusi Arctic Spa -tuotetrio sopii marraskuiseen arvontaan, sen design tuo minulle mieleen talven ja näitä minulla ei ole itselläni aikaa testata. (Oliko hyvät perustelut? ^_^) Kauniit ja yksinkertaisen tyylikkäät nämä uudet valkoiset pakkaukset ja varmaan sisältöäkin on päivitetty koko Arctic Spa -linjassa.
Arvottava setti on saatu Lumenelta ja se sisältää suihkugeelin, vartalokuorinnan ja täyteläisen vartalovoin. Tuotteet arvotaan yhtenä pakettina.
(Laitoin kuvaan toiveikkaasti lumiuhiutaleita, olen ihan talvifiiliksissä ja haluan sitä lunta jo tulevan..! :))
Osallistuaksesi arvontaan kerro kommenttilootassa kauanko olet lukenut Karkkipäivää ja miten löysit tiesi tänne. Sisällytä kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville niin saan sinuun yhteyden. :) Osallistumisaikaa on perjantaihin 22.11. klo 21 saakka.
Lunta odotellen....!
P.S. Tällä viikolla noiden kosmetiikkajemmojen pitäisi vihdoin kadota rappusten alta ja saunan lauteilta kun olen lopultakin suunnistamassa lipasto-ostoksille! :) Ah, en malta odottaa että saan kaiken järjestykseen!
Ranskalainen Melvita kuului niihin muutamiin harvoihin merkkeihin jotka tiesin entuudestaan vaihtaessani luonnonkosmetiikan käyttäjäksi kesällä 2009. Eipä Suomen markkinoilla tuolloin niin huimasti sertifioidun luonnonkosmetiikan merkkejä ollutkaan. Muut, jotka tuolloin tunsin, olivat Weleda, Dr. Hauschka, Lavera, Urtekram ja ruotsalainen Rosen Serien. Melvita on perustettu vuonna 1983, eli kuuluu Euroopan luonnonkosmetiikkapioneereihin. Ranskassa se on luonnonkosmetiikan markkinajohtaja ja Melvita-putiikkeja löytyy ainakin Pariisissa melkein joka kadun kulmasta.
Melvita kuului mielessäni itsestäänselvästi niihin merkkeihin joita kokeilen ensimmäisten joukossa luonnonkosmetiikkaprojektini alettua. Mutta kuinkas kävikään? Väliin "änkesi" Hauschkan tohtori, sitten löysin Estelle & Thildin ja lopulta minulle alkoi tulvia muita merkkejä testattavaksi ihan tungokseksi saakka - ja niin sitten Melvita jäi jonnekin taustalle odottamaan vuoroaan. Ja on saanut odottaa runsaat neljä vuotta.
Viime kesänä oli vihdoin minun ja Melvitan teiden vuoro kohdata, kun sain Jolielta testiin Melvitan tuotteita. Satsiin kuuluivat Floral Bouquet -puhdistusvaahto, Orange Blossom Extraordinary Water -kasvovesi ja Nectar de Roses -kosteusvoide. Kokeilin settiä pikaisesti kesällä, mutta varsinaiseen testivuoroon ne pääsivät vasta nyt syksyllä.
Melvitan tuoteavalikoimasta pitää todeta sen verran, että se on todella laaja ja ainakin minun on ollut jotenkin vaikea hahmottaa sarjan ns. yleisiä linjoja. Siellä ei ole yhtä selkeää sarjajaottelua kuin esimerkiksi Laveralla tai Weledalla, ja Melvitan sivuilla käydessä saakin kahlailla aika hyvän tovin ennenkuin valikoimasta alkaa muodostua kokonaisvaltainen käsitys. Joukossa on erikoistuotteita joita en ole nähnyt millään muulla luonnonkosmetiikkamerkillä, kuten silmän- ja huultenympärysten syvien juonteiden täsmätuote sekä - uskokaa tai älkää - oma kasvovesi silmänympärysiholle...! Tällaiseen tuotteeseen en ole törmännyt ikinä missään aiemmin...!
Sitten tuotearvioihin:
Floral Bouquet Cleansing Foam
Tämä putsari on suosikkimuotoani eli pumppuvaahtoa. Vaahto on sellaista vähän ohuempaa sorttia, samankaltaista kuin esimerkiksi Laveran My Age -vaahdossa. Mukavan tuoksuinen ja hoitaa hommansa, iho jää miellyttävän tuntuiseksi niinkuin aina pumppuvaahtoputsareista. Juuri siksi tykkään tästä putsariformulasta niin kovasti, ei ole koskaan tullut yhtään pettymystä vastaan pumppuvaahdoissa! :) Vahvemman meikin päivinä olen pyöritellyt vaahtoa kasvoille kahdesti, teen siis kaksoispuhdistuksen mutta samalla tuotteella. Floral Bouquet tuntuu kenties ohuen koostumuksensa takia niin hellävaraiselta ja miedolta että mielelläni varmistun puhtaustasosta tuplapuhdistuksella.
Orange Blossom Extraordinary Water
Melvitalla on kahdenlaisia kasvovesiä; kukkaisvesiä ja "extraordinary"-vesiä. Nämä erikoisvedet ovat koostumukseltaan kevyen geelimäisiä, ja ovat hoitavampia kuin kukkaisvedet. Ne ovat ikäänkuin jotain kasvoveden ja kosteusseerumin välimaastosta. Extraordinary-sarjaan kuuluu kirkastava Narsissi-vesi, kosteuttava Appelsiininkukkavesi ja elvyttävä Ruusu-vesi. Kaikki niistä toki kosteuttavat, mutta Narsissi on erityisesti samealle iholle ja Ruusu ikääntyneelle iholle. (En pidä tuosta 'elvyttävä' -sanasta kosmetiikassa, mutta käytetään nyt paremman puutteessa... Eihän ihoa oikeasti voi "elvyttää", jos elvyttämisellä tarkoitetaan jonkun jo menetetyn "henkiin herättämistä" :D))
Orange Blossom Extraordinary-vesi on miellyttävän tuntuista, ja tuntuu lupaustensa mukaisesti kosteuttavammalta kuin tavallinen kasvovesi. Tästä jää ihoon pieni "pintafiilis", mistä en tavallisesti kasvovedessä pidä, mutta kun tuotteen ajattelee vähän niinkuin seerumina niin "kestän" sen :D
Nectar de Roses Moisturizing Rose Nectar
Nectar De Roses on käsitykseni mukaan Melvitan valikoimassa se kaikenikäisille sopiva peruskosteuttava linja. Minä sain testiin normaalista kuivalle iholle tarkoitetun Rose Nectar -voiteen, jonka koostumus on erittäin miellyttävä. Kuvailisin sitä vähän täyteläisemmäksi emulsioksi, ei ihan ohutta mutta ei vielä paksua "rasvaakaan".
Voide imeytyy nopeasti eikä tunnu rasvaiselta, mutta jättää ihon pinnalle ihan kevyesti vahamaiselta tuntuvan, suojaavan pinnan. Ei missään nimessä epämiellyttävän tuntuinen, minähän olen tosi tarkka näissä ihofiiliksissä :D Ei ala rullata meikin alla (no, ainakaan minun ihollani :) Sekaiholle sopii varmasti paremmin Nectar de Roses -geeliversio). Kesällä voide oli minulle ehkä vähän liian tuhtia, mutta nyt talvea kohti mennessä se sopii täydellisesti. Tuoksu on miellyttävä ja mieto, ei sitä tunkkaista ruusua mistä en pidä.
Hygieeninen pumppupullo saa myös kiitosta.
. . .
Näiden ja muiden aiemmin kokeilemieni parin millin pussinäytteiden sekä myymälöissä suoritettujen random-Melvita-testailujen perusteella olisin valmis sanailemaan, että Melvita kuuluu koostumustyyliltään siihen enemmän normikosmetiikkaa muistuttavaan luonnonkosmetiikkajoukkoon. Kun sarjat kuten Hauschka ja Weleda (Balm Balmista tai Badgerista puhumattakaan!) tuntuvat ja tuoksuvat selvästi erilaisilta kuin "normi"kosmetiikka, on Melvitan kaltainen sarja ehkä helpompi valinta normikosmetiikan koostumuksiin tottuneelle henkilölle joka harkitsee hyppyä luonnollisen kosmetiikan puolelle.
Jaksan aina kertoa kaikille, kuinka itse aloitin luonnonkosmetiikkasiirtymäni ihan vääränlaisilla voiteilla ja koko projekti meinasi tyssätä alkuunsa pettymykseni takia. Koostumukset ovat kyllä kehittyneet ihan hurjasti jo niinkin lyhyessä ajassa kuin neljässä vuodessa, ja kun valikoimaakin on varmaan kymmenkertaisesti vuoteen 2009 verrattuna niin tämän päivän luonnonkosmetiikka-asiakkailla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet tehdä onnistuneita valintoja. :)
Onko karkkipäiväläisten joukossa Melvitan käyttäjiä? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Jotenkin hassua miten näin iso ja etablisoitunut merkki on tavallaan jäänyt Suomessa viime vuosien trendikkäämpien brändien varjoon, vaikka imago on moderni ja valikoima laadukas.
Jouduin perjantaina laivalla niin loukkaavan ja epäasiallisen käytöksen kohteeksi, että menin ihan sanattomaksi hämmennyksestä ja pahasta mielestä. Yleensä olen suhteellisen sanavalmis nainen ja osaan sanoa törkeille tyypeille ns. "vastaan", mutta nyt saatoin vain katsoa näitä ihmisiä hämmästyksen ja häpeän vallassa.
Kuten kerroin perjantain postauksessa, olin lähdössä iloisin mielin Siljan Happy Lobster -ravintolaan, jossa ruokailu on minulle aina laivamatkojen kohokohta. Ruoka on vain jotain niin hyvää, ja hinta-laatu-suhde saa tällaisen köyhäilijänkin suupielet korviin. "Rapuhetki" tuo minulle muuten niin arkiseen ja rutinoituneeseen laivamatkaan pienen kultareunuksen.
M/S Symphonyn Happy Lobster on todella ahdas, ja pienet pöydät ovat käytännössä aivan vieri vieressä. Se on myös aina täynnä, no, ainakin viikonloppuisin. Minut ohjattiin pöytään, jonka vieressä 15 sentin päässä istui noin viisissäkymmenissä oleva, vähän fiinimmän näköinen pariskunta. He olivat käymässä keskustelua jälkiruokavalinnoista, ja olivat hieman kyllästyneen näköisiä tarjoilijan viimein purjehtiessa heidän pöytäänsä ja pahoitellessa että he olivat saaneet hieman odottaa.
No, pariskunnan odotellessa jälkiruokaansa minä sain alkuruokani. Se oli Äyriäislautanen, ehdoton lempparini Happy Lobsterissa ja tilaan sen joka kerta. Taustatietona kerrottakoon, että en ole mitenkään hurjan tottunut rapuveitsen käsittelijä ja auon lähes kaikki ravut sormin. (Alkuruokalautasella tosin ei mitään suuria rapuja olekaan, ne saa mielestäni ihan kätevästi auki ilman veistä.) Muistan aina, kun tilasin äyriäislautasen ensimmäistä kertaa ja olin ihan että apua, miten näitä syödään... Lautasella taisi olla kolme erilaista välinettä niiden käsittelyyn. Sitten huomasin, että muutkin ravintolassa käyttävät sormiaan ja tarjoilijakin nauroi että "ota ihan rennosti, nämä saa syödä ihan miten haluaa". :)
Noniin, mutta siis perjantaihin. Olen jo pitkään aikonut kirjoittaa blogiin pienen jutun Happy Lobsterista ja rapujen syönnistä, ja halusin ottaa juttua varten pari kuvaa. Otin esiin kamerani ja nappasin Äyriäislautasesta muutaman kuvan. Tämä vei alle minuutin eikä varmastikaan kiinnittänyt kenenkään huomiota koko ravintolassa - paitsi viereisen pöydän fiinin pariskunnan. Laittaessani kameraa takaisin laukkuun, alkoi pariskunta kommentoida kuvien ottoani kovaan ääneen.
"Siis ei herranjumala miten noloa, ihan järkyttävää", mies sanoi.
"Aivan, siis niin järkyttävää", nainen komppasi.
"Voi hyvänen aika kun kaikesta pitää koko ajan olla ottamassa kuvia, tämäkään tyttö tuskin pystyy odottamaan että pääsee laittamaan kuvat jonnekin Twitteriin tai Facebookiin", mies sanoi.
"Niin juuri, ihan paaaaakko laittaa kaikesta syömästään heti kuva Facebookiin", nainen sanoi.
"Ihan järkyttävää", mies totesi. Äänensävy oli niin liioitellun teatraalinen, että jos en itse olisi ollut arvostelun kohteena, olisin varmasti revennyt nauramaan.
"Niin järkyttävää", nainen jatkoi.
Pariskunnan tarkoitus oli eittämättä, että kuulen kaiken tämän. Vaikka he eivät olisi korottaneet ääntään, olisin toki silti kuullut, istuinhan vain 15 sentin päässä. Päätin keskeyttää taivastelun ja sanoin heille:
"Anteeksi nyt vain kovasti, mutta aion kirjoittaa ravintolavierailustani jutun. Tarvitsen siihen kuvia".
"Niin joo, ihan varmaan", nainen sanoi ja katsoi minua niin ylimielisesti että ihan jäädyin.
"Ihan sama mutta järkyttävän noloa tuollainen", mies sanoi ja katsoi minua yhtä ivallisesti.
Olin niin puulla päähän lyöty että pystyin vain tuijottamaan heitä.
Siinä tämä hienon näköinen pariskunta istui kuvitellen olevansa parempia ihmisiä hienoine käytöstapoineen, ja katsoivat oikeudekseen alkaa arvostelemaan ja pilkkaamaan "noloa rahvasta". Toinen tulee ravintolaan hyvillä mielin syömään, ja nämä ihmiset alkavat ääneen pilkkaamaan häntä.
Kuva: 123rf.com © Alvaro Cabrera Jiménez
Nainen katsoi minua melkein aggressiivisesti, ilmeisen provosoituneena siitä, että ylipäänsä olin kehdannut avata heille suuni. Hän alkoi selittää:
"Me oltiin juuri Pariisissa, ja sielläkin yhdessä ravintolassa istui tyttö joka alkoi kuvaamaan croissantiaan, siis ihan kääääsittämättömän noloa. Siinä se väänteli ja käänteli itseään sen kameran kanssa, jooooka puolelta piti saada kuva siitä hemmetin voisarvesta, niin uskomattoman noloa."
Tätä kertoessaan nainen alkoi itse vääntyillä ja kääntyillä istuimellaan, esittäen croissant-tyttöä. Hän heilui tuolillaan niin että päätyi osittain melkein syliini. Aloin miettiä, oliko nainen juovuksissa. Aikamoisen ylimitoitettu reaktio kuvanottooni. Nainen ei kuitenkaan vaikuttanut humaltuneelta. Hän vaikutti vain - - erittäin ylimieliseltä ja tuohtuneelta.
Olisin halunnut sanoa vielä jotain, mutta en kertakaikkiaan kyennyt. Tunsin oloni loukatuksi ja samalla häpesin pariskunnan puolesta. Käsittivätkö he ollenkaan käytöksensä epäasiallisuutta? Miten joku kehtaa olla noin epäkohtelias ventovieraalle ihmiselle? Mitä olin heille tehnyt? Otin kolme kuvaa ruoka-annoksestani.
Käännyin pois ja aloin syödä rapujani. Hetken kuluttua kuulin, kun nainen vielä totesi miehelleen, "On se kyllä ihmeellistä että lapset ja nuoret ylipäänsä tilaavat mitään äyriäisiä kun eihän ne osaa edes syödä niitä." Mies komppaili.
Lapset ja nuoret...!
. . .
Ilta meni melkein pilalle. Olin vähän aikaa kuohuksissa moisesta julkisesta "hyökkäyksestä" ja oli aika ikävä yrittää siinä syödä annostaan jota olin niin kovasti odottanut, viereisen pöydän mulkoillessa ruokailuani. Onneksi pariskunta poistui pian ja hyvä ruoka pelasti tunnelmaa edes vähän. Toisen annokseni, Scampi-salaatin, sain syödä rauhassa.
Okei. Ruokien kuvailusta on tullut blogien ja muun kuvapainotteisen sosiaalisen median kautta varsinainen ilmiö, ja varmasti se ärsyttää joitakin ihmisiä. Helkkari, myönnän itsekin että se näyttää vähän huvittavalta ja joissain tilanteissa varmasti jopa nololta. Mutta häiritseekö se ketään? Ja jos häiritsee, eikö olisi kohteliasta pitää se omana tietonaan ja päivitellä vaikka kaverinsa kanssa keskenään tilanteen jälkeen?
Kumpi on nolompaa - se että ottaa kaikessa hiljaisuudessa valokuvan lautasestaan vai se että alkaa ääneen taivastelemaan ja dissaamaan kuvan ottanutta henkilöä - niin että henkilö ja puoli ravintolaa kuulevat? En pysty ymmärtämään tällaista perusteetonta ilkeyttä.
Luulen, että tässä asiassa minulla on arvostelijoitani paremmat perusteet todeta heidän käytöksestään;
"Ihan jääärkyttävää".'
P.S. Laitan tänne taas yhteisen vastauksen kaikille niille kommentin jättäneille joille en henkilökohtaisesti vastannut - kiitos "kollektiivisesta paheksunnastanne" tällaista rahvaan kyykytystä kohtaan, todella harmi ettei kyseinen pariskunta tai ylipäänsä heidän kaltaisensa "Paremmat Ihmiset" tätä juttua ja keskustelua lue. Voisi tehdä hyvää saada vähän ajattelemisen aihetta. Kaikkiin kommentteihin olisi tehnyt mieli vastata mutta niitä on niin paljon, kiitos runsaasta osanotostanne!
Onpas tähän syksyyn mahtunut paljon "firstejä" - ekaa kertaa iltapuvussa, ekaa kertaa Brysselissä, ekaa kertaa palkintogaalatilaisuudessa.
Ja eilen oli tuo viimeinen. :) Indiedaysin järjestämä Inspiration Blog Awards.
Gaalalook:
Olin ihan viimeiseen saakka laittamassa sitä French Connectionin Marie-mekkoa, mutta se vaihtui 45 minuuttia ennen gaalan alkua Fortino Tapiaan eli siihen barcelonalaisen suunnittelijan mekkoon. "Eihän tuo olekaan minkään Nanso-yökkärin näköinen", totesi Mr. Karkkipäivä nähdessään Tapian livenä. "Laitat sen!"
Ja niin sitten laitoin. :) Vyötä minulla ei ollut, ja kipitin viime tingassa Stockan kangasosastolle ostamaan kanttinauhaa joka sai toimittaa vyön virkaa. :D
Gaalameikki oli simppeli Red Lip Look. Huulilla Yves Rocherin Grand Rouge -puna sävyssä Rouge Vif (saatu blogin kautta).
.
Hiukset kävin laitattamassa siellä kätevässä pikakampauspaikassa Piece Of Hairissa, jonka esittelin blogissa kaksi vuotta sitten. Ansaitsee ehdottomasti tulla mainituksi toisenkin kerran (niinkuin Ella Bachén Creme Intex Kakkonen ;))! Aivan mahtava konsepti, jonka soisi leviävän laajemmallekin.
Tarvitset jonkun kivan kampauksen, mutta et varsinaista pitkän kaavan juhlaväkerrystä. Eikä se 80-100€:n hintakaan houkuta. Mitä tehdä? Jos asut Helsingissä, kipaise "Makkarataloon" Piece Of Hairiin. :) Piece Of Hairissa saa nopean biletukan tai siistin illalliskiharan alle 30 minuutissa 20-30€:lla. (Perushinta on 20€ ja kesto 20 min, mutta jos tukka on esim. tosi pitkä ja aikaa menee 30 minuuttia, hinta on maksimissaan 30€.) Aivan älyttömän hyödyllinen palvelu!
Gaalaseurana minulla oli ystäväni Suvi. Suvia on nähty Karkkipäivässä milloin minkäkinlaisissa meikeissä, viimeisimpänä papukaija-makeoverissa ja sainpa kunnian tehdä Suvin häämeikinkin.
Kuten kuvista näkyy, onnistun loistavasti näissä poseeraustilanteissa. ;) Tässä puolestaan Virven kanssa.
Kosmetiikkabloggaajacorner: Virve, Heidi ja Sonia.
.
Kauneuskategoriassa kolme eniten ääniä saanutta blogia olivat Saara Sarvas, PlusMimmi ja - - Karkkipäivä :)
Katsokaa tuota Saaran i-h-a-n-a-a lookkia! Siis eikä! ^_^ Niin PONI! Saara ja minähän jaetaan rakkaus My Little Poneihin, ja kävi ilmi että Mimmikin kuuluu ponifaneihin! Saara oli askarrellut sarven itse.
Voiton vei odotetusti Saara, Karkkipäivä palkittiin kakkosena ja PlusMimmi sai kolmossijan.
Onneksi lavalla ei tarvinnut juuri puhua mitään, olin aika kipsissä. :D Saara ja Mimmi jutustelivat juontajan kanssa kaikkea pirteää, ja kun mikrofoni lopuksi ilmestyi minun eteeni, sain suustani vain (Mr. Karkkipäivän puistellessa nolona päätään), "Ööö, ei mulla ole tähän nyt mitään fiksua läppää.."
* * huokaus * * No, minä olen minä. En mä osaa tällaisia. :)
Missä mun plakaati? No narikassa :) En tajunnut että sitä saatettaisiin haluta vielä kuvata. :)
Joten tässä vielä kuva tältä aamulta:
Tällainen oli mun elämäni ensimmäinen palkintogaala. :)
. . .
Iloinen kiitos teille minua äänestäneille <3 Olen otettu sijoituksestani, mutta sanon näin; eniten minua bloggaajana lämmittää se, kun joku lukija jättää kommentin. "Sinulla on kiva blogi. Tykkään siitä. Kiitos Sanni". Mikä voisi olla suurempi palkinto bloggaajalle? :)
Kiitos kun luette blogiani. <3 En olisi ilman teitä tällaista gaalaelämystäkään kokenut. :) Mukavaa sunnuntaita!
Satuin laivalla eilen tax free’n kemppariosastolle juuri sopivasti ”yleisöksi” tilanteesen, jossa keski-ikäinen mies oli saapunut myymälään hakemaan apua iho-ongelmaansa. Ymmärsin, että hänen ihonsa oli alkanut kuivua ja tuntua epämukavalta. Hän ja tax free’n (niinikään keski-ikäinen) myyjä keskustelivat aiheesta todella pitkään ja antaumuksella, olin ihan otettu siitä että a) mies oli todella tunnistanut ja tunnustanut ihonhoidollisen tarpeensa ja että b) myyjä jaksoi hänelle niin seikkaperäisesti ihon ja kosmetiikan toimintaa selittää. Ja mies jaksoi kuunnella.
Kulkiessani ohi myyjä oli juuri selittämässä miehelle suihkugeelin ja kasvoputsarin eroa (miehethän tavallisesti pesevät itsensä päästä varpaisiin samalla tuotteella – yleensä sillä suihkushampoolla), ja kuulin jotain niin erikoista että oli pakko pysähtyä hajuvesihyllyn toiselle puolelle kuuntelemaan myyntipuhetta. Tällä laillako miehiä vakuutetaan kasvoputsarin tarpeellisuudesta..? Oli kyllä todella "mielenkiintoiset" perustelut, jollaisia en ole aiemmin tällä alalla kuullut!
Myyjä selitti, että kasvojen iho erittää erilaista talia (!) kuin muu kroppa, ja että suihkugeelin pesevät ainesosat kykenevät puhdistamaan juuri sitä ”kropan likaa”, ei kasvojen. ”Kasvojen iho on aivan erilainen, vartalolle suunniteltu tuote ei liuota kasvojen talirauhasten erittämää rasvaa.” Mies nyökkäili. Myyjä puhui rauhallisella ja vakuuttavalla äänellä, painotti sanomansa pääkohtia selkeästi ja mies vaikutti ymmärtävän – ja jopa kiinnostuneelta kuulemastaan. Pystyin tunnistamaan todellisen myynnin ammattilaisen, wow, olinkohan itse koskaan osannut puhua miesasiakkaalle noin selkeästi..? Mutta mitä ihmettä myyjän sanat oikein pitivät sisällään..?
Myyjä jatkoi kertomalla, että kasvojen puhdistustuotteisiin valitaan aivan erilaiset pesevät ainesosat. Nämä ainesosat eivät ainoastaan puhdista kasvojen rasvakerrosta, vaan myös ”rentouttavat” ihoa niin, että huokoset jäävät enemmän auki ja kykenevät näin ollen vastaanottamaan päälle levitettävän kosteustuotteen paremmin. Väärä (eli se kropan) puhdistustuote vaikuttaa päinvastoin, eli saa huokoset menemään suppuun niin että iho ei vastaanota kosteustuotetta yhtä tehokkaasti. Tämä on erityisen huonoa juuri kuivalla ihotyypillä, ja johtaa siihen että iho kuivuu entisestään vaikka kuinka levität sille kosteusvoidetta suihkun jälkeen.
En ole opiskellut kosmetologiksi enkä toki omaa minkäänlaista dermatologian erityisammattitaitoakaan, mutta kyllä vähän haavi aukeni kuulemastani. Mitä tämä myyjä oikein syötti miehelle? Ettäkö suihkugeeli poistaa vain vartalolle erittynyttä hikeä, rasvaa ja muuta likaa, eikä toimi kasvoilla? Erilaiset pesevät ainesosat? Ja mitä tämä huokosten rentouttaminen oikein on..?
Totta, suihkugeelin ja kasvoputsarin pesevät ja hoitavat ainesosat ovat useimmiten keskenään eri mittasuhteissa, niin että suihkugeeli on yleensä pesevämpi ja kuivattavampi – mutta ei siksi että siinä olisi eri pesevät ainesosat, vaan koska siitä puuttuu kasvoputsareihin lisättyjä pehmentäviä ainesosia.
Hygieniatuotteissa käytetyt tensidit ovat kauttaaltaan niitä ihan samoja, useimmiten näitä meidän kaikkien tuntemia sulfaatteja. Ihan saman sodium lauryl/laureth sulfaten löydät niin suihkugeelistä, nestemäisestä käsisaippuasta kuin kasvoputsaristakin. Ja totta kai ne kaikki poistavat iholle kertyneen peruslian (hiki, tali, kaupunkisaasteet) samalla lailla. (Meikki voi olla eri asia, mutta sen poistoon mies oletettavasti ei ollut hakemassa apua ;)).
Myyntitilanne jatkui vielä vaikka kuinka pitkään. (Oikeasti pisteet miehelle paneutumisesta asiaan, hän selvästi halusi ne ihan parhaat ja sopivimmat tuotteet ja esitti myyjälle jatkuvasti tarkentavia lisäkysymyksiä. :))
Seuraavaksi myyjä esitteli miehelle kosteusvoiteiden eroja ja levitystapoja, ja tämä kuulosti jo ihan tutulta peruskauralta. Lisämyynnin kannalta myyjä luonnollisestikin kertoi, ettei kasvovoide sovi silmänympärysiholle (”Se on niin ohutta ettei mitenkään pysty imemään kasvovoiteen sisältämää rasvamäärää”) ja suositteli erillistä voidetta tälle alueelle. Miehen kysyessä, mitä eroa on kalliimman ja halvemman voiteen välillä, myyjän ääni vähän hidastui, - tätä on aina hieman hankala selittää asiakkaalle. Kiinnostavasti, myyjä valitsi esittää asian niin, että kalliissa voiteessa ”rasva-aineet ovat eri laatuisia”. Niihin on valittu laadukkaammat ja hoitavammat rasvat, joilla on lisäominaisuuksia halpaan perusvoiteeseen nähden, kuten silottava ja ihon väriä tasoittava vaikutus. Rasvaisempaa ja kalliimpaa voidetta kuulemma tarvitsee myös levittää iholle vähemmän kuin halvempaa (--> kosmetiikkafirmojen klassikkoväite, ”selektiiviset tuotteet ovat riittoisampia”). Mies vaikutti ymmärtävän tämänkin.
(Mutta mitähän myyjä olisi vastannut jos mies olisi huomannut, että myös niiden halvempien voiteiden pakkaustekstit lupaavat silotusta ja tasoitusta…?)
Tässä vaiheessa mies ja myyjä poistuivat toiseen osaan myymälää enkä enää viitsinyt lähteä heitä ”varjostamaan”. :D Mutta olipa kyllä hurjan kiinnostava myyntikeskustelu..! Olisin ollut todella utelias kuulemaan selityksen sille kasvoputsarin ihohuokosia rentouttavalle vaikutukselle, harmi ettei mies kysynyt siitä tarkemmin. Jäin myös miettimään, olisiko myyjä vetänyt samantyylisen myyntipyheen naisasiakkaalle, vai oliko tämä suihkugeeli vs. kasvoputsarit –perustelumalli kehitetty vain miehille. ;)
Tuli vihdoin nähtyä Euroopan pääkaupunkikin. No, ainakin pikainen vilkaisu. :) Viivyin Brysselissä vain kaksi päivää, mutta ehdin nähdä kaupunkia sen verran että oikein mukava kuva siitä syntyi. Pieni ja kompakti keskusta, kauniita rakennuksia, ja tietysti suklaata ja paksuja vohveleita joka nurkalla.
(Manneken Piss - patsaan vetovoimaa en ymmärrä. ;))
Mr. Karkkipäivä oli aiemman Brysseli-kokemuksensa perusteella sitä mieltä, että en tulisi kaupungista oikein pitämään. No, eihän paikka toki esteettisesti mikään Pariisi, Praha tai Barcelona ole, mutta kyllä historiallinen keskusta näyttää oikein viehättävältä minun suomalaiseen laatikkotaloarkkitehtuuriin tottuneisiin silmiini. On kyllä tosi tylsää ettei meillä Suomessa ole tällaisia vanhan kaupungin alueita. Tukholmassakin on niin miksei meillä...? :/
Kun saavuin Brysseliin keskiviikkoaamuna silmät ristissä (kahden tunnin yöunet..) ja ihan eksyksissä, minut pelasti Midin rautatieasemalta Karkkipäivän lukija Satu. :) Satu oli aiemmin syksyllä jättänyt blogiin kommenttia josta kävi ilmi että hän asuu Brysselissä, ja meikähän laittoi sitten Satulle viestiä että josko hänestä saisi keskiviikolle seuraa. Ja olipa kyllä mainiota että hänelle sopi! :) Midin rautatieasemalla ei ole turisti-infoa eikä minulla ollut Brysselin karttaa, ilman Satua en olisi edes tiennyt minne päin lähteä koko Midiltä... Ystäväni Anna oli töissä eikä päässyt minua vastaan.
(Belgialaiset vaikuttavat muuten jopa haluttomammilta puhumaan englantia kuin ranskalaiset... Joten eksyneen, ranskaa taitamattoman matkalaisen ei ole niin helppoa lähestyä heitä, tämä oli ainakin minun kokemukseni kahden päivän jälkeen.)
Ainoaksi varsinaiseksi ravintolakokemukseksi Brysselissä jäi Annan ja miehensä Jeanin lempipaikkoihin kuuluva Le Chou De Bruxelles. "Jos haluat syödä belgialaista, niin sitten mennään syömään simpukoita!" En yhtään tiennyt että simpukat ovat the juttu Belgiassa! :)
Simpukat tarjoillaan valtavan näköisistä kattiloista ja tarjoilija sitoo isot ruokalaput asiakkaiden kaulaan. Ihan kuin jossain päiväkodissa! :D Hämmästyin, kun simpukoiden peruslisukkeena tarjoillaan - - ranskalaisia perunoita..! Se kuulema kuuluu ehdottomasti asiaan. Simpukoita ja ranskalaisia..? No, itse tyydyin ihan kattilan sisältöön, joka sekin oli jo niin valtava etten tajua kuka tuon lisäksi pystyy vielä syömään leipää ja perunoita....!
Le Chou De Bruxellesissa simpukoiden syöntivälineenä on muovinen lelusimpukka. :) Sillä olikin kätevä kaapia sisukset suihinsa. Anna sanoi, ettei tämä väline ole mitenkään yleinen Brysselin ravintoloissa, vaan on kuulema päätynyt Le Chou'n jutuksi jonkun vitsin kautta.
Simpukoiden, sateen, suklaan ja täysin mitäänsanomattoman Manneken Piss -patsaan lisäksi ehdin nähdä Magritte-museon. Brysselissä näytti olevan tosi paljon kiinnostavia museoita, olisin voinut jäädä sinne vielä pariksi päiväksi pelkkiä museoita kiertämään. Lukijan vinkkaama Suklaamuseo jäi väliin koska minulla ei ollut enää käteistä eikä siellä voinut maksaa kortilla.
* * *
Tänä aamuna heräsin taas mielettömän aikaisin ja pongahdin non-stop-turbulenssin saattelemalla aamulennolla Tukholmaan. (Voi kun toivoin että olisi taas ollut joku "Veikko" vieressä jota pitää kädestä, melkein tartuin viereisellä penkillä istuvan ruotsalaisen pukumiehen käsivarteen pahimpien pomppujen aikana mutta sain hillittyä itseni...)
Tukholmassa kulutin laivanodotusaikaa tapaamalla entisen Indiedays-"kollegani" Lindan, joka tietää aina kaupungin parhaat lounas- ja kahvipaikat. Nytkin hän vei minut kahvilaan, josta sai ällistyttävän runsaan lohiannoksen parmesaanikastikkeella ja ihanilla kasviksilla hintaan 99 kruunua..!
Mitenkähän minun seurassa ihmisillä on aina taipumus vetää esiin meikkipussinsa..? ^_^ Hehheh. Ei kun oikeasti, minusta on tosi kiinnostavaa nähdä mitä ihmisillä kulkee meikkipusseissaan, mitkä ovat niitä "oltava-aina-mukana" -tuotteita.
Lindan viimeisin innostus on Lancômen Teint Idole Ultra 24H -meikkivoide, johon hän vaihtoi käytettyään pitkään Bare Mineralsia.
Linda naureskeli, että hänen meikkipussinsa on enemmänkin "meikkisäkki" ja siellä kulkevat kaikki meikkipohjaan tarvittavat tuotteet. Lindan tämänhetkiseen meikkirutiiniin kuuluu Estee Lauderin Matte Perfecting Primer, Lancômen Teint Idole Ultra -meikkivoide, Lancômen Effacernes -peiteaine, Make Up Storen valo/peitevoide, näiden päälle ohut kerros Bare Mineralsin Matte -mineraalipohjaa, päällimmäiseksi Graftobianin irtopuuteria ja poskipäille Benefitin High Beam -highlighteria. Sitten väriä MACin aurinkopuuterilla ja Lumenen poskipunalla ja silmämeikki Urban Decayn Naked Basics -paletilla.
Olipa kivan näköinen tuo Naked Basics'kin... Äsch tuota Urban Decay'ta Naked-buumeineen...! ^_^
Nyt istun Silja Symphonylla ja odotan illan kohokohtaa.... joka ei suinkaan ole tax free -kosmetiikkaosasto vaan Happy Lobster -ravintola! :D Sain kesällä Ahvenanmaan työpaikkani kollegalta vinkin, että Happy Lobster on yksi "laivamaailman" parhaita ravintoloita. Kollegani oli ihan hämmästynyt kuullessaan, etten ollut koskaan siellä syönyt, etenkin kun niin pidän meren elävistä. No, käytyäni Lobsterissa kerran jäin koukkuun heidän äyriäislautaseensa, ja olen sen jälkeen käynyt syömässä sen jo kolmesti. Itse asiassa - olen vähän niinkuin vaihtanut Viikkarista Siljaan ihan vain Happy Lobsterin takia...! ^_^ Niin suuri merkitys voi olla ruoalla. :)
Noniin - sitten vain kohti saksiniekkoja..!
Muistatteko tsekkiläisen ystäväni Annan jonka esittelin kesäkuisessa Retroharrastus: kirjeenvaihto -postauksessa? :) Olen nyt täällä Brysselissä vierailulla juuri hänen luonaan. Anna muutti Brysseliin töiden perässä viisi vuotta sitten ja minulla on siitä saakka ollut voimassaoleva vierailukutsu kaupunkiin. Nyt sitten vihdoin pääsin käymään! :)
Anna asuu kanadalaisen miehensä kanssa trendikkäässä Ixellesin kaupunginosassa, joka tunnetaan kaupoistaan ja ravintoloistaan. Kirjeissään Anna on maininnut, että heidän kotinsa on "aika kiva", ja tämä adjektiivi oli kyllä varsinainen understatement. Asunto on mielestäni niin ihastuttava että halusin tehdä siitä päivän postauksen! Taas vähän jotain erilaista Karkkipäivässä. :)
Anna
Asunnossa on neljä kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee vierashuone, toisessa keittiö ja olohuone, kolmannessa makuuhuone, työhuone ja kylpyhuone ja neljännessä eli kattokerroksessa harrastus- ja "chill-out" -tilat. Annalla on siellä mm. luovuusnurkkauksensa jossa hän askartelee paperista kaikkea ihanaa. :) (Vähän niinkuin mun meikkinurkkaus meillä kotona..! :))
Keittiöstä pääsee tilavalle terassille. Annalla on siellä pieni "urban garden" jossa hän kasvattaa yrttejä, salaattia, retiisejä, papuja ja mansikkaa.
On kyllä mukavat oltavat kahdella hengellä näin tilavassa asunnossa... Eipä haittaisi itseänikään asua tällaisessa paikassa! :)
